Käpypitsikorento

 

Käpypitsikorento painetun taljan päällä.

Kotikaupunkini läpi virtaa Suomen kolmanneksi voimakkain virta, Kymijoki, jonka läheisyyteen ja rannoille on viime vuosina tehty yli 20 km mittainen ulkoilureitti. Olen tänä kesänä tutustunut siihen ja joihinkin muihinkin luontoreitteihin Kymijoen varrella. Olen pitänyt kameraa mukana ja saanut kivoja kesämuistoja. Toki olen ottanut kuvia myös Kotkasta jokisuistosta, jossa joki laskee Suomenlahteen.

Olen kesän aikana kuvannut pari korentokuvaa ja samalla huomannut, että korento on jäänyt käpyilemättä vaikka korentokäpyilyjä löytyy internetistä melko paljon. Halusinkin poistaa tämän puutteen pitsikokoelmastani.

Korento

Löysin korennon Youtubesta Virginia Moraza Briton opastamana. Sillä ohjeella lähdin liikkeelle. 

Käpyilin ensin ohjeen mukaan helmiketjun, josta tuli vartalo. Solmuluku ei ollut ihan riittävä ohuelle langalle (Lizbeth 40) 20-numeroisesta langasta olisi tullut sopivampi tai sitten olisi ollut hyvä lisätä muutama solmu jokaiseen renkaaseen. Helmen koon huomioon ottaminen on välillä vaikeaa ja sopiva rengas tulee lopulta kiristettyä liian pieneksi. Vartalo kiertyy jonkin verran mutkalle: tähän auttaa kovetus jonkun verran mutta parempi olisi tehdä uudestaan.

Pienemmät helmet ovat sileitä lasihelmiä ja suuremmat ovat fasettihiottuja helmiä, joten vartaloo heijastaa hyvin valoa. Siipiin käpyilin kahta väriä ja ajattelin, että siivet olisi voinut tehdä suuremmiksi vartalon koko huomioiden. Siivissä käpyilin uloimpaan siipipariin vahvistettuja kaksoissolmuja, jotta siivet pysyvät paremmin muodossaan. Tämä olisi mahdollistanut suuret siiven. Mallissa siivet on käpyilty tavallisilla kaksoissolmuilla, jolloin kokoa ei ole voinut kasvattaa loputtomasti. 

Tässä ohjeessa on kiva ripustuslenkki kaulanauhalle, jolloin korento on suuri käpypitsiriipus. Vartaloa täytyy suoristaa kovettamalla, mutta siivet vahvistettuine solmuineen annan  todennäköisesti olla kovettamatta. 

Alla vielä kaksi kesäistä korentokuvaa jokirannasta

Sulkakoipikorennot

Immenkorento

Käpypitsinarsissi

 

Narsissi päääsiäiseksi

On palmusunnuntai. En ole ostanut narsisseja enkä hakenut pajunkissoja, virpojiakaan ei ole tulossa. 

Yritin taas käpyillä narsissin. Tänä vuonna siitä tuli hyvin pieni. Kukka olisi sopinuit hyvin pajunoksaan kiinnitettäväksi, mutta en hakenut oksia. 

Kieputtelin pitkän varren hakaneulan ympärille ja lisäsin toisesta rautalanganpätkästä pajunkissaoksia ympärille, jolloin sain hakaneulasta rintaneulan. 

Rintaneula

Narsissi on mielestäni onnistunut ja taidan kirjoittaa ohjeen muistiin. Solmulukua suurentamalla se voisi olla kaunis suurempanakin tai paksummalla langalla käpyiltynä. Muuten sanoisin kyhäelmästä, että se on hutera. Varsirautalanka ei ole pysynyt alkuperäisessä asennossa ja minun täytyy miettiä, miten taivuttaisin sen napakammin ja saisin tukevoitettua kokonaisuutta.

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että huolellisesta suunnittelusta voisi olla hyötyä. Näin kun lähtee liikkeelle rautalankaa taivuttamalla, niin kiinnityskohdat eivät ole parhaissa kohdissa. Luulen, että tämä hallitsematon kokeilu on tuttua suurimmalle osalle käsityöläisistä ja lukijoissa löytyy ymmärrystä.

 Nyt kokeilen kääntää rautalangan tukevammaksi muuttamatta asetelmaa ja ulkonököä. Ehkä kevyt decoupage-lakkakerros voisi myös olla hyvä, vaikka rautalanka pitääkin pitsit kuosissa.

Käpypitsikieloja äidille !

Keltti-idealla lehti, johon on liitetty pieniä valkoisia kukkia

Äitienpäivä koittaa koleassa säässä. Se tuntuu ikävältä. Mielessä soi vanha koululaulu ja muistuttaa minkälainen vuodenaika kevään pitäisi olla:

Kun kevät kaunis tuli,

soi Luoja lämpöisen,

maan silmästä jo suli

jääkyynel huurtehen,

taas päivän paistehessa

jo linnut lauloivat,

ja lapset lehtosessa

iloisna juoksivat.

 Tätä vielä odotellaan. 

 Pandemiasta ja viileästä säästä huolimatta ajateltiin piipahtaa äidin pihalla äitienpäivänä. Äiti kyllä on sitä mieltä, että kun ensimmäisistä rokotuksista on aikaa, niin riski on pieni. Minähän sairastin taudin ja olen melko harmiton, mutta lapset voivat altistua koulussa, joten ihan olematon riski ei ole.

 

Rintaneula

Yritin tehdä kieloja äidille äitienpäiväksi. Alla havaintoja prosessista:

• Valitsin niin suuren neulan, että tuo kimpun tyviosa tuli todella pitkäksi.
•  Lehden väri on kirjava, koska parempaa väriä ei ollut lankakopassa. 
• Langat ovat eri paksuisia värivalintojen ja lankavalikoiman takia; lehti Lizbeth 20 ja kielon kukka 40. Tämä korostaa hentoja kukkia, joten langan paksuusero ei haittaa.
• Lehdestä tuli leveä. Lehti on kelttityylinen,  mutta kärkiosassa on yksi kiepautus jäänyt tekemättä. En jaksa surra sitäkään ( käsityölle leimaa antava virhe).
•  Kukat ovat hennot ja pienet, paitsi se yksi kukka, johon tuli liikaa solmuja.

Lopputulos olisi voinut olla parempi, mutta vien tämän kuitenkin äidille, kuten ajattelin. Vaikka äiti ei sitä käyttäisikään, niin ei ole minulla kotona muistuttamassa mitä kaikkea olisin voinut tehdä paremmin. Kyseessä on kuitenkin oma malli, joten en voinut seurata ohjetta ja saada täydellistä lopputulosta. Voisin kehitellä tätä lisää sitten kun joskus ostan sopivampaa vihreää väriä.

Kivikorut

Sain äitienpäivälahjan omalta 14 vuotiaalta tytöltäni. Korut olivat myös omatekoiset ja ilman ohjetta tehdyt. Paljon hienommat ja täydellisemmät kuin oma kyhäelmäni. Korujen taustakorttikin oli todella hieno. Tässä todistettiin vanhassa sanonnassa piilevä viisaus; "pojassa polvi paranee".

Äitienpäiväkorut, joita tulen ylpeänä käyttämään

 

Käpyptisi-ankars-tekniikalla rintaneula villatakkiin

 

Käpypitsi-ankars- rintaneula ja villatakkia

Vihdoin on ulkona kunnolla valkoista lunta heijastamassa valoa ja valaisemassa maisemaa. Se tuntuu mukavalta, vaikka meillä päivän pituus onkin vain 6 tuntia ja auringonlaskuja voi ihailla jo klo 15.25 iltapäivällä.

Yritän jotenkin saada kiinni arjen rytmistä ja rutiineista. Luin eilen lehdestä termin Covid-sumu, joka mielestäni kuvaa minun tämänhetkistä olotilaani hyvin; sanat häviävät välillä ja lauseet katkeilevat kesken, enkä millään muista mitä olin sanomassa tai tekemässä. Odottelen sumun hälvenemistä.

Käsityötarvike ja lankatilausta suunnittelen edelleen, joten vanhoilla langoilla ja helmillä mennään vieläkin. Nyt haasteena on villatakki, jossa ei ole napitusta ja haluan kuitenkin välillä laittaa sitä edestä kiinni. Villatakissa on neuleen lisäksi kirjavaa kangasta ja muutama puunappi koristeena. Tavoitteena oli tehdä villatakkiin sopiva käpypitsirintaneula kiinnitysvälineeksi.

Rintaneula

 

Etsiskelin yksinkertaista ja pientä käpypitsiohjetta villatakkia varten. Tiedät tunteen, kun haluaisit löytää ohjeen nopeasti, mutta google tuo vain ohjeita, jotka olet tehnyt jo aiemmin muilla väreillä. Minä kun haluaisin löytää ohjeen, jota en ole vielä kokeillut. 

Lopulta löysin sopivan, mutta aikaa etsimiseen kului.  Takki on jo koristeellinen kangaskuvioineen, joten millekään suurelle lisäkoristeelle ei ollut tarvetta. Valitsin malliksi Ksenja Shvedenkon käpypitsiohjeen, jonka käpyilin tutorial-videon opastuksella. 

Ohje oli tyypillinen pyöreä ankars-malli

• tartuin tähän malliin sen selkeyden perusteella. 
• Rintaneula on tukeva ja pysyy muodossa.
•  Se on riittävän suuri, mutta ei liian painava eikä liian suuri. 
• Se ei myöskään kilpaile villatakin kanssa näyttävyydessä. 
• Olet varmaan kokenut, miltä tuntuu kun painava koru vetää vaatekangasta pois ryhdistä. Tätä vaikutusta halusin välttää suosimalla kevyttä.

Värien määrä oli rajallinen, mutta pyrin löytämään värit mahdollisimman läheltä villatakin kankaan kuvioita. Valitsin väreiksi sinisen ruskean ja vaalean. Tein pohjan sinisellä ja keskustan ruskealla. Halusin mukaan enemmän vaaleaa. Sininen pohja kuitenkin tuntui kovin massiiviselta ja villatakin kuvioiden perusteella lisäsinkin enemmän ruskeaa, jolloin vaalean osuus jäi vähäiseksi

 

Erikoinen väritys korussa

Lopputulos 

Lopputulos ei ole mielestäni kaunis, mutta siinä on villatakkiin sopivat värit. Saan sillä kiinnitettyä napittomat reunat yhteen ja se varmaan toimii. Minkään muun vaatteen kanssa en tätä käyttäisi. Ilman villatakkia taustalla koru olisi rauhaton. Ohjevideossa on käytetty kauniita väriyhdistelmiä, joten korutkin ovat siinä kauniita. Tein tämän Lizbeth 20 langalla, jolloin korun halkaisija on  4,5 cm. Aiemmin valmistuneita koruja löytyy tunnisteella rintaneulat

Rintaneula korusettiin

Mustien helmien korusetti.

Mustikat

Vielä on kesää, mutta sade ja kypsyneet mustikat tuovat syksyisen tunnelman. Sade on oikeastaan ihan hyödyllinen, kun huuhtelee mustikat päivän aikana. Sitten illalla voi pistäytyä metsässä hakemassa ämpärillisen puhtaita mustikoita. Olen tullut laiskaksi, enkä kuitenkaan poimi montaa ämpärillistä samalla reissulla. 

Nyt on tullut mieleen lapsuuden mustikkametsät, kun on saanut poimia koskematonta mätästä. Ei tarvitse kilpailla thaimaalaisten poimijoiden kanssa. Muutkin taitavat nauttia marjastuksesta tänä vuonna, sillä huomasin marjanpuhdistajat loppuneen monesta kaupasta. Onneksi ehdin uusia omani ajoissa, etten joutunut teippaamaan vanhaa kokoon.

 

Mustikkasatoa

Rintaneula

Viimeviikolla tein rannekorun, jonka halusin osaksi korusettiä. Nyt mietin siihen sopivaa rintaneulaa. Ksenja Svedenkon youtubekanavalla on malli, jossa on rannekorun tapaan paljon pieniä renkaita ja ajattelin sen sopivan tähän pariksi. Ohje on kahdella videolla; ensin käpyilyosuus ja sitten helmien ompelu.

 Tein samalla langalla ja mustilla helmillä, kuten rannekorunkin. Lopputulos näytti kirjavan langan takia vähän sekavalta ja mietin, olisiko sittenkin parempi ottaa rinnalle toinen lanka. Kokeilin vihreää lankaa kaariin ja kirjavaa lankaa renkaisiin. Lopputuloksessa renkaat ja korun kuvio erottuivat selkeämmin.

Kaksi vaihtoehtoa.

Korusetti

Kaksivärisen korun kuviot erottuivat toki selvemmin, mutta yhteensopivuus rannekorun kanssa ei ollut enää niin hyvä. Otin kuvan molempien korujen kanssa. Joku voi olla toista mieltä, mutta minusta ensimmäinen koru sointuu paremmin rannekoruun. Kaksi pientä korua muodostavat setin, mutta tunnistaako ne setiksi, kun ovat melko vaatimattomia ja rannekoru etäällä rintakorusta. Mustat helmet sopivat tähän moniväriseen lankaan ja korut jäävät esille, jos tulisi käytettyä.

 

Kahdella vaiko yhdellä langalla parempi?

Käyttö

Koru on pieni, halkaisijaltaan n. 3 cm. Kokeilen aluksi sen käyttämistä huivin sitomiseen huivisoljen tapaan, jolloin pieni koko ei haittaa. Tämä voisi toimia pienen huivin kanssa ja minulla on tapana käyttää suurempia huiveja, joten jää nähtäväksi onnistunko niiden kanssa.

Lopputuloksena siis korusetin lisäksi yksi erikoisen värinen pieni rintakoru, jolle tuskin löytyy käyttöä. Välillä tulee näitä vähän outoja töitä ja olenkin kerännyt niitä ns. epäonnistuneiden korujen laatikkoon. Joskus otan laatikosta jotain pientä, mutta suurin osa laatikkoon laitetuista pitseistä on saanut olla siellä jo pitkään.

Mansikoita

Pitsimansikoita

Kesä etenee. Nyt kypsyvät jo mansikat ja syksy lähenee vääjäämättömästi. Kesän mansikkakakku tuli siis tehtyä ja mansikat säilöttyä. En käynyt keräämässä itse, vaikka sitäkin lasten kanssa harkittiin. Lopulta tarve on niin vähäinen ja hintaero olisi olematon, kun huomioidaan matkakustannukset. Selailin mansikkatilojen tietoja ja löysin yhden tilan, joka myy suosikkilajikettani Bountya. Ehkä ensi vuonna käyn ostamassa mansikat sieltä, nyt tyydyin Polkaan, jota sai lähempää.

Kuvan mansikat ovat kotimaisia ja maistuvat Suomen kesälle, pitsimansikatkin ovat kotimaista tuotantoa, vaikka malli onkin Venäjältä. Ksenja Svedenkon youtube-kanava on aivan loistava pitsimallien lähde, nämäkin mansikat näyttävät suorastaan herkullisilta. 

Marjat ja luonnon värit ovat toisinaan haastavia. Afrikkalaisista kierrätyslasihelmistä tein mustikka ja puolukkahiussolkia n. viisi vuotta sitten. Mustikkasolkea olen toisinaan käyttänytkin. Silloin helmet muistuttivat marjoja ja riitti, että valitsi lehden värin. kierrätyslasihelmiä on vielä varastossa. Suuri helmikoko rajoittaa käyttöä ainakin käpypitsissä. 

Minulla oli varastossa pieniä punaisia Swarowski – kristallihelmiä ja laitoin niitä mansikoihin.

•       Pienet helmet ovat aivan heleän punaisia, mutta tuon tummanpunaisen langan vieressä niiden sävy näyttää todellista tummemmalta.
•        Suuremmat helmet ovat punaruskeita, ehkä väri vivahtaa vähän oranssiin. Nämä tummat helmet ovat mansikassa sen värisiä kuin kuvittelinkin, eli langan väri ei vaikuta paljon
•     Helmien sijoittelussa sovelsin jonkin verran. Minulla ei ollut kärkeen pisarahelmeä, kuten ohjeessa, mutta laitoin kaksi eri kokoista helmeä.

Swarovski - helmet

Mansikan pituus on n.3 cm. Ohjeen mukaan kyseessä on rintaneula, mutta koska tein niitä kaksi, ajattelin, että toiseen voisin kiinnittää sen neulan ja toisesta tehdä riipuksen. Ehkä korut ovat silti erilliset eikä ajatuksena ole korusetti, mutta minusta tämä mansikka voisi toimia myös riipuksena. 

Neulaa en ole vielä kiinnittänyt, koska en ole löytänyt kaapeistani riittävän lyhyttä neulaa. Hakaneula olisi, mutta se ei tässä oikein toimi. Kaivan vielä kaappeja tai sitten menen ostamaan neulan.

Jäin miettimään tuota vaalean vihreää mansikan kantaa. Alkuun ajattelin, että vihreä lanka olisi voinut olla vähän tummempi, mutta nyt kun katson näitä aitoja mansikoita, niin vaalean vihreä oli oikea valinta. 

Kannan olisi voinut tehdä myös paksummalla langalla, joka olisi sopinut tähän työhön. Minulla on tapana tehdä koko työ aina alusta loppuun saman paksuisella langalla. Joskus näissä pienissä koruissa ja voisi olla hyvinkin perusteltua käyttää efektinä eri paksuisia lankoja, jolloin lopputulos olisi elävämpi.

 

Käpypitsikurssi ja rintaneuloja

Aikaansaannoksia Kouvolan kurssilta.

Käpypitsiviikonloppu takana. Haasteita riitti kaksoissolmusta renkaiden ja kaarien kautta helmien liittämiseen asti. Kurssi oli mukava ja kurssilaiset motivoituneita. Kiitän kurssilaisia ja toivotan paljon sujuvia solmuja kotiharjoitteluun!

Olen viimeaikoina silloin tällöin tehnyt uusia versioita tammikuun rintakorusta. Tein toisen reunusvaihtoehdon ja eri värit houkuttelevat kokeileman. Tämä malli on jotenkin selkeä tehdä ja testailla väriyhdistelmiä. 

Nyt sain postissa lankoja Renulekin kevätliinaa varten, mutta vielä on odotettava viikko, ennenkuin pääsen aloittamaan liinaa. Tässä on kyllä se etu, että ehtii nähdä muiden värivaihtoehtoja, eli voi vähän peilata omaa ajatusta värivalinnoista jo aloitettujen liinojen ideoihin.

Koruversioita

Ankars rintakoru

Ksenia Shvedenkon kukkiva luumu

Yritin taas saada käytettyä Lizbeth 20 lankoja pois. Halusin haastetta lumihiutalekauden jälkeen ja päätin sukeltaa välillä ankarsin maailmaan. Katselin Ksenia Shvedenkon rintarossia youtubessa ja päätin kokeilla. 

20 numeroinen lanka oli paksua ja lopputulos oli melko kookas, halkaisija 5 cm. Ompelen siihen neulan olettaen, että sitä voi suuresta koosta huolimatta johonkin käyttää. 

Tein sitten pienemmän ( halkaisija 4 cm) 80 numeron langasta. Tämä toinen on kevyempi ja sirompi, tosin siinä on vaaleampi värikin. Ensimmäiseen tuli tummemmat värit ja siksi tämä toinen versio tuntuu raikkaalta ja käyttökelpoisemmalta.

Kevyempi versio korusta

 Tykkäsin mallista myös siksi, että lopputulos on  napakka, eikä tarvitse miettiä kovetusta koossa pysymiseksi. Laitan tähänkin kevyen tekstiilidecoupage pinnan, kuten kaikkiin koruihin, mutta kiinnitän neulan ensin. Neulat olivat päässeet loppumaan ja tilasin lisää. Meillä korutarvikkeet kaupoista vähenevät ja verkkokaupat ovat ainoa vaihtoehto, ellei matka pääkaupunkiseudulle ole ajankohtainen. Kehitys on ikävää, mutta kehitystä ei voi pysäyttää.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Kouvolaan on tulossa käpypitsiviikonloppukurssi, Ilmoittautuminen on alkanut ja vielä mahtuu mukaan.

sukkulalla täytetty kukka

Kukka villatakissa. Takki ja kukan reunat ovat sinertävät, mutta kuvaan en väriä saanut.

Äskettäin eksyin Turkin käpypitsisivulle ja tutustuin Marifetli Eller Youtube kanavaan. Tekniikka poikkeaa melko paljon siitä, mihin olen tottunut. Kunnianhimoisesti päätin kokeilla tätä kaunistaa sukkulalla täytettyä kukkaa. 

Eihän se ihan onnistunut. En osaa turkkia, enkä ymmärtänyt edes numeroita, joten solmumääriäkin jouduin arvailemaan. Tein ilmavasta kukasta vähemmän ilmavan kiristämällä lankoja liikaa ja tekemällä solmuja liian vähän. Lopuksi kiinnitin kukan taakse neulan, jonka liittäminen supisti kukkaa entisestään. Tämä oli ensimmäinen harjoitus ja sain kuitenkin jotakin aikaiseksi, joten pakko olla edes vähän tyytyväinen.

Ideana on tehdä valesolmuja eli ei käännetä solmua langalta toiselle. Oli aluksi haastavaa aloittaa kakkossolmulla ja olla siirtämättä solmua toiselle langalle, mutta vähitellen se alkoi sujua. Päättelemistä en tehnyt polttamalla vaan neulalla pujottamalla, koska käytin puuvillalankaa. Sen verran uskalsin poiketa ohjeesta.

Tekniikka on mielenkiintoinen, mutta päättelemisen osalta varmaan tulen jatkossakin soveltamaan ohjetta.

Pieni rintaneula 2

Toinen yritys Angela Gambkan mallista

 Pysyin vielä samassa ohjeessa kuin  viime viikollakin.  Lanka on saman paksuinen kuin viimeksikin, mutta nyt etsin kaapista pienempiä helmiä. Värit vaihdoin näihin helmiin sopivammiksi. Lopputulos on ehkä vähän parempi, mutta sanoisin Angela Gambkan mallin olevan haastava minulle, joka en ole erityisesti ankars-korujen tekemistä päässyt opiskelemaan millään kurssilla. Pelkkien nettiohjeiden seuraaminen on välillä vaikeaa, kun ei voi tehdä tarkentavia kysymyksiä.

Viikonloppuna oli Helsingin käsityömessut. Olin mukana lauantaina pitämässä työpajaa. Päivä oli niin vilkas, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa. Messuilla saatiin aikaan useita onnistuneita kaksoissolmuja, uuden oppimisen ja aikaansaamisen tuoma onnistumisen ilo luo aina työpajoihin positiivisen ilmapiirin ja tilaisuudet ovat palkitsevia niin näytteilleasettajille kuin näyttelyvieraillekin.

Lauantaina messujen päätteeksi pidettiin käpypitsiyhdistyksen vuosikokous Helsingissä. Todettiin, että yhdistyksellä on jäseniä, jotka asuvat hajallaan, eivätkä ehkä tunne toisiaan. Vieläkään ei ole onnistuttu järjestämään laajempaa jäsentapaamista. Mikä voisi olla sopiva paikka tai tilaisuus tapaamiselle, tähän kysymykseen olisi mukava löytää vastaus. Seuraava työpaja ja käsityökahvila järjestetään Rauman pitsiviikolla. Toivottavasti saadaan hyvä paikka ja mahdollisimman moni käpyilijä pääsee mukaan.

Pieni rintaneula

Mallista Primitivo rose

Viikko on ollut kiireinen ja tuntuu, että olen säntäillyt paikasta toiseen ja asiasta toiseen. 

Kun vauhtia on riittänyt liikaa, en malttanut etsiä tarvikkeitakaan valmiiksi, kun aloitin työn. Laitoin kulmiin liian suuret helmet, joten tästä rintakorusta tuli vähän liian massiivinen ja erikoinen. Turhan suuret helmet jopa latistavat keskustan kuviota. Pitäisi varmaa pyytää anteeksi Angela Gambkalta, jonka hienon mallin onnistuin turmelemaan noin. 

Taidan yrittää tätä vielä uudestaan ehkä vähän paksummalla langalla ja pienemmillä helmillä, langan värit ainakin valitsen kaikki, ennen kuin aloitan ensimmäisellä langalla.

 Laitoin taakse soljen, joten tämänkin voin ripustaa jonnekin, mutta en osaa kuvitella ainakaan missään hennossa huivissa. Korun koko on 2X2 cm, joten suuri se ei ole, mutta nuo helmet kulmissa tuntuvat suurilta. Jonkin villavaatteen kanssa tätä voisi käyttää.

Aurinko paistaa, mutta lumi sulaa hitaasti. Vielä voi ajoittain katsella kauniita huurreoksia ja lumisia maisemia, ennen kuin kevät sulattaa lumen kokonaan.

Huurretta oksilla

Talvinen taival

Koruja kultalangasta

Vanhin tytär on kotona käymässä viikonloppuna ja halusi syntymäpäivänä teatteriin. Käytiin kahdestaan katsomassa My Fair Lady Kouvolan teatterissa. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt teatterissa. Hyvin tehty musikaali oli kiva syntymäpäivälahja, etenkin kun pääsin mukaan. Kakkua en saanut leipoa. Päivänsankari halusi syödä kakkua jossain kahvilassa, jossa kakkua myydään pala kerrallaan, ettei tule syötyä liikaa. Käytiin lasten kanssa Valkealassa Kaarnasydän sisustuskahvilassa. Siellä oli kakuissa valinnanvaraa ja syntymäpäiväsankari löysi ostettavaa myös sisustustuotteistakin. Kerrassaan viihtyisä paikka, ei olla ennen poikettu vaikka monesti ollaan ohi ajettu.

 Sukkulassa oli vielä kultalankaa. Tyhjensin sitä yksinkertaisiin koruihin. Lisäsinkin lankaa vielä sukkulaan. Korvakorujen jälkeen tein kaksi pientä rintaneulaa ja lopuksi perhosen, jonka jälkeen sukkula oli tyhjä ja vapaa muihin töihin.

Vappukukka

Vappukukka

Kevät etenee, vappua juhlitaan jo alkuviikosta. Eilen näin eräällä pihalla skilloja ja lumikelloja kukassa. Leskenlehdetkin ovat ilmestyneet teiden varsille. Vaikka vappusääksi ennustetaankin koleaa, niin keväisen lämpimiä päiviä on ollut kuluneella viikolla mukavasti. 

Tunsin itseni laiskaksi, kun ostin kaupasta simaa ja tippaleipiä vappua varten. Munkkeja meinaan kuitenkin muutaman paistaa itse. Munkit ovat parhaita tuoreena ja olen opettanut perheen kotitekoisiin vappumunkkeihin, joten en vielä uskaltanut pilata lasten vappua ostamalla munkkeja kaupasta. Leipomisen sijaan on mukavampi keskittyä käsitöihin.

Ajankohtaan liittyen päätin tehdä kukan. Valitsin teemaan sopivan värikkään langan. Lanka osoittautui ohueksi ja kukalle tuli lopulta kokoa vain kahden euron kolikon verran. 

Aluksi ajattelin tehdä keskustan helmistä. Päädyin kuitenkin pieneen nahkakukkaan, koska päättelin sen tuovan näyttävyyttä muuten niin pieneen kukkaan. Ompelin kukan taakse pienen neulan, joten kukasta tuli rintaneula, vaikkakin kovin pieni sellainen. Kukka on muuten hyvä, mutta nuo pienet helmetkin olisivat voineet olla värikkäämpiä. Valokuvassa valkoiset helmet eivät pääse oikein esille vaikkakin tuovat hohdetta kukkaan.

Hyvää kevättä ja Hauskaa vappua!

Mon Bijou

Varastoihin on kertynyt kaikenlaisia helmiä. Useimman eivät sovi ollenkaan keskenään samaan työhön. Niitä on jäänyt tähteeksi, niitä on ostettu kun on kauniita vastaan tullut. Osa on omia ostamiani, osa lapsen hankkimia. Päätettiin joskus, että pidetään osa helmistä yhteisinä. joita voidaan käyttää tarvittaessa toiselta kyselemättä.

Nyt otin esille vihreitä helmiä. Suuremmat helmet ovat tässä Swarovski-helmiä ja pienemmät helmet
ovat lasihelmiä. Langaksi valitsin ohuehkon virkkauslangan. Aloitin ensin ohuemmalla, mutta huomasin pian, että nuo pienet vihreät helmet vaativat paksumman langan. Malli on Mon Bijoux , jonka ohje löytyy linkistä kahteen pdf-tiedostoon jaettuna.

Värien valinnassa yllätin taas itseni. Luulin ottavani vaalean kullanvärisen langan vihreän seuraksi, mutta nyt valokuvista huomasin, miten punainen tuo lanka lopulta olikin. Lanka on punertava myös luonnon valossa. Lampun alla väri näytti erilaiselta. Tein tätä korua pääasiassa iltaisin, joten luonnon valon vaikutuksen näin vasta valmiin työn kanssa. Nyt kun väritys on selvillä, niin seuraava vaihe on löytää asu, minkä kanssa tämä käy.
Taakse kiinnitin pitkän neulasoljen ohjeen mukaisesti. Tämän korun halkaisijaksi tuli n. 5 cm.

Jääpisara

Sateet hellittivät ja vaihtuivat talven pakkaseksi, joten tein lopulta jääpisaran minäkin. Olen viime aikoina ihaillut  Dianen , Ninettan ja monen muun jääpisaroita, Carollyn käytti persoonallisia helmiä ja Jane meni askeleen eteenpäin ja teki neliön muotoisena. Minä halusin aluksi jotain ihan perinteisemäpää ja hain ohjeen Elena lace mallistosta.

Etsin varastoistani sopivaa helmeä, mutta en löytäyt. Otin sitten tuon vähän epämääräisen muotoisen Swarovski helmen ja pieniä helmiä samaa väriä. Isossa helmessä muodon lisäksi myös paksuus vaihteli ja tämä epätasaisuus toi haastetta ja pientä epätasaisuutta lopputulokseen. Kaikesta huolimatta sain jääpisarani lopulta valmiiksi ja pysymään koossa. Pienet metallihelmet ovat oikeasti vähän kuparin sävyisiä, mutta kännykän kamera ei tätä halunnut näyttää kuvassa.

Kiinnitin taakse neulan, kuten ohjeessakin. Jos haluan tätä käyttää, niin kovetan vielä vähän, että pysyy varmasti tähden muotoisena eivätkä yksittäiset sakarat taipuile. Kiva pieni työ. Ohjeessa luki, että valmistus kestää neljä tuntia. En mitannut aikaa, mutta minusta neljä tuntia tuntuu aika paljolta. ja siihen nähden myyntihinta 13,92€ tuntuu suomalaisittain ajatellen aika pieneltä. Käsityön hintaa on vaikea määritellä. Minä en kyllä tätäkään tuohon hintaan myisi, tosin tässä minun työssäni kristalleille tulee jo hintaa melkoisesti.

Marja

Perhoskoru

AG - perhoskoru

Eilen käytiin lasten kanssa Suomenlinnassa viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja kotiintulo jäi tähän päivään, siksi päivitän blogia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu sanonta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän perhosen, jonka malli on tullut vastaan netissä useita kertoja. Tein siitä toisen sinisen perhosen kesän perhoskokoelmaani. Angela Gambkan videosarjassa  perhosella on tuntosarvet. Tämä yksityiskohta on jätetty usein pois. Nyt yritin noudattaa ohjetta tunnollisesti ja tein myös tuntosarvet.  Koru on kyllä paljon käytännöllisempi ilman tuntosarvia ja luulen, etten niitä enää itsekään toiste tee.

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet on vaihtelevasta varastostani. Mukana on lasihelmiä, muovihelmiä ja jopa 4 puuhelmeä. Haaveeni on, että joskus suunnittelen työn niin huolella etukäteen, että menen helmikauppaan ennen aloittamista. Lopputulos on omalaatuinen, mutta pysyy koossa erilaisine helmineen.

Lasihelmet ovat niin painavia, etten kuvannut tätä kasvien seassa, vaan pöytäliinan kuvioiden päällä. Nuo kokoelmakuvan valkoiset kukat ovat kaatuneet maata pitkin, joten siihen tämäkin perhonen voi lennähtää.

Perhoskokoelma tänään.

Marja

rintasolkikukka

Rintaneula lasilautasella

Blogin päivittäminen viivästyi, koska olen tehnyt vähän pidempää työpäivää ja jättänyt kotitöitä rästiin. Niinpä pitikin eilen töiden jälkeen kiitää kauppaan ostamaan kaikkea välttämätöntä 10 v kaverisynttäreille viikonlopuksi. Kummallakin oli mukana kaupassa oma ostoslista ja viimehetken luovuuttakin kaupassa käytettiin. Touhusta huolimatta olen saanut kuin saanutkin muutaman solmun aikaan sukkulalla.

Jatkoin vielä sukkuloiden tyhjennystä. Vaaleanpunaisesta junakäsityöstä jäi lankaa ja tein siitä tämän pienen rintaneulan vihreän Aidan kanssa. Vihreä lanka on hiukan paksumpaa kuin vaaleanpunainen, mutta se ei tässä koristeessa haittaa. Helmet ovat askarteluliikkeen lasihelmiä, joissa on vain tuo pinta värjätty.  Soljen halkaisijaksi näillä langoilla tuli 3,5 cm.

Otin kuvan kristallilautasen päällä, tyttäreni mielestä kuva oli hieno, joten valitsin sen. Värit eivät ole aivan luonnolliset, koska kuva on otettu lampun valossa. Päivänvalon aika lyhenee taas. Aamulla ja illalla on jo hämärää, joten pitäisi ottaa varmaan kuvattavat töihin mukaan, että saisi kuvia luonnon valossa. 

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Rintasolkikukka

Ruusunkukka rintarossissa.

Kummitäti viettää huomenna 80-vuotisjuhlaa. Tietysti olen hankkinut lahjan, mutta tein siihen lisäksi rintarossin, jossa on  ruusun kukka, lehtiä ja nuppu. Ruusun kiinnitin koristamaan lahjapaketin naruja. Toivottavasti täti huomaa ottaa korun pois, ennen kuin heittää paperit ja narut roskiin. Ostetun lahjan lisäksi on mukava antaa jotain itse tehtyä, jolloin lahja on henkilökohtaisempi. Tätikin on tehnyt paljon käsitöitä ja osaa arvostaa itsetehtyä. Tällä hetkellä täti virkkaa tuttaville ja sukulaisille lahjaksi verhoja ja verhokappoja. Käsityötä osaa oikeastaan arvostaa vain toinen käsityöläinen, joka tietää miten paljon aikaa ja työtä on mennyt käsityön tekemiseen.



Rossi lahjapaketin somisteena.

 

Kukan ohje on kirjassa Nuevo modelos en frivolite. Joku tosin on kopioinut sen myös Pinterestiin .

Nuppua aloittelin mallin mukaan, mutta sitten lanka katkesi ja huomasin että nuppu on ihan riittävän suuri noinkin, joten nupussa taitaa lopulta olla mallista vain idea. Vihreät verholehdet on tehty myöhemmin ilman mallia. Myös muut vihreät lehdet on tehty ilman mallia. Tein lehdistä melko yksinkertaiset, kun en halunnut käyttää aikaa miettimiseen. Näin valmista ruusua katsellessa ajattelin, että lehdessä voisi keskiruoti erottua selkeämmin. Jos siis vielä joskus teen vastaavan korun, niin sitten teen toisenlaiset lehdet.

Lankana ruusussa on Lizbeth 40 ja värinä 132 Tropical Punch. Lehdissä on 638 Christmas green. Kukan keskelle laitoin värillisen lasihelmen. Näin elokuussa kukan väri näyttää todella pirteältä ja valoisalta. Luonnon värisävyt ovat nyt vähän tummempia ja syvempiä. Otin Iitissä pellon ohi ajaessani kuvan elokuisesta peltomaisemasta. Siinä on mielenkiintoinen värikartta elokuun väriyhdistelmiin. Harmi, että minulla ei juuri nyt ole noita värejä lankoina. Väriyhdistelmä maisemassa on kyllä mielenkiintoinen ja yllättävänkin värikäs.

Elokuinen värikarttapelto Iitissä

 

Elokuisin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Rintasolki

Puuvillalankaa, lasihelmiä ja nahkaa

Vietin aikaa ostoskeskuksessa odotellen vaatekaupoissa viihtyvää teiniä ja ostin askarteluliikkeestä pieniä sieviä nahkakukkia. Kotona tuo 1,5 cm halkaisijalla oleva kukka ei enää ollutkaan niin pieni. Otin virkkauslankaa, jotta kukka ei vaikuttaisi suhteettoman suurelta. Lopputuloksena syntyi solki, jonka halkaisija on 4,5 cm. Lisäsin vaaleita helmiä pehmentämään materiaalieroa ja ryhdistämään kokonaisuutta.  Solki on oma malli, mutta olen käyttänyt siinä Ninetta Caruson ohjeen mukaista kiertynyttä rengasta.

Koska ostin myös punaisia kukkia, tein punaisen soljen punaisella virkkauslangalla. Punainen lanka oli yllättäen hieman ohuempi ja siihen jouduin muuttamaan solmumääriäkin pienemmäksi. Punaisen soljen halkaisijaksi tuli 4 cm. Solmumääriä pienensin siksi, että tuo kukka on melko massiivinen ja halusin välttää liian isoja reikiä pitsissä. Kukka olisi ollut orvon näköinen keskellä reiällistä pitsiä, mutta nyt se helmien ja runsaan pitsin ympäröimänä sulautuu solkeen paremmin

Punainen versio

Käpypitsiyhdistys

Suomen frivolite historiassa käännettiin lauantaina 16.4 uusi lehti, kun piskuinen harrastajajoukko kokoontui Espooseen perustamaan uutta käsityöyhdistystä. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää käpypitsiharrastusta Suomessa ja lisätä kanssakäymistä harrastajien kesken. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan yhdistykseen ja sen toimintaan.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Maija Vaara, joka opettaa käpypitsiä Espoon kansalaisopistossa. Ensimmäinen hallitus valittiin perustajajäsenistä. Jatkossa yhdistykselle avataan kotisivu, josta löytyy tarkempaa tietoa. Halukkaat voivat jo nyt täyttää jäsenanomuskaavakkeen .

Yhdistyksen syntyhetki kevätauringon loisteessa