Ystävänpäiväkäpyilyt

 

Hyvää Ystävänpäivää talvitaulutaustalle aseteltujen ruusujen kera.

Olen käpyillyt kaksi viikkoa ystävänpäiväsydämiä, nyt kun ystävänpäivä on jo ensi viikolla, niin päätin tehdä pitsiruusuja ystävänpäivätoivotuksena. ruusuohje on sama, jota olen käyttänyt monta kertaa aiemminkin. Luulen, että hyväksi havaittua ohjetta ei kannata vaihtaa.

Talven juhlan ruusut asetin talvimaisemaan, luonnossahan ei ole  ruusujen aika, mutta kukkakaupoissa on onneksi aitoja ruusuja myös talvijuhlaan. Minun talviruusuni eivät lakastuja, joten ovat käyttökelpoisia  ympäri vuoden.

käpyilyharjoituksia kolmoissolmulla

  

Ninetta Caruson kukka kolmoissolmukäpypitsitekniikkalla.

Vesisateita, pilvisiä päiviä, ukkosen jyrinää ja salamoita on riittänyt, joten on taas ollut mukava istuskella sisällä käpyilemässä. Mustikat jäivät noukkimatta, puolukoiden suhteen yritän olla ahkerampi. Vaikka en ole avannut tietokonetta ihan tavalliseen tapaan, olen silti onnistunut bongaamaan Ninetta Caruson mielenkiintoisen kukan. Ninetta teki kukasta korvakorut, minulla ei ollut sopivia koruosia, joten laitoin kukan keskelle helmen. Helmi olisi voinut olla vähän suurempi, mutta valitsin nyt helmen värin mukaan.

kukkat ja lehdet

Käpyilin kaksi kukkaa, joista suunnittelin hiussolkea. Päätin kuitenkin liittää kukkiin pari lehteä, jonka jälkeen ei hiuskoriste enää tuntunut niin järkevältä. Ompelin lopulta kukat pienen napin päälle. Suunnittelin liimaavani napin magneettiin. En kuitenkaan löytänyt magneettivarastoani, joten jätin kukan odottamaan magneettia tai jotain muuta taustaa. Kukka on herttainen ja sopiva moneen kohteeseen. Kun katson omaa ruosteenpunaista versiotani, niin ajattelen, tämän punaisena tai valkoisena, ehkä vähän paksummasta langasta saisi joulukuusen kukkimaan kauniisti.

Lehdessä lähdin liikkeelle Elisabeth Doblerin Endruck-ohjesovelluksesta. Ensimmäisen lehden jälkeen päädyin käpyilemään saman kapean lehden kaksipuoleisena. Lehtimalli oli surkea valinta. Tietysti näihin kukkiin olisi pitänyt tehdä lehdet samalla tekniikalla kuten kukatkin, kuten Muskaan on tehnyt tälle kukalle omassa blogissaan

Käpypitsikukkakoriste, koottuna pienen napin ympärille

Toistaiseksi kukka saa olla koristeena korin reunassa.

Käpypitsikukkahattu

 

Kolme käpypitsikukkaryhmää hatussa

Kesän kukkahattuun tuli kolme kukkaryhmää ja käpypitsinauha. Oikeastaan jokainen kukkaryhmä olisi yksin riittänyt hatun koristeeksi, joten nämä kukat olisivat hyvin riittäneet kolmeen hattuun. Mutta kuin kukkia oli paljon, laitoin ryhmät hattuun.

Kukkaryhmät

Punainen ryhmä:

Punaisten ruusujen ryhmässä on Mary Koniorin ruusu ja tumman punainen ruusu, johon ei ole ohjetta. Tämä ruusu sopii kyllä tähän, mutta tuskin itsenäisenä ruusuna mihinkään. Kokeilin tehdä kuperia terälehtiä, mutta opin, en kokeile enää. Lisäksi ryhmässä on kaksi pientä ruusua.

Keltainen ryhmä:

Keltainen kukkaryhmä on koottu Jennifer Williamsin ruusun ympärille. Tämän ruusun ohjeeseen sisältyy myös ohje ruusun lehteen. Lehtiä käpyilin yhteensä 16 kpl tähän hattuun. Lehdet on nauhan kanssa samaa väriä, mutta langan paksuudet vaihtelevat Lizbeth 20 ja 40 välillä, jolloin lehtiä on kahta kokoa. 

Tähän ryhmään liitin pidempään kaapissa lojuneen kukkaketjun, joka on tehty japanilaisesta kirjasta ja siinä on runsaasti helmiä. Perhosen taakse käpyilin pienen keltaisen ruusun täydentämään keltaista ryhmää. Perhonen on parin vuoden takaa ja siinä on kaksi pientä kristallihelmeä.

Oranssi-valkoinen ryhmä:

Oranssit ja valkoiset kukat ovat tämän kesän käsitöitä. Valkoiset ruusut ovat luotto-ohjeella, jolla olen käpyillyt ruusuja usein ennenkin. Tällä kerralla lisäsin ruusuun oranssin keskustan. Samaa oranssia lankaa käytin sydänaiheisissa kukissa, joiden keskelle lisäsin valkoisia helmiä

Viimeistely

Kun nyt liitin kaikki kukkaryhmät samaan hattuun, niin tuntui sopivalta yhdistää ryhmät toisiinsa pienillä kukilla:

Valkoiset kukat on käpyilty pitkistä nirkoista 

Myös violetit kukat on käpyilty pitkistatä nirkoista.

Ensimmäiseen ei ole ohjelinkkiä, mutta violetit kukat on käpylty Karen Cabreran ohjetta soveltaen. Kukat ja vanhan olkihatun uudistaminen on ollut tämän kesän urakkana, syksyllä oletan teeman vaihtuvan. Nyt on kuitenkin vielä kesää ja kukkahattusäitä jäljellä.

Käpypitsiruusu Mary Koniorin ohjeella

 

Käpypitsiruusu Mary Koniorin kirjasta.

Luin lehdestä, että pohjolan viileys houkuttelee tänne turisteja, minusta lämpötila tuntuu kuitenkin tukahduttavalta helteeltä. Lämpöasteet ovat pysytelleet alle 30 °C, silti on mukavaa hakeutua Kymijoen virtaavan veden, puiden ja tuulen lähelle päivän lämpimimpänä hetkenä. Talvella kylmä pakkanen saa muistelemaan kesää ja kesällä lämpö saa etsimään tuulta. Neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa on kuitenkin  rikkaus elämässä, vaikka vaatiikin lähes jatkuvaa sopeutumista.

Kesäkukkien käpyily jatkuu edelleen. Pilvisenä päivänä on mukavaa istua sisällä ja käpyillä. Ohje löytyi kirjahyllystä, ja tarkemmin Mary Koniorin kirjasta "Tatting with Visual Pattern" vuodelta 1992.

Kukassa käytetty lanka on Lizbeth 20. Kukka kaipaa kovetusta. Käpyptsiruusu on mielestäni melko korkea vaikka laitoinkin kukkapohjasta langan läpi ja kiristin napakasti, ehkä kovetettuna saan muotoiltua paremmin. Tässä vaiheessa ruusussa ei ole kovetusta eikä vartta. Toivon tämänkin päätyvän asetelmaan, jonka kukat ovat varrettomia.

Joen kuohuja ja metsää joen rannoilla.

Kiireetöntä kesäpäivän viettoa tyynessä poukamassa

Käpypitsikurjenmiekka

 

Käpypitsi-iiris

Nyt kävi niin, että jäin pyörittelemään viime viikon ruusuohjetta ja sovelsin sitä iirikseen, jonka perinteinen suomalainen nimi on kurjenmiekka.

Joskus käy näin, että kun tarpeeksi käpyilee jotain ohjetta, niin kuvioissa alkaa nähdä muunnosmahdollisuuksia.

Otin siis pienimmän korurenkaan, minkä lokerikostani löysin ja tein samaa kuviota kuin viime viikolla. Ensimmäisessä kerroksessa vähensin solmulukua ja lisäsin kuviota. Toinen kerros on samalla kuviomäärällä ja solmuluvulla kuin viime viikolla, mutta kerroksessa vain kolme terälehteä. Uloimpaan, kolmanteen kerrokseen lisäsin toisen värin, solmumäärään käytin kerrointa 1,5 ja käpyilin neljä terälehteä.

En halunnut tehdä vielä vartta, joten laitoin kukan kuvausta varten Aloe-veraan, jotta iiriksen muoto tulee esille ilman varsinaista kukkavartta.

Käpypitsiruusu keltaisesta langasta

 

käpypitsiruusu Lizbeth 40 - langasta

Käpyilin lisää kuuman kesän kukkia syksyn asetelmaa varten. Kesäloma on vielä edessäpäin ja toivottavasti silloin on aikaa käyttää joskus myös päiväaikaa käpyilyyn. Nyt pitsit ovat lähinnä iltojen harrastus. Tällä kerralla ruusu on Jennifer Williamsin ohjeella käpyilty. Ohjeessa lanka oli Lizbeth 20, kun minulla oli käytössä Lizbeth 40.

Keskustan helmet olivat lankaan suhteutettuina ehkä hiukan liian suuret ja kukka avautuu enemmän. Itse asiassa ajattelin laittaa kevyen Fabric-decoupagelakan ja avata uloimpia terälehtiä vielä lisää, mutta katson tilanteen vasta kun asettelen käyttökohteeseen.

Minä en halunnut kukkaan vartta, toisin kuin ohjeessa, jossa kukka oli varrellinen ja lehti liitetty kukkateipillä teipattuun varteen.

Juhannusruusut käpypitsillä

 

Käpyptisiruusut

Yöttömän yön juhla, juhannus juhlittiin lämpimässä kesäsäässä ja juuri sopivan tuulenvireen kanssa. Talviturkki tuli heitettyä eli kesän ensimmäinen uinti suoritettua vaikka uiminen on jäänytkin viimevuosina vähemmälle.

Kukat lakastuvat nopeasti lämpimässä alkukesässä, joten tein pitsikukkia, jotka eivät lakastu. Ruusun ohje on jo aiemmin hyväksi havaittu. Olen käyttänyt tätä ohjetta keltaisiin ruusuihin, joista käpyilin kimpun pieneen maljakkoon. Ensimmäisen kerran käytin tätä ohjetta käpyillessäni rintaneulan lahjaksi kummitädilleni v 2016. Rintaneula on monivärisestä langasta, myöhemmissä versioissa on hillitympi värivalinta.

Tänä kesänä ajattelin jättää perhoskokoelman kartuttamisen vähemmälle ja keskittyä käpypitsikukka-asetelmaan, johon liitän kesän aikana käpyiltyjä kukkia. 

Vaikutteita Riston sydämistä

 

kukkia käpypitsisydämistä.

Lämmin ja aurinkoinen kesä on saapunut. Jopa niin lämmin, että kukatkin ovat kukkineet normaalia aiemmin ja juhannuksen perinteisetet juhlakukat on ehkä korvattava vaihtoehtoisilla koristeilla. Koivun oksia kuitenkin löytyy. Kesän eteneminen on joka vuosi erilainen, mutta onneksi se ei haittaa käpyilyä, mikä onnistuu säässä kuin säässä ja sisällä ja ulkona. Yhdistyksen kesäohjelma on jo hyvin selvillä ja odotettavissa on livetapaamisia Raumalla.

Käpyilykesä 2024

Suomen käpypitsiyhdistyksen kesätoiminta keskittyy taas Rauman pitsiviikoille, jossa keskiviikkona Rauman Kansalaisopiston kanssa yhdessä järjestetään kurssit aloittelijoille ja edistyneille ja torstaina tavataan Kontion kahvilassa. Livetapahtumien lisäksi pidetään etätapaamiset jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Lisäksi jäsenille lähetettiin Riston käsialaa oleva kesäinen pitsiohje, josta tein omana muunnoksenani pieniä helmisydänkukkia myöhemmin suunniteltua käyttöä varten.

Juhannusruusu jo kaksi viikkoa sitten.

Kevätkukkia äitienpäivänä

 

käpyiltyjä kevätkukkia ja perhosia

Kevät on saapunut, kukat ja lehdet puhkeavat ja loistavat keväistä herkkää kauneuttaan. Käpyilin äitienpäiväkukat turkkilaisittain oyan pitsitekniikalla. Se oli minulle hyvää aivojumppaa perinteisen käpypitsin välillä. Ohjeet kukkiin löysin Youtubesta. 

Solmumäärissä ja varren pituudessa sovelsin. Käpyilin pitkillä silmuilla ruohikkoa kukkien juurelle ja sain samalla liitettyä kukat yhteen. Lankana on Lizbeth 40 ja pitkissä nirkoissa käytin 13 mm nirkkomittaa. Päättelyssä puuvillalanka ei ollut niin helppo kuin ohjeen keinokuitulanka, joka pääteltiin sulattamalla langan päät sytkärin avulla.

Ensimmäisen perhosen käpyilin oyaohjeen mukaan, mutta toissa käytin käpypitsitekniikkaa. Ehkä ensimmäinen tuli renkaan käpyilyn kautta napakammaksi, vaikea sanoa, kun en ole kehittänyt rutiinia oyatekniikkaan, jossa on vielä hapuilua.

Kesäkukkien myötä toivotan kuitenkin kaunista kevättä ja hyvää äitienpäivää! Tiedän myös että jossain on syksy parhaimmillaan, ehkä kukat silloin ovat menneen kesän muistoa tai toivetta talven jälkeen tulevasta keväästä.

Pieniä keltaisia koivunlehtiä, joissa kasvussa
yhteyttäminen ei pysy mukana
 ja vihreys syvenee kesän mittaan

Valkoiset kesäkukat

Valkoisin kukin kukkiva juoru.

Illalla tein voileipäkakkuja nukkumaanmenoon asti. Postauksen kirjoittaminen jäi vähän viime hetkeen, jolloin huomasin, että unohdin ottaa kuvan käpypitsikukista, jotka laiton äidin syntymäpäiväjuorun ruukkuun ja vein äidille kukkivan kukan.

Pyysin siis äitiä ottamaan kuvan puhelimella ja lähettämään minulle viestinä. Äiti sai kukista hienon kuvan ja näin sain tämänkin viikon pitsit blogiin.

Äiti vietti 80 vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Hänellä on vielä elossa 2 siskoa ja veli, mikä on hienoa äidin ollessa sisarusparvessa tytöistä nuorin. Lisäksi 13 lapsenlapsesta pääsi paikalle tänään 12. Sateisesta säästä huolimatta juhla oli onnistunut ja sadekin lakkasi niin, että saatiin otettua valokuvia pihalla.

Kukat

Käpyilin 3D kukkia valkoisella Lizbeth 40 langalla ( tämä kerä ei ollut se joka katkeilee koko ajan ). En ehtinyt käpyillä verholehtiä kiireisen viikkoaikataulun takia, mutta liimasin rautalangan päähän pienen vihertävän lasihelmen, ja samaan liimaan kiinnitin myös kukan. 

Kukkaa en käsitellyt decoupagelakalla kuten yleensä. Nyt ajattelin, terälehtien olevan riittävän napakat ilman lakkaa ja kukka aihe on armollinen, eivät kukat luonnossakaan aina niin säännöllisiä ole.

Käpypitsikukat tekivät juorusta vähän juhlavamman. Juoru ei ole varsinaisesti juhlakukka, mutta halusin kartuttaa äidin erilaisten juorujen kokoelmaa.  

 

Pieni käpypitsiliina

 

Pieni liina blogista; Marmelo, tatting lace

 

 

Pikkuliina sai reunuksen.

Käpypitsiliinan nimi on rakkauslaulu, sitä en ihan tässä liinassa näe. Ehkä värivalinta ei osunut nyt ihan teemaan. Käpyilin vielä reunan vaalean vihreällä ajatellen keväistä ruohoa joten parempi nimi olisi varmaan ollut kevättä rinnassa, eli en ihan tavoittanut liinan alkuperäistä olemusta. Tunnelma on kuitenkin kevyt.

Linkki kaikki tietokoneet eivät avanneet linkkiä, joka ei ollut turvallinen. Laitan tässä linkin ohjesivuun, jos se olisi turvallisempi.

Kevättä luonnossa

Kevättunnelmissa otin vielä valokuva tulvivasta pellosta, jossa muuttolinnut pitivät taukoa matkalla. Lumi on täällä eteläisessä Suomessa jo todella vähissä ja sulamisvedetkin kuivuvat pian, mutta nyt on vielä peltoja veden alla.

Linnut levähtävät pellolla tulvavedessä. Huomaa kaksi aitaa vedessä..

Keväinen pitsikukka

Vielä keväinen kuva keväisestä käpypitsikukasta rautalankavarrella ja kierrätyslasihelmellä. Ostin näitä helmiä kauan sitten, mutta en ole oikein saanut näitä kulumaan, kun käpypitsissä tarvitaan yleensä pienempiä helmiä. Afrikkalaiset kierrätyslasihelmet ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja liitän tähän linkin valmistusprosessin kuvaukseen.

kevätkukkakäpyily

Keltainen käpypitsikukka

 

Kukka sivulta, jolloin verholehtikäpyilyt näkyvät

Täällä lumihankien keskellä kesästä ja kukista jo haaveilen. Tämä käpypitsikukka on tehty virkkauslangasta, siltikin halkaisijaksi tuli vain 4 cm. 

Linnut laulaa ja aurinko paistaa, joten lumikin alkaa sulaa ja kukkien aika koittaa pian.

Kukinto selvemmin kuvassa.

Pienet käpypitsiruusut

Käpyiltyjä ruusuja napin päällä.

Tällä viikolla on vuorossa pienempi käpyily. Olen ajellut autolla Suomen halki idästä länteen ja takaisin. Auton ajo vuoroin kirkkaan valkoisten hankien keskellä ja vuoroin iltapimeällä ei ole minun silmilleni ihan paras juttu. Luonto on kaunis ja pienemmät matkat ihan sopivia, mutta sitten kun matkaa on satoja kilometrejä, niin silmät väsyvät. 

Käpyilin siis pieniä ruusuja, ja pieniä lehtiä. Vähän kumpiakin ja sovittelin niitä asetelmaksi.

Pieni ruusurossi

Asettelin pienet ruusut napin päälle, koska halusin tietää, minkälainen tausta napista tulisi. Kiinnitin pitsinosat nappiin päättelylankojen avulla. Käpyiltyjen kukkien ja lehtien rykelmä peitti napin lähes kokonaan.  

Napissa oli pieni syvennys ja leikkasin siihen palan nahkaa, jotta sain napista tasaisen, samalla peittyivät kiinnityssolmut. 

Löysin varastoistani pienen kiinnitysneulan, jonka ompelin ensimmäiseen nahkaan kiinni. Sitten ajattelin, että lopputulos voisi olla vähän siistimpi, jos liimaisin päälle vielä toisen nahkapalan.

Taustasta tuli kyllä siisti, mutta paksuhko nappi yhdessä kukkien ja nahkapalojen kanssa teki kokonaisuudesta suhteettoman paksun, kun ottaa huomioon, että napin halkaisija on vain  3,5 cm. Nyt yritän löytää tälle hienolle kukkasoljelleni sopivaa paikkaa. Ehkä paksuus ei haittaisi, jos sitä käyttäisi vaikkapa huivin kiinnitykseen.

Talven törröttäjiä

 

Talven törröttäjiä kaamoksessa hangella

Olen syksyisin ja talvisin ihaillut pakkasaamuina pientareille ja hangille ilmestyviä huurrekukkia. Ajattelin aloittaa uuden vuoden luovalla tavalla pakkasteemalla ja omilla talventörröttäjillä. Pakkanen laski  ja huurre katosi kasveista vuodenvaihteeksi. Luonnossa ei siis ole huurretta ja oksat ovat mustia.  

Vein omat käpypitsi talventörröttäjäni ulos hangelle. Kuvaaminen vain jäi taas auringon laskun jälkeen iltapäivään, jolloin puhelimen kamera ei riittänyt. Laitoin työt vielä kuusenoksalle, jossa kuvio erottuu selvemmin.

Vielä lampun valossa sisällä.

Käpyilin kukat nirkkomittaa apuna käyttäen saadakseni aikaan kevyemmän vaikutuksen. Varressa on sisällä rautalanka. Epätasaisuutta lisäsin muutamalla renkaalla. Pitkät nirkot vaatisivat kovetuksen, mutta toistaiseksi olen käsitellyt nämä vain kevyesti decoupage-lakalla.

Oikeita huurrekukkia ensimmäisillä pakkasilla.

Toivotan lukijoille Hyvää käpyilyvuotta 2023 !

Pieni käpyilty juhannuskukka

 

Magnolian kukka juhannuksena, ehkä lumme olisi ollut kotoisampi

Kesä tuli vihdoin ja juhannusta juhlittiin hellesäässä. Keskimmäisen tyttärehi kanssa ajeltiin 60 km päähän meren rannalle, jossa nautittiin raikkaasta merituulesta.  Joskus olisi kiva asua, jos ei aivan rannikolla, niin ainakin lähempänä merta. Laskin äskettäin, että olen asunut nuorena 6 vuotta suuren veden äärellä. Ei siis ihme, että olisi houkuttelvaa muuttaa vielä joskus rannikolle. 

Hellepäivän viileä varjo ja merituuli

Juhannuskukka

Minulla on ollut tämä Magnoliankukka to tat listalla jo pidemmän ajan. En ole vain tullut sitä tehneeksi. Kukka on kaunis, olisi varmaan sievempi valkoisena. Valitsin keskustan värin ehkä väärin, violetti tai punainen olisi ollut sopivampi.

Ohje löytyy Nancy Tracyn blogista Be-stitched. Tein pienen kukan ohuesta langasta, mutta mietin, että tämä voisi olla näyttävä paksummasta langasta. Nyt kukka päätyi hiuspinniin juhannuskoristeeksi. Pieni, mutta kesäinen juhannuskoriste

Hiuspinni kukan vartena

Punainen käpypitsiruusu helmilangasta

 

Kuihtumaton kukkalahja.

Käsitöitä kevätkukkien aikaan. Liina jatkuu edelleen, mutta tein taas pienen välityön.

Harjoittelin 3D-ruusuja keltaisella langalla kolme viikkoa sitten. Tein vielä samalla teemalla punaisen pitsiruusun, jonka aion antaa lahjaksi. Tässä kohdassa mukaan tuli käsityöläisen ylpeys; vaikka omaan maljakkoon voin laittaa pitsiruusut kukkapaperivarrella, niin tähän lahjaan tein lankavarren. Lankavarsi tarvitsee selvästi vielä harjoitusta, koska lopputulos oli kaikkea muuta kuin tasainen.

Kukka 

Kukassa käytin kaapista löytynyttä punavalkoista helmilankaa, varressa ja lehdissä edelleen Lizbeth 40 - lankaa. Kukan keskellä on pieni punainen puuhelmi pujotettuna rautalankaan, jolloin varren rautalanka ja kukka pysyvät lujasti yhdessä. Kukan ohje on sama kuin kolme viikkoa/postausta sitten keltaisissa ruusuissa. 

Puuhelmi kukan keskellä

Tein kukan varteen solmut kaksoissolmun toista solmua käyttäen, mutta en kiertänyt kukkavartta työn aikana riittävästi, jotta kierrevaikutus olisi tullut näkyviin. Ehkä muistan olla huolellisempi seuraavalla kerralla. Varren loppuun laitoin tipan koruliimaa liittämään rautalankavarren ja langan. Toivottavasti liima pitää, vähän huolestuttaa, sillä yleensä käytän pikaliimaa koruihin. Pitseihin en yleensä laita liimaa, mutta nyt varren pään liimaaminen tuntui siistiltä ratkaisulta.

Keltaisia käpypitsiruusuja kevätkimpussa.

 

Keväisiä keltaruusuja.

Kevät ja koulujen päättäjäiset ovat tulossa. Päätin harjoitella käpypitsiruusun tekemistä siltä varalta, että juhlat tänä kesänä sallitaan. Ajattelin tehdä hienon onnitteluruusun, mutta lopputulos oli runsaampi ja käpyilinkin kokonaisen kimpun.

Keltaruusu sopii kevätkimppuun, onnitteluruusuja täytyy vielä miettiä. Rippijuhlaan voisi tehdä punaisen. Ylioppilaalle kävisi kai kirjanmerkkikin, koska opiskelut ja lukeminen jatkuu vielä, ellei kaikki aineisto ala olla jo sähköisessä muodossa. Joka tapauksessa tuntuu pitkästä aikaa mukavalta ajatella sukulaisten kokoontumista ihan livenä.

 

Ruusu

Ruusun tein hyväksi havaitsemallani ohjeella, jolla olen aiemmin tehnyt onnitteluruusukorun 80-vuotisjuhliin v. 2016. Linkki rintakoruun

• Lankana Lizbeth 40
• ruusun ohje on kirjassa Nuevo modelos en frivolite
• Metallilan vahvuudet 1,2 mm ja 0,6 mm
• Metallilanka on peitetty kukkateipillä
• ruusun lehden ohje Linda Daviesilta

 

Frivoliteruusut maljakossa

Ruusu onnistui ihan kivasti, mutta tuo metallilanka 1,2 mm on aika paksu. Lisäksi rautalankojen liitoskohdat täytyy miettiä seuraavalla kerralla tarkemmin ja liittää ehdottomasti teipin alle. Nyt osa liitoksista ja paksuista kohdista jäi todella liian paksuiksi. Mietin, löytyisikö vihreää metallilankaa tai sitten yksittäisessä ruusussa voisi metallin päällystää pitsilangalla, joko kiertäen tai pitsisolmuilla.

Joskus käpyilty rosoinen kukka

 

rullauskäpyilyä, alasolmuketjua ja kaksoissolmuja

 

En jaksanut eilen ottaa tietokonetta esille ja siksi julkaisu on myöhässä.

Minulla on pieni käpyilytauko, koska huolimatta maskeista ja turvaväleistä sain Covid-19 – tartunnan.

Kiitollisena terveydenhuollolle haluan vielä kertoa tarinaani:

-        Ensin minulle soitti tartuntoja jäljittävä henkilö ja kertoi altistumisesta. Tämän tiedon perusteella sain lapset turvaan, enkä tartuttanut läheisiäni.

-        Kun oireet alkoivat eli kuume nousi, niin pääsin nopeasti testiin.

-        Sain testituloksen heti seuraavana aamuna tekstiviestillä.

-        Samana päivänä testituloksen kanssa puhuin sekä hoitajan että lääkärin kanssa puhelimessa. Vielä samana iltana kotisairaanhoito toi verenohennuslääkkeet kotiin. Sain lääkinnän heti alkuun.

-        Kolme kertaa viikon aikana minulle soitettiin ja minulta kysyttiin vointia, sain myös neuvoja oireiden hoitoon liittyen.

-        Lisäksi minulla oli tarvittaessa päivystysnumero, johon soittaa. Nyt olen sairastanut n. viikon ja uskon pärjääväni ilman päivystystä

-        Läheiset ovat terveitä ja käyvät minulle apteekissa ja kaupassa ja tuovat ostokset oven taakse, josta haen kassin vasta kun tuoja on poistunut turvallisesti.

Turvallisin mielin kotona toipumassa muistuttelen, että nyt on hyvä vastata tuntemattomien puhelinnumeroiden soittoon, sillä asia voi olla tärkeä.

 

Kotoa täytyy joskus poistua huolellisesti maskin kanssa ja turvavälejä noudattaen, mutta aina voi miettiä mikä on tarpeen ja pakollista. Suosittelen sinua kysymään itseltäsi, että voisitko sittenkin jäädä kotiin, ottaa sukkulat esiin ja käpyillä uuden pitsin. Se voisi olla  hyvä vaihtoehto näin tautiriskin aikana.

 

Sujuvia Solmuja toivottaen:

                      Marja

Neilikankukkia syyspäivän piristykseksi

 

Neilikoita

Syksy tuli tänä vuonna yllättävän aikaisin ja nopeasti. Ilmaston muutos on lämmittänyt säitä, mutta samalla lämpimät säät jouduttavat syksyä ja niityn kukat katoavat nopeammin kuin aikaisempina vuosina. Kukat katosivat ja luonto on väritön ja ankea ennen puiden ja pensaiden lehtien ruskaa.

Ajattelin jatkaa syksyn kukkakautta käpyilemällä neilikan. Neilikkaan otin ohjeen Marilee Rockelyn blogista Yarnplayer. Kukka tosin on kovin pieni , mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämän pienen kukan etu on kuitenkin se, että valmista tulee muutamalla renkaalla ja yhdellä istumalla. Ohje ei ole liian helppo vaikka siltä ensin vaikuttaisi. Ajatus on pidettävä koko ajan mukana työssä.

mittakaava

Syksyn väriläiskä ja pieniä virheitä

Pieni kukka ei vielä kesää tee.  Pikkuneilikan ympärille täytyy tehdä kokonaina kukkaryhmä, jotta tämä pieni kukka tulee huomatuksi.  Kukkaa aloittaessani ajattelin ohjeen olevan nopea ja helppo, mutta kun kukka valmistui ja huomasin sen tarvitsevan ympärilleen neilikkaryhmän, ei tämä pitsi sitten ollutkaan sen nopeampi kuin muutkaan pitsit.

Neilikan latinalainen nimi tarkoittaa jumalten kukkaa. Näin arvokkaan kukan tekeminen vaatii erityistä  keskittymistä. Joskus, erityisesti kun televisiossa on koukuttava elokuva samaan aikaan uuden käsityöohjeen lukemisen kanssa, ei virheitä voi välttää. Mikähän siinä on, että elokuvan katsominen ja käsityön tekeminen pitää tehdä samanaikaisesti. Jokin ikiaikainen uskomus siitä, että naisilta onnistuu aina useampi asia kerralla. Neilikkaa tehdessä minulta tahtoi aina jäädä joku nirkko puuttumaa, mikä erottuu erityisesti lehdestä hyvin helposti. 

Pieni virhe

En kuitenkaan ajatellutkaan purkaa ja korjata virhettä, vaan jätin käsityön jäljen näkyviin. Kun kyseessä on kukka, niin täydellisyyden tavoittelu on turhaa. Eihän luonnostakaan löydy kahta täysin samanlaista kukkaa, joten lopputulos on ihan hyvä näin. Kuten olen ennenkin maininnut, niin mielestäni pienet virheet kuuluvat käsityöhön.

kukkaryhmä vihreillä lehdillä

 

Lisähaaste

Tähän ohjeeseen Marilee Rockley on tehnyt videon niille, jotka haluavat lisähaastetta ja haluavat tehdä kukan vasenkätisenä. Itsekin kokeilin yhden kukan vasenkätisesti, mutta oikeakätisenä ei maltti riittänyt ja tein sitten muut kukat sukkula oikeassa kädessä.

Helpompia haasteita löytyy postauksestani linkkejä, siellä on järjestelty joitain kokeilemiani ohjeita vaikeusasteen mukaan.

Kukkasydän , keltti

Ruusunnuppusydän ystävänpäiväksi

”Aamu on iltaa viisaampi” – sananlasku tuli taas todistettua paikkansapitäväksi. Tein tuon sydämen illalla ja aamulla pirtein silmin huomasin, että varren solmu jäi vähän kesken, eikä ole ihan ohjeen mukainen. Julkaisen kuitenkin, sillä joskus käsityön jälki näkyy selvemmin, joskus vähemmän selvästi. Tämä sydän on jatkoa kelttisolmuharjoituksiin ja on siis harjoitus. Onneksi edes tuo nupun solmu näyttää oikealta.

Huomasin, että olen ennenkin ollut kiinnostunut kelttipitseistä koska olen ostanut kirjan, vaikka en ole sieltä yhtään ohjetta kokeillut. Löysin siis kaapista Rozella Lindenin kirjan kelttikukista ja lehdistä. Kirjasta valitsin ystävänpäiväteemalla ruusunnuppusydämen. Kukat lupailevat kevättä, jota toivottavasti saadaan vielä odottaa. Lehdessä oli huolestuttava uutinen Helsinkiin muuttomatkalta saapuneesta kiurusta. Kuu kiurusta kesään ei kuulosta hyvältä, kun ei olla vielä helmikuun puolivälissäkään. Lunta on toistaiseksi maassa ja minä ainakin odotan jonkinlaista pakkaskauttakin. Katsotaan toetutuuko.

Ystävänpäivä on perjantaina ja kukkasydämen myötä toivotan Hyvää Ystävänpäivää!

Rozella Lindenin kukkakirja