Säihkettä käpypitsissä Uutena Vuotena

 

Pukukoru käpypitsistä siniseen mekkoon.

Pukukoru

Uuden vuoden aatto aukesi aurinkoisena pakkaspäivänä. Talvipäivän seisaus oli 9 päivää sitten ja valoisa aika lisääntyy päivä päivältä pidemmäksi. Joulunajan vapaapäivät ovat kiireettömiä ja käpyilin siniseen mekkooni sointuvaa korua kuunnellen samalla äänikirjaa. Jännittävä tarina vei mukanaan ja käpyilin korusta vähän pidemmän, kuin olin suunnitellut. Korua voi kuitenkin käyttää mekon kanssa, vaikka yhtään pidempi se ei voisi olla.

Halusin korusta ohuen ja sopivasti hohtavan, siksi valitsin ohjeeksi ihan perusohjeen ja laitoin jokaiseen silmuun siemenhelmen. Ohjevideossa käytetään neulaa, mutta minulla oli käytössä sukkula ja lankakerä. 

Kuvassa korun sininen väri on vaaleampi kuin todellisuudessa ja siemenhelmet ovat hopean väriset, mekon väri taas on todellisuudessa vaaleampi. Lankana on Lizbeth 20. Korun pituudesta johtuen laitoin lukoksi pienen magneettilukon, joka lisäsi korun pituutta mahdollisimman vähän.

Lähikuvaa käpypitsikorusta.

Jouluenkeli käpypitsikoristein

 

Joulun 2023 käpypitsienkeli

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan. Jouluaatto on luminen pakkaspäivä, puiden oksat ovat lumihuurteiset; oikea joulukorttimaisema, 

Jouluenkelin kanssa toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua !

ENKELI

Enkelin materiaalit

• enkelin sisällä on puurunko, jossa pää on kiinni
• helma on luonnonvalkoista paperia
• hiukset on tehty suomenlampaan villan tapuleista
• kädet on kierretty paksummasta pellavalangasta
• käpyilylankana on Dmc Perle

Valmistus

Enkeliin ei ole mallia, mittasin työn aikana tarvittavaa pitsin kokoa ja sovitin tarpeen renkaan kokoon, eli enkeli on käpyilty käsivaraisesti. En myöskään kirjoittanut muistiin mittoja tai solmumääriä, joten enkeli on uniikki. Yhden sukkulan tekniikalla pitsi on kevyempi ja tuo mielestäni vanhaa tunnelmaa.

Sädekehän reunan käpyilin tasaiseksi, kaikki renkaat keskustan suuntaan, mutta kovettaessani päätin muuttaa mallia ja kääntää irralliset renkaat ylöspäin, jolloin kehästä tuli suurempi ja minun silmiin sädehtivämpi. Joskus suunnitelma muuttuu siis vielä viimeistelyvaiheessa.

Viimeistelyssä käytin

• helmassa Decoupage Fabric - lakkaa, 
• kauluksen jätin käsittelemättä, jotta laskeutuisi paremmin. 
• Sädekehään käytin liima-vesisekoitetta, jotta pysyy muodossaan ja paikallaan. Käytin liimaa liian varovasti, ehkä lisään vielä kovetusta
• hiukset liimasin puiseen päähän, painoin vähän liikaa ja kampaus vähän latistui alkuperäiseen ajatukseen verrattuna.

Puistokadun varrella asuessa luonto on aina lähellä ja kaunis talvellakin.

Muutama luminen otos kävelylenkin varrelta jouluaattona.

käpyilty tuikkukynttilän koriste

 

Meneillään on pimein vuodenaika, aamulla saa nukkua tosi pitkään jos aikoo herätä auringon nousun aikaan. Siksi varmaan vielä kynttilät kiehtovat. 

Yhdistin nyt kahden aiemman viikon teemat ja käpyilin toisen kynttiläkoristeen käpykoristeen tekniikalla. Kultalanka on sama, mutta nyt valmiin mallin puuttuessa mittasin ensimmäisen rengaskerroksen pituutta kynttilän ympärysmittaan ja sain sopivamman kokoisen koristeen.

On nämä kynttilät nyt sopivat samaan asetelmaan, koska molemmat ovat kultalankaa ja sopivat siten yhteen. Jos eivät ole ihan täydellisiä, niin kynttilänvalo silottaa pienet virheet.

Joulukynttiläkäpyily

 

Kynttiläkäpypitsi kultalangasta joulu-teemalla.

Talvi jatkuu kylmänä ja lumisena. Joulu lähenee, joten käytin junamatkani joululahjasukkien neulomiseen käpyilyn sijasta. Sukat on vielä päättelemättä ja kuvaamatta, joten en liitä kuvaa vielä tähän postaukseen.

Olen joskus ennenkin tehnyt kynttiläpitsiä tuikkukynttilään - silloin villasta. Villa oli väljä. Nyt otin oikein ohjeen ja tein Lizbeth 20 langalla ohjeen mukaan. Tämänkertainen virheeni oli kultalanka, joka on paksuhko ja vähän jäykkä, joten lopputulos oli taas liian suuri. Paikkasin tilannetta laittamalla rusetin punaisella langalla. Joskus vielä onnistun. Katsoin ohjeen kuvaa ja mietin, että minun tuikkukynttiläni ei taida olla ihan samanlainen kuin ohjeessa. Luulen, että kunhan vain jaksan yrittää, niin vielä tulee vuosi kun teen tuikkukynttilään sopivan kokoisia käpypitsejä

Pitsikäpy-käpypitsi

 

Käpyharjoitus

Ulkona on lunta ja oikea talvi, mietin, pitäisikö kuvata joulumaisemia nyt, ihan siltä varalta, että lumi sulaa jouluksi pois. Ehkä täytyy luottaa pakkaspäiviin, kun ilmatieteen laitoskin lupaa valkeaa joulua.

Päätin kokeilla männynkävyn käpyilemistä, kun löysin netistä sopivan ohjeen.  Varasin kaksi eri lankaa ja ajattelin kahta käpyä, mutta ohje olikin yllättävän hidas koostuessaan osista, joita liiteltiin yhteen.

'Käpy oli sisältä ontto ja laitoin villaa täytteeksi (kotimaista Texcel-lampaan villaa, joka ei vanutu) Luulen, että tulin laittaneeksi vähän liikaa, koska kävyn suomut asettuvat pinnalle vähän pingottuneesti. Jos teen vielä toisen kävyn, niin villamäärä on sitten pienempi.

Käpy sopii kokonsa puolesta hyvin vanhojen lasikäpyjen joukkoon koristeeksi. Lanka on Aidaa ja kävyn pituus 5,5 cm. Ohje löytyy Anastasialta YouTubesta sivustolta Hobby Point. Työvälineenä tylsytetty nukkeneula.

Lasikäpyjä ja lankakäpy.

Liina valmistui

 

Liina kameralla kuvattuna

Viime viikolla olin ahkera ja käpyilin liinan valmiiksi. Reunakuviot ovat yhden sukkulan kuvioita, joten työ sujui melko nopeasti. Osan kuvioista käpyilin junamatkalla. Mahdollisesti juuri silloin sain jonkun viruksen mukaani ja nyt olen nukkunut koko päivän. Jaksoin ottaa liinastakin kuvan vain puhelimella kameran sijasta. Liitän kuvan postaukseen, vaikka kuva ei ole paras mahdollinen. Liinan kokonaisuus on kuitenkin näkyvissä ja työvaiheista on parempia kuvia aiemmissa postauksissa.

Liina on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja liinan kooksi tuli n. 40 x15 cm. Tälle liinalle löydän paikan kotoa, jopa kaksi pöytää on mielessä. Nyt ajattelen liinan päätyvän rauhallisemmalle pöydälle, koska luulen harvan kuvion olevan vähän haastava käytössä. Viimeistelynä liinassa on vain höyrytys.

Liinan keskusosa käpyilty

 

Keskusta käpyilty yhdellä sukkulalla

Liina oli pienellä tauolla, mutta nyt taas jatkunut keskuskuviolla. Liina on siis muodoltaan pitkulainen ja ensimmäiset kuviot olivat päätyjä. En tiedä olisiko ollut parempi aloittaa reunasta vai toiminko oikein aloittamalla keskuskuviosta. Luulen, että onnistuu näiknkin vaikka mietinkin reunakuvioiden kiinnittymistä rengasriviin.

Mielenkiintoista tässä oli keskustan keveät renkaat. Kun keskustassa on yhden sukkulan kuvio, niin vieressä olevat käpyillyt kaaret vaikuttavat massiivisilta ja leveiltä keskusrenkaiden vieressä. 

Viimeinen vaihe on lisätä reunakuviot ja sitten liina onkin valmis.

Jouluisia käpypitsikukkia ja olkia

 

Käpypitsiyhdistyksen joulukoriste

Liinan käpyilyyn tuli tauko, kun uppouduin viikoksi joulutunnelmaan.  Tämä pieni joulukoriste oljesta ja käpypitsistä on Käpypitsiyhdistyksen jäsenohje. Yhdistyksen jäsenyyteen kuuluu 4 käpypitsohjetta vuodessa. Tämä jäsenohje on tämän vuoden viimeinen ja teemana joulu.

Himmelikoriste

Olki kuuluu suomalaiseen jouluun. Olen odottanut vuosia sitä joulua, jonka alla on rauhallista aikaa tehdä suuri sokkelohimmeli. Joskus kauan sitten tein mummolle sokkelohimmelin, johon tuli n.3500 oljen pätkää. Himmeli saa vielä odottaa, sitä ennen tämä pieni olkikoriste saa kantaa jouluperinnettä.

Käpypitsihimmelistä tein vielä samalla kuviolla kaksi versiota; kolmikulmaisen ja kuusikulmaisen.

Himmelikoristeessa väreihin sointuvia helmiä.

Katsellessani himmelikuvioita mietin sopisiko kukan keskelle helmi. Ehkä teen vielä sellaisen version. Helmi olisi varmaan hyvä olla sama kuin jo nyt koristeessa olevat helmet, jotta koristeessa säilyisi rauhallinen perinteinen tunnelma.

Sukat

Kuluneella viikolla matkustin pitkän matkan junalla ja tietysti otin käsityön mukaan. Nyt halusin jotain tasaista ja selkeää, joten vaihdoin pitsin neulepuikkoihin. Kaksi kerää joulunpunaista lankaa on jo jonkun aikaa odottanut sukkien neulomista. 

Lanka on Wetterhoffin Wanja, jota mainostetaan tiukkakierteisenä sukkalankana. Langan mukana oli ohje kantapäättömiin sukkiin. On mielenkiintoista nähdä kuinka kauan sukat kestävät, sillä tuo 100% villa ei lupaa kestävyyttä, enkä oikein jaksa luottaa tuohon todella tiukkaan kierteeseen, lisäksi tuo sukka ilman kantapäätä epäilyttää. Kestävyyttä langalle kuitenkin luvataan ja neuloin sukat ohjeen mukaan.

Wetterhoffin tiukkakierteinen villasukkalanka

Sukkakuva on vähän jännittävästä kuvakulmasta. Puin sukat jalkaan ja kumarruin ottamaan valokuvan. Toivottavasti sukista ja niiden spiraalikuvioista saa kuitenkin riittävästi selvää, eikä mattokaan ole liian kirjava.

Villasukat valmiina

Käpypitsiliina jatkuu

 

käpypitsikuviot yhdistyvät toisiinsa

Kellojen siirtäminen talviaikaan vei päivästä viimeisetkin valonsäteet. Pilviset sadepäivät vielä lisäsivät synkkää tunnelmaa. Viileä sää ja harmaat päivät eivät oikein lisää reippautta, vaan saavat pikemmin kääriytymään huopaan ja pysymään sisällä. 

Syysväsymyksestä huolimatta olen hiukan alkanut yhdistelemään liinan käpypitsikuvioita toisiinsa ja uskon, että tämäkin liina vielä valmistuu, vaikka vähän laiskasti edistyvätkin. Kuvan kappale on liinan toinen pääty, en halunnut kuvata nyt enempää, jotta sain tuosta osasta suuremman kuvan. Liina siis jatkuu yhä.

Käpypitsiliinan aloitus

 

Päivänvalo lyhenee vääjäämättä ja tuntuu, että aurinko on harvinainen ilmiö. Ulkona on yllättävän kylmä tuuli. Ensi viikolla alkaa marraskuu, joten pieni vilu kuuluu jo asiaan. Positiivista on, että joulu lähenee päivä päivältä. 

Jouluaiheiset käpypitsit saavat tosin vielä odottaa. Käpyilin ohjekirjasta korusetin viime viikolla. Samassa kirjassa oli mielenkiintoinen pikkuliinan ohje, jonka päätin käpyillä. Aloitin irrallisista kuvio-osista, jotka tulen liittämään liinaan. Toistaiseksi käpyily on tapahtunut yhdellä sukkulalla. Jatkossa lisäksi tulee toinen lanka kerältä, mutta aloitin nyt näistä.

Näin alussa olevasta työstä ei ole vielä paljon kirjoitettavaa, mutta liina etenee hiljalleen.

Käpypitsikorusetti

 

Käpypitsikorusetti pellavaa ja puuvillaa

Hyllyssä oli vielä ohjekirja, josta en ole  käpyillyt yhteään ohjetta. Nyt päätin korjata tämän virheen.

Olen ostanut tämän Sumi Fujishigen käpypitsiohjekirjan todennäköisesti pitsiviikoilla Jatan aitasta jonain vuonna. Kirja on kuitenkin jäänyt pölyttymään vailla käyttöä.

Valitsin korusetin. Vaikka lanka on ohut, Lizbeth 40, niin  halusin tehdä rusetista hiussoljen ohjeen rintaneulan sijaan. Tarvitsin siis rusettiin enemmän leveyttä, joka riittikin melko leveän soljen ompelemiseen rusetin taakse.

Pellavakangas oli turhan paksu, mutta sain siitä kuitenkin rusetin. Viimeistelin kankaan reunat decoupage-lakalla toivoen, että pysyisivät ehjänä eivätkä alkaisi purkautua. Nauhojen pyöristys vähän harmitti, mutta toimii tämä varmaan näin.

Tummempi metallin sävy tuntui sopivan käpypitsin ja rusetin pellavan ja ecrun väreihin, valitsinkin siemenhelmet ja koruosat tavallista rustiikkisempaa sävyä. Korvakoruille tuli pituutta yli 4,5 cm, joka tässä ketjuversiossa on ihan mukava. 

Otin kuva  kesällä ostetun pellavamekon kankaalla ja luulen, että ainakin tähän asuun voin uudet käpypitsikorut yhdistää.

Käpypitsimalli tästä kirjasta.

Syksyn käpypitsikukka valmistui

 

Kukkaliina vanhalla Arabian Pellervo-vadilla

Pikkuliina valmistui erivärisenä kuin mallinsa, mutta minusta tuo kukka korostuu kauniisti tässäkin vaihtoehdossa, jopa selvemmin tai ainakin erilailla kuin  siinä käpypitsimallissa, joka löytyy Instagramista ja jonka tiedot on edellisessä postauksessa.

Satuin laskemaan käpypitsin hetkeksi tarjoiluvadille, joka oli keittiön pöydällä. Huomasin, että astian kukkakuvio sopii hyvin asetelmaksi tämän uuden pitsikukan kanssa ja kuvasinkin sen siinä. Jännää, miten usein käpypitsin kuvauspaikka tulee suunnittelematta vastaan ja tuntuu olevan ainoa oikea paikka valokuvaukseen.

Pellervo-vati on ohutta fajanssia ja kuului vanhempieni häälahja-astiastoon. Muistan, kuinka lapsuudessani äiti teki tähän vatiin maitokiisselin ja pudotteli mansikkahillokasoja kiisselin koristeeksi. Hento astiasto on suurimmaksi osaksi hajonnut viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana, mutta tämä vati jäi ehjäksi ja on lämmin lapsuusmuisto.

Kukka on kaunis, ja mietin, miten sen saisin koristeeksi. En ole vielä kovettanut, vähän höyrytin, mutta haluaisin sen esille jotenkin ja paikka määrittää viimeistelyn.

Meditaatiokäpypitsi

 

Syksyisen pienen käpypitsiliinan ensimmäiset kerrokset.

Elämässä ja töissä on ollut kiirettä ja pitsille on jäänyt vain vähän aikaa. Ajattelin ottaa tämän pitsin meditaatiokäsityöksi, jota aina vähän kerrallaan ehtisin käpyillä ja tulisin pysähtyneeksi välillä. Pienet tauot arjessa ovat arvokkaita.

 Löysin ohjeen Elzbieta Jurzystan Instagramtililtä:"frywolitka.tatting".Ajattelin, että työ on mukava ja pieni ja sopiva vähitellen tehtäväksi. Päätin ottaa värijärjestyksen alkuperäisestä työstä, mutta nyt kun sain ensimmäiset kerrokset valmiiksi, niin huomaan jo tehneeni väreissä virheen.

Valitsin tähän syksyn värejä ecrun lisäksi. Vasta nyt kun ensimmäiset kerrokset on valmiita, huomasin, että värit poikkeavat mallista, mikä tässä tapauksessa olisi ollut todella kaunis. Nyt syksyn väriä tulee enemmän, ehkä pitsin väri sopii kuitenkin vuodenaikaan. Katsoin ohjetta liian nopeasti ja huonosti keskittyen. Katsotaan mitä tästä syntyy. Ainakin alkuperäistä pienempi pitsi, koska Lankana on Lizbeth 40.

Syksy etenee

 

Mustan lampaan kynsikkät.

Syksy on siinä vaiheessa, että viileitä ilmoja ei voi paeta, joten neuloin ranteenlämmittimet.

Otin kuvan puhelimella, mikä tarkoittaa sitä, että värit valehtelevat. Oikeasti lanka on peräisin mustasta suomenlampaasta ja on väriltään aivan lamppumusta ja välillä on haastetta silmukoiden näkemisessä. Villaa ei vain tule neulottua helteillä kirkkaan auringon valossa, mikä olisi paras valo tälle langalle.

Käpyilin pienet kukat koristeeksi. lanka on alkuperäisrotua, mutta tässä on erivärisiä villoja kehrätty sekaisin ja siksi  lanka vaikuttaa vähän kirjavalta. Käytin kukan käpyilyyn ruusupuista neulaani, joka oli hiukan liian paksu tälle langalle, joten solmut ovat vähän suuria ja löysiä, mutta pienessä työssä ja villalangassa toimii kyllä..

Tällä kerralla siis villalanka ja kuvaustaustana vanha pahvi.

lankaa paksumpi neula

Keltainen käpypitsikuvio

 

Maimai Kaiton nirkkotähti käpyilty kukkaan.

Tänään on syyspäivän tasaus, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät ja tästä eteenpäin valo lyhenee syksy syvenee. Tämä on itse asiassa ihan hyvä valoherkille silmilleni. Valokuvausaikaa vain on jatkossa yhä vähemmän, koska keinovalo ei koskaan korvaa luonnonvaloa. Sadesää sopii hyvin päivän teemaan ja mukavuudenhaluisena katselen sitä vain sisällä ikkunan takaa.

Näin YouTubessa vastustamattoman ohjeen, jonka halusin käpyillä. Kun on kyseessä uusi tekniikka, niin otin vähän paksumman langan sukkulaani. Pienet haasteet piristävät ja aina on kiva kokeilla jotain uutta.

Tähtikuvio

Maimai Kaito on julkaissut silmuharjoituksen, joka näytti mielenkiintoiselta. Kuviossa keskelle kukkaa muodostetaan tähti yhdestä pitkästä silmusta. 

Valitsin langaksi virkkauslangan, josta vyöte on hävinnyt, oletan sen olevan Aidaa. 

Keltainen lanka on kaunis ja tähteen sopiva, mutta mietin, että juuri virkkauslangalla tehdyt kuviot sopisivat hyvin joulukuusen koristeeksi, mutta silloin keltainen ei ole paras väri. Taidan ostaa valkoisen virkkauslangan ja laittaa näitä kuvioita lumihiutaleitteni joukkoon.

Videolla tehdään ensin nirkkomittoja pahvista, mutta sen jälkeen seuraa tähtinirkon ohje. Minulla oli nirkkomittana pöydälle jäänyt usb-piuhan vyöte, joka oli 5 cm. Tämä silmu oli sopiva kuvioon, jonka halkaisijaksi tuli n. 4,5 cm. 

nirkkomitta

Nyt siis valitsen jouluisen värin vähän paksummasta langasta tai sitten ostan valkoista lankaa ja jatkan käpyilyharjoituksia.

Käpypitsikauluksen uusi käyttökohde

 

Vanha käpypitsi vaihtoi uuteen mekkoon.

Viime viikonloppuna oli käsityömarkkinat, joissa oli teemana 1930-luku. Mekko, villatakki ja vintagehattu olivat sopiva valinta torimyyjän asuksi. Kun myyn  pitsiä, niin tuntui hyvältä kiinnittää pellava-viskoosimekkoon käpypitsi kaulukseksi. Mekon väri oli khaki ja villatakki oli punainen. tähän kokonaisuuteen viime vuonna ompelemani sininen vintagehattu oli ehkä väärän värinen, mutta menetteli paremman puutteessa.

Kaulus ja rintaneula

Käpyilin tämän kauluksen yli 30 vuotta sitten. Kaulus oli pitkään irtokauluksena ja vähällä käytöllä. Sitten kiinnitin kauluksen lapsen mekkoon, jota käytti sitten useampikin tyttö. Mekko jäi pieneksi ja irrotin kauluksen siitä. Nyt kauluksella on taas tauon jälkeen uusi paikka.. Tästä sitä ei ole kiirettä irrottaa.

Käpypitsikoriste markkinapäivän hatussa.

Hattuun kiinnitin Ksenia Schvedenkon ohjeesta mukaillun rintaneulan. Koriste olisi 1930-luvun teemassa pitänyt olla suurempi, mutta nyt ei ollut sopivampaa, joten kiinnitin hattuun tämän pienen soljen. Minusta oli parempi, että hatussa oli pieni koriste, kuin että ei olisi ollut koristetta ollenkaan. Seuraaviin tämän teeman markkinoihin on vuosi aikaa, yritän kehittää siihen mennessä sopivamman koristeen.

Vähän villaa mukana

Toisinaan ostan lammastiloilta villaa ja neulon siitä jotain pientä. Olen todennut, että puhtaasta suomenlampaan villasta neulottu pitkä kaulaliina on liian kallis torimyynnissä, joten neulon lähinnä pipoja, kynsikkäita ja lapasia sekä virkkaan jotain pientä myytäväksi.

Villakulmassa tärkeintä on tuo hypistelylaatikko, jossa olen pitänyt raakavillaa, karstattua villaa sekä pari pienen pientä vyyhtiä. Tämä laatikko on tarkoitettu pehmeän villan tunnusteluun. Tässä laatikossa on puhdasta suomenlampaan villaa kantakirjassa olevista lampaista. 

Usein villan pehmeys yllättää, koska suomalaisen villan ajatellaan olevan karkeaa. Mielikuva johtuu risteytysvillan yleisyydestä. Meidän alkuperäisrodun merinotyyppinen villa ei tule esiin, jos siihen on risteytetty jotain liharotua, valitettavasti risteytysten vaikutus kestää sukupolvien ajan ja pehmeä villa on harvinaista. Villa on siis mukana ihan valistussyistä, toki myös myyn pieniä tuotteita.

Pieniä villatuotteita ja hypistelypurkki

Käpypitsillä kuorrutetut kierrätyslasihelmet

 

Käpyptisiä yhdistetty kierrätyslasiin.

Käpyilin viime viikolla manteliristin, josta ajattelin pientä versiota markkinoille. Tämä kokeilu väistyi, kun käteen osui kierrätyslasihelmet. En kuitenkaan unohtanut risti-ideaa vaan siirsin sen tuleville markkinoille. Nyt aika on rajallinen, enkä ehtinyt kaikkea, joten siirsin ristit eteenpäin ja käpyilin lasihelmikorut.

Helmikorut

Lasihelmen koko on n 1 cm ja lankapidikkeen kanssa koko korun pituus on vain 1,5 cm. Lankana on tässä Lizbeth 40. Kun sain korut tehtyä, löysin sen helmivaraston, jota alun perin etsin ja jossa oli 1,5 - 2 cm kokoiset helmet. Jos nämä pienet käyvät kaupaksi, niin voin jatkossa laajentaa suurempiin helmiin ja Lizbeth 20 langanpaksuuteen. 

Näitä kierrätyslasihelmiä on vieläkin varastossa. Ostin helmiä  vuonna 2015 ja suuren kokonsa vuoksi olen löytänyt niille vain vähän käyttökohteita käpyptiseissäni. Tuolla vanhassa postauksessa on linkki videoon, jossa Ghanalainen yrittäjä kertoo kierrätyslasihelmien valmistusprosessista yrityksessään. Helmet tehdään käsityönä murskatusta kierrätyslasista.

Tulin kotiin markkinoilta. Tulos on positiivinen paikkamaksun jälkeen, vaikka ihmiset ostivat vähemmän kuin viime vuonna. Kävijöitä oli lukumääräisesti hyvin, mutta ostoksiin ei käytetty rahaa. Mietin johtuuko epävarmuudesta; mahdollisesta koronnoususta ja hallituksen säästöpäätöksistä, joiden vaikutus henkilökohtaiseen elämään on vielä epäselvä. Vuodet vaihtelevat, tänään oli kuitenkin hyvä sää ja kivat markkinat.

Risti kultalangasta käpyiltynä

manteleista käpyilty risti

 Risti

Syksy saapui ja ruskaa kohti mennään sadonkorjuun keskellä. Toivottavasti sade ei piiskaa kaikkea viljaa lakoon ja toivottavasti saadaan sadonkorjaajille kuivia puintipäiviä.

Risti ei sisällä symboliikkaa tällä kerralla. Otin vain kaapista kullanvärisen metallilangan käsiini ja päätin tehdä siitä jotain. Ajatus manteliristin käpyilystä on ollut mielessäni jo jonkun aikaa ja totesin siihen kultalangan sopivaksi. Lanka on kyllä sen verran karkea, että tästä ei saa riipusta ainakaan ihoa vasten. Kokoakin on koruksi aika paljon, vähän yli 4 cm.

Metallilankaa täydensin Swarovski-kristallilla, jonka kiinnittäminen ristin keskelle ei ollut ihan helppo, etenkään kun kristallin muoto oli vähän hankalasti kiinnitettävä. Sain kuitenkin ristin keskelle kimaltavan helmen.

Risti on harjoituskappale, Näitä voisi käpyillä hiukan ohuemmalla langalla riipukseksi tapahtumissa myytäväksi. Luulen että jos hyvin kävisi, niin ostaja voisi löytyä

Käpypitsikorento

 

Käpypitsikorento painetun taljan päällä.

Kotikaupunkini läpi virtaa Suomen kolmanneksi voimakkain virta, Kymijoki, jonka läheisyyteen ja rannoille on viime vuosina tehty yli 20 km mittainen ulkoilureitti. Olen tänä kesänä tutustunut siihen ja joihinkin muihinkin luontoreitteihin Kymijoen varrella. Olen pitänyt kameraa mukana ja saanut kivoja kesämuistoja. Toki olen ottanut kuvia myös Kotkasta jokisuistosta, jossa joki laskee Suomenlahteen.

Olen kesän aikana kuvannut pari korentokuvaa ja samalla huomannut, että korento on jäänyt käpyilemättä vaikka korentokäpyilyjä löytyy internetistä melko paljon. Halusinkin poistaa tämän puutteen pitsikokoelmastani.

Korento

Löysin korennon Youtubesta Virginia Moraza Briton opastamana. Sillä ohjeella lähdin liikkeelle. 

Käpyilin ensin ohjeen mukaan helmiketjun, josta tuli vartalo. Solmuluku ei ollut ihan riittävä ohuelle langalle (Lizbeth 40) 20-numeroisesta langasta olisi tullut sopivampi tai sitten olisi ollut hyvä lisätä muutama solmu jokaiseen renkaaseen. Helmen koon huomioon ottaminen on välillä vaikeaa ja sopiva rengas tulee lopulta kiristettyä liian pieneksi. Vartalo kiertyy jonkin verran mutkalle: tähän auttaa kovetus jonkun verran mutta parempi olisi tehdä uudestaan.

Pienemmät helmet ovat sileitä lasihelmiä ja suuremmat ovat fasettihiottuja helmiä, joten vartaloo heijastaa hyvin valoa. Siipiin käpyilin kahta väriä ja ajattelin, että siivet olisi voinut tehdä suuremmiksi vartalon koko huomioiden. Siivissä käpyilin uloimpaan siipipariin vahvistettuja kaksoissolmuja, jotta siivet pysyvät paremmin muodossaan. Tämä olisi mahdollistanut suuret siiven. Mallissa siivet on käpyilty tavallisilla kaksoissolmuilla, jolloin kokoa ei ole voinut kasvattaa loputtomasti. 

Tässä ohjeessa on kiva ripustuslenkki kaulanauhalle, jolloin korento on suuri käpypitsiriipus. Vartaloa täytyy suoristaa kovettamalla, mutta siivet vahvistettuine solmuineen annan  todennäköisesti olla kovettamatta. 

Alla vielä kaksi kesäistä korentokuvaa jokirannasta

Sulkakoipikorennot

Immenkorento

Manteliperhosen käpyily

 

Syyskesän keltainen käpypitsiperhonen.

Kesä alkaa olla ohi ja syksy edessä. Luulin jo käpyilleeni tämän kesän perhoset, mutta yksi oli vielä tekemättä. Syksyn keltainen pieni perhonen.

Tiedän, että Rauman käpyilypiirissä on teemana mantelit. Siitä sain itsekin aiheen muistutella mieleen mantelin käpyilemistä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain aikaan keltaisen perhosen, jonka siivissä on mantelit. Yritystä ei tosin vaatinut manteli vaan perhosen muotoilu, jonka tein ilman valmista ohjetta.

Perhonen

Perhonen vaati ensin prototyypin, johon tein siivet väljästi keskusrenkaan silmuihin ja etenin silmusta toiseen punakirjavalla Aida-langalla. Perhonen ei ollut kovin siro, joten päätin kokeilla uudestaan. 

Keltainen lanka on Lizbeth 20-vahvuutta. Keltaisessa perhosessa käpyilin keskusrenkaan ympärille toisen kerroksen, joka muodostui kaksoissolmuista, joilla siirryin silmusta toiseen ja sain perhosen siivet irti toisistaan.

perhosen kehitys käpyiltynä

Laitoin nyt kuvaan myös tuon kehitysvaiheperhosen. Työ oli niin pieni, että en viitsinyt piirtää etukäteen, ajattelin, ensin kokeilla ja sitten korjata. Näin sain myös kahden mantelin verran enemmän mantelin käpyilemistä. Toivottavasti näen ensi kesänä Raumalla hienoja mantelikäpypitsejä.

Avaimenperä käpypitsikoristeella

 

Avaimenperiä suurista lasihelmistä

Elokuu on kolmas kesäkuukausi, mutta tuntuu että vuosi kääntyy syksyyn. Kukat katoavat kypsyvien siementen tieltä. Metsässä mustikat ovat jo kypsyneet, puolukan satokausi on vielä edessä. Itse päätin tänä vuonna keskittyä puolukkaan, jota kuluu nyt mustikkaa enemmän, kun lapset eivät enää kuulu jokapäiväiseen ruokakuntaan. 

Harmittelin edelleen vanhan villaisen käpypitsiavaimenperäni  hajoamista, enkä ole tottunut uuteen. Näinhän se usein menee monessakin asioissa; aina vanha oli parempi, suorastaan korvaamaton. Ajattelin kokeilla vielä kerran ja kaivelin avaimenperään materiaalit varastoistani.

Avaimenperä

Ostin joskus kierrätyslasihelmiä ja joukossa oli kuusi pitkää (muistaakseni Syyrialaista helmeä). Näiden suurten lasihelmien ajattelin soveltuvan avaimenperiksi. Samalla saisin ne vihdoin käyttöön pyörimästä laatikon pohjalta.

Yksinkertaisen käpypitsikoristeen liimasin helmen yhteen sivuun. Ajattelin ensin suurempaa koristelua, mutta en halunnut peittää helmen hohdetta. Pitsin kohdalta lisäsin vielä lakkaa päälle, jotta koriste ei irtoa käytössä

Kiinnitin helmen avainrenkaaseen ontelokuteella, jota jäi tähteeksi virkatusta matosta. Ontelokuteen päihin laitoin tipan liimaa, ettei kude purkaudu avaimenperän käytössä.

Avaimen perän koko määräytyy helmen mukaan. Helmien koko vaihtelee 3,5 cm - 5 cm välillä. Ontelokudenauha antaa lisää pituutta avaimenperälle. Otan nyt käyttöön yhden näistä avaimenperistä ja toivon, että tämä olisi edelliseen verrattuna käteen sopivampi ja tätä olisi mukavampi etsiä käsilaukusta.

Ensivaikutelman mukaan avaimenperä on hyvä, mutta nauhoja täytyy vähän lyhentää, ne jäivät liian pitkiksi.

Käpypitsin kanssa markkinatapahtumassa

 

Kaunis koru käpypitsin peruskuviosta.

Eiliseksi luvattiin säätieotuksessa useita sateita ja pilvistä päivää. Vähän mietitytti kannattaako lähteä markkinoille ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin. Varauduin tuuliseen säähän ottamalla painoja pop-up teltan jokaiselle jalalle 45 kg eli yhteensä 180 kg. Teltta ei pienistä tuulista edes huojunut. ( Kävin heinäkuussa tuulisessa Loviisassa ja merituulet puhalsivat pienelle teltalle ja pienemmille painoille pelottavan kovina puuskina). Nyt siis oli varmaan puiston tukevin teltta.

Keskiajan käsityöläiset tekivät ja kehittivät käpypitsiä ennen kuin se sai muotonsa ja lähti Ranskan hovin kautta valloittamaan maailmaa 1700- luvulla, siksi ajattelin pitsin sopivan hyvin Wiipurintien markkinoiden keskiaikateemaan. Samoin tyttäreni rautalanka, helmi ja kierrätyslasi olivat teemaan sopivia luonnollisia korumateriaaleja.

Korumyynti

Korukauppa kävi ihan kohtalaisesti. Olen ollut laiska tekemään muita käpyilytyotteita. Muutama kirjanmerkki ja avaimenperä oli mukana, mutta korut olivat myyvin tuote. Meillä on ohjelmassa vain muutamat markkinat vuodessa, joten myynti ei ole huimaa, mutta voisin sanoa, että yläkuvan pyöreä perusohjeella tehty koru on ollut käpypitsikoruista suosituin.

Pienet siemenhelmet renkaiden ja kaarien kulmissa antavat kuvioon koristeellisen ilmeen ja näitä koruja ostetaan kaikissa väreissä. Musta on yllättävän suosittu koruväri ja usein minulta on mustat myyty jo ennen markkina-ajan puoliväliä. Nyt varastotilanne on sellainen, että täytyy käpyillä koruja ennen seuraavia markkinoita.

Markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla.

Pitsiviikon tapaaminen

 

Käpyilijöiden kesätapaaminen Raumalla.

Aurinkoinen sää suosi käpypitsitapaamista vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta. Tänä vuonna ilmoittautuneita riitti sekä alkeis- että erikoiskurssille, jotka järjestettiin samanaikaisesti, myös yhdistyksen järjestämässä käpypitsikahvilatapaamisessa riitti kävijöitä ja pitsisolmujen kokeilijoita.

Rauman pitsiviikko on käpypitsiyhdistyksessä vuoden ainoa livetapaaminen. Muuten kokoonnutaan etätapaamisiin verkossa kerran kuukaudessa. Etätapaamiset tulivat käytännöksi koronarajoitusten aikana ja havaittiin hyväksi toimintatavaksi jatkossakin.

Kurssit

Alkeiskurssilla opiskelijat saivat aikaan ensimmäiset kaksoissolmut ja pitsikuviot. Opettajana alkeiskurssien pitämiseen erikoistunut jäsen Risto Lindholm, joka on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa perustamisesta lähtien ja on ahkera käpyilijä. Suuri osa yhdistyksen jäsenohjeista on Riston käsialaa.

Alkeiskurssin solmuja sekä opettaja työssään.

Erikoiskurssin teema edistyneemmille käpyilijöille oli tänä vuonna 3D-kukat. Kurssilla käsiteltiin kuvioiden muuttamista kolmiulotteisiksi ja tutustuttiin kolmiulotteisten kukkien perusrakenteisiin. Harjoitustehtävistä suuri osa jäi myöhemmin tehtäväksi, koska kukkiin tarvitaan paljon pitsiä ja yksi päivä on liian lyhyt laajan aiheen käpyilyyn. Halusin kuitenkin kurssilaisten hahmottavan kokonaisuuden ja kokosin ohjeita monisteeseen, josta teemaa voi harjoitella myöhemmin kotona.

Pieniä kolmiulotteisia kukkia kukkakurssilta

Käpypitsikahvila

Yhdistyksen yleisötapahtuma oli perinteiseen tapaan avoin kaikille ohikulkijoille. Jäsenet toivat omia töitään pieneen näyttelyyn, jossa oli pitsejä erilaisiin käyttötarkoituksiin ja eri muodoissa. Opastuskylttien avulla kävijät löysivät hyvin kahvilan piha-rakennukseen, jossa saimme järjestää tapahtuman.

Yhdistyksen kesätapaaminen Kontion kahvilassa

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy nettisivulla, jossa on myös liittymislomake. Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna on neljä ohjetta vuodessa sekä yhteinen WhatsApp-ryhmä. Lisäksi yhdistyksellä on kuukausittaiset etätapaamiset sekä keskusteluryhmä Facebookissa.

Monivärinen käpypitsiperhonen

 

Keskikesän värikäs käpypitsiperhonen.

Kesä jatkuu lämpimänä edelleen. Onneksi meillä on viileät yöt ja päivälämpötilat kohtuullisia Etelä-Eurooppaan verrattuna. Käpypitsiyhdistyksen vuoden livetapahtuma, käpypitsikahvilatapaaminen Rauman pitsiviikolla lähestyy, toivottavasti mahdollisimman moni käpyilijä pääsee pistäytymään Kontion Kahvilan piharakennuksessa 27.7. klo 11-14.

Perhonen

Vielä neljäs ja viimeinen kesäkäpyilyperhonen Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3) Aiemmat tämän kirjan perhoset on julkaistu kuluneen kesän aikana kesäkuusta alkaen.

Perhosen malli on yksinkertainen, joten ajattelin monivärisen langan tuovan perhoseen elävyyttä. Malli on kivan yksinkertainen, mutta sydänlanka olisi pitänyt olla kaksinkertainen tai osa solmuista vahvisteettuja kaksoissolmuja, jotta kuvio olisi pysynyt muodossaan ilman kovetusta.

Kovetin tätä perhosta muutamalla tekstiili-decoupagelakkakerroksella. Nyt perhonen pysyy muodossaan vaikka sydänlanka on yksinkertainen. Lizbeth 40 langalla siipien kärkiväliksi tuli n. 6 cm ja vartalon pituudeksi n. 3,5 cm