Ihailin loistavia, runsaita frivolite - koruja ja päädyin
selailemaan venäläisiä sivuja. Tänään
siis on teemana hieman pitsihistoriaa venäjältä.
Klassinen
frivoliteetti on lähtöisin Englannista. Venäjälle se kulkeutui Ranskasta. Venäjällä
frivoliteetti oli 1900 luvun alussa käsityötapana muiden rinnalla
oppilaitoksessa ja siitä oli julkaistu kirjoja. Kuitenkin v 1917 lokakuun
vallankumouksen jälkeen frivoliteetti leimattiin porvarilliseksi ja kopeaksi
käsityöksi ja sen opetus loppui. Frivoliteetin taitajat lähes hävisivät
Venäjältä. 1980 – luvulla Leningradissa kuitenkin taitoa heräteltiin henkiin
perustamalla kerhoja joissa toimi opettajan Natalia Mihailovna Egelskaja, jonka
ansiosta taito siirtyi uusille sukupolville. Leningradista kurssit levisivät
perestroikan aikana Moskovaan ja frivoliteetin suosio alkoi kasvaa. Klassisella
frivolitettilla tehdyt kaulukset, liinat ja pitsit eivät olleet kuitenkaan
kovin myyviä tuotteita. 1990 luvulla Rina Stepnaja ja Angelina Rozanova kehittivät
tekniikkaa, lisäsivät pitsiin metallia ja helmiä ja perustivat Studio Ankarsin
joka erikoistui koruihin. Frivoliteetin ja ankarsin historiasta tarkemmin Ankars-klubin sivulla ja ankars tekniikan historiasta vielä englanniksi.
|
Ankars klassikko |
Tällä kerralla helmet ovat jotain vanhoja helmiä, jotka löytyivät laatikon pohjalta ja joiden alkuperää en muista. Lanka on ohutta virkkauslankaa. tekniikka vaatii vielä harjoittelua.