Frivoliteettisukkuloiden tyhjennystä

 

Kapypitsikukkia helmiäis-, kristalli ja metallihelmillä

Syyssiivous jatkuu sukkuloiden tyhjentämisellä. Muutaman melko täyden sukkulan muutin kukkasiksi.

Näistä kukista ajattelin tehdä tappikorvakoruja myyntipöydän täytteeksi joulumarkkinoille. Kukkien halkaisija on n. 2 cm, joten koon puolesta uskon kukkien sopivan koruiksi.

Suurin osa kukista on tehty Suomen käpypitsiyhdistyksen jäsenohjeen mukaan. Tässä ohjeessa on hiukan kolmiulotteista vaikutelmaa renkaan epäsymmetrisen kiinnityksen ansiosta. 

Lasihelmiä joulukoruissa

 

Frivoliteettikorvakoruja joulumarkkinoille

On syksy ja tuntuu, että koko ajan sataa. Olipa sääennuste minkälainen tahansa, niin jos jossainpäin Suomessa sataa vettä, myös meillä sataa. Kun aika kuluu sisällä, niin eksyn välillä siivoilemaan. Tällä kerralla kohteena olivat pienet lasihelmet ja siemenhelmet. Punaisia pieniä lasihelmiä oli varastossa hyvin vähän, ne on lisättävä ostoslistalle jo mielellään ennen joulua. 

Innostuin lisäämään punaisia siemenhelmiä vihreisiin korvakoruihin ajatellen joulumarkkinoita, vaikka en ole vielä ilmoittautunut yhteenkään tapahtumaan. 

Yhteen joulumyyntitapahtumaan olin jo vähällä ilmoittautua, mutta sitten totesin, että on katsottava kaikki vaihtoehdot ja nyt näyttää siltä, että suunta vaihtui. Täytyy vielä parannella joulukokoelmaa, jotta ylipäätään kannattaa mennä myymään, mutta onneksi jouluun on vielä aikaa.

Tuulikellokäpypitsi

 

Frivoliteettiaskartelu

Kesän aikana on tullut etsittyä vaihtoehtoja muovisille mehupilleille, joiden käyttö valtakunnassa lopetetaan.  Pillejä on pahvista, se on hyvä, mutta mehu on juotava melko nopeaasti, jotta pahvi pysyy kasassa. Löysin kaupasta bambupillejä, jotka olivat mielestäni vähän paksuhkoja ja antoivat makua juomaan. Sitten löytyi metallisia, joka on mielestäni ihan toimiva pilli. Mainittakoon, että sekä bambu- että metallipillipakkaukseen sisältyi hyvä pesuharja. Vaihtoehdoista parhaaksi erottui metallipilli.

tuulikello

Bambupilleille en keksinyt parempaa käyttöä  kuin tuulikelloaskartelu. Tarvikkeet löytyivät kotoa, puurengasta lukuunottamatta, joita ostin muutamalla eurolla 5 kpl. Pienten pitsisomisteiden avulla pillit siis muuttuivat tuulikelloksi, jossa on miellyttävä pehmeä ääni. Minun korviini bambun/puun kalina on tuulikellossa mukavampi kuin metallin kilinä. 

Puiset askartelutarvikkeet.

Tuulikello on matkalla parvekkeelle, jonne se tulee siirtymään parvekkeen siivouksen jälkeen. Toivottavasti sinne eksyy myös muutama tuulenpuuska.

Frivoliteettihattuneuloja

 

Hattuneulakoristekukka frivoliteettipitsiä

Syksyn arvaamattomat sateet ovat alkaneet ja syksyn käsityötori aiheutti ylimääräistä jännitystä ja sydämentykytyksiä. Sääennuste vaihteli vähintään päivittäin. Tänään oli toripäivä ja sade loppui juuri ennen toriaikaa ja alkoi uudestaan ehkä viisi minuuttia ennen torin päättymistä. Kosteaa oli, mutta myynti kuitenkin onnistui, paikkamaksu ja matkakulut tuli  kuitattua ja voittoakin luultavasti vielä siihen lisäksi.

Koristeneulakukka ei kuulunut torimyyntiin, halusin itselleni pitsikukkakoristeen ja tein sen sinisenä. Löysin sinisävyisiä siemenhelmiä antamaan vähän säihkettä kukalleni. Kiinnitin kukan messinkiseen  6 cm:n pituiseen hattuneulaan. Todennäköisesti en omista sopivaa hattua, vaan kiinnitän neulan kaulukseen tai takin reunaan. Olen ajatellut, että voisin hyvin lisätä käpypitsikoristeita pukeutumiseeni, kun niitä itse teen.

Innostuin tekemään pari yksinkertaisempaa kukkaa myyntipöydän täytteeksi. On hyvä, että pöytä näyttää runsaalta, vaikka hattuneula ei ehkä olekaan paras myyntiartikkeli. Kuvassa kaksi myyntipöydälle suunniteltua hattuneulakukkaa.

Frivoliteettikukkahattuneulakokeiluja.

Kaulakoru

 

Siemenhelmillä koristeltu frivoliteettipitsi

Viime viikon rannekorujen jälkeen oli siemenhelmiastia pöydällä ja päätin tehdä vielä kaulakorun, johon lisäsin siemenhelmiä. Violetti väri on ollut pitkään käyttämättä ja valitsin vaihteeksi sen. Lopulta laiton siemenhelmen jokaiseen koristesilmuun, jolloin helmiä on aika runsaasti. Otin aihioksi vanhan vintagemallin 1910-luvulta (linkin kirjassa s. 4 ) Muokkasin vähän solmu- ja silmumääriä mieleisekseni.

Työ on vielä keskeneräinen. On tarkoitus lisätä kiinnitykseen koruosat ja käsitellä koru tekstiilidecoupagella, kuten tapanani on tehdä frivoliteettipitsikoruille. Liitän vielä lähikuvan, jossa pitsi näkyy selvemmin.

Kuvaa pitsistä tietokoneen päällä.

Vihreä frivoliteettikoru

 

Valkoista ja vihreää, lasi- ja siemenhelmiä.

Pieniä töitä

Aina ei ole aikaa käsitöille. Syksyssä ja talveen valmistautumisessa on tekemistä. Tänä vuonna olen noukkinut talven marjat metsästä, sekä kerännyt kesän aikana välttämättömät yrtit kylmän talven ajaksi. Yrteistä viimeiset, erä nokkosen siemeniä on vielä kuivumassa. Sienestysaika on parhaimmillaan.

Sikaruttoraja siirtyy koko ajan länteen erityisesti rannikkoa pitkin. Onneksi olen kuitenkin marjastanut kaukana sikaruttoalueesta. Sienestysalueita täytyy miettiä uudesta suunnasta. Sikarutto ei tartu ihmisiin, mutta silti on mukavampi sienestää kaukana sairastuneiden villisikojen alueesta. Elämä tuntuu tuovan joka vuosi uusia yllätyksiä. On joka tapauksessa mukava tietää mistä talven sienet ja marjat ovat peräisin.

Rannekoru

Olen menossa parin viikon kuluttua käsityömarkkinoille ja muistelin rannekorujen määrän vähäiseksi. Tein kuvan yksinkertaisen rannekorun täydentämään pöytäni valikoimaa. Suunnittelin vielä muutamia uusia rannekoruja mutta mieli voi toki muuttua kun teen oikeasti inventaarion mukaan tulevista tuotteista.

Löysin koruun langansävyyn sopivia lasihelmiä ja siemenhelmiä. Ellei valikoimassa ole muita suuria puutteita, teen lisää erilaisia rannekoruja myyntipöydälleni.

Kivisukkula

 

Pieni kirjanmerkki ja kivisukkula

On mukava tehdä pieniä töitä suuren liinan jälkeen. Käpypitsisukkularasiassa on jo jonkin aikaa ollut kivinen sukkulaharvinaisuus odottamassa vuoroaan. Kivisukkula on peräisin eräältä Käpypitsiyhdistyksen jäseneltä, joka puolisoineen tekee sukkuloita erilaisista kivistä. Pitsilankana kirjanmerkissä on Lizbeth 40. 

Litteä sukkula on ehkä vähän harvinaisempi malli, joka vaatii hiukan erilaista kädenliikettä verrattuna tavallisempaan paksumpaan sukkulaan. Työn aloittamisen jälkeen liike löytyy nopeasti, kun on vältettävä langan takertumista sukkulaan. Kädenliike on kuvattu tarkasti jo 1900 -luvun alussa. Tämä kuvaus on luettavissa BellaOnline's artikkelista. Hetken harjoittelun jälkeen työskentely litteällä sukkulalla sujuu ilman suurempia miettimisiä.

Olen joskus käyttänyt myös muita litteitä sukkuloita, mutta tämä sukkula on painonsa ( 21g ) ansioita selkeästi mukavampi ja helpommin käsiteltävä kuin kevyemmät litteät sukkulat. Kevyet ja pienemmät sukkulat vaativat enemmän puristusvoimaa. Tämän sukkulan kanssa liikerata löytyy pienemmällä puristamisella ja sukkulaa on siksi miellyttävä käyttää.

Kirjanmerkistä tuli kapea ja pieni, mutta se oli lähinnä sukkulankäyttöharjoitus, joka ehkä toimii myös kirjanmerkkinä, kun viimeistelen sen tekstiili-decoupage käsittelyllä ja lisään siihen pienen nauhan.

Sukkulan pituus on 6,5 cm ja leveys 3 cm.

Hartsikorukokeiluja

 

Hartsikoruharjoittelua

Pienempiä töitä suuren liinan jälkeen. 

Ostin käsityömessuilta tänä vuonna koruhartsinesteitä ja uv-valon. Pakkaus on ollut kaapissa kevätliinaprojektin ajan. Nyt ajattelin kokeilla hartsikorujen valmistusta. Etsin muotteja, joita olen hankkinut aiemmin. Olen kuitenkin tallentanut muotit niin tarkasti, että en löytänyt niitä tänään. Onneksi löysin pieniä korukehyksiä, jotta voin kokeilla hartsia niihin.

Otin pitseihin joskus kirpputorilta ostamaani ohutta lankaa, jotta sain pienempiä kuvioita. Lisäksi kokeilin ompelulankojen joukolsta löytämääni paksumpaa sinistä lankaa. Sen koin liian paksuksi. Kokeilin vielä vihreää Lizbeth 40 -lankaa, jota tavallisesti käytän. Ohut oli hyvä, mutta harmikseni luonnonvalkoinen, jolloin ei taustaa vasten erotu selkeästi, mutta vapaasti riippuvassa korussa on kuitenkin kaunis.

Vanha kirpputoriostos.

Hartsin ja pitsin yhdistelmässä haastavinta oli kovetus. Vaikka kovetin vähitellen työn edetessä, niin koru jäi vähän tahmeaksi ja täytyy jatkaa kovettamista. Myyjän sivustolla, blogissa oli hyödyllisä vinkkejä, joiden mukaan jatkan harjoituksia. Lanka, erityisesti paksumpi lanka on haastavan huokoinen kovetettava. Toivon vielä löytäväni korumuotit ja jatkan opiskelua.

Kevään käsityömessuostos

Tatting Springdoily 2026

 

Pöydällä ei ollut tilaa, joten kuva laiturin kulmalla.

Valmis liina

Kevätliina valmistui vihdoin. Kevät on tosin jo mennyt ja eletään syyskesää, mutta ei se mitään, pääasia, että sain frivoliteettiprojektin päätökseen. Liinan halkaisijaksi tuli 55 cm Lizbeth 40 langalla. 

En tehnyt tilaa pöydälle, vaan kuvasin pitsiliinan sisareni perheen laiturilla. Puun väriä vasten kaikki liinan värit erottuvat selvemmin, eikä mikään väri huku taustaan. 

Mietin paljon laittaako reunaan selkeä väri vain jättääkö reunan korostamatta:

    - Nyt liinassa on hennompi vihreä reunus ja huomio kiinnittyy enemmän liinan keskustaan. 

    - Epäilin, onko liina lopulta hyvä näin ja harkitsin jopa punaisen reunakerroksen lisäämistä valmiiseen liinaan. En kuitenkaan sitä toistaiseksi tee. 

    - Punainen reuna varmaan sopisi, mutta liinan luonne muuttuisi. 

    - Aiemmissa liinoissani reuna on hallitsevampi, joten tämä saa olla esimerkkinä erilaisesta värivalinnasta.

Frivoliteettiliinan viimeinen kerros alussa

 

Viimeisen kerroksen reunakuvioita.

Sain vihdoin tehtyä päätöksen viimeisestä kerroksesta. Halusin keltaista reunaan ja ajattelin, että helpoin tapa keltaisen lisäämiseen on käpyillä reunuskuviot etukäteen valmiiksi ja kiinnittää liinaan viimeisen kerroksen yhteydessä. Näin saan keltaisen värin lisäksi useamman värin vähemmällä vaivalla.

Nyt kun olen saanut  valmiiksi  reunakuviot, jäin miettimään, olisiko kuitenkin vaaleampi vihreä ollut parempi, mutta näillä mennään nyt. 

Monessa liinassa reunus  on voimakasvärinen ja selkeä. Tässä ajattelin kokeilla enemmän häipyvää kun rajaavaa reunusta. Katsotaan miltä tulee valmiina näyttämään.

Reunuskuvio kiinnitettynä liinaan.

Rannekoru

 

Rannekoru käpypitsikorvakorujen kaveriksi.

Nyt eksyin liina-aiheesta kauemmaksi. Viime viikon korvakorut olivat sen verran hauskat, että halusin tehdä samaan teemaan rannekorun, ajatuksena, että näitä voi käyttää korusettinä. Pitsiliina ei siis ole edennyt suunnitellusti, mutta kun on harrastuksesta kysymys, voi poiketa välillä sivupoluille.

Rannekorusta tuli 5 cm leveä ja 17 cm pitkä. Kuviot ovat siis liinan kuvioiden sovellusta. Kuviot sopivat mielestäni hyvin pastellinsävyiseen koruun, jossa värit korostavat kuviota. Lopputulos ei ole liian juhlava vaan ehkä enemään kevyt ja kesäinen.

Kevätkorvakoruja frivoliteettipitsistä

 

Kevätliinakoruja frivoliteettipitsistä, ripustettuna
kirjavan tarjottimen reunaalle.

Kuvittelin kevätliinan reunakuvion kovin hankalaksi hallita ja pitää kovettamatta ojennuksessa, joten päätin tarkastella sitä vähän lähemmin. Tein muutaman kuvion ja sitten vielä siihen sovelluksen, jolloin sain kahdet kesäiset korvakorut. 

Nyt ajattelen kuvion kuitenkin melko tukevaksi, jotta voisi laittaa höyrytettävän liinan reunaan. Liinoja en ole juuri kovettanut tai laittanut edes decoupage-lakkaa muodon säilyttämiseksi. On tärkeää, että muoto säilyy hyvänä pelkän höyrytyksen jälkeen ilman sen suurempaa asettelua pöydälle.

Toisiin korvakoruihin laitoin sinistä lankaa, ihan vain vaihtelun vuoksi. Liinaan en ole enää värejä lisäämässä.

Pitsiliinan vihreä kerros

 

Vihreä väri hallitsee tämän vuoden kevätliinaa.

Kevätliinan pääväri on vihreä ja hedelmävärejä on siroteltu vihreyden keskelle, joten nyt oli vahvistettava käpypitsiliinan vehreyttä täysin vihreällä värillä.

Liina on jo loppusuoralla, mutta tekemistä riittää pitkässä kerroksessa. Mietin vieläkin reunusta ja sen väritystä. Voi olla, että teen sittenkin reunan ohjeen mukaan, ellen saa värejä sommiteltua pienempään kerrokseen. Tiedän, että viimeisessä kerroksessa on tekemistä, joten tässä vaiheessa ajatuksen pitäisi olla jo valmis, mutta jahkailen edelleen...

Käpypitsiliinassa persikanpunainen kerros

 

Frivoliteettiliinassa uusikerros.

Kevätliina jatkui persikanpunaisella kerroksella. Persikanpunaista oli vain keskustassa, joten ajattelin toistaa sen uudessa kerroksessa. Liina siis jatkuu yhä. 

Viimeinen kerros on jo niin lähellä, että olen miettinyt sen muokkaamista. Kuvittelen liinan käsittelyn olevan helpompaa, jos siinä on tasainen reuna  ja siksi mietin pyöreiden kuvioiden tekemistä reunaan. Minulla  on liinoja, joissa reunuksessa on pieniä yksityiskohtia ja sileänä pitäminen on haastavaa. Tässä reunuksen pyöreät kuviot ovat suuria ja voi  olla että menen loppuun asti  mallin mukaan, mutta olen miettinyt vaihtoehtoja.

Vielä liinan väritystä tasokuvassa voimapaperin päällä:

Persikanpunainen kerros.

Frivoliteettipitsilankoja kaapin kätköstä

 

Koruja Lizbeth metallilangasta.

Pieni tauko liinasta tuli ajankohtaiseksi, kun huomasin taas avaamattomia pakkauksia  lankavarastossa. Joskus tulee hankittua lankoja, jotka jäävät sitten odottamaan tulevaa, kun ostohetken ajatus unohtuu.

Nyt otin kaikki kolme rullaa kääreistään ja kokeilin tehdä niistä koruaihioita. Lanka on Lizbeth  20, mutta ei puuvilla lankaa, Pyöreän korun halkaisijaksi tuli 4 cm ja pitkulaisen korun pituus on lähes 5 cm, eli aika paljon, kun kiinnitän näihin vielä koukut.

Lanka on hiukan hankala käsitellä, koska se purkautuu niin helposti pieneltä kartiolta, mutta korut ovat kauniita ja hohtavia. Luultavasti en heti osta näitä lisää, mutta pyrin vähitellen käyttämään langat pitseihin. 

Metallilanka on sen verran karkeaa, etten laittaisi  sitä mielellään koruissa ihoa vasten, ehkä sopii juuri korvakoruihin. Nyt ajattelen, että näistä saisi joulukoristeita, kunhan vain muistan nämä langat vielä joulun alla.

Kevätliina kasvaa vähitellen

 

Frivoliteettipitsiliinan viimeiset kerrokset.

Kevätliina kasvaa jo tutuilla väreillä. Kuva on otettu kankaan päällä, mikä  ei ole  paras ratkaisu. Hento helmiäisväri näyttää kuvassa lähes valkoiselta, mutta todellisuudessa ei kuitenkaan sitä ole. Valkoisen värin koin liian voimakkaana liinaan ja siksi se jäi väripaletista pois. Ehkä valkoinen olisi voinut sopia hyvinkin. Nyt, kun liina alkaa olla jo loppusuoralla, niin en ota enää uusia värejä vaan toistan jo käytettyjä.

Näin kauempaa katsottuna keltainen erottuu selvästi. Olen käyttänyt molempia vihreitä tasaisesti ja vihreä väri sulautuu yhdeksi. Alunperin ajattelin erottaa ne selvemmin toisistaan, mutta nyt vihreät muodostavaat yhdessä yhtenäisen pohjavärin liinaan, mikä on hyvä ja rauhoittaa liinan kirjavaa kokonaisuutta.

Käpypitsiliinan vihreä kerros

 

Springdoily2026 jatkuu vihreällä kerroksella.

Pitkän harkinnan jälkeen valitsin vihreät langat viimeisimpään kerrokseen. Ensin ajattelin jotain uutta väriä, mutta sitten pelkäsin vihreään tulevan pitkän välin ja pidin parempana käpyillä vihreän kerroksen.

Kuvasin liinan tummalla pohjalla ja piano on tummin vaihtoehtoni. Laitoin liinan pianon kannelle, joka  ei ole  tasainen, joten piti laittaa lammaspatsas painoksi  liinan reunalle.  Ei tässäkään tule violetti kovasti esiin, mutta muut värit kuitenkin.

Liinassa on lankana Lizbeth 40 ja tämän vihreän kerroksen jälkeen liinan halkaisija on n. 41 cm, joten tälle liinalle tulee kokoa vielä puuttuvista kerroksista melko paljon. Liinan ohje on blogista  Renulek

Kevätliinan uusi kerros

 

Käpypitsiliinan tilanne 7.6.2026

Pitsiliinaan on tullut uusi kerros. Siinä on värinä luumun tai rypäleen sinivioletti, joka  tosin tuon maton päällä näkyy huonosti. Ehkä keksin  jatkossa parempia kuvaustaustoja, joissa värit näkyvät selvemmin. Nyt  halusin toistaa samaa väriä, jota käytin liinassa aiemmin. Värivalinnoissa alkaa siis rohkeus pettää, kun värit alkavat toistua ja haen sillä tasapainoista väritystä liinaani.

Kevätliina

 

Frivoliteettiliina edistyy.

Huomenna on jo kesäkuu ja kevätliina muuttuu kesäliinaksi. Onnistuin kuluneella viikolla löytämään aikaa jopa kahdelle kerrokselle. Kaikki viikot eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja voi olla, että kerroksia tulee jatkossa vain yksi tai puolikas viikossa. Keväällä ja alkukesällä on niin paljon tekemistä, että on tehtävä valintoja.

Keräsin voikukan kukkia ja puhdistin niistä vihreät osat, jotta sain mietoa ja pehmeää voikukkateetä. En tiedä mikä on lopulta paras säilöntätapa, siksi kuivatin osan ja pakastin osan ja valitsen kokemuksen perusteella, kumpaako tapaa käytän jatkossa.

Luonto on talven jälkeen tuoksuja täynnä. Poikkesin tänään tieltä ja poimin pienen kielokimpun. Laitoin kimpun avoimen ikkunan eteen, jolloin sain tuoksun leviämään  ja  alkukesän tunnelman myös kotiin sisälle.

Eniten tänään tuoksuvat syreeni ja kielo

Kevätliinan uusi kerros

 

Frivoliteettiliinan uusi kerros.

Aika on mennyt kevättä ihmetellessä, voikukkia ja kuusenkerkkiä poimiessa. Yksi kerros liinaan on kuitenkin jossain välissä tullut lisää. Liina etenee siis vähitellen. Säätiedotuksen mukaan lämmin kausi menee ohi ja pian taas on viileiden ilmojen vuoro, luulen sen olevan liinan kannalta hyvä muutos. Kun ulkona on kosteaa ja viileää, niin ehkä käsitöitä tulee tehtyä enemmän.

Katselin kameraan kertyneitä kevätkukkien kuvia ja yksi kiinnitti huomiota. Äidin pihalle ehkä lintujen mukana tullut Pystykiurunkannus leviää vuosi vuodelta laajemmalle nurmikossa, johon se nousee jopa ennen skilloja ja krookuksia. Tämä on selvästi yksi kevätkukkasuosikkini.

Pystykiurunkannus

Kevätpitsejä frivoliteettitekniikalla

 

Frivoliteettipitsikoruja kesän juhliin.

Kevätliina on suuri työ, josta on välillä virkistävää irtautua. Pieni  koru, joka valmistuu nopeasti, on sopiva  tauko kevätliinan käpyilyyn. On kiva saada välillä jotain valmiiksi. Joskus suurempien töiden kanssa on mukavaa tehdä välitöitä.

Katsoin, että kaappiin on kertynyt paljon pieniä kuvioita, jotka ovat päätyneet laatikon pohjalle lopullisesti. Otin muutamia kuvioita ja liimailin niitä kortteihin.  Minulla on vielä opiskeltavaa korttiaskartelussa, mutta pieniä kuvioita riittää ja yritän löytää aikaa korttien tekemiseen. Kuvassa alla on muutama kukka liimattuna valkaisemattomaan korttipohjaan.

Korttiaskarteluharjoituksia.

Kerros 11 kevätliinassa äitienpäivänä

 

Kevätliina jatkuu kerroksella 11, jossa on mukana keltainen.

Pyörittelin taas lankakeriä käsissääni ja päädyin sitruunankeltaiseen. Ajattelin, että liinasta tulee tasapainoisempi, jos värit kuitenkin toistuvat liinassa, vaikka värivaihtoehtoja olisi lankakerissä ollut enemmänkin. Liina etenee omaa vauhtiaan.

Tänään vietetään äitienpäivää. Olen yleensä vienyt äidille valkovuokkoja, tänä vuonna valkovuokot kukkivat aikaisin. Toki kukkia olisi vielä, mutta ajattelin antaa kasvaa luonnossa. Äidilläni kasvaa valkovuokkoja pihallakin, joten maljakkoon poimiminen ei ehkä ole niin tärkeää. Valkovuokko on kuitenkin ensimmäisiä kevätkukkia ja siksi ansaitseen paikkansa kevään juhlissa.

Valkovuokkoja äidin pihalla.

Tänä vuonna toinen kevään valkoinen, Käenkaali eli Ketunleipä esiintyy runsaana metsässä, ilmeisesti kevät oli meillä suotuisa sen kasvulle. Kukka on kuitenkin niin pieni, ettei kannata poimia maljakkoon. Lehdet ovat pieniä maukkaita kevätherkkuja. Ajattelin, että nyt lehtiä olisi niin paljon, että voisi poimia ja kuivattaa teeseokseen. En kuitenkaan poiminut, kun muistin miten paljon muita kerättyjä ja kuivattuja lehtiä jäi talven aikana hyödyntämättä.

Käenkaali peitti metsän valkokukallisena mattona.

Käpypitsikukkia ja neulakintaat

 

Frivoliteettikukkia vanhoilla helmillä.

Kevät alkaa jo lämmittää, koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvia, pieniä lelhtiä ja linnut sirkuttavat  rakentaessaan pesiään. Kevät on kaunista aikaa; juuri puhjenneissa lehdissä on vihreän kaikkia sävyjä. Kesäkuussa kaikki lehtivärierot ovat tasoittuneet tasaiseksi kesänvihreäksi. Mielestäni luonto on kauneimmillaan juuri keväällä.

Pitsikukat

Muutama vanha helmi löysi paikkansa kukissa, joita askartelin eripaksuisilla langoilla. Kukka on mielestäni vähän runsaamman näköinen, kun pienempien lehtien kiinnitys isompaan lehteen on vähän epäsymmetrinen. Käpyily on ollut viime aikoina kuitenkin sivuroolissa, kun halusin neulakintaat valmiiksi.

Neulakintaat

Kintaat pääsevät käyttöön vasta talvella, mutta halusin ne valmiiksi samantien, en oikein pidä keskeneräisistä töistä. Aloitin kintaat pitämäni neulakinnaskurssin jälkeen, kurssista kerroin aiemmassa postauksessani.  Yleensä suomalaisessa perinnekintaassa on tasainen suora kärki, mutta halusin kokeilla pyöreää kärjen aloitusta, ei varmaan ole merkittävä ero. Seuraavat kintaat haluaisin tehdä toisinpäin, eli kintaan suusta kärkeen, joka sitten tulisi kaventamalla. 

Nyt siis sain kintaat valmiiksi oman käden mallin mukaan. Peukalolla on paljon liikkumatilaa. Uskon, että kun pitkään tekee käsistöitä, niin peukalon hangan asento muuttuu peukalon liikkuessa keskimääräistä enemmän ja laajemmin. Näistä kintaista ainakin tuli käteensopivat ja mukavat.

Koristeluun käytin kasvivärjättyjä lankoja: verihelttaseitikin punaista ja nokkosen vihreää.

Kintaat koristeluineen valmiina

Kevätliinan käpyilyä

 

Lisää kerroksia frivoliteettiliinaan

Niin siinä taas kävi, että Renulekin kevätliina työnsi tieltään monta muuta hyödyllistä ja suunniteltua käsityötä.

Frivoliteettiliina jatkui samoilla linjoilla aiempien kerrosten kanssa. Viimeisen kerroksen väri on kirsikanpunainen, joka  kuvassa näyttää hieman todellista tummemmalta. Olen valinnut liinaan kesäistä vihreää  ja helmen hohtoista vaaleaa pohjaan, lehtiin ja kukkiin. Lisäksi liinassa on hedelmävärejä; sitruunan keltaista, persikan punaista, luumun siniviolettia ja nyt kirsikan punaista. 

Ajattelin tämän vuoden liinaa hedelmätarhana, mutta katsotaan mihin kokonaisuus kehittyy ja riittävätkö vihreät langan loppuun asti. Värileikkiä on vielä paljon edessä. Tavoitteenani on säilyttää harmoninen kokonaisuus loppuun asti, vaikka värejä on mukana lukumääräisesti melko paljon. 

Kevätliinan uudet kerrokset

 

Frivoliteettiliina kasvaa kesän lähestyessä.

Jatkoin Renulekin kevätliinaa kolmella kerroksella. Otin kuvan, jossa mielestäni värit näkyvät selvästi, tummalla pohjalla. Näin siinä taas kävi. Luumun väriset renkaat katosivat taustaan. Kuvaus ei aina onnistu, olkoon kuva siitä esimerkkinä. 

Vanha uskollinen ystäväni Olympus Pen E-PL8 lakkasi toimimasta ja koska malli on vanha, en yrittänytkään etsiä huoltoa. Oli siis uuden kameran aika. Pysyin tutussa merkissä ja ostin mallin OM-D E-M10 MarkIV, johon käy vanhat objektiivini ja muistikorttini. Toiminnotkin on helppo oppia vanhan kameran jälkeen. Toivottavasti tämä uusi kamera pysyy seurassani pitkään ja kuvaan sillä useita pitsejä.

Kevätliinaa ja neulakintaita

 

Renulekin frivoliteettipitsikevätliina sai jatkoa kaksi  kerrosta.

Pääsiäinen on ohi ja jatkoin kevätliinan  käpyilyä kahdella kerroksella. Liina ei nyt vielä vaikuta ihan pyöreältä, mutta luotan tuleviin kerroksiin ja siihen, että liina asettuu muotoonsa uusien kerrosten myötä. Värivalintaa on tässä  alkuvaiheessa tehtävä huolella ja valittava käytettäviä sävyjä, siksi olenkin kuluttanut aikaani lankakeriä käsissä pyöritellen ja miettien värien yhteensopivuutta ja liinan teemaa.

Neulakintaita

Ennen pääsiäistä sain sukeltaa villateemaan neulakinnaskurssin verran. Neulakinnastekniikka on siitä mielenkiintoinen, että Z-kierteinen villalanka on S-kierteistä parempi. S- kierteiset neulelangat ovat vallanneet markkinat, eikä Z-kierteistä lankaa juurikaan ole myynnissä. Lopulta löysin sopivan kinnaslangan Nurmeksesta Idän Kehräämöltä, joka myy kinnaslankaa verkkokaupassaan, toisin kuin muut kehräämöt, joilla Z-kierteistä lankaa saa vain tietyin ehdoin tilaustuotteena.

Kun keräsin kotoa kurssille mukaan otettavia välineitä, löysin omat kinnasneulani; puisen, luisen ja kaksi metallista. Muistan mummoni maininneen, että vaarini teki joskus kinnasneuloja lusikan varsista. Oma suosikkityövälineeni on tuo luinen, joka on kiinni työssä ja johon on haahlattu piusta. 

Lyhyen kurssin aikana  keskityttiin vain yhteen helppoon solmuun. Jokainen kurssilainen ymmärsi tekniikan ja pääsi työn alkuun. Toivottavasti harrastus jatkuu, eikä uusi opittu taito pääse unohtumaan.

Keskeneräinen kinnas ja kinnaneulavarastoni.

Kuva kurssilta. Ihmiset rajattu kuvasta. Pöydällä esimerkkitöitä.

Pääsiäismuna 2026

 

Yksinkertainen pääsiäiskäpyily.

Halusin tälle vuodelle oman pääsiäismunan ja ajattelin kukkateemaa. Päädyin tekemään pohjan kahdella vihreällä ajatellen ruohoa ja lehtiä, pohja ei juuri näy pystyssä olevassa munassa. Kukkiin valitsin violetin sävyjä ajatellen keväisiä orvokkeja. Kukista kolmessa on kahta väriä ja kaksi kukkaa on kevyitä ja yksinkertaisia . Munan huipulle halusin keltaista aurinkoa ja auringon säteitä pitämään pitsiä koossa.

Munasta tuli erikoinen, mutta ehkä se sopii tähän vuoteen. En kylvänyt pääsiäisruohojakaan ajoissa, joten tiput päätyivät vihanneskrassiin, joka itää hyvin nopeasti. Kuvankin otin lopulta puhelimella, koska uusi virusturva ei salli kuvien tuomista kamerasta puhelimeen entiseen tapaan vaan tätä  täytyy vielä jumpata. Vaikka  kaikki valmistelut eivät olisi kunnossa ja perinteiden mukaisia, niin pääsiäinen tulee silti aina ja katkaisee arjen. Vietetään juhlia jokainen omalla tavallamme ja kerätään voimia  arjen haasteisiin!

Pitkäperjantain käpypitsiristi

 

Puuastia pitsiristin taustana

Kuvasin ristin puuastiaa vasten, koska siten sain ristin taakse auringon. Pitkänperjantai on surun päivä, aurinko, valo ja toivo kuuluvat vasta pääsiäisen sanomaan. Löysin kuitenkin ristiin sopivan taustan, joten aurinko saa tänä vuonna loistaa vähän aiemmin.

Ristin violetti sävy kuuluu teemaan, mutta olisi saanut olla vähän tummempi, tämä vaaleahko vain sattui tulemaan ristikokeiluun ja jäi sitten ristiin. Kelttisolmut tuovat ryhtiä ristiin ja ristiä voisi vielä kehittää reunuksen osalta näyttävämmäksi.

Ristin kokonaispituudeksi tuli 4,8 cm, joten se voisi olla myös riipus, ehkä riipuksessa väritys voisi olla toinen. Ristin myötä toivotan hyvää juhlapäivää kaikille, jotka pitkäperjantaita ja pääsiäistä viettävät!

Vintagepitsikori

 

Palmusunnuntain korikoriste

Aurinko on tullut esiin talven jälkeen ja on selvästi kevättä ilmassa. Palmusunnuntain koristeeksi käpyilin pienen vintagekorin puuvillaisesta ProLana, häkelstar 100 -virkkauslangasta. Näin sain koriin mahtumaan edes kolme pientä koristemunaa. Työskentelen useimmin vähän ohuemmilla langoilla, mutta tähän oli paksumpi lanka parempi.

Tyhjä kori

Otin kuvan tyhjästä korista, jolloin korin muoto tulee paremmin esille. Tässä en ole kovettanut koria ollenkaan. Mietin antaisiko decoupagekerros korille lisää ryhtiä. Frivoliteettitekniikka on siitä hyvä, että kovetus ei ole välttämätön, kunhan solmut on tehty napakasti. Virkkauslanka on vähän pehmeää, mutta kori pysyy silti hyvin muodossaan ja pystyssä.

Pidän tästä kauniista ja koristeellisesta korista. Löysin ohjeen Barbara Fosterin kokoamasta kirjasta, jossa on yhdistetty kaksi vanhaa ohjekirjaa. Mielestänin tämä on yksi parhaista kirjahankinnoistani, vaikka onkin jäänyt vähälle käytölle. Alla kuva kirjasta ja sen sisältämien kirjojen kansista.

Handy Hands, Barbara Foster, 1993

Kevätliinan aloitus

 

 

Renulekin frivoliteettiliina 2026

 

Aurinko paistaa ja kevät etenee. Valitsin sitruunankeltaisen langan liinan aloitukseen.

Olin jo päättänyt jättää tänä vuonna kevätliinan väliin, mutta aloitin sitten kuitenkin. Käpyilen rauhalliseen tahtiin ja annan liinalle aikaa valmistua muiden töiden ohella. Minulla taitaa näitä liinoja olla jo viisi, ja pyöreitä pöytiä on vain yksi, joten on kyllä mistä valita. Sitruunan keltaista väriä en ole muistaakseni vielä liinoissa käyttänyt.

Lankana on Lizbeth 40, kuten muissakin liinoissani, jolloin liinan koko pysyy sopivana. Nyt katsoin mallia ja ajattelin, että tämä liina on sellainen, jonka voisi toteuttaa myös pienempänä jättämällä uloimmat kerrokset pois. Katsotaan maltanko lopettaa pienempään liinaan vai viekö työ mukanaan. Linkki Renulekin ohjeeseen.

Frivoliteettilintutaulu

 

Frivoliteettilintukokoelma kehyksessä

Olen viime aikoina tehnyt niin paljon pieniä yksinkertaisia ja helposti hukkaan joutuvia lintuja. Kokoelman hallitsemiseksi päätin laittaa linnut taulukehykseen lasiin taakse. Huomaan, että kuvassa lasin heijastus näkyy jonkin verran. En kuitenkaan lähtenyt ottamaan uutta kuvaa, vaan päätin, että tämä saa kelvata.

Lisäsin tauluun vielä kaksi joutsenta, joihin löysin ohjeen Jon Yusoffin blogista TAT-A-RENDA. Joutsenet ovat pieniä ja ajattelinkin, että voisin siirtää ne kaislojen yläpuolelle, jolloin tulisi vaikutelma etäisyydestä, eikä pieni koko niin haittaisi. Huomaan myös, että taustalla olevaa puuvillakangasta täytyy silittää paremmin, joten voin muokata samalla kokonaisuutta. Lisäksi tauluun mahtuu vielä vesilintuja ja ranta-aiheita, mikäli sopivia tulee vastaan kirjoista tai internetistä.

Täällä on vesissä on vielä vähän jäätä, eikä lumikaan ole sulanut täysin pois, näin kuitenkin keskiviikkona kaksi rohkeaa joutsenta palaamassa muuttomatkaltaan. Toivottavasti kiristyvä pakkanen ei enää yllätä ja linnut pärjäävät viileässä keväässä.