Käpypitsiliinan vihreä kerros

 

Springdoily2026 jatkuu vihreällä kerroksella.

Pitkän harkinnan jälkeen valitsin vihreät langat viimeisimpään kerrokseen. Ensin ajattelin jotain uutta väriä, mutta sitten pelkäsin vihreään tulevan pitkän välin ja pidin parempana käpyillä vihreän kerroksen.

Kuvasin liinan tummalla pohjalla ja piano on tummin vaihtoehtoni. Laitoin liinan pianon kannelle, joka  ei ole  tasainen, joten piti laittaa lammaspatsas painoksi  liinan reunalle.  Ei tässäkään tule violetti kovasti esiin, mutta muut värit kuitenkin.

Liinassa on lankana Lizbeth 40 ja tämän vihreän kerroksen jälkeen liinan halkaisija on n. 41 cm, joten tälle liinalle tulee kokoa vielä puuttuvista kerroksista melko paljon. Liinan ohje on blogista  Renulek

Kevätliinan uusi kerros

 

Käpypitsiliinan tilanne 7.6.2026

Pitsiliinaan on tullut uusi kerros. Siinä on värinä luumun tai rypäleen sinivioletti, joka  tosin tuon maton päällä näkyy huonosti. Ehkä keksin  jatkossa parempia kuvaustaustoja, joissa värit näkyvät selvemmin. Nyt  halusin toistaa samaa väriä, jota käytin liinassa aiemmin. Värivalinnoissa alkaa siis rohkeus pettää, kun värit alkavat toistua ja haen sillä tasapainoista väritystä liinaani.

Kevätliina

 

Frivoliteettiliina edistyy.

Huomenna on jo kesäkuu ja kevätliina muuttuu kesäliinaksi. Onnistuin kuluneella viikolla löytämään aikaa jopa kahdelle kerrokselle. Kaikki viikot eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja voi olla, että kerroksia tulee jatkossa vain yksi tai puolikas viikossa. Keväällä ja alkukesällä on niin paljon tekemistä, että on tehtävä valintoja.

Keräsin voikukan kukkia ja puhdistin niistä vihreät osat, jotta sain mietoa ja pehmeää voikukkateetä. En tiedä mikä on lopulta paras säilöntätapa, siksi kuivatin osan ja pakastin osan ja valitsen kokemuksen perusteella, kumpaako tapaa käytän jatkossa.

Luonto on talven jälkeen tuoksuja täynnä. Poikkesin tänään tieltä ja poimin pienen kielokimpun. Laitoin kimpun avoimen ikkunan eteen, jolloin sain tuoksun leviämään  ja  alkukesän tunnelman myös kotiin sisälle.

Eniten tänään tuoksuvat syreeni ja kielo

Kevätliinan uusi kerros

 

Frivoliteettiliinan uusi kerros.

Aika on mennyt kevättä ihmetellessä, voikukkia ja kuusenkerkkiä poimiessa. Yksi kerros liinaan on kuitenkin jossain välissä tullut lisää. Liina etenee siis vähitellen. Säätiedotuksen mukaan lämmin kausi menee ohi ja pian taas on viileiden ilmojen vuoro, luulen sen olevan liinan kannalta hyvä muutos. Kun ulkona on kosteaa ja viileää, niin ehkä käsitöitä tulee tehtyä enemmän.

Katselin kameraan kertyneitä kevätkukkien kuvia ja yksi kiinnitti huomiota. Äidin pihalle ehkä lintujen mukana tullut Pystykiurunkannus leviää vuosi vuodelta laajemmalle nurmikossa, johon se nousee jopa ennen skilloja ja krookuksia. Tämä on selvästi yksi kevätkukkasuosikkini.

Pystykiurunkannus

Kerros 11 kevätliinassa äitienpäivänä

 

Kevätliina jatkuu kerroksella 11, jossa on mukana keltainen.

Pyörittelin taas lankakeriä käsissääni ja päädyin sitruunankeltaiseen. Ajattelin, että liinasta tulee tasapainoisempi, jos värit kuitenkin toistuvat liinassa, vaikka värivaihtoehtoja olisi lankakerissä ollut enemmänkin. Liina etenee omaa vauhtiaan.

Tänään vietetään äitienpäivää. Olen yleensä vienyt äidille valkovuokkoja, tänä vuonna valkovuokot kukkivat aikaisin. Toki kukkia olisi vielä, mutta ajattelin antaa kasvaa luonnossa. Äidilläni kasvaa valkovuokkoja pihallakin, joten maljakkoon poimiminen ei ehkä ole niin tärkeää. Valkovuokko on kuitenkin ensimmäisiä kevätkukkia ja siksi ansaitseen paikkansa kevään juhlissa.

Valkovuokkoja äidin pihalla.

Tänä vuonna toinen kevään valkoinen, Käenkaali eli Ketunleipä esiintyy runsaana metsässä, ilmeisesti kevät oli meillä suotuisa sen kasvulle. Kukka on kuitenkin niin pieni, ettei kannata poimia maljakkoon. Lehdet ovat pieniä maukkaita kevätherkkuja. Ajattelin, että nyt lehtiä olisi niin paljon, että voisi poimia ja kuivattaa teeseokseen. En kuitenkaan poiminut, kun muistin miten paljon muita kerättyjä ja kuivattuja lehtiä jäi talven aikana hyödyntämättä.

Käenkaali peitti metsän valkokukallisena mattona.

Kevätliinan käpyilyä

 

Lisää kerroksia frivoliteettiliinaan

Niin siinä taas kävi, että Renulekin kevätliina työnsi tieltään monta muuta hyödyllistä ja suunniteltua käsityötä.

Frivoliteettiliina jatkui samoilla linjoilla aiempien kerrosten kanssa. Viimeisen kerroksen väri on kirsikanpunainen, joka  kuvassa näyttää hieman todellista tummemmalta. Olen valinnut liinaan kesäistä vihreää  ja helmen hohtoista vaaleaa pohjaan, lehtiin ja kukkiin. Lisäksi liinassa on hedelmävärejä; sitruunan keltaista, persikan punaista, luumun siniviolettia ja nyt kirsikan punaista. 

Ajattelin tämän vuoden liinaa hedelmätarhana, mutta katsotaan mihin kokonaisuus kehittyy ja riittävätkö vihreät langan loppuun asti. Värileikkiä on vielä paljon edessä. Tavoitteenani on säilyttää harmoninen kokonaisuus loppuun asti, vaikka värejä on mukana lukumääräisesti melko paljon. 

Kevätliinan uudet kerrokset

 

Frivoliteettiliina kasvaa kesän lähestyessä.

Jatkoin Renulekin kevätliinaa kolmella kerroksella. Otin kuvan, jossa mielestäni värit näkyvät selvästi, tummalla pohjalla. Näin siinä taas kävi. Luumun väriset renkaat katosivat taustaan. Kuvaus ei aina onnistu, olkoon kuva siitä esimerkkinä. 

Vanha uskollinen ystäväni Olympus Pen E-PL8 lakkasi toimimasta ja koska malli on vanha, en yrittänytkään etsiä huoltoa. Oli siis uuden kameran aika. Pysyin tutussa merkissä ja ostin mallin OM-D E-M10 MarkIV, johon käy vanhat objektiivini ja muistikorttini. Toiminnotkin on helppo oppia vanhan kameran jälkeen. Toivottavasti tämä uusi kamera pysyy seurassani pitkään ja kuvaan sillä useita pitsejä.

Kevätliinaa ja neulakintaita

 

Renulekin frivoliteettipitsikevätliina sai jatkoa kaksi  kerrosta.

Pääsiäinen on ohi ja jatkoin kevätliinan  käpyilyä kahdella kerroksella. Liina ei nyt vielä vaikuta ihan pyöreältä, mutta luotan tuleviin kerroksiin ja siihen, että liina asettuu muotoonsa uusien kerrosten myötä. Värivalintaa on tässä  alkuvaiheessa tehtävä huolella ja valittava käytettäviä sävyjä, siksi olenkin kuluttanut aikaani lankakeriä käsissä pyöritellen ja miettien värien yhteensopivuutta ja liinan teemaa.

Neulakintaita

Ennen pääsiäistä sain sukeltaa villateemaan neulakinnaskurssin verran. Neulakinnastekniikka on siitä mielenkiintoinen, että Z-kierteinen villalanka on S-kierteistä parempi. S- kierteiset neulelangat ovat vallanneet markkinat, eikä Z-kierteistä lankaa juurikaan ole myynnissä. Lopulta löysin sopivan kinnaslangan Nurmeksesta Idän Kehräämöltä, joka myy kinnaslankaa verkkokaupassaan, toisin kuin muut kehräämöt, joilla Z-kierteistä lankaa saa vain tietyin ehdoin tilaustuotteena.

Kun keräsin kotoa kurssille mukaan otettavia välineitä, löysin omat kinnasneulani; puisen, luisen ja kaksi metallista. Muistan mummoni maininneen, että vaarini teki joskus kinnasneuloja lusikan varsista. Oma suosikkityövälineeni on tuo luinen, joka on kiinni työssä ja johon on haahlattu piusta. 

Lyhyen kurssin aikana  keskityttiin vain yhteen helppoon solmuun. Jokainen kurssilainen ymmärsi tekniikan ja pääsi työn alkuun. Toivottavasti harrastus jatkuu, eikä uusi opittu taito pääse unohtumaan.

Keskeneräinen kinnas ja kinnaneulavarastoni.

Kuva kurssilta. Ihmiset rajattu kuvasta. Pöydällä esimerkkitöitä.

Kevätliinan aloitus

 

 

Renulekin frivoliteettiliina 2026

 

Aurinko paistaa ja kevät etenee. Valitsin sitruunankeltaisen langan liinan aloitukseen.

Olin jo päättänyt jättää tänä vuonna kevätliinan väliin, mutta aloitin sitten kuitenkin. Käpyilen rauhalliseen tahtiin ja annan liinalle aikaa valmistua muiden töiden ohella. Minulla taitaa näitä liinoja olla jo viisi, ja pyöreitä pöytiä on vain yksi, joten on kyllä mistä valita. Sitruunan keltaista väriä en ole muistaakseni vielä liinoissa käyttänyt.

Lankana on Lizbeth 40, kuten muissakin liinoissani, jolloin liinan koko pysyy sopivana. Nyt katsoin mallia ja ajattelin, että tämä liina on sellainen, jonka voisi toteuttaa myös pienempänä jättämällä uloimmat kerrokset pois. Katsotaan maltanko lopettaa pienempään liinaan vai viekö työ mukanaan. Linkki Renulekin ohjeeseen.

Suvituulet puhaltavat käpypitsissä

 

Suvituulen puuska polyesterilangasta käppyiltynä

Kevätliina on valmistunut ja kevään  juhlat on juhlittu, nyt on aika rentoutua ja nauttia lempeistä kesätuulista. Lilliantatlace nimimerkki on julkaissut kivan kuvion Summer Breeze, joka todella tuo mieleen tuulepuuskan.

Valitsin langaksi kevyen polyesterilangan, joka oli niin ohutta, että päädyin käyttämään sitä kaksinkertaisena. Langan luvattiin olevan jonkin verran hohtavaa. 

Käpyilyyn käytetty ohut kirjontalanka

Langan hohtavuutta yritin tarkkailla ripustamalla muutaman erikokokoisen tuulenpuuskan seinää vasten ja odotin pimeää, jotta näkisin hohtaako lanka. Odottaminen oli haastavaa ja luovutin lopulta kesken. Ei täällä kesäkuun valkeissa öissä ole pimeää. Vain vähän hämärää yöllä. En juurikaan havainnut hohdetta hämärässä, joten menin nukkumaan.

Tuulenpuuskat seinää vasten iltahämärässä.

Vaikka kuviot eivät hohtaisi hämärässä tai eivät hohtaisi ollenkaan. Ohut polyesterilanka tekee pilvistä nimensä mukaisest pehmeitä ja kevyitä, hentoja tuulenpuuskia.

Kevätliinan viimeiset kerrokset

 

Pitsiliinan viimeinen kerros käpyiltävänä

Liina valmistuu sittenkin toukokuun aikana, vaikka olin jo varma, että menee kesäkuun puolelle. Aina työtä aloittaessa on mielikuva lopputuloksesta, mutta työ muokkaa ajatusta matkalla ja muutos voi olla jopa positiivinen. Tässäkin liina on kovin erilainen, kuin aloittaessani ajattelin; olen silti tyytyväinen lopputulokseen.

Kun tarkastelen pitsiliinaa alkuperäisen ajatuksen pohjalta,  voin   todeta, että tummansinistä on enemmän kuin ajattelin. Lisäksi suunnittelin laittavani tummansinisen vain pieniä pisteitä muodostavina renkaina. Käpyilin kuitenkin kaikki samanlaiset kuvio-osat tummansinisellä, joten en voinut vähentää värin määrää.

  

tummansiniset kuviot

Tummansininen antoi liinalle rytmin ja ryhdin, joten sen suuri määrä on perusteltua.

Vaaleansinisen ajattelin olevan pohjaväri, mutta en osannut vähentää valkoisia kuviota saadakseni yhtenäisempiä vaalensinisiä alueita. Vaaleansinistä on juuri ja juuri riittävästi.

Ulkoreunaan laitoin tumman raidan säilyttääkseni liinassa yhtenäisen rytmin loppuun asti, lisäksi huomasin, että keskellä on myös kerros tummansinisiä kaaria, joten kaarista tuli kolmas tummansininen kuvio-osa ja ajattelinkin reunuksen toistavan keskustan raitaa.

Reunan tumma kerros toistaa keskuskukan tummia kaaria.

Lopputuloksena voin todeta, että liinassani Renulekin ohjeen kuviot määrittelivät väritystä todella paljon. Kuviot myös nousevat esille erivärisiksi käpyityinä, lisäksi olin hyvin uskollinen ohjeelle kuvioita toistaessani. Tämän vuoden liina on todella kaunis  ja monipuolinen. Olen käpyillyt aiemmin neljä eri kevätliinaa, mutta tästä taitaa tulla suosikkini kun vain saan viimeisen kerroksen valmiiksi.

Kevätkäpypitsiliinan kerros 15

 

Käpypitsiliinaan käpyilty15 kerrosta.

Liina etenee vähitellen ja edelleen ajattelen, että jokainen kerros tuo niin paljon uutta ilmettä, että käpypitsi ansaitsee tulla kuvatuksi. Liina voisi olla näinkin valmis, mutta jatkuu edelleen....

Kuvatessani tulin ottaneeksi yhden kuvan kameran taidekuva-asetuksella ja ajattelin, että se on oikeastaan aika hauska. En rajannut kuvaa liinaan, vaan kuvassa näkyy huonetta pöydän ulkopuolellakin. Lisään tähän siis toisenkin kuvavaihtoehdon.

Liinakuvan taiteellisempi versio.

Käpypitsiliina etenee

 

Liinaan on käpyilty uusi kerros

Kevätliina sai taas uuden kerroksen. Tämän vuoden käpypitsiiinaohje Renatalta on siitä erikoinen, että liinan käpyilyn olisi voinut lopettaa minkä tahansa kerroksen jälkeen, koska liina näyttää aina valmiilta ja täydelliseltä. Jokainen kerros tuo lisää kuvioita esiin täydentäen edellisiä, vaikka kauniin kerroksen jälkeen tuntuukin, että se on mahdotonta.

Olen saanut valmiiksi kerroksen 14 ja tässä vaiheessa on mukava katsoa kuinka toisen kerroksen pienet kuviot toistuvat liinassa kolmannen kerran. Oikeastaan tämä pikkukuvio hahmottuu selvemmin vasta nyt kun kuviot tanssivat liinan ympäri tässä laajemmassa kaaressa. Tämä kerros nostaa esiin myös keskustan samanlaiset kuviot.

On jännittävää katsoa, mitä uutta seuraava kerros tuo tullessaan, 

 

Kevätliinan kerros 13 käpyilty

 

Käpypitsiliinassa 13 kerrosta.

Pääsiäinen on juhlittu ja kevät etenee, samoin liina. Olen taas paneutunut kevätliinan uusiin kerroksiin, joita on vielä rästissäkin. Liina jatkuu omaa tahtiaan ja valmistuu kesäksi. 

Olen katsellut muiden värivalintoja samaan liinaan Instagramista haulla #springdoily2025. On hämmästyttävää kuinka erilaisia liinoja samasta ohjeesta saa värejä vaihtamalla. 

Kevät on ollut aurinkoinen vaikka kylmä. Eilen katseltiin isäni hautajaisissa toisenlaisia kevätkukkia kuin yleensä luonnossa liikkuessa löytyy. Sää oli kaunis ja otin vähän lähikuvaa hautakummun kukista. Kauniita kukkia nämäkin, vaikka lakastuvat viileässä kevätsäässä harmittavan nopeasti.

Kukkia haudalla

Pääsiäinen on ohi ja on aika palata pitsiliinan pariin. Kerroksia on kertynyt 13. Liina alkaa hahmottua vaikka vielä on kerroksia jäljellä.

Hidasta elämää käpyillen

 

Uuden kerroksen käpyily aloitettu

Aina käpypitsityöt eivät edisty suunnitellulla tavalla. Kevätsäät ovat petollisia ja podin kevätflunssaa sängyn pohjalla melkein koko viikon, joten liina edistyi vain sen verran että sain kerroksen aloitettua.

Lohdullista on, että tauti on todennäköisesti sairastettu pääsiäiseksi. Käpyily jatkuu aikanaan.

Lisää valkoista

Vielä toinen valkoinen kerros

Liina etenee hitaasti, mutta varmasti. Valkoista on nyt enemmän kuin osasin ajatella.  Onneksi liinaa on vielä jäljellä ja värien tasapaino on palautettavissa. Seuraavan kerroksen väriä ei tarvinne miettiä. 

Eväskassi

Käpyilyssä on ollut pientä taukoa, kun päätin välillä ommella (mikä ei ole vahvin käsityölajini).

Halusin tehdä tyttäreni käyttöön kassin, jossa kuljettaa ruoka-annoksia kotiin syötäväksi. Innostuin taas ohjeesta netissä. Ompelin kassin, jonka pohjan ala on sopiva McDonaldsin juomakuppitelineelle.

Kankaiksi valitsin tukevaa puuvillakangasta ja vanhan likaa hylkivän pöytäliinan. Vetoketjuja löysin varastosta, jouduin vain lyhentämään niitä sopiviksi. Tulihan kassista hieno (vain pieniä epätarkkuuksia mitoissa ja sauman tasaisuudessa), mutta ajattelin, että yksinkertaisempi olisi voinut olla parempi ja ehkä ompelen vielä toisen version. Ompeluharjoitus tulisi minulle tarpeeseen, olen ommellut niin vähän, vaikka minulla on ihan toimiva ompelukone. Uusien rutiinien luominen vaatii harrastuneisuutta.

Ompeluharjoitus eväskassiksi.

Valkoisen vuoro

 

Käpyilty pitsiliinan yhdeksäs kerros

Liina jatkui kerroksella. Tummansiniset täplät tanssivat tiiviisti melkeinpä muodostaen tummansinisen raidan. Vaalean sininen on selvästi ottanut pohjavärin roolin, kuten suunnittelinkin. Nyt oli selvästi jo korka aika tuoda liinaan lisää valkoista väriä. 

Pihalla aurinko paistaa ja lumihanget sulavat pois, Kevät etenee.

Kädentaitomessut ja käpypitsiliina

 

käpypitsitöitä esillä kädentaitomessuilla.

 

Käpypitsiyhdistys aloitti kevään kädentaitomessuihin osallistumisen Helsingissä. Kevään ohjelmassa on vielä messut Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Messuilla on mahdollisuus nähdä käpyilyä sekä kokeilla itse kaksoissolmujen tekemistä, lisäksi messuille osallistuvat tuovat omia käpypitsejään pieneksi näyttelyksi messuyleisölle. Työpajassa oli kokeilijoita molempina päivinä ja saimme nähdä onnistuneita kaksoissolmuja. Messuista jäi hyvä mieli.

Kevätliina

Renulekin kevätliina on jatkunut uusilla kerroksilla. Kaksi viimeistä kerrosta ovat olleet kovin sinisiä. Työskentely on ollut mukavan selkeää, kun ei ole ollut tällä kerralla tarvetta eri väristen lankojen vaihtamiseen kesken kerroksen.

Ensimmäiset 7 kerrosta käpyilty valmiiksi.

Kevätliinan uudet kerrokset

 

Liinan alku pahvilaatikon kannella.

Liina jatkuu. Tässä kerroksessa vaihdoin työlankaa jokaisen kerroksen jälkeen, liian myöhään huomasin, että olisin voinut tehdä nuo valkoiset kukat ensin ja sitten liittää osina kerrokseen, jolloin olisin voinut käpyillä koko kerroksen sinisillä langoilla. No, on niin helppo olla jälkiviisas.

Kevät etenee ja talven ensimmäiset pikkulinnut ovat ovat näyttäytyneet asutuksen lähellä, ilma täyttyy taas lintujen sirkutuksesta. Onnistuin saamaan puhelimen kameran lähelle erään tiaisista arimman; pyrstötiaisen. Harmi, ettei ollut kameraa mukana, puhelimen kuvat eivät ole niin laadukkaita. Onneksi lintu tuli lähelle.

Useimmat pyrstötiaiset lentävät pakoon heti, kun homaavat tulleensa havaituiksi, mutta tämä yksilö oli rohkea ja jäi kuvattavaksi. Ajattelin jakaa tämän kuvan kevätmetsästä ja lumihankia pelkäämättömästä linnusta.

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 

Kevätliinaan 2025 käpyilty uusi kerros

 

Käpypitsiliinan keskustan valkoinen kukka.

Jatkoin käpypitsiliinaa valkoisella kerroksella. Nyt värit ovat tassapainossa ja keskustaan muodostuu valkoinen kukka. Ehkä kukasta tulee teema. Vaalean sinistä lankaa on eniten, joten se voi toimia pohjavärinä. Molemmissa sinisissä  värinä  lukee Wedgewood, joten väriyhdistelmän pitäisi  toimia. 

Wedgewood-posliineissa on yleensä selkeät kuviot. Ehkä valkoinen tässä liinassa voi toimia kuviovärinä. Valitettavasti valkoinen ei ole matta tai luonnonvalkoinen, mutta puhtaan valkoisella on nyt käpyiltävä.

Jännittävää nähdä kuinka liina edistyy kerros kerrallaan. Päätin tehdä värivalinnat aina jokaisen kerroksen alussa sen sijaan, että hahmottelisin paljon etukäteen.