Frivoliteettipitsikaulus

 

Yksivärinen pitsikaulus kirjavalla kankaalla.

Viime viikolla aloitettu pitsikaulus valmistui. Otin kuvan kirjavalla kankaalla, koska halusin kuvitella kauluksen värikkään mekon tai puseron kanssa. Kauluksesta tuli pyöreä ja muoto säilyi hyvänä vaikka tein muutaman ylimääräisen kuvion, jolloin kaulusta voi käyttää suuremman pääntien kanssa. 

En ajatellut ommella tätä kaulusta kiinni vaatteeseen, siksi kiinnitin siihen pienen magneettilukon. Nyt voin käyttää kaulusta useamman vaatteen kanssa. 

Testasin kakaulusta tänään kädentaitomessuilla Helsingissä Käpypitsiyhdistyksen työpajassa. Kaulus oli hyvä, mutta liikkui ehkä liikaa. Voi olla sittenkin hyvä kiinnittää puseroon tai mekkoon. 

Frivoliteettikauluksen aloitus

 

Haaveena sukkulapitsikaulus 

Talvi jatkuu edelleen kylmänä ja  käsityöt sisätiloissa tuntuvat houkuttelevilta. Aloitin käpypitsikauluksen Gun Blomqvist/Elwy Persson - ohjeen mukaan. Kuvassa tilanne tällä hetkellä; keskeneräisenä on kerros 3/4.

Kaulus on osa suomalasita käpyilyn historiaa, sillä se on yhdestä 1970-luvun loppupuolella julkaistusta  Blomqvist-Persson-kirjasta, joita julkaistiin sekä ruotsiksi, että suomennettuina. Näitä kirjoja löytyi laajasti kirjastoista ainankin 1980- ja 1990-luvuilla. Pitsikaulus on mustakantisesta kirjasta: "Frivoliteter". 

En muista, että olisin tätä ohjetta tehnyt aiemmin, vaikka varmasti lähes kaikki kirjastosta saatavat mallit olen aikoinani lainannut. Ennen internettiä valmiiden mallien saatavuus oli hyvin heikko, mikä lisäsi omien luovien mallien kehittelyä. Nyt kuitenkin on tarkoitus edetä valmiin ohjeen mukaan ja saada aikaan tasapainoinen ja kaunis kaulus.

Krysanteemikauluksen kerrokset

 

Frivoliteettikaulus etenee.

Ennätyslämpimän kesän säät alkavat kääntyä syksyä kohti ja ovat taas pohjoisen ihmiselle sopivampia. Olen näperrellyt pitsikauluksen kanssa ja toteaan, että kuvio on tiivis. Kuvassa lasisella pihapöydällä otetussa kuvassa kuviota on vaikeaa havaita. Laitoin kuvatekstiin termiksi frivoliteettikaulus, koska ohje on 1900- luvun alusta, jolloin ainoa suomalainen kirjallisessa käytössä oleva termi oli frivoliteetti.

Frivoliteettipitsikuvio lähempää kuvattuna.

Kuvio erottuu jotenkin nyt, kun kaksi ensimmäistä kerrosta on valmiina, sisäreunuksen kuvion jälkeen tilanne voi olla kokonaan toinen. Ajattelin kuvion erottuvan selvemmin paksummalla langalla, mutta täytyy todeta, ettei langan vaihdolla juuri ollut vaikutusta, useamman värin käyttö on ehkä ainoa keino korostaa kuvioita. Sitä versiota en tosin ole nyt ihan heti suunnitellut työlistalleni.

Pitsiviikon tapaaminen Raumalla

 

Pitsisolmujen harjoittelua työpajassa

Taas vietettiin kaksi kesäistä ja aurinkoista hellepäivää Raumalla. Päiviin mahtui työpaja, alkeiskurssi ja jatkokurssi. Kurssit toteutuivat ja yleisöä oli kuumasta säästä huolimatta liikkeellä mukavasti.

Pitsiviikko on yhdistyksen ainoa säännöllinen livetapahtuma. Muita tapahtumia ovat toistaiseksi olleet kädentaitomessut. Toivottavasti yhdistys kasvaa ja saadaan tulevaisuudessa lisää tapahtumia.

Teemakurssi

Edistyneemmille suunnatulla kurssilla suunniteltiin omia koruja ja mietittiin, miten korusuunnittelussa pääsee alkuuun. Jatkossa tullaan siis näkemään lisää uniikkeja frivoliteettikoruja.

Lisään vielä kuvan korusta, joka oli esimerkkinä kaulakoruun. Korussa on kiinnitys kahdesta pisteestä ja koru pysyy halutussa asennossa toisin kuin koru, jossa kuvio-osien välissä on vain yksi kiinnitys tai helmi, jolloin koru kiertyy käytössä helposti. Korussa on myös vakiokokoiset renkaat ja kaikissa saman kerroksen kaarissa on sama määrä solmuja, mikä on turvallinen valinta ensimmäisiä koruja suunniteltaessa.

Esimerkki helposta ja toimivasta korusta

Käpypitsinäyttely

 

Pieni kuvakollaasi näyttelystä

Olen pitänyt pientä käpyilytaukoa ja keskittynyt pitsi-inventaarioon. Sain mahdollisuuden tehdä pienen käpypitsinäyttelyn, mikä on työllistänyt minua viime viikkoina. Keräsin töitä näyttelyyn ja lopulta näyttelytöitä kertyikin yli 300. Sekä pieniä että suuria. ( Käpypitsinäyttely Kouvolassa )

Nyt minulla on hyvä mahdollisuus järjestellä kotiin jääneet pitsit, jos vihdoinkin saisin jotain järjestystä pitsien varastointiin. Näyttely on auki ainakin 4.8. asti. Olen luvannut olla paikalla 7.7. ja muulloin aina kun ehdin. Töitä on kertynyt  niin paljon, että uskon näyttelyn olevan kattava ja käpypitsiteemalla poikkeuksellisen laaja. Hyvä lomamatkakohde matkan varrella silloin kun  matkakohde on itäisessä Suomessa.

Käpyily jatkuu taas, kun näyttelytyöt on valittu ja galleriassa. 

Käpypitsikirjanmerkki

 

Kirjanmerkki vieraskirjaan

Keskeneräinen kaulus valmistui. Käpyilin myös kirjanmerkkinauhan vieraskirjaan. Ostin tyhjillä sivuilla varustetun muistikirjan, katkaisin siinä kiinni olevan nauhan ja liimasin uuden käpypitsinauhan. Aika oli rajallinen, joten en ehtinyt enempään persoonallisuuteen. Menin siis siitä, mistä aita on matalin ja tuunasin ostokirjaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, edes tähän pieneen pitsiyksityiskohtaan.

Kaulus

Kauluksen kanssa en ollut ihan tyytyväinen. Kauluksen kuviosta tuli ohuen langan ansiosta kovin tiivis, josta syystä tulin siihen tulokseen, että kaulus täytyy ommella paikalleen, jotta se asettuu kauniisti. Toimii kuitenkin juuri ja juuri. Koska kuvio on kaunis, haaveilen uudesta kaulurista paksummalla langalla ja pienemmällä kuviomäärällä, jolloin kaulus laskeutuu paremmin. Tämä on siis varoittava esimerkki siitä, että ensin kannattaa miettiä langan paksuus ja sitten vasta aloittaa työ.

Krysanteemikuvioinen vintagekaulus

Haave käpypitsikauluksesta

 

Pitsikauluksen käpyilyn aloitus

Viime viikolla suunnittelin nappiprojektia, mutta ajatus kauluksesta tuli väliin. Olen ommellut kaulukseni kiinni vaatteisiin, eikä minulla ole yhtään irtokaulusta, joten päätin tehdä sellaisen ja jatkaa nappien kanssa myöhemmin. 

Hain mallin kirjasta, josta löytyy paljon vanhoja ohjeita, joista osa on julkaistu jopa v.1916. Vanhat mallit ovat tasapainoisia ja kauniita, joten ryhdyin tuumasta toimeen. 

Huomasin myöhemmin, että kuvan kaulus on tehty paljon paksummalla langalla kuin omani, joten täytyy vain toivoa, että osaan soveltaa solmuluvut oikein ja lopputulos on kaulus eikä spiraali. Tein jo niin pitkälle, että en halunnut enää aloittaa alusta. katsotaan onnistunko tämän kanssa. Käpyilen siis mukaillen ohjetta - ei ohjeesta suoraan.

Kuva kirjasta,  johon on koottu
vanhoja ohjeita.

Kädentaitomessut ja käpypitsiliina

 

käpypitsitöitä esillä kädentaitomessuilla.

 

Käpypitsiyhdistys aloitti kevään kädentaitomessuihin osallistumisen Helsingissä. Kevään ohjelmassa on vielä messut Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Messuilla on mahdollisuus nähdä käpyilyä sekä kokeilla itse kaksoissolmujen tekemistä, lisäksi messuille osallistuvat tuovat omia käpypitsejään pieneksi näyttelyksi messuyleisölle. Työpajassa oli kokeilijoita molempina päivinä ja saimme nähdä onnistuneita kaksoissolmuja. Messuista jäi hyvä mieli.

Kevätliina

Renulekin kevätliina on jatkunut uusilla kerroksilla. Kaksi viimeistä kerrosta ovat olleet kovin sinisiä. Työskentely on ollut mukavan selkeää, kun ei ole ollut tällä kerralla tarvetta eri väristen lankojen vaihtamiseen kesken kerroksen.

Ensimmäiset 7 kerrosta käpyilty valmiiksi.

Ruskakoru käpypitsilehdistä

 

Käpypitsikorusetti E15 ohjeella

Jatkoin käpyilyä viime viikon E15 teemalla eteenpäin. Käpypitsiyhdistys osallistui Kuopion kädentaitomessuihin. Matkustin Kuopioon yhtenä päivänä junalla ja ehdin osallistua työpajapisteelle noin viiden tunnin ajan. Messut ovat piristäviä, on mukava tavata uusia ihmisiä ja irrottautua arjesta hetkeksi. 

Lehtikoru

Syksynlehtiin laitoin keskelle punaisia muovihelmiä ja lehtien väleihin muutaman ruskean muovihelmen. Lankana edelleen Lizbeth 40 syksyn värit. Lehtiä kaulakoruun tarvittiin21 kpl ja lisäksi kaksi lehteä korvakoruihin. 

Ajattelin, että helmet pitävät korun koossa ja käytin sitä messureissulla ihan kovettamatta, mutta kotiin tultuani päädyin kuitenkin tekemään kevyen tekstiili-decoupage-käsittelyn ja nyt toivon, että lehdet pysyvät paremmin avoimina. Toki luonnossa lehdet käpristyvät eivätkä pysy sileinä, mutta korussa on kuitenkin parempi näin.

Kädentaitomessut

Käpypitsiyhdistys on tänä vuonna osallistunut kädentaitomessuihin Turussa ja Kuopiossa. Helsingin messuille osallistuttiin viimeksi vuonna 2020. Muita mahdollisia messuja olisi myös Jyväskylässä ja Oulussa. Katsotaan ensi vuoden toimintasuunnitelmaa ja olisiko jäsenistössä enemmän messutyöpajasta kiinnostuneita jäseniä. Kiinnostuneita solmujen kokeilijoita on aina messuilla työpajoissa runsaasti.

Työpiste hiljeni päivän päätteeksi ja otin muutaman kuvan.

Messuilla on riittävästi rekvisiittaa erilaisista pitseistä, kun osallistujat tuovat omia käsitöitä ja tietokirjallisuutta mukaan. Pitsit ovat avuksi tekniikan esittelyssä ja houkuttelevat messuvieraita kokeilemaan solmun tekemistä.

Oliivin vihreä virkkauslanka

Unohdin oman työn kotiin ja ostin messuilta kotimatkaa varten oliivinvihreän kerän merseroitua puuvillalankaa (Scheepjes Maxi Sugar Rush). Lanka on paksua ja olin junassa vähän väsynyt, joten päätin jatkaa samaa mallia edelleen, koska se oli yksinkertaisin ratkaisu, ajattelin rannekorua. Käpyilin pari lehteä, sitten väsymys voitti ja torkuin loppumatkan.

Kotona kiinnitin suureen lehteen afrikkalaisen kierrätyslasihelmen ja mietin tulisiko tästä hyvin kovetettuna avaimenperä vai tekisinkö toisesta lehdestä samanlaisen, jolloin minulla olisi korvakorut. Lehden pituus on 4 cm. Luulen, että avaimenperä on parempi ratkaisu.

Oliivinvihreä lehti virkkauslangasta.

Pitsiviikon käpypitsitapaaminen

 

Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen Raumalla

Pitsiviikolla järjestettiin taas käpyilijöiden tapaaminen Kontion kahvilassa sekä kaksi pitsikurssia yhdessä Rauman kansalaisopiston kanssa, sekä . Tänä vuonna toteutuivat sekä peruskurssi, että jatkokurssi.  Jatkokurssin teemana olivat helmet käpypitsissä. Tapaamiseen sisältyi pieni pitsinäyttely, johon harrastajat toivat omia töitään nähtäväksi sekä käpypitsityöpaja, jossa satunnaiset vierailijat voivat kokeilla kaksoissolmun muodostamista sukkuloilla.

Jatkokurssilla helmiharjoituksia

Rauma

Kurssipaikkana oli Kansalaisopiston vanha opistorakennus, jossa on kursseja pidetty jo 99 vuoden ajan. Rauma on rannikkokaupunki ja rakennuksen vieressä virtasi pieni vesikasvien reunustama kanaali. Kivisilta kanaalin yli johti vanhalle kirkolle, jonka pihapiirissä Marttajärjestön kojulla myytiin Rauman perinneruokaa, lapskoussia. Tänä vuonna ensi kerran kävin tätä merimiesruokaa maistamassa, vaikka olen Raumalla vieraillut useita kertoja ennenkin.

Kaunis pieni kanaali, jossa tyyneen veteen
 kuvastui reunojen kasveja ja rakennuksia.

Käpypitsejä mukana näyttelyssä

Vaikutteita Riston sydämistä

 

kukkia käpypitsisydämistä.

Lämmin ja aurinkoinen kesä on saapunut. Jopa niin lämmin, että kukatkin ovat kukkineet normaalia aiemmin ja juhannuksen perinteisetet juhlakukat on ehkä korvattava vaihtoehtoisilla koristeilla. Koivun oksia kuitenkin löytyy. Kesän eteneminen on joka vuosi erilainen, mutta onneksi se ei haittaa käpyilyä, mikä onnistuu säässä kuin säässä ja sisällä ja ulkona. Yhdistyksen kesäohjelma on jo hyvin selvillä ja odotettavissa on livetapaamisia Raumalla.

Käpyilykesä 2024

Suomen käpypitsiyhdistyksen kesätoiminta keskittyy taas Rauman pitsiviikoille, jossa keskiviikkona Rauman Kansalaisopiston kanssa yhdessä järjestetään kurssit aloittelijoille ja edistyneille ja torstaina tavataan Kontion kahvilassa. Livetapahtumien lisäksi pidetään etätapaamiset jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Lisäksi jäsenille lähetettiin Riston käsialaa oleva kesäinen pitsiohje, josta tein omana muunnoksenani pieniä helmisydänkukkia myöhemmin suunniteltua käyttöä varten.

Juhannusruusu jo kaksi viikkoa sitten.

Käpypitsiä 1800 - luvun miljöössä

 

Käpypitsityönäytös ruiskumestarin talon kesätapahtumassa.

Erilaiset kesätapahtumat ovat selvä merkki kesän alkamisesta ja tuovat toivottua vaihtelua arkeen.

Eilen oli Helsingissä Ruiskumestarin talomuseossa kesätapahtuma, johon tänä vuonna pyydettiin Käpypitsiyhdistykseltä käpypitsityönäytös, mikä sopikin hyvin 1800-luvun teemaan.

Museo henkii vanhan ajan rauhallista tunnelmaa ja on mukava paikka viettää kesäpäivää. Kesätapahtumavieraiden joukossa käpypitsitekniikka oli jokseenkin tuntematon ja ihmettelijöitä riitti. Tekniikka on niin harvinainen, että on hienoa päästä kertomaan, esittelemään ja lisäämään tunnettavuutta. Kiitos hienosta päivästä museotapahtuman järjestäjille!

Mukana oli kuvassa olevia pitsejä niin villasta, kuin puuvillastakin ja teemat ja väritykset oli ainakin yritetty täsmätä keskimääräistä klassisempaan tyyliin. Ikkunan takana pihalla pelimannit soittivat aikaan sopivaa musiikkia ja Martta-järjestö myi kahvia sekä vanhoilla resepteillä leivottuja leivonnaisia. Mukava päivä ja kesän aloitus. Nyt käpyily jatkuu taas kotona ilman yleisöä ja ehkä enemmän keskittymistä vaativilla pitseillä.

Liina valmistui

 

Liina kameralla kuvattuna

Viime viikolla olin ahkera ja käpyilin liinan valmiiksi. Reunakuviot ovat yhden sukkulan kuvioita, joten työ sujui melko nopeasti. Osan kuvioista käpyilin junamatkalla. Mahdollisesti juuri silloin sain jonkun viruksen mukaani ja nyt olen nukkunut koko päivän. Jaksoin ottaa liinastakin kuvan vain puhelimella kameran sijasta. Liitän kuvan postaukseen, vaikka kuva ei ole paras mahdollinen. Liinan kokonaisuus on kuitenkin näkyvissä ja työvaiheista on parempia kuvia aiemmissa postauksissa.

Liina on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja liinan kooksi tuli n. 40 x15 cm. Tälle liinalle löydän paikan kotoa, jopa kaksi pöytää on mielessä. Nyt ajattelen liinan päätyvän rauhallisemmalle pöydälle, koska luulen harvan kuvion olevan vähän haastava käytössä. Viimeistelynä liinassa on vain höyrytys.

Jouluisia käpypitsikukkia ja olkia

 

Käpypitsiyhdistyksen joulukoriste

Liinan käpyilyyn tuli tauko, kun uppouduin viikoksi joulutunnelmaan.  Tämä pieni joulukoriste oljesta ja käpypitsistä on Käpypitsiyhdistyksen jäsenohje. Yhdistyksen jäsenyyteen kuuluu 4 käpypitsohjetta vuodessa. Tämä jäsenohje on tämän vuoden viimeinen ja teemana joulu.

Himmelikoriste

Olki kuuluu suomalaiseen jouluun. Olen odottanut vuosia sitä joulua, jonka alla on rauhallista aikaa tehdä suuri sokkelohimmeli. Joskus kauan sitten tein mummolle sokkelohimmelin, johon tuli n.3500 oljen pätkää. Himmeli saa vielä odottaa, sitä ennen tämä pieni olkikoriste saa kantaa jouluperinnettä.

Käpypitsihimmelistä tein vielä samalla kuviolla kaksi versiota; kolmikulmaisen ja kuusikulmaisen.

Himmelikoristeessa väreihin sointuvia helmiä.

Katsellessani himmelikuvioita mietin sopisiko kukan keskelle helmi. Ehkä teen vielä sellaisen version. Helmi olisi varmaan hyvä olla sama kuin jo nyt koristeessa olevat helmet, jotta koristeessa säilyisi rauhallinen perinteinen tunnelma.

Sukat

Kuluneella viikolla matkustin pitkän matkan junalla ja tietysti otin käsityön mukaan. Nyt halusin jotain tasaista ja selkeää, joten vaihdoin pitsin neulepuikkoihin. Kaksi kerää joulunpunaista lankaa on jo jonkun aikaa odottanut sukkien neulomista. 

Lanka on Wetterhoffin Wanja, jota mainostetaan tiukkakierteisenä sukkalankana. Langan mukana oli ohje kantapäättömiin sukkiin. On mielenkiintoista nähdä kuinka kauan sukat kestävät, sillä tuo 100% villa ei lupaa kestävyyttä, enkä oikein jaksa luottaa tuohon todella tiukkaan kierteeseen, lisäksi tuo sukka ilman kantapäätä epäilyttää. Kestävyyttä langalle kuitenkin luvataan ja neuloin sukat ohjeen mukaan.

Wetterhoffin tiukkakierteinen villasukkalanka

Sukkakuva on vähän jännittävästä kuvakulmasta. Puin sukat jalkaan ja kumarruin ottamaan valokuvan. Toivottavasti sukista ja niiden spiraalikuvioista saa kuitenkin riittävästi selvää, eikä mattokaan ole liian kirjava.

Villasukat valmiina

Käpypitsikauluksen uusi käyttökohde

 

Vanha käpypitsi vaihtoi uuteen mekkoon.

Viime viikonloppuna oli käsityömarkkinat, joissa oli teemana 1930-luku. Mekko, villatakki ja vintagehattu olivat sopiva valinta torimyyjän asuksi. Kun myyn  pitsiä, niin tuntui hyvältä kiinnittää pellava-viskoosimekkoon käpypitsi kaulukseksi. Mekon väri oli khaki ja villatakki oli punainen. tähän kokonaisuuteen viime vuonna ompelemani sininen vintagehattu oli ehkä väärän värinen, mutta menetteli paremman puutteessa.

Kaulus ja rintaneula

Käpyilin tämän kauluksen yli 30 vuotta sitten. Kaulus oli pitkään irtokauluksena ja vähällä käytöllä. Sitten kiinnitin kauluksen lapsen mekkoon, jota käytti sitten useampikin tyttö. Mekko jäi pieneksi ja irrotin kauluksen siitä. Nyt kauluksella on taas tauon jälkeen uusi paikka.. Tästä sitä ei ole kiirettä irrottaa.

Käpypitsikoriste markkinapäivän hatussa.

Hattuun kiinnitin Ksenia Schvedenkon ohjeesta mukaillun rintaneulan. Koriste olisi 1930-luvun teemassa pitänyt olla suurempi, mutta nyt ei ollut sopivampaa, joten kiinnitin hattuun tämän pienen soljen. Minusta oli parempi, että hatussa oli pieni koriste, kuin että ei olisi ollut koristetta ollenkaan. Seuraaviin tämän teeman markkinoihin on vuosi aikaa, yritän kehittää siihen mennessä sopivamman koristeen.

Vähän villaa mukana

Toisinaan ostan lammastiloilta villaa ja neulon siitä jotain pientä. Olen todennut, että puhtaasta suomenlampaan villasta neulottu pitkä kaulaliina on liian kallis torimyynnissä, joten neulon lähinnä pipoja, kynsikkäita ja lapasia sekä virkkaan jotain pientä myytäväksi.

Villakulmassa tärkeintä on tuo hypistelylaatikko, jossa olen pitänyt raakavillaa, karstattua villaa sekä pari pienen pientä vyyhtiä. Tämä laatikko on tarkoitettu pehmeän villan tunnusteluun. Tässä laatikossa on puhdasta suomenlampaan villaa kantakirjassa olevista lampaista. 

Usein villan pehmeys yllättää, koska suomalaisen villan ajatellaan olevan karkeaa. Mielikuva johtuu risteytysvillan yleisyydestä. Meidän alkuperäisrodun merinotyyppinen villa ei tule esiin, jos siihen on risteytetty jotain liharotua, valitettavasti risteytysten vaikutus kestää sukupolvien ajan ja pehmeä villa on harvinaista. Villa on siis mukana ihan valistussyistä, toki myös myyn pieniä tuotteita.

Pieniä villatuotteita ja hypistelypurkki

Käpypitsin kanssa markkinatapahtumassa

 

Kaunis koru käpypitsin peruskuviosta.

Eiliseksi luvattiin säätieotuksessa useita sateita ja pilvistä päivää. Vähän mietitytti kannattaako lähteä markkinoille ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin. Varauduin tuuliseen säähän ottamalla painoja pop-up teltan jokaiselle jalalle 45 kg eli yhteensä 180 kg. Teltta ei pienistä tuulista edes huojunut. ( Kävin heinäkuussa tuulisessa Loviisassa ja merituulet puhalsivat pienelle teltalle ja pienemmille painoille pelottavan kovina puuskina). Nyt siis oli varmaan puiston tukevin teltta.

Keskiajan käsityöläiset tekivät ja kehittivät käpypitsiä ennen kuin se sai muotonsa ja lähti Ranskan hovin kautta valloittamaan maailmaa 1700- luvulla, siksi ajattelin pitsin sopivan hyvin Wiipurintien markkinoiden keskiaikateemaan. Samoin tyttäreni rautalanka, helmi ja kierrätyslasi olivat teemaan sopivia luonnollisia korumateriaaleja.

Korumyynti

Korukauppa kävi ihan kohtalaisesti. Olen ollut laiska tekemään muita käpyilytyotteita. Muutama kirjanmerkki ja avaimenperä oli mukana, mutta korut olivat myyvin tuote. Meillä on ohjelmassa vain muutamat markkinat vuodessa, joten myynti ei ole huimaa, mutta voisin sanoa, että yläkuvan pyöreä perusohjeella tehty koru on ollut käpypitsikoruista suosituin.

Pienet siemenhelmet renkaiden ja kaarien kulmissa antavat kuvioon koristeellisen ilmeen ja näitä koruja ostetaan kaikissa väreissä. Musta on yllättävän suosittu koruväri ja usein minulta on mustat myyty jo ennen markkina-ajan puoliväliä. Nyt varastotilanne on sellainen, että täytyy käpyillä koruja ennen seuraavia markkinoita.

Markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla.

Pitsiviikon tapaaminen

 

Käpyilijöiden kesätapaaminen Raumalla.

Aurinkoinen sää suosi käpypitsitapaamista vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta. Tänä vuonna ilmoittautuneita riitti sekä alkeis- että erikoiskurssille, jotka järjestettiin samanaikaisesti, myös yhdistyksen järjestämässä käpypitsikahvilatapaamisessa riitti kävijöitä ja pitsisolmujen kokeilijoita.

Rauman pitsiviikko on käpypitsiyhdistyksessä vuoden ainoa livetapaaminen. Muuten kokoonnutaan etätapaamisiin verkossa kerran kuukaudessa. Etätapaamiset tulivat käytännöksi koronarajoitusten aikana ja havaittiin hyväksi toimintatavaksi jatkossakin.

Kurssit

Alkeiskurssilla opiskelijat saivat aikaan ensimmäiset kaksoissolmut ja pitsikuviot. Opettajana alkeiskurssien pitämiseen erikoistunut jäsen Risto Lindholm, joka on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa perustamisesta lähtien ja on ahkera käpyilijä. Suuri osa yhdistyksen jäsenohjeista on Riston käsialaa.

Alkeiskurssin solmuja sekä opettaja työssään.

Erikoiskurssin teema edistyneemmille käpyilijöille oli tänä vuonna 3D-kukat. Kurssilla käsiteltiin kuvioiden muuttamista kolmiulotteisiksi ja tutustuttiin kolmiulotteisten kukkien perusrakenteisiin. Harjoitustehtävistä suuri osa jäi myöhemmin tehtäväksi, koska kukkiin tarvitaan paljon pitsiä ja yksi päivä on liian lyhyt laajan aiheen käpyilyyn. Halusin kuitenkin kurssilaisten hahmottavan kokonaisuuden ja kokosin ohjeita monisteeseen, josta teemaa voi harjoitella myöhemmin kotona.

Pieniä kolmiulotteisia kukkia kukkakurssilta

Käpypitsikahvila

Yhdistyksen yleisötapahtuma oli perinteiseen tapaan avoin kaikille ohikulkijoille. Jäsenet toivat omia töitään pieneen näyttelyyn, jossa oli pitsejä erilaisiin käyttötarkoituksiin ja eri muodoissa. Opastuskylttien avulla kävijät löysivät hyvin kahvilan piha-rakennukseen, jossa saimme järjestää tapahtuman.

Yhdistyksen kesätapaaminen Kontion kahvilassa

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy nettisivulla, jossa on myös liittymislomake. Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna on neljä ohjetta vuodessa sekä yhteinen WhatsApp-ryhmä. Lisäksi yhdistyksellä on kuukausittaiset etätapaamiset sekä keskusteluryhmä Facebookissa.

Musta vintagekaulakoru

 

Ilma on ollut liian kostea ulkoilulle, välillä ihan kaipaa pientä pakkasta. Tosin pakkasessa on taas riesana liukkaus. Säät houkuttelevat pysymään sisällä, joten käpypitsille on jäänyt enemmän aikaa.

Vaihtelevissa säissä on joku onnistunut tekemään lumiukon. Ohi kävellessä otin kuvan. Minusta lumiukko on hauska, niin huolella tehty ihan porkkananenää, lyhtyä ja kuihtuneiden lehtien muodostamia hiuksia myöten.

Lumiukko komeassa kampauksessaan.

Selailin samaa käpypitsiohjekirjaa kuin viime viikolla, jolloin tartuin kiinnostavimpaan ohjeeseen näkemättä muita ohjeita. Niinhän siinä helposti käy, että moni kaunis ohje jää huomaamatta kun sitä valitsee vain pikaisesti kuvan perusteella.  Näidenkin ohjeiden  joukossa oli myös kaunis kaulakoruohje Linkin kirjasta sivu 22, ohje 48. Päätin kokeilla sitä nyt.

Käpypitsikaulakoru

Käpyilin  tämänkin Lizbeth 40 langalla. Lanka oli yksinkertaisesti  liian paksu, kuten kuvasta näkee. Tässä olisi ohuempi lanka ehdottomasti parempi. Kuvio tuli turhan suureksi. Laitoin kevyen decoupage lakan, mutta joudun toistamaan käsittelyn vielä varmaan ainakin kaksi kertaa. 

Jätin kukkakuviot sitomatta toisiinsa, mikä tässä leveässä versiossa on hyvä, mutta ohuemmalla langalla kuvio-osien sitomimen yhteen olisi ollut kaunis ja antanut toivottavaa ryhtiä korulle. Ehkä sittenkin pitäisi hankkia ohuempaa lankaa  vaikka tuota paksua on vielä paljon jäljellä.

Tias

Kun päätin luopua liinasta, niin ajattelin kokeilla kevyempää urakkaa Jane Eboralin johdolla. Aiempina vuosina olen seurannut sivusta muiden kuvioita, mutta tänä vuonna ajattelin siis osallistua. Linkki esittelytekstiin, jossa linkki ohjeeseen.

"Tat It And See"- projekti on edennyt viidenteen päivään asti. Kuvassa kyhäelmäni, johon tulin valinneeksi vähän haaleankirjavaa lankaa. Katsotaan onko väri outo, vielä en osaa lähteä arvailemaan lopullista kuviota.

Aloitettu Tias - kuvio

Käpyilijät tapasivat pitsiviikolla

 

Tasapainotettujen solmujen harjoitus renkaassa.

 

 

 

Visiitti Raumalla toi kesän helteeseen muutaman päivän tauon. Katsoin säätiekotuksesta, että kotona on koko ajan lähes hellelukemat, Kun Raumalla käytiin välillä 16 celssiusasteessa ja extrana oli raikas rannikon tuuli. 

Olen vähän aurinkoherkkä pohjoisen ihminen, enkä viihdy kuumassa helteessä pitkiä aikoja. Toki lämpö on pieninä annoksina mukavaa, mutta minut on tehty Suomen sateisia ja viileitä kesiä varten. Ilmaston muutos on pidentänyt kesän hellejaksoja, joihin sopeutuminen on vielä kesken.  

Pitsiviikko

Rauman pitsiviikoilla on perinteisesti pidetty Suomen Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen ja käpyilykurssi. Tänä vuonna käpyilykurssin teemana oli kelttisolmut, joiden tekniikoita harjoiteltiin keskiviikkona. Torstaina pidettiin perinteinen yhdistyksen tapaaminen, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua pitseihin ja kokeilla kaksoissolmun solmimista.

Tapaaminen oli tarkoitus pitää Tammelan talon pihalla, mutta tuuli ajoi pitsinäyttelyn sisätiloihin, työpajaa pidettiin myös pihalla alkuperäisen suunnitelman mukaan.  

Harjoitustyö

Kuvan kuviossa ulompi kaari on tehty tasapainotetuilla kaksoissolmuilla. Se ei välttämättä ole mitenkään erityisesti kelttitekniikkaa, mutta kuvioita pujotettaessa tulee välillä tarve tehdä pitkiä kaaria tai suuria renkaita. Tasapainotetun solmun avulla suuremmat kuviot pysyvät paremmin ryhdissä. Siksi solmu sai paikkansa päivän ohjelmassa. 

Kuvio on muuten vain nauhan pujotusta, eikä sillä ole tarkoitus opettaa mitään muuta, tässä uuden asian harjoitusta oli vain tuo suurempi kaari .

 

 

Rauman käpypitsitapaamisen teemoja

 

Käpypitsiyhdistys

Pitsiviikko ja Rauma on muodostunut Käpypitsiyhdistyksen pääasialliseksi livetapaamiseksi. Pitsiviikolla pyritään järjestämään Rauman kansalaisopiston kanssa yhdessä käpyilyn alkeiskurssi ja mahdollisesti myös johonkin teemaan liittyvä jatkokurssi.

Muuten käpypitsiyhdistyksen tapaamiset, käpyilykahvilat ovat korona-aikana siirtyneet etätapaamisiksi. Tapaamiseen voi tulla vaikka vielä ei olisiskaan yhdistyksen jäsen. Tapaamisen linkki löytyy facebookin keskusteluryhmästä ja tapaaminen järjestetään jokaisen kuukauden toisen torstain iltana. Tapaamiset verkossa jatkuvat vaikka korona väistyy ja alueilla olisi livetapaamisia. Tervetuloa tapaamisiin ja tutustumaan toimintaan.

 

 

 

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Käpyilin taannoin kultalankakruunun kirjasta: Gun Blomqvist/Elwy Persson Frivoliteter, joka oli frivoliteetin perusteoksia Suomen kirjastoissa 1970- ja 1980 luvuilla. Tämä kirja on julkaistu myös englanninkielisenä nimellä ”Tatting Patterns and designs”.

Ennen internettiä oli niin vähän valmiita malleja saatavana, että olen tehnyt kauan sitten tästä kirjasta lähes kaikki mallit, kruunuja lukuun ottamatta. Kirjassahan on kolme kruunua, joista tein kesällä pystyn ja kauniin mallin kullanvärisenä . Nyt jatkoin kruunuteemaa vielä toisella kruunulla.

 

Paljon käpyiltyjä malleja

Kirjan mallit ja ohjeet ovat klassisia ja kauniita, lisäksi suuri silmujen eli nirkkojen määrä antaa pitseille kauniin kevyen ja antiikkisen ilmeen. Tämän kirjan mallit ovat olleet saatavilla ja niitä on aikanaan käpyilty paljon, Luulen, että tästä kirjasta löytyy pitsejä, jotka tulevat ensimmäisenä suomalaisille mieleen sanasta frivoliteettipitsi.

Huomasin, että Eija Murtola julkaisi tänään käpypitsiyhdistyksen keskusteluryhmässä Facebookissa liinan samasta kirjasta. Hauska sattuma, että samoissa ohjeissa pyöritään samaan aikaan. Nämä ohjeet ovat Suomeen hyvin levinnyttä ruotsalaista pitsiperinnettä.

 

Käpypitsikruunu

Jäljelle jääneistä kahdesta kruunusta valitsin toisen ja pujotin helmet hopeanväriseen lankaan. Kolmatta kruunua en näillä näkymin aio tehdä. Mutta nyt saan käpypitsikokoelmaani kultakruunun rinnalle hopeakruunun. 

Kruunukokoelman alku

Malli oli tällä kerralla ilman suuria sakaroita. Pohjakerrosta sovelsin siten, että jätin liittämättä alimman kerroksen renkaan nirkkoon, kuten ohjeessa oli. Ehkä siksi pohjasta tuli hiukan epätasainen. Perusteluna poikkeamalle oli ajatus siitä, että tulen kovettamaan kruunun ja näin saan nirkon tilalle laitettua helmen. 

Helmiä halusin kruunuun paljon; täytyyhän kruunun kimaltaa, ei se muuten tunnu kruunulta. Ehkä lanka ei ole paras materiaali kruunuun, joka on perinteisesti jalometallista valmistettu esine. Vanhasta ohjeesta, jossa on paljon silmuja tai helmiä, tulee kuitenkin aina kaunis koriste.

Kruunut

pitsin toteutus: 

• materiaalit: lankana hopeanvärinen Lizbeth 40 ja lisäksi kasa hopeanvärisiä siemenhelmiä.
•  mitat: halkaisija 8 cm ja korkeus 5 cm. 
• kovetus: Paverpol – tekstiilikovete.