Frivoliteettipitsilankoja kaapin kätköstä

 

Koruja Lizbeth metallilangasta.

Pieni tauko liinasta tuli ajankohtaiseksi, kun huomasin taas avaamattomia pakkauksia  lankavarastossa. Joskus tulee hankittua lankoja, jotka jäävät sitten odottamaan tulevaa, kun ostohetken ajatus unohtuu.

Nyt otin kaikki kolme rullaa kääreistään ja kokeilin tehdä niistä koruaihioita. Lanka on Lizbeth  20, mutta ei puuvilla lankaa, Pyöreän korun halkaisijaksi tuli 4 cm ja pitkulaisen korun pituus on lähes 5 cm, eli aika paljon, kun kiinnitän näihin vielä koukut.

Lanka on hiukan hankala käsitellä, koska se purkautuu niin helposti pieneltä kartiolta, mutta korut ovat kauniita ja hohtavia. Luultavasti en heti osta näitä lisää, mutta pyrin vähitellen käyttämään langat pitseihin. 

Metallilanka on sen verran karkeaa, etten laittaisi  sitä mielellään koruissa ihoa vasten, ehkä sopii juuri korvakoruihin. Nyt ajattelen, että näistä saisi joulukoristeita, kunhan vain muistan nämä langat vielä joulun alla.

Kevätliina kasvaa vähitellen

 

Frivoliteettipitsiliinan viimeiset kerrokset.

Kevätliina kasvaa jo tutuilla väreillä. Kuva on otettu kankaan päällä, mikä  ei ole  paras ratkaisu. Hento helmiäisväri näyttää kuvassa lähes valkoiselta, mutta todellisuudessa ei kuitenkaan sitä ole. Valkoisen värin koin liian voimakkaana liinaan ja siksi se jäi väripaletista pois. Ehkä valkoinen olisi voinut sopia hyvinkin. Nyt, kun liina alkaa olla jo loppusuoralla, niin en ota enää uusia värejä vaan toistan jo käytettyjä.

Näin kauempaa katsottuna keltainen erottuu selvästi. Olen käyttänyt molempia vihreitä tasaisesti ja vihreä väri sulautuu yhdeksi. Alunperin ajattelin erottaa ne selvemmin toisistaan, mutta nyt vihreät muodostavaat yhdessä yhtenäisen pohjavärin liinaan, mikä on hyvä ja rauhoittaa liinan kirjavaa kokonaisuutta.

Käpypitsiliinan vihreä kerros

 

Springdoily2026 jatkuu vihreällä kerroksella.

Pitkän harkinnan jälkeen valitsin vihreät langat viimeisimpään kerrokseen. Ensin ajattelin jotain uutta väriä, mutta sitten pelkäsin vihreään tulevan pitkän välin ja pidin parempana käpyillä vihreän kerroksen.

Kuvasin liinan tummalla pohjalla ja piano on tummin vaihtoehtoni. Laitoin liinan pianon kannelle, joka  ei ole  tasainen, joten piti laittaa lammaspatsas painoksi  liinan reunalle.  Ei tässäkään tule violetti kovasti esiin, mutta muut värit kuitenkin.

Liinassa on lankana Lizbeth 40 ja tämän vihreän kerroksen jälkeen liinan halkaisija on n. 41 cm, joten tälle liinalle tulee kokoa vielä puuttuvista kerroksista melko paljon. Liinan ohje on blogista  Renulek

Kevätliinan uusi kerros

 

Käpypitsiliinan tilanne 7.6.2026

Pitsiliinaan on tullut uusi kerros. Siinä on värinä luumun tai rypäleen sinivioletti, joka  tosin tuon maton päällä näkyy huonosti. Ehkä keksin  jatkossa parempia kuvaustaustoja, joissa värit näkyvät selvemmin. Nyt  halusin toistaa samaa väriä, jota käytin liinassa aiemmin. Värivalinnoissa alkaa siis rohkeus pettää, kun värit alkavat toistua ja haen sillä tasapainoista väritystä liinaani.

Kevätliina

 

Frivoliteettiliina edistyy.

Huomenna on jo kesäkuu ja kevätliina muuttuu kesäliinaksi. Onnistuin kuluneella viikolla löytämään aikaa jopa kahdelle kerrokselle. Kaikki viikot eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja voi olla, että kerroksia tulee jatkossa vain yksi tai puolikas viikossa. Keväällä ja alkukesällä on niin paljon tekemistä, että on tehtävä valintoja.

Keräsin voikukan kukkia ja puhdistin niistä vihreät osat, jotta sain mietoa ja pehmeää voikukkateetä. En tiedä mikä on lopulta paras säilöntätapa, siksi kuivatin osan ja pakastin osan ja valitsen kokemuksen perusteella, kumpaako tapaa käytän jatkossa.

Luonto on talven jälkeen tuoksuja täynnä. Poikkesin tänään tieltä ja poimin pienen kielokimpun. Laitoin kimpun avoimen ikkunan eteen, jolloin sain tuoksun leviämään  ja  alkukesän tunnelman myös kotiin sisälle.

Eniten tänään tuoksuvat syreeni ja kielo

Kevätliinan uusi kerros

 

Frivoliteettiliinan uusi kerros.

Aika on mennyt kevättä ihmetellessä, voikukkia ja kuusenkerkkiä poimiessa. Yksi kerros liinaan on kuitenkin jossain välissä tullut lisää. Liina etenee siis vähitellen. Säätiedotuksen mukaan lämmin kausi menee ohi ja pian taas on viileiden ilmojen vuoro, luulen sen olevan liinan kannalta hyvä muutos. Kun ulkona on kosteaa ja viileää, niin ehkä käsitöitä tulee tehtyä enemmän.

Katselin kameraan kertyneitä kevätkukkien kuvia ja yksi kiinnitti huomiota. Äidin pihalle ehkä lintujen mukana tullut Pystykiurunkannus leviää vuosi vuodelta laajemmalle nurmikossa, johon se nousee jopa ennen skilloja ja krookuksia. Tämä on selvästi yksi kevätkukkasuosikkini.

Pystykiurunkannus

Kevätpitsejä frivoliteettitekniikalla

 

Frivoliteettipitsikoruja kesän juhliin.

Kevätliina on suuri työ, josta on välillä virkistävää irtautua. Pieni  koru, joka valmistuu nopeasti, on sopiva  tauko kevätliinan käpyilyyn. On kiva saada välillä jotain valmiiksi. Joskus suurempien töiden kanssa on mukavaa tehdä välitöitä.

Katsoin, että kaappiin on kertynyt paljon pieniä kuvioita, jotka ovat päätyneet laatikon pohjalle lopullisesti. Otin muutamia kuvioita ja liimailin niitä kortteihin.  Minulla on vielä opiskeltavaa korttiaskartelussa, mutta pieniä kuvioita riittää ja yritän löytää aikaa korttien tekemiseen. Kuvassa alla on muutama kukka liimattuna valkaisemattomaan korttipohjaan.

Korttiaskarteluharjoituksia.

Kerros 11 kevätliinassa äitienpäivänä

 

Kevätliina jatkuu kerroksella 11, jossa on mukana keltainen.

Pyörittelin taas lankakeriä käsissääni ja päädyin sitruunankeltaiseen. Ajattelin, että liinasta tulee tasapainoisempi, jos värit kuitenkin toistuvat liinassa, vaikka värivaihtoehtoja olisi lankakerissä ollut enemmänkin. Liina etenee omaa vauhtiaan.

Tänään vietetään äitienpäivää. Olen yleensä vienyt äidille valkovuokkoja, tänä vuonna valkovuokot kukkivat aikaisin. Toki kukkia olisi vielä, mutta ajattelin antaa kasvaa luonnossa. Äidilläni kasvaa valkovuokkoja pihallakin, joten maljakkoon poimiminen ei ehkä ole niin tärkeää. Valkovuokko on kuitenkin ensimmäisiä kevätkukkia ja siksi ansaitseen paikkansa kevään juhlissa.

Valkovuokkoja äidin pihalla.

Tänä vuonna toinen kevään valkoinen, Käenkaali eli Ketunleipä esiintyy runsaana metsässä, ilmeisesti kevät oli meillä suotuisa sen kasvulle. Kukka on kuitenkin niin pieni, ettei kannata poimia maljakkoon. Lehdet ovat pieniä maukkaita kevätherkkuja. Ajattelin, että nyt lehtiä olisi niin paljon, että voisi poimia ja kuivattaa teeseokseen. En kuitenkaan poiminut, kun muistin miten paljon muita kerättyjä ja kuivattuja lehtiä jäi talven aikana hyödyntämättä.

Käenkaali peitti metsän valkokukallisena mattona.

Käpypitsikukkia ja neulakintaat

 

Frivoliteettikukkia vanhoilla helmillä.

Kevät alkaa jo lämmittää, koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvia, pieniä lelhtiä ja linnut sirkuttavat  rakentaessaan pesiään. Kevät on kaunista aikaa; juuri puhjenneissa lehdissä on vihreän kaikkia sävyjä. Kesäkuussa kaikki lehtivärierot ovat tasoittuneet tasaiseksi kesänvihreäksi. Mielestäni luonto on kauneimmillaan juuri keväällä.

Pitsikukat

Muutama vanha helmi löysi paikkansa kukissa, joita askartelin eripaksuisilla langoilla. Kukka on mielestäni vähän runsaamman näköinen, kun pienempien lehtien kiinnitys isompaan lehteen on vähän epäsymmetrinen. Käpyily on ollut viime aikoina kuitenkin sivuroolissa, kun halusin neulakintaat valmiiksi.

Neulakintaat

Kintaat pääsevät käyttöön vasta talvella, mutta halusin ne valmiiksi samantien, en oikein pidä keskeneräisistä töistä. Aloitin kintaat pitämäni neulakinnaskurssin jälkeen, kurssista kerroin aiemmassa postauksessani.  Yleensä suomalaisessa perinnekintaassa on tasainen suora kärki, mutta halusin kokeilla pyöreää kärjen aloitusta, ei varmaan ole merkittävä ero. Seuraavat kintaat haluaisin tehdä toisinpäin, eli kintaan suusta kärkeen, joka sitten tulisi kaventamalla. 

Nyt siis sain kintaat valmiiksi oman käden mallin mukaan. Peukalolla on paljon liikkumatilaa. Uskon, että kun pitkään tekee käsistöitä, niin peukalon hangan asento muuttuu peukalon liikkuessa keskimääräistä enemmän ja laajemmin. Näistä kintaista ainakin tuli käteensopivat ja mukavat.

Koristeluun käytin kasvivärjättyjä lankoja: verihelttaseitikin punaista ja nokkosen vihreää.

Kintaat koristeluineen valmiina

Kevätliinan käpyilyä

 

Lisää kerroksia frivoliteettiliinaan

Niin siinä taas kävi, että Renulekin kevätliina työnsi tieltään monta muuta hyödyllistä ja suunniteltua käsityötä.

Frivoliteettiliina jatkui samoilla linjoilla aiempien kerrosten kanssa. Viimeisen kerroksen väri on kirsikanpunainen, joka  kuvassa näyttää hieman todellista tummemmalta. Olen valinnut liinaan kesäistä vihreää  ja helmen hohtoista vaaleaa pohjaan, lehtiin ja kukkiin. Lisäksi liinassa on hedelmävärejä; sitruunan keltaista, persikan punaista, luumun siniviolettia ja nyt kirsikan punaista. 

Ajattelin tämän vuoden liinaa hedelmätarhana, mutta katsotaan mihin kokonaisuus kehittyy ja riittävätkö vihreät langan loppuun asti. Värileikkiä on vielä paljon edessä. Tavoitteenani on säilyttää harmoninen kokonaisuus loppuun asti, vaikka värejä on mukana lukumääräisesti melko paljon.