Tuulikellokäpypitsi

 

Frivoliteettiaskartelu

Kesän aikana on tullut etsittyä vaihtoehtoja muovisille mehupilleille, joiden käyttö valtakunnassa lopetetaan.  Pillejä on pahvista, se on hyvä, mutta mehu on juotava melko nopeaasti, jotta pahvi pysyy kasassa. Löysin kaupasta bambupillejä, jotka olivat mielestäni vähän paksuhkoja ja antoivat makua juomaan. Sitten löytyi metallisia, joka on mielestäni ihan toimiva pilli. Mainittakoon, että sekä bambu- että metallipillipakkaukseen sisältyi hyvä pesuharja. Vaihtoehdoista parhaaksi erottui metallipilli.

tuulikello

Bambupilleille en keksinyt parempaa käyttöä  kuin tuulikelloaskartelu. Tarvikkeet löytyivät kotoa, puurengasta lukuunottamatta, joita ostin muutamalla eurolla 5 kpl. Pienten pitsisomisteiden avulla pillit siis muuttuivat tuulikelloksi, jossa on miellyttävä pehmeä ääni. Minun korviini bambun/puun kalina on tuulikellossa mukavampi kuin metallin kilinä. 

Puiset askartelutarvikkeet.

Tuulikello on matkalla parvekkeelle, jonne se tulee siirtymään parvekkeen siivouksen jälkeen. Toivottavasti sinne eksyy myös muutama tuulenpuuska.

Frivoliteettihattuneuloja

 

Hattuneulakoristekukka frivoliteettipitsiä

Syksyn arvaamattomat sateet ovat alkaneet ja syksyn käsityötori aiheutti ylimääräistä jännitystä ja sydämentykytyksiä. Sääennuste vaihteli vähintään päivittäin. Tänään oli toripäivä ja sade loppui juuri ennen toriaikaa ja alkoi uudestaan ehkä viisi minuuttia ennen torin päättymistä. Kosteaa oli, mutta myynti kuitenkin onnistui, paikkamaksu ja matkakulut tuli  kuitattua ja voittoakin luultavasti vielä siihen lisäksi.

Koristeneulakukka ei kuulunut torimyyntiin, halusin itselleni pitsikukkakoristeen ja tein sen sinisenä. Löysin sinisävyisiä siemenhelmiä antamaan vähän säihkettä kukalleni. Kiinnitin kukan messinkiseen  6 cm:n pituiseen hattuneulaan. Todennäköisesti en omista sopivaa hattua, vaan kiinnitän neulan kaulukseen tai takin reunaan. Olen ajatellut, että voisin hyvin lisätä käpypitsikoristeita pukeutumiseeni, kun niitä itse teen.

Innostuin tekemään pari yksinkertaisempaa kukkaa myyntipöydän täytteeksi. On hyvä, että pöytä näyttää runsaalta, vaikka hattuneula ei ehkä olekaan paras myyntiartikkeli. Kuvassa kaksi myyntipöydälle suunniteltua hattuneulakukkaa.

Frivoliteettikukkahattuneulakokeiluja.

Kaulakoru

 

Siemenhelmillä koristeltu frivoliteettipitsi

Viime viikon rannekorujen jälkeen oli siemenhelmiastia pöydällä ja päätin tehdä vielä kaulakorun, johon lisäsin siemenhelmiä. Violetti väri on ollut pitkään käyttämättä ja valitsin vaihteeksi sen. Lopulta laiton siemenhelmen jokaiseen koristesilmuun, jolloin helmiä on aika runsaasti. Otin aihioksi vanhan vintagemallin 1910-luvulta (linkin kirjassa s. 4 ) Muokkasin vähän solmu- ja silmumääriä mieleisekseni.

Työ on vielä keskeneräinen. On tarkoitus lisätä kiinnitykseen koruosat ja käsitellä koru tekstiilidecoupagella, kuten tapanani on tehdä frivoliteettipitsikoruille. Liitän vielä lähikuvan, jossa pitsi näkyy selvemmin.

Kuvaa pitsistä tietokoneen päällä.

Vihreä frivoliteettikoru

 

Valkoista ja vihreää, lasi- ja siemenhelmiä.

Pieniä töitä

Aina ei ole aikaa käsitöille. Syksyssä ja talveen valmistautumisessa on tekemistä. Tänä vuonna olen noukkinut talven marjat metsästä, sekä kerännyt kesän aikana välttämättömät yrtit kylmän talven ajaksi. Yrteistä viimeiset, erä nokkosen siemeniä on vielä kuivumassa. Sienestysaika on parhaimmillaan.

Sikaruttoraja siirtyy koko ajan länteen erityisesti rannikkoa pitkin. Onneksi olen kuitenkin marjastanut kaukana sikaruttoalueesta. Sienestysalueita täytyy miettiä uudesta suunnasta. Sikarutto ei tartu ihmisiin, mutta silti on mukavampi sienestää kaukana sairastuneiden villisikojen alueesta. Elämä tuntuu tuovan joka vuosi uusia yllätyksiä. On joka tapauksessa mukava tietää mistä talven sienet ja marjat ovat peräisin.

Rannekoru

Olen menossa parin viikon kuluttua käsityömarkkinoille ja muistelin rannekorujen määrän vähäiseksi. Tein kuvan yksinkertaisen rannekorun täydentämään pöytäni valikoimaa. Suunnittelin vielä muutamia uusia rannekoruja mutta mieli voi toki muuttua kun teen oikeasti inventaarion mukaan tulevista tuotteista.

Löysin koruun langansävyyn sopivia lasihelmiä ja siemenhelmiä. Ellei valikoimassa ole muita suuria puutteita, teen lisää erilaisia rannekoruja myyntipöydälleni.

Kivisukkula

 

Pieni kirjanmerkki ja kivisukkula

On mukava tehdä pieniä töitä suuren liinan jälkeen. Käpypitsisukkularasiassa on jo jonkin aikaa ollut kivinen sukkulaharvinaisuus odottamassa vuoroaan. Kivisukkula on peräisin eräältä Käpypitsiyhdistyksen jäseneltä, joka puolisoineen tekee sukkuloita erilaisista kivistä. Pitsilankana kirjanmerkissä on Lizbeth 40. 

Litteä sukkula on ehkä vähän harvinaisempi malli, joka vaatii hiukan erilaista kädenliikettä verrattuna tavallisempaan paksumpaan sukkulaan. Työn aloittamisen jälkeen liike löytyy nopeasti, kun on vältettävä langan takertumista sukkulaan. Kädenliike on kuvattu tarkasti jo 1900 -luvun alussa. Tämä kuvaus on luettavissa BellaOnline's artikkelista. Hetken harjoittelun jälkeen työskentely litteällä sukkulalla sujuu ilman suurempia miettimisiä.

Olen joskus käyttänyt myös muita litteitä sukkuloita, mutta tämä sukkula on painonsa ( 21g ) ansioita selkeästi mukavampi ja helpommin käsiteltävä kuin kevyemmät litteät sukkulat. Kevyet ja pienemmät sukkulat vaativat enemmän puristusvoimaa. Tämän sukkulan kanssa liikerata löytyy pienemmällä puristamisella ja sukkulaa on siksi miellyttävä käyttää.

Kirjanmerkistä tuli kapea ja pieni, mutta se oli lähinnä sukkulankäyttöharjoitus, joka ehkä toimii myös kirjanmerkkinä, kun viimeistelen sen tekstiili-decoupage käsittelyllä ja lisään siihen pienen nauhan.

Sukkulan pituus on 6,5 cm ja leveys 3 cm.

Hartsikorukokeiluja

 

Hartsikoruharjoittelua

Pienempiä töitä suuren liinan jälkeen. 

Ostin käsityömessuilta tänä vuonna koruhartsinesteitä ja uv-valon. Pakkaus on ollut kaapissa kevätliinaprojektin ajan. Nyt ajattelin kokeilla hartsikorujen valmistusta. Etsin muotteja, joita olen hankkinut aiemmin. Olen kuitenkin tallentanut muotit niin tarkasti, että en löytänyt niitä tänään. Onneksi löysin pieniä korukehyksiä, jotta voin kokeilla hartsia niihin.

Otin pitseihin joskus kirpputorilta ostamaani ohutta lankaa, jotta sain pienempiä kuvioita. Lisäksi kokeilin ompelulankojen joukolsta löytämääni paksumpaa sinistä lankaa. Sen koin liian paksuksi. Kokeilin vielä vihreää Lizbeth 40 -lankaa, jota tavallisesti käytän. Ohut oli hyvä, mutta harmikseni luonnonvalkoinen, jolloin ei taustaa vasten erotu selkeästi, mutta vapaasti riippuvassa korussa on kuitenkin kaunis.

Vanha kirpputoriostos.

Hartsin ja pitsin yhdistelmässä haastavinta oli kovetus. Vaikka kovetin vähitellen työn edetessä, niin koru jäi vähän tahmeaksi ja täytyy jatkaa kovettamista. Myyjän sivustolla, blogissa oli hyödyllisä vinkkejä, joiden mukaan jatkan harjoituksia. Lanka, erityisesti paksumpi lanka on haastavan huokoinen kovetettava. Toivon vielä löytäväni korumuotit ja jatkan opiskelua.

Kevään käsityömessuostos

Tatting Springdoily 2026

 

Pöydällä ei ollut tilaa, joten kuva laiturin kulmalla.

Valmis liina

Kevätliina valmistui vihdoin. Kevät on tosin jo mennyt ja eletään syyskesää, mutta ei se mitään, pääasia, että sain frivoliteettiprojektin päätökseen. Liinan halkaisijaksi tuli 55 cm Lizbeth 40 langalla. 

En tehnyt tilaa pöydälle, vaan kuvasin pitsiliinan sisareni perheen laiturilla. Puun väriä vasten kaikki liinan värit erottuvat selvemmin, eikä mikään väri huku taustaan. 

Mietin paljon laittaako reunaan selkeä väri vain jättääkö reunan korostamatta:

    - Nyt liinassa on hennompi vihreä reunus ja huomio kiinnittyy enemmän liinan keskustaan. 

    - Epäilin, onko liina lopulta hyvä näin ja harkitsin jopa punaisen reunakerroksen lisäämistä valmiiseen liinaan. En kuitenkaan sitä toistaiseksi tee. 

    - Punainen reuna varmaan sopisi, mutta liinan luonne muuttuisi. 

    - Aiemmissa liinoissani reuna on hallitsevampi, joten tämä saa olla esimerkkinä erilaisesta värivalinnasta.

Frivoliteettiliinan viimeinen kerros alussa

 

Viimeisen kerroksen reunakuvioita.

Sain vihdoin tehtyä päätöksen viimeisestä kerroksesta. Halusin keltaista reunaan ja ajattelin, että helpoin tapa keltaisen lisäämiseen on käpyillä reunuskuviot etukäteen valmiiksi ja kiinnittää liinaan viimeisen kerroksen yhteydessä. Näin saan keltaisen värin lisäksi useamman värin vähemmällä vaivalla.

Nyt kun olen saanut  valmiiksi  reunakuviot, jäin miettimään, olisiko kuitenkin vaaleampi vihreä ollut parempi, mutta näillä mennään nyt. 

Monessa liinassa reunus  on voimakasvärinen ja selkeä. Tässä ajattelin kokeilla enemmän häipyvää kun rajaavaa reunusta. Katsotaan miltä tulee valmiina näyttämään.

Reunuskuvio kiinnitettynä liinaan.

Rannekoru

 

Rannekoru käpypitsikorvakorujen kaveriksi.

Nyt eksyin liina-aiheesta kauemmaksi. Viime viikon korvakorut olivat sen verran hauskat, että halusin tehdä samaan teemaan rannekorun, ajatuksena, että näitä voi käyttää korusettinä. Pitsiliina ei siis ole edennyt suunnitellusti, mutta kun on harrastuksesta kysymys, voi poiketa välillä sivupoluille.

Rannekorusta tuli 5 cm leveä ja 17 cm pitkä. Kuviot ovat siis liinan kuvioiden sovellusta. Kuviot sopivat mielestäni hyvin pastellinsävyiseen koruun, jossa värit korostavat kuviota. Lopputulos ei ole liian juhlava vaan ehkä enemään kevyt ja kesäinen.

Kevätkorvakoruja frivoliteettipitsistä

 

Kevätliinakoruja frivoliteettipitsistä, ripustettuna
kirjavan tarjottimen reunaalle.

Kuvittelin kevätliinan reunakuvion kovin hankalaksi hallita ja pitää kovettamatta ojennuksessa, joten päätin tarkastella sitä vähän lähemmin. Tein muutaman kuvion ja sitten vielä siihen sovelluksen, jolloin sain kahdet kesäiset korvakorut. 

Nyt ajattelen kuvion kuitenkin melko tukevaksi, jotta voisi laittaa höyrytettävän liinan reunaan. Liinoja en ole juuri kovettanut tai laittanut edes decoupage-lakkaa muodon säilyttämiseksi. On tärkeää, että muoto säilyy hyvänä pelkän höyrytyksen jälkeen ilman sen suurempaa asettelua pöydälle.

Toisiin korvakoruihin laitoin sinistä lankaa, ihan vain vaihtelun vuoksi. Liinaan en ole enää värejä lisäämässä.