Ankars-rannekoru

Ankars-rannekoru

 

Talvi jatkuu, tosin aurinkokin on alkanut taas välillä näyttäytyä. Talvisina lankavalintoina tällä viikolla ovat taivaan sininen ja lumen valkoinen. Lisäksi jäisen kirkkaita vaaleita helmiä.

Tasaisen lumiukon jälkeen halusin tehdä pienen ankarsharjoituksen, muistuttaakseni tekniikkaa mieleen, ettei pääse unohtumaan. Huomaan, että keskittyminen on ollut poukkoilevaa. Tarvitsisin enemmän harjoitusta, päätellen siitä, että työstä ei tullut aivan tasainen. Onneksi tekniikasta löytyy videoita, joiden mukaan on helppo käpyillä.

 

Rannekoru

Ohje on Youtubesta käsityöyhteisön kanavasta. Kanavalla on virkattuja, neulottuja ja käpyiltyjä käsitöitä. Tämä rannekoru on kanavalla tehty karkinvärisenä ja vaikuttaa ilmavammalta ja tasaisemmalta kuin minun harjoitelmani. Helmet ovat läpivärjättyjä helmiä Helmikaupasta. Helmien hohto vääristää niiden väriä kuvissa. Rannekoru on kuitenkin kolmiulotteisena näyttävä ja koristeellinen, vaikka työn jälki voisi olla tasaisempi.

Mansikoita

Pitsimansikoita

Kesä etenee. Nyt kypsyvät jo mansikat ja syksy lähenee vääjäämättömästi. Kesän mansikkakakku tuli siis tehtyä ja mansikat säilöttyä. En käynyt keräämässä itse, vaikka sitäkin lasten kanssa harkittiin. Lopulta tarve on niin vähäinen ja hintaero olisi olematon, kun huomioidaan matkakustannukset. Selailin mansikkatilojen tietoja ja löysin yhden tilan, joka myy suosikkilajikettani Bountya. Ehkä ensi vuonna käyn ostamassa mansikat sieltä, nyt tyydyin Polkaan, jota sai lähempää.

Kuvan mansikat ovat kotimaisia ja maistuvat Suomen kesälle, pitsimansikatkin ovat kotimaista tuotantoa, vaikka malli onkin Venäjältä. Ksenja Svedenkon youtube-kanava on aivan loistava pitsimallien lähde, nämäkin mansikat näyttävät suorastaan herkullisilta. 

Marjat ja luonnon värit ovat toisinaan haastavia. Afrikkalaisista kierrätyslasihelmistä tein mustikka ja puolukkahiussolkia n. viisi vuotta sitten. Mustikkasolkea olen toisinaan käyttänytkin. Silloin helmet muistuttivat marjoja ja riitti, että valitsi lehden värin. kierrätyslasihelmiä on vielä varastossa. Suuri helmikoko rajoittaa käyttöä ainakin käpypitsissä. 

Minulla oli varastossa pieniä punaisia Swarowski – kristallihelmiä ja laitoin niitä mansikoihin.

•       Pienet helmet ovat aivan heleän punaisia, mutta tuon tummanpunaisen langan vieressä niiden sävy näyttää todellista tummemmalta.
•        Suuremmat helmet ovat punaruskeita, ehkä väri vivahtaa vähän oranssiin. Nämä tummat helmet ovat mansikassa sen värisiä kuin kuvittelinkin, eli langan väri ei vaikuta paljon
•     Helmien sijoittelussa sovelsin jonkin verran. Minulla ei ollut kärkeen pisarahelmeä, kuten ohjeessa, mutta laitoin kaksi eri kokoista helmeä.

Swarovski - helmet

Mansikan pituus on n.3 cm. Ohjeen mukaan kyseessä on rintaneula, mutta koska tein niitä kaksi, ajattelin, että toiseen voisin kiinnittää sen neulan ja toisesta tehdä riipuksen. Ehkä korut ovat silti erilliset eikä ajatuksena ole korusetti, mutta minusta tämä mansikka voisi toimia myös riipuksena. 

Neulaa en ole vielä kiinnittänyt, koska en ole löytänyt kaapeistani riittävän lyhyttä neulaa. Hakaneula olisi, mutta se ei tässä oikein toimi. Kaivan vielä kaappeja tai sitten menen ostamaan neulan.

Jäin miettimään tuota vaalean vihreää mansikan kantaa. Alkuun ajattelin, että vihreä lanka olisi voinut olla vähän tummempi, mutta nyt kun katson näitä aitoja mansikoita, niin vaalean vihreä oli oikea valinta. 

Kannan olisi voinut tehdä myös paksummalla langalla, joka olisi sopinut tähän työhön. Minulla on tapana tehdä koko työ aina alusta loppuun saman paksuisella langalla. Joskus näissä pienissä koruissa ja voisi olla hyvinkin perusteltua käyttää efektinä eri paksuisia lankoja, jolloin lopputulos olisi elävämpi.

 

Mon Bijou

Varastoihin on kertynyt kaikenlaisia helmiä. Useimman eivät sovi ollenkaan keskenään samaan työhön. Niitä on jäänyt tähteeksi, niitä on ostettu kun on kauniita vastaan tullut. Osa on omia ostamiani, osa lapsen hankkimia. Päätettiin joskus, että pidetään osa helmistä yhteisinä. joita voidaan käyttää tarvittaessa toiselta kyselemättä.

Nyt otin esille vihreitä helmiä. Suuremmat helmet ovat tässä Swarovski-helmiä ja pienemmät helmet
ovat lasihelmiä. Langaksi valitsin ohuehkon virkkauslangan. Aloitin ensin ohuemmalla, mutta huomasin pian, että nuo pienet vihreät helmet vaativat paksumman langan. Malli on Mon Bijoux , jonka ohje löytyy linkistä kahteen pdf-tiedostoon jaettuna.

Värien valinnassa yllätin taas itseni. Luulin ottavani vaalean kullanvärisen langan vihreän seuraksi, mutta nyt valokuvista huomasin, miten punainen tuo lanka lopulta olikin. Lanka on punertava myös luonnon valossa. Lampun alla väri näytti erilaiselta. Tein tätä korua pääasiassa iltaisin, joten luonnon valon vaikutuksen näin vasta valmiin työn kanssa. Nyt kun väritys on selvillä, niin seuraava vaihe on löytää asu, minkä kanssa tämä käy.
Taakse kiinnitin pitkän neulasoljen ohjeen mukaisesti. Tämän korun halkaisijaksi tuli n. 5 cm.

Perhoskoru

AG - perhoskoru

Eilen käytiin lasten kanssa Suomenlinnassa viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja kotiintulo jäi tähän päivään, siksi päivitän blogia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu sanonta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän perhosen, jonka malli on tullut vastaan netissä useita kertoja. Tein siitä toisen sinisen perhosen kesän perhoskokoelmaani. Angela Gambkan videosarjassa  perhosella on tuntosarvet. Tämä yksityiskohta on jätetty usein pois. Nyt yritin noudattaa ohjetta tunnollisesti ja tein myös tuntosarvet.  Koru on kyllä paljon käytännöllisempi ilman tuntosarvia ja luulen, etten niitä enää itsekään toiste tee.

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet on vaihtelevasta varastostani. Mukana on lasihelmiä, muovihelmiä ja jopa 4 puuhelmeä. Haaveeni on, että joskus suunnittelen työn niin huolella etukäteen, että menen helmikauppaan ennen aloittamista. Lopputulos on omalaatuinen, mutta pysyy koossa erilaisine helmineen.

Lasihelmet ovat niin painavia, etten kuvannut tätä kasvien seassa, vaan pöytäliinan kuvioiden päällä. Nuo kokoelmakuvan valkoiset kukat ovat kaatuneet maata pitkin, joten siihen tämäkin perhonen voi lennähtää.

Perhoskokoelma tänään.

Marja

Ankarsriipus harjoitus

Olen pitkään ihaillut Angela Gambkan koristeellisia ja runsaita koruja instagramissa .   Tekniikka tuntui kiinnostavalta ja halusin kokeilla. Tarkoitus oli seurata hänen kuvasarjaansa farkkuihin sopivan riipuksen tekemisestä.

Alku sujuikin hyvin, mutta sitten solmujen lukumäärä ei ollutkaan riittävä ja kolmas kerros ei ollutkaan enää mallin mukainen. Annoin sen olla ja jatkoin lisäämällä uuden kerroksen ja helmiä tarpeen mukaan. Koska mietin mallia enkä keskittynyt riittävästi työhön, niin käsialastakin tuli vähän kireä. Lopputulos on kaukana mallista, mutta sain kuitenkin jotakin aikaiseksi ja pääsin vähän jyvälle Angelan tekniikasta, joka kiehtoo edelleen. Tulen jatkamaan harjoitusta vielä.

Tämä malli on taas loistava esimerkki siitä miten frivolite muuntuu moneksi kun luovuutta riittää. En ehkä laita tuota omaa kyhäelmää riipukseksi, rintaneula voisi olla parempi vaihtoehto, tai sitten jätän sen odottamaan, että keksin sille paikan ja käytön.  Työn halkaisija on n.3,5 cm. Sukkulaan tähteeksi jääneestä langasta tein nuo yksinkertaiset korvakorut. Koru on tehty yhdellä sukkulalla ja yhdellä langalla, joten siitä tuli melko tylsä. Laitoin piristykseksi pienen ruskean helmen keskelle ja ruskeat kuparikoukut. Helmet tosin olisivat saaneet olla isompia

Syksyisin terveisin,

        Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ankars

Ihailin loistavia, runsaita frivolite - koruja ja päädyin selailemaan venäläisiä sivuja.  Tänään siis on teemana hieman pitsihistoriaa venäjältä.

Klassinen frivoliteetti on lähtöisin Englannista. Venäjälle se kulkeutui Ranskasta. Venäjällä frivoliteetti oli 1900 luvun alussa käsityötapana muiden rinnalla oppilaitoksessa ja siitä oli julkaistu kirjoja. Kuitenkin v 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen frivoliteetti leimattiin porvarilliseksi ja kopeaksi käsityöksi ja sen opetus loppui. Frivoliteetin taitajat lähes hävisivät Venäjältä. 1980 – luvulla Leningradissa kuitenkin taitoa heräteltiin henkiin perustamalla kerhoja joissa toimi opettajan Natalia Mihailovna Egelskaja, jonka ansiosta taito siirtyi uusille sukupolville. Leningradista kurssit levisivät perestroikan aikana Moskovaan ja frivoliteetin suosio alkoi kasvaa. Klassisella frivolitettilla tehdyt kaulukset, liinat ja pitsit eivät olleet kuitenkaan kovin myyviä tuotteita. 1990 luvulla Rina Stepnaja ja Angelina Rozanova kehittivät tekniikkaa, lisäsivät pitsiin metallia ja helmiä ja perustivat Studio Ankarsin joka erikoistui koruihin. Frivoliteetin ja ankarsin historiasta tarkemmin Ankars-klubin sivulla ja ankars tekniikan historiasta vielä englanniksi.

Ankars klassikko

Kuvan korun tein Rina Stepanovan mallista Coral Pin, se löytyy  Ankars-klubista ja englanniksi täältä .

Tällä kerralla helmet ovat jotain vanhoja helmiä, jotka löytyivät laatikon pohjalta ja joiden alkuperää en muista. Lanka on ohutta virkkauslankaa. tekniikka vaatii vielä harjoittelua.