sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Keltainen käpypitsiperhonen

 





Helteet hellittivät hetkeksi ja viileä tuuli virkistää. Kun sadetta on ollut vain muutaman ukkoskuuron verran, niin helle on ajoittain tuntunut tukalalle. Suomen kesään eivät oikein näin pitkät hellejaksot sovi. 

Ulkoilu on ollut mukavaa vain iltahämärässä, kuuman paahteen jälkeen. Ilta-aika on hyvä ulkoiluaika myös korona-altistusten kannalta, koska muita liikkujia on silloin vähän. Minulla tosin taitaa olla vielä immuniteetti sairastetun taudin jälkeen ja riski pieni.

Käpyilin perhosen, koska perhoskokoelmani ei ole juuri kasvanut tänä kesänä. Aiempina kesinä pitsiperhosia on syntynyt runsaammin. Olen yrittänyt kerätä käpypitsiperhoset samaan rasiaan, mutta en ole vielä onnistunut ihan kaikkia sinne pyydystämään.

Vaikka kuinka teen inventaariota ja järjestän pitsejä, aina on joku pitsi väärässä paikassa. Minulla ei ole käpyilytarvikkeille ja pitseille omaa kaappia, vaan säilytysjärjestelmä on hajanainen. Onko sinulla joku hyvä ja omaperäinen ratkaisun järjestyksen aikaansaamiseksi? Kuulisin mielelläni uusista tavoista hallita kaaosta.


Perhonen


Hain ohjeen internetistä Jennifer Willliamsilta, joten ohje löytyy linkin takaa.

Vartalo on ohjeen mukaan tarkoitus tehdä jaetusta renkaista. Minä tein yhden langan ketjulla, joten siitä ei tullut ihan yhtä napakka kuin ohjeessa. Jos tekisin uuden, niin tekisin jaetuista renkaista. Yhden sukkulan ketjussa renkaat yhdistyvät toisiinsa vain yhdellä langalla, jolloin se ei pysy muodossa kuten jaettu rengas, jossa yhdistäviä lankoja on kaksi.

Kuvan perhonen on kovettamatta. Kovettamalla saan perhosen vartalon suoraksi, mutta se ei ole käpyilyn perimmäinen idea. Hyvä napakka pitsi säilyttää muotonsa ilman lisäkäsittelyitä. Tässä olisi ollut järkevää seurata ohjetta, eikä vain ottaa käteen valmista sukkulaa ajatellen, että onnistuuhan se tästäkin.

Kuvasin perhosen vanhalla kukkalautasella.


sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Käpypitsiruusuke laukun somisteena

 

Pieniä laukkuja kesäkäyttöön.


Olen viisi vuotta kesät talvet käyttänyt käsilaukkuna yksinomaan huovutettua villalaukkua . Se on tuntunut aina sopivimmalta vaihtoehdolta. Nyt kävi kuitenkin niin, että tuo huovutettu hihna alkaa kulua poikki ja vaatii korjausta.  Olen miettinyt, korjaanko huovuttamalla vai vahvistamalla, vai käytänkö molemmat keinot. Myös käpypitsikuvion verihelttaseitikkilanka on paikoin vähän kulunut, mutta sen voin korjata, koska siihen sopivaa lankaa on tallella.

  • Yritin väistää ongelmaa käyttämällä vaatteita, joissa on riittävän suuret taskut välttämättömille pikkutavaroille. 
  • Kesähelle vaati vaihtamaan kevyempään ja olin pulassa laukkuni kanssa. 
  • Päätin ommella vanhoista kankaista muutaman laukun korjaamaan tilannetta ainakin näin kesän ajaksi.  
  • Ehkä talvella mietin jotain pysyvämpää ratkaisua.

Minulla oli tarvikkeitakin kotona, vain pari vetoketjua jouduin ostamaan. Leikkasin kolmen laukun kankaat, mutta toistaiseksi ehdin ommella vain kaksi. Kankaat ovat paksuja puuvillakankaita, jotka ovat olleet joskus verhoina jakamassa lastenhuonetta kahteen osaan.

 

Laukut

Omistan ompelukoneen, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän. Tunnen koneompelua enemmän omakseni lankakäsityöt ja jopa käsin ompelun. Toisinaan kuitenkin päätän yrittää. Jos harjoittelisin useammin, niin ehkä saumat suoristuisivat taidon kasvaessa. Oletko miettinyt minkä käsityötekniikan sinä valitset viimeisenä, missä taidot ovat eniten perustasolla, eikä niin huvittaisi ryhtyä toimeen?

Hain ohjeet laukkuihin internetistä, jossa on turvallisia tutoriaaleja, joiden kanssa on helpompi onnistua.

Ensimmäiseksi ompelin sinisen laukun. Laukussa oli minulle riittävästi haastetta. Magneettisolkikin löytyi kotoa (vielä jäi kolme solkea jäljelle tuleviin harjoituksiin). Tähän laukkuun tein taskun läppään magneettisoljen päälle pienen käpypitsikoristeruusukkeen. Laukku vaikutti pieneltä, mutta sain sinne kuitenkin helposti mahtumaan kaiken välttämättömän; kukkaron, puhelimet, avaimet jne.

Toisen laukun tein kukkakankaasta yksinkertaisemman tutoriaalin mukaan. Tämä kangas sopi tarkoitukseen hyvin. Minulla on varmaan joku kukkakuosikausi menossa, kun viime viikolla tein kukkakorut ja nyt kukkakuosi näyttää kankaassa mukavalta.

Tämä laukku on myös sopiva, mutta taskuja siinä on vain yksi sisätasku. Se ei ole aivan yhtä kätevä kuin tuo sininen, mutta toimii kuitenkin. Tässä tein havainnon, että laukussa on aina hyvä olla tasku ulkopuolella. Siihen saa laitettua auton avaimet, jotka sitten löytyvät nopeammin kuin laukun sisältä etsien.

 

Vintageruusuke sinisessä laukussa.

Ruusuke

Käpypitsiruusukkeeseen valitsin vintagemallin. Käpyilin ruusukkeen melko ohuella langalla ja siitä tuli pieni, lähes huomaamaton. Minusta tähän laukkuun ei näyttävämpi oikein sovi. Ohje oli vanha, mutta malli yksinkertainen. Ohjeen ruusuke oli tehty neulalla, mutta minä tein sukkulalla. Harvoin tulee vaihdettua välinettä, vaikka olisi hyvä ylläpitää frivoliteetin tekemisen rutiini sujuvana myös neulalla.

Kovetin ruusukkeen tekstiili-decoupagelakalla ennen laukkuun kiinnittämistä. Ehkä se säilyy ryhdikkäämpänä näin.


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kesäkukkakoruihin käpyilty manteleita

 

Korukukat kristallilautasella kuvattuna.


Kesähelteet vain jatkuvat. Kesän kukat kukkivat. Meillä on jopa saatu sadetta silloin tällöin niin, että luonto ei aivan kuivu. Tein kesäkukkakorvakorut yhä edelleen kevään käpypitsiliinan sukkuloita tyhjentämällä. Voimakas oranssinpunainen väri sopii kesäkukkiin ja valkoinen vielä korostaa kukan kirkasta väriä.

Käytän harvoin tappikorvakoruja ja vielä harvemmin pyöreitä koruja, mutta näihin olen tyytyväinen. Nämä korut tuntuivat ihan omilta heti kun sovitin. Luulen, että näistä tulee loppukesän suosikkiasusteeni.

 

Mantelit

Minun epätasaiselle luonteelleni tasaisen mantelin tekeminen on aina haaste. Siksi kävi tälläkin kerralla niin, että aloitin ja kolmen mantelin jälkeen leikkasin langat poikki ja aloitin uudestaan. Harjoitusmantelit olisi voinut tehdä ihan muuten vain ennen kuin aloittaa varsinaisen työn.

Minä luotan muistiini ja tasaiseen käsialaani ja aloitan mantelityöt aina reippaasti luottaen, että mantelit ovat heti kauniita. Aloitan työt yleensä kuitenkin kaksi tai kolme kertaa, ennen kuin olen tyytyväinen mantelin tasaisuuteen. Onko sinulla jotain tiettyä tekniikkaa, johon täytyy totutella aina uudestaan ja uudestaan?

 


Mantelikukat

Korujen ohje on Dagmar Pezzuton malli joka löytyy Georgia Seitz sivulta PDF - linkkinä..  Nirkot ovat ohjeessa hyvin tasaiset, koska niiden tekemisessä on käytetty apuna hammastikkua. Minä tein taas käsivaraiset nirkot, ja lopputulos oli sangen eläväinen. En vaan malttanut lähteä etsimään hammastikkuja, kai niitä olisi kaapista löytynyt.

Muutoksena alkuperäiseen ohjeeseen

  •  pieni rengas helmen alla antamassa ryhtiä kukalle. Kukkien tasaista pyöreää muotoa varmistin myös kovettamalla terälehdet tasaisen pyöreään muotoon samalla vahvemmalla kovetteella kuin kruunussa viime viikolla.
  • Tein ohjeesta vain ensimmäisen kerroksen. Alkuperäisessä ohjeessa on kaksi kerrosta terälehtiä. Toisen kerroksen terälehdet nousevat pystyyn kukan keskelle.
  • Ohjeen ensimmäisessä kerroksessa on kuusi terälehteä, minulla 7, jotta sain kukkaan vähän runsautta ja pääsin irti symmetriasta.


Korun koko korvassa.

Lankana edelleen Lizbeth 40 ja kukan halkaisijaksi tuli n. 2 cm, joka on minulle sopiva tappikorukuvion koko. Olen katsellut tätä käpypitsikukkaohjetta joskus aiemmin ajatellen, että tämä sopisi vappu - teemaan kun muistuttaa muodoltaan hyrrää tai vesiratasta, joka pyörii lakkaamatta eteenpäin. Nyt kuitenkin kirkkaalla värillä sain siitä kesäkukat.




sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa



Käpypitsikruunu auringon valossa


Suomen Käpypitsiyhdistyksen etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä. Siitä tämän päivän teema.

Yhdistyksen etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.

Käpypitsiyhdistyksen etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.

 

Frivoliteetti

Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”. Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.


  • Frivoliteetti oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä ihmettele. 
  • Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta. 
  • Näinhän lainasanoja on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä säilymään elävänä. 
  • Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg 


Meidän suomalainen käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä; kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.

On hienoa, että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.

.

Muutama frivoliteettihavainto internetistä

  • Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932. 
  • Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook


Frivvoliteettipitsin virkkausta

  • Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.



Frivoliteetti 1980-luvulla

Frivoliteettipitsi mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.

  • Silloin työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
  • Pitsiin ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen sanasto vaatii. 
  • Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.

Pieni kysely

  1. Kysynkin nyt sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista. 
  2. Minä kiinnostuin käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella käpyilyä? 
  3. Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä  postauksen kommettina, sähköpostilla tai blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Pitsiohjeet ennen internettiä

Tekniikkaohjeiden lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi  Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter". 

Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"

Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.

Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)

 

Kruunu

Tein siis tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40, johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.


Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna


Olen joskus ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen tähän käyttöön.



Kovetusprojekti


Nykyään näkee harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.



vihkikruunu


Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu. Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.