perjantai 31. joulukuuta 2021

Onnellista käpyilyvuotta 2022 !



Katsotaan luottavasti tulevaan ja otetaan oppia linnuista.
 Lintu ei istahda oksalle luottaen, että oksa kantaa,
vaan luottaen siihen, että osaa lentää.


 

Olen aina ollut huono tekemään uuden vuoden lupauksia, enkä tee nytkään. Katselen vuoden 2021 aikaansaannoksia, tehden yhteenvetoa ja havaintoja. Sitten lähden eteenpäin katsomaan mitä vuosi 2022 tuo tullessaan. 

2021 Onnistumiseksi lasken lumihiutalehaaveen toteutumisen. Olen haaveillut ripustavani käypitsilumihiutaleita joulukuuseen. Se onnistui tänä vuonna, kun oli vihdoin minun vuoroni koristella kuusi. 

Positiivista lumihiutaleissa oli se, että niiden muodot ja koot vaihtelivat ja n. 40 lumihiutaletta antoivat näköä kuuselle. Minun kestokuuseni on sen verran suuri, että lumihiutaleita mahtuu vielä lisää ja tulen käpyilemään lumihiutaleita jatkossakin.

Kuusi

Laitoin lumihiutaleiden lisäksi kuuseen vanhoja retropalloja, joita arvostan palana historiaa. Jotain aitoa kuusessani ovat aidot punaiset lasipallot. Lasia ovat myös punaraitaiset jääpuikot, jotka ostettiin lapseni kanssa n. 12 vuotta sitten eli näin sain kuuseen mahtumaan lämpimän muiston.

Sähkökynttilät ovat aitoja turvallisemmat ja siksi päässeet kuuseni oksille. Latvatähden ostin muutama vuosi sitten, kun halusin tähdestäkin valaistun, ettei koristetähti jäisi muiden koristeiden varjoon.


kuusenkoristeita.



Vuoden 2021  kymmenen suosituinta julkaisua

Muutama vanhempi julkaisu

Frivoliteohjeet, jossa on itseasiassa ollut vain linkki muutamaan ohjesivustoon, muitta koska kävijöitä on vuodesta toiseen noin runsaasti, niin lisäsin sinne lisää linkkejä ilmaisohjesivustoista.

Käsilaukkukäsityö, jota tein pitkään. Pitsi kulki mukanani ja tein sitä paljon erilaisissa odotustiloissa aikana, jolloin lapsellani oli vaikeaa ja lääkäri ym. terapiakäyntejä. Tämä liina onkin tehty huolten solmuista.

Pieni aurinkoinen Rintasolki, jonka keskellä on nahkakukka. Tämän kuvion ompelin myöhemmin myös pieneen avainkukkaroon.


Pari ompelujulkaisua

matkapitsille japanilainen solmukassi ja kaksi kesäistä olkalaukkua, joista toiseen ompelin käpypitsiruusukeen somisteeksi.

Perinteistä käpyilyä

Käpypitsikruunu suositumpi oli pystymalli. Tein myös matalamman kruunun samasta kirjasta hopealangalla. Teksti sisälsi myös suomalaisen käpyilyn historiaa.

Kevään käpypitsiliina on suuri urakka ja eteni pitkin kevättä. Postaus valmiista liinasta keräsi katsojia. Lisäksi kiinnostusta herätti maagisista neliöistä toteutettu käpypitsikoriste nuorimmaiseni rippimekkoon.


Pari erikoisempaa työtä ylsivät myös 10 suosituimman listalle.

 Toinen oli kelttityylistä näpertelyä solmulla ja toinen oli neuleen ja käpypitsin yhdistämistä. Huivinreunuskäpyilyyn haastetta toi löysähkö lanka. Lopputulos kuitenkin palkitsi hitaan työn.



Kovin vaihtelevia töitä, joista ei löydy selkeää yhtä tyyliä, Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että jatkossakin kannattaa kokeilla uusia materiaaleja, soveltaa malleja eri käyttötarkoituksiin ja leikkiä ja sommitella väreillä ja väriyhdistelmillä ja tekniikoilla. Näillä eväillä siis katse vuoteen 2022.

sunnuntai 26. joulukuuta 2021

Pienet käpypitsikuuset



Käpypitsikorvakorut jouluksi.



Joulua juhlittiin pirteässä pakkassäässä lumisessa maisemassa perinteiseen tapaan. Joulun lumettomuutta aina pelätään, vaikka meillä lumeton joulu on harvinaisuus. Ehkä vain 3 joulua viimeisestä 10 vuodesta ovat olleet lumettomia, silti pitää aina joulun alla jännittää kuinka tänä vuonna käy.

Luin lehdestä, että huurteiseksi koristellut joulukuuset ovat olleet suosittuja erityisesti tänä jouluna. Itse en edes harkinnut huurrekoristelua joulukuuseen. Ostin kuitenkin pienen minisypressin huurrekoristelulla, joten minäkin olen vähän ollut muotivirtauksen mukana ja jouluun on kuulunut huurrekoristelua sypressissä minijoulutähtien keskellä.

 

Huurretta sypressin oksilla.

Joulun teemakäpyily

Tein jouluteemalla kuusikorvakorut. Ne ovat hauskat, vaikka tänäkin jouluna pysytään tiiviisti kotona ja pidetään läheiset ihmiset turvallisen välimatkan etäisyydellä. Käpypitsikoruilla ei juuri pääse koreilemaan.

Mietin, mikä on paras joulukäpyilyni ja mikä on näiden kuusikorujen sijoitus. Ehkä nostaisin ykköseksi jouluenkelin, jonka tein kauneimpien joululaulujen lauluvihon kansikuvaa mallina käyttäen silloin kun vielä voitiin kokoontua laulamaan joululauluja. Liittykö frivolite-töihisi muistoja ja erilaisia tunnelatauksia?


Korvakorukuuset

Käpyilin jouluksi pienet korvakorukuuset Atelier Mju:n ohjeella. Lankana on Lizbeth 40 ja runkona korupiikki. Minulla ei ollut käytössä pico-mittaa, joten silmuista tuli vaihtelevan kokoisia. Liika säännöllisyys ei oikein sovi kasviaiheeseen, joten kuusi on hyvä näin.

Laitoin kuusen oksille vain pieniä helmiä. Nauhat ym. peittävämmät koristeet olisivat peittäneet muutenkin niin pieniä käpypitsioksia. Kun tein pieniä osasia kuuseen, ajattelin, että se olisi ollut kaunis ilman ainuttakaan koristetta (ehkä ei silloin olisi ollut joulukuusi)

Latvatähden tilalle löysin kukkasen, johtuen vaatimattomasta korutarvikevarastosta. Käytin sitä, mitä kotoa löytyi, en lähtenyt ostamaan tarvikkeita. Muutenkin haluaisin käyttää olemassa olevaa pois ennen uuden hankkimista.

Kuusen jalka on suorastaan huomaamaton. Vaikka kuusi on pieni, niin frivoliteoksat peittävät silti pienen kuusenjalan, joka on tehty pienestä helmestä ja helmihatusta. Tämäkin tarvikevalinta on sillä periaatteella, että käytän olemassa olevaa.

Kuusen jalkana helmihattu.


Koruista tuli hauskat ja muoto on mukava 3D. Vaikka korut ovat kevyet, niin helmet ja metalliosat antavat kuuselle näyttävyyttä ja korupiikki pitää sen suorassa asennossa. Minusta nämä ovat helpot ja mukavat käyttää. Toivottavasti tulevina jouluina on koruille enemmän käyttöä.

Hyvää Joulua!

Marja




 

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Kristallisilmäiset frivolite-joulutontut

 



Joulukäpyilyjä minisypressissä.


Joulu lähenee ja joulukoristelut etenevät. Päätin tänä vuonna jättää amarylliksen väliin ja ostin vaihteeksi joulukukaksi valkoisen atsalean. Toki ostin myös hyasintin ja muutaman joulutähden. Kukkakaupan valikoimissa oli olkipukkeja. Minulla on ollut vain pari ihan pientä olkipukkia. Nyt ostin 30 cm korkean olkipukin. Olki on perinteinen ja lämmin joulumateriaali.


Uusi olkipukki.

Yleensä jouluuni kuuluvat samat kukat ja koristeet. Tänä vuonna tein asioita toisin ja jätin osan vanhoista joulukoristeista kaappiin, ehkä vähemmät koristeet ja uusi olkipukki pääsevät paremmin esille. Näyttääkö sinun joulusi aina samalta vai valitsetko joka joulu uuden teeman?

 

Joulupukkeja tai tonttuja

Joskus tekee mieli kokeilla jotain uutta. Otin siis esille punaisen ja valkoisen langan sekä laatikon Swarovski -kristalleita ja kokeilin, onnistuisinko käpyilemään joulupukkeja. Ensi yrittämällä lopputulos on vähän hassun näköinen ja vaatisi vielä kehittelyä. Päätin kuitenkin julkaista tämän yrityksen kaunistelematta tekeleitä.



Tonttukokeiluja käpyillen.


Lankana on Lizbeth 40 ja pukin kooksi tuli 4,5 cm. Kristallisilmätkin olisivat voineet olla pienemmät, mutta laitoin nyt nämä, joita oli runsaasti varastossa. Pukkikuviot ovat liian pieniä kuusenkoristeiksi ja hiukan liian suuria korvakoruiksi. Aika näyttää mihin nämä päätyvät vai jäävätkö arkistoon laatikon pohjalle.

Kuvasin pukit ensin minisypressissä, jonka laitoin asetelmaan minijoulutähtien kanssa. Toinen kuva on valkoisen pahvin päällä. Pukkien seuraksi laitoin karkkikepin ja rullan ihan vain lisätäkseni joulutunnelmaa.


sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Pahvipiparit frivolite-kuorrutuksella




käpypitsipiparit ruskeasta pahvista


 

Joulu lähestyy. Maisemat ovat olleet lumisia ja työmatkat ovat ajoittain kuin joulukortista. Pakkanen ennen joulua on auttanut virittymään joulutunnelmaan ja rauhoittanut joulunodotusaikaa. Minun joulujärjestelyni ovat tosin melko vaatimattomia verrattuna aikaan, jolloin lapset olivat pieniä. Ei ole enää paineita lelutoiveiden suhteen sillä lapset toivovat lähinnä suklaata ja joulurauhaa.


Lumisia kaamosmaisemia ennen joulua.


Piparitkin voisin ostaa valmiina, vaikka aina olen aiemmin leiponut. Jotenkin tekee mieli vähentää tekemistä ja keskittyä rauhoittumaan.

Tein pari possupiparia ruskeasta pahvista. Harmittaa, että aloitin liian myöhään. Näistä possupiparit olisivat sopineet joulukortteihin, jos olisi tehnyt ajoissa. Ehkä voin nyt laittaa nämä kaksi pakettikorteiksi.

 

Joulukoristepossut 

Possukuvion otin Pam Palmerin kirjasta; Tatting Treats, vuodelta 1994. Käpyilykuviot löytyvät tekstinä ja kaavioina, mikä helpottaa ohjeen seuraamista. Minulla on tapana ottaa kaaviosta kuva puhelimella, jolloin käpyilyohje on helposti mukana ilman, että kirjaa tarvitsee kuljettaa. Tässä tapauksessa oli kuvattava myös teksti, josta löytyivät kuvioiden solmumäärät

Kirjassa on jouluaiheisten käpypitsikuvioiden lisäksi myös muutama eläinaiheinen kuvio. Tämä valitsemani possu on aivan selvästi joulukuvio, sillä possu näyttää ensi silmäyksellä sokerikuorrutetulta piparilta. Tarkemman silmäilyn jälkeen frivolitekuorrutus on ilmeinen.

 

Ruskealle pahville

Liimasin valmiit käpypitsipossut pahville paperiliimapuikolla, jonka koin helpommaksi kuin juoksevan liiman. Kuviota oli vaikea hallita liimatessa ja vaikka possut on tehty samalla ohjeella, niin lopputuloksena ne ovat kuitenkin venyneet aivan eri kokoisiksi ja näköisiksi. Leikkasinkin possut  pahvista vasta liimaamisen jälkeen, jolloin kuvio voi joustaa ja piparit onnistuivat. 

Toisesta possusta jäi yksi rengas pois, joten possut eivät ole aivan samannäköiset. Possuista tulikin siis pulmatehtävä: etsi eroavaisuus.

 

Sama ohje, mutta yhden renkaan ero lopputuloksessa.


Näitä pitäisi tehdä lisää ja käpypitsi voisi olla kuviossa molemmilla puolilla, jolloin saisi aikaan vaikkapa roikkuvan possukuvionauhan tai joulupossumobilen. Nyt minulla onkin jo paljon ideoita vuoden kuluttua toteutettavaksi joulukoristeeksi. Minusta tuntuu, että herään joulukoristeajatukseen joka vuosi liian myöhään. Suunnitteletko sinä jo tulevan joulun heti vanhan joulun mentyä?


 

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Joulukuinen käpyptisilumihiutale



Käpypitsilumihiutale jouluisen peltirasian kannella.

 

Lumihiutaleet ja kylmä tulivat tänä vuonna nopeasti ja päivät ovat olleet hyytäviä. Käpypitsilumihiutaleita kertyy paljon hitaammin kuin aitoja lumihiutaleita. Jatkoin kuitenkin kokoelmani kartuttamista. Selailin Lene Björnin lumihiutaleita v. 2002 ilmestyneessä kirjassa 24 Snowflakes in Tatting.

Valitsin neljännentoista päivän lumihiutaleen. Alkuperäinen ohje on kolmelle kerroksella, mutta minä tein kahdella kerroksella, yhdistin keskustan renkaat silmuun. Lopputulos on melkein sama, eli vähän oikaisin ohjeesta. Lumihiutale on tehty yhä ohuella langalla, mutta on kuitenkin hiukan aiempia lumihiutaleita suurempi ja toivon sen erottuvan joulukuusesta selvemmin.




sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Käpypitsi-lumikranssi Mary Koniorin ohjeella

 

Frivolite-lumihiutale alkutalven hämärässä.

Olen käpyillyt syksyn aikana lumihiutaleita vähemmän, kuin suunnittelin. Tänään jatkoin lumihiutaleprojektia. Voi olla, että kuusessa on vielä vähänlaisesti lumihiutalekoristeita ja nekin melko pieniä.

Ehkä seuraaviin hiutaleisiin otan paksumman langan, jotta saan myös kokovaihtelua kuusenkoristelumihiutaleisiin.

 

Lumihiutaleet

 

Tällä kerralla otin mallin Mary Koniorin kirjasta ”A Pattern Book of Tatting”. Lumihiutale on siellä nimellä Josephinen kranssi. Uloimpien kaarien välissä on pienet Josephinen solmut, siitä nimi. Lumihiutaleen halkaisija on n. 5,5 cm Lizbeth 40 langalla.


Lumihiutaleita

Kuviona tämä on enemmän kukka, mutta pienet renkaat uloimmissa kaarissa voisivat olla lumihiutaleita. Valkoisesta ja koristeellisesta kuusikulmaisesta muodosta päättelin, että tämä kranssi voi toimia myös lumihiutaleena tai kuurankukkana.

Ehkä tulkitsin mallia liian laveasti, mutta luultavasti en ole ainoa, joka irrottaa valmiita malleja suunnittelijan nimeämästä muodosta ja liittää niitä muihin käyttötarkoituksiin.


Pitsiohjekirja

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Frivolite- riipus joulun väreissä

 

Frivolite-korut alpakkavillatakin päällä kuvattuna.


Syksy etenee ja aamulla oli jo maa valkea. Enemmänkin lunta on luvassa ensi viikolla, jos säätiedotuksia on uskominen. Minulle kelpaisi jo luminen talvi. Lumisia teitä olisi mukavampi ajella kuin jäisiä ja arvaamattomia teitä.

Syksyn eteneminen muistuttaa joulun lähestymisestä. Valitsin lankakopasta joulun värejä; punaista ja vihreää, kullan hohdetta sekä luonnon sävynä ecrun. Ecru tarkoittaa käsittelemätöntä ja valkaisematonta pellavaa. Suomalaiseen jouluun kuuluu luonnon materiaalit ja luonnon värit olkihimmeleineen ja lastukoristeineen, siksi väripaletin kuuluu luonnonväri.

Käpypitsikorujen väri on siis ecru, mutta valokuvaus oli taas vaikeaa ja valokuvissa  näyttää valkoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Muut värit ovat valokuvassa  lähes todellisen värisiä. Valokuvaus ei ole aina helppoa.ecru

 

Koru

Otin ohjeeksi tällä kerralla Bianca Senatoren syksymallin, jonka tutoriaali on julkaistu nimellä Verbena Creations. Ohjeen pitsi on tehty neulalla, mutta minä käpyilin sukkulalla. Värien lisäksi muokkasin kuviota. Alkuperäisen korun kukassa on viisi terälehteä, mutta minä halusin runsaampaa ja laitoin 6 terälehteä. Lankana on taas Lizbeth 40, jonka varaston täydensin viimeksi.

 

Ensimmäiseksi käpyilty koru.

Sain valmiiksi korun ja olin siihen tyytyväinen. Halusin korun riipukseksi, jota käytän punaisen alpakkavillatakin kanssa. Värit olivat jouluiset ja villatakkiin sopivat. 

Neljästä väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Tein vielä kaksi variaatiota eri värijärjestyksillä. Olisin halunnut tehdä vieläkin lisää vaihtoehtoja, mutta aika loppui. Joskus minusta tuntuu, että takerrun värivalintoihin liian helposti. Pysähdytkö sinä valitsemaan värejä vai onko valitseminen helppoa?

Korun halkaisijaksi tuli 3,5 cm. Alun perin suunnittelin suurempaa, sellaista, minkä voisi laittaa pidempään nauhaan. Nyt ehkä valitsen ketjun ja teen lyhyemmän kaulakorun. Kahdessa ensimmäisessä korussa on Swarovski- kristalleja, jotka jäävät vähän piiloon kuvion sisään. Viimeiseen varianttiin valitsin Swarovski - helmet, jotka erottuvat selvemmin ja antavat korulle erilaisen ryhdin. Helmien ja kristallien koko on 4mm.

Nyt on edessä valinta, mihinkä näistä kolmesta kiinnitän nauhan tai ketjun.


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Frivolite - sukkulalla kuurankukkia tai lumihiutaleita

 

Lumihiutaleita Josefiinan solmuilla


Viime aikoina säät ovat olleet enemmän jäiset kuin lumiset. Kelit ovat olleet liukkaat ja musta jää petollista. Ajatukset ovat olleet enemmän jääkukissa kuin lumihiutaleissa. Katsoin vanhaa kuvaa kuurankukkasista ikkunassa ja rajasin kuvasta kulman, jossa kuurankukat näyttivät muodostuvan Josefiinan solmuista. Tätä tunnelmaa lähdin tavoittelemaan tämän viikon käpypitsilumihiutaleessa. 


Pieniä kuurankukkia ikkunassa vanhassa kuvassa.


Minä näin kuvassa Josefiinan solmuja, mietin mitähän sinä saisit kuvasta irti. Varmaan jotain ihan muuta kuin minä.

Oikeasti kuurankukat ovat pieniä jääkiteitä, jotka kasvavat kukkasiksi hitaasti, kun vesihöyry härmistyy ja nestemäinen vesi jäätyy. Ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelu vaikuttaa kuurankukkien muotoon, mutta jääkiteet kasvavat aina kuusikulmaisiksi. Ikkuna siis vuotaa lämmintä ilmaa sisältä ulos, eikä ole riittävän tiivis, silloin kun kuurankukkia esiintyy. Lopputulos on kyllä kaunis vaikka ei niin toivottu.


Kuurankukka


Lumihiutaleet ja kuurankukat ovat usein kuusikulmioita, mutta minä aloitin viisikulmaisesta hiutaleesta. Tämän hiutalekuvion tein itse, jolloin ohjelinkkiä ei löydy. Kuvio on hyvin tasainen ja säännöllinen; jokaisessa kuvio-osassa on kolme kaksoissolmua peräkkäin ennen silmua tai Josefiinan solmua.


5-kulmainen frivolite-kukka


Kuusikulmioon lisäsin keskuskaareen solmun, jotta keskustasta tuli väljempi. Käpyilin myös pieniä irrallisia palasia, kuten ikkunakuvassa.  En ole vielä kovettanut kukkia, mutta ajattelin sen tehdä. Kovettamisen jälkeen, löysähköt Josefiinat asettuvat kauniimmin järjestykseen, vaikka tietysti tässä teemassa se ei ole välttämätöntä.

 Jos keksin pienen kehyksen tai muun sopivan paikan, niin laitan kukat asetelmaksi.


sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Rannikkaat käpypitsireunuksella

 




Kaksi viikkoa sitten valmistui huivi, josta jäi lankaa tähteeksi. huivilanka on ohutta ja riittoisaa. Tein langantähteistä ranteenlämmittimet, mutta silti lankaa jäi vielä jäljelle. En oikein pidä suuresta määrästä jämälankoja varastossa.

 Suunnittelin, että keräisin yhteen kaikki langantähteet ja lajittelisin materiaaleittain, jospa niistä syntyisi jotain mielenkiintoista yhdistelemällä eri paksuisia ja eri materiaalia olevia lankoja ja ehkäpä vielä erilaisia käsityötekniikoita hyödyntäen. Tämä on vasta ajatuksen asteella ja idea saattaa odottaa toteuttamista vielä pitkäänkin.

Olisi mielenkiintoista nähdä muiden ratkaisuja jämälankojen hyödyntämiseen, sillä en usko olevani ainoa, joille näitä kertyy. Haluaisin löytää muitakin ratkaisuja kuin vain että aina voi tehdä pienestä langasta pienen käpypitsikuvion.

 

Ranteen lämmittimet
 

Lanka on ohutta, ja neuloin ohuimmilla puikoilla, jota kotoa löysin. Käsialanikin on hiukan löysä, joten neuleesta tuli löysähkö. Ehkä voisi sanoa ilmava, mikä on positiivisempi ilmaus. Löysähkö käsiala ei aina ole huono asia, näin neuleesta tulee ilmava ja lämmin. Punnitsin valmiit rannikkaat ja yhteispaino oli 18 g eli yksi painoi 9 g, joten lankaa tosiaan kului hyvin vähän.

Varret jätin melko lyhyiksi varmaan siksi, kun vertasin mittaa parhaaseen ja eniten käyttämääni ranteen lämmittimeen ja ajattelin, että tämä on minulle käytännöllisin mitta.

Neulotun varren yläreunan viimeistelin virkkauskerroksella. Virkkasin kiinteillä silmukoilla ja kuviolangalla, jotta sain lisää kuvioväriä ja ryhtiä rannikkaaseen.

Käpypitsireunuksessa rengas on 4+4 ja kaari on 8 kaksoissolmua. Halusin reunuksesta siron ja kapean. Lisäksi pieni solmumäärä helpotti pitsin sovittamista neuleeseen.

 


 Joustava neule on haaste joustamattomalle käpypitsille. Pitsi pitää saada asettumaan tasaisesti. Jos ympärysmitta on liian suuri eli pitsi kiinnitetty liian tiheästi, niin reuna ei ole sileä, vaan kupruilee. Valitsin tämän ohuen reunuksen ja pienet kuviot, jolloin pitsi asettui hyvin heti ensimmäisellä yrittämällä. Ei tarvinnut purkaa tai aloittaa alusta useita kertoja, kuten olisi ollut todennäköistä leveän reunuksen kanssa.

Lopputuloksena voin todeta, että rannikkaat pysyvät paikallaan liukumatta alas ja lämmittävät mukavasti. Näitä voi pitää ulkona, mutta ovat myös mukavat sisällä kevyessä työssä, tietokoneella tai käsitöitä tehdessä.


sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Syksyn sininen lumihiutale



frivolite-hiutale lasipöydällä.



Huivin reunapitsi oli melko suuri urakka ja nyt tyydyinkin tekemään pienemmän työn.

Tällä viikolla menetin kaksi päivää nukkumalla. Sairastin Covid-19 taudin viime vuonna joulukuussa ja luultavasti sain siitä hyvät vasta-aineet. Otin kesällä rokotuksen, jonka jälkeen olin kaksi päivää kovassa kuumeessa ja sen jälkeen hyvin väsynyt. Nyt otin toisen rokotteen saadakseni passin.

Tällä kerralla kuume oli vain 38,2˚C ja kesti vain vuorokauden, mutta nukuin kaksi rokotuksen jälkeistä päivää. Väsymys oli niin kova, että en vain pysynyt hereillä. Kerran keitin mukillisen kahvia. Puolet mukillisesta meni hyvin, mutta sitten toinen puoli oli jo kylmää eli olin nukahtanut kesken kahvimukin. Toivottavasti Tämä tauti ja rokotukset olisivat jo osaltani ohi.

Nyt saan koronapassin, mikä tuo tarvittaessa vapautta liikkumiseen. Tosin ajattelen vieläkin, että on parempi pysyä kotona ja käpyillä. Tätä tapaa suosittelen muillekin, kunnes pandemia on ohi. Käsityöntekijöille kotona pysyminen ei ole niin vaikeaa, kuin muille. Onneksi on myös mahdollisuuksia etätapaamisiin netissä.

 

Lumihiutale

 

Syksyn hämärässä valitsin sinisen langan lumihiutaleen käpyilyyn. Ohje on Kendra Goodnown muokkaama helppo frivolite vintagemalli, joka on ihan perustekniikkaa ja sopii aloittelijoillekin. Hienon vintage-leiman lumihiutaleeseen tuo runsas silmujen eli nirkkojen määrä. En taaskaan mitannut silmujen kokoa, vaan koko saattaa vähän vaihdella käsivaraisesta tekotavasta johtuen.

Vaikka lanka oli melko ohut, niin lumihiutaleelle tuli halkaisijaksi n. 9 cm, mikä on mielestäni melko suuri. Ainakin suurempi kuin suurimmassa osassa lumihiutaleistani. Ohjeessa lumihiutale on muokattu joulupallon ympärille, mutta minä jätin tasaiseksi hiutaleeksi.  Kokonsa puolesta tämä lumihiutale voisi tosiaan sopia paremmin joulupalloon kuin itsenäiseksi koristeeksi. Käyttöä täytyy vielä harkita.

Yritän vielä kasvattaa lumihiutalekokoelmaani joulukuusen koristelua varten. Onneksi jouluun on vielä aikaa.


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Huivin reunuskäpyily

 

Tulevan talven lämmin luxuslankahuivi.

Pitkäaikainen urakka on ohi. Ostin langan messuilta ennen pandemiaa ja olen suunnitellut huivin neulomista siitä asti. En pitänyt kiirettä aloittamisella, koska odotin oivallusta huivin mallista ja muodosta. Sitten oli vielä pitsin valinta, jota mietin viime metreille asti.

Olin ajatellut tekeväni reunaan Ninetta Caruson Endrucks1920 projektissa uudistaman vanhan mallin mukaan. Minun huivini oli kuitenkin niin pieni ja lanka sen verran paksua, että valitsin kuitenkin yksinkertaisemman pitsin. Luulen, että varsinkin villalangoilla käpyilleille, tämä on tuttu ilmiö. Sitä haluaisi kaikkea ihanaa ja koristeellista, mutta sitten paksu lanka asettaa omat rajoitteensa. Tiedot huivissa käytetystä langasta viime viikon postauksessa.



Reunapitsi

Hain helpon reunapitsin ohjeen sivustolta: Free Patterns – ABC Tatting Patterns. Tänään sivusto ei auennut, joten en voinut laittaa linkkiä. Toivottavasti sivusto ei ole kokonaan sulkeutunut. Siellä on useita helppoja aloittelijan ohjeita, mukaan lukien tämä minun renapitsini.

Lähikuvaa reunapitsistä.



Pitsi oli yksinkertainen, mutta löyhäkierteinen lanka ei ole käpyilylanka ja pitsi edistyi hyvin hitaasti. Lanka sopi neulomiseen paljon paremmin kuin käpyilyyn tai virkkaamiseen, joita tekniikoita huivissa käytin.

 

Huivikoru
 

Tein vielä samoista langoista pienen kukan, jonka ajattelin kiinnittää huiviin. En kuitenkaan sitten osannut päättää mihin kohtaan huivia kukan kiinnittäisin. Alkuperäinen suunnitelma oli kiinnittää kukka keskikolmioon, sitten mietin muita vaihtoehtoja ja kiinnityskohta jäi ratkaisematta.


Rintakoru huivisolkena käytettäväksi.


Etsiskelin jo hakaneulaa kukan taakse kiinnitettäväksi. Ehkä kukka toimii parhaiten rintaneulana, jota voi käyttää koristeena tai huivin kiinnittämiseen halutulla tavalla. Näin ratkaisen ongelman ainakin aluksi, vaikka ei olekaan kiva ajatus pistellä uutta huivia neulalla.

 

Näin urakan jälkeen huokaisen helpotuksesta ja olen tyytyväinen huiviini, jota jo äsken kauppareissulla kokeilin. Niin ohut ja silti niin lämmin. Tämä on ehdottomasti ensi talven ykkösasuste. 


sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Villahuivi odottaa käpypitsireunusta

 


Muutama vuosi sitten ostin käsityömessuilta kaksi ihanaa sinivihreää lankavyyhtiä.

Aloitin huivin neulomisen, joka jäi kesken ja eteni hiljalleen parin vuoden aikana. Nyt sitten päätin, että huivin on aika valmistua. Viimeistelyä varten halusin lisätä rehunaan toisen värin. En kuitenkaan muistanut, miltä osastolta olin langan ostanut. Löysin lopulta samaa lankaa Titityyn verkkokaupasta ja sain reunukseen toisen värin.


Langan värit Alfaalfa ja Cornflower ovat ehkä vähän tummempia luonnossa


Tarkoitus on vielä käpyillä tähän pieni reunapitsi. Nyt olen käyttänyt aikaa neulomiseen ja julkaisenkin väliaikatiedon viimeaikaisesta näpertelystä, vakka blogin teemasta riippumatta tekniikkana on neule, eikä käpyily.


 

Huivi

 

Materiaalin on siis Perulainen luonnonkuitulanka Meadow, jossa on pellavaa, laamaa silkkiä ja villaa. Neule on todella kevyt, pehmeä ja lämmin. Neulominen ohuesta langasta johtuen oli hidasta, mutta


Langan vyöte


kuitenkin jäi pieni ajatus isommasta työstä näin ihanasta langasta. Puserolle tulisi aika suuri hinta kevyestäkin luxuslangasta neulottuna.

Minusta tuo sinimailanen oli värinä kiinnostava ja aikoinaan ostin sitä ensimmäiset kerät. Nyt valitsin Titityyn valikoimista tähän sopivana tuon ruiskaunokin. Ruiskaunokin väri haalistuu aina hyvin vaatimattomaksi, enkä ole sillä juuri kuullut värjättävänkään. toisaalta väriaine pitäisi kasvattaa itse, sillä ruiskaunokki on nykyisin melko harvinainen, toisin kuin lapsuudestani muistan.

Lanka on ohut ja kierre löysä. Käpyileminen ei tule olemaan helppoa ja nopeaa, mutta ”hitaasti hyvä tulee”, kuten sanonta kuuluu. Tähän täytyy luotta ja käpyillä kärsivällisesti.


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Lisää käpypitsilumihiutaleita

 


Jatkoa käpypitsilumihiutaleille


 

Lehdet varisevat puista vähitellen. Tällä viikolla olen ihaillut pihlajan väritystä. Kaupungin istutuksiin on valittu Tuurenpihlajaa, jossa on meidän perinteistä pihlajaa kirkkaampi väritys. Nyt väritys korostuu, kun muiden puiden lehdet ovat osin varisseet ja kirkkain loisto alkaa olla ohi. Toivottavasti Korealainen lajike kestää pohjolan talvet. Tämä puu sopii hyvin kaupunkimaisemaan.

Lumihiutaleet

Nyt jatkoin lumihiutaleita, joiden ohje oli viime viikon lumihiutaleiden ohjelinkissä. Tällä kerralla tein sitä yksinkertaisempaa mallia ja onnistuin välttymään näkyviltä virheiltä. Tein frivolite-lumihiutaleita vähän enemmän, sillä tähtään lumihiutaleilla koristeltuun joulukuuseen. Tarkoitus on tehdä eri kokoisia ja eri muotoisia lumihiutaleita, jotta saan kuuseen lumisadetunnelmaa.


Tuuren pihlajan värikäs syksy



sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Frivolite-lumihiutaleita ensilunta odotellessa.



Käpypitsilumihiutaleita



Syksy etenee. Tänään oli kaunis aurinkoinen ruska. Näyttää siltä, että tuuli puhaltaa pian loputkin lehdet puista, koska puiden alle on ilmestynyt värikäs lehtimatto. Näissä tunnelmissa käpyilin lumihiutaleita.

Jotenkin olen kartuttanut kesäisin perhoskokoelmaa ja talvisin lumihiutaleita. Mietin että voisin vaikka ensi syksynä ottaa teemaksi ruskalehdet. Olen tehnyt niin vähän lehtiä, vaikka tänäänkin liikuin keskellä keltaista maisemaa ja lehtiä oli keltaisen kaikissa sävyissä. Ruska vaihtelee vuosittain ja paikoittain punaisesta keltaiseen. Minulta on jäänyt ruskan käpyily vähiin, oletko sinä havainnut ympärilläsi jotain tavattoman kaunista, jota et ole vielä käpyillyt.


Keskipäivän keltainen maisema ja muuttomatkalle lähteviä joutsenia.


Lumihiutaleet


Tällä kerralla lumihiutaleista tulikin kuva-arvoitus. Tehtävänä on etsiä pitsihiutaleista eroavaisuus.

Harmittaa, että heti ensimmäiseen lumihiutaleeseen tein noin tökerön virheen. En kuitenkaan purkanut tai korjannut käpypitsiä. Huomasin virheen niin myöhäisessä vaiheessa, kun kuvio oli melkein valmis. Taas kerran katselin elokuvaa käsityön kanssa. En ehkä ikinä opi, että rauhalliset dokumentit olisivat parempia kuin tiivistunnelmaiset elokuvat.

Ohje on Robin Perfettin ja löytyy linkistä. Pieni ja yksinkertainen, mutta silti niin täydellinen lumihiutale. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on todella kaunis ja aito frivolitelumihiutale. Lankana käytin Lizbeth ja lumihiutaleen halkaisijaksi tuli 4 cm.

Haaveilen, että tänä vuonna lumihiutaleita olisi jo niin paljon, että saisin koristeltua joulukuusen valkoisilla lumihiutaleilla ja olkikävyillä ilman kiiltäviä lasikoristeita. Olkikäpyjä minulla jo onkin tarpeeksi. Kun vielä käpyilen syksyn aja erilaisia lumihiutaleita, niin ehkä niitä kertyy tarpeeksi.

 


Jokimaisemassa iltapäivän auringossa hehkuva vaahtera

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Käpypitsillä villaisia ruskalehtiä



Syksyiset korut villasta ja helmistä


Syksy etenee ja katse kääntyy villalankoihin. Olen käpyillyt villasta kukkia. Nyt halusin kokeilla syksyn lehtiä ja marjoja. Ideaan saattoi vaikuttaa myös se, että keräsin äskettäin pihlajanmarjoja ja aroniaa. Keräsin pihlajanmarjoja 8 litraa ja laitoin ne pakastimeen pehmenemään ennen kuin keitän niistä hilloa.

Olen viime aikoina syönyt paljon pihlajanmarjahilloa, joka nyt alkaa loppua ja on aika keittää uutta. Minun pihlajanmarjani on noukittu makeapihlajasta, jossa on suuret tummanpunaiset marjat. Olen joskus myös etsinyt luonnosta tummanpunaisia marjoja kasvavan pihlaja. Luonnonpihlajasta keitetyn hillon maku paranee, kun sen antaa tekeytyä muutaman vuoden. Tästä makeapihlajasta odotan maukasta hilloa nopeammin.

Makeapihlajahillon tumma väri


 

Villaa ja puuhelmiä

Huomasin omistavani punaisia puuhelmiä, joten valitsin teemaksi syksyn lehdet ja marjat. Puuhelmet ovat vähän turhan suuria (8 mm), mutta käytin niitä kuitenkin. Hiotut lasihelmet villalangassa vaativat suunnittelua näyttääkseen hyviltä. Puu on helpompi pari 100 % villalangalle.

Villalangoista valitsin syksyn väreihin kasvivärjäreillä värjätyt verihelttaseitikin, sipulin ja pietaryrtin. Kaksi ensimmäistä lankaa ovat Koivukorven tilalta Haminasta. Kolmannen olen ostanut luultavasti Savon seudulla liikkuessa, en ole ihan varma lammastilasta, jolta vihertävä lanka on lähtöisin. Yleensä olen ostanut villani suomalisilta tiloilta, pääasiassa suomenlampaan villaa. 

Lankojen vyötteet sekoittuvat helposti siinä vaiheessa, kun kerin langan vyyhdistä kerälle. Tässä on taas haaste varastoinnille; miten saan tiedon lankojen alkuperästä säilymään lankojen mukana. Tunnistatko ongelmaa vai olenko ainoa, joka sekoittaa langat varastossa ja värien valintavaiheessa?

 

Korut

”Syksyn punaiset marjat, kuin kyynel pihlajan on.”  Kuten laulussa, myös minun käpypitsikoruissani on pihlajan punaiset marjat, mutta lehdet eivät ole pihlajanlehden muotoisia. Virkkasin villalangasta pienet pyöreät kuviot, jotka liitin sitten käpyillessä koruihin. Kuvassa lanka näyttää kovin mustalta, mutta oikeasti kyseessä on tumman ruskea.

  • Lehtien ja marjojen välit tein koko ajan samalla solmulla, jolloin nauhaan tuli luontaisesti kierrettä. 
  • Lehtien ympäri tein käpypitsirenkaan. 
  • Helmet lisäsin pitkään silmuun (nirkkoon), eli en pujottanut niitä lankaan etukäteen. 
  • Lankana on Lizbeth 20. 
  • Korun pituus on 6 cm ilman koukkua. 
  • Villaosan viimeistelin kaatamalla kiehuvaa vettä villatupsuihin, toivoen pientä huopumista. En osaa sanoa toteutuiko kuten piti. 
  • Olen iloinen, että kiehuva vesi ei vahingoittanut puuhelmien maalia. 

Koska osien välinen kaari on kierteinen, niin lehdet ja marjat myös kiertyvät, eivätkä välttämättä ole koko ajan samassa asennossa. En ole vielä päättänyt onko se huono asia. Jos haluan vakaamman asennon, niin sitten täytyy kovettaa korun kierteiset osat. Ehkä koekäytän korun ensin.

 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Nopea ja helppo käpypitsilumihiutale



 Lumihiutaleohje Singaporesta


Puin eilen lämpimän takin ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja tuumasin, että ensilumi voi tulla hyvinkin pian. Tänään etsiskelin jo lämmintä pipoa päähän. Ehkä nyt saa jo siirtyä lumihiutaleiden pariin. Aiempien vuosien lumihiutaleet löytyvät blogista tunnisteella lumihiutaleet.

Yritän vielä löytää malleja, joita en ole aiemmin tehnyt. Mielessä on kyllä käynyt myös suunnitella omia lumihiutalemalleja. Toistaiseksi olen tehnyt omia malleja vain myytäviin koruihin ja muut, blogissa tekemäni käpypitsien ohjeet olen pyrkinyt löytämään verkosta tai kirjoista.

 
Lumihiutale   
 

Lankana on Lizbeth 40, jota on suurin osa lankavarastostani. Lankavarastolle käy helposti niin, että joku lanka tietyn vahvuisena alkaa vallata tilaa muilta langoilta. Sitten juuri tästä yleisestä langasta löytyy eniten värejä, jolloin siihen on helppo tarttua. Minulla tällainen tilanvaltaaja on juuri Lizbeth 40. Haittana on, että muiden lankojen värivalikoima jää pieneksi, mikä puolestaan vähentää vielä niiden käyttöä.

Väreiksi valitsin Ecrun ja vaalean antiikki violetin. En ottanut vielä kirkkaampia värejä näin syksyn harmaudessa käpyilyyn.

Mallin löysin sivustolta gracetat.blogspot.com.

Tämä malli oli melko nopea tehdä. Suunnittelinkin tekeväni näitä useamman värejä vaihdellen, mutta sitten sitkeä migreeni vei minulta pari päivää ja teinkin vain yhden lumihiutaleen.

Malli on mielenkiintoinen: lumihiutale lähtee kukasta, mutta lopulta siitä kuitenkin toisen kerroksen jälkeen muodostuu siro lumihiutale. Kuvittelin näitä valkoisena kuusenkoristeena ja siksi toivon tekeväni näitä vielä lisää. 


 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Käpypitsivuokko

 

Käpypitsikuvio Keltavuokko
Lizbeth 40 langasta


Syksy etenee, mutta vielä ei ole lumihiutaleiden aika. Tämä pieni Iris Niebachin kuvio; Anemone toimisi hyvin lumihiutaleena. Katselinkin jo valkoisia lankoja, mutta päätin kuitenkin vielä pitää kiinni kesän väreistä.  Kuvion nimi on vuokko ja päätin katsoa vielä kesään ja käpyillä kuvion kukkaväreillä.

Vuokkovärejä Suomen luonnossa ovat sininen ja valkoinen ja keltainen. Tämä minun keltainen on tosin vähän tumma vuokoksi. Etsin alkukesäisen kuvan äitini pihalla kuusen alla kasvavista keltavuokoista ihan vaan tarkistaakseni muistikuvan väristä. Todellakin keltavuokko on vaaleampi kuin käyttämäni lanka.


Viime kesän keltavuokkoja.


Kuvio löytyy Niebachin kirjasta ”Tatting Fantasia 1”.