sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Pieni kukkakuvio


Kukkakuvio vanhasta vihkosesta


Liinaurakan jälkeen teki mieli ottaa vaihteeksi pienempi kuvio. Muutenkin viikko on ollut kiireinen ja helteet rasittavia. 

 Olen muutaman kerran katsellut kirjasesta piirroskuvaa kukkakuviosta ja miettinyt, mihin sen voisin laittaa. Nyt sitten kokeilin miltä kuvio näyttää pitsinä. Kukat ovat kivoja, mutta kuvion muoto on vaativa, ja sille on vähän hankala löytää sijoituspaikkaa. Ehkä voisin kiinnittää johonkin kassiin tai pussukkaan, mutta sitten pitäisi tehdä paksummalla langalla isompi, että olisi näyttävä. Tai mietittävä värit tarkasti, että erottuisi.

 Ehkä kukat näyttäisivät kivalta köynnöksessä, irrotettuna vihkosen mallikuviosta. Tämä jää vielä mietintään ja yritän muistaa nämä kukat, kun sopiva paikka löytyy.

Kukkakuvio on vuodelta 1992 olevasta pienestä kirjasesta nimeltä ”Frivolite”. Se on siinä vain piirroksena viimeisellä sivulla ja siksi oli vaikea hahmottaa, miltä kuvio näyttää pitsinä.


Käytiin valokuvausta harrastavan lapseni kanssa kuvaamassa aamuruskoa (joka täällä Etelä-Suomessa oli klo 3.40) Yöaikaan aamuvalossa koettiin luonnon elämyksiä, nähtiin mm. karhu, jota kumpikaan ei ole aiemmin nähnyt luonnossa. Harmi vain, ettei onnistuttu kuvaamaan.



Kesäyön auringon nousua ja aamuyön valoa

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Kevätliina 2020



Liina juhannusruusujen kanssa valkoisella taustalla


Koko kevään kestänyt liinaprojekti on vihdoin valmis. Renulekin tämä vuoden liina alkoi kukkamaisella keskustalla. Ajattelin sitä aurinkona, jonka ympärille laitoin kesäisiä sinitaivaan värejä. Aloitin siis auringosta ja lisäsin keltaisia päivänsäteitä koko liinan alueelle. Vähän kauemmaksi keskustasta lisäsin valkoisia poutapilviä ja pilvenhattaroita.

Aluksi pelkäsin, että taivaansinistä tuli liinaan liian vähän. Nyt valmista liina katsoessa huomaan, että tumman sininen olisi voinut olla pienemmässä roolissa ja vaalean sinistä on riittävästi. Ehkä keltainen on se väri, jota olisi voinut olla runsaammin. Liina on kuitenkin valmis ja värit jonkunlaisessa tasapainossa.

Sain liinan valmiiksi juhannukseksi, vaikka ei nyt mitään suurempia juhlia ollutkaan, johon olisin halunnut laittaa sen esille. Meillä lasten lapsuusjuhannuksiin kuuluu merituuli ja sitä käytiin haistelemassa tänäkin vuonna. Syötiin lounas rantakalliolla. Samalla pistäydyttiin tervehtimässä ukkia vanhalla hylkeenpyyntivajalla, mistä ukin kesäisin parhaiten löytää.



Merimaisema hyljevajan ikkunasta


 Juhannusiltaa sitten mentiin viettämään uimarannalle. Toivomus oli, että uidaan järvessä eikä meressä, joten jouduttiin vaihtamaan paikkakuntaa kesken päivän. Halusin esitellä lapsille uimarannan, jossa olen lapsena käynyt oman isoisäni kanssa uimassa. Ranta ylitti tyytöjen odotukset, joten voin huokaista helpotuksesta ja yrittää samaistua muumipeikon juhannusmietteisiin.

Tässä runossa on mielestäni kaikki oleellinen ja muistutus, että aina ei tarvitse hössöttää, suunnitella ja järjestää mitään erikoista. Juhannus tulee joka vuosi järjestämättäkin ihan itsestään ja löytyy kesästä ja valoisasta yöstä luonnostaan ihan valmiina nautittavaksi.

 

Muumipeikon juhannusruno

 

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

 

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

 

– Tove Jansson –

 

Liinasta vielä toinen kuva lasipöydällä otettuna. Värisävyt vaihtuvat taustan mukaan, tässä tummalla taustalla väritkin ovat paljon tummemmat ja tulevat paremmin esiin. Ehkä ajatus auringonpaisteesta tuli selkeämmin esiin valkoisella taustalla. 

Vaikea sanoa, kumpi on parempi tausta.Täytyy varmaan vaihtaa liinan paikkaa tunnelman mukaan; onko tarpeen lisätä voimakkaampia värejä vaiko keveyttä sisustukseen. 

Melkein unohdin mainita, että liinan lopullinen halkaisija on n. 50 cm.


Liina tummalla taustalla lasipöydällä.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kesäperhonen



Perhosen kuvioita Renulekin liinasta 2020



Tein kesän ensimmäisen perhosen. käytin siinä samoja lankoja, joita olen käyttänyt tämän kevään liinassa. Myös kuvioita otin samasta Renulekin liinasta. Tämän perhosen voisi vaikka kehystää tauluun ja laittaa esille liinan kanssa. Tai sitten vain lisätä pitsiperhoskokoelmaan.

Perhoset ovat olleet minulle jokakesäinen harrastus ja tavoitteena on niitä muutama tänäkin vuonna tehdä. Toivon löytäväni itsestäni energiaa sen verran, että saan pitsiperhoskokoelmani järjestettyä syksyyn mennessä. Onneksi perhoset ovat blogissa jonkunlaisessa järjestyksessä ja onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka monta niistä on lentänyt teille tietymättömille vai löydänkö kaikki kesän aikana.

Tänään oli hellepäivä ja lämmintä vähintään 26  ͦ C. Päivä tuntui todella lämpimältä, etenkin kun vietettiin sunnuntai lapseni kanssa kävellen. Tehtiin lenkki Mustilan Arboretumissa, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat kukassa. Atsaleoiden kukinta tosin alkoi osittain olla ohi.



atsalea ja alppiruusumetsää


Valkoinen korkea alppiruusu kukki monessa paikassa keskellä metsää. Tämä lajike sopiikin parhaiten juuri metsään, pihapensaiksi löytyy paljon sievempiä ja säännöllisiä pensaita. Tämä valkokukkainen jättiläinen  kurkottaa kohti taivasta ja kätkee kukkansa harvojen oksien ja lehtien hankoihin, joista ne  erottuvat polulla kulkevalle katsojalle kauniina sinistä taivasta vasten, jos huomaa kohottaa katseensa ylöspäin

Puistossa on kyllä paljon muutakin kuvattavaa kuin vaihtelevia lajikkeita alppiruusuista. Onhan kyseessä oikeasti puulajipuisto ja sieltä löytyy satoja puulajeja ympäri maailmaa tuoduista siemenistä ja metsä on todella monimuotoinen ja katsottavaa riittää. Päivä oli vain niin lämmin, ettei jaksettu kaikkia reittejä kiertää.

 

metsää ja kirkko metsässä



Suomalaisista kasveista löydettiin kukkiva pihlaja ja metsäkurjenpolvia, oravanmarjoja, maitikkaa ym. kesäkukkia. Puistossa oli myös metsäkirkko ja erilaisia metsäneläinveistoksia. Onneksi puistossa on paljon suuria puita ja siksi myös varjoisia paikkoja polulla. Toista tuntia jaksettiin kävellä, ennen kuin poikettiin kahvilaan.

Kahvila toimi vastuullisesti, sisällä kävi vain yksi asiakas kerrallaan ja pöydät olivat ulkona. Järjestely toimi hyvin näin helteellä, pilvisenä päivänä tai epävakaisella säällä voisi olla vaikeampi saada yleisöä noudattamaan järjestelyä.

Retki otti voimille ja tultiinkin kotiin pienen uimarannan kautta. Ensimmäiset uimarannat, joita katsottiin, olivat liian ruuhkaisia. Virusta on kuitenkin vielä liikkeellä, eikä tee mieli ottaa turhia riskejä.

 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Hyrräkorut


Hyrräkoruja apilakulhossa

Hyrrät

Alkukesä tuoksuu voimakkaasti ja kukkii valkoisena puissa, metsissä ja puutarhassa; tuomet, sireenit, pihlajat, omenat, rikot, vuokot, kielot, metsätähdet, käenkaalit ja monet muut

Alkukesä on huumaavan monimuotoinen ja hyrrä on sopiva kuvio kevään koruihin. Hyrrä pyörii vinhaa vauhtia ja hakee hyrrävoimalla tasapainoa pyöriessään. Kaiken kesän, juhannuksen ja loman suunnittelussa on hyvä tavoitella hyrrävoimaa ja hakea tasapainoa. Kesän tavoitteena olisi nauttia luonnosta, kesästä ja lomasta turvallisesti ruuhkapaikkoja vältellen sekä rentoutuen, eikä sinne-tänne hosuen.  

Korvakorut

Valitsin koruihin sinivalkoisen raikkaan langan (Lizbeth 40) ja pienet valkoiset helmet. Hyrrän halkaisijaksi tuli n. 1,5 cm.  Laitoin hyrriin pikaliimalla tapit askartelutarvikkeena nikkelivapaana myytäviä korun osia. Käytän aika harvoin nappikorviksia ja minusta tuntuu, että tämä on maksimikoko hyrräkorvakorulle. Ajatus voi johtua siitäkin, että en ole tottunut käyttämään tämän tyyppisiä koruja, vaan laitan yleensä koukut.

Linkkiä ohjeeseen ei ole, kuvio kuitenkin on yksinkertainen, helmi kiinnittyy kahden renkaan välille, siten, että väliin jää aina yksi rengas, jonka keskelle helmi jää näkyviin.


Lähikuvaa korusta

Korunosia

Tilasin kerran korutilauksessa kokeeksi korunosia, joita en ole juurikaan käyttänyt. Nyt oli sopiva kohde kokeilla. Yhteen hyrrään menee melko vähän lankaa, joten yhdestä sukkulasta tuli monta hyrrää. Kiinnitin yhden hyrrän säädettävään sormuksen pohjaan ja kaksi hyrrää klipsipohjiin. Lopputuloksena minulla oli kolme sormusta, kahdet tappikorvakorut ja yhdet klipsikorut, yhteensä kolme korusettiä sormuksineen. Sukkulan sain kuitenkin ihan tyhjäksi asti.


Sormus klipsit ja tappikorut

Apilakulho

Kuvissa mukana on pieni Nuutajärven apilakulho, jossa nämä korut ovat odottaneet kuvausta ja käyttöä. Kulho tarttui alkuvuonna mukaan kirpputorilta viidellä eurolla. Apilakuvio oli minulle lapsuudesta tuttu kakkulautasissa, joten en voinut vastustaa tätä pientä esinettä, vaikka karsinkin koko ajan kotoa tarpeetonta tavaraa pois.