sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Käpypitsi-lumikranssi Mary Koniorin ohjeella

 

Frivolite-lumihiutale alkutalven hämärässä.

Olen käpyillyt syksyn aikana lumihiutaleita vähemmän, kuin suunnittelin. Tänään jatkoin lumihiutaleprojektia. Voi olla, että kuusessa on vielä vähänlaisesti lumihiutalekoristeita ja nekin melko pieniä.

Ehkä seuraaviin hiutaleisiin otan paksumman langan, jotta saan myös kokovaihtelua kuusenkoristelumihiutaleisiin.

 

Lumihiutaleet

 

Tällä kerralla otin mallin Mary Koniorin kirjasta ”A Pattern Book of Tatting”. Lumihiutale on siellä nimellä Josephinen kranssi. Uloimpien kaarien välissä on pienet Josephinen solmut, siitä nimi. Lumihiutaleen halkaisija on n. 5,5 cm Lizbeth 40 langalla.


Lumihiutaleita

Kuviona tämä on enemmän kukka, mutta pienet renkaat uloimmissa kaarissa voisivat olla lumihiutaleita. Valkoisesta ja koristeellisesta kuusikulmaisesta muodosta päättelin, että tämä kranssi voi toimia myös lumihiutaleena tai kuurankukkana.

Ehkä tulkitsin mallia liian laveasti, mutta luultavasti en ole ainoa, joka irrottaa valmiita malleja suunnittelijan nimeämästä muodosta ja liittää niitä muihin käyttötarkoituksiin.


Pitsiohjekirja

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Frivolite- riipus joulun väreissä

 

Frivolite-korut alpakkavillatakin päällä kuvattuna.


Syksy etenee ja aamulla oli jo maa valkea. Enemmänkin lunta on luvassa ensi viikolla, jos säätiedotuksia on uskominen. Minulle kelpaisi jo luminen talvi. Lumisia teitä olisi mukavampi ajella kuin jäisiä ja arvaamattomia teitä.

Syksyn eteneminen muistuttaa joulun lähestymisestä. Valitsin lankakopasta joulun värejä; punaista ja vihreää, kullan hohdetta sekä luonnon sävynä ecrun. Ecru tarkoittaa käsittelemätöntä ja valkaisematonta pellavaa. Suomalaiseen jouluun kuuluu luonnon materiaalit ja luonnon värit olkihimmeleineen ja lastukoristeineen, siksi väripaletin kuuluu luonnonväri.

Käpypitsikorujen väri on siis ecru, mutta valokuvaus oli taas vaikeaa ja valokuvissa  näyttää valkoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Muut värit ovat valokuvassa  lähes todellisen värisiä. Valokuvaus ei ole aina helppoa.ecru

 

Koru

Otin ohjeeksi tällä kerralla Bianca Senatoren syksymallin, jonka tutoriaali on julkaistu nimellä Verbena Creations. Ohjeen pitsi on tehty neulalla, mutta minä käpyilin sukkulalla. Värien lisäksi muokkasin kuviota. Alkuperäisen korun kukassa on viisi terälehteä, mutta minä halusin runsaampaa ja laitoin 6 terälehteä. Lankana on taas Lizbeth 40, jonka varaston täydensin viimeksi.

 

Ensimmäiseksi käpyilty koru.

Sain valmiiksi korun ja olin siihen tyytyväinen. Halusin korun riipukseksi, jota käytän punaisen alpakkavillatakin kanssa. Värit olivat jouluiset ja villatakkiin sopivat. 

Neljästä väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Tein vielä kaksi variaatiota eri värijärjestyksillä. Olisin halunnut tehdä vieläkin lisää vaihtoehtoja, mutta aika loppui. Joskus minusta tuntuu, että takerrun värivalintoihin liian helposti. Pysähdytkö sinä valitsemaan värejä vai onko valitseminen helppoa?

Korun halkaisijaksi tuli 3,5 cm. Alun perin suunnittelin suurempaa, sellaista, minkä voisi laittaa pidempään nauhaan. Nyt ehkä valitsen ketjun ja teen lyhyemmän kaulakorun. Kahdessa ensimmäisessä korussa on Swarovski- kristalleja, jotka jäävät vähän piiloon kuvion sisään. Viimeiseen varianttiin valitsin Swarovski - helmet, jotka erottuvat selvemmin ja antavat korulle erilaisen ryhdin. Helmien ja kristallien koko on 4mm.

Nyt on edessä valinta, mihinkä näistä kolmesta kiinnitän nauhan tai ketjun.


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Frivolite - sukkulalla kuurankukkia tai lumihiutaleita

 

Lumihiutaleita Josefiinan solmuilla


Viime aikoina säät ovat olleet enemmän jäiset kuin lumiset. Kelit ovat olleet liukkaat ja musta jää petollista. Ajatukset ovat olleet enemmän jääkukissa kuin lumihiutaleissa. Katsoin vanhaa kuvaa kuurankukkasista ikkunassa ja rajasin kuvasta kulman, jossa kuurankukat näyttivät muodostuvan Josefiinan solmuista. Tätä tunnelmaa lähdin tavoittelemaan tämän viikon käpypitsilumihiutaleessa. 


Pieniä kuurankukkia ikkunassa vanhassa kuvassa.


Minä näin kuvassa Josefiinan solmuja, mietin mitähän sinä saisit kuvasta irti. Varmaan jotain ihan muuta kuin minä.

Oikeasti kuurankukat ovat pieniä jääkiteitä, jotka kasvavat kukkasiksi hitaasti, kun vesihöyry härmistyy ja nestemäinen vesi jäätyy. Ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelu vaikuttaa kuurankukkien muotoon, mutta jääkiteet kasvavat aina kuusikulmaisiksi. Ikkuna siis vuotaa lämmintä ilmaa sisältä ulos, eikä ole riittävän tiivis, silloin kun kuurankukkia esiintyy. Lopputulos on kyllä kaunis vaikka ei niin toivottu.


Kuurankukka


Lumihiutaleet ja kuurankukat ovat usein kuusikulmioita, mutta minä aloitin viisikulmaisesta hiutaleesta. Tämän hiutalekuvion tein itse, jolloin ohjelinkkiä ei löydy. Kuvio on hyvin tasainen ja säännöllinen; jokaisessa kuvio-osassa on kolme kaksoissolmua peräkkäin ennen silmua tai Josefiinan solmua.


5-kulmainen frivolite-kukka


Kuusikulmioon lisäsin keskuskaareen solmun, jotta keskustasta tuli väljempi. Käpyilin myös pieniä irrallisia palasia, kuten ikkunakuvassa.  En ole vielä kovettanut kukkia, mutta ajattelin sen tehdä. Kovettamisen jälkeen, löysähköt Josefiinat asettuvat kauniimmin järjestykseen, vaikka tietysti tässä teemassa se ei ole välttämätöntä.

 Jos keksin pienen kehyksen tai muun sopivan paikan, niin laitan kukat asetelmaksi.


sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Rannikkaat käpypitsireunuksella

 




Kaksi viikkoa sitten valmistui huivi, josta jäi lankaa tähteeksi. huivilanka on ohutta ja riittoisaa. Tein langantähteistä ranteenlämmittimet, mutta silti lankaa jäi vielä jäljelle. En oikein pidä suuresta määrästä jämälankoja varastossa.

 Suunnittelin, että keräisin yhteen kaikki langantähteet ja lajittelisin materiaaleittain, jospa niistä syntyisi jotain mielenkiintoista yhdistelemällä eri paksuisia ja eri materiaalia olevia lankoja ja ehkäpä vielä erilaisia käsityötekniikoita hyödyntäen. Tämä on vasta ajatuksen asteella ja idea saattaa odottaa toteuttamista vielä pitkäänkin.

Olisi mielenkiintoista nähdä muiden ratkaisuja jämälankojen hyödyntämiseen, sillä en usko olevani ainoa, joille näitä kertyy. Haluaisin löytää muitakin ratkaisuja kuin vain että aina voi tehdä pienestä langasta pienen käpypitsikuvion.

 

Ranteen lämmittimet
 

Lanka on ohutta, ja neuloin ohuimmilla puikoilla, jota kotoa löysin. Käsialanikin on hiukan löysä, joten neuleesta tuli löysähkö. Ehkä voisi sanoa ilmava, mikä on positiivisempi ilmaus. Löysähkö käsiala ei aina ole huono asia, näin neuleesta tulee ilmava ja lämmin. Punnitsin valmiit rannikkaat ja yhteispaino oli 18 g eli yksi painoi 9 g, joten lankaa tosiaan kului hyvin vähän.

Varret jätin melko lyhyiksi varmaan siksi, kun vertasin mittaa parhaaseen ja eniten käyttämääni ranteen lämmittimeen ja ajattelin, että tämä on minulle käytännöllisin mitta.

Neulotun varren yläreunan viimeistelin virkkauskerroksella. Virkkasin kiinteillä silmukoilla ja kuviolangalla, jotta sain lisää kuvioväriä ja ryhtiä rannikkaaseen.

Käpypitsireunuksessa rengas on 4+4 ja kaari on 8 kaksoissolmua. Halusin reunuksesta siron ja kapean. Lisäksi pieni solmumäärä helpotti pitsin sovittamista neuleeseen.

 


 Joustava neule on haaste joustamattomalle käpypitsille. Pitsi pitää saada asettumaan tasaisesti. Jos ympärysmitta on liian suuri eli pitsi kiinnitetty liian tiheästi, niin reuna ei ole sileä, vaan kupruilee. Valitsin tämän ohuen reunuksen ja pienet kuviot, jolloin pitsi asettui hyvin heti ensimmäisellä yrittämällä. Ei tarvinnut purkaa tai aloittaa alusta useita kertoja, kuten olisi ollut todennäköistä leveän reunuksen kanssa.

Lopputuloksena voin todeta, että rannikkaat pysyvät paikallaan liukumatta alas ja lämmittävät mukavasti. Näitä voi pitää ulkona, mutta ovat myös mukavat sisällä kevyessä työssä, tietokoneella tai käsitöitä tehdessä.