sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Joulukuinen käpyptisilumihiutale



Käpypitsilumihiutale jouluisen peltirasian kannella.

 

Lumihiutaleet ja kylmä tulivat tänä vuonna nopeasti ja päivät ovat olleet hyytäviä. Käpypitsilumihiutaleita kertyy paljon hitaammin kuin aitoja lumihiutaleita. Jatkoin kuitenkin kokoelmani kartuttamista. Selailin Lene Björnin lumihiutaleita v. 2002 ilmestyneessä kirjassa 24 Snowflakes in Tatting.

Valitsin neljännentoista päivän lumihiutaleen. Alkuperäinen ohje on kolmelle kerroksella, mutta minä tein kahdella kerroksella, yhdistin keskustan renkaat silmuun. Lopputulos on melkein sama, eli vähän oikaisin ohjeesta. Lumihiutale on tehty yhä ohuella langalla, mutta on kuitenkin hiukan aiempia lumihiutaleita suurempi ja toivon sen erottuvan joulukuusesta selvemmin.




sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Käpypitsi-lumikranssi Mary Koniorin ohjeella

 

Frivolite-lumihiutale alkutalven hämärässä.

Olen käpyillyt syksyn aikana lumihiutaleita vähemmän, kuin suunnittelin. Tänään jatkoin lumihiutaleprojektia. Voi olla, että kuusessa on vielä vähänlaisesti lumihiutalekoristeita ja nekin melko pieniä.

Ehkä seuraaviin hiutaleisiin otan paksumman langan, jotta saan myös kokovaihtelua kuusenkoristelumihiutaleisiin.

 

Lumihiutaleet

 

Tällä kerralla otin mallin Mary Koniorin kirjasta ”A Pattern Book of Tatting”. Lumihiutale on siellä nimellä Josephinen kranssi. Uloimpien kaarien välissä on pienet Josephinen solmut, siitä nimi. Lumihiutaleen halkaisija on n. 5,5 cm Lizbeth 40 langalla.


Lumihiutaleita

Kuviona tämä on enemmän kukka, mutta pienet renkaat uloimmissa kaarissa voisivat olla lumihiutaleita. Valkoisesta ja koristeellisesta kuusikulmaisesta muodosta päättelin, että tämä kranssi voi toimia myös lumihiutaleena tai kuurankukkana.

Ehkä tulkitsin mallia liian laveasti, mutta luultavasti en ole ainoa, joka irrottaa valmiita malleja suunnittelijan nimeämästä muodosta ja liittää niitä muihin käyttötarkoituksiin.


Pitsiohjekirja

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Frivolite- riipus joulun väreissä

 

Frivolite-korut alpakkavillatakin päällä kuvattuna.


Syksy etenee ja aamulla oli jo maa valkea. Enemmänkin lunta on luvassa ensi viikolla, jos säätiedotuksia on uskominen. Minulle kelpaisi jo luminen talvi. Lumisia teitä olisi mukavampi ajella kuin jäisiä ja arvaamattomia teitä.

Syksyn eteneminen muistuttaa joulun lähestymisestä. Valitsin lankakopasta joulun värejä; punaista ja vihreää, kullan hohdetta sekä luonnon sävynä ecrun. Ecru tarkoittaa käsittelemätöntä ja valkaisematonta pellavaa. Suomalaiseen jouluun kuuluu luonnon materiaalit ja luonnon värit olkihimmeleineen ja lastukoristeineen, siksi väripaletin kuuluu luonnonväri.

Käpypitsikorujen väri on siis ecru, mutta valokuvaus oli taas vaikeaa ja valokuvissa  näyttää valkoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Muut värit ovat valokuvassa  lähes todellisen värisiä. Valokuvaus ei ole aina helppoa.ecru

 

Koru

Otin ohjeeksi tällä kerralla Bianca Senatoren syksymallin, jonka tutoriaali on julkaistu nimellä Verbena Creations. Ohjeen pitsi on tehty neulalla, mutta minä käpyilin sukkulalla. Värien lisäksi muokkasin kuviota. Alkuperäisen korun kukassa on viisi terälehteä, mutta minä halusin runsaampaa ja laitoin 6 terälehteä. Lankana on taas Lizbeth 40, jonka varaston täydensin viimeksi.

 

Ensimmäiseksi käpyilty koru.

Sain valmiiksi korun ja olin siihen tyytyväinen. Halusin korun riipukseksi, jota käytän punaisen alpakkavillatakin kanssa. Värit olivat jouluiset ja villatakkiin sopivat. 

Neljästä väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Tein vielä kaksi variaatiota eri värijärjestyksillä. Olisin halunnut tehdä vieläkin lisää vaihtoehtoja, mutta aika loppui. Joskus minusta tuntuu, että takerrun värivalintoihin liian helposti. Pysähdytkö sinä valitsemaan värejä vai onko valitseminen helppoa?

Korun halkaisijaksi tuli 3,5 cm. Alun perin suunnittelin suurempaa, sellaista, minkä voisi laittaa pidempään nauhaan. Nyt ehkä valitsen ketjun ja teen lyhyemmän kaulakorun. Kahdessa ensimmäisessä korussa on Swarovski- kristalleja, jotka jäävät vähän piiloon kuvion sisään. Viimeiseen varianttiin valitsin Swarovski - helmet, jotka erottuvat selvemmin ja antavat korulle erilaisen ryhdin. Helmien ja kristallien koko on 4mm.

Nyt on edessä valinta, mihinkä näistä kolmesta kiinnitän nauhan tai ketjun.


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Frivolite - sukkulalla kuurankukkia tai lumihiutaleita

 

Lumihiutaleita Josefiinan solmuilla


Viime aikoina säät ovat olleet enemmän jäiset kuin lumiset. Kelit ovat olleet liukkaat ja musta jää petollista. Ajatukset ovat olleet enemmän jääkukissa kuin lumihiutaleissa. Katsoin vanhaa kuvaa kuurankukkasista ikkunassa ja rajasin kuvasta kulman, jossa kuurankukat näyttivät muodostuvan Josefiinan solmuista. Tätä tunnelmaa lähdin tavoittelemaan tämän viikon käpypitsilumihiutaleessa. 


Pieniä kuurankukkia ikkunassa vanhassa kuvassa.


Minä näin kuvassa Josefiinan solmuja, mietin mitähän sinä saisit kuvasta irti. Varmaan jotain ihan muuta kuin minä.

Oikeasti kuurankukat ovat pieniä jääkiteitä, jotka kasvavat kukkasiksi hitaasti, kun vesihöyry härmistyy ja nestemäinen vesi jäätyy. Ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelu vaikuttaa kuurankukkien muotoon, mutta jääkiteet kasvavat aina kuusikulmaisiksi. Ikkuna siis vuotaa lämmintä ilmaa sisältä ulos, eikä ole riittävän tiivis, silloin kun kuurankukkia esiintyy. Lopputulos on kyllä kaunis vaikka ei niin toivottu.


Kuurankukka


Lumihiutaleet ja kuurankukat ovat usein kuusikulmioita, mutta minä aloitin viisikulmaisesta hiutaleesta. Tämän hiutalekuvion tein itse, jolloin ohjelinkkiä ei löydy. Kuvio on hyvin tasainen ja säännöllinen; jokaisessa kuvio-osassa on kolme kaksoissolmua peräkkäin ennen silmua tai Josefiinan solmua.


5-kulmainen frivolite-kukka


Kuusikulmioon lisäsin keskuskaareen solmun, jotta keskustasta tuli väljempi. Käpyilin myös pieniä irrallisia palasia, kuten ikkunakuvassa.  En ole vielä kovettanut kukkia, mutta ajattelin sen tehdä. Kovettamisen jälkeen, löysähköt Josefiinat asettuvat kauniimmin järjestykseen, vaikka tietysti tässä teemassa se ei ole välttämätöntä.

 Jos keksin pienen kehyksen tai muun sopivan paikan, niin laitan kukat asetelmaksi.


sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Rannikkaat käpypitsireunuksella

 




Kaksi viikkoa sitten valmistui huivi, josta jäi lankaa tähteeksi. huivilanka on ohutta ja riittoisaa. Tein langantähteistä ranteenlämmittimet, mutta silti lankaa jäi vielä jäljelle. En oikein pidä suuresta määrästä jämälankoja varastossa.

 Suunnittelin, että keräisin yhteen kaikki langantähteet ja lajittelisin materiaaleittain, jospa niistä syntyisi jotain mielenkiintoista yhdistelemällä eri paksuisia ja eri materiaalia olevia lankoja ja ehkäpä vielä erilaisia käsityötekniikoita hyödyntäen. Tämä on vasta ajatuksen asteella ja idea saattaa odottaa toteuttamista vielä pitkäänkin.

Olisi mielenkiintoista nähdä muiden ratkaisuja jämälankojen hyödyntämiseen, sillä en usko olevani ainoa, joille näitä kertyy. Haluaisin löytää muitakin ratkaisuja kuin vain että aina voi tehdä pienestä langasta pienen käpypitsikuvion.

 

Ranteen lämmittimet
 

Lanka on ohutta, ja neuloin ohuimmilla puikoilla, jota kotoa löysin. Käsialanikin on hiukan löysä, joten neuleesta tuli löysähkö. Ehkä voisi sanoa ilmava, mikä on positiivisempi ilmaus. Löysähkö käsiala ei aina ole huono asia, näin neuleesta tulee ilmava ja lämmin. Punnitsin valmiit rannikkaat ja yhteispaino oli 18 g eli yksi painoi 9 g, joten lankaa tosiaan kului hyvin vähän.

Varret jätin melko lyhyiksi varmaan siksi, kun vertasin mittaa parhaaseen ja eniten käyttämääni ranteen lämmittimeen ja ajattelin, että tämä on minulle käytännöllisin mitta.

Neulotun varren yläreunan viimeistelin virkkauskerroksella. Virkkasin kiinteillä silmukoilla ja kuviolangalla, jotta sain lisää kuvioväriä ja ryhtiä rannikkaaseen.

Käpypitsireunuksessa rengas on 4+4 ja kaari on 8 kaksoissolmua. Halusin reunuksesta siron ja kapean. Lisäksi pieni solmumäärä helpotti pitsin sovittamista neuleeseen.

 


 Joustava neule on haaste joustamattomalle käpypitsille. Pitsi pitää saada asettumaan tasaisesti. Jos ympärysmitta on liian suuri eli pitsi kiinnitetty liian tiheästi, niin reuna ei ole sileä, vaan kupruilee. Valitsin tämän ohuen reunuksen ja pienet kuviot, jolloin pitsi asettui hyvin heti ensimmäisellä yrittämällä. Ei tarvinnut purkaa tai aloittaa alusta useita kertoja, kuten olisi ollut todennäköistä leveän reunuksen kanssa.

Lopputuloksena voin todeta, että rannikkaat pysyvät paikallaan liukumatta alas ja lämmittävät mukavasti. Näitä voi pitää ulkona, mutta ovat myös mukavat sisällä kevyessä työssä, tietokoneella tai käsitöitä tehdessä.


sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Syksyn sininen lumihiutale



frivolite-hiutale lasipöydällä.



Huivin reunapitsi oli melko suuri urakka ja nyt tyydyinkin tekemään pienemmän työn.

Tällä viikolla menetin kaksi päivää nukkumalla. Sairastin Covid-19 taudin viime vuonna joulukuussa ja luultavasti sain siitä hyvät vasta-aineet. Otin kesällä rokotuksen, jonka jälkeen olin kaksi päivää kovassa kuumeessa ja sen jälkeen hyvin väsynyt. Nyt otin toisen rokotteen saadakseni passin.

Tällä kerralla kuume oli vain 38,2˚C ja kesti vain vuorokauden, mutta nukuin kaksi rokotuksen jälkeistä päivää. Väsymys oli niin kova, että en vain pysynyt hereillä. Kerran keitin mukillisen kahvia. Puolet mukillisesta meni hyvin, mutta sitten toinen puoli oli jo kylmää eli olin nukahtanut kesken kahvimukin. Toivottavasti Tämä tauti ja rokotukset olisivat jo osaltani ohi.

Nyt saan koronapassin, mikä tuo tarvittaessa vapautta liikkumiseen. Tosin ajattelen vieläkin, että on parempi pysyä kotona ja käpyillä. Tätä tapaa suosittelen muillekin, kunnes pandemia on ohi. Käsityöntekijöille kotona pysyminen ei ole niin vaikeaa, kuin muille. Onneksi on myös mahdollisuuksia etätapaamisiin netissä.

 

Lumihiutale

 

Syksyn hämärässä valitsin sinisen langan lumihiutaleen käpyilyyn. Ohje on Kendra Goodnown muokkaama helppo frivolite vintagemalli, joka on ihan perustekniikkaa ja sopii aloittelijoillekin. Hienon vintage-leiman lumihiutaleeseen tuo runsas silmujen eli nirkkojen määrä. En taaskaan mitannut silmujen kokoa, vaan koko saattaa vähän vaihdella käsivaraisesta tekotavasta johtuen.

Vaikka lanka oli melko ohut, niin lumihiutaleelle tuli halkaisijaksi n. 9 cm, mikä on mielestäni melko suuri. Ainakin suurempi kuin suurimmassa osassa lumihiutaleistani. Ohjeessa lumihiutale on muokattu joulupallon ympärille, mutta minä jätin tasaiseksi hiutaleeksi.  Kokonsa puolesta tämä lumihiutale voisi tosiaan sopia paremmin joulupalloon kuin itsenäiseksi koristeeksi. Käyttöä täytyy vielä harkita.

Yritän vielä kasvattaa lumihiutalekokoelmaani joulukuusen koristelua varten. Onneksi jouluun on vielä aikaa.


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Huivin reunuskäpyily

 

Tulevan talven lämmin luxuslankahuivi.

Pitkäaikainen urakka on ohi. Ostin langan messuilta ennen pandemiaa ja olen suunnitellut huivin neulomista siitä asti. En pitänyt kiirettä aloittamisella, koska odotin oivallusta huivin mallista ja muodosta. Sitten oli vielä pitsin valinta, jota mietin viime metreille asti.

Olin ajatellut tekeväni reunaan Ninetta Caruson Endrucks1920 projektissa uudistaman vanhan mallin mukaan. Minun huivini oli kuitenkin niin pieni ja lanka sen verran paksua, että valitsin kuitenkin yksinkertaisemman pitsin. Luulen, että varsinkin villalangoilla käpyilleille, tämä on tuttu ilmiö. Sitä haluaisi kaikkea ihanaa ja koristeellista, mutta sitten paksu lanka asettaa omat rajoitteensa. Tiedot huivissa käytetystä langasta viime viikon postauksessa.



Reunapitsi

Hain helpon reunapitsin ohjeen sivustolta: Free Patterns – ABC Tatting Patterns. Tänään sivusto ei auennut, joten en voinut laittaa linkkiä. Toivottavasti sivusto ei ole kokonaan sulkeutunut. Siellä on useita helppoja aloittelijan ohjeita, mukaan lukien tämä minun renapitsini.

Lähikuvaa reunapitsistä.



Pitsi oli yksinkertainen, mutta löyhäkierteinen lanka ei ole käpyilylanka ja pitsi edistyi hyvin hitaasti. Lanka sopi neulomiseen paljon paremmin kuin käpyilyyn tai virkkaamiseen, joita tekniikoita huivissa käytin.

 

Huivikoru
 

Tein vielä samoista langoista pienen kukan, jonka ajattelin kiinnittää huiviin. En kuitenkaan sitten osannut päättää mihin kohtaan huivia kukan kiinnittäisin. Alkuperäinen suunnitelma oli kiinnittää kukka keskikolmioon, sitten mietin muita vaihtoehtoja ja kiinnityskohta jäi ratkaisematta.


Rintakoru huivisolkena käytettäväksi.


Etsiskelin jo hakaneulaa kukan taakse kiinnitettäväksi. Ehkä kukka toimii parhaiten rintaneulana, jota voi käyttää koristeena tai huivin kiinnittämiseen halutulla tavalla. Näin ratkaisen ongelman ainakin aluksi, vaikka ei olekaan kiva ajatus pistellä uutta huivia neulalla.

 

Näin urakan jälkeen huokaisen helpotuksesta ja olen tyytyväinen huiviini, jota jo äsken kauppareissulla kokeilin. Niin ohut ja silti niin lämmin. Tämä on ehdottomasti ensi talven ykkösasuste. 


sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Villahuivi odottaa käpypitsireunusta

 


Muutama vuosi sitten ostin käsityömessuilta kaksi ihanaa sinivihreää lankavyyhtiä.

Aloitin huivin neulomisen, joka jäi kesken ja eteni hiljalleen parin vuoden aikana. Nyt sitten päätin, että huivin on aika valmistua. Viimeistelyä varten halusin lisätä rehunaan toisen värin. En kuitenkaan muistanut, miltä osastolta olin langan ostanut. Löysin lopulta samaa lankaa Titityyn verkkokaupasta ja sain reunukseen toisen värin.


Langan värit Alfaalfa ja Cornflower ovat ehkä vähän tummempia luonnossa


Tarkoitus on vielä käpyillä tähän pieni reunapitsi. Nyt olen käyttänyt aikaa neulomiseen ja julkaisenkin väliaikatiedon viimeaikaisesta näpertelystä, vakka blogin teemasta riippumatta tekniikkana on neule, eikä käpyily.


 

Huivi

 

Materiaalin on siis Perulainen luonnonkuitulanka Meadow, jossa on pellavaa, laamaa silkkiä ja villaa. Neule on todella kevyt, pehmeä ja lämmin. Neulominen ohuesta langasta johtuen oli hidasta, mutta


Langan vyöte


kuitenkin jäi pieni ajatus isommasta työstä näin ihanasta langasta. Puserolle tulisi aika suuri hinta kevyestäkin luxuslangasta neulottuna.

Minusta tuo sinimailanen oli värinä kiinnostava ja aikoinaan ostin sitä ensimmäiset kerät. Nyt valitsin Titityyn valikoimista tähän sopivana tuon ruiskaunokin. Ruiskaunokin väri haalistuu aina hyvin vaatimattomaksi, enkä ole sillä juuri kuullut värjättävänkään. toisaalta väriaine pitäisi kasvattaa itse, sillä ruiskaunokki on nykyisin melko harvinainen, toisin kuin lapsuudestani muistan.

Lanka on ohut ja kierre löysä. Käpyileminen ei tule olemaan helppoa ja nopeaa, mutta ”hitaasti hyvä tulee”, kuten sanonta kuuluu. Tähän täytyy luotta ja käpyillä kärsivällisesti.


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Lisää käpypitsilumihiutaleita

 


Jatkoa käpypitsilumihiutaleille


 

Lehdet varisevat puista vähitellen. Tällä viikolla olen ihaillut pihlajan väritystä. Kaupungin istutuksiin on valittu Tuurenpihlajaa, jossa on meidän perinteistä pihlajaa kirkkaampi väritys. Nyt väritys korostuu, kun muiden puiden lehdet ovat osin varisseet ja kirkkain loisto alkaa olla ohi. Toivottavasti Korealainen lajike kestää pohjolan talvet. Tämä puu sopii hyvin kaupunkimaisemaan.

Lumihiutaleet

Nyt jatkoin lumihiutaleita, joiden ohje oli viime viikon lumihiutaleiden ohjelinkissä. Tällä kerralla tein sitä yksinkertaisempaa mallia ja onnistuin välttymään näkyviltä virheiltä. Tein frivolite-lumihiutaleita vähän enemmän, sillä tähtään lumihiutaleilla koristeltuun joulukuuseen. Tarkoitus on tehdä eri kokoisia ja eri muotoisia lumihiutaleita, jotta saan kuuseen lumisadetunnelmaa.


Tuuren pihlajan värikäs syksy



sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Frivolite-lumihiutaleita ensilunta odotellessa.



Käpypitsilumihiutaleita



Syksy etenee. Tänään oli kaunis aurinkoinen ruska. Näyttää siltä, että tuuli puhaltaa pian loputkin lehdet puista, koska puiden alle on ilmestynyt värikäs lehtimatto. Näissä tunnelmissa käpyilin lumihiutaleita.

Jotenkin olen kartuttanut kesäisin perhoskokoelmaa ja talvisin lumihiutaleita. Mietin että voisin vaikka ensi syksynä ottaa teemaksi ruskalehdet. Olen tehnyt niin vähän lehtiä, vaikka tänäänkin liikuin keskellä keltaista maisemaa ja lehtiä oli keltaisen kaikissa sävyissä. Ruska vaihtelee vuosittain ja paikoittain punaisesta keltaiseen. Minulta on jäänyt ruskan käpyily vähiin, oletko sinä havainnut ympärilläsi jotain tavattoman kaunista, jota et ole vielä käpyillyt.


Keskipäivän keltainen maisema ja muuttomatkalle lähteviä joutsenia.


Lumihiutaleet


Tällä kerralla lumihiutaleista tulikin kuva-arvoitus. Tehtävänä on etsiä pitsihiutaleista eroavaisuus.

Harmittaa, että heti ensimmäiseen lumihiutaleeseen tein noin tökerön virheen. En kuitenkaan purkanut tai korjannut käpypitsiä. Huomasin virheen niin myöhäisessä vaiheessa, kun kuvio oli melkein valmis. Taas kerran katselin elokuvaa käsityön kanssa. En ehkä ikinä opi, että rauhalliset dokumentit olisivat parempia kuin tiivistunnelmaiset elokuvat.

Ohje on Robin Perfettin ja löytyy linkistä. Pieni ja yksinkertainen, mutta silti niin täydellinen lumihiutale. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on todella kaunis ja aito frivolitelumihiutale. Lankana käytin Lizbeth ja lumihiutaleen halkaisijaksi tuli 4 cm.

Haaveilen, että tänä vuonna lumihiutaleita olisi jo niin paljon, että saisin koristeltua joulukuusen valkoisilla lumihiutaleilla ja olkikävyillä ilman kiiltäviä lasikoristeita. Olkikäpyjä minulla jo onkin tarpeeksi. Kun vielä käpyilen syksyn aja erilaisia lumihiutaleita, niin ehkä niitä kertyy tarpeeksi.

 


Jokimaisemassa iltapäivän auringossa hehkuva vaahtera

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Käpypitsillä villaisia ruskalehtiä



Syksyiset korut villasta ja helmistä


Syksy etenee ja katse kääntyy villalankoihin. Olen käpyillyt villasta kukkia. Nyt halusin kokeilla syksyn lehtiä ja marjoja. Ideaan saattoi vaikuttaa myös se, että keräsin äskettäin pihlajanmarjoja ja aroniaa. Keräsin pihlajanmarjoja 8 litraa ja laitoin ne pakastimeen pehmenemään ennen kuin keitän niistä hilloa.

Olen viime aikoina syönyt paljon pihlajanmarjahilloa, joka nyt alkaa loppua ja on aika keittää uutta. Minun pihlajanmarjani on noukittu makeapihlajasta, jossa on suuret tummanpunaiset marjat. Olen joskus myös etsinyt luonnosta tummanpunaisia marjoja kasvavan pihlaja. Luonnonpihlajasta keitetyn hillon maku paranee, kun sen antaa tekeytyä muutaman vuoden. Tästä makeapihlajasta odotan maukasta hilloa nopeammin.

Makeapihlajahillon tumma väri


 

Villaa ja puuhelmiä

Huomasin omistavani punaisia puuhelmiä, joten valitsin teemaksi syksyn lehdet ja marjat. Puuhelmet ovat vähän turhan suuria (8 mm), mutta käytin niitä kuitenkin. Hiotut lasihelmet villalangassa vaativat suunnittelua näyttääkseen hyviltä. Puu on helpompi pari 100 % villalangalle.

Villalangoista valitsin syksyn väreihin kasvivärjäreillä värjätyt verihelttaseitikin, sipulin ja pietaryrtin. Kaksi ensimmäistä lankaa ovat Koivukorven tilalta Haminasta. Kolmannen olen ostanut luultavasti Savon seudulla liikkuessa, en ole ihan varma lammastilasta, jolta vihertävä lanka on lähtöisin. Yleensä olen ostanut villani suomalisilta tiloilta, pääasiassa suomenlampaan villaa. 

Lankojen vyötteet sekoittuvat helposti siinä vaiheessa, kun kerin langan vyyhdistä kerälle. Tässä on taas haaste varastoinnille; miten saan tiedon lankojen alkuperästä säilymään lankojen mukana. Tunnistatko ongelmaa vai olenko ainoa, joka sekoittaa langat varastossa ja värien valintavaiheessa?

 

Korut

”Syksyn punaiset marjat, kuin kyynel pihlajan on.”  Kuten laulussa, myös minun käpypitsikoruissani on pihlajan punaiset marjat, mutta lehdet eivät ole pihlajanlehden muotoisia. Virkkasin villalangasta pienet pyöreät kuviot, jotka liitin sitten käpyillessä koruihin. Kuvassa lanka näyttää kovin mustalta, mutta oikeasti kyseessä on tumman ruskea.

  • Lehtien ja marjojen välit tein koko ajan samalla solmulla, jolloin nauhaan tuli luontaisesti kierrettä. 
  • Lehtien ympäri tein käpypitsirenkaan. 
  • Helmet lisäsin pitkään silmuun (nirkkoon), eli en pujottanut niitä lankaan etukäteen. 
  • Lankana on Lizbeth 20. 
  • Korun pituus on 6 cm ilman koukkua. 
  • Villaosan viimeistelin kaatamalla kiehuvaa vettä villatupsuihin, toivoen pientä huopumista. En osaa sanoa toteutuiko kuten piti. 
  • Olen iloinen, että kiehuva vesi ei vahingoittanut puuhelmien maalia. 

Koska osien välinen kaari on kierteinen, niin lehdet ja marjat myös kiertyvät, eivätkä välttämättä ole koko ajan samassa asennossa. En ole vielä päättänyt onko se huono asia. Jos haluan vakaamman asennon, niin sitten täytyy kovettaa korun kierteiset osat. Ehkä koekäytän korun ensin.

 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Nopea ja helppo käpypitsilumihiutale



 Lumihiutaleohje Singaporesta


Puin eilen lämpimän takin ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja tuumasin, että ensilumi voi tulla hyvinkin pian. Tänään etsiskelin jo lämmintä pipoa päähän. Ehkä nyt saa jo siirtyä lumihiutaleiden pariin. Aiempien vuosien lumihiutaleet löytyvät blogista tunnisteella lumihiutaleet.

Yritän vielä löytää malleja, joita en ole aiemmin tehnyt. Mielessä on kyllä käynyt myös suunnitella omia lumihiutalemalleja. Toistaiseksi olen tehnyt omia malleja vain myytäviin koruihin ja muut, blogissa tekemäni käpypitsien ohjeet olen pyrkinyt löytämään verkosta tai kirjoista.

 
Lumihiutale   
 

Lankana on Lizbeth 40, jota on suurin osa lankavarastostani. Lankavarastolle käy helposti niin, että joku lanka tietyn vahvuisena alkaa vallata tilaa muilta langoilta. Sitten juuri tästä yleisestä langasta löytyy eniten värejä, jolloin siihen on helppo tarttua. Minulla tällainen tilanvaltaaja on juuri Lizbeth 40. Haittana on, että muiden lankojen värivalikoima jää pieneksi, mikä puolestaan vähentää vielä niiden käyttöä.

Väreiksi valitsin Ecrun ja vaalean antiikki violetin. En ottanut vielä kirkkaampia värejä näin syksyn harmaudessa käpyilyyn.

Mallin löysin sivustolta gracetat.blogspot.com.

Tämä malli oli melko nopea tehdä. Suunnittelinkin tekeväni näitä useamman värejä vaihdellen, mutta sitten sitkeä migreeni vei minulta pari päivää ja teinkin vain yhden lumihiutaleen.

Malli on mielenkiintoinen: lumihiutale lähtee kukasta, mutta lopulta siitä kuitenkin toisen kerroksen jälkeen muodostuu siro lumihiutale. Kuvittelin näitä valkoisena kuusenkoristeena ja siksi toivon tekeväni näitä vielä lisää. 


 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Käpypitsivuokko

 

Käpypitsikuvio Keltavuokko
Lizbeth 40 langasta


Syksy etenee, mutta vielä ei ole lumihiutaleiden aika. Tämä pieni Iris Niebachin kuvio; Anemone toimisi hyvin lumihiutaleena. Katselinkin jo valkoisia lankoja, mutta päätin kuitenkin vielä pitää kiinni kesän väreistä.  Kuvion nimi on vuokko ja päätin katsoa vielä kesään ja käpyillä kuvion kukkaväreillä.

Vuokkovärejä Suomen luonnossa ovat sininen ja valkoinen ja keltainen. Tämä minun keltainen on tosin vähän tumma vuokoksi. Etsin alkukesäisen kuvan äitini pihalla kuusen alla kasvavista keltavuokoista ihan vaan tarkistaakseni muistikuvan väristä. Todellakin keltavuokko on vaaleampi kuin käyttämäni lanka.


Viime kesän keltavuokkoja.


Kuvio löytyy Niebachin kirjasta ”Tatting Fantasia 1”.


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Frivolite - tähkäkorut neulalla



Korut varjossa kuvattuna

 

Syksy saapui ja on sadonkorjuun aika. Sadonkorjuun teemalla tein tähkäkorut. Oikeat tähkät pellolla ovat tänä vuonna hyvin vaihtelevan kokoisia ja laatuisia. Kun helteet suosivat lomailijoita, kuivuus heikensi viljojen laatua ja syksyn sateet hidastivat puinteja.

Suomen kesä on lyhyt ja säät arvaamattomat. Säiden suhteen toisen onni on toisen onnettomuus. Heikon sadon korvaaminen kalliilla ostorehulla tulee olemaan monelle kotieläintuottajalle todellinen haaste tulevana talvena. Toivottavasti saadaan kuitenkin kotimaisia elintarvikkeita kauppoihin ja kotieläinten rehuntarve turvattua.

Käytin pitkästä aikaa pitsintekoon neulaa. Tai oikeastaan helmien koon vaihdellessa jopa useita neuloja. Yhdellä neulalla tein pitsin. Tämä neula ei mahtunut läpi yhdestäkään helmestä, joten jouduin käyttämään helmien pujotukseen pienempiä neuloja.

 

Frivolite - neulat

Olen hankkinut erikokoisia neuloja erilaisille langoille hyvin ohuesta mentallineulasta suureen ruusupuiseen puuneulaan asti. Kuitenkin neulakäsitöihin valitsen usein nukkeneulasta frivolite – neulaksi tylsyttämäni neulan ja etsin siihen sopivan langan.

Tällä kerralla lankana oli Lizbeth 40, joka on nukkeneulalle hiukan liian ohut. Valitsin silti käyttöön nukkeneulan vaikka rasiassa olisi ollut sopivampi neula tälle langalle. Tiedät varmaan, kuinka helposti sitä tottuu käyttämään aina samoja välineitä vaikka olisi kuinka kauniita ja käytännöllisiä vaihtoehtoja olemassa.

 

frivolitekorut auringossa

Korut

Tähkät tein Natalia Gaidukin ohjevideon avulla. Langan väri oli harvest gold, joten se sopi hyvin korujen teemaan. Ripottelin vielä pieniä kullanvärisiä siemenhelmiä ja topaasin värisiä lasihelmiä antamaan loistetta kypsille tähkille.

helmien koko 6 mm oli suuri ja jouduin suurentamaan ohjeen solmumäärää. Myös kullanvärisiä pieniä helmiä laitoin enemmän kuin ohjeessa. Helmet olen joskus ostanut Helmikaupasta nimellä: Preciosa lasihelmi, fasettihiottu 6mm topaasi helmikaupasta.

Olen huomannut, että käyttämälleni langalle suurin järkevä helmikoko olisi 4mm. Kaappiin on kuitenkin kertynyt suurempiakin helmiä, joita välillä käytän pois. Tähkän pituudeksi tuli näillä helmillä n. 4 cm ja leveydeksi 2 cm. Pienemmillä helmillä tähkän muoto olisi ollut kapeampi ja pidempi kuten tähkällä luonnossa. tietysti suuremmat korut ovat näyttävämmät.

Langan väri taittuu vähän vihreään, kuitenkin valokuvissa korostuu kulta. Lanka on oikeasti hiukan vihertävä kulta.



sunnuntai 29. elokuuta 2021

Siemenhelmiä käpypitsissä



Nirkot korvattu helmillä rannekorussa


Syksyn sateiden ja kimaltavien vesipisaroiden keskellä leikin hopeakruunun langalla ja helmillä.

Vaikka tekisin koruja samaan tyyliin kruunun kanssa, niin tuskin kuitenkaan tulen kruunua korusettiin yhdistämään. En taida olla oikein kruunuihmisiä ja prinsessaleikeistä on jo vuosikymmeniä aikaa. Hopeanhohtoisia käpypitsikoruja on silti hauska tehdä.

Tein rannekorun, jonka malli on hyvin perinteinen, mutta silmut on korvattu helmillä. Rannekorusta tuli kaunis. Tein siihen korvakorut ja korvakoruille toisenkin vaihtoehdon ja sitten vielä kolmannenkin version.

 

Pohdintaa

Päivän kysymys onkin: kuuluuko korvakoruissa olla siemenhelmiä ja kuinka paljon?

  •  Ensimmäiseen versioon laitoin paljon helmiä, 
  • toisen version helmet kierstävät korua renkaiden juuressa kaarien sisäpuolella 
  • kolmannessan versiossa on helmiä vain keskellä korua.

Mitkä korvakoruista pukisit rannekorun kanssa?



Korvakoruvaihtoehdot  rannekorun kanssa käytettäväksi

 

Oma valinta

Minusta valinta on vaikea. Kaikki korvakorut sopivat rannekorun kanssa. Ehkä valinta muiden korujen osalta täytyy tehdä tilanteen mukaan riippuen siitä mihin on menossa ja miten on muuten pukeutunut.

Koruihin ei ole ohjetta linkin takana, koska käpyilin ilman ohjetta, enkä näin yksinkertaisiin koruihin ohjetta kirjoittanut.

 



sunnuntai 22. elokuuta 2021

Hopeanvärinen käpypitsikruunu




Hopeanvärinen käpypitsikruunu


Käpyilin taannoin kultalankakruunun kirjasta: Gun Blomqvist/Elwy Persson Frivoliteter, joka oli frivoliteetin perusteoksia Suomen kirjastoissa 1970- ja 1980 luvuilla. Tämä kirja on julkaistu myös englanninkielisenä nimellä ”Tatting Patterns and designs”.

Ennen internettiä oli niin vähän valmiita malleja saatavana, että olen tehnyt kauan sitten tästä kirjasta lähes kaikki mallit, kruunuja lukuun ottamatta. Kirjassahan on kolme kruunua, joista tein kesällä pystyn ja kauniin mallin kullanvärisenä . Nyt jatkoin kruunuteemaa vielä toisella kruunulla.

 

Paljon käpyiltyjä malleja

Kirjan mallit ja ohjeet ovat klassisia ja kauniita, lisäksi suuri silmujen eli nirkkojen määrä antaa pitseille kauniin kevyen ja antiikkisen ilmeen. Tämän kirjan mallit ovat olleet saatavilla ja niitä on aikanaan käpyilty paljon, Luulen, että tästä kirjasta löytyy pitsejä, jotka tulevat ensimmäisenä suomalaisille mieleen sanasta frivoliteettipitsi.

Huomasin, että Eija Murtola julkaisi tänään käpypitsiyhdistyksen keskusteluryhmässä Facebookissa liinan samasta kirjasta. Hauska sattuma, että samoissa ohjeissa pyöritään samaan aikaan. Nämä ohjeet ovat Suomeen hyvin levinnyttä ruotsalaista pitsiperinnettä.

 

Käpypitsikruunu

Jäljelle jääneistä kahdesta kruunusta valitsin toisen ja pujotin helmet hopeanväriseen lankaan. Kolmatta kruunua en näillä näkymin aio tehdä. Mutta nyt saan käpypitsikokoelmaani kultakruunun rinnalle hopeakruunun. 

Kruunukokoelman alku


Malli oli tällä kerralla ilman suuria sakaroita. Pohjakerrosta sovelsin siten, että jätin liittämättä alimman kerroksen renkaan nirkkoon, kuten ohjeessa oli. Ehkä siksi pohjasta tuli hiukan epätasainen. Perusteluna poikkeamalle oli ajatus siitä, että tulen kovettamaan kruunun ja näin saan nirkon tilalle laitettua helmen. 

Helmiä halusin kruunuun paljon; täytyyhän kruunun kimaltaa, ei se muuten tunnu kruunulta. Ehkä lanka ei ole paras materiaali kruunuun, joka on perinteisesti jalometallista valmistettu esine. Vanhasta ohjeesta, jossa on paljon silmuja tai helmiä, tulee kuitenkin aina kaunis koriste.


Kruunut

pitsin toteutus: 

  • materiaalit: lankana hopeanvärinen Lizbeth 40 ja lisäksi kasa hopeanvärisiä siemenhelmiä.
  •  mitat: halkaisija 8 cm ja korkeus 5 cm. 
  • kovetus: Paverpol – tekstiilikovete.


sunnuntai 15. elokuuta 2021

kaksivärisiä käpypitsikuvioita


Käpypitsikuvioaiheita koruaskarteluun.


Törmäsin joskus sievään koruaiheeseen, joka jäi odottamaan toteuttamista. Käpyilyohjeita menee aika helposti minun ”tämän haluan käpyillä”- listalle. Kun aloitan uuden käpypitsin, niin ohjeet tulee kuitenkin poimittua ihan jostain muualta.

Minulla ei ole yhtenäistä listaa, vaan epämääräisiä linkkejä eri tiedostoissa. Luultavasti pitäisi tehdä ihan oikea yhtenäinen lista kaikista käpypitsiohjeista, jotka olen aikonut toteuttaa. Konkreettiselta listalta olisi helpompi sitten poimia mielialaan sopivia ohjeita.


Käpypitsikuviot

Valitsin Jennifer Williamsin ohjeen, jonka mukaan käpyilin kaksivärisiä kuvioita. Ohjeen mallista poiketen valitsin hennot ja herkät värit. Koruna tämä väritys ei pääse oikeuksiinsa minun vaaleaa ihoani vasten. Hauras ja herkkä kuvio voisi sopia myös muuhun käyttöön, vaikka kankaalle ommeltavaksi, tai kirjanmerkin kuvioksi.

Värivalinta tuo näihin käpypitsikoruihin arvokkuutta ja saa mallin tuntumaan vanhalta. Käyttöä täytyy miettiä. Tein kuvioita kolme, joten yhtä voisi hyvinkin kokeilla riipukseksi, jolloin selviäisi toimiiko tämä malli näissä väreissä koruna.


Riipus

Varastossani ei ollut sopivaa nauhaa riipusta varten. Se tosiasia antoi luovuudelle mahdollisuuden. Maltatko sinä aina odottaa kauppareissua, kun tarvitset pitsin viimeistelyyn jotain, mitä ei kotoa löydy vai yritätkö paikata puutteen mielikuvitusta käyttäen? Minä valitsin tällä kerralla tuon jälkimmäisen toimintatavan.

Otin paksua kerrattua pellavalankaa ja käsittelin sen tekstiili-decoupage-lakalla. Pellava on aika luja ja ajattelin, että lakka tekisi langasta kiinteämmän nyörin. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu ja ajattelin testailla tätä nauhaa riipuksen kanssa. En kuitenkaan tuon uuden riipuksen, vaan jonkun muun käpypitsiriipuksen kanssa.



Käpypitsiriipus pellavanauhassa.


Tämän päivän riipukseen ei pellavan valkoinen nauha sovi. Kuviossa on värinä ecru, jonka valkoinen häviää puhtaan valkoisen rinnalla. Ostan siis tähän koruun uuden riipusnauhan, jonka väri lopulta riippuu paikallisen kaupan valikoimista. mutta valkoista parempia vaihtoehtoja on useita. 

Kuvassa ecru muuttui vaaleammaksi, en saanut ihan oikeaa värieroa esiin.


sunnuntai 8. elokuuta 2021

Kierrätyslasihelmiä käpypitsikorussa

 

Kierrätyslasihelmikoru


Kesää on vielä jäljellä, vaikka illat jo viilenevät ja syksyä kohti mennään. Kesäsuunnitelmanani olivat pienet käpypitsityöt ja sillä linjalla jatkan. Rippijuhlat on juhlittu, mutta syksyn juhlakausi ei loppunut siihen. Eilen vietettiin tyttären syntymäpäiviä ja tänään on isän 80v syntymäpäiväjuhla, jossa pitsikoru voisi olla paikallaan.

Viime viikon rippimekkopitsistä jäi paljon paksuhkoa virkkauslankaa. Paksu lanka saa minut usein ajattelemaan kierrätyslasihelmiä, joita on vielä tallella melkoinen kasa. Kierrätyslasihelmilinkki viittaa helmiostospostaukseen, jossa on linkki videoon näiden helmien valmistuksesta.

Yritin siis tehdä suurista helmistä ja paksusta langasta käpypitsikorua syntymäpäiväasuun.

 

Koru

Hain ideaa pitsikoruun kirjahyllyssäni olevista käpypitsikirjoista. Japaninkielisessä kirjassa ”Tatting Accessories” – oli koru, josta sovelsin. Siellä koru oli tehty paljon paksummalla langalla, eikä pitsitekniikkakaan ollut sama solmuluvuista puhumattakaan. Aiheen, helmiä rengasketjussa, otin kuitenkin sieltä.

Koru onnistui odotusten mukaan. Lasihelmet ovat painavia, mikä on otettava huomioon aina, kun niitä yhdistää hentoon pitsiin.

Värivalinta taisi olla suurin virhe. Koru ei ole ollenkaan näyttävä sulautuessaan täydellisesti kankaan väreihin. Ehkä keksin myöhemmin korulle sopivampia käyttökohteita.

 

Koru sulautuu kankaan väreihin.

Työn lopputulos

Lanka oli pehmeä, enkä kovettanut korua. Käsityön tekijän arjessa työn lopputulos ei aina ole kovinkaan loistokas tai käytännöllinen. Oletan, että olet huomannut saman. Lopputulos ei yleensä ole edes pääasia. Yhtä tärkeä on käsityöprosessi ja käsillä tekeminen, sillä käpypitsisukkulan tasaisen liikkeen meditaatio selvittää ajatuksia ja tuo tasapainoa elämään.




sunnuntai 1. elokuuta 2021

Käpypitsikoriste rippimekkoon


Maagisia neliöitä valmiina kiinnitettäväksi mekkoon.

 

 Kesällä piti tehdä vain pieniä pitsejä ja viettää lomaa. Näinhän sitä aina keväällä toiveikkaana ajattelee. Viime viikon käpypitsiperhonen oli tavoitteen mukainen pieni työ, jonka ohella aloitin jo tämänkertaisen pitsin käpyilyn.

Tämä käpypitsi ei lukeudu vain kesän pieniin töihin, sillä tässä vaadittiin ajatusta, suunnittelua, sommittelua ja soveltamista. Ohjetta ei voinut seurata alusta loppuun, vaan työ piti koota ohjeen elementeistä ja onnistuminen jännitti loppumetreille asti. Mekon kangas on joustava ja pitsikuvion joustaminen piti sopeuttaa mekon suurempaan joustavuuteen, joten pitsin kiinnittäminenkään ei ollut aivan yksinkertainen tehtävä.

Kesää on vielä jäljellä, vaikka loma loppuu ja huomenna on edessä paluu arkeen. Tavoite on edelleen jatkaa pienillä pitseillä syksyä kohti.


Vyötärön pitsiä


Tarina mekon pitsistä:

Kävipä kerran lapseni ostamassa mekon rippijuhlaa varten oikein junalla Helsingistä. Kotimatkalla oli tullut mieleen ajatus tuunata mekkoa ja kotiovella idea oli valmis. ”Äiti, löysin mekon se ei ollut edes kamalan kallis, oikeastaan melko halpa. Se oli just sopiva mulle, mutta ajattelin, että siihen sopisi sellainen pitsi mitä sä teet. Parhaiten sopisi hopean värinen lanka. Onneksi juhlaan on vielä aikaa kaksi viikkoa”

No eipä ollut hopean väristä lankaa riittävästi varastossa ja tilata ei ehtinyt. Kaksi viikkoa tässä tilanteessa ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta. Kävin siis kaikki kaupungin langat läpi ja löysin yhden hopean värisen puuvillaisen virkkauslangan. Kierre oli liian löyhä ja lanka pehmeä, mutta ei auttanut olla nirso.

Minun onnekseni lanka oli melko paksua ja ajattelin, että kaksi viikkoa riittää helposti. Olin vielä lomalla ja voin käpyillä pitkää päivää, joten tehtävä tuntui mahdolliselta. Loppujen lopuksi 5 päivää riitti , vaikka tapani mukaan käytin aikaa myös tehtyjen virheiden purkamiseen. Osa päivistä oli pitkiä. 

Silitin pitsiin hiukan tärkkiä ja ompelin pitsin mekkoon varovasti ajatellen, että sen voi ottaa siitä myöhemmin pois. Pitsi sopi mekkoon ja jousti juuri sopivasti. Mekko oli kaunis ja konfirmaatio juhlava eli pitsitarinalla oli onnellinen loppu.


hopeanvärinen virkkauslanka


Lanka

Langaksi valikoitui värin ja myymäläsaatavuuden perusteella turkkilainen 100 % puuvillalanka Madame Tricote Maxi, 565 mt – 617 yds. Lanka oli käpyillessä 

  • turhan paksu 
  • löyhäkierteinen 
  • pehmeä 
  • rispaantui ja katkeili helposti.
Oli siis oltava huolellinen jokaisen solmun kanssa. Ostin varmuuden vuoksi kaksi kerää, joista toinen jäi kokonaan käyttämättä. 

Mietin tässä, että mikä on kummallisin ja vaativin lanka, josta on käpypitsiä tehty. Onko sinulla joku erityinen kokemus? Minun käpyilyni ohuesta heijastinlangasta oli lähes epätoivoista. Heijastinlanka on hyvä, mutta sen kanssa sydänlangaksi kannattaa ottaa tavallinen puuvillalanka.

 

Pitsi

Pitsiksi etsin erilaisia maagisen neliön vaihtoehtoja ja mekon omistaja valitsi Robin Perfettin pitsin sivustolta Tatting by the Bay. Valinta oli hyvä, koska solmulukuja ei tarvinnut muokata. Käpypitsin perusneliö oli juuri sopiva.

Neliön halusin siksi, että etuosan kolmio muotoutuu helposti neliön osista ja puolikkaista. Mekon etuosassa puolitin siis perusneliötä vinosti kulmasta kulmaan ja sivusaumassa olevan vetoketjun takia puolitin neliön ylhäältä alas suoraan. Tämä pitsikuvio oli joustava ja sopi hyvin tarkoitukseen  eli puolitukset onnistuivat. Sovelsin kuvioiden kulmia vielä saadakseni etuosan keskuskolmion täyttymään sujuvasti.

Käpypitsivyötärö kiinnitettynä mekkoon



 Pitsin kiinnittäminen mekkoon

Lanka oli liian löysä ja pitsistä oli mahdotonta saada tasaista, mikä tarkoitti vaativaa viimeistelyä. Höyrytin pitsin ensin muotoonsa ja kiinnitin neuloilla mekkoon ensimmäiseen sovitukseen, jonka lopputuloksena lyhensin pitsiä leikkaamalla viimeksi tehdyn kuvionpuolikkaan pois mekon takaosasta, jolloin pitsi asettui paremmin.

Otin pitsin irti mekosta ja suihkutin pitsin silitystärkkisuihkeella, jonka kiinnitin silittämällä. Sitten laitoin pitsin neuloilla takaisin mekkoon kiinni. Lopuksi ompelin pitsin mekkoon. Koska pitsin ja mekon joustavuus oli erilainen en uskaltanut ommella pitsiä yhtenäisellä pitkällä langalla. Kiinnitin pitsin pienissä osissa lyhyillä langoilla,

Toivon, että kukaan ei katso  liian mekkoa tarkasti ja liian läheltä, ei ainakaan kukaan käsityöläinen. Pitsi kelpasi mekon omistajalle, joten täytyy olla tyytyväinen.