perjantai 31. joulukuuta 2021

Onnellista käpyilyvuotta 2022 !



Katsotaan luottavasti tulevaan ja otetaan oppia linnuista.
 Lintu ei istahda oksalle luottaen, että oksa kantaa,
vaan luottaen siihen, että osaa lentää.


 

Olen aina ollut huono tekemään uuden vuoden lupauksia, enkä tee nytkään. Katselen vuoden 2021 aikaansaannoksia, tehden yhteenvetoa ja havaintoja. Sitten lähden eteenpäin katsomaan mitä vuosi 2022 tuo tullessaan. 

2021 Onnistumiseksi lasken lumihiutalehaaveen toteutumisen. Olen haaveillut ripustavani käypitsilumihiutaleita joulukuuseen. Se onnistui tänä vuonna, kun oli vihdoin minun vuoroni koristella kuusi. 

Positiivista lumihiutaleissa oli se, että niiden muodot ja koot vaihtelivat ja n. 40 lumihiutaletta antoivat näköä kuuselle. Minun kestokuuseni on sen verran suuri, että lumihiutaleita mahtuu vielä lisää ja tulen käpyilemään lumihiutaleita jatkossakin.

Kuusi

Laitoin lumihiutaleiden lisäksi kuuseen vanhoja retropalloja, joita arvostan palana historiaa. Jotain aitoa kuusessani ovat aidot punaiset lasipallot. Lasia ovat myös punaraitaiset jääpuikot, jotka ostettiin lapseni kanssa n. 12 vuotta sitten eli näin sain kuuseen mahtumaan lämpimän muiston.

Sähkökynttilät ovat aitoja turvallisemmat ja siksi päässeet kuuseni oksille. Latvatähden ostin muutama vuosi sitten, kun halusin tähdestäkin valaistun, ettei koristetähti jäisi muiden koristeiden varjoon.


kuusenkoristeita.



Vuoden 2021  kymmenen suosituinta julkaisua

Muutama vanhempi julkaisu

Frivoliteohjeet, jossa on itseasiassa ollut vain linkki muutamaan ohjesivustoon, muitta koska kävijöitä on vuodesta toiseen noin runsaasti, niin lisäsin sinne lisää linkkejä ilmaisohjesivustoista.

Käsilaukkukäsityö, jota tein pitkään. Pitsi kulki mukanani ja tein sitä paljon erilaisissa odotustiloissa aikana, jolloin lapsellani oli vaikeaa ja lääkäri ym. terapiakäyntejä. Tämä liina onkin tehty huolten solmuista.

Pieni aurinkoinen Rintasolki, jonka keskellä on nahkakukka. Tämän kuvion ompelin myöhemmin myös pieneen avainkukkaroon.


Pari ompelujulkaisua

matkapitsille japanilainen solmukassi ja kaksi kesäistä olkalaukkua, joista toiseen ompelin käpypitsiruusukeen somisteeksi.

Perinteistä käpyilyä

Käpypitsikruunu suositumpi oli pystymalli. Tein myös matalamman kruunun samasta kirjasta hopealangalla. Teksti sisälsi myös suomalaisen käpyilyn historiaa.

Kevään käpypitsiliina on suuri urakka ja eteni pitkin kevättä. Postaus valmiista liinasta keräsi katsojia. Lisäksi kiinnostusta herätti maagisista neliöistä toteutettu käpypitsikoriste nuorimmaiseni rippimekkoon.


Pari erikoisempaa työtä ylsivät myös 10 suosituimman listalle.

 Toinen oli kelttityylistä näpertelyä solmulla ja toinen oli neuleen ja käpypitsin yhdistämistä. Huivinreunuskäpyilyyn haastetta toi löysähkö lanka. Lopputulos kuitenkin palkitsi hitaan työn.



Kovin vaihtelevia töitä, joista ei löydy selkeää yhtä tyyliä, Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että jatkossakin kannattaa kokeilla uusia materiaaleja, soveltaa malleja eri käyttötarkoituksiin ja leikkiä ja sommitella väreillä ja väriyhdistelmillä ja tekniikoilla. Näillä eväillä siis katse vuoteen 2022.

sunnuntai 26. joulukuuta 2021

Pienet käpypitsikuuset



Käpypitsikorvakorut jouluksi.



Joulua juhlittiin pirteässä pakkassäässä lumisessa maisemassa perinteiseen tapaan. Joulun lumettomuutta aina pelätään, vaikka meillä lumeton joulu on harvinaisuus. Ehkä vain 3 joulua viimeisestä 10 vuodesta ovat olleet lumettomia, silti pitää aina joulun alla jännittää kuinka tänä vuonna käy.

Luin lehdestä, että huurteiseksi koristellut joulukuuset ovat olleet suosittuja erityisesti tänä jouluna. Itse en edes harkinnut huurrekoristelua joulukuuseen. Ostin kuitenkin pienen minisypressin huurrekoristelulla, joten minäkin olen vähän ollut muotivirtauksen mukana ja jouluun on kuulunut huurrekoristelua sypressissä minijoulutähtien keskellä.

 

Huurretta sypressin oksilla.

Joulun teemakäpyily

Tein jouluteemalla kuusikorvakorut. Ne ovat hauskat, vaikka tänäkin jouluna pysytään tiiviisti kotona ja pidetään läheiset ihmiset turvallisen välimatkan etäisyydellä. Käpypitsikoruilla ei juuri pääse koreilemaan.

Mietin, mikä on paras joulukäpyilyni ja mikä on näiden kuusikorujen sijoitus. Ehkä nostaisin ykköseksi jouluenkelin, jonka tein kauneimpien joululaulujen lauluvihon kansikuvaa mallina käyttäen silloin kun vielä voitiin kokoontua laulamaan joululauluja. Liittykö frivolite-töihisi muistoja ja erilaisia tunnelatauksia?


Korvakorukuuset

Käpyilin jouluksi pienet korvakorukuuset Atelier Mju:n ohjeella. Lankana on Lizbeth 40 ja runkona korupiikki. Minulla ei ollut käytössä pico-mittaa, joten silmuista tuli vaihtelevan kokoisia. Liika säännöllisyys ei oikein sovi kasviaiheeseen, joten kuusi on hyvä näin.

Laitoin kuusen oksille vain pieniä helmiä. Nauhat ym. peittävämmät koristeet olisivat peittäneet muutenkin niin pieniä käpypitsioksia. Kun tein pieniä osasia kuuseen, ajattelin, että se olisi ollut kaunis ilman ainuttakaan koristetta (ehkä ei silloin olisi ollut joulukuusi)

Latvatähden tilalle löysin kukkasen, johtuen vaatimattomasta korutarvikevarastosta. Käytin sitä, mitä kotoa löytyi, en lähtenyt ostamaan tarvikkeita. Muutenkin haluaisin käyttää olemassa olevaa pois ennen uuden hankkimista.

Kuusen jalka on suorastaan huomaamaton. Vaikka kuusi on pieni, niin frivoliteoksat peittävät silti pienen kuusenjalan, joka on tehty pienestä helmestä ja helmihatusta. Tämäkin tarvikevalinta on sillä periaatteella, että käytän olemassa olevaa.

Kuusen jalkana helmihattu.


Koruista tuli hauskat ja muoto on mukava 3D. Vaikka korut ovat kevyet, niin helmet ja metalliosat antavat kuuselle näyttävyyttä ja korupiikki pitää sen suorassa asennossa. Minusta nämä ovat helpot ja mukavat käyttää. Toivottavasti tulevina jouluina on koruille enemmän käyttöä.

Hyvää Joulua!

Marja




 

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Kristallisilmäiset frivolite-joulutontut

 



Joulukäpyilyjä minisypressissä.


Joulu lähenee ja joulukoristelut etenevät. Päätin tänä vuonna jättää amarylliksen väliin ja ostin vaihteeksi joulukukaksi valkoisen atsalean. Toki ostin myös hyasintin ja muutaman joulutähden. Kukkakaupan valikoimissa oli olkipukkeja. Minulla on ollut vain pari ihan pientä olkipukkia. Nyt ostin 30 cm korkean olkipukin. Olki on perinteinen ja lämmin joulumateriaali.


Uusi olkipukki.

Yleensä jouluuni kuuluvat samat kukat ja koristeet. Tänä vuonna tein asioita toisin ja jätin osan vanhoista joulukoristeista kaappiin, ehkä vähemmät koristeet ja uusi olkipukki pääsevät paremmin esille. Näyttääkö sinun joulusi aina samalta vai valitsetko joka joulu uuden teeman?

 

Joulupukkeja tai tonttuja

Joskus tekee mieli kokeilla jotain uutta. Otin siis esille punaisen ja valkoisen langan sekä laatikon Swarovski -kristalleita ja kokeilin, onnistuisinko käpyilemään joulupukkeja. Ensi yrittämällä lopputulos on vähän hassun näköinen ja vaatisi vielä kehittelyä. Päätin kuitenkin julkaista tämän yrityksen kaunistelematta tekeleitä.



Tonttukokeiluja käpyillen.


Lankana on Lizbeth 40 ja pukin kooksi tuli 4,5 cm. Kristallisilmätkin olisivat voineet olla pienemmät, mutta laitoin nyt nämä, joita oli runsaasti varastossa. Pukkikuviot ovat liian pieniä kuusenkoristeiksi ja hiukan liian suuria korvakoruiksi. Aika näyttää mihin nämä päätyvät vai jäävätkö arkistoon laatikon pohjalle.

Kuvasin pukit ensin minisypressissä, jonka laitoin asetelmaan minijoulutähtien kanssa. Toinen kuva on valkoisen pahvin päällä. Pukkien seuraksi laitoin karkkikepin ja rullan ihan vain lisätäkseni joulutunnelmaa.


sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Pahvipiparit frivolite-kuorrutuksella




käpypitsipiparit ruskeasta pahvista


 

Joulu lähestyy. Maisemat ovat olleet lumisia ja työmatkat ovat ajoittain kuin joulukortista. Pakkanen ennen joulua on auttanut virittymään joulutunnelmaan ja rauhoittanut joulunodotusaikaa. Minun joulujärjestelyni ovat tosin melko vaatimattomia verrattuna aikaan, jolloin lapset olivat pieniä. Ei ole enää paineita lelutoiveiden suhteen sillä lapset toivovat lähinnä suklaata ja joulurauhaa.


Lumisia kaamosmaisemia ennen joulua.


Piparitkin voisin ostaa valmiina, vaikka aina olen aiemmin leiponut. Jotenkin tekee mieli vähentää tekemistä ja keskittyä rauhoittumaan.

Tein pari possupiparia ruskeasta pahvista. Harmittaa, että aloitin liian myöhään. Näistä possupiparit olisivat sopineet joulukortteihin, jos olisi tehnyt ajoissa. Ehkä voin nyt laittaa nämä kaksi pakettikorteiksi.

 

Joulukoristepossut 

Possukuvion otin Pam Palmerin kirjasta; Tatting Treats, vuodelta 1994. Käpyilykuviot löytyvät tekstinä ja kaavioina, mikä helpottaa ohjeen seuraamista. Minulla on tapana ottaa kaaviosta kuva puhelimella, jolloin käpyilyohje on helposti mukana ilman, että kirjaa tarvitsee kuljettaa. Tässä tapauksessa oli kuvattava myös teksti, josta löytyivät kuvioiden solmumäärät

Kirjassa on jouluaiheisten käpypitsikuvioiden lisäksi myös muutama eläinaiheinen kuvio. Tämä valitsemani possu on aivan selvästi joulukuvio, sillä possu näyttää ensi silmäyksellä sokerikuorrutetulta piparilta. Tarkemman silmäilyn jälkeen frivolitekuorrutus on ilmeinen.

 

Ruskealle pahville

Liimasin valmiit käpypitsipossut pahville paperiliimapuikolla, jonka koin helpommaksi kuin juoksevan liiman. Kuviota oli vaikea hallita liimatessa ja vaikka possut on tehty samalla ohjeella, niin lopputuloksena ne ovat kuitenkin venyneet aivan eri kokoisiksi ja näköisiksi. Leikkasinkin possut  pahvista vasta liimaamisen jälkeen, jolloin kuvio voi joustaa ja piparit onnistuivat. 

Toisesta possusta jäi yksi rengas pois, joten possut eivät ole aivan samannäköiset. Possuista tulikin siis pulmatehtävä: etsi eroavaisuus.

 

Sama ohje, mutta yhden renkaan ero lopputuloksessa.


Näitä pitäisi tehdä lisää ja käpypitsi voisi olla kuviossa molemmilla puolilla, jolloin saisi aikaan vaikkapa roikkuvan possukuvionauhan tai joulupossumobilen. Nyt minulla onkin jo paljon ideoita vuoden kuluttua toteutettavaksi joulukoristeeksi. Minusta tuntuu, että herään joulukoristeajatukseen joka vuosi liian myöhään. Suunnitteletko sinä jo tulevan joulun heti vanhan joulun mentyä?


 

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Joulukuinen käpyptisilumihiutale



Käpypitsilumihiutale jouluisen peltirasian kannella.

 

Lumihiutaleet ja kylmä tulivat tänä vuonna nopeasti ja päivät ovat olleet hyytäviä. Käpypitsilumihiutaleita kertyy paljon hitaammin kuin aitoja lumihiutaleita. Jatkoin kuitenkin kokoelmani kartuttamista. Selailin Lene Björnin lumihiutaleita v. 2002 ilmestyneessä kirjassa 24 Snowflakes in Tatting.

Valitsin neljännentoista päivän lumihiutaleen. Alkuperäinen ohje on kolmelle kerroksella, mutta minä tein kahdella kerroksella, yhdistin keskustan renkaat silmuun. Lopputulos on melkein sama, eli vähän oikaisin ohjeesta. Lumihiutale on tehty yhä ohuella langalla, mutta on kuitenkin hiukan aiempia lumihiutaleita suurempi ja toivon sen erottuvan joulukuusesta selvemmin.