Siemenhelmiä käpypitsissä

 

siemenhelmikuvioita

Aurinko paistaa ja keväinen luonto herää. Vihreä väri valtaa alaa ja käpyptisissäkin olisi voinut olla joku muu väri kuin ruohonvihreä, mutta sillä tulin aloittaneeksi, ja pitsistä tulee keväinen.

Löysin ohjeen, jonka kuvio muodostuu sekä pitsistä, että siemenhelmistä. Pienistä osista koottu kuvio on edistynyt vähitellen muiden töiden ohella. Haaveilen tästä syntyvän kassin kukkarokehykseen kuten ohjeessa.

Varastoistani löytyi käyttämättä jäänyt kukkarokehys. Kehys on jäänyt käyttämättä koska se on liimattava tai kiinnipuristettava malli. Olen aiemmin tehnyt vain kehykseen kiinni ommeltavia kukkaroita, nyt täytyy saada käpyiltyä pitsi valmiiksi ja hankkia sopiva liima.

Lanka on Novitan Cotton Crochet - virkkauslanka, vähän paksu käpypitsiin, mutta mielestäni sopiva pussukkaani. Siemenhelmet sai juuri ja juuri pujotettua paksuun lankaan, minkä vuoksi helmet pysyvät paremmin asennossa ja sulautuvat hyvin pitsikuvion osaksi. Oikeastaan on kiva käyttää pois varastoon kertyneitä lankoja, jotta tulee tilaa uusille ostoksille.

Ohjeen löysin Teiko Fujiton kirjasta Tatted Fashion (ISBN 1-891656-40-6).

kuva käpypitsiohjekirjasta

Käpypitsin keltainen sävy

 

Violetinsävyt korostamassa keltaisia kuvioita

Vihdoinkin lumi on väistynyt ja aurinko paistaa. Kevät on kauneimmillaan, puihin on juuri puhkeamassa pieniä lehtiä vihreän kaikissa sävyissä. Keväinen maisema on kaunis ja eri puulajien ryhmät erottuvat uusien lehtien eri väreinä maisemassa. Kun lehdet kasvavat täyteen kokoonsa ja kevät vaihtuu kesään, lehtien värierot tasoittuvat lehtien täyttyessä lehtivihreällä.

Tyhjensin violetinsävyistä lankaa täynnä olevan sukkulan. Violetti sai tällä kerralla seurakseen keltaisen  värin. Ehkä valkoinen väri olisi ollut käpypitsissä herkempi. Mallissa kuvio oli käpyilty yksivärisenä, mutta tänään näin. Käpyilyohje on Instagramissa  nimimerkin do_tori - sivulla, kuten oli myös seppele, jota yritin tehdä eri paksuisilla langoilla pari viikkoa sitten.

En ole vieläkään keksinyt, miten saisin pieniä kuvioita kivasti esille, katson varmaan seuraavaksi taulunkehysvarastoni, jos siellä olisi sopivia kehyksiä.

do_torin  kiehtovia kuvioita Instagramissa

Pikkuliina valmistui

 

Käpypitsiaurinko

Sain aurinkoliinani käpyiltyä valmiiksi. Meillä on ollut viikolla aurinkoisia päiviä. Nyt taas säätiedotukset lupaavat pilviä, jäisiä kelejä aamuksi ja jopa loppuviikoksi lunta. Kevät etenee kuitenkin ja pilvistä ei ole haittaa, kun sain tämän kotiaurinkoni valmiiksi, se saa hyvälle mielelle, vaikka pirteää vaalean keltaista onkin vähemmän kuin etukäteen kuvittelin. Syvä keltainen keskustassa hallitsee ja oranssi erottuu selvästi siksi vaalea väri jää varjoon.

Sugarplum

Katsoin tarkemmin Wikipediasta mikä on sokeriluumu. Merkityksiä sanalle löytyi useita ja vanhin viittaus 1400 luvulle. Olkoonkin sokerissa keitetty luumu, kuivattu luumu tai kuorrutettu kova sokeripala. Värit vaikuttavat lopputulokseen ja minun liinassani loistaa aurinko.

Lisää värivaihtoehtoja löytyy käpypitsiliinan ohjesivulta. Ohje on yhteistyön tulos nimimerkeiltä Lilliantatlace&Forgetmeknot ja mielenkiintoinen jo alkuperänsä vuoksi. Itse en ole koskaan yrittänyt luoda käpypitsimallia yhdessä kenenkään toisen ihmisen kanssa.

Liinani halkaisija on 18 cm Lizbeth 40 langalla. Liina on pieni, mutta löytää varmasti paikkansa eikä päädy laatikon perälle. Siellä on jo tarpeeksi pikkuliinoja. Haluaisinkin tietää, miten saatte lukuisat pienet pitsit esille ja arvoisilleen paikoille. 

Aurinkoinen käpypitsiliina

 

Käpypitsiliinan uudet kerrokset

Pääsiäinen juhlittiin aurinkoisessa keväisessä säässä. Nyt taas on ollut havaittavissa pohjoistuulta, pakkasta ja lumisadetta. Piti ihan ottaa uudestaan käyttöön lämpimiä vaatteita, joiden kuvittelin jo olevan odottamassa ensi talvea. Kevät on arvaamaton.

Käpyilin pääsiäistauon jälkeen aurinkoiseen käpypitsiliinaan uusia kerroksia. Vielä näen liinassa auringon. Viimeinen kerros on merkittävä; säilyykö ilme samana loppuun asti vai muuttuuko liinan luonne.

Kevätkukkia äitini pihalla pääsiäisen aikaan.

Aurinkokäpyily jatkuu

 

käpypitsiaurinko kasvaa

Aloitin viime viikolla keltaisen käpypitsiliinan, nyt liina jatkuu vähän oranssilla hehkulla, mutta mielestäni pitsi säilyy edelleen keltaisena aurinkona. Värivalinnat ja järjestykset ovat toisinaan haastavia, kuten kuvittelen sinun käsityöihmisenä tietävän. Katsotaan miten tämä etenee......

I

Keltainen käpypitsi

 

Keltainen käpypitsi pahvilaatikon kannella.

Aurinko on paistanut useampana päivänä ja ilmassa on ollut kevään tuntua. Toki pakkaset voivat vielä palata, mutta nyt haaveillaan leudoista kevätsäistä. Valitsin auringonkeltaisen langan ja halusin kuvalle taivaansinisen taustan. Sopiva väri löytyi työpöydälläni olevan pahvilaatikon kannesta, tosin väri oli auton kuvassa, mutta myös taustalla oleva talonseinä sointui sävyyn. 

Otin kuvan taas puhelimella ja totean, että langan väri vivahtaa kuvassa todellisuutta enemmän oranssiin. Taustojen etsimien on välillä hankalaa, kun tuntuu, että kaikissa mahdollisissa paikoissa on jo otettu niin monta kuvaa. Tähän haluaisin mielelläni hyväksi havaittuja ratkaisuja, jos olette keksineet miten kuvien taustoihin saa vaihtelua pienellä vaivalla kotona.

Pieni pääsiäiskuvio

Aurinko- ja pääsiäisteemalla aloitin keltaisen käpyilyn. Ohjeen tähän käpypitsiliinaan huomasin Instagramista nimimerkiltä Lilliantatlace. Tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että liina oli Lillian Yeungin ja Tiffany Leen yhteistyötä ja löytyy Iternetistä Leen sivultolta Forgetmeknot . 

Liina on toistaiseksi vaikuttanut  valerenkaiden ja josefiinansolmujen harjoitukselta. Tekniikkaharjoitukset ja toistot ovat aina hyödyllisiä. En ole katsonut mitä harjoitusksia tulevat kerrokset tuovat tullessaan.

 Liina on kaunis ja toivon, että osaan valita oikeat värit ihan loppuun asti, jotta saan aurinkoni pääsiäiseksi. Lankana minulla on Lizbeth 40. 

Käpypitsiliina Ilona Jalavan aiheesta

 

Käpypitsiliina vanhan kirjan aiheesta

Pakkaspäivät jatkuvat ja olen pyöritellyt parin viikon ajan käsissäni valkoista lankaa ja Ilona Jalavan kirjan kukka-aihetta. Lopputuloksena syntyi pieni liina. Kuvittelin keskustan erottuvan selkeämmin, mutta siitä tuli sekava lehtikasa. Ilmiö lienee tuttu kaikille käsityöläisille; lopputulos ei aina vastaa ennakkokuvitelmaa.

Tämän kokemuksen jälkeen voin käyttää yksittäisiä kukkia koristeena, mutta liika on aina liikaa. Liina oli kuitenkin hyvä harjoitus ruusunlehtien lehtisuonten ompelemiseen ja voisin kuvitella käyttäväni tätä tekniikkaa myös muissa töissäni.

Liinan voin laittaa esille, mutta se vaatii todella rauhallisen ympäristön ja taustan.

Tässä vielä linkki sivulle, jossa Ilona Jalavan kirja on julkaistu kahtena pdf-tiedostona.

Ilona Jalavan käpypitsikirjasta

 

Käpypitsikuvio alkuvaiheessa

Pakkaspäiviä on riittänyt ja jotenkin ne minua hidastavat. Ajattelin tehdä koruja. Ajatus ei ole kadonnut, vaikka väliin otin vanhan ohjeen vanhasta kirjasta. Ilona Jalavan "Käpyily ja solmeilutyöt" on ensimmäinen suomennettu käpypitsikirja 1920-luvulta. Olen käpyillyt aika vähän tästä klassikkokirjasta. Nyt päätin ryhdistäytyä.

Kukka-aihe

Valitsin malliksi kukka-aiheen, jota olen suunnitellut jo pitkään käpyileväni. Valitsin käpypitsimallia niin kauan, että lopulta ehdin vain aloittaa työn. Ehkä niin käy sinulle myös toisinaan; pitsimalleissa on runsauden pulaa tai sitten kaikki mallit olisi kiva tehdä, mutta eivät ole sopivia juuri nyt ja sopivaa ei löydy ollenkaan.

Kirjassa tästä kuviosta on tehty kolmioita kauluksiin ja somessa olen nähnyt kolmiota muutettuna kaulakoruksi. Minulla on kuvion soveltaminen  vielä kesken; mihin oman kolmioni sijoitan tai käsittelenkö kuvio-osia siten, että lopputulos ei ole kolmio ja mikä käyttötarkoitus voisi sen jälkeen olla. Ehkä tämä selviää minulle lähiaikoina.

Kirja on ladattavissa internetistä ainakin tältä sivustolta. Kirja on kahtena osana ja tulostettavana Pdf- muodossa. Ohjepiirrokset ovat jälkimmäisen osan lopussa.

Liina valmistui

 

Liina kameralla kuvattuna

Viime viikolla olin ahkera ja käpyilin liinan valmiiksi. Reunakuviot ovat yhden sukkulan kuvioita, joten työ sujui melko nopeasti. Osan kuvioista käpyilin junamatkalla. Mahdollisesti juuri silloin sain jonkun viruksen mukaani ja nyt olen nukkunut koko päivän. Jaksoin ottaa liinastakin kuvan vain puhelimella kameran sijasta. Liitän kuvan postaukseen, vaikka kuva ei ole paras mahdollinen. Liinan kokonaisuus on kuitenkin näkyvissä ja työvaiheista on parempia kuvia aiemmissa postauksissa.

Liina on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja liinan kooksi tuli n. 40 x15 cm. Tälle liinalle löydän paikan kotoa, jopa kaksi pöytää on mielessä. Nyt ajattelen liinan päätyvän rauhallisemmalle pöydälle, koska luulen harvan kuvion olevan vähän haastava käytössä. Viimeistelynä liinassa on vain höyrytys.

Liinan keskusosa käpyilty

 

Keskusta käpyilty yhdellä sukkulalla

Liina oli pienellä tauolla, mutta nyt taas jatkunut keskuskuviolla. Liina on siis muodoltaan pitkulainen ja ensimmäiset kuviot olivat päätyjä. En tiedä olisiko ollut parempi aloittaa reunasta vai toiminko oikein aloittamalla keskuskuviosta. Luulen, että onnistuu näiknkin vaikka mietinkin reunakuvioiden kiinnittymistä rengasriviin.

Mielenkiintoista tässä oli keskustan keveät renkaat. Kun keskustassa on yhden sukkulan kuvio, niin vieressä olevat käpyillyt kaaret vaikuttavat massiivisilta ja leveiltä keskusrenkaiden vieressä. 

Viimeinen vaihe on lisätä reunakuviot ja sitten liina onkin valmis.

Käpypitsiliina jatkuu

 

käpypitsikuviot yhdistyvät toisiinsa

Kellojen siirtäminen talviaikaan vei päivästä viimeisetkin valonsäteet. Pilviset sadepäivät vielä lisäsivät synkkää tunnelmaa. Viileä sää ja harmaat päivät eivät oikein lisää reippautta, vaan saavat pikemmin kääriytymään huopaan ja pysymään sisällä. 

Syysväsymyksestä huolimatta olen hiukan alkanut yhdistelemään liinan käpypitsikuvioita toisiinsa ja uskon, että tämäkin liina vielä valmistuu, vaikka vähän laiskasti edistyvätkin. Kuvan kappale on liinan toinen pääty, en halunnut kuvata nyt enempää, jotta sain tuosta osasta suuremman kuvan. Liina siis jatkuu yhä.

Käpypitsiliinan aloitus

 

Päivänvalo lyhenee vääjäämättä ja tuntuu, että aurinko on harvinainen ilmiö. Ulkona on yllättävän kylmä tuuli. Ensi viikolla alkaa marraskuu, joten pieni vilu kuuluu jo asiaan. Positiivista on, että joulu lähenee päivä päivältä. 

Jouluaiheiset käpypitsit saavat tosin vielä odottaa. Käpyilin ohjekirjasta korusetin viime viikolla. Samassa kirjassa oli mielenkiintoinen pikkuliinan ohje, jonka päätin käpyillä. Aloitin irrallisista kuvio-osista, jotka tulen liittämään liinaan. Toistaiseksi käpyily on tapahtunut yhdellä sukkulalla. Jatkossa lisäksi tulee toinen lanka kerältä, mutta aloitin nyt näistä.

Näin alussa olevasta työstä ei ole vielä paljon kirjoitettavaa, mutta liina etenee hiljalleen.

Syksyn käpypitsikukka valmistui

 

Kukkaliina vanhalla Arabian Pellervo-vadilla

Pikkuliina valmistui erivärisenä kuin mallinsa, mutta minusta tuo kukka korostuu kauniisti tässäkin vaihtoehdossa, jopa selvemmin tai ainakin erilailla kuin  siinä käpypitsimallissa, joka löytyy Instagramista ja jonka tiedot on edellisessä postauksessa.

Satuin laskemaan käpypitsin hetkeksi tarjoiluvadille, joka oli keittiön pöydällä. Huomasin, että astian kukkakuvio sopii hyvin asetelmaksi tämän uuden pitsikukan kanssa ja kuvasinkin sen siinä. Jännää, miten usein käpypitsin kuvauspaikka tulee suunnittelematta vastaan ja tuntuu olevan ainoa oikea paikka valokuvaukseen.

Pellervo-vati on ohutta fajanssia ja kuului vanhempieni häälahja-astiastoon. Muistan, kuinka lapsuudessani äiti teki tähän vatiin maitokiisselin ja pudotteli mansikkahillokasoja kiisselin koristeeksi. Hento astiasto on suurimmaksi osaksi hajonnut viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana, mutta tämä vati jäi ehjäksi ja on lämmin lapsuusmuisto.

Kukka on kaunis, ja mietin, miten sen saisin koristeeksi. En ole vielä kovettanut, vähän höyrytin, mutta haluaisin sen esille jotenkin ja paikka määrittää viimeistelyn.

Meditaatiokäpypitsi

 

Syksyisen pienen käpypitsiliinan ensimmäiset kerrokset.

Elämässä ja töissä on ollut kiirettä ja pitsille on jäänyt vain vähän aikaa. Ajattelin ottaa tämän pitsin meditaatiokäsityöksi, jota aina vähän kerrallaan ehtisin käpyillä ja tulisin pysähtyneeksi välillä. Pienet tauot arjessa ovat arvokkaita.

 Löysin ohjeen Elzbieta Jurzystan Instagramtililtä:"frywolitka.tatting".Ajattelin, että työ on mukava ja pieni ja sopiva vähitellen tehtäväksi. Päätin ottaa värijärjestyksen alkuperäisestä työstä, mutta nyt kun sain ensimmäiset kerrokset valmiiksi, niin huomaan jo tehneeni väreissä virheen.

Valitsin tähän syksyn värejä ecrun lisäksi. Vasta nyt kun ensimmäiset kerrokset on valmiita, huomasin, että värit poikkeavat mallista, mikä tässä tapauksessa olisi ollut todella kaunis. Nyt syksyn väriä tulee enemmän, ehkä pitsin väri sopii kuitenkin vuodenaikaan. Katsoin ohjetta liian nopeasti ja huonosti keskittyen. Katsotaan mitä tästä syntyy. Ainakin alkuperäistä pienempi pitsi, koska Lankana on Lizbeth 40.

Keltainen käpypitsikuvio

 

Maimai Kaiton nirkkotähti käpyilty kukkaan.

Tänään on syyspäivän tasaus, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät ja tästä eteenpäin valo lyhenee syksy syvenee. Tämä on itse asiassa ihan hyvä valoherkille silmilleni. Valokuvausaikaa vain on jatkossa yhä vähemmän, koska keinovalo ei koskaan korvaa luonnonvaloa. Sadesää sopii hyvin päivän teemaan ja mukavuudenhaluisena katselen sitä vain sisällä ikkunan takaa.

Näin YouTubessa vastustamattoman ohjeen, jonka halusin käpyillä. Kun on kyseessä uusi tekniikka, niin otin vähän paksumman langan sukkulaani. Pienet haasteet piristävät ja aina on kiva kokeilla jotain uutta.

Tähtikuvio

Maimai Kaito on julkaissut silmuharjoituksen, joka näytti mielenkiintoiselta. Kuviossa keskelle kukkaa muodostetaan tähti yhdestä pitkästä silmusta. 

Valitsin langaksi virkkauslangan, josta vyöte on hävinnyt, oletan sen olevan Aidaa. 

Keltainen lanka on kaunis ja tähteen sopiva, mutta mietin, että juuri virkkauslangalla tehdyt kuviot sopisivat hyvin joulukuusen koristeeksi, mutta silloin keltainen ei ole paras väri. Taidan ostaa valkoisen virkkauslangan ja laittaa näitä kuvioita lumihiutaleitteni joukkoon.

Videolla tehdään ensin nirkkomittoja pahvista, mutta sen jälkeen seuraa tähtinirkon ohje. Minulla oli nirkkomittana pöydälle jäänyt usb-piuhan vyöte, joka oli 5 cm. Tämä silmu oli sopiva kuvioon, jonka halkaisijaksi tuli n. 4,5 cm. 

nirkkomitta

Nyt siis valitsen jouluisen värin vähän paksummasta langasta tai sitten ostan valkoista lankaa ja jatkan käpyilyharjoituksia.

Pieni käpypitsiliina äitienpäivänä

 

Tädykeliinan koristeena pitsiruusu.

Sää muuttui vauhdilla kesäiseksi ja lämpötila ylitti jopa 20 Celsiusastetta. Kasvu luonnossa lähti vauhdilla käyntiin ja puiden kellertävät hiirenkorvat muuttuvat kokonaisiksi lehdiksi ja alkavat vihertyä. Äitienpäiväksi saatiin kaunis ja lämmin keväinen päivä. Valkovuokot kukkivat parhaillaan valmiina äidille poimittavaksi.

Pitsiliina

Viimeviikolla aloitettu Marmelon Veronica-liina valmistui. Laitoin kuvaan liinalle pitsiruusun koristamaan juhlapäivää. Tädyketeema säilyi sinisessä hyvin, mutta nyt huomaan, että vihreä olisi voinut olla heleämpää värisävyä. Tummalla taustalla hyvässä valossa sininen voimistui verrattuna viime viikon pahvitaustaan. Liinan kokonaisuus on kuitenkin hyvä näin. 

Liina on kaunis, mutta harmittavan pieni. Lizbeth 40 - langalla liinan halkaisijaksi tuli 15 cm.   Paksummalla langalla koko olisi hiukan suurempi ja liinalla enemmän käyttökohteita

Keväiset valkovuokot kukassa.

Tädykkeen teemalla käpyilyä

 

Käpyilyssä tädyketeemaa Marmelo-blogista

Vappu on ohi, kevät siis koittanut, mutta ulkona on yhä yllättävän kylmää. Villatakissa sisällä on mukava istuskella ja käpyillä. Kolealla ja pilvisellä säällä on helppo antaa itsellensä lupa laiskotella ja pysyä neljän seinän sisällä. Lämmintä luvataan taas säätiedotuksissa, mutta nähtäväksi jää kuinka käy ja milloin kevät alkaa vaihtua kesäksi.

Palasin samalle sivulle, jolta löysin käpypitsiohjeen kaksi viikkoa sitten. Japanilaiset sirot käpypitsit ovat koukuttavia ja löysin sivustolta toisen houkuttelevan käpyilyohjeen.

Veronica pikkuliina

Veronican suku on suomeksi tädyke, jossa on paljon pieniä sinisiä kukkia.

Käpypitsiohjeessa on käytetty kahta väriä, minä otin mukaan vihreän ja sinisen lisäksi vielä echrun keventämään vaikutelmaa. Liinan esikuva on kuitenkin täynnä pieniä kukkia. Tädykkeen kukissa on lisäksi vähintään kahta väriä ja siksi valitsin kirjavansinisien langan, jolla voisi saada vaikutelmaa pienemmistä kukista. Muokkasin vielä värien järjestystä valerenkaan avulla

Ontelokude

Pikkuliina on vasta alussa, kun päätin  suunnata ajankäytön ontelokudeongelmaan. Ostin joskus ontelokudetta, jonka virkkaamista halusin kokeilla, kun huomasin siitä virkattavan mattoja. 

Ostin siis reippaasti neljä rullaa, jokaisen eri väriä. Virkkasin muutaman pyörylän ja menetin uskoni mattoon. Totesin, että matto tulisi  hyvin painavaksi ja väriskaala asetti omat haasteensa.

Nyt kuitenkin päätin virkata langat pois. Jokainen kerä painoi kilon, joten tämä pieni metrin halkaisijaltaan oleva matto tuli painamaan kolme ja puoli kiloa (keltaista kudetta jäi jäljelle puolet), mikä on aika paljon pienelle matolle.

Mattoon ei ollut mallia, enkä ajatellut huolellisesti. Viimeisellä harmaalla kerroksella tein turhia lisäyksiä. Virkkasin myös keltaisella massiivisen reunuksen, jonka sitten älysin lopulta purkaa ja korvata kerroksella kiinteitä silmukoita. Nyt pitäisi päättää puranko kaksi viimeistä kerrosta ja virkkaan uudestaan vai annanko olla ja reunan kupruilla vapaasti. TIetysti voisin höyryttää ja venyttää reunaa, jos vaikka tuosta oikenisi. En ole vielä päättänyt mitä maton kanssa teen.

Pikkumatto ontelokuteesta

Pieni käpypitsiliina

 

Pieni liina blogista; Marmelo, tatting lace

 

 

Pikkuliina sai reunuksen.

Käpypitsiliinan nimi on rakkauslaulu, sitä en ihan tässä liinassa näe. Ehkä värivalinta ei osunut nyt ihan teemaan. Käpyilin vielä reunan vaalean vihreällä ajatellen keväistä ruohoa joten parempi nimi olisi varmaan ollut kevättä rinnassa, eli en ihan tavoittanut liinan alkuperäistä olemusta. Tunnelma on kuitenkin kevyt.

Linkki kaikki tietokoneet eivät avanneet linkkiä, joka ei ollut turvallinen. Laitan tässä linkin ohjesivuun, jos se olisi turvallisempi.

Kevättä luonnossa

Kevättunnelmissa otin vielä valokuva tulvivasta pellosta, jossa muuttolinnut pitivät taukoa matkalla. Lumi on täällä eteläisessä Suomessa jo todella vähissä ja sulamisvedetkin kuivuvat pian, mutta nyt on vielä peltoja veden alla.

Linnut levähtävät pellolla tulvavedessä. Huomaa kaksi aitaa vedessä..

Keväinen pitsikukka

Vielä keväinen kuva keväisestä käpypitsikukasta rautalankavarrella ja kierrätyslasihelmellä. Ostin näitä helmiä kauan sitten, mutta en ole oikein saanut näitä kulumaan, kun käpypitsissä tarvitaan yleensä pienempiä helmiä. Afrikkalaiset kierrätyslasihelmet ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja liitän tähän linkin valmistusprosessin kuvaukseen.

kevätkukkakäpyily

Pieni käpypitsikoriste

 

Pieni käpypitsi kukkarasian kannella kuvattuna.

Tänä vuonna jätin Renulekin Kevätliinan käpyilyn väliin, usein liina on vienyt koko kevään. Nyt on aikaa tarttua aiemmin ohitettuihin malleihin ja käpyillä pienempiä kauniita kuvioita, jotka ovat aina jääneet toteuttamatta muiden töiden tieltä. Internetistä löytyy toinen toistaan kauniimpia lahjakkaiden suunnittelijoiden käpypitsikuvioita, jotka ovat päätyneet odottamaan to-tat-listalleni.

Pieni liina

Aloitin pienen kauniin alusliinan, jota olen huomannut paljon käpyiltävän ja jonka koukeroisia kuvioita olen ihaillut. Liina löytyi nimimerkin tass_tat blogista Marmelo, tatting lace. Valinnassa taitaa näkyä taas mieltymykseni japanilaisiin herkkiin pitsimalleihin.

Jatkoin käpyilyä vielä kevään keltaisella ja valkoisella Lizbeth 40 numeroisella langalla.

Kevätliina 2022 vihdoin valmiina

 

Talviliina kuvattuna lattialla

Viimeinen vuodenaikaliina valmistui vihdoin. Vuodenaikojen teeman mukaan tässä liinassa on mukana melkein kaikki vuodenajat. Käpypitsiliinan ohje on kevätliina, liinan teemana talven kylmät värit ja liina valmistui kesällä. Vain syksy puuttuu liinan valmistusprosessista. 

Pääsin aloittamaan liinaa poikkeuksellisen myöhään, joten ei ihme, että sen valmistuminen siirtyi hellekauteen. Viimeiset päivät ovat olleet minulle liian helteisiä. Lämpötila on vaihdellut 29 ja 31 celsiusasteen välillä, mikä on minulle liikaa. Onneksi yöt vaikuttavat viilenevän ja jatkossa saadaan välillä sateita.

Liinaurakan jälkeen olen ennenkin yrittänyt tehdä pieniä käpypitsitöitä ja nauttia kesästä, joten tavoitteena on nytkin vaihtaa liinan käpyily pieniin kukkiin ja perhosiin kesän ajaksi. Ajattelin viettää kesää myös keräten kasveja teehen ja jalkakylpyihin.

Lumen ja pakkasen värejä

Mietin viimeistä kerrosta pitkään ja valitsin lopulta keskustan värejä reunoille. 

• Minusta valinta oli onnistunut, vaikka näin liinasta ei tullutkaan selkeää jäälauttaa.
• Liinaa aloittaessani ajattelin luoda lumen ja jään rakeista tunnelmaa pitämällä sukkulassa koko ajan valkoista lankaa, jolloin renkaat ovat aina valkoisia rakeita. 
• Poikkesin tästä suunnitelmasta vasta viimeisellä kerroksella. 
• Tietysti kaarissa olevat renkaat ovat kaaren langasta ja näillä kerroksilla minulla oli kaksi sukkulaa, mutta 
• pääosin toinen lanka tuli koko ajan kerältä.

koko vuodenkierto samalla pöydällä

Liinat tulevat parhaiten esiin yksitellen. Kuvassa kevään valo ja kesän kukat vaikuttavat vaaleilta voimakkaan syksyn lähellä. Syksystä tuli ehkä turhan värikäs, siitä unohtui harmaus ja tummat värit. Talviliinan kerrokset ja liukuvat värit häviävät kuvassa rakeisen lumipeitteen alle, mutta niinhän saa talvella käydäkin.

Liinasarja

Kaikki vuodenaikaliinani on tehty Lizbeth 40 langalla. Liinan halkaisijaksi tuli n. 56 cm, mikä on lähellä kesä ja syksyliinojen kokoa, kevätliina on hiukan pienempi. Kuten jo aiemmin totesin, minulla ei ole pöytää kaikille liinoille, joten vaihdan varmaan liinaa vuodenaikojen vaihtuessa. Näin helteellä ajattelen, että talven kylmällä liinalla voi olla viilentävä vaikutus ja talvella kesän liina toisi lämpimiä ajatuksia. Ehkä syksyn ruska sopii syksyyn, kun on vielä harmaata lehtien putoamisen jälkeen ja kevään liina kevääseen. Aika näyttää mikä liina asettuu pöydälle milloinkin.