Valkoisen vuoro

 

Käpyilty pitsiliinan yhdeksäs kerros

Liina jatkui kerroksella. Tummansiniset täplät tanssivat tiiviisti melkeinpä muodostaen tummansinisen raidan. Vaalean sininen on selvästi ottanut pohjavärin roolin, kuten suunnittelinkin. Nyt oli selvästi jo korka aika tuoda liinaan lisää valkoista väriä. 

Pihalla aurinko paistaa ja lumihanget sulavat pois, Kevät etenee.

Kädentaitomessut ja käpypitsiliina

 

käpypitsitöitä esillä kädentaitomessuilla.

 

Käpypitsiyhdistys aloitti kevään kädentaitomessuihin osallistumisen Helsingissä. Kevään ohjelmassa on vielä messut Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Messuilla on mahdollisuus nähdä käpyilyä sekä kokeilla itse kaksoissolmujen tekemistä, lisäksi messuille osallistuvat tuovat omia käpypitsejään pieneksi näyttelyksi messuyleisölle. Työpajassa oli kokeilijoita molempina päivinä ja saimme nähdä onnistuneita kaksoissolmuja. Messuista jäi hyvä mieli.

Kevätliina

Renulekin kevätliina on jatkunut uusilla kerroksilla. Kaksi viimeistä kerrosta ovat olleet kovin sinisiä. Työskentely on ollut mukavan selkeää, kun ei ole ollut tällä kerralla tarvetta eri väristen lankojen vaihtamiseen kesken kerroksen.

Ensimmäiset 7 kerrosta käpyilty valmiiksi.

Kevätliinan uudet kerrokset

 

Liinan alku pahvilaatikon kannella.

Liina jatkuu. Tässä kerroksessa vaihdoin työlankaa jokaisen kerroksen jälkeen, liian myöhään huomasin, että olisin voinut tehdä nuo valkoiset kukat ensin ja sitten liittää osina kerrokseen, jolloin olisin voinut käpyillä koko kerroksen sinisillä langoilla. No, on niin helppo olla jälkiviisas.

Kevät etenee ja talven ensimmäiset pikkulinnut ovat ovat näyttäytyneet asutuksen lähellä, ilma täyttyy taas lintujen sirkutuksesta. Onnistuin saamaan puhelimen kameran lähelle erään tiaisista arimman; pyrstötiaisen. Harmi, ettei ollut kameraa mukana, puhelimen kuvat eivät ole niin laadukkaita. Onneksi lintu tuli lähelle.

Useimmat pyrstötiaiset lentävät pakoon heti, kun homaavat tulleensa havaituiksi, mutta tämä yksilö oli rohkea ja jäi kuvattavaksi. Ajattelin jakaa tämän kuvan kevätmetsästä ja lumihankia pelkäämättömästä linnusta.

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 

Kevätliinaan 2025 käpyilty uusi kerros

 

Käpypitsiliinan keskustan valkoinen kukka.

Jatkoin käpypitsiliinaa valkoisella kerroksella. Nyt värit ovat tassapainossa ja keskustaan muodostuu valkoinen kukka. Ehkä kukasta tulee teema. Vaalean sinistä lankaa on eniten, joten se voi toimia pohjavärinä. Molemmissa sinisissä  värinä  lukee Wedgewood, joten väriyhdistelmän pitäisi  toimia. 

Wedgewood-posliineissa on yleensä selkeät kuviot. Ehkä valkoinen tässä liinassa voi toimia kuviovärinä. Valitettavasti valkoinen ei ole matta tai luonnonvalkoinen, mutta puhtaan valkoisella on nyt käpyiltävä.

Jännittävää nähdä kuinka liina edistyy kerros kerrallaan. Päätin tehdä värivalinnat aina jokaisen kerroksen alussa sen sijaan, että hahmottelisin paljon etukäteen.

Keväinen käpypitsiliina

 

Kevätliinan aloitus

Kevättä ilmassa, lintujen viserrys on alkanut pihapuissa auringon paisteen vieraillessa maiseman yllä. Eletään vielä talvea, mutta kevät on selvästi tulossa. Energisenä hetkenä aloitin uuden kevätliinan nähtyäni uuden  ohjeen Renulek-blogissa. Minulla on jo neljä liinaa, neljän eri vuodenajan sävyissä. joten ajattelin liinojen jo riittävän. Kun on käpyily kyseessä, ei voi aina luottaa ajattelevansa järkevästi.

Minulla oli kolmea yhteensopivaa väriä (Lizbeth 40; 601, 655 ja 656, joilla aloitin käpyilyn. Päätin, että jos lanka  loppuu kesken, niin liinasta tulee vähän pienempi, jännitystä riittää siis koko liinan käpyilyn ajaksi. Kuvassa ensimmäiset kerrokset.

Käpyilyä aurinkoa odotellessa.

 

Käpypitsi koristenapin kanssa.

Päivät pitenevät hitaasti ja hämärän aika on vielä pitkä. Aurinkoa odotellessa käpyilin oman auringon koristenapista ja keltaisesta langasta. Ohje löytyi Wally Sosan kirjasta Celtic Tatting with a Twist. Kirja löytyi hyllystä ja olen aiemmin käpyillyt sieltä kansikuvaohjeen. Nyt käpyilin nappikuvion. Kirjaan jäi vielä monta pitsiohjetta tulevia projekteja varten.

Kirjan ohjeessa keskusta oli tummempi ja reunus vaaleampi, minun auringossani keskusta on keltainen ja sininen taivas auringon ympärillä. Alla kuva kirjasta ja kirjan kuvioista värivalintoineen.

Käsittelin oman kuvioni kevyesti tekstiilidecoupagelakalla, jolloin toisen kerroksen kolmiapilat pysyvät suorempina säteinä keskustaan nähden.

Siemenhelmiä käpypitsissä

 

siemenhelmikuvioita

Aurinko paistaa ja keväinen luonto herää. Vihreä väri valtaa alaa ja käpyptisissäkin olisi voinut olla joku muu väri kuin ruohonvihreä, mutta sillä tulin aloittaneeksi, ja pitsistä tulee keväinen.

Löysin ohjeen, jonka kuvio muodostuu sekä pitsistä, että siemenhelmistä. Pienistä osista koottu kuvio on edistynyt vähitellen muiden töiden ohella. Haaveilen tästä syntyvän kassin kukkarokehykseen kuten ohjeessa.

Varastoistani löytyi käyttämättä jäänyt kukkarokehys. Kehys on jäänyt käyttämättä koska se on liimattava tai kiinnipuristettava malli. Olen aiemmin tehnyt vain kehykseen kiinni ommeltavia kukkaroita, nyt täytyy saada käpyiltyä pitsi valmiiksi ja hankkia sopiva liima.

Lanka on Novitan Cotton Crochet - virkkauslanka, vähän paksu käpypitsiin, mutta mielestäni sopiva pussukkaani. Siemenhelmet sai juuri ja juuri pujotettua paksuun lankaan, minkä vuoksi helmet pysyvät paremmin asennossa ja sulautuvat hyvin pitsikuvion osaksi. Oikeastaan on kiva käyttää pois varastoon kertyneitä lankoja, jotta tulee tilaa uusille ostoksille.

Ohjeen löysin Teiko Fujiton kirjasta Tatted Fashion (ISBN 1-891656-40-6).

kuva käpypitsiohjekirjasta

Käpypitsin keltainen sävy

 

Violetinsävyt korostamassa keltaisia kuvioita

Vihdoinkin lumi on väistynyt ja aurinko paistaa. Kevät on kauneimmillaan, puihin on juuri puhkeamassa pieniä lehtiä vihreän kaikissa sävyissä. Keväinen maisema on kaunis ja eri puulajien ryhmät erottuvat uusien lehtien eri väreinä maisemassa. Kun lehdet kasvavat täyteen kokoonsa ja kevät vaihtuu kesään, lehtien värierot tasoittuvat lehtien täyttyessä lehtivihreällä.

Tyhjensin violetinsävyistä lankaa täynnä olevan sukkulan. Violetti sai tällä kerralla seurakseen keltaisen  värin. Ehkä valkoinen väri olisi ollut käpypitsissä herkempi. Mallissa kuvio oli käpyilty yksivärisenä, mutta tänään näin. Käpyilyohje on Instagramissa  nimimerkin do_tori - sivulla, kuten oli myös seppele, jota yritin tehdä eri paksuisilla langoilla pari viikkoa sitten.

En ole vieläkään keksinyt, miten saisin pieniä kuvioita kivasti esille, katson varmaan seuraavaksi taulunkehysvarastoni, jos siellä olisi sopivia kehyksiä.

do_torin  kiehtovia kuvioita Instagramissa

Pikkuliina valmistui

 

Käpypitsiaurinko

Sain aurinkoliinani käpyiltyä valmiiksi. Meillä on ollut viikolla aurinkoisia päiviä. Nyt taas säätiedotukset lupaavat pilviä, jäisiä kelejä aamuksi ja jopa loppuviikoksi lunta. Kevät etenee kuitenkin ja pilvistä ei ole haittaa, kun sain tämän kotiaurinkoni valmiiksi, se saa hyvälle mielelle, vaikka pirteää vaalean keltaista onkin vähemmän kuin etukäteen kuvittelin. Syvä keltainen keskustassa hallitsee ja oranssi erottuu selvästi siksi vaalea väri jää varjoon.

Sugarplum

Katsoin tarkemmin Wikipediasta mikä on sokeriluumu. Merkityksiä sanalle löytyi useita ja vanhin viittaus 1400 luvulle. Olkoonkin sokerissa keitetty luumu, kuivattu luumu tai kuorrutettu kova sokeripala. Värit vaikuttavat lopputulokseen ja minun liinassani loistaa aurinko.

Lisää värivaihtoehtoja löytyy käpypitsiliinan ohjesivulta. Ohje on yhteistyön tulos nimimerkeiltä Lilliantatlace&Forgetmeknot ja mielenkiintoinen jo alkuperänsä vuoksi. Itse en ole koskaan yrittänyt luoda käpypitsimallia yhdessä kenenkään toisen ihmisen kanssa.

Liinani halkaisija on 18 cm Lizbeth 40 langalla. Liina on pieni, mutta löytää varmasti paikkansa eikä päädy laatikon perälle. Siellä on jo tarpeeksi pikkuliinoja. Haluaisinkin tietää, miten saatte lukuisat pienet pitsit esille ja arvoisilleen paikoille. 

Aurinkoinen käpypitsiliina

 

Käpypitsiliinan uudet kerrokset

Pääsiäinen juhlittiin aurinkoisessa keväisessä säässä. Nyt taas on ollut havaittavissa pohjoistuulta, pakkasta ja lumisadetta. Piti ihan ottaa uudestaan käyttöön lämpimiä vaatteita, joiden kuvittelin jo olevan odottamassa ensi talvea. Kevät on arvaamaton.

Käpyilin pääsiäistauon jälkeen aurinkoiseen käpypitsiliinaan uusia kerroksia. Vielä näen liinassa auringon. Viimeinen kerros on merkittävä; säilyykö ilme samana loppuun asti vai muuttuuko liinan luonne.

Kevätkukkia äitini pihalla pääsiäisen aikaan.

Aurinkokäpyily jatkuu

 

käpypitsiaurinko kasvaa

Aloitin viime viikolla keltaisen käpypitsiliinan, nyt liina jatkuu vähän oranssilla hehkulla, mutta mielestäni pitsi säilyy edelleen keltaisena aurinkona. Värivalinnat ja järjestykset ovat toisinaan haastavia, kuten kuvittelen sinun käsityöihmisenä tietävän. Katsotaan miten tämä etenee......

I

Keltainen käpypitsi

 

Keltainen käpypitsi pahvilaatikon kannella.

Aurinko on paistanut useampana päivänä ja ilmassa on ollut kevään tuntua. Toki pakkaset voivat vielä palata, mutta nyt haaveillaan leudoista kevätsäistä. Valitsin auringonkeltaisen langan ja halusin kuvalle taivaansinisen taustan. Sopiva väri löytyi työpöydälläni olevan pahvilaatikon kannesta, tosin väri oli auton kuvassa, mutta myös taustalla oleva talonseinä sointui sävyyn. 

Otin kuvan taas puhelimella ja totean, että langan väri vivahtaa kuvassa todellisuutta enemmän oranssiin. Taustojen etsimien on välillä hankalaa, kun tuntuu, että kaikissa mahdollisissa paikoissa on jo otettu niin monta kuvaa. Tähän haluaisin mielelläni hyväksi havaittuja ratkaisuja, jos olette keksineet miten kuvien taustoihin saa vaihtelua pienellä vaivalla kotona.

Pieni pääsiäiskuvio

Aurinko- ja pääsiäisteemalla aloitin keltaisen käpyilyn. Ohjeen tähän käpypitsiliinaan huomasin Instagramista nimimerkiltä Lilliantatlace. Tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että liina oli Lillian Yeungin ja Tiffany Leen yhteistyötä ja löytyy Iternetistä Leen sivultolta Forgetmeknot . 

Liina on toistaiseksi vaikuttanut  valerenkaiden ja josefiinansolmujen harjoitukselta. Tekniikkaharjoitukset ja toistot ovat aina hyödyllisiä. En ole katsonut mitä harjoitusksia tulevat kerrokset tuovat tullessaan.

 Liina on kaunis ja toivon, että osaan valita oikeat värit ihan loppuun asti, jotta saan aurinkoni pääsiäiseksi. Lankana minulla on Lizbeth 40. 

Käpypitsiliina Ilona Jalavan aiheesta

 

Käpypitsiliina vanhan kirjan aiheesta

Pakkaspäivät jatkuvat ja olen pyöritellyt parin viikon ajan käsissäni valkoista lankaa ja Ilona Jalavan kirjan kukka-aihetta. Lopputuloksena syntyi pieni liina. Kuvittelin keskustan erottuvan selkeämmin, mutta siitä tuli sekava lehtikasa. Ilmiö lienee tuttu kaikille käsityöläisille; lopputulos ei aina vastaa ennakkokuvitelmaa.

Tämän kokemuksen jälkeen voin käyttää yksittäisiä kukkia koristeena, mutta liika on aina liikaa. Liina oli kuitenkin hyvä harjoitus ruusunlehtien lehtisuonten ompelemiseen ja voisin kuvitella käyttäväni tätä tekniikkaa myös muissa töissäni.

Liinan voin laittaa esille, mutta se vaatii todella rauhallisen ympäristön ja taustan.

Tässä vielä linkki sivulle, jossa Ilona Jalavan kirja on julkaistu kahtena pdf-tiedostona.

Ilona Jalavan käpypitsikirjasta

 

Käpypitsikuvio alkuvaiheessa

Pakkaspäiviä on riittänyt ja jotenkin ne minua hidastavat. Ajattelin tehdä koruja. Ajatus ei ole kadonnut, vaikka väliin otin vanhan ohjeen vanhasta kirjasta. Ilona Jalavan "Käpyily ja solmeilutyöt" on ensimmäinen suomennettu käpypitsikirja 1920-luvulta. Olen käpyillyt aika vähän tästä klassikkokirjasta. Nyt päätin ryhdistäytyä.

Kukka-aihe

Valitsin malliksi kukka-aiheen, jota olen suunnitellut jo pitkään käpyileväni. Valitsin käpypitsimallia niin kauan, että lopulta ehdin vain aloittaa työn. Ehkä niin käy sinulle myös toisinaan; pitsimalleissa on runsauden pulaa tai sitten kaikki mallit olisi kiva tehdä, mutta eivät ole sopivia juuri nyt ja sopivaa ei löydy ollenkaan.

Kirjassa tästä kuviosta on tehty kolmioita kauluksiin ja somessa olen nähnyt kolmiota muutettuna kaulakoruksi. Minulla on kuvion soveltaminen  vielä kesken; mihin oman kolmioni sijoitan tai käsittelenkö kuvio-osia siten, että lopputulos ei ole kolmio ja mikä käyttötarkoitus voisi sen jälkeen olla. Ehkä tämä selviää minulle lähiaikoina.

Kirja on ladattavissa internetistä ainakin tältä sivustolta. Kirja on kahtena osana ja tulostettavana Pdf- muodossa. Ohjepiirrokset ovat jälkimmäisen osan lopussa.

Liina valmistui

 

Liina kameralla kuvattuna

Viime viikolla olin ahkera ja käpyilin liinan valmiiksi. Reunakuviot ovat yhden sukkulan kuvioita, joten työ sujui melko nopeasti. Osan kuvioista käpyilin junamatkalla. Mahdollisesti juuri silloin sain jonkun viruksen mukaani ja nyt olen nukkunut koko päivän. Jaksoin ottaa liinastakin kuvan vain puhelimella kameran sijasta. Liitän kuvan postaukseen, vaikka kuva ei ole paras mahdollinen. Liinan kokonaisuus on kuitenkin näkyvissä ja työvaiheista on parempia kuvia aiemmissa postauksissa.

Liina on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja liinan kooksi tuli n. 40 x15 cm. Tälle liinalle löydän paikan kotoa, jopa kaksi pöytää on mielessä. Nyt ajattelen liinan päätyvän rauhallisemmalle pöydälle, koska luulen harvan kuvion olevan vähän haastava käytössä. Viimeistelynä liinassa on vain höyrytys.

Liinan keskusosa käpyilty

 

Keskusta käpyilty yhdellä sukkulalla

Liina oli pienellä tauolla, mutta nyt taas jatkunut keskuskuviolla. Liina on siis muodoltaan pitkulainen ja ensimmäiset kuviot olivat päätyjä. En tiedä olisiko ollut parempi aloittaa reunasta vai toiminko oikein aloittamalla keskuskuviosta. Luulen, että onnistuu näiknkin vaikka mietinkin reunakuvioiden kiinnittymistä rengasriviin.

Mielenkiintoista tässä oli keskustan keveät renkaat. Kun keskustassa on yhden sukkulan kuvio, niin vieressä olevat käpyillyt kaaret vaikuttavat massiivisilta ja leveiltä keskusrenkaiden vieressä. 

Viimeinen vaihe on lisätä reunakuviot ja sitten liina onkin valmis.

Käpypitsiliina jatkuu

 

käpypitsikuviot yhdistyvät toisiinsa

Kellojen siirtäminen talviaikaan vei päivästä viimeisetkin valonsäteet. Pilviset sadepäivät vielä lisäsivät synkkää tunnelmaa. Viileä sää ja harmaat päivät eivät oikein lisää reippautta, vaan saavat pikemmin kääriytymään huopaan ja pysymään sisällä. 

Syysväsymyksestä huolimatta olen hiukan alkanut yhdistelemään liinan käpypitsikuvioita toisiinsa ja uskon, että tämäkin liina vielä valmistuu, vaikka vähän laiskasti edistyvätkin. Kuvan kappale on liinan toinen pääty, en halunnut kuvata nyt enempää, jotta sain tuosta osasta suuremman kuvan. Liina siis jatkuu yhä.

Käpypitsiliinan aloitus

 

Päivänvalo lyhenee vääjäämättä ja tuntuu, että aurinko on harvinainen ilmiö. Ulkona on yllättävän kylmä tuuli. Ensi viikolla alkaa marraskuu, joten pieni vilu kuuluu jo asiaan. Positiivista on, että joulu lähenee päivä päivältä. 

Jouluaiheiset käpypitsit saavat tosin vielä odottaa. Käpyilin ohjekirjasta korusetin viime viikolla. Samassa kirjassa oli mielenkiintoinen pikkuliinan ohje, jonka päätin käpyillä. Aloitin irrallisista kuvio-osista, jotka tulen liittämään liinaan. Toistaiseksi käpyily on tapahtunut yhdellä sukkulalla. Jatkossa lisäksi tulee toinen lanka kerältä, mutta aloitin nyt näistä.

Näin alussa olevasta työstä ei ole vielä paljon kirjoitettavaa, mutta liina etenee hiljalleen.

Syksyn käpypitsikukka valmistui

 

Kukkaliina vanhalla Arabian Pellervo-vadilla

Pikkuliina valmistui erivärisenä kuin mallinsa, mutta minusta tuo kukka korostuu kauniisti tässäkin vaihtoehdossa, jopa selvemmin tai ainakin erilailla kuin  siinä käpypitsimallissa, joka löytyy Instagramista ja jonka tiedot on edellisessä postauksessa.

Satuin laskemaan käpypitsin hetkeksi tarjoiluvadille, joka oli keittiön pöydällä. Huomasin, että astian kukkakuvio sopii hyvin asetelmaksi tämän uuden pitsikukan kanssa ja kuvasinkin sen siinä. Jännää, miten usein käpypitsin kuvauspaikka tulee suunnittelematta vastaan ja tuntuu olevan ainoa oikea paikka valokuvaukseen.

Pellervo-vati on ohutta fajanssia ja kuului vanhempieni häälahja-astiastoon. Muistan, kuinka lapsuudessani äiti teki tähän vatiin maitokiisselin ja pudotteli mansikkahillokasoja kiisselin koristeeksi. Hento astiasto on suurimmaksi osaksi hajonnut viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana, mutta tämä vati jäi ehjäksi ja on lämmin lapsuusmuisto.

Kukka on kaunis, ja mietin, miten sen saisin koristeeksi. En ole vielä kovettanut, vähän höyrytin, mutta haluaisin sen esille jotenkin ja paikka määrittää viimeistelyn.

Meditaatiokäpypitsi

 

Syksyisen pienen käpypitsiliinan ensimmäiset kerrokset.

Elämässä ja töissä on ollut kiirettä ja pitsille on jäänyt vain vähän aikaa. Ajattelin ottaa tämän pitsin meditaatiokäsityöksi, jota aina vähän kerrallaan ehtisin käpyillä ja tulisin pysähtyneeksi välillä. Pienet tauot arjessa ovat arvokkaita.

 Löysin ohjeen Elzbieta Jurzystan Instagramtililtä:"frywolitka.tatting".Ajattelin, että työ on mukava ja pieni ja sopiva vähitellen tehtäväksi. Päätin ottaa värijärjestyksen alkuperäisestä työstä, mutta nyt kun sain ensimmäiset kerrokset valmiiksi, niin huomaan jo tehneeni väreissä virheen.

Valitsin tähän syksyn värejä ecrun lisäksi. Vasta nyt kun ensimmäiset kerrokset on valmiita, huomasin, että värit poikkeavat mallista, mikä tässä tapauksessa olisi ollut todella kaunis. Nyt syksyn väriä tulee enemmän, ehkä pitsin väri sopii kuitenkin vuodenaikaan. Katsoin ohjetta liian nopeasti ja huonosti keskittyen. Katsotaan mitä tästä syntyy. Ainakin alkuperäistä pienempi pitsi, koska Lankana on Lizbeth 40.