maanantai 30. marraskuuta 2020

Joskus käpyilty rosoinen kukka

 

rullauskäpyilyä, alasolmuketjua ja kaksoissolmuja



 

En jaksanut eilen ottaa tietokonetta esille ja siksi julkaisu on myöhässä.

Minulla on pieni käpyilytauko, koska huolimatta maskeista ja turvaväleistä sain Covid-19 – tartunnan.


Kiitollisena terveydenhuollolle haluan vielä kertoa tarinaani:

-        Ensin minulle soitti tartuntoja jäljittävä henkilö ja kertoi altistumisesta. Tämän tiedon perusteella sain lapset turvaan, enkä tartuttanut läheisiäni.

-        Kun oireet alkoivat eli kuume nousi, niin pääsin nopeasti testiin.


-        Sain testituloksen heti seuraavana aamuna tekstiviestillä.

-        Samana päivänä testituloksen kanssa puhuin sekä hoitajan että lääkärin kanssa puhelimessa. Vielä samana iltana kotisairaanhoito toi verenohennuslääkkeet kotiin. Sain lääkinnän heti alkuun.


-        Kolme kertaa viikon aikana minulle soitettiin ja minulta kysyttiin vointia, sain myös neuvoja oireiden hoitoon liittyen.

-        Lisäksi minulla oli tarvittaessa päivystysnumero, johon soittaa. Nyt olen sairastanut n. viikon ja uskon pärjääväni ilman päivystystä


-        Läheiset ovat terveitä ja käyvät minulle apteekissa ja kaupassa ja tuovat ostokset oven taakse, josta haen kassin vasta kun tuoja on poistunut turvallisesti.

Turvallisin mielin kotona toipumassa muistuttelen, että nyt on hyvä vastata tuntemattomien puhelinnumeroiden soittoon, sillä asia voi olla tärkeä.

 

Kotoa täytyy joskus poistua huolellisesti maskin kanssa ja turvavälejä noudattaen, mutta aina voi miettiä mikä on tarpeen ja pakollista. Suosittelen sinua kysymään itseltäsi, että voisitko sittenkin jäädä kotiin, ottaa sukkulat esiin ja käpyillä uuden pitsin. Se voisi olla  hyvä vaihtoehto näin tautiriskin aikana.

 

Sujuvia Solmuja toivottaen:

                      Marja


sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ensilumen valkoinen käpypitsilumihiutale.

 

Käpypitsilumihiutaleet


Ensi lumi satoi sittenkin, vaikka kuvittelin maan pysyvän mustana jouluun asti. Huomasin olevani tylsä aikuinen, kun otin lumikuvia ja iloitsin valosta, jota lumi heijastaa ympärilleen. Milloin hävisi lapsen riemu ja halu kokea.

Ei tullut mieleenkään sännätä pihalle ja pyydystää ilmassa leijailevia lumihiutaleita kielen päälle ja nauttia kielellä sulavan lumen kylmästä kosketuksesta ja mausta. Liian usein aistihavainnoiksi riittää näkö- ja kuulohavainnot.

Ehkä voisi asettaa tavoitteeksi ensi vuonna nauttia taas ensilumesta lapsen riemulla. Muistatko milloin viimeksi otit ensilumen vastaan kaikilla aisteilla, tiet lumipalloja tai pienen lumiukon ja sitten kuivattelit lapasia ja housunpolvia sisälle tultuasi.


Pieni, mutta valoisa ensilumi.



Lumihiutale

 

Valitsin tähän viikkoon mielestäni erityisen aidon näköisen lumihiutaleen. Löysin sen internetistä Bentats - sivulta. Tässä hiutaleessa on kuusi kulmaa, ja se on koristeellinen. Voisin kuvitella pyydystäväni juuri tuollaisen hiutaleen kielelleni tai kuvitella sen piirtyvän huurteiseen ikkunalasiin.

Tekniikka oli jännittävä; sukkula vaihtui usein ja piti miettiä, milloin työ käännetään ja milloin jatketaan toisella sukkulalla. Keskittymistä on hyvä harjoitella ja tässä oli haastetta minulle, joka usein katsoin käpyillessä elokuvaa. Eihän se järkevä tapa ole, mutta usein taustalla on jotain, mikä kilpailee huomiosta käsityön kanssa. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka sinä keskityt ja käpyilet.


Nirkkomitta


Nirkkomitta

tässä vielä suora linkki  Ben Fikkertin ohjeeseen. Käytin käpyillessä nirkkomittaa, koska suurempien renkaiden sisällä olevat renkaat ovat niin pieniä ja tarvitsin pitkät nirkot. Ulommissa sipulikuvioissa olisi ollut parempi käyttää vähän pienempää mittaa, mutta en kesken työn malttanut nousta sohvalta ja lähteä hakemaan.

Minulla oli aemmin toisenlainen, jopa kätevämpi nirkkomitta, mutta se oli heikko ja murtui käytössä. Tämä mittasarja on kestävä, mutta jokaiselle koolle on oltava oma mitta. En ole näitä niputtanut tuosta reijästä yhteen. Jos kaikki olisivat nipussa, niin silloin yksittäisiä mittoja ei ehkä olisi kateissa.

tämän vuoden kolmas lumihiutale pääsi muiden joukkoon asetelmaan, jonka laitoin vihreästä paksusta koristenauhasta talven ajaksi tyhjilleen jääneisiin parvekeruukkuihin lankalintujen ja kukkavalosarjan joukkoon.

Vaikka ensilunta oli vähän ja se sulaa pois, voi silti toivoa valkoista joulua. Minun muihin käpypitsilumihiutaleihini voi tutustua tunnisteessa lumihiutaleet. Postausta voi myös jakaa somessa alla olevista painikkeista.

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lumihiutaleiden aikaan marraskuussa

 

Talvi-illan lumihiutale


Marraskuussa pitäisi luonnon olla asettunut talvilepoon. Nyt on lämmintä ja pimeää. Ainakin täällä Etelä-Suomessa vielä odotetaan pakkasta ja ensilunta, joka valaisisi maisemaa. Ajattelin tehdä tämän syksyn toisen käpypitsilumihiutaleen. Tähän asti kaikissa lumihiutaleissani on ollut käpyilyvärinä lumivalkoista tai jäänsinistä. Valkoiset värit eivät sovi tänä vuonna marraskuun harmaaseen väripalettiin, joten katselin muita värejä.

Värejä löytyi tällä kerralla paksummasta, Lizbeth 20 langasta, joten lumihiutaleesta tuli suurempi. käpyilyohjeen valitsin niin, että saan harjoitusta harvemmin käyttämiini käpypitsitekniikkoihin.

 

Käpypitsiohje ja lumihiutaleen värit   

Lumihiutaleen ohje on sivulta:” muskaan's T*I*P*S  ". Hänen lumihiutaleensa värityksessä ei ole pääasiassa pakkanen ja sen odotus, kuten minulla. Varmasti Intiassa värikkäälle lumihiutaleelle ” riikinkukko lumessa ” on sopivampi teema. Riikinkukko tarvitsee kolme väriä, minä löysin vain kaksi talviväriä.  Toinen valitsemistani väreistä on kirjava.  

Lumihiutale tulisi mielestäni sopia hangen värikarttaan ja valitsin sinisen ja pastillisävyjä. En tiedä voitko seurata ajatustani ja kuvitella nämä siniset ja pastillit pakkasen huurtamiksi väreiksi kaamoksen jatkuvassa yössä revontulien valon heijastuessa jäisestä lumikiteestä.

Minusta huurteisen jäinen pinta joskus vaalentaa värejä ja saa pastillit hyvinkin sopimaan talvi-iltaan. Näin ajatellen saisin tämän hiutaleen sulautumaan muiden lumihiutaleitteni joukkoon. Värit tuli siis harkittua ja valittua.

 

Käpypitsitekniikat    

Tekniikoita, joita tämän hiutaleen kanssa voi harjoitella ovat valerengas, Josefiinan solmu ja kolmoissolmu. Tässä vielä linkki suoraan Ohjesivulle.

Suurin haaste oli kolmoissolmuissa, joiden tekemisestä on kulunut aikaa ja rutiini puuttui. Vasta viimeisellä kerroksella kolmoissolmut onnistuivat sujuvasti. Josefiinan solmujen haaste on aina solmujen tasainen koko ja säännöllinen muoto ainakin minun epätasaisella luonteellani käpyiltynä.

 käpypitsisolmuja lähempää

Keskittymisessä oli jostain syystä muutenkin ylimääräistä haastetta. Viimeisellä kerroksella olin huolimaton langan kanssa ja lanka kiersi välillä kuvio-osia, kun kiristin rengasta kiinni ja valmiista hiutaleesta huomasin, että olin vahingossa kiinnittänytkin väärin; nirkkoon kiinnittäessä kiinnittyi lanka samalla Josefiinan solmuun jne.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin lumihiutaleen valmiiksi. Harjoitus vei aikaa, mutta haitanneeko se, jos ”harjoitus tekee mestarin” – kuten sanonta kuuluu.

 

Lumihiutaleita

Olen keskittynyt kesällä perhosiin ja talvella tehnyt lumihiutaleita. Molempia on kertynyt jo kokoelma. Siltä varalta, että etsit lumihiutaleen ohjetta tai haluat muuten vain katsella lumihiutaleita, liitän tähän vielä linkin aiempiin lumihiutaleteksteihin. Postauksista löytyy linkkejä ohjeisiin aina silloin, kun ohje on otettu internetistä.


sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Helppo ja nopea käpypitsikaulakoru

 

Pieni kaulakoru ja viime kesän kuivuneita kukkia


Etsiskelin pientä käpyilyohjetta kirjakokoelmasta. Ajattelen, että aina jotain pientä ehtii käpyillä silloinkin kun pääpaino on muissa käsitöissä. Tällä viikolla aika on mennyt villan parissa. Olen käynyt läpi villavarastoani ja käsityövälineitä. nauhoja, nyörejä ja kinnasneulatöitä ym. Keräsin villalangoista näyteliuskoja luonnonväreistä ja materiaaleista sekä kotoa löytyneiden kasvivärjättyjen lankojen kirjosta.

Keräsin myös perinteisiä käsityövälineitä samaan paikkaan. Olen siis tehnyt pientä inventaariota ja järjestellyt tavaroita selkeämmin. Puisen pitsikävynkin luokittelin perinnevälineeksi, vaikka on ihan hyvä väline käpypitsin tekemiseen. Kaiken tämän jälkeen voit kuvitella, että aikaa jäi käpyilyyn vähän. Tein pienen korun, mutta lisäsin siihen Swarovski - kristalleita, jotta koru ei tuntuisi niin vaatimattomalta.

 

Villainventaarion lopputulosta

Suomenlampaan luonnonvärien kirjoa. Reunimmaisena vasemmalla on ahvenanmaanlampaan villalanka ja reunimmaisena oikealla lanka karitsan villasta. Kainuunharmas on toinen vaaleista langoista, tosin kuvassa jää melkein piiloon muiden lankojen taa.


Suomenlampaan villaa luonnonväreissä

Kasvivärjättynä löytyi ainakin seuraavilla kasveilla; nokkonen, pietaryrtti, jauhosavikka, koivu, syksyn lehdet,  verihelttaseitikki ja marja-aronia. Väripaletti on kaunis ja kaikki langat sopivat yhteen keskenään sekä luonnon väristen lankojen kanssa. Lisäksi totesin omistavani ahvenanmaanlampaan, kainuunharmaan, suomenlampaan sekä -karitsan villasta kehrättyjä kotimaisia lankoja.  Voit kuvitella, että näitä värejä katsellessa mieleen nousee monta käsityöhaavetta.


Luonnonvärejä ja kasvivärejä

 Välineitä

 

Pyrin keräämään kuvaan välineitä, joita on käytetty jo keskiajalla ja ovat yhä käytössä edes perinnekäsitöissä. Kuvasta unohtui värttinä. Värttinässä on alku langasta ja karstattua hahtuvaa ja karstaamatonta villaa löytyy myös. Haluaisin oppia kehräämään värttinällä. Nuorena olen kehrännyt vain rukilla ja sekin taito pitäisi opetella uudestaan. Rukilla kehrääminen tosin täytyy aloittaa rukin kunnostuksella, mutta siihen ei ole aikaa nyt.


Perinteisiä käsityövälineitä, värttinä unohtui kuvasta.

Neulakinnastöitä

 

Olen tainnut julkaista blogissakin kuvan kintaista ja hatusta, mutta kauluri on uusi. Tein kaulurin putkena ja sitten leikkasin kerroksen vaihtumiskohdasta poikki. Huovutin reunat, tein kerroksen ympäri ja ompelin napin. Kauluri on tehty pehmeästä karitsan villasta. Materiaali on mahtava ja toivon saavani sitä vielä joskus lisää. Karitsan ensimmäisen kerinnän villaa erotellaan harvoin muiden lampaiden villasta, koska lammastilojen koko on

keskimäärin vielä niin pieni, että kaikki villa laitetaan yleensä yhdessä erässä kehräämölle. VIllakäsitöistä lisää blogini tunnisteesta villa.

Neulakinnastekniikalla

 

Käpypitsikaulakoru


Kaulakoru virkkauslangasta

 

Tämänkertainen käpypitsi valmistui nopeasti virkkauslangasta. Jopa niin nopeasti, että tein niitä kaksi. Materiaalina on siis puuvillainen virkkauslanka Anchor Freccia, keristallihelmet ja vahattu puuvillalanka. Ohjeen otin kirjasta Tatting Accessories, joka löytyi kirjahyllystä. Kirjassa on helppoja töitä yksinkertaisia tekniikoita. Suosittelen lämpimästi alkeita harjoitteleville käpyilijöille. Hankin kyseisen kirjan v.2015, jolloin tein toista kaulakorun ohjetta soveltaen.


Kirjassa nopeita ja helppoja töitä


Virkkauslangalla käpyillen tuli työstä melko pieni. Siksi laitoin kristallit myös nauhojen päihin. Koru toimii varmaan näin, mutta kun se valmistui, niin ajattelin pitsin olevan liian pieni ja vaatimaton.  Katsotaan tuleeko koru käyttöön.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Lumihiutale käpyiltynä valkoisilla helmillä

 



 

Syysillat pimenevät ja lokakuu vaihtui marraskuuksi. Oikeita lumihiutaleita odotellessa tein talven ensimmäisen käpypitsilumihiutaleen. Etsin ohjetta taas verkosta ja löysinkin lopulta Aki tattingiltahienon hiutaleen. Hiutale on koristeellinen ja josefinan solmut vielä lisäävät siroutta. Alkuperäisessä hiutaleessa oli pitkulaisia helmiä, mutta jouduin vaihtamaan ne pyöreisiin helmiin.

Kuvasin hiutaleen asetelmassa, jonka tein peittääkseni salaatinkasvatusruukut, joita en viitsinyt siirtää talveksi pois ikkunalta. Vähän jouluinen on tuo keinohavukoriste, mutta valosarjaruusut ovat pimeinä iltoina mukavan näköiset.

kun katselen valmista hiutaletta pyöreine helmineen, huomaan selvän kovetustarpeen ja siirränkin tämän lumihiutaleen käpypitsikasaan, joka odottaa kovetusaineen ostamista. Aiemmpien vuosien lumihiutaleita koottuna sinulle käpypitsihiutaleharjoituksiksi tunnisteessa Lumihiutaleet