|
Siemenhelmillä koristeltuja korvakoruaihioita matkakäpyilynä. |
Viikko sitten sain mahdollisuuden osallistua Baltic Wool konferenssiin Gotlannissa. Matka oli mielenkiintoinen ja ajatukset pyörivät enemmän villan kuin käpypitsin ympärillä.
Matkavarustukseen kuului kuitenkin:
- kolme kerää Lizbeth 40 lankaa,
- kaksi sukkulaa
- ja pienet sakset.
- Kahteen lankakerään pujotin siemenhelmiä.
Mitään suurempaa suunnitelmaa ei ollut lankojen varalle ja päädyin tekemään koruaihioita joulumarkkinoita ajatellen. En kuitenkaan jaksanut samaa mallia koko matkaa ja lopuksi teinkin pienen punaisen kirjanmerkin matkustaminen
Koronan aikana on istuttu kotona niin huolellisesti, että matkustaminen ensi kertaa koronan jälkeen tuntui melkeinpä epätodelliselta. Ihmisten tapaaminen livenä herätti mukavan muiston ajasta ennen lukemattomia tiiviitä etäpalavereita ja etäkoulutuksia.
Veikkaan, että tunnelma on tuttu monelle meistä. Pandemia ei oikeasti ole ohi, mutta monet rokotukset ja sairastetut taudit tuovat rohkeutta liikkumiseen.
Villaa
Osallistujia tapahtumassa oli Baltian lisäksi ympäri Eurooppaa. Osallistujien mukanaan tuomat villanäytteet taas muistuttivat kuinka pehmeä ja pitkäkuituinen suomenlampaan villa on. Monen muun rodun kanssa on paljon suurempia haasteita. Toki erilaisille villoille on paljon erilaisia käyttötarkoituksia ja kaikenlaista villaa voi hyödyntää.
Aina kerittäessä tulee liian lyhyttä kuitua ja liian likaista villaa. Nyt esillä oli myös hukkavillasta puristettuja lannoitepellettejä, mikä on hieno tapa hyödyntää aiemmin hyödyntämättä jäänyt ns. roskavilla.
Gotannin perinteiset rodut ovat Gotlannin turkislammas ja maatiaisrotuna Gute. Turkislampaan villa on silkkisen sileä ja rasvaton, en malttanut olla ostamatta matkamuistoksi tapuleita tulevia käsitöitä varten.
|
Villaa; kuituja, lankoja, kankaita, neuleita, huopia, käsitöitä. |
Lampaita
Lampailla oli vielä laidunkausi kesken ja lampaat olivat hoitamassa perinnemaisemaa. Matkan aikana aitoja lampaita oli näkyvissä hyvin vähän. Muutama oli tuotu vierailukohteeseen nähtäväksi. Gute-rotu jäi kokonaan näkemättä tällä matkalla.
Betonilampaita oli sitäkin enemmän Visbyn kaduilla betoniesteinä ja taljoja vanhan kaupungin putiikeissa. VIllan lisäksi lampaan liha oli jossain muodossa ravintoloiden ruokalistoilla. Lammas on merkittävä osa paikallista kulttuuria ja tuotteistettu hienosti paikallistuotteiksi, Ylpeys omista lampaista välittyi turistille.
Meillä on sanonta, että lammastalouden harjoittaminen on sivistynyt tapa köyhtyä. Lampaan syöntikin keskittyy lähinnä pääsiäiseen ja muina aikoina on vähäisempää. Suomalaisen villan arvostus ja suomalaisesta villasta valmistetut tuotteet ovat jääneet tuontivillan jalkoihin. Vähän harmittava tilanne, koska meillä on vielä olemassa hienot alkuperäisrotumme, joita voisi tuoda enemmän esille.
|
Lampaita lampolassa kaduilla ja taljakauppiaalla. |
Visby
Visbyn vanha kaupunki on kaunis kuten muutkin rannikon vanhat kaupungit. Visbyssä vanha ja uusi rakentaminen ei sekoitu vanhan kaupungin reunoilla niin helposti, koska vanhaa kaupunkia ympäröi muuri. Vaikka hotelli oli muurin ulkopuolelle, niin löysin itseni kameran kanssa muurin sisäpuolelta aina, kun se oli mahdollista. Onneksi tulin paikalle hyvissä ajoin, enkä pitänyt kiirettä kotiinlähdön kanssa.
Kotoa lähtiessä lämpötila oli suurin piirtein sama kuin perillä, mutta meillä oli kylmä tuuli. Saarella mereltä tuuli lämpimästi, mihin en oikein osannut varautua. matkan lopputuloksena mukaan tuli villan lisäksi siis kameran verran valokuvia raunioista, kirkoista, mukulakivikaduista ja maisemista. Vanhoja tuulimyllyjäkin kävin katsomassa ihan lähietäisyydeltä, vanhat myllyt ovat aina kiehtova kuvauskohde.
|
Meri, vanhat talot, mukulakivikadut, muurit, kirkot ja rauniot, kapeat kujat, vihreät polut, tuulimyllyt ja lempeä tuuli, ihana miljöö tapaamiselle. |
Postauksesta taisi tulla nyt matkakertomus, käpyilylle ei jäänyt niin paljon aikaa, ehkä tulevalla viikolla olen taas palannut arkeen ja käpypitsin pariin.