Kelttiristikäpyily

 

keväinen kelttiristi.

 

Ennätyslumissa pohrataan edelleen ja kevättä odotellaan. Suomen Käpypitsiyhdistys piti vuosikokouksen etäpalaverina. Kokouksessa päätettiin aloittaa jäsenistön etätapaamiset kuukausittain. Kannattaa käydä katsomassa facebookissa käpypitsiyhdistyksen sivuilta tapaamisajat ja linkki, sekä tulla mukaan tutustumaan ja keskustelemaan käpyilystä, keskeneräisistä töistä ja muusta ajankohtaisesta.

Risti

Ruth Perryn nettisivuilta tein tällä erää viimeiseksi kelttiharjoitukseksi ristin. Tämä risti oli hauska ja kevyt työ.  Valitsin sukkulaan yksivärisen langan, kerältä tuleva lanka oli kirjava. Näin rististä tuli keväisen värikäs ja kuitenkin samalla rauhallinen, kun keskustan solmu ja renkaat olivat samaa väriä.

Risti oli yksinkertainen ja helppo työ ajankuluksi. Pienen muutoksen ohjeeseen kuitenkin tein. Olen tottunut ristissä pidempään jalkaan ja lisäsin tähänkin jalkaan pituutta, jolloin rististä tuli kotoisemman muotoinen.

Käpypitsiyhdistyksellä on keskusteluryhmä facebookissa.

Käpypitsisolmuriipus

 

Ristiriipus pellavakankaalla.

Talvi jatkuu lumisena ja liukkaana. Valo houkuttelisi ulos, mutta jäisen kävelytiet tuntuvat pelottavilta ja on paljon turvavallisempi istua kotona ja tehdä käsitöitä kuin lähteä liukastelemaan lenkkipoluille.

Ystävänpäivän jälkeen palasin taas Ruth Perryn frivoliteohje-sivulle. Ehkä kelttisolmuissa on jotain, mikä houkuttelee tekemään niistä riipuksia. Joka tapauksessa huomaan taas tekeväni riipusta. Tämän kuvio on myös ohjeessa riipus, joten teen kerrankin aivan ohjeen mukaan.

Tämä solmukokonaisuus   on ihan reilun kokoinen riipus ja ajattelin, että toimisi myös kirjanmerkkinä. Koska solmu oli hauska, käpyilin niitä useampia eri väreissä ja yhteen lisäsin nauhan, jolloin käyttötarkoitus muuttui kirjanmerkiksi. Yritin kyllä pysyä riipuksissa, mutta laajensin käyttöä.

Riipus

Ohjeessa on selostettu riipuksen tekeminen. Kelttisolmu  keskelle tehdään pujottamalla kaarista. Käytin apuna klemmaria. Omassa solmussani 16 kaksoissolmua / kaari, jolloin solmut asettuivat kehykseensä sopivasti. Mallissa oli toinenkin vaihtoehto, mutta 16 oli sopiva. Oli hyvä, että ohjeessa oli esimerkki kahdesta solmumäärästä ja havainnollistettu myös huonompi solmumäärä. 

Varmaan kaikki pitsintekijät tuntevat tilanteen, jolloin pitsiä pingotetaan, höyrytetään ja yritetään saada toivottuun muotoon. Harvassa ohjeessa on vaihtoehtokuvia eri solmumääristä. Tässä ohjeessaa 20 kaksoissolmulla tehtiin 3D vaikutelmaa, kun keskusristi ei ihan istunut reunukseen.

 

Ristiriipus eri väreissä riipuksena ja kirjanmerkkinä.

Viimeistely

Tässä riipuksen halkaisijaksi tulee 4 cm. Mikä on mielestäni hyvin sopiva koko. En kovettanut riipuksia kovaksi vaan jäykistin hiukan tekstiili decoupase-lakalla, ehkä kovempi kovettaminen olisi ollut tarpeen.

Tein siis yhdestä kuviosta kirjanmerkin käpyilemällä siihen nauhan. Nauha jäi ohueksi koska jatkoin sukkulassa olevalla langalla. Olisi ollut järkevämpää laittaa paksumpi sydänlanka. Joskus hyvät ideat tulevat liian myöhään, silloin kun on jo ajattelemattomasti valittu huonompi vaihtoehto. 

Kirjanmerkin nauhassa on kierrevaikutelma, joka on saatu aikaan käpyilemällä vain yläsolmuja peräkkäin. Nauhan loppuun tein rengaskuvion. Tässä kirjanmerkissä on ohjeessa ollut lenkki ripustamista varten. Riipuksista jätin pitsilenkin pois ja käytin kiinnittämiseen metallilenkkiä, joka vaikutti tässä käytännöllisemmältä.

Ystävänpäivän sydän käpyiltynä solmuksi

Pieni solmusydän.

Lunta sataa edelleen, vaikka tuntuu jo että tälle talvelle riittäisi. Aurinko on kuitenkin ilmestynyt hetkeksi taivaalle ja lupaa kevään vielä koittavan. Hanget hohtavat auringossa jo niin, että kaivoin aurinkolasit esiin. Tosin taidan olla poikkeuksellisen herkkäsilmäinen ihminen.

 Kuulin jopa linnun viserrystä tänään kävelylenkillä. Linnuilla ei pitäisi olla kiirettä vielä. Ainakaan linnunpöntöt eivät ole vielä pesimiskunnossa ja kävellessä katselin, että moni pönttö olisi jopa uusimisen tarpeessa.

Ystävänpäivän lähestyessä mietin käpypitsiin sydänaiheita. Päätin poiketa linjasta enkä ottanut ohjetta Ruth Perryltä vaan päätin muotoilla solmun itse. Solmu ei sitoudu lopulta niin tiukasti ja säännöllisesti kuten kelttisolmut, mutta solmuni muodostaa kuitenkin selkeästi sydämen.

En halunnut solmusta tiukkaa, mieluimmin kevyen ja ilmavan, mikä on muuten frivoliteetin perimmäinen ajatuskin. Tässä tavoitteessa onnistuin.

 

Sydän

Tein solmun pujottamalla klemmarin avulla, koska solmu on niin pieni en tyhjentänyt kelttisukkulaa tätä työtä varten. Laitoin sydämeen keskelle pienen riipuslenkin, joka puristaa kaaret yhteen, jolloin sydän säilyttää muotonsa paremmin. Löysässä solmussa on aina pieni ongelma saada työ pysymään muodossaan, jos kuviot on sidottu yhteen silmuilla.

Minä halusin löysiä ja irtonaisia kaaria kevyen lopputuloksen aikaan saamiseksi ja liitin kaaria yhteen mahdollisimman vähän. Pari liitosta oli kuitenkin välttämättä tehtävä, jotta solmusta muodostui sydän.

Pandemia-aikaa eletään edelleen ja ystävänpäiväksi riittää yksi sydän, jonka kuvia voi jakaa puhelimella. Tein kuitenkin kaksi. Ensimmäisestä tuli harjoitus ja toisesta sitten tietoisempi pujotus.

Äkkiä katsoen sydämet näyttävät samanlaisilta, mutta ensimmäisessä tein virheen ja vasta toinen onnistui suunnitelman mukaan. Tämän luulen olevan tuttu ilmiö käpyilijöille, jotka lähtevät tavoittelemaan lopputulosta liikoja piirtelemättä, vain ajatuksen pohjalta.

 

Kaksi sydäntä, joista toisessa virhe.

Sydämistä tuli pienet (Lizbeth 40 langalla), korkeus 2 cm. Tässä koossa ketju toimisi paremmin kuin nauha. Sydän on itsessään hyvin kevyt ja ketju voisi pitää sitä paikallaan paremmin kuin nauha. Ketjuun voisi pujottaa sydämen seuraksi pienen helmen tai kristallin sopivan painon aikaansaamiseksi.

 Vaikka sydämessä on riipuslenkki, niin ripustuspaikan ja tavan voi valita mielikuvituksen mukaan muuallekin kuin riipukseksi.

Hyvää Ystävänpäivää!

Kelttiseppele käpypitsistä

Frivolitesolmuilla kelttiseppele

 

Pakkaslunta tupruttaa ulkona ja hanget kasvavat. Tulee mieleen lapsuuden talvet, kun mäkeä laskettiin lumipenkoista ja kivisistä töyräistä, jotka harvoin peittyvät niin paksuun lumeen, ettei pulkan pohja naarmutu. Ehkä ennen oli ihan oikeasti useammin lumisia talvia. Luonto ja lumi tuovat minulle positiivisia muistoja. Olisi kiva tietään onko se asuinseutu vai ikäluokkakysymys ja mitä muita elementtejä kuuluu muiden ympäristöjen lapsuuden positiivisiin muistoihin.

Pitsin käpyilyssä on ollut haasteita, mutta haasteethan on tehty voitettaviksi. Viipyilen siis edelleen Ruth Perryn kelttiteemassa ja päättymättömissä solmuissa. Tämän päivän ohje on otettu blogista ja löytyy linkin kautta.

 

Seppele

Tämä seppele näytti sopivasti ajattelua vaativalta ja lähdin reippaasti sitä käpyilemään. Jotenkin en saanut pidettyä ajatuksiani ja lankoja järjestyksessä ja tein virheen. Totesin, että on turvallisempaa aloittaa kahdella erivärisellä langalla ja otinkin sitten käyttöön hiukan paksumman langan. Langat ovat pehmeitä ja vähän löysäkierteisiä lankoja, joista tein syksyllä huivin.

Onnistuin lopulta keskittymään ja sain tämän käpypitsikranssin aikaiseksi. Ihmettelen yhä, miten työ oli niin vaikea, vaikka näytti ohjeessa hyvinkin selvältä ja yksinkertaiselta. Joskus paksummasta langasta on apua ja sen avulla saa paremmin kiinni pitsin olemuksesta ja kiemuroista, myös eri väreistä oli hyötyä tässä harjoituksessa.

Seuraava vaihe olisi ollut ohuempi lanka, mutta en sitten kuitenkaan jatkanut harjoittelua haastavammalla langalla, koska aika loppui, enkä ehtinyt käpyillä enempää. Tai oikeasti en malttanut, sillä mielessä pyörivät jo seuraavat haasteet.

Arkistointi

Nyt en oikein tiedä ompelisinko tuon seppeleen jonnekin. Lanka on häiritsevän pehmeä ja työn koko on halkaisijaltaan vain 3 cm. Tämä jää selvästi odottamaan sijoituspaikkaansa. Seppele on pieni ja joku sopiva paikka sille pitäisi löytyä, ettei pääse häviämään.