Käpypitsiruskaa

 

Syksyn lehtiä käpypitsistä.

Syksy on poikkeuksellisen lämmin, mutta syksy kuitenkin. Ruska on meillä vasta alussa. Otin kuitenkin ruskan värisen langan, kun kokeilin tätä mielenkiintoista Endrucks-projektin käpypitsimallia. Lehti on kiva, en tosin vielä tiedä mihin  näitä käyttäisin, mutta se selviää varmasti vielä. Ajattelin käpyillä näitä vielä lisää ja pohtia käyttökohteita. 

Ruskalehti on kiva, mutta tuo vihreä väri on vielä mietittävä uudestaan. Kokeilen muita vihreän vaihtoehtoja, jos löytäisin sointuvamman. En ole varma onko minulla voimakkaampaa sopivaa vihreää voimakkaan ruskalehden rinnalle. Myös sovellus voi olla joku muu. Muskaanin versio mallista on myös mielenkiintoinen vaihtoehto,

Lehti on kovin pieni, se on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja koko on vain 3 cm näin hyvin suoraksi aseteltuna.

Käpypitsiä hartsissa

 

Hartsikoruharjoituksia

Ajelin kesäkuussa Satakunnassa ja Porissa huomasin minulla olevan pari tuntia ylimääräistä aikaa. Senhän voi arvata, missä tällainen näpertelijä aikansa viettää. Menin siis kauppakeskus Puuvillaan, jossa kävin syömässä ja lopun ajan tutustuin askarteluliikkeeseen.

Ostin kokeilumielessä pienen pakkauksen hartsinesteitä ja yhden silikonimuotin. Kuvassa ensimmäisiä kokeiluja pienten käpypitsien upottamisesta hartsiin. Nämä ovat harjoituksia, epäilen, että olisi ollut hyvä sekoittaa nesteet huolellisemmin ja ilmakuplien puhkomiseenkin olisi kannattanut käyttää enemmän aikaa. Materiaaleja on vielä jäljellä ja nyt tarvitaan vain pikkuruisia käpypitsejä, jotta harjoitukset voivat jatkua.

Kokeilen hartsin lujuutta avaimenperässä. Laitoin yhden vähän suuremman käpypitsihartsin auton avaimeen avaimenperäksi ja katson pysyykö reikäkiinnitys ehjänä. Jos kokeilu on menestyksekäs, niin teen näitä lisää. 

Avaimenperä kestävyystestissä.

Käpypitsin keltainen sävy

 

Violetinsävyt korostamassa keltaisia kuvioita

Vihdoinkin lumi on väistynyt ja aurinko paistaa. Kevät on kauneimmillaan, puihin on juuri puhkeamassa pieniä lehtiä vihreän kaikissa sävyissä. Keväinen maisema on kaunis ja eri puulajien ryhmät erottuvat uusien lehtien eri väreinä maisemassa. Kun lehdet kasvavat täyteen kokoonsa ja kevät vaihtuu kesään, lehtien värierot tasoittuvat lehtien täyttyessä lehtivihreällä.

Tyhjensin violetinsävyistä lankaa täynnä olevan sukkulan. Violetti sai tällä kerralla seurakseen keltaisen  värin. Ehkä valkoinen väri olisi ollut käpypitsissä herkempi. Mallissa kuvio oli käpyilty yksivärisenä, mutta tänään näin. Käpyilyohje on Instagramissa  nimimerkin do_tori - sivulla, kuten oli myös seppele, jota yritin tehdä eri paksuisilla langoilla pari viikkoa sitten.

En ole vieläkään keksinyt, miten saisin pieniä kuvioita kivasti esille, katson varmaan seuraavaksi taulunkehysvarastoni, jos siellä olisi sopivia kehyksiä.

do_torin  kiehtovia kuvioita Instagramissa

Käpyilyä Instagramin idealla

 

Siemenhelmiä käpyilty pitsikranssiin

Luminen ja kylmä talvi tuli takaisin. Maa on taas valkoinen ja lämpötila pakkasen puolella. Vaikka pakkasta on vain 4 astetta, niin yhdessä pienen tuulen kanssa se tuntuu kovin kylmältä. Ehkä kylmän tunnetta lisää vielä se, että ajatuksen tasolla oli jo siirrytty kevääseen ja oli ihasteltu ensimmäisiä kukkia, perhosia ja muuttolintuja. 

Nyt on vasta huhtikuu, en tiedä voiko edes puhua takatalvesta, tämä taitaa olla ihan normaalia säiden vaihtelua tähän aikaan vuodesta. Nyt on kuitenkin ihan mukava pysyä sisällä ja viettää aikaa vaikka puhelimen kanssa. Sukelsin vähän normaalia pidemmäksi hetkeksi Instagramin ihmeelliseen maailmaan, johon ei usein malta syventyä, kun yleensä on joku mielenkiintoinen käsityö kesken.

Kranssi

Instagramissa törmää toisinaan kiinnostaviin käpypitsitöihin ja ohjeisiin. Nyt pysähdyin Do-Torin kranssin kohdalle. Kuvassa pitsi näytti niin hienolta. Olisinpa ottanut vähän paksumman langan. Minun pienet siemenhelmeni näyttävät kuvassa järkyttävän suurilta. Helmen reuna taitaa olla n. 1mm vaikka halkaisija onkin n. 1,7mm.

Luultavasti en ole ainoa käpyilijä, jolla on vaikeuksia sovittaa langan paksuus ja helmen koko toisiinsa sopivaksi. Tämän ongelman voisi ratkaista yksinkertaisesti tekemällä vaikka koerenkaan, jos ei suoraan osaa hahmottaa helmen kokoa. Tähän tietysti tarvitaan malttia, jota ei minultakaan ihan joka kerta löydy.

Helmet olivat siis suuria, mistä seurasi ongelma pitsin mitoituksessa. Alkuperäisessä ohjeessa on 10 mallikertaa, minun oli lopetettava 9 mallikertaan. Itseasiassa 8 olisi ollut jo riittävä ja työ olisi asettunut kauniimmin. Nyt kehälle muodostui hiukan jännitystä ja käytin Fabric - decoupagelakkaa työn saamiseksi oikeaan muotoonsa. Mikäli vielä teen tämän työn uudestaan, niin näille helmille otan Lizbeth 20 langan,

Instagramin ohjesivu Do_torin sivulta

Ystävänpäivän käpyily

 

Ystävänpäivän käpypitsisydämet kukkakankaalla

Pakkaskausi jatkuu; lunta, kylmää, aurinkoista ja kaunista. Linnut visertävät ja tikat rummuttavat jäisiä puita nokillaan. Varmaan pakasteateriaa saa hakata irti puusta ihan tosissaan. Kesällä pehmeä puu on paljon helpompi. Minun remonttini on valmis ja ensi viikon vietän taas kotona taajamassa ja jätän taakseni villin luonnon ja närhen, joka on jo hermostunut läsnäolooni. 

Sydämet

Valitsin sydämet muskaanin suuresta valikoimasta. Valitettavasti ehdin lopulta tehdä vain kolme, olen ihaillut luontoa ja bongaillut lintuja. Tärkeää sekin.

Pidin kovasti siitä viimeisestä Endrucks-projektin ripuksesta, johon oli käpyilty helmiä, mutta minulla oli niin rajoitettu määrä helmiä mukana, että en edes viitsinyt miettiä kyseistä käpypitsimallia. Pian olen kotona ja rajoitteita on paljon vähemmän. 

Käpypitsilintu

 

Käpypitsilintu lentää kesäisen taulun kuvassa.

Talvi on ollut kylmä ja luminen, joten olen yrittänyt pukea paljon vaatteita ja keskittää ajatukset pois kylmästä. Olen remonttia paossa sisaren perheen loma-asunnolla, joten arki on vähän hukassa ja langatkin ovat suureksi osaksi kotona. Olen seuraillut lintuja ikkunan takana ja valitsin käpyilyaiheeksi linnun.

Tämä pieni lintu on herttainen ja nyt kuvattuna kesäisen taulun päällä. Taulun on maalannut Robert Simanainen minun syntymävuonnani. Lainasin taulua seinältä.

Lintu

Lankojen värivalikoima oli vaatimaton. Tein keltaisen vartalon ruskeilla reunoilla, koska minulla ei ollut parempaa väriä mukanani. Päähän laitoin pienen valkoisen osan, johon kiinnitin tummansinisen siemenhelmen silmäksi (ainoat siemenhelmet mukanani)

Keltainen ja ruskea ovat Lizbeth 20 ja valkoinen  Lizbeth 40 lankoja. Ohuemmassa tietysti lisäsin solmumääriä. Joskus on vain mentävä värit edellä ja sopeuduttava eripaksuisiin lankoihin. Käytin vartalon ympäröinnissä valkoista sydänlankaa ja ruskeaa kuviolankaa. Valkoisen kohdan tein sitten siirtämättä solmuja langalta toiselle, jolloin sain helposti valkoisen yksityiskohdan,

Alkuperäinen Jennifer Williamsin ohje on yksivärisenä ja todella kaunis ja herkkä. Olen tosiaan lähempänä luontoa kuin tavallisessa arjessani ja ole katsellut tinttejä ikkunan takana. Talvinen luonto on kylmä, mutta kaunis.

Luontoa ja lintuja ympärilläni.

Keltainen käpypitsikukka

 

Kukka sivulta, jolloin verholehtikäpyilyt näkyvät

Täällä lumihankien keskellä kesästä ja kukista jo haaveilen. Tämä käpypitsikukka on tehty virkkauslangasta, siltikin halkaisijaksi tuli vain 4 cm. 

Linnut laulaa ja aurinko paistaa, joten lumikin alkaa sulaa ja kukkien aika koittaa pian.

Kukinto selvemmin kuvassa.

Pienet käpypitsiruusut

Käpyiltyjä ruusuja napin päällä.

Tällä viikolla on vuorossa pienempi käpyily. Olen ajellut autolla Suomen halki idästä länteen ja takaisin. Auton ajo vuoroin kirkkaan valkoisten hankien keskellä ja vuoroin iltapimeällä ei ole minun silmilleni ihan paras juttu. Luonto on kaunis ja pienemmät matkat ihan sopivia, mutta sitten kun matkaa on satoja kilometrejä, niin silmät väsyvät. 

Käpyilin siis pieniä ruusuja, ja pieniä lehtiä. Vähän kumpiakin ja sovittelin niitä asetelmaksi.

Pieni ruusurossi

Asettelin pienet ruusut napin päälle, koska halusin tietää, minkälainen tausta napista tulisi. Kiinnitin pitsinosat nappiin päättelylankojen avulla. Käpyiltyjen kukkien ja lehtien rykelmä peitti napin lähes kokonaan.  

Napissa oli pieni syvennys ja leikkasin siihen palan nahkaa, jotta sain napista tasaisen, samalla peittyivät kiinnityssolmut. 

Löysin varastoistani pienen kiinnitysneulan, jonka ompelin ensimmäiseen nahkaan kiinni. Sitten ajattelin, että lopputulos voisi olla vähän siistimpi, jos liimaisin päälle vielä toisen nahkapalan.

Taustasta tuli kyllä siisti, mutta paksuhko nappi yhdessä kukkien ja nahkapalojen kanssa teki kokonaisuudesta suhteettoman paksun, kun ottaa huomioon, että napin halkaisija on vain  3,5 cm. Nyt yritän löytää tälle hienolle kukkasoljelleni sopivaa paikkaa. Ehkä paksuus ei haittaisi, jos sitä käyttäisi vaikkapa huivin kiinnitykseen.

Keväinen käpypitsikoru

 

Lankakokeilu antiikkiohjeella ja kahdella langalla.

 

 

 Valoisan päivä pitenee ja auringonlasku on siirtynyt n. klo 17. asti. Pitsien kuvaamisen kannalta päivän pituus on loistava asia. Vaikka säätiedotukset lupaavat lumipyryä, niin valoisia hetkiä riittää joka päivälle.

Löysin kaapista luonnonvalkoisen langan, jonka olen saanut joskus kummitädiltäni. Lanka on melko ohutta puuvillaa ja ajattelin sen olevan jopa ohuempaa kuin Lizbeth 40. Kokeilin käpyillä antiikkimallia Priscillan ohjeella edelleen. Lopputuloksena valmistunut käpypitsi vaikutti siltä, että langat ovat täsmälleen saman paksuisia. Lizbethissä on vain napakampi kierre.

Käpyilin  toiset kappaleet keltavalkoisella Lizbeth 80 - langalla, ja kuvasin eron viivottimen vieressä.

Korut

korukuvio on osa mallia 34, sivulla 15. Kuten sanottu, ajattelin tästä korvakorua, joka kuitenkin valkoisena oli liian suuri. Keltaiset keväiset ohuet pitsit sopivat koruksi kokonsa puolesta, mutta nuo valkoiset saattavat päätyä koristamaan ehkä ommeltua pussia tai kukkaroa. Kun sopiva kohde löytyy, niin kiinnitän kankaaseen. 

Kokoeroa tarkemmin. Ero näyttää jäävän alle 2 cm.

 

Mielestäni näin ohut koru ei voi olla noin suuri ja pysyä siistinä käytössä. Keltaiset sopivat vaikkapa pääsiäiskoruiksi, niihin ajattelin laittaa koukut.

Tias

Sain lopulta oman avaruusolioni käpyiltyä. En tullut postanneeksi sitä sivulle, Mutta Tias-blogissa avaruusolioita on varmasti jokaiselta planeetalta. Minun on Marsista, marsilaisia on aina sanottu pieniksi vihreiksi miehiksi, joten tämä kirjavan vihreä olento on aivan varmasti marsilainen.

Kaulasta jäi pois pari vahvistavaa silmua, mutta en jaksanut purkaa, kovetan hiukan.

 

Pieni vihreä marsilainen

 

Ystävänpäivän käpyilynä kukkasydän

 

Sachiko Yokoyaman kaunis kukkasydän - käpypitsi.

Ystävänpäivä lähenee. Käpypitseissä on selvästi sydänprojektin aika. 

On mukava, että vuodessa on päiviä, jotka rytmittävät vuodenkiertoa ja jakavat myös käpypitsitöitä eri aikakausiin; ystävänpäivän jälkeen kevätteemoja ainakin pääsiäiseen asti, jonka jälkeen voi alkaa haaveilla kesästä. Kun kesälomat on pidetty, tulee syksyn ruskan vuoro. Kun syksy etenee ensilumeen on lumihiutaleiden aikaa jouluun asti. Joulun jälkeen aloitetaan uusi vuosi ja pian ollaan taas ystävänpäivässä. 

Jokaisella on oma vuodenkiertonsa, minä elän tämän skandinavisen luonnonkierron mukaan. Olen vähän luontoihminen ja luonnokierto on ehkä minulle läsnä enemmän kuin monelle muulle, koska liikun paljon luonnonkeskellä, joko kävellen tai autolla.

Olin suunnitellut omaa sydänaihetta, mutta se jäi käpyilemättä, kun halusin kokeilla tätä Sachiko Yokoyaman Instagramissa Lacerockersho - nimimerkillä julkaisemaa kaunista sydänohjetta.

Kukkasydän

Käpyilin ensin tuon punareunaisen. Siinä kukkien liitokset eivät osuneet ihan ohjeen mukaisesti, mutta asettuivat jotenkin paikoilleen. Tarkastelin sydämen muotoa tarkemmin ja totesin, kaartuvien osien keskellä olevan nirkkoliitoksen kahlitsevan sydämen muotoa.

 Toisesta sydämestä jätin tämän liitoksen pois, jolloin sydämen muoto muuttui pyöreämmäksi ja kauniimmaksi. Toki toisella kerralla seurasin ohjetta paremmin myös keskuskukkakuvioissa. Ajattelen, ettei ollut ihan viisasta laittaa kukkaan reunasydämen väriä, mutta tämänkin virheen tein ensimmäisessä sydämessä.

Ensimmäinen harjoittelu ja toinen parempi.

Tias

Pieni vihreä mieheni jatkuu. Päivän 12 tilanne, Koska minulla on sukkuloissa eriväriset langat, valikoin vähän ja tein renkaat samalla sukkulalla.

Tias; päivä 12

Talven törröttäjiä

 

Talven törröttäjiä kaamoksessa hangella

Olen syksyisin ja talvisin ihaillut pakkasaamuina pientareille ja hangille ilmestyviä huurrekukkia. Ajattelin aloittaa uuden vuoden luovalla tavalla pakkasteemalla ja omilla talventörröttäjillä. Pakkanen laski  ja huurre katosi kasveista vuodenvaihteeksi. Luonnossa ei siis ole huurretta ja oksat ovat mustia.  

Vein omat käpypitsi talventörröttäjäni ulos hangelle. Kuvaaminen vain jäi taas auringon laskun jälkeen iltapäivään, jolloin puhelimen kamera ei riittänyt. Laitoin työt vielä kuusenoksalle, jossa kuvio erottuu selvemmin.

Vielä lampun valossa sisällä.

Käpyilin kukat nirkkomittaa apuna käyttäen saadakseni aikaan kevyemmän vaikutuksen. Varressa on sisällä rautalanka. Epätasaisuutta lisäsin muutamalla renkaalla. Pitkät nirkot vaatisivat kovetuksen, mutta toistaiseksi olen käsitellyt nämä vain kevyesti decoupage-lakalla.

Oikeita huurrekukkia ensimmäisillä pakkasilla.

Toivotan lukijoille Hyvää käpyilyvuotta 2023 !

Tammenlehtiä käpypitsistä

 

Aitoja ja käpyiltyjä tammenlehtiä.

Ruskalehdet putoavat puista ja luonto on värikkäimmillään. Tänä vuonna eteläisessä osassa maata oli loistava ruska, joka tosin on vähitellen haalistumassa syyssateiden pudottaessa lehtiä maahan. Tässä tunnelmassa selailin Instagramia ihailin Lilliantatlace nimimerkin hienoa käpypitsillä toteutettua tammenlehtikuviota. Julkaisu sisälsi ohjeen, jota en malttanut olla kokeilematta.

Tammenlehdet

Valitsin väreiksi ruskan värin ja keltaisen Lizbeth 40 langan. Kuvittelin tekeväni näistä korvakoruja, kirjanmerkkejä tms. Lehden pituudeksi tuli 5 cm. Värisävyiksi olisin voinut valita myös vihreistä. 

Meillä tammenlehdet ovat vihreitä, haalistuvat ja muuttuvat lopulta ruskeiksi, Varsinaiset värikkäät lehdet löytyvät paremmin vaahterasta, joten värivalinta ei nyt seuraa luonnon palettia, jota usein mielelläni käytän.

Levitin lehdille tekstiili decoupage lakkaa tapani mukaan.

• Lehdet näyttävät pysyvän muodossaan, mutta pitkät käpypitsikaaret saavat harkitsemaan uutta käsittelyä. 
• Katson käyttötarkoitusta;  varmaan kirjanmerkki pärjää nykyisellä käsittelyllä, mutta korvakoruja tekisi mieli varmuuden vuoksi ryhdistää vähän lisää, jotta korut säilyttäisivät muotonsa tilanteessa kuin tilanteessa ja kosteassakin säässä.

Pieni käpyilty juhannuskukka

 

Magnolian kukka juhannuksena, ehkä lumme olisi ollut kotoisampi

Kesä tuli vihdoin ja juhannusta juhlittiin hellesäässä. Keskimmäisen tyttärehi kanssa ajeltiin 60 km päähän meren rannalle, jossa nautittiin raikkaasta merituulesta.  Joskus olisi kiva asua, jos ei aivan rannikolla, niin ainakin lähempänä merta. Laskin äskettäin, että olen asunut nuorena 6 vuotta suuren veden äärellä. Ei siis ihme, että olisi houkuttelvaa muuttaa vielä joskus rannikolle. 

Hellepäivän viileä varjo ja merituuli

Juhannuskukka

Minulla on ollut tämä Magnoliankukka to tat listalla jo pidemmän ajan. En ole vain tullut sitä tehneeksi. Kukka on kaunis, olisi varmaan sievempi valkoisena. Valitsin keskustan värin ehkä väärin, violetti tai punainen olisi ollut sopivampi.

Ohje löytyy Nancy Tracyn blogista Be-stitched. Tein pienen kukan ohuesta langasta, mutta mietin, että tämä voisi olla näyttävä paksummasta langasta. Nyt kukka päätyi hiuspinniin juhannuskoristeeksi. Pieni, mutta kesäinen juhannuskoriste

Hiuspinni kukan vartena

Punainen käpypitsiruusu helmilangasta

 

Kuihtumaton kukkalahja.

Käsitöitä kevätkukkien aikaan. Liina jatkuu edelleen, mutta tein taas pienen välityön.

Harjoittelin 3D-ruusuja keltaisella langalla kolme viikkoa sitten. Tein vielä samalla teemalla punaisen pitsiruusun, jonka aion antaa lahjaksi. Tässä kohdassa mukaan tuli käsityöläisen ylpeys; vaikka omaan maljakkoon voin laittaa pitsiruusut kukkapaperivarrella, niin tähän lahjaan tein lankavarren. Lankavarsi tarvitsee selvästi vielä harjoitusta, koska lopputulos oli kaikkea muuta kuin tasainen.

Kukka 

Kukassa käytin kaapista löytynyttä punavalkoista helmilankaa, varressa ja lehdissä edelleen Lizbeth 40 - lankaa. Kukan keskellä on pieni punainen puuhelmi pujotettuna rautalankaan, jolloin varren rautalanka ja kukka pysyvät lujasti yhdessä. Kukan ohje on sama kuin kolme viikkoa/postausta sitten keltaisissa ruusuissa. 

Puuhelmi kukan keskellä

Tein kukan varteen solmut kaksoissolmun toista solmua käyttäen, mutta en kiertänyt kukkavartta työn aikana riittävästi, jotta kierrevaikutus olisi tullut näkyviin. Ehkä muistan olla huolellisempi seuraavalla kerralla. Varren loppuun laitoin tipan koruliimaa liittämään rautalankavarren ja langan. Toivottavasti liima pitää, vähän huolestuttaa, sillä yleensä käytän pikaliimaa koruihin. Pitseihin en yleensä laita liimaa, mutta nyt varren pään liimaaminen tuntui siistiltä ratkaisulta.

Keltaisia käpypitsiruusuja kevätkimpussa.

 

Keväisiä keltaruusuja.

Kevät ja koulujen päättäjäiset ovat tulossa. Päätin harjoitella käpypitsiruusun tekemistä siltä varalta, että juhlat tänä kesänä sallitaan. Ajattelin tehdä hienon onnitteluruusun, mutta lopputulos oli runsaampi ja käpyilinkin kokonaisen kimpun.

Keltaruusu sopii kevätkimppuun, onnitteluruusuja täytyy vielä miettiä. Rippijuhlaan voisi tehdä punaisen. Ylioppilaalle kävisi kai kirjanmerkkikin, koska opiskelut ja lukeminen jatkuu vielä, ellei kaikki aineisto ala olla jo sähköisessä muodossa. Joka tapauksessa tuntuu pitkästä aikaa mukavalta ajatella sukulaisten kokoontumista ihan livenä.

 

Ruusu

Ruusun tein hyväksi havaitsemallani ohjeella, jolla olen aiemmin tehnyt onnitteluruusukorun 80-vuotisjuhliin v. 2016. Linkki rintakoruun

• Lankana Lizbeth 40
• ruusun ohje on kirjassa Nuevo modelos en frivolite
• Metallilan vahvuudet 1,2 mm ja 0,6 mm
• Metallilanka on peitetty kukkateipillä
• ruusun lehden ohje Linda Daviesilta

 

Frivoliteruusut maljakossa

Ruusu onnistui ihan kivasti, mutta tuo metallilanka 1,2 mm on aika paksu. Lisäksi rautalankojen liitoskohdat täytyy miettiä seuraavalla kerralla tarkemmin ja liittää ehdottomasti teipin alle. Nyt osa liitoksista ja paksuista kohdista jäi todella liian paksuiksi. Mietin, löytyisikö vihreää metallilankaa tai sitten yksittäisessä ruusussa voisi metallin päällystää pitsilangalla, joko kiertäen tai pitsisolmuilla.

Ystävänpäivän sydän käpyiltynä solmuksi

Pieni solmusydän.

Lunta sataa edelleen, vaikka tuntuu jo että tälle talvelle riittäisi. Aurinko on kuitenkin ilmestynyt hetkeksi taivaalle ja lupaa kevään vielä koittavan. Hanget hohtavat auringossa jo niin, että kaivoin aurinkolasit esiin. Tosin taidan olla poikkeuksellisen herkkäsilmäinen ihminen.

 Kuulin jopa linnun viserrystä tänään kävelylenkillä. Linnuilla ei pitäisi olla kiirettä vielä. Ainakaan linnunpöntöt eivät ole vielä pesimiskunnossa ja kävellessä katselin, että moni pönttö olisi jopa uusimisen tarpeessa.

Ystävänpäivän lähestyessä mietin käpypitsiin sydänaiheita. Päätin poiketa linjasta enkä ottanut ohjetta Ruth Perryltä vaan päätin muotoilla solmun itse. Solmu ei sitoudu lopulta niin tiukasti ja säännöllisesti kuten kelttisolmut, mutta solmuni muodostaa kuitenkin selkeästi sydämen.

En halunnut solmusta tiukkaa, mieluimmin kevyen ja ilmavan, mikä on muuten frivoliteetin perimmäinen ajatuskin. Tässä tavoitteessa onnistuin.

 

Sydän

Tein solmun pujottamalla klemmarin avulla, koska solmu on niin pieni en tyhjentänyt kelttisukkulaa tätä työtä varten. Laitoin sydämeen keskelle pienen riipuslenkin, joka puristaa kaaret yhteen, jolloin sydän säilyttää muotonsa paremmin. Löysässä solmussa on aina pieni ongelma saada työ pysymään muodossaan, jos kuviot on sidottu yhteen silmuilla.

Minä halusin löysiä ja irtonaisia kaaria kevyen lopputuloksen aikaan saamiseksi ja liitin kaaria yhteen mahdollisimman vähän. Pari liitosta oli kuitenkin välttämättä tehtävä, jotta solmusta muodostui sydän.

Pandemia-aikaa eletään edelleen ja ystävänpäiväksi riittää yksi sydän, jonka kuvia voi jakaa puhelimella. Tein kuitenkin kaksi. Ensimmäisestä tuli harjoitus ja toisesta sitten tietoisempi pujotus.

Äkkiä katsoen sydämet näyttävät samanlaisilta, mutta ensimmäisessä tein virheen ja vasta toinen onnistui suunnitelman mukaan. Tämän luulen olevan tuttu ilmiö käpyilijöille, jotka lähtevät tavoittelemaan lopputulosta liikoja piirtelemättä, vain ajatuksen pohjalta.

 

Kaksi sydäntä, joista toisessa virhe.

Sydämistä tuli pienet (Lizbeth 40 langalla), korkeus 2 cm. Tässä koossa ketju toimisi paremmin kuin nauha. Sydän on itsessään hyvin kevyt ja ketju voisi pitää sitä paikallaan paremmin kuin nauha. Ketjuun voisi pujottaa sydämen seuraksi pienen helmen tai kristallin sopivan painon aikaansaamiseksi.

 Vaikka sydämessä on riipuslenkki, niin ripustuspaikan ja tavan voi valita mielikuvituksen mukaan muuallekin kuin riipukseksi.

Hyvää Ystävänpäivää!

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Käpyilin taannoin kultalankakruunun kirjasta: Gun Blomqvist/Elwy Persson Frivoliteter, joka oli frivoliteetin perusteoksia Suomen kirjastoissa 1970- ja 1980 luvuilla. Tämä kirja on julkaistu myös englanninkielisenä nimellä ”Tatting Patterns and designs”.

Ennen internettiä oli niin vähän valmiita malleja saatavana, että olen tehnyt kauan sitten tästä kirjasta lähes kaikki mallit, kruunuja lukuun ottamatta. Kirjassahan on kolme kruunua, joista tein kesällä pystyn ja kauniin mallin kullanvärisenä . Nyt jatkoin kruunuteemaa vielä toisella kruunulla.

 

Paljon käpyiltyjä malleja

Kirjan mallit ja ohjeet ovat klassisia ja kauniita, lisäksi suuri silmujen eli nirkkojen määrä antaa pitseille kauniin kevyen ja antiikkisen ilmeen. Tämän kirjan mallit ovat olleet saatavilla ja niitä on aikanaan käpyilty paljon, Luulen, että tästä kirjasta löytyy pitsejä, jotka tulevat ensimmäisenä suomalaisille mieleen sanasta frivoliteettipitsi.

Huomasin, että Eija Murtola julkaisi tänään käpypitsiyhdistyksen keskusteluryhmässä Facebookissa liinan samasta kirjasta. Hauska sattuma, että samoissa ohjeissa pyöritään samaan aikaan. Nämä ohjeet ovat Suomeen hyvin levinnyttä ruotsalaista pitsiperinnettä.

 

Käpypitsikruunu

Jäljelle jääneistä kahdesta kruunusta valitsin toisen ja pujotin helmet hopeanväriseen lankaan. Kolmatta kruunua en näillä näkymin aio tehdä. Mutta nyt saan käpypitsikokoelmaani kultakruunun rinnalle hopeakruunun. 

Kruunukokoelman alku

Malli oli tällä kerralla ilman suuria sakaroita. Pohjakerrosta sovelsin siten, että jätin liittämättä alimman kerroksen renkaan nirkkoon, kuten ohjeessa oli. Ehkä siksi pohjasta tuli hiukan epätasainen. Perusteluna poikkeamalle oli ajatus siitä, että tulen kovettamaan kruunun ja näin saan nirkon tilalle laitettua helmen. 

Helmiä halusin kruunuun paljon; täytyyhän kruunun kimaltaa, ei se muuten tunnu kruunulta. Ehkä lanka ei ole paras materiaali kruunuun, joka on perinteisesti jalometallista valmistettu esine. Vanhasta ohjeesta, jossa on paljon silmuja tai helmiä, tulee kuitenkin aina kaunis koriste.

Kruunut

pitsin toteutus: 

• materiaalit: lankana hopeanvärinen Lizbeth 40 ja lisäksi kasa hopeanvärisiä siemenhelmiä.
•  mitat: halkaisija 8 cm ja korkeus 5 cm. 
• kovetus: Paverpol – tekstiilikovete.

Käpypitsiruusuke laukun somisteena

 

Pieniä laukkuja kesäkäyttöön.

Olen viisi vuotta kesät talvet käyttänyt käsilaukkuna yksinomaan huovutettua villalaukkua . Se on tuntunut aina sopivimmalta vaihtoehdolta. Nyt kävi kuitenkin niin, että tuo huovutettu hihna alkaa kulua poikki ja vaatii korjausta.  Olen miettinyt, korjaanko huovuttamalla vai vahvistamalla, vai käytänkö molemmat keinot. Myös käpypitsikuvion verihelttaseitikkilanka on paikoin vähän kulunut, mutta sen voin korjata, koska siihen sopivaa lankaa on tallella.

• Yritin väistää ongelmaa käyttämällä vaatteita, joissa on riittävän suuret taskut välttämättömille pikkutavaroille. 
• Kesähelle vaati vaihtamaan kevyempään ja olin pulassa laukkuni kanssa. 
• Päätin ommella vanhoista kankaista muutaman laukun korjaamaan tilannetta ainakin näin kesän ajaksi.  
• Ehkä talvella mietin jotain pysyvämpää ratkaisua.

Minulla oli tarvikkeitakin kotona, vain pari vetoketjua jouduin ostamaan. Leikkasin kolmen laukun kankaat, mutta toistaiseksi ehdin ommella vain kaksi. Kankaat ovat paksuja puuvillakankaita, jotka ovat olleet joskus verhoina jakamassa lastenhuonetta kahteen osaan.

 

Laukut

Omistan ompelukoneen, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän. Tunnen koneompelua enemmän omakseni lankakäsityöt ja jopa käsin ompelun. Toisinaan kuitenkin päätän yrittää. Jos harjoittelisin useammin, niin ehkä saumat suoristuisivat taidon kasvaessa. Oletko miettinyt minkä käsityötekniikan sinä valitset viimeisenä, missä taidot ovat eniten perustasolla, eikä niin huvittaisi ryhtyä toimeen?

Hain ohjeet laukkuihin internetistä, jossa on turvallisia tutoriaaleja, joiden kanssa on helpompi onnistua.

Ensimmäiseksi ompelin sinisen laukun. Laukussa oli minulle riittävästi haastetta. Magneettisolkikin löytyi kotoa (vielä jäi kolme solkea jäljelle tuleviin harjoituksiin). Tähän laukkuun tein taskun läppään magneettisoljen päälle pienen käpypitsikoristeruusukkeen. Laukku vaikutti pieneltä, mutta sain sinne kuitenkin helposti mahtumaan kaiken välttämättömän; kukkaron, puhelimet, avaimet jne.

Toisen laukun tein kukkakankaasta yksinkertaisemman tutoriaalin mukaan. Tämä kangas sopi tarkoitukseen hyvin. Minulla on varmaan joku kukkakuosikausi menossa, kun viime viikolla tein kukkakorut ja nyt kukkakuosi näyttää kankaassa mukavalta.

Tämä laukku on myös sopiva, mutta taskuja siinä on vain yksi sisätasku. Se ei ole aivan yhtä kätevä kuin tuo sininen, mutta toimii kuitenkin. Tässä tein havainnon, että laukussa on aina hyvä olla tasku ulkopuolella. Siihen saa laitettua auton avaimet, jotka sitten löytyvät nopeammin kuin laukun sisältä etsien.

 

Vintageruusuke sinisessä laukussa.

Ruusuke

Käpypitsiruusukkeeseen valitsin vintagemallin. Käpyilin ruusukkeen melko ohuella langalla ja siitä tuli pieni, lähes huomaamaton. Minusta tähän laukkuun ei näyttävämpi oikein sovi. Ohje oli vanha, mutta malli yksinkertainen. Ohjeen ruusuke oli tehty neulalla, mutta minä tein sukkulalla. Harvoin tulee vaihdettua välinettä, vaikka olisi hyvä ylläpitää frivoliteetin tekemisen rutiini sujuvana myös neulalla.

Kovetin ruusukkeen tekstiili-decoupagelakalla ennen laukkuun kiinnittämistä. Ehkä se säilyy ryhdikkäämpänä näin.

Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa

Käpypitsikruunu auringon valossa

Suomen Käpypitsiyhdistyksen etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä. Siitä tämän päivän teema.

Yhdistyksen etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.

Käpypitsiyhdistyksen etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.

 

Frivoliteetti

Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”. Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.

• Frivoliteetti oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä ihmettele. 
• Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta. 
• Näinhän lainasanoja on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä säilymään elävänä. 
• Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg 

Meidän suomalainen käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä; kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.

On hienoa, että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.

.

Muutama frivoliteettihavainto internetistä

• Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932. 
• Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook

Frivvoliteettipitsin virkkausta

• Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.

Frivoliteetti 1980-luvulla

Frivoliteettipitsi mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.

• Silloin työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
• Pitsiin ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen sanasto vaatii. 
• Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.

Pieni kysely

1. Kysynkin nyt sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista. 
2. Minä kiinnostuin käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella käpyilyä? 
3. Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä  postauksen kommettina, sähköpostilla tai blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Pitsiohjeet ennen internettiä

Tekniikkaohjeiden lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi  Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter". 

Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"

Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.

Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)

 

Kruunu

Tein siis tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40, johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.

Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna

Olen joskus ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen tähän käyttöön.

Kovetusprojekti

Nykyään näkee harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.

vihkikruunu

Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu. Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.