sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Kevään frivolitekoru Sakamishin ohjeella

Kevätkoru Atelier-Sakamishin ohjeella



Lumi sulaa vauhdilla ja joen uomat täyttyvät vedestä. Ajelin kosken ohi, enkä malttanut olla pysähtymättä kuuntelemaan. Lapsuuden mummola sijaitsi kosken vieressä ja kuohuja kuunneltiin erityisesti keväisin, kun vettä virtasi runsaasti. Tämä koski ei ole se lapsuuden koski, mutta kuohui kuitenkin, vaikkakin vähemmän.


Lumi ja jää sulavat vedeksi, joka virtaa kuohuen Kymijoessa



Kuuntelin ja katselin hetken kuohuntaa ja jatkoin matkaa. Mieleen nousi joskus nuorena luettu pätkä Eila Kivik’ahon runosta:

 ” Aallot solisevat. Tahtomattaan sydämeni myötähyräilee. Niin kuin puro pienen vesirattaan, niin tuo laulu minut villitsee. Kuplaa, poreilua kaikkialla. Vettä. Tuulta. Kiepun villinä. Järki harhaa puron rantamilla soiden kevään pajupillinä. ”

Kevättunnelmissa siis pidin tauon liinasta ja tein keväisen rannekorun.



Rannekoru

Koru on pieni ja yksinkertainen, kuten suurin osa Sakamichin töistä. Usein töihin liittyy joku yllättävä oivallus tai odottamaton käännös, joka lisää mielenkiintoa. Tämä 15.10.2022 julkaistu ohje on ollut alusta asti minun to tat-listalla. Nyt aika tuntui oikealta, koska koru sopii kevätteemaan ja valitsemani keltainen lähestyvään pääsiäiseen, (alkuperäinen oli muuten tehty sinisellä ja syysteemaan). Tämä ohje on ajaton, kun vain värit sopivat teemaan.


Koristeellinen korurunko täynnä pieniä kevätkukkia


Käytin Lizbeth 40 – numeroista lankaa, mikä on käsittääkseni sama vahvuus kuin ohjeessa. Silmuja en mitannut millään mitalla vaan tein silmämääräisesti suurin piirtein saman pituisiksi. Kuvio ei vaadi niin tarkkaa säännöllisyyttä.

Keväthuuma ohitettu ja aika palata liinan pariin.

 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Talvinen käpypitsiliina



Käpypitsiliinan talviset värit

 

Talvi alkaa väistyä hiljalleen. Olen katsellut kävellessäni lintujen ja jänisten jälkiä joen jäällä. Nyt näyttää siltä, että virtaus ja aurinko ovat yhdessä sulattaneet jään. Talvi on ollut luminen ja lunta riittää edelleen, mutta kevätpurojen aika on koittanut.


Kevätpurojen aika, virtaus ja aurinko sulattavat joesta jään.

Värisävyt

Vähän vielä kerron tämän vuoden frivolite-pitsin, talviliinan värivalinnoista. Lankana on Lizbeth 40. Tästä langasta valitsin värejä, jotka kuulostavat mahdollisimman kylmälle: 

  •  Pääväriksi valitsin lumivalkoisen, 
  • liinan keskellä on sininen jää, 
  • kolmannessa kerroksessa on arktinen vesi, 
  • neljännellä kerroksella on hopeinen jää, 
  • viidenteen kerrokseen valitsin veden vihreän, mikä myös on mielestäni kylmä.




Liinan kuusi ensimmäistä kerrosta

Liina

Viidellä kylmällä värillä luulisi jo käpyilevän liinan, siksi otin kuudenteen kerrokseen sinisen jään uudestaan. Näin alussa, kun kaikki värit ovat vasta yhden kerran, niin pitsiliinan kokonaisuus ei vielä hahmotu.

”Hopeiseen jäähän” olin vähän pettynyt. Kerros on käytännössä valkoinen ja valkoisen katkaisee muutama harmaa väriläiskä, tätä en oikein osaa ajatella hopeisena. Harmaat läiskätikin kyllä sopivat jäälautta-ajatukseen ihan hyvin, eikä liina tästä mene pilalle. Lanka vain yllätti.

Katsotaan, kuinka liina jatkuu, en kokonaan hylkää noita hopeisen jään harmaita väriläiskiä. Talvisessa jäässä ja lumessa niitä voi olla.




sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Frivoliteliinojen sarjaan neljäs liina.



Sinivalkoisia sävyjä liinassa.

 

Käpypitsi alkaa taas sujua ja kevätaurinko sulattaa lunta, joten elämä hymyilee.

Nyt kun olen päässyt tekemään liinaa myöhemmin kuin muut, niin olen nähnyt somessa monta hienoa värivalintaa tähän liinaan. Ostin langat valmiiksi. Liinan kuviot vaikuttavat vain olemassa olevien lankojen sijoitteluun, ei värinvalintoihin. Tilanne on hyvin erilainen kuin aiempien liinojen kohdalla.

 

Liinasarjan värit

Aiemmat liinat edustavat eri vuodenaikoja; 

  • v.2019 liinassa on kevään sinitaivasta ja kirkkaan keltaista auringonpaistetta, 
  • 2020 Liinassa on kesän täyteläisiä vihreitä sävyjä sekä punaisia ja valkoisia kukkia. 
  • 2021 liinassa hehkuvat syksyn oranssi, punainen ja keltainen kulta

Vuodenaikaliinat täydentyvät talvella.


Nyt ajattelin, että on valkoisen talven vuoro. Kuvittelin mielessäni jäälauttaa, jonka koloista näkyy syvä sininen kylmä vesi eri sävyissä. Valitsin vedenvihreän, joka jättää sävynsä vuoroin sulaneelle ja hyytyneelle lumensekaiselle jääkinokselle. Tarkoitus on pysyä kylmissä väreissä.

Voi olla, että lopputulos on hyvinkin sekava ja kaukana kauniista jäälautasta, suunnitelma värivalinnoille ei ole yhtä selkeä kuin aiemmin. Ehkä näillä väreillä voin jopa yllättää itseni. Toivottavasti yllätys ei ole negatiivinen.  Jokainen käpyilijä tietää odottavan jännityksen tunteen, kun suunnitelma on hatara ja työn lopputulos vielä hämärän peitossa.

Aika näyttää minkälainen tulee talviliinasta ja sopiiko se sarjaan.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Aika kevätliinan käpyilylle



Renulekin liinan ensimmäiset kerrokset

 

Kevät on pitkällä ja Renata Niemczyk on julkaissut blogissaan tämän kevään liinasta jo peräti 8 kerrosta, ennen kuin minä ehdin mukaan. Olen pitänyt käpyilystä pitkän tauon. Nyt kuitenkin aloitin frivoliteliinan ja totuttelen taas pitsisukkulaan.

Varasin liinaan vaaleita värejä jo hyvissä ajoin etukäteen ja näillä nyt täytän sukkuloita. Viikot ovat olleet pitkästyttäviä, kun olisin jo halunnut aloittaa. Tiedät tunteen, kun suunnitelma on valmis, mutta aloitus syystä tai toisesta viivästyy. Ehkä tilanne kasvattaa kärsivällisyyden hyvettä.

 

Tauko käpyilyssä

Jouduin pitämään tauon käpyilyssä ajettuani loppuvuodesta autolla mustaan jäähän ikävin seurauksin. Oikeasta kädestä katkesi kiertäjäkalvosimen jänne sekä hauiksen kiinnitysjänne.

En halunnut pitää täyttä hiljaisuutta blogin julkaisuissa ja leikkauksen viivästyminen tarjosi minulle mahdollisuuden tehdä pieniä töitä etukäteen valmiiksi tauon aikana julkaistavaksi. Valitsin Ruth Perryn sivujen kelttiohjeet, koska olen aina viehättynyt kelttimalleista.

Käpyilin siis leikkauksen jälkeisille viikoille pienet pitsikuviot valmiiksi ja aloitin kirjoittamisen. Tein tekstit sitten valmiiksi vasemmalla kädellä leikkauksen jälkeen, kun ei ollut kiire mihinkään ja kirjoittaminen oli mukavaa tekemistä.

 

Neuleet

Olkapään lisäksi myös hauis oli käyttökiellossa ja liikeradat olivat kovin rajoittuneet. Kevyt neulominen oli kirurgin mielestä kuitenkin pienenä liikkeenä hyvää harjoitusta, joten täysin ilman käsitöitä ei tarvinnut olla.

Kokeilin aluksi oikeita ja nurjia silmukoita ja jopa palmikkoa, mutta kivuttomasti sujuivat vain oikeat silmukat ja lyhyinä rupeamina. Neuloin villapaidan oikeilla silmukoilla. Langaksi valitsin alpakan, joka on villaa kevyempi ontomman kuidun ja rasvattomuuden takia. Alpakkapaidasta tuli pehmeä ja mukava.


Alpakkapaita loppukevään lämmikkeeksi


Kun ensimmäinen kuukausi oli mennyt, niin uskalsin tehdä myös nurjia silmukoita ja palmikoita. Neuloin kotoa löytyvistä villalangoista pieniä töitä, vaikka palmikon neulominen olikin raskasta.

Valokuvassa muutama pieni työ; mustat paksut ranteenlämmittimet ahvenanmaan lampaan villasta, keltaiset ranteenlämmittimet kasvivärjätystä eestinlampaan villasta, sekä pipo suomenlampaan villasta. Villaa on vielä jäljellä ja ainakin toinen hattu on suunnitelmissa.

 

Pieniä villaneuleita ajankuluksi.

Käden kuntoutus jatkuu vielä, nyt avataan liikeratoja ja aikanaan aloitetaan voimaharjoittelu. Toipuminen pitäisi olla ohi heinäkuussa. Silloin viimeistään tavoittelen normaalia käpyilyvauhtia. Talvi on ollut poikkeuksellisen haasteellinen jään ja lumen takia. Tuntuu, että olen nukkunut talviunta tammi- ja helmikuun hankien keskellä. Nyt on aika herätä kevääseen ja lähteä varovasti liikkeelle.