sunnuntai 27. syyskuuta 2020

käpypitsi kukkakuvio lautasliinarenkaana



Kukkakuvio lautasliinarenkaana kahvipöydässä.


Etsiskelin vaihteeksi jotain pientä ja helppoa, kevyempää käsityötä ja törmäsin somaan käpypitsikukkakuvioon, joka sai minut ajattelemaan lautasliinarenkaita. Sellaisia en ole vielä tehnyt käpypitsillä. Aloitan siis tästä pienestä mallista lautasliinapidikekokoelmani.

Koska kuvio on melko pieni, kokeilin paksumpaa lankaa ja täytin sukkulan Novitan Cotton Crochet – puuvillalangalla. Halusin hahmotella renkaan sopivaa kokoa ja etsin kaapista kankaisia lautasliinoja, löytämättä niitä. Kangaslautasliinoille on nykyisin kovin vähän käyttöä. Nyt teinkin ensin lautasliinarenkaan ja mietin sitten, minkälainen lautasliina on sopiva.



Syksy lisää kuvaamiseen haastetta

Syksyn myötä valo vähenee ja kuvaaminen on vaikeampaa. Olisin halunnut kuvata lautasliinarenkaat aiemmin, mutta jouduin jättämään kuvaamisen viikonloppuun ja keskipäivään. Valoisa päivä on niin lyhyt, että töiden jälkeen paras valo on jo ohi. Värit ovat parhaat ja pitsikuviot selkeimmät luonnon valossa, siksi päätin odottaa viikonloppuun.

Syksy jopa yllätti minut eilen. Lähdin kävelylenkille ja kuvittelin näkeväni ruskan värejä puissa. Kello 19 jokivarsireitillä ei juuri erottanut ruskaa auringon laskiessa. Tyyni joki ja syksyilta olivat tummia, mutta silti kauniita.

 

Tyyni syysilta joen rannalla.



Lautasliinarenkaiden viimeistelystä ja käytöstä

Jouduin laittamaan renkaaseen paperisen lautasliinan. Vaikka ohjeen käpypitsirengas on pieni, se toimii yllättävän hyvin suuremmassakin paperiliinassa. Pitsikuvion halkaisija on 4 cm. Kuvan sininen lautasliina on ruokaliina ja kukallinen lautasliina on pienempi kahviliina, eikä kummankaan kanssa ole mitään ongelmaa.


 

Lautasliinarenkaita paperisissa lautasliinoissa
 aurinkoisella pöydällä



Kovetin renkaat Fabric Decoupage – lakalla. Kovettaminen oli vähän liian kevyt tässä käyttötarkoituksessa ja kovetankin uudelleen pari kertaa samalla lakalla tai sitten lisään jotain tehokkaampaa kovetetta. Virkkauslanka on tyypillistä käpyilylankaa pehmeämpää, mitä en osannut ottaa huomioon kovetuksessa. Nämä tulevat ehdottomasti käyttöön silloin kun ruokailijoita on kuusi tai vähemmän, ellen sitten käpyilen näitä lisää. 


sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Vintage - käpyilyä vanhasta ohjekirjasta

Vintagepitsejä syksyisenä sadepäivänä


Tein äskettäin vähän reunapitsiä vanhasta kirjasta; ”Tatting, A Potpourri of Patterns”, jossa on 1800- luvun ja 1900- luvun alun malleja. Nyt innostuin käpyilemään pyöreitä kuvioita samasta kirjasta. Sukkulassakin oli vielä samaa lankaa, joten sillä lähdin tekemään uusia kuvioita.

Kuviot ovat kaikki kirjan eri sivuilta ja erilaisia. Kaikkia käpypitsejä yhdistää vintagen tasapaino ja lumo. Mistä se johtuu ja mikä sen tekee? Sitä pohdiskelin mielessäni, eikä vastaus kysymykseen löytynyt Ecrun värisestä langasta. Varmasti ajan kauneuskäsite vaikutti asiaan ja antoi koristeellisuutta käsityölle.

Ohjeet ovat ajalta, jolloin suunnittelun periaatteena ei vielä tavoiteltu minimalismia, yksinkertaisuutta ja pelkistettyjä selkeitä linjoja. Käsitöitä tehtiin enemmän ja hyväksyttiin ajatus, että kaikkea ei saa valmiiksi heti tai edes nopeasti. Kauniiin lopputuloksen vuoksi oltiin valmiita uhraamaan aikaa enemmän kuin tänä päivänä. 


Perinteisen pitsin olemus


Meillä jokaisella on muistot mummojen kauniista pitsiliinoista, joita ennen kaikki mummot osasivat virkata ja neuloa. Minun mummoni virkkasi myös sänkyihin päiväpeitteitä. Pitsit koristivat kodin ja loivat rauhallista ja tyynen juhlavaa tunnelmaa olohuoneisiin. Minulla on yhä kaapissa joitain liinoja ja mummon virkkaama päiväpeite, jonka käyttöönottamisesta haaveilen. Pelottaa vain, että se likaantuu tai menee rikki. Toistaiseksi vielä kerään rohkeutta ottaa aarteita arkikäyttöön.

Valitsin kirjasta kauniita medaljonkikuvioita ja tarkastelin samalla käpypitsiohjeita kirjassa. Havaitsin pitseissä seuraavia piirteitä:


  •         pitsi on ohutta lankaa ja on yleensä ilmava ja kevyt, mutta tiivis, jolloin kuviosta tulee yhtenäinen
  •         kaaret ovat maltillisia, ei liian pitkiä, jolloin kuvio on selkeä ja yhtenäinen, eikä siinä ole suuria reikiä
  •         kuvio voi olla tiivis, mutta silloin siinä on selkeä keskus ja usein myös selkeät reunat, jotka hahmottuvat erillisinä osina.
  •         Suurin osa renkaista on keskenään samankokoisia, mikä tekee kuviosta rauhallisen ja tasapainoisen
  •         nirkot erottuvat selkeästi ja niitä on paljon, jolloin kuviosta tulee koristeellinen ja kevyt
  •         Useita renkaita lähtee samasta kohdasta tai kiinnittyy samaan nirkkoon, jotta kuviosta tulee mielenkiintoinen ja uniikki
  •         Pyöreissä kukissa on useammin kuusi- kuin viisi terälehteä, jolloin kuviosta tulee symmetrinen
  •         Yhden sukkulan töissä kuvio-osat voivat kiinnittyä toisiinsa yhdellä langalla, jolloin kuviosta tulee herkkä ja hauras.


Nämä ovat siis pohdiskelua ja havaintoja, eivätkä perustu mihinkään tutkimukseen. Havaintoaineistona on vain tämä yksi kirja ja sen ohjeet 1800 – luvulta.  Pinterestissä on vintagepitsejä, joita voisi näihin havaintoihin verrata ja samalla jakaa kuvia. Vintage käpypitsiohjeita löytyy antiikkiohjekirjastossa.

 

Pyöreiden kuvioiden rakenne

 

Pyöreiden kuvioiden symmetria luo tasapainoa, siksi kukassa on useimmiten terälehtiä parillinen määrä. Keskuskuvio on yksinkertainen ja koristeellisuus lisääntyy reunoja kohti. Reunakuviossa vuorottelevat erilaiset kuvio-osat. Suuret medaljongit vaativat kevyen, kuvioita yhdistävän reunuksen.


Pienet renkaat kiinnittyvät suurempiin renkaisiin ja kaarien välissä on kaksi rengasta. Nämä kuviot eivät kuulu yhteen, mutta voisi hyvin kuvitella, että on suunniteltu käytettäväksi yhdessä.

 


Tiivis kuvio yksinkertaiseen keskustaan on muodostunut kun on kiinnitetty kaksi rengasta samaan keskuskuvion nirkkoon

 


Selkeät kuviot vuorottelevat pienten nirkkorengasryhmien kanssa, jolloin kuviot erottuvat kauniisti.

 


Seuraavassa voisi olla sipulirenkaita, mutta tässä keskusrengas on tehty ulomman kaaren puoliväliin ja kiinnitetty keskeltä kohti kuvion keskustaa. Sitten on tehty toinen puoli kaaresta ja sipulikuvio valmiiksi. Ilman reunan kerroksia lopputulos oli kukkamaisempi kuin perinteisessä sipulirenkaassa.


 



Kuvioiden käyttö somisteena

Yksittäinen vintageympyrä on kaunis sellaisenaan ja suunnittelin mielessäni riippuvia ikkunakoristeita tai mobileita. Edellyttäen, että näitä olisi vielä muutama enemmän. Jos samaan koristeeseen laittaisi virkattuja osia, niin käpypitsin sirous korostuisi entistä enemmän. En ole sekoittanut eri tekniikoilla tehtyjä pitsejä, mikä voi olla kokeilemisen arvoinen idea.

Näitä olisi kiva ommella kiinni johonkin lähelle toisiaan, ryhmäksi. Samaan ryhmään valitsisin samoja elementtejä sisältäviä kuvioita. Yhteen ryhmään sellaisia, joissa useampi rengas kiinnittyy samaan nirkkoon, toisessa ryhmässä voisi olla selkeä kukka kuvio keskellä jne. Usein ympyrän ulkoreunalla on paljon nirkkoja, joista kuvion voi upottaa tekstiiliin ompelemalla nirkoista kiinni kankaan aukkoon. 

Kirjassa kuvioita oli kiinnitetty paitoihin, pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, alusliinoihin, lampunvarjostimiin ja kauluksiin. Kaikkea on haluttu koristella jo sata vuotta sitten ja pitsejä on tehty paljon. Valitettavasti luulen, että pitsintekijöillä ei välttämättä ole itsellä ollut varaa käyttää näitä kauniita käpypitsejä. 10 x pitsi  Styleroom-kodeissa -sivulla lisää pitsinkäyttöideoita.

 



sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Yksinkertainen ja selkeä käpypitsirannekoru

 

Pitsikoru vastavaloon kuvattuna




Tällä viikolla sää tuntui syksyiseltä ja tuuli puhalsi jo viileästi. Kävin läpi lankavarastoani ja yritin löytää syksyisiä värejä. Ruskaa odotellessa valitsin langaksi valmiin viljasadon värisen kullankeltaisen langan. Ohjeen halusin olevan yksinkertaisen ja selkeän, syksyyn sopivan. Ajattelin, että rannekoru voisi olla mukava työ. Korutarvikkeita en ole hankkinut, mutta joitain korulukkoja vielä laatikosta löytyy.

 

Japanilainen käsityösivusto

 

Ajatus kauniista, selkeästä ja yksinkertaisesta käpypitsistä ohjasi japanilaisille sivuille, joiden kanssa minulla  muuten on edelleen ongelmia kielimuurista johtuen. Valitsin pienen ja kauniin rannekorun käsittääkseni jonkun käsityöyhteisön sivulta. Malli on tasapainoinen ja viimeistä yksityiskohtaa myöten tarkkaan mietitty.

Kun linkin sivua vierittää alaspäin, löytyy ohjeita ja ideoita lisää.  Nämä ohjeet ovat melko helppoja ja nopeita, mutta silti näyttäviä kauniita ja yksilöllisiä. Näiden kanssa ei tarvitse miettiä loppuuko lanka tai riittääkö maltti. Sivustolta löytyy runsaasti mielenkiintoisia askartelu ja ompeluohjeita mm. koruja, kasseja ja kasvomaskeja vaikkapa koronaeristyksen tai syysiltojen ratoksi

 



levitettynä pöydälle



Lanka- ja lukkovalinta

Koska solmuja on vähän, valitsin paksumman, Lizbeth 20 langan. Siitä huolimatta korusta tuli pieni, juuri ja juuri saan sen ranteeseen. Luulen, että tätä korua käyttää joku kapeampiranteinen ja minun täytyy tehdä itselleni toinen koru.  Korulukoksi valitsin kuparinvärin, osittain siksi, että se sopii kullankeltaiseen ja osittain siksi, että vaihtoehtoja olis melko vähän. 

Muita rannekoruja käpypitsikokoelmassani.


sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Kelttikuvioita kintaissa

 


Kintaat talveksi ahvenanmaanlampaan langasta.

 

Tulen ostaneeksi erilaisia villalankakeriä aina, kun törmään suomalaisen alkuperåisrotuisen lampaan  villaan, joko kaupoissa, maatiloilla tai tapahtumissa. Lankoja kertyy varastoon, koska kuitenkin käytännössä pääasiallinen käsityöni on käpypitsi. Välillä yritän yhdistää näitä asioita toisiinsa vaihtelevalla menestyksellä.

Minulla on villalangalle tarkoitettuja ruusupuisia neuloja neulakäpyilyä varten. Kuitenkin koen luontevammaksi tehdä villalangankin sukkulalla. Onneksi minulla on suurempia helmien käyttöön tarkoitettuja sukkuloita, jotka soveltuvat myös villalangalle. Nyt otin käteeni vielä pienemmän neulan ja tein perinteisellä tekniikalla neulakintaat, joihin yritin sovittaa käpypitsikoristeita    

 

Villalankoja ja työtapoja

Kintaat tein ahvenanmaanlampaan luonnonmustasta villalangasta. Ahvenanmaanlampaan villa on karheaa ja kestävää, kalastajien tarpeisiin sopivaa. Kuvioon valitsin kainuunharmaksen pehmeän ja hennomman villan toivoen, että kuvio asettuu kintaan pinnalle sulavammin kuin paksumpi lanka. Silti kuvio on melko koholla kintaasta. Villoissa on yllättävän paljon eroja ja samaan työhön kannattaa hankkia lanka kerralla, jotta saa samaa kehruuerää. Tämä tarve korostuu alkuperäisrotuisten ja tiloilla tuottettavien pienten lankaerien maailmassa.

Kuvioksi valitsin Karolingin ristin, joka edustaa Jumalan yhtenäisyyttä, tasapainoa ja ikuisuutta. Tein siitä melko tiiviin, jotta se pysyy kintaassa, eikä takerru vahingossa mihinkään kintaita käytettäessä. Kuvion valintaan vaikutti mahdollisuus tehdä pienellä solmumäärällä. Paksussa langassa yksi solmukin on isokokoinen ja mallin täytyy olla hyvin yksinkertainen. Ohuemmasta langasta olen tehnyt suurempiakin keltti ym. solmukuvioita

käpypitsikuviot

Suomeksi vai venäjäksi

nämä kintaat on tehty venäjäksi, kuten Suomessa sanotaan. Skandinaviassa tämä on Dalby stitch. Suomessa kinnastekniikat on jaettu kahteen tapaa, on tehty suomeksi tai venäjäksi ja molemmissa on omat muunnoksensa. Kaikkein yksinkertaisin solmu on perussolmu suomeksi (Oslo stitch). Näissä kintaissa käytin pistoa venäjäksi 2+2+2.  Olen tehnyt kauan sitten tällä pistolla kintaat, joiden sormiosa tuntuu pitkältä. Ehkä tämä pisto joustaa yllättävän paljon

 Suunnittelin lyhentäväni näitäkin kintaita hiukan. Se on helppoa, koska neulakinnas ei purkaudu. Kintaat voi leikata sopivaan pituuteen, huovuttaa leikkauspinnan kiinni ja sitten viimeistellä kauniiksi ompelemalla. En ole vielä tehnyt sitä, mutta muistelen niitä vanhoja valkoisia kintaita, jotka aina tuntuivat vähän hankalilta, johtuen liian pitkästä sormiosasta. Lyhentäminen olisi järkevää.

 

pieni välly  

-        Kuvasin lapasset pienen vällyn päällä

  •   Olen painanut taljaan kuvion tammikuussa 2019, mutta
  •  talja oli leikkaamatta ja kantit ompelematta.     
  •   Nyt huomasin, että vällystä tulee juuri sopiva istuinalunen villalankoja varten ostamani puisen laatikon päälle.
  • Tein viimein istuinalusen valmiiksi. 
  • Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka talja ei ole paras mahdollinen. 
  • Tämä on selvästi vanhemman eläimen talja, koska siinä on paksumpia kohtia, joihin väri ei tarttunut helposti. Onnistuin jopa katkaisemaan ommellessa yhden neulan. Tämä rupeama opetti minulle, että talja on valittava itse ja huolella. 
  • Erehdyksistä oppii.
Istuinsuoja puulaatikon päälle


Kun sain kantit ommeltua, niin tyttäreni katsoi tuolinmattoa ja sanoi että, nuo villat on tuossa niinkun se juttu. Niinhän se on ja ompelen sitten kuitenkin tuolimattoon kantit. Kuvittelin, että juuri tuolissa olisi parempi ja siistimpi ilman villaisia kantteja.