Käpypitsien kanssa markkinoilla

 

Sadepäivän käsityömarkkinat ja uusi peili.

Käsitytömarkkinapäivä koitti sateisena. Sadetta oli alun perin luvattu pitkälle iltapäivään. Sade kuitenkin loppui onneksi aiemmin ja saatiin viimeiset tunnit myydä ihan poutasäässä. 

Aiemmin käytettiin tyttäreni metallipeiliä, nyt kun olin markkinoilla yksin, ostin uuden peilin. Kuten kuvassa näkyy peilikin peittyi sadepisaroihin. Peitin muovilla hetkeksi kaikki myyntituotteet. Loppuajaksi laitoin villatuotteille sateenvarjon ja pitsit saivat altistua muutamalle sadepisaralle.

Korupeilistä ei ollut paljon hyötyä sadesäässä. Kauppa kuitenkin kävi ja sateen lakattua jopa piristyi. Lopputulos oli plussalla, vaikka vähemmän kuin viime kesänä, jolloin oli aurinkoinen poutapäivä.

Ensimmäinen myyntituote oli munakennoista ja grillitikuista valmistetut sytykeruusut 5 kpl, mikä oli yllättävä aloitus, kun huomioidaan kostea sadepäivä. Toivottavasti säätilanne on ensi vuonna parempi. Steariinissa kastetut munakennoruusut ovat kierrätystä parhaillaan, niiden avulla sytytetään uuni tai nuotio entistä helpommin. Kerään kennoista parhaat kohdat talteen. Tänään ruusut olivat sinisiä. Ruusut myyntipöydällä ovat kauniit ja purkissa asetelmana tuovat korkeamman yksityiskohdan myyntipöydän koristeeksi.

Sytykeruusuja munankennoista ja grillitikuista.

Käpypitsiä hartsissa

 

Hartsikoruharjoituksia

Ajelin kesäkuussa Satakunnassa ja Porissa huomasin minulla olevan pari tuntia ylimääräistä aikaa. Senhän voi arvata, missä tällainen näpertelijä aikansa viettää. Menin siis kauppakeskus Puuvillaan, jossa kävin syömässä ja lopun ajan tutustuin askarteluliikkeeseen.

Ostin kokeilumielessä pienen pakkauksen hartsinesteitä ja yhden silikonimuotin. Kuvassa ensimmäisiä kokeiluja pienten käpypitsien upottamisesta hartsiin. Nämä ovat harjoituksia, epäilen, että olisi ollut hyvä sekoittaa nesteet huolellisemmin ja ilmakuplien puhkomiseenkin olisi kannattanut käyttää enemmän aikaa. Materiaaleja on vielä jäljellä ja nyt tarvitaan vain pikkuruisia käpypitsejä, jotta harjoitukset voivat jatkua.

Kokeilen hartsin lujuutta avaimenperässä. Laitoin yhden vähän suuremman käpypitsihartsin auton avaimeen avaimenperäksi ja katson pysyykö reikäkiinnitys ehjänä. Jos kokeilu on menestyksekäs, niin teen näitä lisää. 

Avaimenperä kestävyystestissä.

Käpypitskukkarokassi

 

Kukkarokassi Teiko Fujiton käpyilyohjeella.

Nyt meillekin tuli kesä ja helle. Toukokuussa vähempikin lämpö vielä riittäisi, mutta pitkän viileän jakson jälkeen ei voi valittaa. Viime yönä satoikin sopivasti, joten luonto ja kasvit ottavat nyt lämpimässä ja kosteassa kasvupyrähdyksen. Ennen sanottiin, että hallanvaara on ohi 10.6. toivottavasti ei kuitenkaan mitään takatalvea ole odotettavissa.

Kehyskassi

Ompelin kukkarokassin kehykseen. Kehys oli leveä ja olisi tarvinnut vähän väljemmän kukkaron. Ompelin kuitenkin kassin kokoon tällä pitsillä. Eihän tämä ole arkikäyttöön tarkoitettu, kassiin mahtuu kuitenkin reilusti puhelin tai kaksi ja lisäksi vielä hyödyllisiä pikkutavaroita, joita juhlakassissa on tarve pitää mukana. Kukkaron koko on n 17x17 cm.

Siemenhelmet muodostavat omaa kuviota samalla kun korostavat pitsikuviota. Ohjekuvio on hyvin onnistunut ja mietin, voisiko tätä käyttää jossain muuallakin.

Viimeistely

Olen miettinyt jonkunlaista kädensijaa, joka  nyt vielä puuttuu. Ehkä yritän löytää sopivan ketjun tai sitten punon vihreästä langasta, jota jäi juuri sen verran tähteeksi. Jotenkin asia on ratkaistava, kahvan tämä kassi tarvitsee eikä paikallisissa kaupoissa ole tullut vastaan sopivaa, joten täytyy tilata tai tehdä itse.

Avaimenperä käpypitsikoristeella

 

Avaimenperiä suurista lasihelmistä

Elokuu on kolmas kesäkuukausi, mutta tuntuu että vuosi kääntyy syksyyn. Kukat katoavat kypsyvien siementen tieltä. Metsässä mustikat ovat jo kypsyneet, puolukan satokausi on vielä edessä. Itse päätin tänä vuonna keskittyä puolukkaan, jota kuluu nyt mustikkaa enemmän, kun lapset eivät enää kuulu jokapäiväiseen ruokakuntaan. 

Harmittelin edelleen vanhan villaisen käpypitsiavaimenperäni  hajoamista, enkä ole tottunut uuteen. Näinhän se usein menee monessakin asioissa; aina vanha oli parempi, suorastaan korvaamaton. Ajattelin kokeilla vielä kerran ja kaivelin avaimenperään materiaalit varastoistani.

Avaimenperä

Ostin joskus kierrätyslasihelmiä ja joukossa oli kuusi pitkää (muistaakseni Syyrialaista helmeä). Näiden suurten lasihelmien ajattelin soveltuvan avaimenperiksi. Samalla saisin ne vihdoin käyttöön pyörimästä laatikon pohjalta.

Yksinkertaisen käpypitsikoristeen liimasin helmen yhteen sivuun. Ajattelin ensin suurempaa koristelua, mutta en halunnut peittää helmen hohdetta. Pitsin kohdalta lisäsin vielä lakkaa päälle, jotta koriste ei irtoa käytössä

Kiinnitin helmen avainrenkaaseen ontelokuteella, jota jäi tähteeksi virkatusta matosta. Ontelokuteen päihin laitoin tipan liimaa, ettei kude purkaudu avaimenperän käytössä.

Avaimen perän koko määräytyy helmen mukaan. Helmien koko vaihtelee 3,5 cm - 5 cm välillä. Ontelokudenauha antaa lisää pituutta avaimenperälle. Otan nyt käyttöön yhden näistä avaimenperistä ja toivon, että tämä olisi edelliseen verrattuna käteen sopivampi ja tätä olisi mukavampi etsiä käsilaukusta.

Ensivaikutelman mukaan avaimenperä on hyvä, mutta nauhoja täytyy vähän lyhentää, ne jäivät liian pitkiksi.

Käpypitsi avaimenperässä

 

Uusi avaimeperä käpyiltynä avainrenkaan ympärille.

Tuli akuutti tarve avaimenperälle. Minulla on auton avaimessa ollut käpyilty avaimenperä villasta ja kierrätyslasihelmistä. Yritin etsiä blogiteksteistä milloin olen tämän käpyillyt, mutta en löytänyt mainintaa. Luulen, että avaimenperä on ollut käytössä ainakin 4 - 5 vuotta.

Minulla oli siis vanhassa avaimenperässä paksuhkoa villalankaa käpyiltynä suurten helmien kanssa. Langan muistan ostaneeni lankamyyjältä, joka kertoi alkuperän Afrikkaan, olisiko ollut Keniaan. Lanka oli joka tapauksessa hyvin lyhytkuituista ja on suorastaan ihme, että on kestänyt näinkin kauan, ehkä taika on langan paksuudessa.

Joka tapauksessa nyt ylin kuvio petti ja tuli aika vaihtaa avaimenperää.

Uusi avaimenperä

Tällä kerralla valitsin puuvillalangan ( Lizbeth 40 ) ja otin pohjaksi avainrenkaan. Renkaan ympärille ja keskelle käpyilin kukan. Kukka on hiukan liian monivärinen, hillitympi väri olisi sopinut paremmin. Laitoin keskelle helmen ja helmen värisin renkain kiinnitin toisen käpypitsikerroksen avainrenkaaseen. Näin sain edes valkoisesta pienen säännöllisen kuvion kirjavan langan keskelle. 

Pujotin renkaaseen myös palan ketjua. Yritin valita mahdollisimman vahvan ketjun. Siirsin tämän avaimenperän autonavaimeen ja nyt katson kuinka kauan tämä kestää. Tällä kerralla voin tarkistaa blogitekstistä keston sitten kun tästä uudesta avaimenperästä aika jättää.

Vanha avaimenperä tuli tiensä päähän.

Käpypitsidonitsi

 

Pitsidonitsi hiuksissa.peilin kautta kuvattuna.

Käpypitsin liittäminen arkikäytössä oleviin tekstiileihin on mielenkiintoista ja Janen puseron pääntien reunuksesta sain ajatuksen laittaa oman pitsini esille hiusdonitsiin. Käpyilin siis viime viikolla reunapitsin, jonka otin käyttöön hiusdonitsissa. Auto-onnettomuuden jälkeen olen pitänyt hiuksia lyhyempinä, kun olen ollut kömpelö ja kuntouttanut kättä. Nyt kuitenkin hiukset ovat kasvaneet ja on kiva sitoa niitä välillä kiinni.

En ole juurikaan ommellut donitseja vaikka kotona on ollut materiaalit valmiina, eikä kauppaan tarvinut näiden takia lähteä.

Pitsidonitsi

Ajattelin, että pitsi on melko leveä ja ennen ompelua käpyilin vielä toisen, kapeamman käpypitsin ajatellen sen olevan parempi.

Löysin netistä sopivan koon kankaalle ja mitan kuminauhalle. Myöhemmiässä tarkastelussa  lopulta paljon erilaisia mittoja kumpaankin.  Mutta nyt siis otin ensimmäisen vastaan tulleen mitan, joka sattumalta oli varmaan lyhin kaikista. Ompelin ensin harjoitusversion ilman pitsiä. Sitten liitin pitsit kankaisiin

Seuraavalla kerralla pitsi ja kangas olisivat varmaan pidemmät kuin nyt. Kangas oli 40 x 9 cm ja kuminauha 20 - 22 cm.  Kokeilin molempia tekniikoita;  kuminauhan päiden liittämistä yhteen solmimalla ja ompelemalla. Käytössä ei juuri eroa, tosin tuo ommeltu on tietysti pitempi kuin solmittu, koska kuminauhat ovat saman mittaiset.

Ohuessa pitsissä kangas oli vähän pidempi ja pitsiin jäi parin sentin aukko, Muutenkin yllätyksekseni leveämpi pitsi oli parempi ja leveälle pitsille minun hiuksissani tämä 40 cm mitta oli juuri sopiva.

Kuvan värit ovat melko luonnolliset. langan värinä molemmissa pitseissä on ecru.

Donitsinompeluharjoituksia käpypitsin kanssa.

Reunapitsin käpyily

 

Loman meditaatiopitsi

Lomaviikolla käpyilyssäkin oli lomateema. Reunapitsi on saman kuvion loputonta toistoa. Käpypitsissä toisto on tasaisen liikkeen meditaatiota, mikä sopii oivallisesti lomapäiville. Rentouttavan meditaatiopitsin kuvion tulee olla helposti muistettava ja riittävän selkeä, jotta tasainen liike saa muovata ajatuksia, eikä keskittyminen vaadi liikaa energiaa.

Eräänä aamuna suunnattiin nuorimman tyttäreni kanssa auringon nousun aikaan metsätaipaleelle, jossa pysähdeltiin ihmettelemään valojen ja varjojen leikkiä lumisessa metsässä. Aina välillä noustiin ulos autosta kameroiden kanssa ihailemaan kaunista maisemaa. Luonnosta ja metsästä voi nauttia vaikka ei niin syvälle metsään menisikään ja vaikka sukset jäisivät kotiin.

Muutama metsämaisemakuva

Reunapitsi

Käpypitsin ohjeen otin nyt ihan omasta kirjahyllystä; Barbara Fosterin Old Fashioned Tatting pattern, book 1. Ohjelinkkejä on aina kiva liittää tekstiin, mutta nyt liitän siis vain kuvan kirjasta.

Vanhoja käpyilyohjeita.

Lankana on Lizbeth 40, echru. Pitsille ei vielä ole kohdetta, mutta jatkan sitä kuitenkin vielä vähintäänkin sukkulan tyhjäksi asti. Vanha pitsi näyttää kauniilta ja koukeroiselta, vaikka itse asiassa solmuluvut kaarissa ja renkaissa vaihtelevat yllättävän vähän.  Vanhoissa malleissa myös runsas silmu/nirkkomäärä rytmittää käpyilyä mukavasti

Lähikuvaa käpypitsikuviosta

Matkapitsille japanilainen solmukassi

 

Matkapakkaus keskeneräisille käpypitseille

Kesä etenee ja pandemiatilanne on parempi. Voi taas vähitellen ajatella liikkumista. Minulla on ollut matkakäpyily usein minigrip mini pussissa mukana. Se on toiminut hyvin pienen pitsin, kokoontaitettavien saksien ja ripustettavan minikoukun kanssa.   

Olen tehnyt koukkunauhoja, jotta voisin roikottaa koukkua ranteessa, mutta en oikein ole oppinut tähän työtapaan. Nyt olen huomannut usein kotona käyttäväni virkkuukoukkua ja suunnittelin matkapussia virkkuukoukun matkakäyttöä ajatellen.

 

Matkakäpyily

 Olen ripustanut minikoukun usein huivin hapsuihin, johon olen sen sitten unohtanut roikkumaan pidemmäksikin ajaksi.  Asustekoruna koukku ei ole kovin kaunis.

Yksinkertaisin ratkaisu matkoille olisi käyttää sukkulaa, jossa on koukku. Olen niin tottunut työskentelemään perinteisillä nokkasukkuloilla, että en millään viitsi vaihtaa sukkulaa matkaa varten. Toki minulla on parikin mallia koukkusukkuloita ja ehkä joskus vielä päädyn niihin matkakäpyilyn osalta.

Mietinkin miten muut toimivat. Onko sinulla matkakäpyilyyn erilaiset välineet kuin kotona käpyilyyn? Jos käytät irtokoukkua, niin miten saat sen pysymään tallessa vaikkapa junamatkalla?

Japanilainen solmukassi

 Solmukassi vaikutti kokeilemisen arvoiselta idealta ja ohjeen kanavaksi valikoitui AtelierRuth. Kassi on hyvä saada kiinnitettyä johonkin paikalleen tai sitten ranteen ympärille. Työn aikana voi lanka tulla suoraan kerältä, koska lanka juoksee sujuvasti, vaikka kassi on kiinni.   

Värikkääämpi puoli jäi taustapuolelle.

Tarvittavat kankaat löysin kotoa. Taas kerran hämmästelin, kuinka pehmeää on vanha puuvillakangas. Nykyisin kankaiden valmistuksessa käytetään erilaisia käsittelyaineita, vaikka kangas olisikin 100% puuvillaa, niin taso ei koskaan yllä 1980- luvun pehmeisiin ja tiheisiin puuvillakankaisiin. Sellaisen löysin kaapista vuorikankaaksi. Kuviokangas on lastenhuoneen vanhasta verhosta, joka on 2000-luvulta.

 Pienensin laukun mittoja ohjeesta. 

• Käyttämäni mitat ovat: laukku 20x20cm ja kahvat16x6 ja 9x6 cm. 
• Koko on varmaan sopiva, koska pussiin mahtui jopa suurehko liina, jota olen juuri nyt  käpyilemässä. 
• Tämän suurempaa työtä tuskin otan matkalle mukaan. 
• Ajattelin, että pienempi on mukavampi, 
• jos tämä toimii, niin voin tarvittaessa tehdä isomman kassin esim. neuleelle.

 

Virkkukoukku myös matkakäyttöön

Koska halusin käyttää virkkuukoukkua käpyillessäni myös matkalla, tarvitsin sille laskutilan. Tämän toteutin ompelemalla magneettinauhan palan pienemmän kahvan sisälle. Pienempään siksi, koska se jää solmussa päälle.

Magneettiratkaisu virkkuukoukkua varten

 Ensin ajattelin laittaa magneetin ohuen pussin sisälle, mutta sitten totesin, että kankaita voi olla magneetin päällä vain yksi. Ompeleminen oli hiukan haastavaa, koska magneetti oli aika jäykkä. Lopulta kuitenkin onnistuin, tosin jälki ei ollut kovin siisti. Magneetti palan pituus on 7,5 cm, joka mahtui juuri ja juuri kahvan sisälle. Magneettia minulla ei ollut, joten jouduin sen ostamaan. Nyt sitten olisikin magnettinauhaa vaikka tekisin magneettisäilytyspussit kaikille metallisille käsityövälineille.

Toivottavasti magneettinauha toimii. Huolimatta kankaasta magneetin päällä, sain magneettiin tarttumaan sekä sakset, että virkkuukoukun. Sakset eivät olleet parhaat mahdolliset, enkä käyttäisi tätä magneettia näiden saksien kanssa. Virkkuukoukku tarttui kyllä hyvin magneettiin, joten ehkä tämä toimii sille alustana matkakäytössä. 

Pieni heijastin

 

Syksy pimenee ja ihmiset liikkuvat tummissa vaatteissa. Etenkin autosta katseltuna tilanne näyttää vaaralliselta ja jalankulkija tulee usein pimeästä ihan viime hetkellä. Silloin ajatukset siirtyivät heijastimiin ja mieleen muistui toissavuoden heijastinkokeilu.

Ostin toissasyksynä heijastinlankaa huolimattomasti. Lanka osoittautui ohuemmaksi, kuin kuvittelin. Tein siitä silloin heijastimen. Lanka oli erittäin haasteellinen ja tehtävä hankala. Lankaa jäi runsaasti jäljelle ja nyt otin sen taas käyttöön. Aiempi kokemus vain ei kovasti houkuttele hikoilemaan ohuen ja helposti katkeavan langan kanssa. Tänä vuonna päätin ratkaista ongelman ja tehdä heijastimin helpommin.

Kahdella langalla

Aiempi heijastin oli tehty kokonaan heijastinlangasta, mutta tänä vuonna päätin vähän huijata ja tehdä kahdella erilaisella langalla. Otin sydänlangaksi puuvillaisen langan, Lizbeh 40, ja yritin sitten tehdä solmuja heijastinlangalla. Solmuja syntyi, mutta ei niin helposti kuin odotin. Minun puuvillainen sydänlankani katkesi kun kiristin rengastaa kiinni. Ohutta lankaa on niin vaikea käsitellä varovasti ja saada pysymään ehjänä. Lisäksi solmuja tarvittiin paljon, koska tuo heijastinlanka oli todella ohutta. 

Lopulta ratkaisin asian käsittelemällä heijastinlankaa kaksinkertaisena. Näin sain langan pysymään ehjänä. Heijastimen kaaristakin tuli vahvemmat ja heijastuspintaa enemmän. Sydänlanka olisi voinut olla paksumpi. Tämä ohut puuvillalanka katkesi useamman kerran litteän heijastinlangan parina, vaikka yritin käsitellä varovasti. 

Laiton mukaan kristalleja, jotta nekin omalta osaltaan heijastaisivat. Vihreä väri sopii heijastimen harmaaseen ja erottuu silloin kun ei olla aivan pimeässä. Mikä tahansa kristalli olisi sopinut, mutta minulla oli eniten vihreitä. Tällä kerralla ei ole Swarovskeja vaan intialaisia kristallihelmiä.

Valmis heijastin

Heijastimen halkaisija on n. 3cm, jolloin se jo erottuu pimeässä ja sitä voi jo ajatella pienenä heijastimena. Kaksinkertaisella, litteällä langalla solmuista tuli epätasaisia. Keskityin niin lankojen ehjänä pitämiseen, että en huomannut kiristää jokaista solmua tasaiseksi.  Parempi olisi löytää paksumpaa heijastinlankaa ensi syksyksi. Täytyy pitää silmät auki kaupoissa liikkuessa ja ostaa lanka, kun kohdalle sattuu.

käpypitsi kukkakuvio lautasliinarenkaana

Kukkakuvio lautasliinarenkaana kahvipöydässä.

Etsiskelin vaihteeksi jotain pientä ja helppoa, kevyempää käsityötä ja törmäsin somaan käpypitsikukkakuvioon, joka sai minut ajattelemaan lautasliinarenkaita. Sellaisia en ole vielä tehnyt käpypitsillä. Aloitan siis tästä pienestä mallista lautasliinapidikekokoelmani.

Koska kuvio on melko pieni, kokeilin paksumpaa lankaa ja täytin sukkulan Novitan Cotton Crochet – puuvillalangalla. Halusin hahmotella renkaan sopivaa kokoa ja etsin kaapista kankaisia lautasliinoja, löytämättä niitä. Kangaslautasliinoille on nykyisin kovin vähän käyttöä. Nyt teinkin ensin lautasliinarenkaan ja mietin sitten, minkälainen lautasliina on sopiva.

Syksy lisää kuvaamiseen haastetta

Syksyn myötä valo vähenee ja kuvaaminen on vaikeampaa. Olisin halunnut kuvata lautasliinarenkaat aiemmin, mutta jouduin jättämään kuvaamisen viikonloppuun ja keskipäivään. Valoisa päivä on niin lyhyt, että töiden jälkeen paras valo on jo ohi. Värit ovat parhaat ja pitsikuviot selkeimmät luonnon valossa, siksi päätin odottaa viikonloppuun.

Syksy jopa yllätti minut eilen. Lähdin kävelylenkille ja kuvittelin näkeväni ruskan värejä puissa. Kello 19 jokivarsireitillä ei juuri erottanut ruskaa auringon laskiessa. Tyyni joki ja syksyilta olivat tummia, mutta silti kauniita.

 

Tyyni syysilta joen rannalla.

Lautasliinarenkaiden viimeistelystä ja käytöstä

Jouduin laittamaan renkaaseen paperisen lautasliinan. Vaikka ohjeen käpypitsirengas on pieni, se toimii yllättävän hyvin suuremmassakin paperiliinassa. Pitsikuvion halkaisija on 4 cm. Kuvan sininen lautasliina on ruokaliina ja kukallinen lautasliina on pienempi kahviliina, eikä kummankaan kanssa ole mitään ongelmaa.

 

Lautasliinarenkaita paperisissa lautasliinoissa
 aurinkoisella pöydällä

Kovetin renkaat Fabric Decoupage – lakalla. Kovettaminen oli vähän liian kevyt tässä käyttötarkoituksessa ja kovetankin uudelleen pari kertaa samalla lakalla tai sitten lisään jotain tehokkaampaa kovetetta. Virkkauslanka on tyypillistä käpyilylankaa pehmeämpää, mitä en osannut ottaa huomioon kovetuksessa. Nämä tulevat ehdottomasti käyttöön silloin kun ruokailijoita on kuusi tai vähemmän, ellen sitten käpyilen näitä lisää. 

Nipsutin

Nipsutinkoru villaviitassa.

Kevät ja villaviitat

Pari kuukautta sitten tiedostin kevään olevan tulossa ja takkikauden loppumassa. Minulla on tapana käyttää keväisin olkapäiltä valuvia viittoja ja villatakkeja. Ostin nipsuttimia ratkaistakseni tämän ongelman. Olen käsityömessuilla nähnyt metallisia kiiltäviä nipsuttimia somistettavan tähän tarkoitukseen.

Pidin nipsutinideaa hyvänä, mutta en halunnut ihan niin kiiltävää ja päätin tehdä ja päällystää tuon hilavitkuttimen pitsillä. Mielestäni pitsikoru sopii pehmeisiin vaatekankaisiin paremmin kuin kokonaan kiiltävä metalli. Metallia jää ihan riittävästi näkyviin pitsin reunoille. Metalliteemaa jatkoin, kun valitsin mukaan pari korunosaa pitsin taitekohtaan.

Haastava mekanismi

Seuraava haaste oli saada koru kestäväksi. Muistelen historiasta, että ennen lasten lapaset kiinnitettiin talvipukuun pienillä nipsutinnauhoilla. Sittemmin nipsuttimet ovat vakiintuneet vauvojen tuttinauhoihin ja pyyhkeiden ripustimiin. Näissä kaikissa nipsuttimelta vaaditaan paljon enemmän kuin villatakkikorussa. Vauvan nauha ei saa irrota turvallisuussyistä, mutta ohuessa villatakissa kevyempi versio voisi olla mukavampi.

Nipsuttimen mekanismi on jäykkä, ja sen avaaminen vaatii oikeasti voimaa. Valitsin ankars-tyyppisen pitsi, ajattelin, että pitsin rakenne on tiiviimpi ja koru jo valmiiksi tukevampi. Kun sain korunosat valmiiksi laitoin EriKeeper-liimaa keskiosan taustaan kovetusaineeksi. Tämä toimi hyvin ja lisään ehkä vielä keskiosan reunoihinkin korun tukevoittamiseksi. Etupuolelle en ole vielä laittanut mitään tukevaa tai suojaavaa ainetta, harkitsen vielä.

Kiinnitin korun osat nipsuttimiin Loctite Super Glue- liimalla. Nipsutin on niin haastava kohde, etten uskaltanut luottaa koruliimoihin. Lisäksi kiinnitin taustaan tueksi paksuinta ketjua, jota kotoa löysin. Ketjun lenkkejä olisi mahtunut neljä, mutta halusin taas suojella pitsiä liialta venytykseltä ja laitoin varmuuden vuoksi vain kolme lenkkiä.

Pitsi

Pitsin suunnittelussa halusin huomioida taittuvan mutkan ja laitoin siihen kukkahelmet. Ankars-pitsissä on helmiä, joiden ehjänä pysyminen on haaste, toivon liimataustan auttavan tässäkin. Kiinnitin päätyosan keskiosaan kahdella nirkolla, toivottavasti se on riittävä ja kestää. Yhden nirkon varaan en uskaltanut jättää. Lankana on Lizbeth 20. Nyt täytyy testailla kuinka pitsinipsutin kestää käyttöä.

Havainto

Huomasin, että pukeminen on tehtävä peilin edessä, koska koru on hyvä saada kerralla oikeaan paikkaa. Korun siirtäminen on työlästä, jäykän mekanismin vuoksi. Jäinkin miettimään olisiko mekanismille vaihtoehtoja ja missä käytetään pienempiä nipsuttimia, joita voisi kokeilla korutarkoitukseen. Ovatko verhon nipsuttimet liian pieniä. Ehkä yritän katsella kaikenlaisia nipsuttimia uusin silmin ja löytää vielä siromman vaihtoehdon.

Käsityömessut ja pieni kukka

Pieniä kukkia avaimenperissä

Käpypitsiyhdistys piti viikonloppuna perinteiseen tapaan työpajaa Helsingin käsityömessuilla. Kaksoissolmuja esitellessä tein lauantain ja sunnuntain ajan pieniä kukkia, joiden malli oli Mary Koniorin kirjasta ”Tatting with visual patterns”. Tätä mallia olin tehnyt vähän aiemmin ja muistin kuvion solmumäärät ulkoa, enkä tarvinnut ohjetta messuilla.

Vähän aiemmin olin kokeillut tuota pikkukukkaa avaimenperään puulaatalle. Otan varmaan yhden avaimenperän käyttöön ja kokeilen, säilyykö kukka siistinä.  Puulaatassa on hiukan Inkagold- maalia, sitten kukka liimattuna päälle ja pari ohutta lakkakerrosta suojaamassa lialta. Messujen seurauksena minulla on pieniä kukkia, jotka laitan talteen vaikkapa myöhempää korttiaskartelua ajatellen. 

Messuilla oli hyvin solmunharjoittelijoita, toivottavasti moni sai käpyilykipinän ja löytää tiensä myös käpypitsiyhdistykseen. Käpypitsiyhdistys on vasta neljä vuotta vanha yhdistys, joka hakee vielä toimintamuotoja, joten uusia jäseniä ja ideoita tarvitaan.

Työpajaosasto messuilla odotamassa kävijöitä.

Silmukkamerkki

Silmukkamerkkejä neulomisen avuksi.

Virkkasin äskettäin pari pyöreää pannunalusta. Minua harmitti koko ajan, että oli vaikea huomata, missä kerros vaihtuu. Tein pari virhettäkin sen asian kanssa ja jouduin purkamaan. Pannunalusten jälkeen päätin tehdä pari silmukkamerkkiä helpottamaan tilannetta. 

Koska silmukkamerkki on pieni työ, niin otin taas sukkulanpohjille jääneitä lankoja ja sain tyhjennettyä sukkuloita. Malli on kaikissa sama. Tein ensin tuon sinisen virkkauslangasta, sitten tummemman vihreän Lizbeth 40  ja lopuksi vaalean vihreän, johon lisäsin vähän solmuja lisää saadakseni näyttävyyttä enemmän.

Korulukot on yllättävän helppo avata ja kiinnittää neuleeseen. Epäilin vähän aluksi, mutta lukko aukesi yllättävän helposti. Helmissä on juuri sopivasti painoa, jotta merkki roikkuu alaspäin, mutta ei kisko lankaa neuleesta. Seuraavassa pannunalusessa käytän varmaan tätä apuvälinettä.

Kuvassa koukut roikkuvat villaneuleessa.

Käsinkehrättyä villalankaa, joka ei ole suomenlammasta.

Heijastin

Heijastinnauhaa ja kristallia

Pimeänä iltana kävellessä mietin, että takin sininen on tumma väri ja liikenteessä jopa  vaarallinen.  Halusin kokeilla pitsiheijastimen tekemistä. Heijastinlankaa en löytänyt. mutta nauhaa löytyi Sinellistä.

Nauha on hyvin ohutta ja helposti katkeavaa. Litteä muoto lisää haastetta, sillä litteä nauha ei kulje solmuissa yhtä helposti kuin pyöreä

Litteää nauhaa sukkulassa

Aluksi suunnittelin suurempaa heijastinta, mutta sitten todellisuus palautti maan pinnalle. Yritin tehdä kukkia ja nauha katkeili. Meni yllättävän pitkään, että pääsin tämän nauhan kanssa vauhtiin. Sain ensimmäisen kukan valmiiksi ja totesin käsialan olevan niin epätasaista, ettei sitä kukkaa voinut käyttää. Samoin kävi toisellekin kukalle. Vasta kolmas ja neljäs kukka pääsivät heijastimeen, vaikka niissäkin on epätasaisia solmuja. Kukkien lisäksi laitoin kimallusta lisäämään kaksi Swarovski – kristallilehteä, jotka ostin viime kuussa Vantaalta Villi Helmi - korutarvikekaupasta

Koska kukista tuli noinkin pieniä, halkaisija vain 2,5 cm, päätin pujottaa heijastinnauhaa myös ketjuun. Nyt heijastavaa pintaa on enemmän ja heijastin erottuu varmasti auton valoissa hämärällä tiellä.

Heijastin loistaa hihaan kiinnitettynä.

Koukkuketju 4

Haasteellisinta viimeisen koukun koukkuketjun kanssa oli koukun löytäminen. Etsin koukkua useampanakin päivänä. Kun viimein löysin koukun, niin totesin sen tarvitsevan vähän isomman ja värikkään nauhan. Jos koukku tämän keltaisen koukkukoristeen kanssa löytyisi paremmin. Olen tätä koukkua käyttänyt vähiten kaikista koukuista, koska tämä on suurin. Yleensä tulee käytettyä ohuita lankoja ja siksi tämä koukku oli unohtunut laatikon pohjalle.

Suunnittelin tekeväni tähänkin suuren lenkin toiseen päähän, mutta pidin kuitenkin  epätodennäköisenä tämän koukun ottamista mukaan reissuun. Yleensä on mukava valita matkalle ohuita lankoja, jotta käsityö menee pieneen tilaan johonkin käsilaukun taskuun. Jätin siis lenkin pois ja tein nauhasta suuremman kuin pienemmissä koukuissa ja valitsin kirkkaankeltaisen värin. Nyt koukku on helpompi löytää.

Ohe on mukaeltu ja yksinkertaistettu Pinterestissä  olevasta ohjeesta, jossa nauha on tarkoitettu korukäyttöön ja siihen on lisätty pieniä helmiä.

Nyt on kaikissa koukuissa ketju, joten niiden ei pitäisi enää hävitä ja ne saa aina kiinnitetyä johonkin nappiin tai laukun hihnaan junamatkalla.

Koukkuketju 3

Oats and  Barely, Maru Konior

Kolmannen koukkuketjun tein Mary Koniorin ohjeella, joka on kirjasta A Pattern Book of Tatting ja nimeltään ohra ja vehnä. Väritkin ovat maanläheiset ja aiheeseen sopivat, vaikka otin langan suoraan sukkulasta, jolla tein juuri korvakorut. Kuvio on tosiaan tähkämäinen, vaikka vihneet puuttuvat. Nuo pienet nirkot ei ihan riitä vihneiksi. Kuvio on kuitenkin kaunis, vilja/kasvimainen ja pysyy koukussa kiinni, joten  käytössä toimii. Lenkistä nauhan voi kiinnittää myös vaikkapa nappiin, jos vaatteissa sattuu olemaan sopiva nappi.

On ollut mukava ottaa kuvia, kun tähän aikaan vuodesta on taas päivänvaloa riittävästi ja vielä illallakin ihan hyvin. Tänään tosin oli täällä Kaakkois-Suomessa sen verran sateinen päivä, että kastuin ihan kunnolla ja vieläpä kolmesti. Onneksi autossa oli lämmin ja onnistun varmaan välttämään vilustumisen. Iltapäivästä aurinkokin paistoi taas kivasti. Helleviikon jälkeen sade tuli juuri sopivasti kuivalle maalle ja varmisti kevään siementen kasvuun lähdön.

Marja

Koukkuketju 2

Koukkuketju 2

Nyt otin hyvin erilaiset langat, ehkä jopa liian erilaiset. Tuntui, että työstä oli vaikea saada tasaista jälkeä. Tavoittelin ketjuun pallokuvioita mantelitelipitsillä. Manteli on yleensä lähes soikion muotoinen, tässä jätin keskikohdan hyvin leveäksi saadakseni pallovaikutelmaa. Varmaan nauha olisi ollut siistimpi, jos olisin tyytynyt mantelinmuotoisiin kuvioihin, mutta nyt vain halusin palloja.

Nauhan leveyteen nähden tein sen päähän melko suuren lenkin. Tosin siitä ei ole haittaa, sen läpi koukku on helppo pujottaa, mutta pienempi olisi ollut sirompi. Pääasia, että nauha toimii suunnitellussa tarkoituksessaan.

Seuraavaksi taidan tehdä muutaman tavallisen ja oikeanmuotoisen mantelin, ihan vain todistaakseni itselleni, että mantelikuviot ovat normaalisti tasaisia.

Vielä olisi kaksi koukkua ilman ketjua.

Palloketju kokonaisena

Koukkuketju

Koukkunauha

Minulla on käpyilykäytössä ollut muutama pieni koukku. Pikkukoukku on kätevä, koska se mahtuu samaan pieneen minigrippussiin sukkuloiden ja keskeneräisen käsityön kanssa. Minulla on ollut koukuissa lankoja, josta saa koukun kiinni milloin minnekin, esim.  junassa käsilaukun kahvaan tai takinnappiin.Nyt kun koukusta katkesi lanka, niin tein siihen ketjun.

Ketju yhdellä sukkulalla

 Ketju on tehty yhdellä sukkulalla, joten helmen kohdalla lanka on ihan yksinkertainen eikä välttämättä niin kovin kestävä. Toivon, että helmi kuitenkin suojaa lankaa ja ketju kestää paremmin kuin pelkkä lanka. Ketjun loppuun tein lenkin, josta voin yrittää ripustaa sitä vaikka nappiin tai sitten pujottaa koukun siitä läpi ja kiristää ketjun lenkkinä kiinni käsilaukun kädensijaan. Jää nähtäväksi toimiiko uusi väline, vai vaihtuuko se takaisin lankaan. Lankojakin on paksumpia ja kestävämpiä, kuin se minun alkuperäinen lanka. Ketjujärjestelmä voisi toimia myös koukun koon tunnistamisessa. Nyt kaikki koukut ovat olleet vähän sekaisin langoissaan, mutta erilaisista ketjuista tunnistaisin eri kokoiset koukut nykyistä nopeammin.

Marja

Avaimenperiä afrikkalaisita helmistä

Afrikan helmien hehkua

Jäi taas iltaan tämä päivitys. Olen varmaan tullut laiskaksi tai sitten päivissä on vain niin paljon touhua, että koneen avaaminen jää iltaan. 

Tällä kerralla katselin kierrätyslasihelmiä, joita minulla on vielä melko paljon jäljellä. Ikivanhoissa sukkuloissa, joita löysin muuton yhteydessä, oli paksumpia puuvillalankoja. Nyt käytin noita lankoja näihin avaimenperiin.

 Muistin nähneeni netissä Angela Gambkan mallin. En sitä jaksanut etsiä, ennen kun aloin näitä värkkäämään. Muistin, että hänen kuviossaan on neljä sakaraa, mutta minun muunnoksessani niitä on kolme. Halusin, että lankaa on vähän vähemmän ja helmiä näkyy enemmän. Pelkäsin, että tässä versiossa helmet irtoilevat helpommin ja laitoin lopuksi langan kulkemaan helmien läpi, mikä tukevoittaa helmiketjua ja pitää helmet paikoillaan.

Afrikkalaisissa kierrätyslasihelmissä on kaunis himmeä hehku ja kuitenkin valo taittuu niistä kirkkaana. Pidän näistä helmistä erityisen paljon ja otankin heti yhden avaimenperistä käyttöön.

Nyt, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä, niin etsin mallin internetistä, ja huomasin, että olisi pitänyt etsiä aiemmin. Mallissa oli ehdottomasti fiksumpi tapa lopettaa työ heti helmen jälkeen. Jatkossa teen niin ja avaimenperistä tulee siistimmät. 

Muunnokseni Angela Gambkan ohjeesta

Kukkarokassi

Kukkarokassi

Kesä lähentele loppuaan ja kukkien aika alkaa olla ohi. Ostin viiniköynnöksen telineeseen ruusuvalosarjan, joka valaisee kivasti syysiltoja, antaa vaikutelman kukkivasta köynnöksestä. 

Kesän muuttoinventaario jatkuu edelleen. Olen huomannut omistavani pari laatikollista ompelemattomia tilkkuja ja kankaita. Olen pitkään haaveillut pussista, johon mahtuisi kukkaro ja kaksi puhelinta ja olen joskus ostanut tuon kukkarokehyksen, joka on sitten jäänyt käyttämättä. Näistä aineksista  päätin vihdoin toteuttaa haaveeni kukkarokassista.

Valitsin kassiini vanhan feresikankaan jämäpalan  ( olisi voinut olla paksumpi) ja tein pussin molemmille puolille samanlaiset pitsikoristeet. Valkoinen on Lizbeth 40 ja luonnonvärinen lanka on vanha kerä varastosta. Tämä lanka oli vähän valkoista lankaa ohuempi, mutta toimi kuviossa.

Vanha lanka

Kuvioon otin ohjeen Italialaisesta lehdestä, joka Maija Vaaralla oli mukana pitsiviikon tapaamisessa  Raumalla. Lehdessä kukkia oli vain yksi ja koriste oli tehty somistamaan avokkaita. Laajensin kuviota kassiin sopivammaksi.

Ruususomiste

Kokeilin jo kassia yhden kerran ja totesin, että pienempikin olisi riittänyt, mutta tämäkin toimii.

Tilkku oli siis  jäänyt tähteeksi feresin hameesta. En muista tarkkaan, milloin tuon feresin ompelin, 1980- luvun lopulla luultavasti. Valokuvien perustella olen käyttänyt sitä 1990- luvulla. Kaivoin vaatteen kaapista ja otin siitä kuvan. Silkkiesiliina tosin jäi kuvaa varten silittämättä, mutta kuvasta saa kuitenkin käsityksen siitä mikä on feresi.

Feresi