Käpypitsirenkaita korvakoruissa

 

Mary Koniorin käpypitsiohjeella käpyillyt kuviot.

En suunnitellut käpyileväni korvakoruja, mutta Mary Koniorin kirjassa oli mielenkiintoinen ohje. Ajattelin että on hyvä kerrata rullauskäpyily, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Myös yhden sukkulan käpyilykuvio oli houkutteleva.

Otin virkkauslangan, joka oli vähän pehmeä ja käpyilylankaa paksumpi. Näin kuvioista tuli hiukan suuremmat, mutta työn jälki voisi olla tasaisempi. Kovetin korut kevyesti, mutta en kiinnittänyt koukkuja, koska pehmeä virkkauslanka vaatii vielä lisää kovettamista.

Rengaskuvio on kiva ja ajattelin, että korujen sijaan siitä voisi tehdä jonkun sisustuskoristeen.  Nyt kuitenkin jätin tämän virkaauslankaversion kahteen kappaleeseen, joten laitan niihin korvakorukoukut. Mietin tiukkakierteisempiä lankavaihtoehtoja jatkoon.

Kirja, jossa rengaskuvion ohje.

Lisää käpypitsihyrriä korvakoruihin

 

käpypitsihyrriä liitetty ratasmaisesti yhteen.

Kesä lähenee vauhdilla, kuten sanonta kuuluu; "puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. " Peippoja ja västäräkkejä voi pongata päivittäin, pääskysiä ei ihan vielä. 

Tänä keväänä olen huomannut taajamissa yleisesti sepelkyyhkyjä, jotka ennen asuivat pääasiassa metsässä. Katsoin, että Suomen sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Ovat varmaan tuomassa meille kansainvälisiä tapoja, joita ovat oppineet muuttomatkalla. Tuntuu, että ovat uteliaita tarkkailijoita jotka seuraavat elämänmenoa jostain korkealta oksalta aamusta myöhäiseen iltaan. Ehkä me ihmiset ollaan jollakin lailla kiinnostavia tai kenties kummastelevat erilaista käyttäytymistä ranskalaisiin verrattuna.

Ehkä sittenkin seuraavat miten kevään poikaset pärjäävät pesän ulkopuolella.

Korvakorut

Huomasin Instagramissa lisää käpypitsillä toteutettuja hyrräkorumalleja täydentämään vappuhyrrävalikoimaa. Tämä ratasmalli nimeltä Centaurus sopii samalla tavalla kevätkäpyilyyn kuin hyrrätkin, jotenkin nämä tuovat minulle mieleen vesirataskoneiston.

Käpypitsimalli on hyvin yksinkertainen, pujotetaan vain hyrrät sisäkkäin ennen toisen hyrrän kiinni liittämistä.

Käpyilin korut vähän paksummalla langalla, Lizbeth 20 metallisävyllä. Metallisävy tekee langasta vähän jäykän, enkä kiristänyt renkaita ihan tiukoiksi.  Harkitsen pientä kovetusta. Korusta tuli mukavan kokoinen; korkeus 4 cm + koukku. Vaihteeksi vähän suuremmat korut. Minulla taitaa olla jo hyvä alku hyrräkorukokoelmaan.

En ehkä kerää erillistä hyrräkorukokoelmaa, mutta olen yrittänyt kerätä kaikki pitsini yhteen paikkaan ja yritän lajitella ja järjestellä niitä, jotta löytäisin tarvittaessa ja olisi kaikki samassa säilytyspaikassa, Pientä inventaariota siis meneillään.

Pieni käpypitsiliina äitienpäivänä

 

Tädykeliinan koristeena pitsiruusu.

Sää muuttui vauhdilla kesäiseksi ja lämpötila ylitti jopa 20 Celsiusastetta. Kasvu luonnossa lähti vauhdilla käyntiin ja puiden kellertävät hiirenkorvat muuttuvat kokonaisiksi lehdiksi ja alkavat vihertyä. Äitienpäiväksi saatiin kaunis ja lämmin keväinen päivä. Valkovuokot kukkivat parhaillaan valmiina äidille poimittavaksi.

Pitsiliina

Viimeviikolla aloitettu Marmelon Veronica-liina valmistui. Laitoin kuvaan liinalle pitsiruusun koristamaan juhlapäivää. Tädyketeema säilyi sinisessä hyvin, mutta nyt huomaan, että vihreä olisi voinut olla heleämpää värisävyä. Tummalla taustalla hyvässä valossa sininen voimistui verrattuna viime viikon pahvitaustaan. Liinan kokonaisuus on kuitenkin hyvä näin. 

Liina on kaunis, mutta harmittavan pieni. Lizbeth 40 - langalla liinan halkaisijaksi tuli 15 cm.   Paksummalla langalla koko olisi hiukan suurempi ja liinalla enemmän käyttökohteita

Keväiset valkovuokot kukassa.

Tädykkeen teemalla käpyilyä

 

Käpyilyssä tädyketeemaa Marmelo-blogista

Vappu on ohi, kevät siis koittanut, mutta ulkona on yhä yllättävän kylmää. Villatakissa sisällä on mukava istuskella ja käpyillä. Kolealla ja pilvisellä säällä on helppo antaa itsellensä lupa laiskotella ja pysyä neljän seinän sisällä. Lämmintä luvataan taas säätiedotuksissa, mutta nähtäväksi jää kuinka käy ja milloin kevät alkaa vaihtua kesäksi.

Palasin samalle sivulle, jolta löysin käpypitsiohjeen kaksi viikkoa sitten. Japanilaiset sirot käpypitsit ovat koukuttavia ja löysin sivustolta toisen houkuttelevan käpyilyohjeen.

Veronica pikkuliina

Veronican suku on suomeksi tädyke, jossa on paljon pieniä sinisiä kukkia.

Käpypitsiohjeessa on käytetty kahta väriä, minä otin mukaan vihreän ja sinisen lisäksi vielä echrun keventämään vaikutelmaa. Liinan esikuva on kuitenkin täynnä pieniä kukkia. Tädykkeen kukissa on lisäksi vähintään kahta väriä ja siksi valitsin kirjavansinisien langan, jolla voisi saada vaikutelmaa pienemmistä kukista. Muokkasin vielä värien järjestystä valerenkaan avulla

Ontelokude

Pikkuliina on vasta alussa, kun päätin  suunnata ajankäytön ontelokudeongelmaan. Ostin joskus ontelokudetta, jonka virkkaamista halusin kokeilla, kun huomasin siitä virkattavan mattoja. 

Ostin siis reippaasti neljä rullaa, jokaisen eri väriä. Virkkasin muutaman pyörylän ja menetin uskoni mattoon. Totesin, että matto tulisi  hyvin painavaksi ja väriskaala asetti omat haasteensa.

Nyt kuitenkin päätin virkata langat pois. Jokainen kerä painoi kilon, joten tämä pieni metrin halkaisijaltaan oleva matto tuli painamaan kolme ja puoli kiloa (keltaista kudetta jäi jäljelle puolet), mikä on aika paljon pienelle matolle.

Mattoon ei ollut mallia, enkä ajatellut huolellisesti. Viimeisellä harmaalla kerroksella tein turhia lisäyksiä. Virkkasin myös keltaisella massiivisen reunuksen, jonka sitten älysin lopulta purkaa ja korvata kerroksella kiinteitä silmukoita. Nyt pitäisi päättää puranko kaksi viimeistä kerrosta ja virkkaan uudestaan vai annanko olla ja reunan kupruilla vapaasti. TIetysti voisin höyryttää ja venyttää reunaa, jos vaikka tuosta oikenisi. En ole vielä päättänyt mitä maton kanssa teen.

Pikkumatto ontelokuteesta