Kevätliinan uusi kerros

 

Frivoliteettiliinan uusi kerros.

Aika on mennyt kevättä ihmetellessä, voikukkia ja kuusenkerkkiä poimiessa. Yksi kerros liinaan on kuitenkin jossain välissä tullut lisää. Liina etenee siis vähitellen. Säätiedotuksen mukaan lämmin kausi menee ohi ja pian taas on viileiden ilmojen vuoro, luulen sen olevan liinan kannalta hyvä muutos. Kun ulkona on kosteaa ja viileää, niin ehkä käsitöitä tulee tehtyä enemmän.

Katselin kameraan kertyneitä kevätkukkien kuvia ja yksi kiinnitti huomiota. Äidin pihalle ehkä lintujen mukana tullut Pystykiurunkannus leviää vuosi vuodelta laajemmalle nurmikossa, johon se nousee jopa ennen skilloja ja krookuksia. Tämä on selvästi yksi kevätkukkasuosikkini.

Pystykiurunkannus

Kevätpitsejä frivoliteettitekniikalla

 

Frivoliteettipitsikoruja kesän juhliin.

Kevätliina on suuri työ, josta on välillä virkistävää irtautua. Pieni  koru, joka valmistuu nopeasti, on sopiva  tauko kevätliinan käpyilyyn. On kiva saada välillä jotain valmiiksi. Joskus suurempien töiden kanssa on mukavaa tehdä välitöitä.

Katsoin, että kaappiin on kertynyt paljon pieniä kuvioita, jotka ovat päätyneet laatikon pohjalle lopullisesti. Otin muutamia kuvioita ja liimailin niitä kortteihin.  Minulla on vielä opiskeltavaa korttiaskartelussa, mutta pieniä kuvioita riittää ja yritän löytää aikaa korttien tekemiseen. Kuvassa alla on muutama kukka liimattuna valkaisemattomaan korttipohjaan.

Korttiaskarteluharjoituksia.

Kerros 11 kevätliinassa äitienpäivänä

 

Kevätliina jatkuu kerroksella 11, jossa on mukana keltainen.

Pyörittelin taas lankakeriä käsissääni ja päädyin sitruunankeltaiseen. Ajattelin, että liinasta tulee tasapainoisempi, jos värit kuitenkin toistuvat liinassa, vaikka värivaihtoehtoja olisi lankakerissä ollut enemmänkin. Liina etenee omaa vauhtiaan.

Tänään vietetään äitienpäivää. Olen yleensä vienyt äidille valkovuokkoja, tänä vuonna valkovuokot kukkivat aikaisin. Toki kukkia olisi vielä, mutta ajattelin antaa kasvaa luonnossa. Äidilläni kasvaa valkovuokkoja pihallakin, joten maljakkoon poimiminen ei ehkä ole niin tärkeää. Valkovuokko on kuitenkin ensimmäisiä kevätkukkia ja siksi ansaitseen paikkansa kevään juhlissa.

Valkovuokkoja äidin pihalla.

Tänä vuonna toinen kevään valkoinen, Käenkaali eli Ketunleipä esiintyy runsaana metsässä, ilmeisesti kevät oli meillä suotuisa sen kasvulle. Kukka on kuitenkin niin pieni, ettei kannata poimia maljakkoon. Lehdet ovat pieniä maukkaita kevätherkkuja. Ajattelin, että nyt lehtiä olisi niin paljon, että voisi poimia ja kuivattaa teeseokseen. En kuitenkaan poiminut, kun muistin miten paljon muita kerättyjä ja kuivattuja lehtiä jäi talven aikana hyödyntämättä.

Käenkaali peitti metsän valkokukallisena mattona.

Käpypitsikukkia ja neulakintaat

 

Frivoliteettikukkia vanhoilla helmillä.

Kevät alkaa jo lämmittää, koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvia, pieniä lelhtiä ja linnut sirkuttavat  rakentaessaan pesiään. Kevät on kaunista aikaa; juuri puhjenneissa lehdissä on vihreän kaikkia sävyjä. Kesäkuussa kaikki lehtivärierot ovat tasoittuneet tasaiseksi kesänvihreäksi. Mielestäni luonto on kauneimmillaan juuri keväällä.

Pitsikukat

Muutama vanha helmi löysi paikkansa kukissa, joita askartelin eripaksuisilla langoilla. Kukka on mielestäni vähän runsaamman näköinen, kun pienempien lehtien kiinnitys isompaan lehteen on vähän epäsymmetrinen. Käpyily on ollut viime aikoina kuitenkin sivuroolissa, kun halusin neulakintaat valmiiksi.

Neulakintaat

Kintaat pääsevät käyttöön vasta talvella, mutta halusin ne valmiiksi samantien, en oikein pidä keskeneräisistä töistä. Aloitin kintaat pitämäni neulakinnaskurssin jälkeen, kurssista kerroin aiemmassa postauksessani.  Yleensä suomalaisessa perinnekintaassa on tasainen suora kärki, mutta halusin kokeilla pyöreää kärjen aloitusta, ei varmaan ole merkittävä ero. Seuraavat kintaat haluaisin tehdä toisinpäin, eli kintaan suusta kärkeen, joka sitten tulisi kaventamalla. 

Nyt siis sain kintaat valmiiksi oman käden mallin mukaan. Peukalolla on paljon liikkumatilaa. Uskon, että kun pitkään tekee käsistöitä, niin peukalon hangan asento muuttuu peukalon liikkuessa keskimääräistä enemmän ja laajemmin. Näistä kintaista ainakin tuli käteensopivat ja mukavat.

Koristeluun käytin kasvivärjättyjä lankoja: verihelttaseitikin punaista ja nokkosen vihreää.

Kintaat koristeluineen valmiina

Kevätliinan käpyilyä

 

Lisää kerroksia frivoliteettiliinaan

Niin siinä taas kävi, että Renulekin kevätliina työnsi tieltään monta muuta hyödyllistä ja suunniteltua käsityötä.

Frivoliteettiliina jatkui samoilla linjoilla aiempien kerrosten kanssa. Viimeisen kerroksen väri on kirsikanpunainen, joka  kuvassa näyttää hieman todellista tummemmalta. Olen valinnut liinaan kesäistä vihreää  ja helmen hohtoista vaaleaa pohjaan, lehtiin ja kukkiin. Lisäksi liinassa on hedelmävärejä; sitruunan keltaista, persikan punaista, luumun siniviolettia ja nyt kirsikan punaista. 

Ajattelin tämän vuoden liinaa hedelmätarhana, mutta katsotaan mihin kokonaisuus kehittyy ja riittävätkö vihreät langan loppuun asti. Värileikkiä on vielä paljon edessä. Tavoitteenani on säilyttää harmoninen kokonaisuus loppuun asti, vaikka värejä on mukana lukumääräisesti melko paljon. 

Kevätliinan uudet kerrokset

 

Frivoliteettiliina kasvaa kesän lähestyessä.

Jatkoin Renulekin kevätliinaa kolmella kerroksella. Otin kuvan, jossa mielestäni värit näkyvät selvästi, tummalla pohjalla. Näin siinä taas kävi. Luumun väriset renkaat katosivat taustaan. Kuvaus ei aina onnistu, olkoon kuva siitä esimerkkinä. 

Vanha uskollinen ystäväni Olympus Pen E-PL8 lakkasi toimimasta ja koska malli on vanha, en yrittänytkään etsiä huoltoa. Oli siis uuden kameran aika. Pysyin tutussa merkissä ja ostin mallin OM-D E-M10 MarkIV, johon käy vanhat objektiivini ja muistikorttini. Toiminnotkin on helppo oppia vanhan kameran jälkeen. Toivottavasti tämä uusi kamera pysyy seurassani pitkään ja kuvaan sillä useita pitsejä.

Kevätliinaa ja neulakintaita

 

Renulekin frivoliteettipitsikevätliina sai jatkoa kaksi  kerrosta.

Pääsiäinen on ohi ja jatkoin kevätliinan  käpyilyä kahdella kerroksella. Liina ei nyt vielä vaikuta ihan pyöreältä, mutta luotan tuleviin kerroksiin ja siihen, että liina asettuu muotoonsa uusien kerrosten myötä. Värivalintaa on tässä  alkuvaiheessa tehtävä huolella ja valittava käytettäviä sävyjä, siksi olenkin kuluttanut aikaani lankakeriä käsissä pyöritellen ja miettien värien yhteensopivuutta ja liinan teemaa.

Neulakintaita

Ennen pääsiäistä sain sukeltaa villateemaan neulakinnaskurssin verran. Neulakinnastekniikka on siitä mielenkiintoinen, että Z-kierteinen villalanka on S-kierteistä parempi. S- kierteiset neulelangat ovat vallanneet markkinat, eikä Z-kierteistä lankaa juurikaan ole myynnissä. Lopulta löysin sopivan kinnaslangan Nurmeksesta Idän Kehräämöltä, joka myy kinnaslankaa verkkokaupassaan, toisin kuin muut kehräämöt, joilla Z-kierteistä lankaa saa vain tietyin ehdoin tilaustuotteena.

Kun keräsin kotoa kurssille mukaan otettavia välineitä, löysin omat kinnasneulani; puisen, luisen ja kaksi metallista. Muistan mummoni maininneen, että vaarini teki joskus kinnasneuloja lusikan varsista. Oma suosikkityövälineeni on tuo luinen, joka on kiinni työssä ja johon on haahlattu piusta. 

Lyhyen kurssin aikana  keskityttiin vain yhteen helppoon solmuun. Jokainen kurssilainen ymmärsi tekniikan ja pääsi työn alkuun. Toivottavasti harrastus jatkuu, eikä uusi opittu taito pääse unohtumaan.

Keskeneräinen kinnas ja kinnaneulavarastoni.

Kuva kurssilta. Ihmiset rajattu kuvasta. Pöydällä esimerkkitöitä.

Pääsiäismuna 2026

 

Yksinkertainen pääsiäiskäpyily.

Halusin tälle vuodelle oman pääsiäismunan ja ajattelin kukkateemaa. Päädyin tekemään pohjan kahdella vihreällä ajatellen ruohoa ja lehtiä, pohja ei juuri näy pystyssä olevassa munassa. Kukkiin valitsin violetin sävyjä ajatellen keväisiä orvokkeja. Kukista kolmessa on kahta väriä ja kaksi kukkaa on kevyitä ja yksinkertaisia . Munan huipulle halusin keltaista aurinkoa ja auringon säteitä pitämään pitsiä koossa.

Munasta tuli erikoinen, mutta ehkä se sopii tähän vuoteen. En kylvänyt pääsiäisruohojakaan ajoissa, joten tiput päätyivät vihanneskrassiin, joka itää hyvin nopeasti. Kuvankin otin lopulta puhelimella, koska uusi virusturva ei salli kuvien tuomista kamerasta puhelimeen entiseen tapaan vaan tätä  täytyy vielä jumpata. Vaikka  kaikki valmistelut eivät olisi kunnossa ja perinteiden mukaisia, niin pääsiäinen tulee silti aina ja katkaisee arjen. Vietetään juhlia jokainen omalla tavallamme ja kerätään voimia  arjen haasteisiin!

Pitkäperjantain käpypitsiristi

 

Puuastia pitsiristin taustana

Kuvasin ristin puuastiaa vasten, koska siten sain ristin taakse auringon. Pitkänperjantai on surun päivä, aurinko, valo ja toivo kuuluvat vasta pääsiäisen sanomaan. Löysin kuitenkin ristiin sopivan taustan, joten aurinko saa tänä vuonna loistaa vähän aiemmin.

Ristin violetti sävy kuuluu teemaan, mutta olisi saanut olla vähän tummempi, tämä vaaleahko vain sattui tulemaan ristikokeiluun ja jäi sitten ristiin. Kelttisolmut tuovat ryhtiä ristiin ja ristiä voisi vielä kehittää reunuksen osalta näyttävämmäksi.

Ristin kokonaispituudeksi tuli 4,8 cm, joten se voisi olla myös riipus, ehkä riipuksessa väritys voisi olla toinen. Ristin myötä toivotan hyvää juhlapäivää kaikille, jotka pitkäperjantaita ja pääsiäistä viettävät!

Vintagepitsikori

 

Palmusunnuntain korikoriste

Aurinko on tullut esiin talven jälkeen ja on selvästi kevättä ilmassa. Palmusunnuntain koristeeksi käpyilin pienen vintagekorin puuvillaisesta ProLana, häkelstar 100 -virkkauslangasta. Näin sain koriin mahtumaan edes kolme pientä koristemunaa. Työskentelen useimmin vähän ohuemmilla langoilla, mutta tähän oli paksumpi lanka parempi.

Tyhjä kori

Otin kuvan tyhjästä korista, jolloin korin muoto tulee paremmin esille. Tässä en ole kovettanut koria ollenkaan. Mietin antaisiko decoupagekerros korille lisää ryhtiä. Frivoliteettitekniikka on siitä hyvä, että kovetus ei ole välttämätön, kunhan solmut on tehty napakasti. Virkkauslanka on vähän pehmeää, mutta kori pysyy silti hyvin muodossaan ja pystyssä.

Pidän tästä kauniista ja koristeellisesta korista. Löysin ohjeen Barbara Fosterin kokoamasta kirjasta, jossa on yhdistetty kaksi vanhaa ohjekirjaa. Mielestänin tämä on yksi parhaista kirjahankinnoistani, vaikka onkin jäänyt vähälle käytölle. Alla kuva kirjasta ja sen sisältämien kirjojen kansista.

Handy Hands, Barbara Foster, 1993