sunnuntai 30. elokuuta 2020

Neilikankukkia syyspäivän piristykseksi

 

Neilikoita


Syksy tuli tänä vuonna yllättävän aikaisin ja nopeasti. Ilmaston muutos on lämmittänyt säitä, mutta samalla lämpimät säät jouduttavat syksyä ja niityn kukat katoavat nopeammin kuin aikaisempina vuosina. Kukat katosivat ja luonto on väritön ja ankea ennen puiden ja pensaiden lehtien ruskaa.

Ajattelin jatkaa syksyn kukkakautta käpyilemällä neilikan. Neilikkaan otin ohjeen Marilee Rockelyn blogista Yarnplayer. Kukka tosin on kovin pieni , mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämän pienen kukan etu on kuitenkin se, että valmista tulee muutamalla renkaalla ja yhdellä istumalla. Ohje ei ole liian helppo vaikka siltä ensin vaikuttaisi. Ajatus on pidettävä koko ajan mukana työssä.


mittakaava


Syksyn väriläiskä ja pieniä virheitä

Pieni kukka ei vielä kesää tee.  Pikkuneilikan ympärille täytyy tehdä kokonaina kukkaryhmä, jotta tämä pieni kukka tulee huomatuksi.  Kukkaa aloittaessani ajattelin ohjeen olevan nopea ja helppo, mutta kun kukka valmistui ja huomasin sen tarvitsevan ympärilleen neilikkaryhmän, ei tämä pitsi sitten ollutkaan sen nopeampi kuin muutkaan pitsit.

Neilikan latinalainen nimi tarkoittaa jumalten kukkaa. Näin arvokkaan kukan tekeminen vaatii erityistä  keskittymistä. Joskus, erityisesti kun televisiossa on koukuttava elokuva samaan aikaan uuden käsityöohjeen lukemisen kanssa, ei virheitä voi välttää. Mikähän siinä on, että elokuvan katsominen ja käsityön tekeminen pitää tehdä samanaikaisesti. Jokin ikiaikainen uskomus siitä, että naisilta onnistuu aina useampi asia kerralla. Neilikkaa tehdessä minulta tahtoi aina jäädä joku nirkko puuttumaa, mikä erottuu erityisesti lehdestä hyvin helposti. 


Pieni virhe


En kuitenkaan ajatellutkaan purkaa ja korjata virhettä, vaan jätin käsityön jäljen näkyviin. Kun kyseessä on kukka, niin täydellisyyden tavoittelu on turhaa. Eihän luonnostakaan löydy kahta täysin samanlaista kukkaa, joten lopputulos on ihan hyvä näin. Kuten olen ennenkin maininnut, niin mielestäni pienet virheet kuuluvat käsityöhön.


kukkaryhmä vihreillä lehdillä

 

Lisähaaste

Tähän ohjeeseen Marilee Rockley on tehnyt videon niille, jotka haluavat lisähaastetta ja haluavat tehdä kukan vasenkätisenä. Itsekin kokeilin yhden kukan vasenkätisesti, mutta oikeakätisenä ei maltti riittänyt ja tein sitten muut kukat sukkula oikeassa kädessä.

Helpompia haasteita löytyy postauksestani linkkejä, siellä on järjestelty joitain kokeilemiani ohjeita vaikeusasteen mukaan.


sunnuntai 23. elokuuta 2020

Reunapitsi

 



Pitsilangan värinä ecru.



Vanha pitsi

Reunapitsejä en ole paljon tehnyt. Tämä johtuu kai siitä, että nykyään ei ole juurikaan koristeltavia reunoja, kun käytetään froteepyyhkeitä, pussilakanoita, käytännöllisiä likaa hylkiviä pöytäliinoja ja nenäliinatkin tehdään paperista.

Kaapista minulla kyllä löytyy vanhoja suvusta perittyjä lakanoita virkatulla välipitsillä, mutta niitä ei ole käytetty vuosiin.

Säilytän lakanoita huolellisesti, jos joku lapsistani joskus haluaa päästää luovuutensa valloilleen ja tekee niistä jotain uutta.

·        Vanhojen pitsien uusiokäyttö on nykyajan käsityöharrastus  ja sisustustrendi.

·        Uusiokäyttö kunnioittaa vanhoja käsityöperinteitä ja käsityöläisten työtä.

·        Lisäksi lanka lämpimänä pehmeänä materiaalina tuo kodikkuutta ja pehmeyttä sisustukseen kauniilla tavalla, jota ihailin Lauran blogissa Dishfunctional Designs .

 Ehkä jonain päivänä saatan kokeilla itsekin, jos saan lapsilta luvan ottaa lakanoita.

 

Pitsiohjekirja

Selailin kirjaa, ”Tatting a Potpourri of Patterns”, jossa on julkaistu uudestaan vanhat kirjat; Corticelli, lessons in tatting (1916)  ja  Practical Tatting Book No. 1 by Deaconess. Olen ostanut tämän 1993 julkaistun kirjan käytettynä ja se on jo osittain irtolehtipainos. Kirjaan on koottu 1800 luvun ohjeita, joista valitsin työhön pienen sievän kukka-aiheisen reunapitsin.


Barbara Fosterin Handy Hands julkaisu vuodelta 1993


Täytyy sanoa, että uudempia ohjeita enemmän tehneenä on vähän epämukavaa lukea ohje tekstistä, kun kuva on jopa viereisellä sivulla, eikä tekstin vieressä. Kuvien lisääminen tekstiin on nykyisessä visuaalisessa maailmassa niin paljon helpompaa. Aina ei jaksa käsittää vanhan maailman monimutkaista ja hidasta esitystapaa, joka kuitenkin loi pohjan nykytekniikalle ja josta tunnen kiitollisuutta entisaikojen pitsintekijöille.  

Nykyset kaaviot, joihin on kirjoitettu solmumäärä, on helppo seurata ja etsimänsä solmumäärän näkee yhdellä silmäyksellä. Nyt kuitenkin mennään vanhalla tyylillä.

 


Lähikuvaa kiertyvistä kukista.

Pitsi

Tässä kahden sukkulan kukkakuvioisessa pitsissä kukan terälehdet tehdään toisella sukkulalla ja sitten lisätään kukan keskusta toisella sukkulalla käpyillen. Tämä tekniikka tekee kukasta kevyen ja mallista ilmavan, varmaan tässä on syy miksi valitsin juuri tämän ohjeen. Kiristäminen ja kuvio on haastavaa ja minulla ainakaan kukat eivät pysy asennossa ilman höyrytystä. 

Mietin, että voisinkin jättää pitsin näin, vähän elävämmäksi. Viimeistely riippuu tietysti käyttökohteesta ja käyttö siitä, kuinka pitkän pitsin jaksan tehdä. Lankana pitsissä on Lizbeth 40.






sunnuntai 16. elokuuta 2020

Pieni solmukuvio

 


Solmukuvio tummalla taustalla


Kuvio

Kelttisolmut ovat haastavia ja kiehtovia, siksi kokeilin taas solmukuviota. Tämä kuvio voisi olla kelttikuvio koska siinä ei ole alkua eikä loppua ja se on solmu, jolloin se voisi kuvata ajattomuutta ja äärettömyyttä. Kuitenkin tässä on viisi ulottuvuutta, eikä yksi niistä löydy kuvion keskeltä, kuten kelttikuvioihin kuuluu.

 Tämän tapaista reunusta on kuitenkin kelttiaiheisissa koruissa erilaisilla solmumäärillä, mutta varsinainen kelttikuvio löytyy silloin keskeltä, joko kolme- tai neljätahoisena. Kuviota löytyy myös hyvinkin eripituisina kiertyneenä ketjuna elämänpuu-aiheen ympärillä.

oikeita keltti-aiheita, joita olen aiemmin tehnyt.


Solmuharjoitus

Tämä oli ihan oma solmuharjoitus, johon sattumalta tuli viisi ulottuvuutta. Tein ensin valerenkaan 20 kaksoissolmulla ja sitten kaaren 20 kaksoissolmua – käännös (vain yläsolmu) – ja sitten 15 kaksoissolmua. Tämä toistuu kuviossa siis viisi kertaa, siten että ensin kolme kertaa pujottamatta sitten loput kaaret huolellisesti ja ajatuksen kanssa pujottaen. Rengas tehdään olemassa olevan kaaren ympärille, mikä valerenkaana oli ehkä jopa helpompi kuin tavallisena renkaana.

Tein renkaat valerenkaina, jolloin nauha näyttää paremmin jatkuvan katkeamattomana kuin olisi näyttänyt tavallisessa renkaassa. Pujotus vaati ajattelua, ensimmäiset kaksi yritystä pujotin väärin. Kolmanteen yritykseen otin paksumman (Lizbeth 20) langan ja sinisen värin, jonka avulla jaksoin keskittyä loppuun asti.

 

Sinisempi väri värikkäällä taustalla.


Lopputulos

Taas kerran totesin taustan vaikuttavan langan väriin. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy langan todellinen väri. Otin kuvat puhelimen kameralla, joka ei ole paras mahdollinen.

 Kuvion halkaisijaksi tuli 3 cm. Sitä voisi kovetettuna käyttää riipuksena, mutta ehkä joskus ompelen sen koristeeksi hyvin valittuun kohteeseen. Riipuksessa tiiviimpi olisi kauniimpi. Siihen tarkoitukseen voisin kokeilla solmumäärää 20 sijasta 14 ja 15 sijasta 10. Tässä kaaret näyttävät pitkiltä ja kapeilta ja koru jää harvaksi. Ommeltuna voi näyttää paremmalta.


sunnuntai 9. elokuuta 2020

Perhossydän

 

Loppukesän perhosia



Perhonen

Sääennusteiden mukaan eletään juuri nyt kesän viimeistä helleviikonloppua ja huomaan, että perhoskokoelmaani ei ole lennähtänyt tänä kesänä kovinkaan montaa kesäperhosta. Kirjan sijaan etsin mallin internetistä, vaikka minulla on vielä pitsikirjoissakin tekemättömiä perhosia. Valitsin ohjeeksi loppukesän perhoseen Marilee Rockleyn  viehättävän sydänperhosen:  " Flutterby heart " .

Perhos-osion tein yksivärisellä langalla ja sydämen vaalealla kirjavalla langalla. Aloitin heti tekemällä kaksi pientä perhosta, ja sitten vasta molempiin sydän osion. Sydän on kuin kesäinen poutapilvi, joka leijuu perhosen ympärillä, katoaa syksyllä perhosen myötä ja tulee takaisin vasta talven jälkeen. Luonnossa oikeat perhoset tulevat ja katoavat poutapilvien kanssa samaan aikaan. Kasvit kukkivat ja sato kypsyy sesonkien mukaan, mutta perhoset ja poutapilvet kulkevat yhdessä koko kesän. Pitsiharrastus saa aikaan kaikenlaisia havaintoja.

 

Perhoset lähikuvassa


Värit

Tämä perhosmalli on helppo ja yksinkertainen tehdä ilman mitään haastavia tekniikoita ja solmuja. Siksi varmaan lopputuloskin on kevyt ja ilmava.

 Jos tekniikka onkin helppo, niin kiinnostava ja mielenkiintoinen malli antaa mahdollisuuden värileikkiin perhosen ja sydämen väriyhdistelmien kanssa.

 Heti ensimmäisen perhosen valmistuttua kävi mielessä joku toinen lanka, jota olisin halunnut kokeilla yhdessä nyt käyttämäni langan kanssa. Lopputuloksena olisi voinut olla värikäs perhosparvi. Jouduin muistuttelemaan itselleni, että kartutan kesäperhoskokoelmaa ja perhoskokoelman idea on kerätä erilaisia perhosia.

Punaisessa perhosessa on samoja värejä kuin sydänpilvessä ympärillä ja se vaikuttaa kevyemmältä kuin sininen perhonen. Kirjavia lankoja ostaessa tulee liian vähän varmistettua, että lankakorista löytyy lanka, joka on joku kirjavan langan väreistä yksivärisenä keränä. Tällä yhdistelmällä saisi pehmeämmin korostettua osia pitsistä.  

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Kahden sukkulan ketju



Pieni ranneketju.

muskaan's TIPS - sivusto

Muskaanin ohje kahden sukkulan ketjuun vaikutti mielenkiintoiselta ja halusin kokeilla. Sivustosta täytyy todeta, että siellä on paljon hyödyllisiä harjoituksia tarjoavia kauniita ohjeita, jotka päätyvät ” haluan tehdä vielä joskus” – listalleni. Lisäksi sieltä löytyy hyödyllisiä linkkejä erilaisten tekniikoiden opiskeluun, mikä auttaa kehittämään omaa käpyilyosaamista.

Ketju

Vaikka lankoja on vain kaksi, niin silti piti aluksi miettiä, miten päin työ on käsissä ja ovatko langat oikein. Malli ei lopulta ollut kovinkaan vaikea, mutta vaati keskittymistä, piti vain muistaa ajatella ketjut erillisinä ja keskittyä siihen, miten ne sitoutuvat keskenään. 

Ketjussa on yhdistetty kaksi yhden sukkulan ketjua yhdeksi leveämmäksi kaksoisketjuksi. Ketju on edelleen kapea ja melko vaatimattoman näköinen. Valitsin kaksi täysin erilaista väriä, jolloin ketjun rakenne näkyy selvemmin ja ketjumaisuus säilyy. Ketju on vaatimaton, vaikka lanka on melko paksu; Lizbeth 20.

Koru

Ketjusta tuli rannekoru. Tähän koruun löysin ruskeaan väriin sopivan kuparin sävyisen kiinnityssoljen. En ole täydentänyt viime aikoina korutarvikevarastojani, mutta tällä kerralla minua onnisti ja löysin koruun sopivan lukon. Koru on kapea ja vaatimaton, mutta samalla mielenkiintoinen ja kaunis.


Koruketju oikaistuna.



Välly

Otin lähikuvan korusta lammasvällyn päällä, koru sopi niin hyvin kuvioväreihin. Olen tehnyt joskus tuolin päälle vällyn suomenlampaan taljoista.

Siltä varalta, että välly on jollekin uusi käsite, listasin muutaman perusasian vällystä:

  •          Vällyn suunnittelu alkaa jo yhteensopivien taljojen valinnasta, joten ei ole olemassa kahta samanlaista taljaa ja jokainen välly on ainutlaatuinen.
  •         Usein vällyssä on useita taljoja ommeltu yhteen, minulla on tässä tuolinmatossa vain kaksi taljaa.
  •         Ompeleet vällyihin tehdään käsin ommellen vahatulla pellavalangalla.
  •          Koristeena ovat perinteiset käsinpainetut kuviot. Tässä on käytetty norjalaisia painolaattoja. En tiedä onko olemassa norjalaisista poikkeavia perinteisiä suomalaisia painokuvioita tai laattoja.
  •         Minun vällystä puuttuvat kantit, koska arvelin, että pysyy siistimpänä näin tuolinpäällyskäytössä. Kantit ovat toimineet aikoinaan myös täiansoina, luultavasti tätäkään tarkoitusta varten ei tässä kantteja tarvita.
  •         Vällyperinne on vanha. Pohjoismaista parhaiten se on säilynyt Norjassa. Löysin norjalaisen vällynompelun opettajan blogin, siellä lisää aiheesta.

Liitän tähän kuvan omasta vällystäni, vaikka se ei ole enää uusi ja on ollut jo pitkään ahkerassa käytössä tuolin päällä.


Välly tuolinmattona.