Pitkäperjantain käpypitsikirjanmerkki

Käpypitsiristi kultakeskustalla.

 

Pitkäperjantai on hiljainen surun päivä.

Pitkäperjantai on meidän perinteessämme ainoa kansallinen surujuhla. Siksipä se varmaan on edelleen ”pitkä”, vaikka muu maailma on vaihtanut nimeksi suuri, pyhä tai hyvä. Surressa aika tuntuu pitkältä.

Muistan, että lapsena ei käyty kylässä vaan oltiin kotona ja päivä oli pyhä, töitä ei sopinut tehdä. 

Onneksi minun lapsuudestani ei kuitenkaan ole niin kovin kauan. Onhan se vaikeaa olla hiljaa ja kotona tekemättä mitään, mutta vaikeampaa on varmaan ollut lapsilla n. 100 vuotta sitten, jolloin pääsiäisperinteeseen kuului lasten piiskaaminen pitkäperjantaina. Tämä oli keino varmistaa, että lapset muistavat Jeesuksen kärsimystä.

Meillä selkein pitkäperjantain perinne on varmaan mämmi. Sitä syödään, eikä ruokaa tarvitse pyhäpäivänä valmistaa. Eikä ehkä kylään lähdettäisi vaikka ei pandemiaa olisikaan. Haudoilla saatetaan poiketa.

Risti

Pitkäperjantain liturginen väri on musta. Olisi siis loogista tehdä pitkänperjantain käpypitsirististä musta. Valitsin kuitenkin kultalangat, jotka ovat olleet enemmän esillä viime aikoina. Tein ristin kirjanmerkkinä perinteisesti nauhoineen kaikkineen.

Valitsin malliksi Robin Perfettin käpypitsiristin, jota en kuitenkaan tehnyt aivan ohjeen mukaan: 

• muokkasin ohjetta niin, että tein kultalangasta ristiin keskusristin ja kullan keltaisella langalla reunat.
• Keskusristin kultalanka oli paksumpaa, joten pienensin siitä hieman solmulukuja, jotta sain kuvion toimimaan reunan ohuemman langan kanssa.
• Jouduin myös muuttamaan käpyilyjärjestystä pienten renkaiden osalta.
•  Kaiken lisäksi minulle kävi vielä huolimattomuusvirhe ja tein ristin jalkaan vahingossa yhden jaetun renkaan liikaa.  En pitänyt sitä ongelmana ja purkanut, vaan jätin jalan pidemmäksi.

Ohuemmassa langassa oli aiempia töitä varten valmiiksi pujotettuna pieniä siemenhelmiä ja lisäsin niitä mukaan reunakerrokseen.

Myös ristikirjanmerkin nauhan tein omalla tavallani. Koska täytin sukkulan ihan täyteen ja lankaa oli sukkulassa vielä paljon, kun risti oli valmis. Halusin tyhjentää sukkulan ja vaihdoin jaettujen renkaiden ketjun toiseen käpyilytekniikkaan; yhden sukkulan rengasketjuksi. Näin sain sukkulan melkein tyhjäksi, kun risti tuli valmiiksi.

 

Yhden langan ketju on jaettujen renkaiden ketjua taipuisampi 

Melko paljon muokkasin alkuperäistä ohjetta, mutta silti lopputuloksessa on sama tunnelma kuin alkuperäisessä ja yhtäläisyyksiä riittävästi. 

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti ohjeen laatija ei pidä muutoksia liian suurina, jos joskus näkee tämän variaationi alkuperäisestä ohjeesta.

Palmusunnuntain käpypitsikukat

Käpypitsikukat vanerilaatikolla

 

Pääsiäinen lähestyy ja ollaan jo palmusunnuntaissa. Lumi sulaa vihdoinkin, vaikka aamuisin onkin vielä pakkasta. Pajunoksien luokse en jaksanut kävellä. Taitoin laiskana tuomipihlajasta pari ihan pientä oksaa ja pidin muutaman päivän maljakossa. Nyt tuomipihlajassa on kauniit ”kissat” ja jos jätän oksat edelleen maljakkoon, niin pääsiäisenä oksissa on lehdet. Olen joskus ennenkin tuonut sisälle näitä valepajunkissoja, ja lapset ovat aikanaan jopa virponeet näillä.

Jatkan käpyilyä viime viikon teemalla ja käpypitisohje on peräisin kirjahyllyssä olevasta ohjekirjasta, josta en ole vielä käpyillyt ainuttakaan ohjetta.

 

Käpypitsiohjeita ja muita kirjoja

 

Ohje on muutama vuosi sitten ostetusta Burda-lehdestä, joka on kerännyt pölyä hyllyssä.

Kun ulkona ei ole hyvä liikkua ja kirjastossakin suositellaan viivyttävän max. 15 min kerrallaan, niin on oikea aika tehdä inventaariota omassa kirjahyllyssä. Suosittelen sinullekin tätä oivallista puuhaa, sillä hyllystä löytyy aarteita. Löysin kirjan välistä kuivamaan laitettuja kukan terälehtiä, joista ei ole mitään muistikuvaa, lisäksi löysin kirjeen, jonka olen kirjoittanut äidilleni 33 vuotta sitten jne.

Käpypitsikuvio on lehdessä tehty yksivärisellä langalla ja pingotettu renkaaseen ikkunakoristeeksi.

 

Burdan ohjekirja

Pitsiliina

Tänä vuonna en tehnyt kukkia oksiin, kun ei ole tarkoitus nyt ketään virpoakaan. Tein kukat pieneen liinaan. Pieniä käpypitsikukkakuvioita kertyy ja olen joskus miettinyt, että liittäisin niitä yhteen ja ripustaisin vaikkapa verhoksi. Todennäköisempää on kuitenkin, että ompelen pieniä liinoja ja kuviota koristeeksi kukkaroihin ja laukkuihin.

Ajattelin, että valkoinen ja vaaleanvihreä kirkkaampien kukkien keskellä sovittaa tämän keväiseen vuodenaikaan.

Kukat on tehty Lizbeth 40 langalla. Lehtiin jouduin vaaleanvihreän värivalinnan takia ottamaan paksumman 20 numeroisen langan ja sovittelemaan solmumääriä. Kukkaliinaan uppoaa helposti vähän erilaisia lankoja, koska kukkien ja lehtien paksuus luonnossakin vaihtelee.

Kuvion halkaisija on 14 cm, joten liinaksi on todella pieni. En kuitenkaan lähde lisäämään kukkia ja sitä kautta suurentamaan liinaksi, koska minusta kuvio on kaunis näin. Ehkä renkaaseen pujottaminen ei ole sittenkään huono idea.

Huomasin muuten juuri, että olen tehnyt suurimman osan pitsiliinoista ja kuvioista aloittaen keskeltä ja päättäen reunaan. Tämä taitaa olla vasta toinen osista koottu kuvio. Aiempi oli Jan Stawaszin ohjeella 1,5 vuotta sitten.

Kevättalven kelttikäpypitsikukka

Keväinen helmikukka kelttikäpypitsiä

Lumimaisemissa vielä eletään ja valitsin kevätkukkakuvioon värikkään kirjavan langan, joita mielelläni talvella käytän. Pastellisävyt ovat vielä sopivan kylmiä sävyjä talveen, mutta toisaalta tuovat mieleen jo lähestyvän kevään heleyttä. Ohje on kelttimalli Wally Sosalta.

Poikettiin tyttäreni kanssa ohikulkumatkalla syömään Kotkan kauniissa maisemissa. Nythän on pandemia-aikana kaikki ravintolat kiinni ja ruokapaikan valinnassa jouduttiin käyttämään luovuutta. Rannikon raikas ilmasto on aina ylellisyyttä mantereen asujalle.

 

Talviretki

Talvi jatkuu. Yritettiin lapseni kanssa syödä eväitä keväisessä säässä meren rannalla. Pöydät ja penkit löytyivät ja olivat kuivat, aurinkokin pilkisteli sopivasti pilvien raoista ja tilanne näytti hyvältä. Otettiin siis intialaisesta ravintolasta haettu noutoruoka pöydälle ja aloitettiin ateria.

Rannalla oli kuitenkin niin hyytävä tuuli, että jos ei olisikaan vilustuttu ja jos olisikin onnistuttu syömään, niin ruoka olisi varmasti jäähtynyt kokonaan saman tien. Voit kuvitella, että tehtiin pikainen päätös siirtyä autoon ja nautittiin sitten merinäköalasta auton ikkunoiden läpi ja syötiin autolounas.

Maaliskuinen merenranta

Merinäköalakin oli vähän kyseenalainen, meri on jäässä ja lunta niin paljon, että oli mahdotonta nähdä, missä ranta loppuu ja meri alkaa.

 

Kelttimalli

Olen joskus ostanut kirjan, mutta en ole koskaan käpyillyt siitä yhtään mallia.

Tiedät varmaan, kuinka helposti pieniä kirjoja tulee ostettua heräteostoksena käsityötarvikkeiden mukana. Nyt otin esiin Wally Sosan kirjan "Celtic Tatting With a Twist " ja käpyilin siitä ensimmäisen työn. Niin kuin usein, kirja tulee valittua kansikuvan perusteella ja kansikuvatyö tulee käpyiltyä ensimmäisenä. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

Käpypitsiohjekirja

• Valitsin keväisen kirjavan pastillinsävyisen langan 
• ja siihen laatikostani löytyvistä helmistä parhaiten sopivat tummanharmaat helmet. 
• Kun nyt katson lopputulosta, niin taisin innostua pujottamaan helmiä vähän liikaa. 
• Kuviosta tuli ahtaampi kuin Wally Sosan versiossa. 
• Muutenkin kuvio on hyvin erilainen, alkuperäisessä mallissa oli hillitty sininen lanka ja valkoiset helmet.

Valmis kuvio

Kuviosta tuli koruksi liian suuri. Kuvio ei ole höyhenen kevyt, kuten useimmat pitsit. Helmien painoa on niin paljon, että en viitsisi tätä ripustaa mihinkään. Tämän voisi ehkä ommella koristeeksi johonkin. Toistaiseksi kuvio päätyy odottamaan sopivaa sijoituspaikkaa. 

kuvasin vielä kuvion taustapuolelta.

 

Tausta

Pöytäliinan käpyily etenee vähitellen

 

Käpypitsin värikirjoa

Ulkona on talvi, vaikka maaliskuu on jo ensimmäinen kevätkuukausi. Lunta sataa lisää yhtä paljon kuin kevätaurinko ehtii sulattaa, joten kevättä saadaan vielä odottaa. Kevätliina tuo kontrastia valkoiselle maisemalle. Tänä vuonna valitsin kypsän loppukesän voimakkaat värit.

Liina on taas edennyt hiukan, vaikka olen käpyillyt välillä koruja. Näin alkuvaiheessa liinan kerrokset ovat vielä niin lyhyitä, että aikaa jää muillekin käpypitseille.

Liinan värit

Värejä on nyt liinassa mukana riittävästi ja näillä jatkan loppuun, vaikka äsken mietinkin uuden värin ottamista mukaan. Minulla värejä tulee helposti liikaa, ja liinasta tulee kirjava. Et ehkä ymmärrä haastetta, mutta minun on vaikea rajoittaa värien määrää, kun pääsen vauhtiin.

Viime vuonna Renulekin kevätliinan kanssa päätin lujasti pärjätä kolmella värillä ja se päätös piti koko liinan loppuun asti. Nyt otin rennommin, enkä rajoittanut värejä niin paljon. Ehkä seuraavassa liinassa voisin yrittää pärjätä kahdella värillä. Luulen, että voin oppia jotain uutta, jos välillä haastan itseni poikkeamaan tavallisista toimintatavoistani.

Käpypitsikorvakorut ja suomenlampaan villasta neulotut lapaset

Kullankeltaiset korvakorut

 Viime viikkoinen käpypitsirannekoru tarvitsi seurakseen korvakorut, joten kehittelin sille sellaiset.

 Lisäksi talvella on selvästi käynyt ilmi, että vanhat lapaset ovat kuluneet ja käsiä paleltaa pakkasella. Siksi neuloin suomenlampaan, oman alkuperäisrotumme pehmeästä villasta uudet lapaset. 

Kuvioneuleessa on koko ajan mukana vähintään kaksi lankaa yhden sijasta, jolloin lämmittävää lankaa on lapasessa enemmän. Aloitin lapasten neulomisen jo aiemmin, mutta neulomistahti on ollut poikkeuksellisen hidas. Nyt lapaset kyllä lämmittävät, mutta kovimmat pakkaset taitavat olla tältä talvelta takanapäin.

 

Korusetti valmistui 

Halusin heti tehdä käpypitsirannekorun kuvioaiheella korvakorut, jotta saan toisiinsa sopivat korut. 

Olet varmaan kokenut tilanteita, jossa tekisi mieli pukea joku tietty kaulakoru tai rannekoru, joka sitten näyttääkin aivan orvolta asusteelta, kun ei ole muita siihen sointuvia asusteita. Minä ainakin olen jättänyt jonkin korun sovituksen jälkeen pois juuri tästä syystä. Siksi pyrinkin tekemään mieluimmin korusettejä kuin yksittäisiä koruja.

Koko setti valmiina. Kuva korvakorusta myös takaa

Korvakoruissa käytin samaa kuvioaihetta kuin rannekorussa. Pyöreä / soikea muoto oli haaste kuviolle, mutta tein kuitenkin soikiot korut lisäämällä kaksoissolmuja kuvioaiheiden väliin. 

Korusta tuli hiukan kupera ja käpyilinkin takaosaan vain renkaan, joka toivottavasti auttaa korua pysymään muodossa ja tekee takaosasta siistimmän näköisen.

Oikeastaan olisin halunnut laittaa koruun pari metallilenkkiä ennen korvakorukoukkua, jolloin korusta olisi tullut vähän roikkuvampi ja pidempi. Koska korun takaosa on niin vaatimattoman näköinen, ajattelin korun olevan siistimpi, kun ei koru niin paljon heilu ja riipu. Laitoin siksi korun suoraan kiinni koukkuun.

Linkki kuvioaiheeseen löytyy edellisestä postauksesta.

Lapaset

 

Lapasissa keskeinen ajatus on lämpö, siksi tein yksinkertaisen kuvion kolmella langalla uskoen useamman langan lämmittävän enemmän. Lisäksi materiaalina on suomenlampaan helposti huopuva, lämmittävä ja pehmeä lanka. 

Nyt on tarkoitus tehdä lumipalloja lapaset kädessä toivoen, että lapasten pinta hiukan huopuu kostuessaan ja sitten saan pinnasta lämpöä pitävän ja hiukan vettä hylkivän. Tämähän oli keskiajan villavaatteiden kotitekoinen ”gore tex”-käsittely. Uskon sen toimivan juuri suomenlampaan helposti huopuvassa langassa.

Tein lapaset suoraan tiloilta ostetuista langoista: 

• Musta lanka on Miehikkälässä sijaitsevan Seppälän Lammastilan mustista lampaista luonnonvärisenä. 
• Kasvivärjätyistä kullankeltainen on lanka, jonka värjäsin viime syksynä syksyn lehdistä. Tarkemmat tiedot värjäysprosessista löytyy aiemmasta postauksesta. 
• Tämän itsevärjätyn valkoinen lanka, sekä tuo kasvivärjättynä ostettu toinen kuviolanka (jonka värjäyskasvia en muista, enkä löytänyt langan vyötettä) on ostettu Koivukorven tilalta Haminasta

Lämpimät lapaset yksinkertaisella kuviolla.

Lapasille ei tänä vuonna enää ole niin paljon käyttöä, mutta  ensi talvena ne ovat valmiina jo heti talven alkaessa.

Frivolite-Ankars Rannekoru

 

Käpyptsirannekoru salamavalolla kuvattuna.

Kevään liina etenee hiljalleen ja päätin tehdä väliin korun. Kun on samaan aikaan kesken kaksi pitsiä, niin haluan niiden olevan täysin erityyppisiä, jotta käsityön tekeminen on vaihtelevaa ja työn vaihtaminen on mielenkiintoista. Korun ja liinan erona on tekniikan lisäksi myös valmistumisaika. Kun on kesken pitkään kestävä liinaurakka, niin korut taas valmistuvat nopeasti.

Käpypitsin luonne

Käpypitsikorut ovat usein hentoja juhlakoruja, joita ei joka päivä oteta esille. Välillä kuitenkin olisi mukavampi pitää huolettomampia arkisempia koruja. Tarkoitan siis koruja, jotka ehdottomasti pysyvät muodossaan, eivätkä tunnu pitsimäisen haurailta reikäisine kuvioineen. 

Kuitenkin korun pitää olla kaunis ja käsityökorussa pitää näkyä käden taito.  Ymmärrän, ettet välttämättä jaa näkemystä kanssani. Olen törmännyt ajatukseen, että käpypitsin pitää aina olla hentoa, koristeellista ja ilmavaa. Itse kannatan monimuotoisuutta niin koruissa, kuin muissakin pitsitöissä.

 

Rannekoru

Innostuin tekemään tämän Ksenija Shvedenkon ohjeen mukaan vähän napakamman korun. Rannekoru on rakenteeltaan runsas ja kiertyy ranteen ympärille automaattisesti. Koru on koristeellinen, mutta selkeälinjainen ja tavanomaista paksumpi.

Tein korun kullanvärisestä langasta. Lanka on ohuempi kuin ohjeessa ja koru tulikin kapeampi, mutta silti tukevan tuntuinen. Vähän harmittaa tuo langanväri, sillä olen aina ollut enemmän hopeakoruihminen, enkä ole sinut kultakorujen kanssa. Joka tapauksessa tekisi mieli tehdä toinen koru samalla ohjeella paksummasta langasta hopean tai vaalean värisenä.

Tummalla taustalla luonnon valossa 

Minulla oli onneksi kullanvärisiä nikkelittömiä korunosia ja sain tähän koruun sopivan magneettilukon. Lisäksi laitoin korun ulkopuolelle suojaksi hiukan tekstiilille tarkoitettua decoupage-lakkaa. Kättä vasten tuleva sisäpuoli on lakkaamatonta puuvillaa. Luulen sen tuntuvan paremmalta ihoa vasten.

Kaunista kokonaisuutta varten tämä rannekoru tarvitsee vielä samaa sävyä olevat korvakorut. Seuraava aihe taitaa siis olla korvakorujen kehitteleminen rannekorun teemasta.

Käpypitsiliinan uudet kerrokset

-

Kesähaaveita käpypitsissä hankien aikaan

Renulekin ohjeella käpyilty pitsiliina on edennyt muutaman kerroksen. Kaksivärinen keltainen, kirjava oranssi ja syvä punainen jatkavat syyskesän väriskaalaa. Laitoin pitsikuvion välillä valkoiselle alustalle, jotta saat jonkinlaisen käsityksen väreistä.

 Jokainen tausta korostaa värejä omalla tavallaan ja liinan ilme muuttuu. Valkoinen tausta on melko totuuden mukainen; ehkä kirkkaat värit, punainen ja keltainen kirkastuvat tässä liikaa, mutta muut värit ovat hyvin lähempänä oikeita värejä.

Arjessa tulee kuvattua liikaa puhelimella sen sijaan, että vaivautuisin ottamaan kaapista kameran ja etsisin parhaan mahdollisen objektiivin kuvaamista varten. Nyt päätin kokeilla.

Värivertailua kameran ja puhelimen kuvissa.

Latasin kameran akun ja otin kuvan. Kamerani on Olympus Pen E PL8. Löysin jopa tämän pikkuobjektiivin kassista, joka oli kesällä mukana luontokuvaus matkalla.

•  Otin siis kuvan pannukakkuobjektiivilla M.Zuiko Digital 14-42mm 1.35-5.6.
• Vertailukuvista oikeanpuoleinen on otettu Huawei 7 puhelimellani ja vasemmanpuoleinen kameralla ilman salamavaloa.
• Päivä ei ollut aurinkoinen, mutta valoisa aamupäivä. 
• Liina ei ollut suorassa päivänvalossa, vaan pienessä varjossa kukkaruukun takana pöydällä.  
• Kameralla otetussa kuvassa värit ovat oikeampia ja selkeämpiä kuin puhelimen kuvassa. 
• Kullanvihreän langan värin vihreä osa korostuu, juuri sen sävy vaihtelee näistä väreistä eniten taustavärin vaihtuessa.

Nyt kun sain kameran kuvauskuntoon, yritän ottaa myös näitä käsityökuvia enemmän kameralla puhelimen sijaan. Lopputulos on kameralla merkittävästi parempi.

Ystävänpäivän sydän solmussa

Solmusydän käpypitsi

Oi mikä vuosi, ystävänpäivä, laskiainen ja oikea pakkaspäivä samaan aikaan. Pulkkamäkikin on harkinnassa. Jos ei aivan pulkkamäkeen mennä, niin ulos ainakin. Laskiaispullilla aloitettiin jo eilen ja ystävänpäivän suklaasydämet ovat vielä kaapissa odottamassa kahvihetkeä.

Pakkaspäivän huurteiset puunoksat muuttuvat hattarapilviksi taivasta vasten. Tiheämpien puiden oksille mahtuu enemmän valkoista huurretta kuin harvaoksaisempiin puihin ja näin hattarapilven voimakkuudet ja sävyt vaihtelevat tuoden elävyyttä valkoiseen maisemaan. 

Ennakoin ja otin kuvan metsästä jo eilen. Maisema on valoisa ja hanki heijastaa vielä lisää kirkasta valoa, vaikka kuvasta välittyykin utuinen harmaus. Viime vuosina tällaiset pakkaset ovat olleet harvinaisia, joten täytyy nyt välillä pysähtyä ihmettelemään.

Ystävänpäivän käpypitsi on tänä vuonna kelttiaiheista kehitelty sydän.

Huurteinen pakkaspäivä

Sydän

Ajattelin kokeilla kelttiaiheista sydäntä. 

Käpyilin kaaren tavallisilla kaksoissolmuilla, jotta se kiertyi sujuvasti sydämen koukeroihin. Aiemmin olen tehnyt kelttisydämen R. Lindseyn teemalla, nyt tein ilman valmista ohjetta

Koska halusin sydämen erottuvan solmusta, tein kaaren kahdella värillä ja kahdella sukkulalla vaihtaen välillä sydänlankaa. Liitos teki Pienen katkoksen kaareen, mutta tässä siitä ei ollut haittaa, koska liitos oli eri kuvio-osien rajassa.

Yksinkertainen sydän, joka kuitenkin vaatii keskittymistä. Koko kuvion solmut olivat seuraavat; 

• väri 1: 33 solmua,  
• sukkuloiden vaihto, vaihtamalla lankojen paikkaa yhden solmun avulla
• Väri 2: 27-27, 
• sitten taas sukkuloiden vaihto ja 33 solmua värillä 1. 
• Päätin langat 8 kaksoissolmun lenkkiin. Kaaren aloitukseen laitoin klemmarin, jolloin liittäminen ennen lopetuslenkkiä onnistui helpommin.

Ensimmäisen sydämen tein Lizbeth 40 langalla ja siitä tuli pieni, korkeus ripustuslenkin kanssa vain 2 cm. Kuvio-osia en sitonut yhteen mistään kohtaa, kuviot muodostuvat vain solmusta. Sydän erottuu hyvin ja solmu pysyy koossa näin pienessä ja tiiviissä työssä hyvin, mutta ehkä tukevoittaminen decoupagelakalla jämäköittäisi työtä vielä vähän.

Paksumpi lanka

Käpyilysukkula ja kaksi sydäntä

Koska kuvio oli pieni, kokeilin vihreillä virkkauslangoilla, jotka satuin löytämään. Tässäkin tapauksessa sain kokoon vain sentin lisää, joten tämä versio on 3 cm pitkä. Molemmat versiot jäävät odottamaan ajatusta mihin liittäisin. 

Kestäisikö vetoketjussa koristeena vai olisiko kirjanmerkin langanpäässä sopiva paikka. Nyt ystävänpäivänä jaan tätä sydäntä vain virtuaalisesti, joten lankaversio jää myöhempään käyttöön.

Viime vuonna tein suuremman sydämen, joka sekään ei ole vielä löytänyt pysyvää paikkaansa.

käpypitsiliina Renulekin kevätohjeella

Kevätliinan aloitus

 Renulekin kevätliina houkutteli taas käpyilemään. Tekemistä siinä riittää, mutta värien sommittelu on mielenkiintoista ja hauskaa. On hauskaa keskittyä yhteen kerrokseen kerrallaan. Vaikka blogissa on kuva valmiista liinasta, en osaa hahmotella värejä valmiin liinan kuvaan, vaan väritys syntyy aina vasta työn edistyessä.

Olen aiemmin käpyillyt kaksi Renulekin kevätliinaa. Viime vuonna tein liinan kesäisen sinitaivaan ja auringon paisteen väreissä. 

2019 Valitsin liinaan vaaleanpunaista, valkoista ja vihreää – liinan ilmeessä on alkukesän kukkien sävyjä. Linkki liinaan

Lankojen valintaa

Ulkona on valkoista ja vähän valkoisen lumen seasta pilkistäviä tumman vihreitä havupuiden oksia. 

Lunta on niin paljon, että jalka upposi polvea myöten lumihankeen auraamattomalla alueella kävellessä. Se on muuten tehokasta liikuntaa, suosittelen liiasta istumisesta kärsiville. Täytyy kyllä myöntää, että haaveilin lumikenkien hankkimisesta.

On ehkä luonnollista haluta voimakkaita värejä kun elää lumen ympäröimänä. Otin esille hehkuvia ja kirkkaita värejä. Tämän liinan väritys on keskikesän ja syksyn kukkien ja lakastuvien lehtien voimakkaat värit.

 Liinan keskustaan laitoin kultalankaa, joka oikeasti on vähän vihreä. Värin nimi on ”Harvest Gold” Valokuvissa auringon valossa sävy näyttää kovin kultaiselta. Kun työ etenee, niin yritän välillä kuvata vähän varjossa tai lampun alla, jotta saan todelliset värit paremmin näkyviin.

Liinan keskuskuvio valkoisella pohjalla

Lankavalinta on tälläkin kerralla Lizbeth 40, josta minulla on varastossa värivalikoimaa. Tilasin siis lankoja lisää ja nyt on erisävyisiä lankoja, joita voi yhdistellä. Nyt pitäisi osata vain käyttää värejä viisaasti, ettei mikään lanka loppuisi kesken työn.

Neulakäpyilty rannekoru karneolin siruilla

 

Valmis rannekoru ikkunan valossa

Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Tänä vuonna saatiin luminen pakkastalvi, edellisestä on aikaa. Pikkutietä ajellessani otin kuvan metsään peittyvästä ladosta. Latojen aika on ohi ja pian ne lahoavat ja katoavat maisemasta. Heinät korjataan pyöröpaaleihin ja kuljetetaan suoraan karjasuojien lähelle. Ei enää hangolla heinäseipäille kuivumaan ja sitten lähimpään latoon talvivarastoon.

Kuvaan mielelläni latomaisemia, niin kauan kun latoja vielä on. Tämä lumisen ladon ja metsän ohi ajoin tänään.

Luminen latomaisema aamupäivältä

Kaneolin siruja on vielä jäljellä. Suurimmat ja värikkäimmät sirut käytin kaulakoruun ja nyt lajittelin niitä vielä koon mukaan. Tällä kerralla suurimmatkin sirutkin olivat melko pieniä. Valitsin suurimmat sirut seuraavaan käpypitsiin. Edessäpäin oleva haaste on entisiä suurempi, kun mietin mitä teen jäljelle jääneistä pikkuruisista siruista.

Neulakäpyily

   En ole pitkään aikaan tehnyt mitään neulalla. Nyt ajattelin, että saan sirut helpommin tähän pieneen työhön, jos valitsen välineeksi neulan.

• Neula oli langan paksuuteen nähden hiukan liian paksu. Ajattelin, että se sopii tähän työhön, jossa on epätasaisia kivensiruja.
• En ehkä jaksanut käydä neuloja läpi ja etsiä sopivaa. Otin tylsyttämäni nukkeneulan, joka ensimmäisenä laatikosta käteen osui.
• Ehkä neula olisi parempi 20 numeroiselle langalle, mutta
•  valitsin langan värin perusteella ja tein Lizbeth 40 langasta.

Rannekoru

Valitsin käpypitsimalliksi Hobby Point sivustolta Anastasijan kauniin kuvion, joka mielestäni sopi kiviin hyvin. Jotenkin nuo käpyillyt koukerot tuovat mieleen kelttikuviot. Kivensirut korostavat säännöllisen pyöreitä koukerokuvioita. Ajattelin, että vastakohdat täydentävät toisiaan; tasaisen pyöreät muodot ja rosoiset kivensirut. Valmiin korun vaikutelma on hyvin erilainen kuin korussa ohjevideolla.

Koukeroinen karneolikoru levitettynä

Kivensirujen koko huomioon ottaen olisi ollut viisasta käyttää paksumpaa lankaa. Laitoin kangas-decoupage-lakkaa kuten aina, mutta nyt taidan kovettaa vielä uudestaan tehokkaammalla aineella, jotta painavat kivet eivät vedä hentoa pitsiä aivan mutkalle.

Suurin osa karneolin siruista on kaulakorussa, joka valmistui viime viikolla.