Manteliperhosen käpyily

 

Syyskesän keltainen käpypitsiperhonen.

Kesä alkaa olla ohi ja syksy edessä. Luulin jo käpyilleeni tämän kesän perhoset, mutta yksi oli vielä tekemättä. Syksyn keltainen pieni perhonen.

Tiedän, että Rauman käpyilypiirissä on teemana mantelit. Siitä sain itsekin aiheen muistutella mieleen mantelin käpyilemistä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain aikaan keltaisen perhosen, jonka siivissä on mantelit. Yritystä ei tosin vaatinut manteli vaan perhosen muotoilu, jonka tein ilman valmista ohjetta.

Perhonen

Perhonen vaati ensin prototyypin, johon tein siivet väljästi keskusrenkaan silmuihin ja etenin silmusta toiseen punakirjavalla Aida-langalla. Perhonen ei ollut kovin siro, joten päätin kokeilla uudestaan. 

Keltainen lanka on Lizbeth 20-vahvuutta. Keltaisessa perhosessa käpyilin keskusrenkaan ympärille toisen kerroksen, joka muodostui kaksoissolmuista, joilla siirryin silmusta toiseen ja sain perhosen siivet irti toisistaan.

perhosen kehitys käpyiltynä

Laitoin nyt kuvaan myös tuon kehitysvaiheperhosen. Työ oli niin pieni, että en viitsinyt piirtää etukäteen, ajattelin, ensin kokeilla ja sitten korjata. Näin sain myös kahden mantelin verran enemmän mantelin käpyilemistä. Toivottavasti näen ensi kesänä Raumalla hienoja mantelikäpypitsejä.

Monivärinen käpypitsiperhonen

 

Keskikesän värikäs käpypitsiperhonen.

Kesä jatkuu lämpimänä edelleen. Onneksi meillä on viileät yöt ja päivälämpötilat kohtuullisia Etelä-Eurooppaan verrattuna. Käpypitsiyhdistyksen vuoden livetapahtuma, käpypitsikahvilatapaaminen Rauman pitsiviikolla lähestyy, toivottavasti mahdollisimman moni käpyilijä pääsee pistäytymään Kontion Kahvilan piharakennuksessa 27.7. klo 11-14.

Perhonen

Vielä neljäs ja viimeinen kesäkäpyilyperhonen Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3) Aiemmat tämän kirjan perhoset on julkaistu kuluneen kesän aikana kesäkuusta alkaen.

Perhosen malli on yksinkertainen, joten ajattelin monivärisen langan tuovan perhoseen elävyyttä. Malli on kivan yksinkertainen, mutta sydänlanka olisi pitänyt olla kaksinkertainen tai osa solmuista vahvisteettuja kaksoissolmuja, jotta kuvio olisi pysynyt muodossaan ilman kovetusta.

Kovetin tätä perhosta muutamalla tekstiili-decoupagelakkakerroksella. Nyt perhonen pysyy muodossaan vaikka sydänlanka on yksinkertainen. Lizbeth 40 langalla siipien kärkiväliksi tuli n. 6 cm ja vartalon pituudeksi n. 3,5 cm

Uusi käpyily kesäperhoskokoelmaan

 

Käpypitsiperhonen lennähti tillin kukintoon.

 

Helteet ovat olleet väsyttäviä. Pohjoisen ihmiselle vähän viileämpi sää olisi sopivampi. Sain kuluneella viikolla jopa auringonpistoksen, jota podin sitten huolella ja vielä seuraavana päivänäkin. Nyt ennuste lupaa viileämpää ja toivon, että ennuste pitää paikkansa. Suomen vaihteleva kesä tuo onneksi jokaiselle sopivia kesäpäiviä.

Jatkoin kesäkuussa aloittamaani kirjaa ja käpyilin sieltä kolmannen perhosen. Kirja on Rebecca Jonesin  "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3).

Perhonen

Valitsin Lizbeth 40 sinisen langan kerältä kaariin ja sukkulaan renkaita varten laitoin kirjavaa lankaa. Näin sain siipiin vähän säännöllisyyttä ja perhoseen värikkyyttä. Tässäkin on tuntosarvien päissä josefiinan solmut, mikä on yllättävän siisti ja selkeä ratkaisu. Tämän yritän muistaa myös tuleviin perhosiin.

 

 

Perhosaiheiset Ankars-korut

 

Frivolite-Ankars korvakorut perhosteemalla.

Viime viikolla käpyily harhautui kesäperhosteemasta kukkiin, nyt selasin taas nettiä perhosohjeita etsiskellen. Aika monta perhosta olen jo tehnyt, joten ihan hetkessä ei ohjeen löytäminen onnistunut. 

Tässä huomaan taas ajattelevani, että kaikki on jo tehty ja ohjeet ovat olemassa, vaikka tosiasiassa pitsejä ja ohjeita tehdään koko ajan lisää. Aika ei pysähdy vaikka maailma tuntuisi jo valmiilta, kehitystä tapahtuu kaikkialla, myös pitseissä koko ajan.

Edellisestä ankars-käpyilystä on aikaa ja olin jo unohtanut tekniikan erityispiirteen; osien yhteen liittäminen ja helmien lisääminen jälkikäteen vievät lopulta yhtä paljon aikaa, kuin itse käpyily. Helmiä oli taas kaivettava varastoista ja korun värikin määräytyi lopulta helmien värin perusteella.

Perhoskorvakorut

Käpypitsikoru muodostuu kahdesta yhteenliitetystä osasta, joihin on ommeltu helmiä koristeeksi. Sinisiin siemenhelmiin yhdistetty turkoosi fasettihiottu lasihelmi toimii yllättävän hyvin kullanvärisen langan kanssa.

Käpyilyohje on Youtubessa venäjäksi, mutta kuvioiden solmuluvut näkuvät ruudussa ja yhteenliittäminen on kuvattu melko selkeästi, joten ohjetta voi seurata, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään.

Lankana koruissa on Lizbeth 40. Koristeena on lisäksi vaihteleva kokoelma kotoa löytyviä lasihelmiä sekä siemenhelmiä. Katselin korua ja mietin, että haluan tehdä samalla värityksellä myös muita koruja, koska tähän väritykseen sopivia vaatteita löytyy kaapista useita.

Vaalea kesäperhonen

 

Käpypitsiperhonen Rebecca Jonsin ohjeen mukaan

Helteet jatkuvat, pitäisi nauttia, mutta tunnustan odottavani sadesäitä ja työskenteleväni ilta-öisin viileämpään aikaan, mikäli mahdollista. Pohjoiseen sopeutuminen näkyy minun kohdalla liiankin selkeästi, ehkä nuoret ovat altistuneet helteelle enemmän ja tulevat pärjäämään paremmin ilmaston lämpenemisessä. Nyt sataa ja salamoi! Pienikin ukkossade puhdistaa ja raikastaa ilmaa.

Käpypitsiperhonen

Jatkoin perhoslinjalla ja otin käpypitsiohjeen samasta kirjasta (Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting") kuin viimeviikolla. Nyt käpyilin hennon punavalkoisella langalla kevyen kesähelleperhosen, jonka siipien kärkiväliksi tuli 4.5 cm. Lankana edelleen Lizbeth 40. 

Perhoskokoelman kartuttaminen tänä kesänä oli suunnitelmani ja nyt siis sain käpyiltyä jo toisen perhosen, joten käpyilykesä etenee suunniteltuun suuntaan.

Kesäperhonen

 

Käpypitsiperhoset mansikanlehdellä.

Nyt on kesä ja helle, lämpötilat ovat pysyneet 25-30 °C jo useita päiviä,  joten nyt on viimeistään kesäperhosten aika. Käpypitsiperhosista tulee helposti pienikokoisia, valitsinkin varmuuden vuoksi paksumman langan; Lizbeth 20, jotta sain siipien väliksi edes 4 cm.

 Mielestäni perhonen ei ole vieläkään kovin suuri.  Pieniä käpypitsejä on vaikea saada näyttävästi esille, vaikka ne ansaitsisivatkin koristeellisina tulla nähdyksi.

Perhonen

Kesäkäpyilyperhonen löytyi Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3). Perhosen, kuvio 213, kaavakuva käpyilyyn löytyy sivulta 72.

Kuvio on melko tiivis tai sitten tein liian suuret koristesilmut. Tässä ohjeessa silmu tulee aina kahden kaksoissolmun jälkeen, joka tekee kuviosta täyden tuntuisen. 

Vanhoissa käpypitsiohjeissa suhde on usein silmu kolmen kaksoissolmun jälkeen, mikä väljempänä vaikuttaa kevyemmältä. Tätä muutosta voisi kokeilla perhosen siipiin. Käpyilin molemmat perhoset ohjeen mukaan, joten kokeiluun tarvittaisiin vielä yksi perhonen.

Syksyinen käpypitsiperhonen

 

Syksyn perhonen ruskan väreissä

Kesän perhosten saldo jäi niin pieneksi, että tein vielä yhden näin syksyllä. Koruissa voi olla nyt pieni tauko, kun syksyn markkinat on tänään pidetty. Tällä kerralla teemana oli 1930 - luku. Ompelin siis laskoshameen ja hatun. Lisäksi vaatteena oli villapaita, niitä varmaan käytettiin paljon 30-luvulla. Minulla oli vieläpä omatekoinen, joten sopi aikakauteen hyvin.

Kauppatapana onnistuu hyvin systeemi, jossa minä esittelen pitsisolmujen tekemistä ja tyttäreni hoitaa kaupankäynnin. Tällä kerralla minun pitseillä ja villatöillä oli parempi menekki, kuin hänen koruillaan. Johtui ehkä ostajakunnan ikäjakaumasta. Ehkä käsityömarkkinoilla oli vanhempi väki ja nuoriso oli paikallisen kauppakeskuksen 10-vuotisjuhlassa. Harmittavaa päällekkäisyyttä tapahtumissa.

Perhonen

Perhonen on Endrucks-projektin sovellus Daniela Gallilta. Toteutin sen Lizbeth 40 ruskalehtien värillä. Tämä perhonen voisi olla heiman suurempana mukava kirjanmerkki, jos siihen lisäisi vaikkapa vihreän nauhan, joka toisi vaikutelman heinän korrella istuvasta perhosesta, täytyy miettiä.

Lisää tämän perhosen muunnoksi löytyy muskaanin blogista

Kolmoissolmujen käpyilyä pienissä perhosissa

 

Perhosia Vehkajoen maisemassa.

 

Kesäsää viileni mukavasti. Nyt taas jaksaa välillä olla ahkera, kun ei ole liian kuuma. Minulle sopiva lämpötila on alle 25 celsiusastetta ja kesästä nauttiminen onnistuu paremmin kuin helteillä, siksi pyrinkin tekemään vain pieniä nopeita käpypitsejä. 

Tämän kesän seuraava etappi on Rauman pitsiviikko, jossa on käpyilijöiden livetapaaminen 28.7. työpajan ja pienen pitsinäyttelyn merkeissä.

Liina valmistui ja on pienten perhosten vuoro. 

• Perhoskokoelmastani puuttui tämä pieni sitruunaperhonen, joka
• on käpyilty Ninetta Caruson ohjeella,
• perhonen sisältää kolmoissolmuharjoituksen. Ninetan sivulla on linkki kolmoissolmun käpyilyn ohjevideoon.
• Kolmoissolmua tarvitaan perhosen siivissä. 
• Edellisestä kolmoissolmuharjoituksestani on kulunut jo aikaa.

Perhonen oli mukavan yksinkertainen pieni työ, joka koostui vain viidestä renkaasta ja oli nopeasti tehty. Toki pienen työn kohdalla täytyy olla erityisen tarkkana, ettei solmuja tule enempää kuin ohjeeseen on kirjoitettu.

 Tässä perhosessa oli muistettava myös ylä- ja alasiiven yhteen kiinnityskohta. Kiinnitys ei varmaan ole kaikissa perhosissa ihan oikealla paikalla, mutta sitä ei kauempaa ja pienessä työssä kovin helposti huomaa, joten tässä sallin itselleni pienen hajamielisyyden. 

Perhosen siipien kärkiväli on n. 2 cm Lizbeth 40 langalla.

Kuvan tausta

Kuvasin pienet perhoset lentämään Vehkajoen maisemiin. Minulla on pieni akryylilasitaulu joelta, jossa isoisäni oli aikoinaan myllärinä, ja johon liittyy lämpimiä lapsuusmuistoja mummolasta. 

Huomasin, että taulun päälle asetetut perhoset saavat vähän kolmiulotteisen vaikutelman taustamaisemasta ja siksi valitsin välillä vähän erilaisen kuvauspaikan.

Käpypitsiperhonen punasiipi

 

Punasiipinen frivolite-perhonen

Juhannus lähenee ja minulla on kevätliinan käpyily pahasti kesken. Onneksi liinassa on talviteema ja voisin kuvitella, että talveen mennessä saan viimeisen kerroksen lopulta valmiiksi. Tällä viikolla taas kartutin käpypitsistä perhoskokoelmaani.

Punasiipinen perhonen

Otin ohjeen perhoseen Ruth Perryltä, kirjasta jonka ostin viime talvena. Tässä on taas klassinen kirjanostotapahtuma; ostin kirjan kauniin kansikuvan houkuttelemana, kirja jäi hyllyyn, nyt käpyilin kansikuvaperhosen ja mietin tuleeko muita malleja tehtyä ollenkaan.

Kirja on siis Shabby chic tatting, julkaistu nimimerkillä Rozella Linden. Kirjan käpypitsiperhosessa oli ommeltu jälkikäteen renkaiden päälle helmet. Tämä toimii hyvin kun lanka ja helmet ovat samaa sävyä. Minulla oli varattuna punaiset kristallihelmet ommeltavaksi renkaiden päälle, mutta päätin jättää ne lopulta pois ja lisäsin vain vartaloon mokan väriset helmet.

perhonen kauempaa katsottuna

Tämä malli, jossa on vain paljon pieniä helmiä on mielestäni herkempi ilman suuria helmiä siivissä. Kauempaa, heikommassa valossa katsottuna lanka katoaa ja helmet tekevät vaikutelman läpikuultavista siivistä. Jos mieli muuttuu, niin voinhan ommella helmet myöhemmin. Tilanne olisi tietysti toinen, jos lanka olisi voimakas punainen kuten helmetkin.

Teknisiä tietoja:

        ⦁ lanka Lizbeth 40, hyvin vaalean punainen

        ⦁ pienet muoviset siemenhelmet

        ⦁ Swarovski-kristallit, joiden värisävynä on mocca

        ⦁ siipien kärkiväli n. 10 cm ja vartalon pituus n. 4 cm 

        ⦁ perhonen on varmaan parhaimmillaan ommeltuna koristeena

Oma perhoseni kirjankannella kansikuvaperhosen kanssa

Pienet mattapintaiset kierrätetyt muovihelmet yhdessä kristallihelmien kanssa on ajatuksena vähän outo yhdistelmä, mutta kaikkea kotoa löytyvää tulee yhdisteltyä.

Tyttäreni on vienyt ekologista ajattelua korujen tekemisessä helmien kierrätystä pidemmälle. Hän kulkee myös puistoissa ja rannalla keräten lasinpaloja, jotka sitten puhdistaa, hioo ja liittää metallilankakoruihin. Jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö ovat nykyajan termejä ja nuorisolle  perusarvoja. Vaikka jätteen hyötykäyttöä kannatankin, niin en ole vielä itse yltänyt vastaavalle kierrätyksen tasolle. 

Kevään käpypitsiperhonen

 

 

Perhosen kukat on korvattu kristalleilla

 

Kesäkuu on jo pitkällä enkä ole vielä kartuttanut perhoskokoelmaani. Teri Dusenbury on lennokkaalla tyylillään yksi suosikkisuunnittelijani. En ole vielä ostanut hänen kirjojaan vaikka harmittaakin, että blogi on lopetettu. Tein hänen suunnittelemansa perhosen, jossa on samalla harmoniaa ja huumoria. Loistava ohje. Ehkäpä seuraavan kirjaostoksena harkitsen vaikkapa tätä.

Perhosessa lankana Lizbeth ja kukkien tilalla Swarovski kristallit.

 

 

 

 

Keltainen käpypitsiperhonen

 

Helteet hellittivät hetkeksi ja viileä tuuli virkistää. Kun sadetta on ollut vain muutaman ukkoskuuron verran, niin helle on ajoittain tuntunut tukalalle. Suomen kesään eivät oikein näin pitkät hellejaksot sovi. 

Ulkoilu on ollut mukavaa vain iltahämärässä, kuuman paahteen jälkeen. Ilta-aika on hyvä ulkoiluaika myös korona-altistusten kannalta, koska muita liikkujia on silloin vähän. Minulla tosin taitaa olla vielä immuniteetti sairastetun taudin jälkeen ja riski pieni.

Käpyilin perhosen, koska perhoskokoelmani ei ole juuri kasvanut tänä kesänä. Aiempina kesinä pitsiperhosia on syntynyt runsaammin. Olen yrittänyt kerätä käpypitsiperhoset samaan rasiaan, mutta en ole vielä onnistunut ihan kaikkia sinne pyydystämään.

Vaikka kuinka teen inventaariota ja järjestän pitsejä, aina on joku pitsi väärässä paikassa. Minulla ei ole käpyilytarvikkeille ja pitseille omaa kaappia, vaan säilytysjärjestelmä on hajanainen. Onko sinulla joku hyvä ja omaperäinen ratkaisun järjestyksen aikaansaamiseksi? Kuulisin mielelläni uusista tavoista hallita kaaosta.

Perhonen

Hain ohjeen internetistä Jennifer Willliamsilta, joten ohje löytyy linkin takaa.

Vartalo on ohjeen mukaan tarkoitus tehdä jaetusta renkaista. Minä tein yhden langan ketjulla, joten siitä ei tullut ihan yhtä napakka kuin ohjeessa. Jos tekisin uuden, niin tekisin jaetuista renkaista. Yhden sukkulan ketjussa renkaat yhdistyvät toisiinsa vain yhdellä langalla, jolloin se ei pysy muodossa kuten jaettu rengas, jossa yhdistäviä lankoja on kaksi.

Kuvan perhonen on kovettamatta. Kovettamalla saan perhosen vartalon suoraksi, mutta se ei ole käpyilyn perimmäinen idea. Hyvä napakka pitsi säilyttää muotonsa ilman lisäkäsittelyitä. Tässä olisi ollut järkevää seurata ohjetta, eikä vain ottaa käteen valmista sukkulaa ajatellen, että onnistuuhan se tästäkin.

Kuvasin perhosen vanhalla kukkalautasella.

Sukkulantyhjennysperhonen

 

Punainen käpypitsiperhonen

Kesästä tulikin helteinen. Ukkosia on ollut niin usein, että rankkasateet ovat pesseet autonkin puolestani. Helle ja lämmin ilma ovat hetkellisesti mukavia, mutta minä kaipaisin vaihtelevaa kesäsäätä.

Juhannusta vietettiin perinteisesti merituulen äärellä vaikkakin tänä vuonna vähän viiveellä. Kun ukkosesta raesateineen lähdettiin kauniiseen ilmaan rannikolle, niin raikas merituuli, rauha ja cityluonto tuntuivat ylellisestä. Syötiin rauhassa rantakalliolla pizzaa, kuunneltiin laineiden liplatusta rantakiviin ja katseltiin rantalintujen elämää kaukana hyttysistä ja paarmoista.

Juhannuksen rantalintuja

 

Kesäperhonen

Viimevuotiseen tapaani tyhjentelin liinan jälkeen sukkuloita langoista ja tein kesäperhosen. Tällä kerralla valitsin ohjeen Pinterestistä. Kuvio vaikutti vanhalta, en kuitenkaan löytänyt sitä mistään kirjasta. Joten en tiedä mallin alkuperää, Jos tiedät ja tunnistat ohjeen, niin mielelläni kuulisin, kenen malli ja missä julkaistu. Tein tämän nyt tuosta nimettömästä lähteestä.

Vanhat ohjeet ovat usein sellaisia, että lanka täytyy katkasta ja päätellä monta kertaa; tässäkin tehdään ohjeen mukaan yksi siipi kokonaan ennen kuin aloitetaan toista. Jos olisin tehnyt perhosen yksivärisenä (mikä olisi ollut järkevää), niin olisin ehkä muuttanut käpyilyjärjestystä. Nyt noudatin ohjetta, koska vaihdoin lankaakin usein. Perhosesta tuli liian räikeä, mutta sille ei ollut vaihtoehtoa, kun materiaalina oli liinan värit ja puolitäydet sukkulat.

Kassi viime vuoden perhosesta

Eksyin sivulle, jossa voi painaa omia kuvia vaateisiin, kasseihin ja mukeihin, joten ryhdyin tuumasta toiseen.

Käpypitsi on haastava. Kokeilin erilaisia malleja, mutta hyvin usein sain vastauksen, että kuvan laatu ei riitä. Huomasin, että juuri ohuesta langasta tehdyt pitsit ovat suurennoksissa erityisen haastavia. Onneksi tämä perhonen oli painokelpoinen.Viime vuoden liinassa ja perhosessa väritkin olivat hillitymmät kuin tänä vuonne, joten tästä tuli ihan kaunis käpyilytarvikekassi. 

Tilasin myös mukin käpyilyhetkiä varten. Kokeilin erilaisia kuvioita, ja jonain päivänä tilaan vielä hupparin tai t-paidankin käpypitsi-teemalla, kunhan keksin mikä kuva on paras.

Käpypitsi - teemakassi

Perhossydän

 

Loppukesän perhosia

Perhonen

Sääennusteiden mukaan eletään juuri nyt kesän viimeistä helleviikonloppua ja huomaan, että perhoskokoelmaani ei ole lennähtänyt tänä kesänä kovinkaan montaa kesäperhosta. Kirjan sijaan etsin mallin internetistä, vaikka minulla on vielä pitsikirjoissakin tekemättömiä perhosia. Valitsin ohjeeksi loppukesän perhoseen Marilee Rockleyn  viehättävän sydänperhosen:  " Flutterby heart " .

Perhos-osion tein yksivärisellä langalla ja sydämen vaalealla kirjavalla langalla. Aloitin heti tekemällä kaksi pientä perhosta, ja sitten vasta molempiin sydän osion. Sydän on kuin kesäinen poutapilvi, joka leijuu perhosen ympärillä, katoaa syksyllä perhosen myötä ja tulee takaisin vasta talven jälkeen. Luonnossa oikeat perhoset tulevat ja katoavat poutapilvien kanssa samaan aikaan. Kasvit kukkivat ja sato kypsyy sesonkien mukaan, mutta perhoset ja poutapilvet kulkevat yhdessä koko kesän. Pitsiharrastus saa aikaan kaikenlaisia havaintoja.

 

Perhoset lähikuvassa

Värit

Tämä perhosmalli on helppo ja yksinkertainen tehdä ilman mitään haastavia tekniikoita ja solmuja. Siksi varmaan lopputuloskin on kevyt ja ilmava.

 Jos tekniikka onkin helppo, niin kiinnostava ja mielenkiintoinen malli antaa mahdollisuuden värileikkiin perhosen ja sydämen väriyhdistelmien kanssa.

 Heti ensimmäisen perhosen valmistuttua kävi mielessä joku toinen lanka, jota olisin halunnut kokeilla yhdessä nyt käyttämäni langan kanssa. Lopputuloksena olisi voinut olla värikäs perhosparvi. Jouduin muistuttelemaan itselleni, että kartutan kesäperhoskokoelmaa ja perhoskokoelman idea on kerätä erilaisia perhosia.

Punaisessa perhosessa on samoja värejä kuin sydänpilvessä ympärillä ja se vaikuttaa kevyemmältä kuin sininen perhonen. Kirjavia lankoja ostaessa tulee liian vähän varmistettua, että lankakorista löytyy lanka, joka on joku kirjavan langan väreistä yksivärisenä keränä. Tällä yhdistelmällä saisi pehmeämmin korostettua osia pitsistä.  

Heinäkuun perhonen

Perhonen kukkakimpussa

Täydensin kesäperhoskokoelmaa Darlene Polachickin perhoskuviolla kirjasta ”Big book of tatting”.

Tämä pieni perhonen on aina jäänyt tekemättä ja joku muu perhonen on lentänyt sen edelle toteutuslistalla. Nyt oli vihdoin tämän perhosen vuoro. Pienensin hiukan solmumääriä, koska halusin perhosesta siromman. Sukkulassa oli sininen ja kerällä valkoinen, jossa oli harmaata mukana. Valkoinen ei siis ole täysin valkoinen, eikä perhonen likainen, jos siitä heijastuu vähän harmaata.

Ohjeeseen ei ole linkkiä, vaikka luulen tämänkin netistä löytyvän. Kuitenkin ohje on kirjasta ja haluan kunnioittaa kirjan tekijän oikeuksia, enkä lähde ohjetta googlettamaan.

Nyt on heinäkuu, josta pitäisi jotenkin selvitä ilman Rauman pitsiviikkoja poikkeuksellisen vuoden takia. Toivottavasti käpypitsiyhdistyksen tapaaminen pitsiviikoilla onnistuu taas ensi vuonna. Kuvamuistoja edellisten vuosien tapaamisista;  2017 ,  2018 ja 2019

Kesäperhonen

Perhosen kuvioita Renulekin liinasta 2020

Tein kesän ensimmäisen perhosen. käytin siinä samoja lankoja, joita olen käyttänyt tämän kevään liinassa. Myös kuvioita otin samasta Renulekin liinasta. Tämän perhosen voisi vaikka kehystää tauluun ja laittaa esille liinan kanssa. Tai sitten vain lisätä pitsiperhoskokoelmaan.

Perhoset ovat olleet minulle jokakesäinen harrastus ja tavoitteena on niitä muutama tänäkin vuonna tehdä. Toivon löytäväni itsestäni energiaa sen verran, että saan pitsiperhoskokoelmani järjestettyä syksyyn mennessä. Onneksi perhoset ovat blogissa jonkunlaisessa järjestyksessä ja onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka monta niistä on lentänyt teille tietymättömille vai löydänkö kaikki kesän aikana.

Tänään oli hellepäivä ja lämmintä vähintään 26  ͦ C. Päivä tuntui todella lämpimältä, etenkin kun vietettiin sunnuntai lapseni kanssa kävellen. Tehtiin lenkki Mustilan Arboretumissa, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat kukassa. Atsaleoiden kukinta tosin alkoi osittain olla ohi.

atsalea ja alppiruusumetsää

Valkoinen korkea alppiruusu kukki monessa paikassa keskellä metsää. Tämä lajike sopiikin parhaiten juuri metsään, pihapensaiksi löytyy paljon sievempiä ja säännöllisiä pensaita. Tämä valkokukkainen jättiläinen  kurkottaa kohti taivasta ja kätkee kukkansa harvojen oksien ja lehtien hankoihin, joista ne  erottuvat polulla kulkevalle katsojalle kauniina sinistä taivasta vasten, jos huomaa kohottaa katseensa ylöspäin

Puistossa on kyllä paljon muutakin kuvattavaa kuin vaihtelevia lajikkeita alppiruusuista. Onhan kyseessä oikeasti puulajipuisto ja sieltä löytyy satoja puulajeja ympäri maailmaa tuoduista siemenistä ja metsä on todella monimuotoinen ja katsottavaa riittää. Päivä oli vain niin lämmin, ettei jaksettu kaikkia reittejä kiertää.

 

metsää ja kirkko metsässä

Suomalaisista kasveista löydettiin kukkiva pihlaja ja metsäkurjenpolvia, oravanmarjoja, maitikkaa ym. kesäkukkia. Puistossa oli myös metsäkirkko ja erilaisia metsäneläinveistoksia. Onneksi puistossa on paljon suuria puita ja siksi myös varjoisia paikkoja polulla. Toista tuntia jaksettiin kävellä, ennen kuin poikettiin kahvilaan.

Kahvila toimi vastuullisesti, sisällä kävi vain yksi asiakas kerrallaan ja pöydät olivat ulkona. Järjestely toimi hyvin näin helteellä, pilvisenä päivänä tai epävakaisella säällä voisi olla vaikeampi saada yleisöä noudattamaan järjestelyä.

Retki otti voimille ja tultiinkin kotiin pienen uimarannan kautta. Ensimmäiset uimarannat, joita katsottiin, olivat liian ruuhkaisia. Virusta on kuitenkin vielä liikkeellä, eikä tee mieli ottaa turhia riskejä.