Pitsiviikon käpypitsitapaaminen

 

Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen Raumalla

Pitsiviikolla järjestettiin taas käpyilijöiden tapaaminen Kontion kahvilassa sekä kaksi pitsikurssia yhdessä Rauman kansalaisopiston kanssa, sekä . Tänä vuonna toteutuivat sekä peruskurssi, että jatkokurssi.  Jatkokurssin teemana olivat helmet käpypitsissä. Tapaamiseen sisältyi pieni pitsinäyttely, johon harrastajat toivat omia töitään nähtäväksi sekä käpypitsityöpaja, jossa satunnaiset vierailijat voivat kokeilla kaksoissolmun muodostamista sukkuloilla.

Jatkokurssilla helmiharjoituksia

Rauma

Kurssipaikkana oli Kansalaisopiston vanha opistorakennus, jossa on kursseja pidetty jo 99 vuoden ajan. Rauma on rannikkokaupunki ja rakennuksen vieressä virtasi pieni vesikasvien reunustama kanaali. Kivisilta kanaalin yli johti vanhalle kirkolle, jonka pihapiirissä Marttajärjestön kojulla myytiin Rauman perinneruokaa, lapskoussia. Tänä vuonna ensi kerran kävin tätä merimiesruokaa maistamassa, vaikka olen Raumalla vieraillut useita kertoja ennenkin.

Kaunis pieni kanaali, jossa tyyneen veteen
 kuvastui reunojen kasveja ja rakennuksia.

Käpypitsejä mukana näyttelyssä

Vaikutteita Riston sydämistä

 

kukkia käpypitsisydämistä.

Lämmin ja aurinkoinen kesä on saapunut. Jopa niin lämmin, että kukatkin ovat kukkineet normaalia aiemmin ja juhannuksen perinteisetet juhlakukat on ehkä korvattava vaihtoehtoisilla koristeilla. Koivun oksia kuitenkin löytyy. Kesän eteneminen on joka vuosi erilainen, mutta onneksi se ei haittaa käpyilyä, mikä onnistuu säässä kuin säässä ja sisällä ja ulkona. Yhdistyksen kesäohjelma on jo hyvin selvillä ja odotettavissa on livetapaamisia Raumalla.

Käpyilykesä 2024

Suomen käpypitsiyhdistyksen kesätoiminta keskittyy taas Rauman pitsiviikoille, jossa keskiviikkona Rauman Kansalaisopiston kanssa yhdessä järjestetään kurssit aloittelijoille ja edistyneille ja torstaina tavataan Kontion kahvilassa. Livetapahtumien lisäksi pidetään etätapaamiset jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Lisäksi jäsenille lähetettiin Riston käsialaa oleva kesäinen pitsiohje, josta tein omana muunnoksenani pieniä helmisydänkukkia myöhemmin suunniteltua käyttöä varten.

Juhannusruusu jo kaksi viikkoa sitten.

Käpypitsiä 1800 - luvun miljöössä

 

Käpypitsityönäytös ruiskumestarin talon kesätapahtumassa.

Erilaiset kesätapahtumat ovat selvä merkki kesän alkamisesta ja tuovat toivottua vaihtelua arkeen.

Eilen oli Helsingissä Ruiskumestarin talomuseossa kesätapahtuma, johon tänä vuonna pyydettiin Käpypitsiyhdistykseltä käpypitsityönäytös, mikä sopikin hyvin 1800-luvun teemaan.

Museo henkii vanhan ajan rauhallista tunnelmaa ja on mukava paikka viettää kesäpäivää. Kesätapahtumavieraiden joukossa käpypitsitekniikka oli jokseenkin tuntematon ja ihmettelijöitä riitti. Tekniikka on niin harvinainen, että on hienoa päästä kertomaan, esittelemään ja lisäämään tunnettavuutta. Kiitos hienosta päivästä museotapahtuman järjestäjille!

Mukana oli kuvassa olevia pitsejä niin villasta, kuin puuvillastakin ja teemat ja väritykset oli ainakin yritetty täsmätä keskimääräistä klassisempaan tyyliin. Ikkunan takana pihalla pelimannit soittivat aikaan sopivaa musiikkia ja Martta-järjestö myi kahvia sekä vanhoilla resepteillä leivottuja leivonnaisia. Mukava päivä ja kesän aloitus. Nyt käpyily jatkuu taas kotona ilman yleisöä ja ehkä enemmän keskittymistä vaativilla pitseillä.

Jouluisia käpypitsikukkia ja olkia

 

Käpypitsiyhdistyksen joulukoriste

Liinan käpyilyyn tuli tauko, kun uppouduin viikoksi joulutunnelmaan.  Tämä pieni joulukoriste oljesta ja käpypitsistä on Käpypitsiyhdistyksen jäsenohje. Yhdistyksen jäsenyyteen kuuluu 4 käpypitsohjetta vuodessa. Tämä jäsenohje on tämän vuoden viimeinen ja teemana joulu.

Himmelikoriste

Olki kuuluu suomalaiseen jouluun. Olen odottanut vuosia sitä joulua, jonka alla on rauhallista aikaa tehdä suuri sokkelohimmeli. Joskus kauan sitten tein mummolle sokkelohimmelin, johon tuli n.3500 oljen pätkää. Himmeli saa vielä odottaa, sitä ennen tämä pieni olkikoriste saa kantaa jouluperinnettä.

Käpypitsihimmelistä tein vielä samalla kuviolla kaksi versiota; kolmikulmaisen ja kuusikulmaisen.

Himmelikoristeessa väreihin sointuvia helmiä.

Katsellessani himmelikuvioita mietin sopisiko kukan keskelle helmi. Ehkä teen vielä sellaisen version. Helmi olisi varmaan hyvä olla sama kuin jo nyt koristeessa olevat helmet, jotta koristeessa säilyisi rauhallinen perinteinen tunnelma.

Sukat

Kuluneella viikolla matkustin pitkän matkan junalla ja tietysti otin käsityön mukaan. Nyt halusin jotain tasaista ja selkeää, joten vaihdoin pitsin neulepuikkoihin. Kaksi kerää joulunpunaista lankaa on jo jonkun aikaa odottanut sukkien neulomista. 

Lanka on Wetterhoffin Wanja, jota mainostetaan tiukkakierteisenä sukkalankana. Langan mukana oli ohje kantapäättömiin sukkiin. On mielenkiintoista nähdä kuinka kauan sukat kestävät, sillä tuo 100% villa ei lupaa kestävyyttä, enkä oikein jaksa luottaa tuohon todella tiukkaan kierteeseen, lisäksi tuo sukka ilman kantapäätä epäilyttää. Kestävyyttä langalle kuitenkin luvataan ja neuloin sukat ohjeen mukaan.

Wetterhoffin tiukkakierteinen villasukkalanka

Sukkakuva on vähän jännittävästä kuvakulmasta. Puin sukat jalkaan ja kumarruin ottamaan valokuvan. Toivottavasti sukista ja niiden spiraalikuvioista saa kuitenkin riittävästi selvää, eikä mattokaan ole liian kirjava.

Villasukat valmiina

Käpypitsikauluksen uusi käyttökohde

 

Vanha käpypitsi vaihtoi uuteen mekkoon.

Viime viikonloppuna oli käsityömarkkinat, joissa oli teemana 1930-luku. Mekko, villatakki ja vintagehattu olivat sopiva valinta torimyyjän asuksi. Kun myyn  pitsiä, niin tuntui hyvältä kiinnittää pellava-viskoosimekkoon käpypitsi kaulukseksi. Mekon väri oli khaki ja villatakki oli punainen. tähän kokonaisuuteen viime vuonna ompelemani sininen vintagehattu oli ehkä väärän värinen, mutta menetteli paremman puutteessa.

Kaulus ja rintaneula

Käpyilin tämän kauluksen yli 30 vuotta sitten. Kaulus oli pitkään irtokauluksena ja vähällä käytöllä. Sitten kiinnitin kauluksen lapsen mekkoon, jota käytti sitten useampikin tyttö. Mekko jäi pieneksi ja irrotin kauluksen siitä. Nyt kauluksella on taas tauon jälkeen uusi paikka.. Tästä sitä ei ole kiirettä irrottaa.

Käpypitsikoriste markkinapäivän hatussa.

Hattuun kiinnitin Ksenia Schvedenkon ohjeesta mukaillun rintaneulan. Koriste olisi 1930-luvun teemassa pitänyt olla suurempi, mutta nyt ei ollut sopivampaa, joten kiinnitin hattuun tämän pienen soljen. Minusta oli parempi, että hatussa oli pieni koriste, kuin että ei olisi ollut koristetta ollenkaan. Seuraaviin tämän teeman markkinoihin on vuosi aikaa, yritän kehittää siihen mennessä sopivamman koristeen.

Vähän villaa mukana

Toisinaan ostan lammastiloilta villaa ja neulon siitä jotain pientä. Olen todennut, että puhtaasta suomenlampaan villasta neulottu pitkä kaulaliina on liian kallis torimyynnissä, joten neulon lähinnä pipoja, kynsikkäita ja lapasia sekä virkkaan jotain pientä myytäväksi.

Villakulmassa tärkeintä on tuo hypistelylaatikko, jossa olen pitänyt raakavillaa, karstattua villaa sekä pari pienen pientä vyyhtiä. Tämä laatikko on tarkoitettu pehmeän villan tunnusteluun. Tässä laatikossa on puhdasta suomenlampaan villaa kantakirjassa olevista lampaista. 

Usein villan pehmeys yllättää, koska suomalaisen villan ajatellaan olevan karkeaa. Mielikuva johtuu risteytysvillan yleisyydestä. Meidän alkuperäisrodun merinotyyppinen villa ei tule esiin, jos siihen on risteytetty jotain liharotua, valitettavasti risteytysten vaikutus kestää sukupolvien ajan ja pehmeä villa on harvinaista. Villa on siis mukana ihan valistussyistä, toki myös myyn pieniä tuotteita.

Pieniä villatuotteita ja hypistelypurkki

Käpypitsin kanssa markkinatapahtumassa

 

Kaunis koru käpypitsin peruskuviosta.

Eiliseksi luvattiin säätieotuksessa useita sateita ja pilvistä päivää. Vähän mietitytti kannattaako lähteä markkinoille ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin. Varauduin tuuliseen säähän ottamalla painoja pop-up teltan jokaiselle jalalle 45 kg eli yhteensä 180 kg. Teltta ei pienistä tuulista edes huojunut. ( Kävin heinäkuussa tuulisessa Loviisassa ja merituulet puhalsivat pienelle teltalle ja pienemmille painoille pelottavan kovina puuskina). Nyt siis oli varmaan puiston tukevin teltta.

Keskiajan käsityöläiset tekivät ja kehittivät käpypitsiä ennen kuin se sai muotonsa ja lähti Ranskan hovin kautta valloittamaan maailmaa 1700- luvulla, siksi ajattelin pitsin sopivan hyvin Wiipurintien markkinoiden keskiaikateemaan. Samoin tyttäreni rautalanka, helmi ja kierrätyslasi olivat teemaan sopivia luonnollisia korumateriaaleja.

Korumyynti

Korukauppa kävi ihan kohtalaisesti. Olen ollut laiska tekemään muita käpyilytyotteita. Muutama kirjanmerkki ja avaimenperä oli mukana, mutta korut olivat myyvin tuote. Meillä on ohjelmassa vain muutamat markkinat vuodessa, joten myynti ei ole huimaa, mutta voisin sanoa, että yläkuvan pyöreä perusohjeella tehty koru on ollut käpypitsikoruista suosituin.

Pienet siemenhelmet renkaiden ja kaarien kulmissa antavat kuvioon koristeellisen ilmeen ja näitä koruja ostetaan kaikissa väreissä. Musta on yllättävän suosittu koruväri ja usein minulta on mustat myyty jo ennen markkina-ajan puoliväliä. Nyt varastotilanne on sellainen, että täytyy käpyillä koruja ennen seuraavia markkinoita.

Markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla.

Pitsiviikon tapaaminen

 

Käpyilijöiden kesätapaaminen Raumalla.

Aurinkoinen sää suosi käpypitsitapaamista vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta. Tänä vuonna ilmoittautuneita riitti sekä alkeis- että erikoiskurssille, jotka järjestettiin samanaikaisesti, myös yhdistyksen järjestämässä käpypitsikahvilatapaamisessa riitti kävijöitä ja pitsisolmujen kokeilijoita.

Rauman pitsiviikko on käpypitsiyhdistyksessä vuoden ainoa livetapaaminen. Muuten kokoonnutaan etätapaamisiin verkossa kerran kuukaudessa. Etätapaamiset tulivat käytännöksi koronarajoitusten aikana ja havaittiin hyväksi toimintatavaksi jatkossakin.

Kurssit

Alkeiskurssilla opiskelijat saivat aikaan ensimmäiset kaksoissolmut ja pitsikuviot. Opettajana alkeiskurssien pitämiseen erikoistunut jäsen Risto Lindholm, joka on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa perustamisesta lähtien ja on ahkera käpyilijä. Suuri osa yhdistyksen jäsenohjeista on Riston käsialaa.

Alkeiskurssin solmuja sekä opettaja työssään.

Erikoiskurssin teema edistyneemmille käpyilijöille oli tänä vuonna 3D-kukat. Kurssilla käsiteltiin kuvioiden muuttamista kolmiulotteisiksi ja tutustuttiin kolmiulotteisten kukkien perusrakenteisiin. Harjoitustehtävistä suuri osa jäi myöhemmin tehtäväksi, koska kukkiin tarvitaan paljon pitsiä ja yksi päivä on liian lyhyt laajan aiheen käpyilyyn. Halusin kuitenkin kurssilaisten hahmottavan kokonaisuuden ja kokosin ohjeita monisteeseen, josta teemaa voi harjoitella myöhemmin kotona.

Pieniä kolmiulotteisia kukkia kukkakurssilta

Käpypitsikahvila

Yhdistyksen yleisötapahtuma oli perinteiseen tapaan avoin kaikille ohikulkijoille. Jäsenet toivat omia töitään pieneen näyttelyyn, jossa oli pitsejä erilaisiin käyttötarkoituksiin ja eri muodoissa. Opastuskylttien avulla kävijät löysivät hyvin kahvilan piha-rakennukseen, jossa saimme järjestää tapahtuman.

Yhdistyksen kesätapaaminen Kontion kahvilassa

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy nettisivulla, jossa on myös liittymislomake. Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna on neljä ohjetta vuodessa sekä yhteinen WhatsApp-ryhmä. Lisäksi yhdistyksellä on kuukausittaiset etätapaamiset sekä keskusteluryhmä Facebookissa.

Käpyilijät tapasivat pitsiviikolla

 

Tasapainotettujen solmujen harjoitus renkaassa.

 

 

 

Visiitti Raumalla toi kesän helteeseen muutaman päivän tauon. Katsoin säätiekotuksesta, että kotona on koko ajan lähes hellelukemat, Kun Raumalla käytiin välillä 16 celssiusasteessa ja extrana oli raikas rannikon tuuli. 

Olen vähän aurinkoherkkä pohjoisen ihminen, enkä viihdy kuumassa helteessä pitkiä aikoja. Toki lämpö on pieninä annoksina mukavaa, mutta minut on tehty Suomen sateisia ja viileitä kesiä varten. Ilmaston muutos on pidentänyt kesän hellejaksoja, joihin sopeutuminen on vielä kesken.  

Pitsiviikko

Rauman pitsiviikoilla on perinteisesti pidetty Suomen Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen ja käpyilykurssi. Tänä vuonna käpyilykurssin teemana oli kelttisolmut, joiden tekniikoita harjoiteltiin keskiviikkona. Torstaina pidettiin perinteinen yhdistyksen tapaaminen, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua pitseihin ja kokeilla kaksoissolmun solmimista.

Tapaaminen oli tarkoitus pitää Tammelan talon pihalla, mutta tuuli ajoi pitsinäyttelyn sisätiloihin, työpajaa pidettiin myös pihalla alkuperäisen suunnitelman mukaan.  

Harjoitustyö

Kuvan kuviossa ulompi kaari on tehty tasapainotetuilla kaksoissolmuilla. Se ei välttämättä ole mitenkään erityisesti kelttitekniikkaa, mutta kuvioita pujotettaessa tulee välillä tarve tehdä pitkiä kaaria tai suuria renkaita. Tasapainotetun solmun avulla suuremmat kuviot pysyvät paremmin ryhdissä. Siksi solmu sai paikkansa päivän ohjelmassa. 

Kuvio on muuten vain nauhan pujotusta, eikä sillä ole tarkoitus opettaa mitään muuta, tässä uuden asian harjoitusta oli vain tuo suurempi kaari .

 

 

Rauman käpypitsitapaamisen teemoja

 

Käpypitsiyhdistys

Pitsiviikko ja Rauma on muodostunut Käpypitsiyhdistyksen pääasialliseksi livetapaamiseksi. Pitsiviikolla pyritään järjestämään Rauman kansalaisopiston kanssa yhdessä käpyilyn alkeiskurssi ja mahdollisesti myös johonkin teemaan liittyvä jatkokurssi.

Muuten käpypitsiyhdistyksen tapaamiset, käpyilykahvilat ovat korona-aikana siirtyneet etätapaamisiksi. Tapaamiseen voi tulla vaikka vielä ei olisiskaan yhdistyksen jäsen. Tapaamisen linkki löytyy facebookin keskusteluryhmästä ja tapaaminen järjestetään jokaisen kuukauden toisen torstain iltana. Tapaamiset verkossa jatkuvat vaikka korona väistyy ja alueilla olisi livetapaamisia. Tervetuloa tapaamisiin ja tutustumaan toimintaan.

 

 

 

Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa

Käpypitsikruunu auringon valossa

Suomen Käpypitsiyhdistyksen etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä. Siitä tämän päivän teema.

Yhdistyksen etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.

Käpypitsiyhdistyksen etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.

 

Frivoliteetti

Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”. Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.

• Frivoliteetti oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä ihmettele. 
• Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta. 
• Näinhän lainasanoja on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä säilymään elävänä. 
• Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg 

Meidän suomalainen käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä; kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.

On hienoa, että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.

.

Muutama frivoliteettihavainto internetistä

• Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932. 
• Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook

Frivvoliteettipitsin virkkausta

• Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.

Frivoliteetti 1980-luvulla

Frivoliteettipitsi mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.

• Silloin työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
• Pitsiin ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen sanasto vaatii. 
• Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.

Pieni kysely

1. Kysynkin nyt sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista. 
2. Minä kiinnostuin käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella käpyilyä? 
3. Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä  postauksen kommettina, sähköpostilla tai blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Pitsiohjeet ennen internettiä

Tekniikkaohjeiden lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi  Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter". 

Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"

Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.

Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)

 

Kruunu

Tein siis tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40, johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.

Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna

Olen joskus ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen tähän käyttöön.

Kovetusprojekti

Nykyään näkee harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.

vihkikruunu

Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu. Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.

Villiruusuja ja yhdessä käpyilyä

VIlliruusuja lautasella

Selasin Mary Koniorin kirjaa; A Pattern Book of tatting ja pysähdyin villiruusumallin kohdalle. 

Voisi ajatella, että villiruusut eivät kuulu talveen, mutta huomasin, että kuuluu kuitenkin. Kun valo lisääntyy ja pakkasta on sopivasti, niin lumivalkoinen maisema alkaa hehkua väreissä. Välillä olen kuvitellut ajelevani mustavalkofilmissä, välillä on sinistä hämärää. Joskus aurinko saa puut kimaltamaan oranssina ja kultaisena, toisinaan taas auringon nousu ja lasku värjäävät maiseman ruusunpunaiseksi. On siis mitä oivallisin aika käpyillä ruusunkukkia. Melkein voisi sanoa, että kauniit maisemat lämmittävät kylmänä päivänä.

Lumimaiseman värejä

Mary Koniorin villiruusuja

Käpyilykahvila

Lauantaina Helsingissä Itäkeskuksessa Kässäkamarilla kokoontui käpypitsiyhdistyksen hallitus ja samalla pidettiin käpyilykahvila. Taas muutama kiinnostunut oppi solmun tekemisen ensimmäistä kertaa. Toivoisin, että yhdistyksen jäsenet kokoontuisivat yhdessä käpyilemään muuallakin kuin Helsingissä ja Raumalla. Yhdessä voi aina jakaa vinkkejä ja malleja ja oppia toisilta uutta. Haaveilen vielä, että kokoontumisista ja alueellisista yhteyshenkilöistä löytyisi tieto yhdistyksen nettisivuilta, jolloin kotimaassa kulkiessa voisi satunnaisesti osallistua eri alueiden tapaamisiin. 

Keskittynyttä käpyilyä

Oma suosikkiväritys ruusuissani on tuo vaaleanpunainen, jossa on metallihelmiä keskellä. 

Suosikkiruusu

Käpypitsitapaaminen

Näyttely osallistujien töistä

Käpypitsiyhdistys aloittelee toimintaa. Olin mukana käpypitsiyhdistyksen https://www.facebook.com/kapypitsiyhdistys/  ensimmäisessä pitsitapaamisessa Espoossa. Tapaamisessa vaihdettiin vinkkejä ja pitsimalleja. Keskusteltiin langoista, välineistä, muista pitsiyhdistyksistä sekä tarvikkeita myyvistä kaupoista.

Kun pitsejä tulee tehtyä pääasiassa itsekseen omissa nurkissaan, niin muiden käpyilijöiden tapaaminen on juhlaa. Välimatkat vain rajoittavat osallistumista. Espoossa mietittiin käpyilykahvilatapaamisten aloittamista. Käpyilijät voisivat kokoontua vaikkapa johonkin kahvilaan käpyilemään ja vaihtamaan ajatuksia oman maakunnan alueella. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä voisi kokeilla. Tämän idea alueellisesta aktivoitumisesta täytyy pitää mielessä, kun kuukauden kuluttua on uuden vuoden lupausten aika.

Alla kuva Lindholmin Riston jouluisista kynttiläkuusista, jotka koristivat pöytää tapaamisen aikana.

Riston kynttiläkuuset

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ankars

Ihailin loistavia, runsaita frivolite - koruja ja päädyin selailemaan venäläisiä sivuja.  Tänään siis on teemana hieman pitsihistoriaa venäjältä.

Klassinen frivoliteetti on lähtöisin Englannista. Venäjälle se kulkeutui Ranskasta. Venäjällä frivoliteetti oli 1900 luvun alussa käsityötapana muiden rinnalla oppilaitoksessa ja siitä oli julkaistu kirjoja. Kuitenkin v 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen frivoliteetti leimattiin porvarilliseksi ja kopeaksi käsityöksi ja sen opetus loppui. Frivoliteetin taitajat lähes hävisivät Venäjältä. 1980 – luvulla Leningradissa kuitenkin taitoa heräteltiin henkiin perustamalla kerhoja joissa toimi opettajan Natalia Mihailovna Egelskaja, jonka ansiosta taito siirtyi uusille sukupolville. Leningradista kurssit levisivät perestroikan aikana Moskovaan ja frivoliteetin suosio alkoi kasvaa. Klassisella frivolitettilla tehdyt kaulukset, liinat ja pitsit eivät olleet kuitenkaan kovin myyviä tuotteita. 1990 luvulla Rina Stepnaja ja Angelina Rozanova kehittivät tekniikkaa, lisäsivät pitsiin metallia ja helmiä ja perustivat Studio Ankarsin joka erikoistui koruihin. Frivoliteetin ja ankarsin historiasta tarkemmin Ankars-klubin sivulla ja ankars tekniikan historiasta vielä englanniksi.

Ankars klassikko

Kuvan korun tein Rina Stepanovan mallista Coral Pin, se löytyy  Ankars-klubista ja englanniksi täältä .

Tällä kerralla helmet ovat jotain vanhoja helmiä, jotka löytyivät laatikon pohjalta ja joiden alkuperää en muista. Lanka on ohutta virkkauslankaa. tekniikka vaatii vielä harjoittelua.

sukkulariipus

Mummollani oli aikoinaan yksi frivoliteetisukkula. Nyt löysin tuon sukkulan varastoistani ja ajattelin ottaa sen käyttöön. Vielä 25 vuotta sitten se toimi ihan hyvin enkä osannut ollenkaan epäillä sukkulan kuntoa. Nyt kun olin laittamassa lankaa sukkulaan, niin osat napsahtivat irti toisistaan. Otin toisen sukkulanpuolikkaan ja tein siitä riipuksen. En ole ennen tehnyt minkäänlaista medaljonkia ja etsin siihen perusohjeen netistä. Perusohje löytyi täältä. Sukkulan muoto oli haastava, mutta yritin kuitenkin. Erityisesti näin pääsiäisen alla risti on sopiva kuvio muistosukkulaan. Jotta sain ristin mahtumaan sukkulan päälle, jouduin käyttämään ohutta ompelulankaa. Reunuksessa käytin Lisbeths 20 lankaa ja askartelukaupan lasihelmiä. Riipuksena sukkula on melko pitkä, siksi täytyykin miettiä toisen puoliskon kohdalla, mikä käyttötarkoitus olisi parempi. Mummon sukkula on tärkeä muisto ja nyt ainakin toinen puolisko säilyy tallessa riipuksessa.





Ristiriipus



Sukkulan toinen puolikas ja riipus takaa.



Frivolite historiaa

Etsiskelin klassisia frivolite malleja, joita ajattelin löytäväni Britanniasta.  Liinat, kaulukset, pitsimyssyt ovat symmetrisiä, tasapainoisia ja rauhallisen kauniita. Frivoliteetilla on saarivaltiossa pitkä historia. Historiaa kuvina, erilaisia pitsejä eri vuosisadoilta löytyi täältä  .Ajattelin tehdä vaihteeksi pienen pitsiliinan. Liinan tekeminen vei näin iltaharrastuksena pari viikkoa.

Mallia liinaan en kuitenkaan löytänyt netistä, vaan otin sen omasta kirjastani: Mary Konior, A Pattern Book of Tatting. Tämän kirjan onnistuin ostamaan käytettynä mutta hyväkuntoisena netistä.



Mary Koniorin malli; Primrose Path

Mallin keväinen teema on esikkopolku. Lankana virkkauslanka. Liinan halkaisija on 21 cm. Tein liinan neulalla. Tällä kerralla kiristin välillä liikaa. Käsialan tasaisuus on vielä kaukana sukkulalla tehdystä pitsistä.

 

Frivoliteetti ja minä

Olen harrastelijakäsityöläinen Kouvolasta. Perheeseeni kuuluu puoliso ja kolme tytärtä.  Käsityö on minulle tapa rentoutua ja irrottautua arjen kiireestä.

Olen tehnyt käsitöitä aina. Ensimmäisen ammattinikin hankin kotiteollisuuskoulusta kankaankudontalinjalta. Tosin työskentelin alalla vain vuoden verran. Sitten uteliaisuus ajoi kokeilemaan muita aloja. Käsityö pysyi kuitenkin harrastuksena.

Frivoliteetti

Mummoni oli nuorena Karjalassa tutustunut tekniikkaan ja hankkinut itselleen yhden sukkulan. Mummo teki pieniä liinoja sukkulallaan. Toinen mummoni ihaili frivoliteettipitsiä. Hänen mielestään ”se on kauneinta mitä nainen voi käsillään tehdä”. Tämän siis opin jo lapsena.

 Myöhemmin hankin itselleni muutaman sukkulan ja tein pitsejä. Mallit otin pääasiassa vanhasta Burdan frivoite- liitteestä ja kirjastosta lainaamastani kirjasta, muistaakseni nimi oli Frivoliteter. Omia malleja tein vain muutamia. Mallit olivat klassisia liinoja, kauluksia ja kirjanmerkkejä mahdollisimman ohuista langoista. Frivoliteetti hitaana työtapana jäi sivuun ja neulominen voitti käsityöharrastuksena vuosiksi. Nyt kuitenkin n 25 vuoden jälkeen kaivoin vanhat välineet esille ja päätin elvyttää vanhan harrastukseni. Kuvissa joitain vanhoja pitsejäni. Keltainen kirjanmerkki on 12 cm pitkä ja alla olevan liinan halkaisija on 23cm