 |
| Frivoliteettikukkia vanhoilla helmillä. |
Kevät alkaa jo lämmittää, koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvia, pieniä lelhtiä ja linnut sirkuttavat rakentaessaan pesiään. Kevät on kaunista aikaa; juuri puhjenneissa lehdissä on vihreän kaikkia sävyjä. Kesäkuussa kaikki lehtivärierot ovat tasoittuneet tasaiseksi kesänvihreäksi. Mielestäni luonto on kauneimmillaan juuri keväällä.
Pitsikukat
Muutama vanha helmi löysi paikkansa kukissa, joita askartelin eripaksuisilla langoilla. Kukka on mielestäni vähän runsaamman näköinen, kun pienempien lehtien kiinnitys isompaan lehteen on vähän epäsymmetrinen. Käpyily on ollut viime aikoina kuitenkin sivuroolissa, kun halusin neulakintaat valmiiksi.
Neulakintaat
Kintaat pääsevät käyttöön vasta talvella, mutta halusin ne valmiiksi samantien, en oikein pidä keskeneräisistä töistä. Aloitin kintaat pitämäni neulakinnaskurssin jälkeen, kurssista kerroin aiemmassa postauksessani. Yleensä suomalaisessa perinnekintaassa on tasainen suora kärki, mutta halusin kokeilla pyöreää kärjen aloitusta, ei varmaan ole merkittävä ero. Seuraavat kintaat haluaisin tehdä toisinpäin, eli kintaan suusta kärkeen, joka sitten tulisi kaventamalla.
Nyt siis sain kintaat valmiiksi oman käden mallin mukaan. Peukalolla on paljon liikkumatilaa. Uskon, että kun pitkään tekee käsistöitä, niin peukalon hangan asento muuttuu peukalon liikkuessa keskimääräistä enemmän ja laajemmin. Näistä kintaista ainakin tuli käteensopivat ja mukavat.
Koristeluun käytin kasvivärjättyjä lankoja: verihelttaseitikin punaista ja nokkosen vihreää.
 |
| Kintaat koristeluineen valmiina |