Lumihiutalekäpyily

 

Viime vuoden joulukuusessa oli paljon lumihiutaleita, mutta tilaa olisi vielä useammalle, joten lumihiutaleet ovat työlistalla edelleen. Ensilunta odotellessa käpyilin oman hiutaleen ilman valmista mallia. Kesää ja kelttiteemaa muistellessa laitoin solmuja lumihiutaleeseen.

 En tiedä voiko tätä oikein sanoa hiutaleeksi. Lumihiutaleessa ei ole paksumpia kohtia tai solmuja. Lumihiutaleet ovat ohuita ja kevyitä hiutaleita. Ehkä tässä juuri menee lumihiutaleen ja talvikoristeen raja. Kaikenlaista sitä pysähtyykin miettimään kuusenkoristetta käpyillessä. 

Lumihiutale

Lumihiutaletta katsoessa voisi helposti kuvitella, että työvälineenä on ollut neula tai kelttisukkula, mutta ei ollut. Kun minulla oli ihan perussukkulassa valkoista lankaa, niin sillä käpyilin. 

Solmussa pujotin sukkulan sijaan jo valmiina olevan työn uuden solmun läpi , jolloin sain tehtyä solmut työn edetessä miettimättä pujotuksia sen enempää. Ehkäpä itse kukin joskus menee yli siitä, mistä aita on matalin eli helpoimmasta kohdasta, kuten minä näissä solmuissa.

Toisella kerroksella sitten kokosin solmut vierekkäin ja tein tähden muodon. Lumihiutale ei ole suuri ja näyttävä, mutta luulen sen jouluna kuusesta paikkansa löytävän. Nyt laitoin kuvattavaksi viherkasvia vasten, jossa tausta on yllättävän hyvä valkoisen käpypitsin kuvaamiselle.

Käpypitsisydän kelttisilmuilla

 

Kelttisydän

Kesä etenee ja olen edelleen pitänyt lomaa myös käpyilystä . Tällä kerralla pienenä työnä kuvassa on valkoinen sydän valkoisella taustalla. Kelttisilmuille en ole juurikaan löytänyt valmiita ohjeita ja halusin kuitenkin käyttää niitä pitsissä. Lopputuloksena oli viiden kelttisilmun sydän. Tein sydämen kelttisilmuharjoitukseksi pitsiviikon kurssia varten. Ensi viikolla siis lisää kelttisydämiä kansalaisopiston järjestämällä kurssilla.

Rauman pitsiviikolla  toteutuu koronatauon jälkeen myös käpypitsiyhdistyksen perinteinen tapaaminen pienen näyttelyn ja työpajan muodossa torstaina. Se on oiva paikka tutustua käpypitsiin ja työvälineisiin. 

Sydämessä käytin virkkauslankaa Anchor Freccia Metallic ja sydämen leveydeksi leveimmästä kohdasta tuli 4 cm ja kokonaiskorkeudeksi 4,5 cm. Lanka oli vähän liian löyhäkierteinen, mutta virkkauslankana tavallista pitsilankaa paksumpi, joten toimi kuitenkin tässä työssä.

Pienet solmukorvakorut

 

Korukokeilu helmilangasta ja vanhoista napeista.

 

Kesälomalla kuuluu irrottautua arjesta ja olen siis harrastanut käpyilyäkin aika minimaalisesti. Kun tuli vastaan japanilainen lattianpesuohje, niin päätin kokeilla tätä vähän enemmän aikaa vievää siivoustapaa. 

Ymmärrän hyvin ajatuksen, että samalla tulee puhdistettua sielu, koska siivotessa on aikaa ajatella ja käydä läpi kaikki kertynyt törky.

Mielestä ja sielusta en ole niin varma, mutta lattioista tuli puhtaita ja ajattelin, että lattialistan reunat ja pistorasiat ym. lattiatason pienet kohteet eivät ole koskaan olleet näin puhtaita aiempien siivousten jäljiltä.
 

Ajattelen, että ero aiempaan on selvä, mutta en ole varma huomaavatko muut kuin minä.

 

Solmukorut

Ihan kokonaan en ole pitsisukkulasta irrottautunut. Kesän teemana ovat olleet pienet perhoset ja kukat. Nyt poikkesin teemasta, ja muistuttelin mieleen kelttisolmua käpyilemällä pienet korvakorut helmilangasta ( Finca 12). 

Solmu on mahdollisimman yksinkertainen ja nopeasti toteutettu. Usein tulee käytettyä neulaa pitsien päättelyyn, nyt pujotin apulangan viimeisten solmujen sisään ja päättelin sen avulla.
Näin pienessä työssä päättely jäi paremmin piiloon tällä tavalla. Lanka on melko paksu ja työssä vähän solmuja, se ei ole hyvä yhdistelmä neulalla päättelyä ajatellen

Löysin kaapista pari vanhaa nappia ( halkaisija 12 mm ), joista poistin takaa ompelulenkin ja hioin taustan tasaiseksi hiomapaperilla. Liimasin solmut nappeihin ja tapit taustaan. 

 

Vanha helmilanka

havaintoja pikaliimasta ja napeista

Vasta liimaamisen jälkeen muistin, että pikaliima ei ole hyvä, koska liimakohta jää tummemmaksi ja solmun väristä tulee epätasainen. Siistimpi olisi voinut olla, jos olisin ollut huolellinen liiman valinnassa. Valmiita koruja katosessa kuitenkin totesin, että helmilangalla huolellinen liimaus voisi  onnistuakin, sillä liiman täysin kyllästämiä kohtia oli yllättävän vähän.

Ennen liimausta olisi myös ollut hyvä hiukan ryhdistää solmua kangasdecoubage-lakalla. Nyt solmut liukuivat ja asettuivat nappeihin vähän eri tavalla ja korupari on kaikkea muuta kuin symmetrinen. Mutta tulipa tämäkin kokeilu tehtyä.

En ollut koruihin tyytyväinen, valkoinen nappi korostuu korvassa liikaa. Ehkä käytän jatkossa napit nappeina, enkä yritä soveltaa niitä korun valmistukseen.

 

 

Kelttiristikäpyily

 

keväinen kelttiristi.

 

Ennätyslumissa pohrataan edelleen ja kevättä odotellaan. Suomen Käpypitsiyhdistys piti vuosikokouksen etäpalaverina. Kokouksessa päätettiin aloittaa jäsenistön etätapaamiset kuukausittain. Kannattaa käydä katsomassa facebookissa käpypitsiyhdistyksen sivuilta tapaamisajat ja linkki, sekä tulla mukaan tutustumaan ja keskustelemaan käpyilystä, keskeneräisistä töistä ja muusta ajankohtaisesta.

Risti

Ruth Perryn nettisivuilta tein tällä erää viimeiseksi kelttiharjoitukseksi ristin. Tämä risti oli hauska ja kevyt työ.  Valitsin sukkulaan yksivärisen langan, kerältä tuleva lanka oli kirjava. Näin rististä tuli keväisen värikäs ja kuitenkin samalla rauhallinen, kun keskustan solmu ja renkaat olivat samaa väriä.

Risti oli yksinkertainen ja helppo työ ajankuluksi. Pienen muutoksen ohjeeseen kuitenkin tein. Olen tottunut ristissä pidempään jalkaan ja lisäsin tähänkin jalkaan pituutta, jolloin rististä tuli kotoisemman muotoinen.

Käpypitsiyhdistyksellä on keskusteluryhmä facebookissa.

Käpypitsisolmuriipus

 

Ristiriipus pellavakankaalla.

Talvi jatkuu lumisena ja liukkaana. Valo houkuttelisi ulos, mutta jäisen kävelytiet tuntuvat pelottavilta ja on paljon turvavallisempi istua kotona ja tehdä käsitöitä kuin lähteä liukastelemaan lenkkipoluille.

Ystävänpäivän jälkeen palasin taas Ruth Perryn frivoliteohje-sivulle. Ehkä kelttisolmuissa on jotain, mikä houkuttelee tekemään niistä riipuksia. Joka tapauksessa huomaan taas tekeväni riipusta. Tämän kuvio on myös ohjeessa riipus, joten teen kerrankin aivan ohjeen mukaan.

Tämä solmukokonaisuus   on ihan reilun kokoinen riipus ja ajattelin, että toimisi myös kirjanmerkkinä. Koska solmu oli hauska, käpyilin niitä useampia eri väreissä ja yhteen lisäsin nauhan, jolloin käyttötarkoitus muuttui kirjanmerkiksi. Yritin kyllä pysyä riipuksissa, mutta laajensin käyttöä.

Riipus

Ohjeessa on selostettu riipuksen tekeminen. Kelttisolmu  keskelle tehdään pujottamalla kaarista. Käytin apuna klemmaria. Omassa solmussani 16 kaksoissolmua / kaari, jolloin solmut asettuivat kehykseensä sopivasti. Mallissa oli toinenkin vaihtoehto, mutta 16 oli sopiva. Oli hyvä, että ohjeessa oli esimerkki kahdesta solmumäärästä ja havainnollistettu myös huonompi solmumäärä. 

Varmaan kaikki pitsintekijät tuntevat tilanteen, jolloin pitsiä pingotetaan, höyrytetään ja yritetään saada toivottuun muotoon. Harvassa ohjeessa on vaihtoehtokuvia eri solmumääristä. Tässä ohjeessaa 20 kaksoissolmulla tehtiin 3D vaikutelmaa, kun keskusristi ei ihan istunut reunukseen.

 

Ristiriipus eri väreissä riipuksena ja kirjanmerkkinä.

Viimeistely

Tässä riipuksen halkaisijaksi tulee 4 cm. Mikä on mielestäni hyvin sopiva koko. En kovettanut riipuksia kovaksi vaan jäykistin hiukan tekstiili decoupase-lakalla, ehkä kovempi kovettaminen olisi ollut tarpeen.

Tein siis yhdestä kuviosta kirjanmerkin käpyilemällä siihen nauhan. Nauha jäi ohueksi koska jatkoin sukkulassa olevalla langalla. Olisi ollut järkevämpää laittaa paksumpi sydänlanka. Joskus hyvät ideat tulevat liian myöhään, silloin kun on jo ajattelemattomasti valittu huonompi vaihtoehto. 

Kirjanmerkin nauhassa on kierrevaikutelma, joka on saatu aikaan käpyilemällä vain yläsolmuja peräkkäin. Nauhan loppuun tein rengaskuvion. Tässä kirjanmerkissä on ohjeessa ollut lenkki ripustamista varten. Riipuksista jätin pitsilenkin pois ja käytin kiinnittämiseen metallilenkkiä, joka vaikutti tässä käytännöllisemmältä.

Kelttiseppele käpypitsistä

Frivolitesolmuilla kelttiseppele

 

Pakkaslunta tupruttaa ulkona ja hanget kasvavat. Tulee mieleen lapsuuden talvet, kun mäkeä laskettiin lumipenkoista ja kivisistä töyräistä, jotka harvoin peittyvät niin paksuun lumeen, ettei pulkan pohja naarmutu. Ehkä ennen oli ihan oikeasti useammin lumisia talvia. Luonto ja lumi tuovat minulle positiivisia muistoja. Olisi kiva tietään onko se asuinseutu vai ikäluokkakysymys ja mitä muita elementtejä kuuluu muiden ympäristöjen lapsuuden positiivisiin muistoihin.

Pitsin käpyilyssä on ollut haasteita, mutta haasteethan on tehty voitettaviksi. Viipyilen siis edelleen Ruth Perryn kelttiteemassa ja päättymättömissä solmuissa. Tämän päivän ohje on otettu blogista ja löytyy linkin kautta.

 

Seppele

Tämä seppele näytti sopivasti ajattelua vaativalta ja lähdin reippaasti sitä käpyilemään. Jotenkin en saanut pidettyä ajatuksiani ja lankoja järjestyksessä ja tein virheen. Totesin, että on turvallisempaa aloittaa kahdella erivärisellä langalla ja otinkin sitten käyttöön hiukan paksumman langan. Langat ovat pehmeitä ja vähän löysäkierteisiä lankoja, joista tein syksyllä huivin.

Onnistuin lopulta keskittymään ja sain tämän käpypitsikranssin aikaiseksi. Ihmettelen yhä, miten työ oli niin vaikea, vaikka näytti ohjeessa hyvinkin selvältä ja yksinkertaiselta. Joskus paksummasta langasta on apua ja sen avulla saa paremmin kiinni pitsin olemuksesta ja kiemuroista, myös eri väreistä oli hyötyä tässä harjoituksessa.

Seuraava vaihe olisi ollut ohuempi lanka, mutta en sitten kuitenkaan jatkanut harjoittelua haastavammalla langalla, koska aika loppui, enkä ehtinyt käpyillä enempää. Tai oikeasti en malttanut, sillä mielessä pyörivät jo seuraavat haasteet.

Arkistointi

Nyt en oikein tiedä ompelisinko tuon seppeleen jonnekin. Lanka on häiritsevän pehmeä ja työn koko on halkaisijaltaan vain 3 cm. Tämä jää selvästi odottamaan sijoituspaikkaansa. Seppele on pieni ja joku sopiva paikka sille pitäisi löytyä, ettei pääse häviämään.

Ruusunnuppuja kelttikäpyilynä

 

Kelttisolmuja frivolite - riipuksissa.

Uusi frivolite-kevätliina on alkanut Renulek - blogissa. Harmittaa, etten pääse vielä aloittamaan. Teen sen sitten omaan tahtiin, kun aloitan. 

Vierailin Ruth Perryn sivuilla ja ajattelin muutaman käpypitsikuvion ajan keskittyä kelttisolmuihin saadakseni rutiinia solmujen pujottamiseen ja hahmottamiseen. Olen joskus ennenkin tehnyt samalla tekniikalla useamman työn peräkkäin luottaen toistojen syventävän oppimista.

Minulla on kirjahyllyssä kaksi hänen Rozella Linden nimimerkillä kirjoittamaansa kirjaansa, joista olen käpyillyt useita malleja. Tähän asti tehdyt käpypitsit löytyvät blogistani tunnisteella keltti.

Ruth Perry - kirjat

Ruusunnuppuja

Kelttilehtiä ja kukkia sisältävästä kirjasta tein joskus ruusunnuppusydämen.Nyt lähdin muistuttamaan mieleen tuota samaa yksinkertaiseen kelttisolmuun perustuvaa ruusunnuppua. Käpyilin muutaman ruusunnupun ja mietin mihin ne liittäisin. Löysin muutaman korurenkaan Ø 3cm ja tein käpypitsiruusuista riipuksia.

Renkaan päällystäminen ohuella käpyilylangalla tuntui niin työläältä, että vaihdoin tähän virkkauslangan. Virkkauslanka renkaassa ei ole kovin siro, mutta toisaalta korostaa pitsiruusun siroutta. Tähän ratkaisuun oikeasti ohjasi vain ja ainoastaan laiskuus. Luulen, että muillakin käsityöntekijöillä tulee vastaan hetkiä, jolloin tekee mieli mennä siitä missä aita on matalin eli mahdollisimman pienellä vaivalla.

Kiinnitin pitsiruusut renkaaseen ennen päällystämistä, mikä ei ehkä ollut paras vaihtoehto. Jäin miettimään, että paksuun virkkauslangan solmuista olisi ollut helppo kuljettaa lanka ohuella neulalla ja kiinnittää ruusut jälkikäteen. Tällä tavoin lopputulos olisi voinut olla napakampi kuin nyt, jolloin kiinnitin ruusut langalla silmuista ja sitten vasta päällystin renkaan. Virkkauslangalla lopputulos on muutenkin vähän rosoinen.

Riipukset

Valikoin ruusuja muodon mukaan, en ruusuja käpyillessäni miettinyt mitkä niistä tulee samaan työhön tms. Jos olisinkin ollut huolellinen ja suunnitelmallinen alusta asti, niin olisin ehkä tehnyt korvakorut. Nyt valitsin mielestäni sopivat käpypitsiruusut riipuksiin sillä seurauksella, että yksi ruusu jäi käyttämättä. Jäljellä on vain nauhan tai ketjun kiinnittäminen riipuksiin.

käpypitsisolmu neulalla

Välityönä pieniä käpypitsisolmuja neulalla ja sukkulalla.

Kevätliina etenee vähitellen. minulla on vielä kesken hidas kerros 16. Uuden kerroksen ohje on jo odottamassa. Tällä viikolla on ollut muita liinan edelle meneviä kiireitä.

Nyt otin liinasta pienen tauon ja kokeilin pientä kiehtovaa solmua, joka tuli vastaan YouTubessa. Solmuista oli tehty korvakorut, mutta minä keskityin vain solmun harjoitteluun, koska minulla nyt ollut tarvetta nappikorviksille.

Solmut kiehtovat ja kelttikäpyilyssä on minulle sopivasti haastetta ymmärtää miten kuviot muodostuvat. Täytyy olla hyvin huolellinen, ettei joku lenkki kierry väärään suuntaan tai kaari kulje väärällä puolella työtä.

 Kelttisolmuja en voi käpyillä jännityselokuvaa katsoessa. Tosin luulen, että kelttipujotukset vaativat tarkkaa keskittymistä ihan kaikilta muiltakin käpyilijöiltä.

Solmu

Käpyilin solmun Hobby Pointin Anastasijan  ohjeen mukaan neulalla. Ensimmäisessä harjoituksessa oli valkoinen virkkauslanka ja tähän lankaan hiukan ohuehko neula, jolloin solmusta tuli runsas kuten ohjeessa.

Ensimmäisessä yrityksessä onnistuin kääntämään jonkun kuvio-osan väärinpäin ja jouduin yrittämään toisen kerran. En kuitenkaan luopunut toivosta, vaan jatkoin yrittämistä. Onnistuin tekemään kuvion virkkauslangasta, mutta tällä langalla kuvio on mielestäni liian suuri korvakoruihin.

 Hahmottaminenkin jäi liikaa ohjeen seuraamiseksi, ei niinkään solmun ymmärtämiseksi.

Halusin ymmärtää solmun paremmin ja käpyilin toisen harjoituksen sukkulalla Lizbeth 40 langalla, jolloin solmusta tuli pienempi ja väljempi. Nyt oli helpompi ajatella ja seurata oikeasti kuvion kehittymistä ja tajuta kokonaisuus. 

Tämä jälkimmäinen solmu olisi sopivan kokoinen koruun, mutta kuviona liian väljä. En lopulta tehnyt solmuista koruja, vaan jätin solmut harjoitukseksi.

Solmut suoraan edestä kuvattuna ja Euro kertomassa mittasuhteen.

Tämän harjoituksen jälkeen voisin tehdä korut, mutta kun oikeasti pidän hyvin vähän nappikoruja, niin jätän korut tekemättä. Kuvio on kyllä kiva ja luulen tekeväni näitä vielä joskus. On mielenkiintoista, miten koruohjetta seuratessa ajattelee, että kuviosta täytyy tehdä juuri koru vaikka kuvion käyttöä voisi miettiä laajemminkin.

Solmujen jälkeen palaan taas Renulekin selkeän liinan pariin ja ehkäpä laitan käpyilyn taustalle jonkin elokuvan.

Kevättalven kelttikäpypitsikukka

Keväinen helmikukka kelttikäpypitsiä

Lumimaisemissa vielä eletään ja valitsin kevätkukkakuvioon värikkään kirjavan langan, joita mielelläni talvella käytän. Pastellisävyt ovat vielä sopivan kylmiä sävyjä talveen, mutta toisaalta tuovat mieleen jo lähestyvän kevään heleyttä. Ohje on kelttimalli Wally Sosalta.

Poikettiin tyttäreni kanssa ohikulkumatkalla syömään Kotkan kauniissa maisemissa. Nythän on pandemia-aikana kaikki ravintolat kiinni ja ruokapaikan valinnassa jouduttiin käyttämään luovuutta. Rannikon raikas ilmasto on aina ylellisyyttä mantereen asujalle.

 

Talviretki

Talvi jatkuu. Yritettiin lapseni kanssa syödä eväitä keväisessä säässä meren rannalla. Pöydät ja penkit löytyivät ja olivat kuivat, aurinkokin pilkisteli sopivasti pilvien raoista ja tilanne näytti hyvältä. Otettiin siis intialaisesta ravintolasta haettu noutoruoka pöydälle ja aloitettiin ateria.

Rannalla oli kuitenkin niin hyytävä tuuli, että jos ei olisikaan vilustuttu ja jos olisikin onnistuttu syömään, niin ruoka olisi varmasti jäähtynyt kokonaan saman tien. Voit kuvitella, että tehtiin pikainen päätös siirtyä autoon ja nautittiin sitten merinäköalasta auton ikkunoiden läpi ja syötiin autolounas.

Maaliskuinen merenranta

Merinäköalakin oli vähän kyseenalainen, meri on jäässä ja lunta niin paljon, että oli mahdotonta nähdä, missä ranta loppuu ja meri alkaa.

 

Kelttimalli

Olen joskus ostanut kirjan, mutta en ole koskaan käpyillyt siitä yhtään mallia.

Tiedät varmaan, kuinka helposti pieniä kirjoja tulee ostettua heräteostoksena käsityötarvikkeiden mukana. Nyt otin esiin Wally Sosan kirjan "Celtic Tatting With a Twist " ja käpyilin siitä ensimmäisen työn. Niin kuin usein, kirja tulee valittua kansikuvan perusteella ja kansikuvatyö tulee käpyiltyä ensimmäisenä. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

Käpypitsiohjekirja

• Valitsin keväisen kirjavan pastillinsävyisen langan 
• ja siihen laatikostani löytyvistä helmistä parhaiten sopivat tummanharmaat helmet. 
• Kun nyt katson lopputulosta, niin taisin innostua pujottamaan helmiä vähän liikaa. 
• Kuviosta tuli ahtaampi kuin Wally Sosan versiossa. 
• Muutenkin kuvio on hyvin erilainen, alkuperäisessä mallissa oli hillitty sininen lanka ja valkoiset helmet.

Valmis kuvio

Kuviosta tuli koruksi liian suuri. Kuvio ei ole höyhenen kevyt, kuten useimmat pitsit. Helmien painoa on niin paljon, että en viitsisi tätä ripustaa mihinkään. Tämän voisi ehkä ommella koristeeksi johonkin. Toistaiseksi kuvio päätyy odottamaan sopivaa sijoituspaikkaa. 

kuvasin vielä kuvion taustapuolelta.

 

Tausta

Ystävänpäivän sydän solmussa

Solmusydän käpypitsi

Oi mikä vuosi, ystävänpäivä, laskiainen ja oikea pakkaspäivä samaan aikaan. Pulkkamäkikin on harkinnassa. Jos ei aivan pulkkamäkeen mennä, niin ulos ainakin. Laskiaispullilla aloitettiin jo eilen ja ystävänpäivän suklaasydämet ovat vielä kaapissa odottamassa kahvihetkeä.

Pakkaspäivän huurteiset puunoksat muuttuvat hattarapilviksi taivasta vasten. Tiheämpien puiden oksille mahtuu enemmän valkoista huurretta kuin harvaoksaisempiin puihin ja näin hattarapilven voimakkuudet ja sävyt vaihtelevat tuoden elävyyttä valkoiseen maisemaan. 

Ennakoin ja otin kuvan metsästä jo eilen. Maisema on valoisa ja hanki heijastaa vielä lisää kirkasta valoa, vaikka kuvasta välittyykin utuinen harmaus. Viime vuosina tällaiset pakkaset ovat olleet harvinaisia, joten täytyy nyt välillä pysähtyä ihmettelemään.

Ystävänpäivän käpypitsi on tänä vuonna kelttiaiheista kehitelty sydän.

Huurteinen pakkaspäivä

Sydän

Ajattelin kokeilla kelttiaiheista sydäntä. 

Käpyilin kaaren tavallisilla kaksoissolmuilla, jotta se kiertyi sujuvasti sydämen koukeroihin. Aiemmin olen tehnyt kelttisydämen R. Lindseyn teemalla, nyt tein ilman valmista ohjetta

Koska halusin sydämen erottuvan solmusta, tein kaaren kahdella värillä ja kahdella sukkulalla vaihtaen välillä sydänlankaa. Liitos teki Pienen katkoksen kaareen, mutta tässä siitä ei ollut haittaa, koska liitos oli eri kuvio-osien rajassa.

Yksinkertainen sydän, joka kuitenkin vaatii keskittymistä. Koko kuvion solmut olivat seuraavat; 

• väri 1: 33 solmua,  
• sukkuloiden vaihto, vaihtamalla lankojen paikkaa yhden solmun avulla
• Väri 2: 27-27, 
• sitten taas sukkuloiden vaihto ja 33 solmua värillä 1. 
• Päätin langat 8 kaksoissolmun lenkkiin. Kaaren aloitukseen laitoin klemmarin, jolloin liittäminen ennen lopetuslenkkiä onnistui helpommin.

Ensimmäisen sydämen tein Lizbeth 40 langalla ja siitä tuli pieni, korkeus ripustuslenkin kanssa vain 2 cm. Kuvio-osia en sitonut yhteen mistään kohtaa, kuviot muodostuvat vain solmusta. Sydän erottuu hyvin ja solmu pysyy koossa näin pienessä ja tiiviissä työssä hyvin, mutta ehkä tukevoittaminen decoupagelakalla jämäköittäisi työtä vielä vähän.

Paksumpi lanka

Käpyilysukkula ja kaksi sydäntä

Koska kuvio oli pieni, kokeilin vihreillä virkkauslangoilla, jotka satuin löytämään. Tässäkin tapauksessa sain kokoon vain sentin lisää, joten tämä versio on 3 cm pitkä. Molemmat versiot jäävät odottamaan ajatusta mihin liittäisin. 

Kestäisikö vetoketjussa koristeena vai olisiko kirjanmerkin langanpäässä sopiva paikka. Nyt ystävänpäivänä jaan tätä sydäntä vain virtuaalisesti, joten lankaversio jää myöhempään käyttöön.

Viime vuonna tein suuremman sydämen, joka sekään ei ole vielä löytänyt pysyvää paikkaansa.

Kelttikuvioita kintaissa

 

Kintaat talveksi ahvenanmaanlampaan langasta.

 

Tulen ostaneeksi erilaisia villalankakeriä aina, kun törmään suomalaisen alkuperåisrotuisen lampaan  villaan, joko kaupoissa, maatiloilla tai tapahtumissa. Lankoja kertyy varastoon, koska kuitenkin käytännössä pääasiallinen käsityöni on käpypitsi. Välillä yritän yhdistää näitä asioita toisiinsa vaihtelevalla menestyksellä.

Minulla on villalangalle tarkoitettuja ruusupuisia neuloja neulakäpyilyä varten. Kuitenkin koen luontevammaksi tehdä villalangankin sukkulalla. Onneksi minulla on suurempia helmien käyttöön tarkoitettuja sukkuloita, jotka soveltuvat myös villalangalle. Nyt otin käteeni vielä pienemmän neulan ja tein perinteisellä tekniikalla neulakintaat, joihin yritin sovittaa käpypitsikoristeita    

 

Villalankoja ja työtapoja

Kintaat tein ahvenanmaanlampaan luonnonmustasta villalangasta. Ahvenanmaanlampaan villa on karheaa ja kestävää, kalastajien tarpeisiin sopivaa. Kuvioon valitsin kainuunharmaksen pehmeän ja hennomman villan toivoen, että kuvio asettuu kintaan pinnalle sulavammin kuin paksumpi lanka. Silti kuvio on melko koholla kintaasta. Villoissa on yllättävän paljon eroja ja samaan työhön kannattaa hankkia lanka kerralla, jotta saa samaa kehruuerää. Tämä tarve korostuu alkuperäisrotuisten ja tiloilla tuottettavien pienten lankaerien maailmassa.

Kuvioksi valitsin Karolingin ristin, joka edustaa Jumalan yhtenäisyyttä, tasapainoa ja ikuisuutta. Tein siitä melko tiiviin, jotta se pysyy kintaassa, eikä takerru vahingossa mihinkään kintaita käytettäessä. Kuvion valintaan vaikutti mahdollisuus tehdä pienellä solmumäärällä. Paksussa langassa yksi solmukin on isokokoinen ja mallin täytyy olla hyvin yksinkertainen. Ohuemmasta langasta olen tehnyt suurempiakin keltti ym. solmukuvioita

käpypitsikuviot

Suomeksi vai venäjäksi

nämä kintaat on tehty venäjäksi, kuten Suomessa sanotaan. Skandinaviassa tämä on Dalby stitch. Suomessa kinnastekniikat on jaettu kahteen tapaa, on tehty suomeksi tai venäjäksi ja molemmissa on omat muunnoksensa. Kaikkein yksinkertaisin solmu on perussolmu suomeksi (Oslo stitch). Näissä kintaissa käytin pistoa venäjäksi 2+2+2.  Olen tehnyt kauan sitten tällä pistolla kintaat, joiden sormiosa tuntuu pitkältä. Ehkä tämä pisto joustaa yllättävän paljon

 Suunnittelin lyhentäväni näitäkin kintaita hiukan. Se on helppoa, koska neulakinnas ei purkaudu. Kintaat voi leikata sopivaan pituuteen, huovuttaa leikkauspinnan kiinni ja sitten viimeistellä kauniiksi ompelemalla. En ole vielä tehnyt sitä, mutta muistelen niitä vanhoja valkoisia kintaita, jotka aina tuntuivat vähän hankalilta, johtuen liian pitkästä sormiosasta. Lyhentäminen olisi järkevää.

 

pieni välly  

-        Kuvasin lapasset pienen vällyn päällä

•   Olen painanut taljaan kuvion tammikuussa 2019, mutta
•  talja oli leikkaamatta ja kantit ompelematta.     
•   Nyt huomasin, että vällystä tulee juuri sopiva istuinalunen villalankoja varten ostamani puisen laatikon päälle.
• Tein viimein istuinalusen valmiiksi. 
• Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka talja ei ole paras mahdollinen. 
• Tämä on selvästi vanhemman eläimen talja, koska siinä on paksumpia kohtia, joihin väri ei tarttunut helposti. Onnistuin jopa katkaisemaan ommellessa yhden neulan. Tämä rupeama opetti minulle, että talja on valittava itse ja huolella. 
• Erehdyksistä oppii.

Istuinsuoja puulaatikon päälle

Kun sain kantit ommeltua, niin tyttäreni katsoi tuolinmattoa ja sanoi että, nuo villat on tuossa niinkun se juttu. Niinhän se on ja ompelen sitten kuitenkin tuolimattoon kantit. Kuvittelin, että juuri tuolissa olisi parempi ja siistimpi ilman villaisia kantteja.

Pieni solmukuvio

 

Solmukuvio tummalla taustalla

Kuvio

Kelttisolmut ovat haastavia ja kiehtovia, siksi kokeilin taas solmukuviota. Tämä kuvio voisi olla kelttikuvio koska siinä ei ole alkua eikä loppua ja se on solmu, jolloin se voisi kuvata ajattomuutta ja äärettömyyttä. Kuitenkin tässä on viisi ulottuvuutta, eikä yksi niistä löydy kuvion keskeltä, kuten kelttikuvioihin kuuluu.

 Tämän tapaista reunusta on kuitenkin kelttiaiheisissa koruissa erilaisilla solmumäärillä, mutta varsinainen kelttikuvio löytyy silloin keskeltä, joko kolme- tai neljätahoisena. Kuviota löytyy myös hyvinkin eripituisina kiertyneenä ketjuna elämänpuu-aiheen ympärillä.

oikeita keltti-aiheita, joita olen aiemmin tehnyt.

Solmuharjoitus

Tämä oli ihan oma solmuharjoitus, johon sattumalta tuli viisi ulottuvuutta. Tein ensin valerenkaan 20 kaksoissolmulla ja sitten kaaren 20 kaksoissolmua – käännös (vain yläsolmu) – ja sitten 15 kaksoissolmua. Tämä toistuu kuviossa siis viisi kertaa, siten että ensin kolme kertaa pujottamatta sitten loput kaaret huolellisesti ja ajatuksen kanssa pujottaen. Rengas tehdään olemassa olevan kaaren ympärille, mikä valerenkaana oli ehkä jopa helpompi kuin tavallisena renkaana.

Tein renkaat valerenkaina, jolloin nauha näyttää paremmin jatkuvan katkeamattomana kuin olisi näyttänyt tavallisessa renkaassa. Pujotus vaati ajattelua, ensimmäiset kaksi yritystä pujotin väärin. Kolmanteen yritykseen otin paksumman (Lizbeth 20) langan ja sinisen värin, jonka avulla jaksoin keskittyä loppuun asti.

 

Sinisempi väri värikkäällä taustalla.

Lopputulos

Taas kerran totesin taustan vaikuttavan langan väriin. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy langan todellinen väri. Otin kuvat puhelimen kameralla, joka ei ole paras mahdollinen.

 Kuvion halkaisijaksi tuli 3 cm. Sitä voisi kovetettuna käyttää riipuksena, mutta ehkä joskus ompelen sen koristeeksi hyvin valittuun kohteeseen. Riipuksessa tiiviimpi olisi kauniimpi. Siihen tarkoitukseen voisin kokeilla solmumäärää 20 sijasta 14 ja 15 sijasta 10. Tässä kaaret näyttävät pitkiltä ja kapeilta ja koru jää harvaksi. Ommeltuna voi näyttää paremmalta.

RIsti pitkäperjantaina

Solmuristi

Pitkäperjantai vietetään tänään pandemiarajoitusten myötä entisaikojen perinteitä noudattaen. Ei kyläillä, vaan vietetään rauhallista päivää kotona unohtamatta päivän surullista luonnetta. Ei ole vielä tänään valmistettu ruokaa; lounas oli eilisen lämmitystä ja välipalaksi syötiin mämmiä.  

Pitkäperjantai nimenä kuvaa Kristuksen kärsimykseen osallistumista ja on vielä meillä säilynyt perinne. Muualla nimi on jo vaihtunut hyväksi, pyhäksi tai suureksi perjantaiksi. Pitkä sopii tänne Pohjolaan, jossa juhlimisen aiheet ovat yleensä arvokkaita ja juhliminen hillittyä. Vaikka minun lapsuudessani ei kyläilty, niin kotoa poistuttiin silti illalla kyläkoululle ristinjuhlaan, joka oli pitkäperjantain hartaushetki. Ohjelman puheissa muisteltiin kärsimyshistoriaa, hiljennyttiin ja postitoimiston täti lausui runon. Kylistä väki vanhenee ja kylänraitit hiljenevät, nuoremmilla sukupolvilla on omat muistonsa. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä asiat nousevat muistoiksi vaikkapa 2000 – luvun lapsille.

Olin jo aikeissa lopettaa kelttimallit tältä keväältä, kun sitten näin tuon mielenkiintoisen ristikuvion, tosin siihen ei ollut käpypitsiohjetta. Halusin kokeilla silti; tein nuo pidemmät suorat tasapainotetuilla solmuilla ja vain muutaman solmut lähellä mutkaa tavallisilla kaksoissolmuilla. Laitoin helmet käännöskohtiin hahmottamisen helpottamiseksi ja pujotin nauhaa kuvion mukaan samalla kun työ eteni. Kuitenkin lopussa kävi virhe. Ajattelin laittaa solmumäärät muistiin, jos yrittäisin vielä tehdä virheettömämmän version.

Tämä onnistui hyvin tavallisella sukkulalla. Löysin kelttisukkulat ja laitoin niihin lankaa, jolloin toinen muovinen sukkula lohkesi ja siirsin langan tavalliseen sukkulaan. Jos vielä tarvitsen kelttisukkulaa, niin harkitsen sen tekemistä jäätelötikusta, joka varmaan kestää saman kuin muovinen kapea sukkula. Lankana on Lizbeth 20, jota oli sukkulassa valmiina ja väreiksi sattuivat violetti ja lohenpunainen, 

Kelttiaiheiset korvakorut

Yhteen lukittujen renkaiden harjoitus

Huomasin, että vaikka olen selaillut kelttiohjeita, niin en ole vielä suunnitellut omia kelttiaihisia korvakoruja. Olen vähän huono käyttämään muita koruja, kun korvakoruja, siksi niitä mielelläni teenkin.

Koruun laitoin tuon yksinkertaisen kolmikulmaisen solmun ja kristallilla yhdistin siihen kukan yhteen lukituista renkaista. Minusta tämä kukka sopii kelttiteemaan. Laitoin kukan keskellekin kristallit kimaltamaan, ehkä jossain valossa erottuvat. Korut on tehty Lizbeth 40 norsunluun valkoisesta. Ajattelin sen sointuvan kristalleihin ja solmuihin paremmin kuin puhtaan valkoinen. Tässä korussa ikävintä on keveys, kuten usein käpypitsikoruissa. En nyt halunnut laittaa suurempia helmiä tuomaan painoa. Toivon, että nämä ovat käyttökelpoiset näin.

Hyvät piirrosohjeet yhteen lukittuihin renkaisiin löytyvät Kathy Miklewiczin blogista: Kathy's Victorian Tatted Lace

Korut roikkumassa 

Maaliskuun kukkakuvio

Daniela Mendolan kukkakuvio

Tätä viikkoa ovat hallinneet arjen huolet. Suunnitelmat ovat muuttuneet moneen kertaan; junamatka ei enää tule kysymykseen ja matkustaminen muutenkin on vähennettävä minimiin, kouluryhmät ovat suuria ja riskiryhmään kuuluva lapsi taitaa jäädä kotiin, lähipiirissä on ihmisiä karanteenissa ja kanssakäyminen on mietittävä tarkkaan ja pidettävä tauolla. Lapsetkin ovat nyt toistaiseksi kahdessa osoitteessa, vanhin jäi isän luo, kun karanteeni alkoi ja kaksi nuorinta ovat minun luonani. On lasten isän kanssa asuttu eri osoitteissa jo n. neljä vuotta, lapset ovat tähän asti liikkuneet vapaasti osoitteesta toiseen.

Tämän viikon pitsi ei varsinaisesti ole keltti, mutta kukan keskus muistuttaa kelttikuviota. Halusin välillä tehdä helpon ja yksinkertaisen. Malli on Daniela Mendolan ja löytyy linkistä nimellä Motif 6.

Tein kirjavasta langasta ja otin kuvan kirjavalla taustalla, mutta minusta kuvio kuitenkin erottuu taustastaan. Jotenkin värit ovat voittaneet lankavalinnoissa hillitymmät sävyt. Valitsin värejä Renulekin kevätliinaan ja olen hiljalleen suunnitellut tekeväni keskustan valkoisella langalla, lisättynä vähän keltaista väriä. Toisin kävi siinäkin, liinan keskustaksi tuli keltainen aurinko, jossa on mukana hiukan voimakasta sinistä ja ripauksia taivaansinistä. Kun alku on tämä, niin liinasta ei ehkä tule niin hillitty ja hienostunut, kuten aiemmin kuvittelin. Maisema on synkkä, kun ei ole lunta, eikä vielä vihreää ja uutiset ovat synkkiä. Kaiken synkkyyden keskellä tuntuu hyvältä käyttää vastapainoksi kirkkaita ja kauniita värejä odotellen kesää ja pandemian laantumista.

Liinan keskusaurinko

Kelttinirkko

Harjoituskukka

Kurssit ja messut on nyt ohi ja on aika palata suunnitelmaan harjoitella kelttimalleja. Tällä kerralla minulla ei ollut valmista mallia, halusin vain tehdä useamman kelttinirkon ja siltä pohjalta aloin käpyilemään. Yllättävän vaikea saada nirkosta oikean kokoinen. Huomasin, että koko vaihtelee ja lopputuloksessakin on osassa nirkoista todella löysä solmu. Jos ihan rehellinen olen, niin aloitin tuon keskusnirkon takia työn ainakin kolme kertaa alusta, kun nirkko jäi löysäksi.

Löysin kyllä jo kelttisukkulatkin, nutta koska lanka on tavallisessa sukkulassa, niin en sitä toiselle sukkulalle siirtänyt. Toki ohuella ja pitkällä sukkulalla käpyily olisi sujunut helpommin, mutta onnistui näinkin. Solmujen miettiminen on haastavaa, siksi kelttityöt ovat kiehtovia, toivottavasti löytyy vielä joku kiva malli, mihin joku toinen on jo tehnyt ohjeen…

Yksittäinen solmu nirkossa

sydänriipus, keltti

Kelttikuvioinen riipus

Tällä viikolla olen potenut flunssaa. En muista milloin minulla on viimeksi ollut kuumetta, mutta nyt pidin flunssan ihan huolella. Olen tainnut enemmän lepäillä kuin käpyillä. Yhden pienen kelttikuvioisen sydänriipuksen sain kuitenkin tehtyä.

Rozanna Lindseyn kukkakirjassa, josta tein viime viikolla ruususydämen, oli pieni lehtimalli, joka minusta näytti myös sydänriipukselle. Tein kuvion kultalangalla (Lizpeth 20 ) ja liitin siihen pienen kullatun riipuspidikkeen. Riipus näytti suurehkolta, vaikka ei kai sitä oikeasti ollut, ehkä solmumääriä voisi pienentää, jotta riipuksesta tulisi hiukan pienempi, toki toimii näinkin. Otin kuvan myös pianon koskettimilla, jotta kuvion koko hahmottuu paremmin.

Riipus pianon koskettimilla ja alkuperäinen lehtikuvio R. Lindseyn kirjassa.

Kukkasydän , keltti

Ruusunnuppusydän ystävänpäiväksi

”Aamu on iltaa viisaampi” – sananlasku tuli taas todistettua paikkansapitäväksi. Tein tuon sydämen illalla ja aamulla pirtein silmin huomasin, että varren solmu jäi vähän kesken, eikä ole ihan ohjeen mukainen. Julkaisen kuitenkin, sillä joskus käsityön jälki näkyy selvemmin, joskus vähemmän selvästi. Tämä sydän on jatkoa kelttisolmuharjoituksiin ja on siis harjoitus. Onneksi edes tuo nupun solmu näyttää oikealta.

Huomasin, että olen ennenkin ollut kiinnostunut kelttipitseistä koska olen ostanut kirjan, vaikka en ole sieltä yhtään ohjetta kokeillut. Löysin siis kaapista Rozella Lindenin kirjan kelttikukista ja lehdistä. Kirjasta valitsin ystävänpäiväteemalla ruusunnuppusydämen. Kukat lupailevat kevättä, jota toivottavasti saadaan vielä odottaa. Lehdessä oli huolestuttava uutinen Helsinkiin muuttomatkalta saapuneesta kiurusta. Kuu kiurusta kesään ei kuulosta hyvältä, kun ei olla vielä helmikuun puolivälissäkään. Lunta on toistaiseksi maassa ja minä ainakin odotan jonkinlaista pakkaskauttakin. Katsotaan toetutuuko.

Ystävänpäivä on perjantaina ja kukkasydämen myötä toivotan Hyvää Ystävänpäivää!

Rozella Lindenin kukkakirja

Juhlakorut kelttityylillä

Kevätkorut

Oikeastaan olisin halunnut aloittaa kevätliinan, jonka ohjeen ensimmäiset rivit ovat jo nähtävänä Renatan blogissa Renulek. Aloitin liinan tilaamalla lisää lankaa, mykyisen varastoni eri värisillä ja eri paksuisilla langoilla on turha aloittaa suurta liina. Lopputulos olisi aivan liian kirjava, joten täytyy vielä malttaa vähän aikaa.

Nyt jatkan siis kelttityyliä edelleen. Tämä on pujotettu osista eikä pitkästä nauhasta, joten ei ihan aidointa kelttiä. Olen tätäkin suunnitellut tekeväni jo pitkään. Väriero korun langoilla on lopulta pieni ja koru näkyy selvemmin lähempää. Laitoin mukaan pieniä kimaltavia lasihelmiä lisäämään hohdetta koruun. Näistä tuli uudet juhlakoruni, kunhan vain on edes jotenkin väreihin sopivat vaatteet. Pinkki-vihreä ei ole mitenkään hallitseva vaatekaapissani. Otin mallin koruihin ihan vain Pinterestistä, selvittämättä mallin alkuperää sen tarkemmin. Lanka on Lizbeth 40 ja pienet helmet Sinellistä.