Käpypitsiliinan aloitus

 

Päivänvalo lyhenee vääjäämättä ja tuntuu, että aurinko on harvinainen ilmiö. Ulkona on yllättävän kylmä tuuli. Ensi viikolla alkaa marraskuu, joten pieni vilu kuuluu jo asiaan. Positiivista on, että joulu lähenee päivä päivältä. 

Jouluaiheiset käpypitsit saavat tosin vielä odottaa. Käpyilin ohjekirjasta korusetin viime viikolla. Samassa kirjassa oli mielenkiintoinen pikkuliinan ohje, jonka päätin käpyillä. Aloitin irrallisista kuvio-osista, jotka tulen liittämään liinaan. Toistaiseksi käpyily on tapahtunut yhdellä sukkulalla. Jatkossa lisäksi tulee toinen lanka kerältä, mutta aloitin nyt näistä.

Näin alussa olevasta työstä ei ole vielä paljon kirjoitettavaa, mutta liina etenee hiljalleen.

Käpypitsikorusetti

 

Käpypitsikorusetti pellavaa ja puuvillaa

Hyllyssä oli vielä ohjekirja, josta en ole  käpyillyt yhteään ohjetta. Nyt päätin korjata tämän virheen.

Olen ostanut tämän Sumi Fujishigen käpypitsiohjekirjan todennäköisesti pitsiviikoilla Jatan aitasta jonain vuonna. Kirja on kuitenkin jäänyt pölyttymään vailla käyttöä.

Valitsin korusetin. Vaikka lanka on ohut, Lizbeth 40, niin  halusin tehdä rusetista hiussoljen ohjeen rintaneulan sijaan. Tarvitsin siis rusettiin enemmän leveyttä, joka riittikin melko leveän soljen ompelemiseen rusetin taakse.

Pellavakangas oli turhan paksu, mutta sain siitä kuitenkin rusetin. Viimeistelin kankaan reunat decoupage-lakalla toivoen, että pysyisivät ehjänä eivätkä alkaisi purkautua. Nauhojen pyöristys vähän harmitti, mutta toimii tämä varmaan näin.

Tummempi metallin sävy tuntui sopivan käpypitsin ja rusetin pellavan ja ecrun väreihin, valitsinkin siemenhelmet ja koruosat tavallista rustiikkisempaa sävyä. Korvakoruille tuli pituutta yli 4,5 cm, joka tässä ketjuversiossa on ihan mukava. 

Otin kuva  kesällä ostetun pellavamekon kankaalla ja luulen, että ainakin tähän asuun voin uudet käpypitsikorut yhdistää.

Käpypitsimalli tästä kirjasta.

Syksyn käpypitsikukka valmistui

 

Kukkaliina vanhalla Arabian Pellervo-vadilla

Pikkuliina valmistui erivärisenä kuin mallinsa, mutta minusta tuo kukka korostuu kauniisti tässäkin vaihtoehdossa, jopa selvemmin tai ainakin erilailla kuin  siinä käpypitsimallissa, joka löytyy Instagramista ja jonka tiedot on edellisessä postauksessa.

Satuin laskemaan käpypitsin hetkeksi tarjoiluvadille, joka oli keittiön pöydällä. Huomasin, että astian kukkakuvio sopii hyvin asetelmaksi tämän uuden pitsikukan kanssa ja kuvasinkin sen siinä. Jännää, miten usein käpypitsin kuvauspaikka tulee suunnittelematta vastaan ja tuntuu olevan ainoa oikea paikka valokuvaukseen.

Pellervo-vati on ohutta fajanssia ja kuului vanhempieni häälahja-astiastoon. Muistan, kuinka lapsuudessani äiti teki tähän vatiin maitokiisselin ja pudotteli mansikkahillokasoja kiisselin koristeeksi. Hento astiasto on suurimmaksi osaksi hajonnut viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana, mutta tämä vati jäi ehjäksi ja on lämmin lapsuusmuisto.

Kukka on kaunis, ja mietin, miten sen saisin koristeeksi. En ole vielä kovettanut, vähän höyrytin, mutta haluaisin sen esille jotenkin ja paikka määrittää viimeistelyn.

Meditaatiokäpypitsi

 

Syksyisen pienen käpypitsiliinan ensimmäiset kerrokset.

Elämässä ja töissä on ollut kiirettä ja pitsille on jäänyt vain vähän aikaa. Ajattelin ottaa tämän pitsin meditaatiokäsityöksi, jota aina vähän kerrallaan ehtisin käpyillä ja tulisin pysähtyneeksi välillä. Pienet tauot arjessa ovat arvokkaita.

 Löysin ohjeen Elzbieta Jurzystan Instagramtililtä:"frywolitka.tatting".Ajattelin, että työ on mukava ja pieni ja sopiva vähitellen tehtäväksi. Päätin ottaa värijärjestyksen alkuperäisestä työstä, mutta nyt kun sain ensimmäiset kerrokset valmiiksi, niin huomaan jo tehneeni väreissä virheen.

Valitsin tähän syksyn värejä ecrun lisäksi. Vasta nyt kun ensimmäiset kerrokset on valmiita, huomasin, että värit poikkeavat mallista, mikä tässä tapauksessa olisi ollut todella kaunis. Nyt syksyn väriä tulee enemmän, ehkä pitsin väri sopii kuitenkin vuodenaikaan. Katsoin ohjetta liian nopeasti ja huonosti keskittyen. Katsotaan mitä tästä syntyy. Ainakin alkuperäistä pienempi pitsi, koska Lankana on Lizbeth 40.

Syksy etenee

 

Mustan lampaan kynsikkät.

Syksy on siinä vaiheessa, että viileitä ilmoja ei voi paeta, joten neuloin ranteenlämmittimet.

Otin kuvan puhelimella, mikä tarkoittaa sitä, että värit valehtelevat. Oikeasti lanka on peräisin mustasta suomenlampaasta ja on väriltään aivan lamppumusta ja välillä on haastetta silmukoiden näkemisessä. Villaa ei vain tule neulottua helteillä kirkkaan auringon valossa, mikä olisi paras valo tälle langalle.

Käpyilin pienet kukat koristeeksi. lanka on alkuperäisrotua, mutta tässä on erivärisiä villoja kehrätty sekaisin ja siksi  lanka vaikuttaa vähän kirjavalta. Käytin kukan käpyilyyn ruusupuista neulaani, joka oli hiukan liian paksu tälle langalle, joten solmut ovat vähän suuria ja löysiä, mutta pienessä työssä ja villalangassa toimii kyllä..

Tällä kerralla siis villalanka ja kuvaustaustana vanha pahvi.

lankaa paksumpi neula