maanantai 21. marraskuuta 2022

Käpypitsilankaenkeli

 

Kauden ensimmäiset käpypitsijoulukoristeet


Käpyptisilumihiutaleet ovat nyt tauolla, nyt on oikeiden lumihiutaleiden vuoro. Ensilumi satoi ja ehdin jo ajamaan pimeällä tiellä lumisateessa. Se oli jännittävää, minultahan jäi viime talven lumisateet väliin, kun en voinut ajaa autolla leikkauksen takia.

Toinen jännittävä ajomatka oli navigaattorin varassa, iltapimeällä, vieraalla tiellä Läntisessä Suomessa. Meillä täällä Kaakkoissuomessa on hirviä ja niitä osaan varoa, valkohäntäpeura on minulle tuntemattomampi eläin, joita tapasin useita pimeällä tuntemattomalla taipaleella. Luulen että ajomatkalla oli enkeleillä töitä.

Tämän viikon käsityö on enkeli, jonka siivet ovat virkkauslankaa. Villalangat sekä villalatapulihiukset ovat alkuperäisrodun; suomenlampaan kantakirjassa olevien lampaiden villaa. Olen ostanut villan suoraan lampureilta, joten olen samalla tukenut harvinaisen rodun säilytystä.



Enkeli

Enkeli sai alkunsa, kun katselin enkelinsiiven käpypitsiohjetta, jota en ole aiemmin vielä tehnyt. Siipi oli pieni, jopa virkkauslangasta, joten lisäsin jokaiseen kaareen ja renkaaseen neljäsosan kaksoissolmuja lisää. Nyt siivet ovat edelleen pienet, mutta mielestäni sopivat tälle pienelle lankaenkelille.

Enkelin kokoon vaikuttivat siivet, sekä puhelinkotelon koko. Kiersin langat puhelimen kotelon ympärille, mikä määräsi mekon pituuden. Ajattelin, että näitä enkeleitä voisi ripustaa lumihiutaleiden sekaan joulukuuseen.


Villatapulihiukset.


sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Käpypitsiyhdistyksen jäsenohje

 


Kukkakirjanmerkki virkkauslangasta



Ensilumi ei ole satanut vaikka ollaan marraskuun puolivälissä, joten lumihiutaleita odotellaan edelleen. Olen jatkanut lumihiutalekokoelma, mutta nyt päätin pitää tauon ja tehdä Käpypitsiyhdistyksen jäsenmallikirjanmerkin.

Halusin käpyillä välillä paksumpaa lankaa ja päädyin virkkauslankaan, Anchor Freccia. Kirjanmerkki syntyi nopeasti ja jatkoin vielä mallilla leikkimistä ohuemmalla langalla. Langan vaihtaminen välillä katkaisee rutiinin ja ajatuksen, jolloin on helpompi nähdä uusia ratkaisuja ja vaihtoehtoja.


Kirjanmerkki

Kirjanmerkki on tehty ohjeella, joka on kuluneella viikolla tullut jokaisen Suomen käpypitsiyhdistyksen jäsenen sähköpostiin. Ohjeessa on käytetty ohuita ja hentoja lankoja ja värejä, vastakohdaksi valitsin hohtavan, voimakkaan punaisen langan. Lopputulos tuntuu paksulta ja suurelta, mutta kirjanmerkkinä olisi varmasti toimiva.

Jatkoin vielä ohuilla langoilla kaksivärisenä. Ajattelin, että tästähän tulisi kiva marjakuvio, mutta lopputulosta katsellessa totesin kuvion muistuttavan enemmän omenaa. Korvakorujen lanka on Lizbeth 40. Kuvio on kuitenkin pitkistä silmuista johtuen hutera ja viimeinen päättelykin vähän epäonnistui. Nirkkojen mittoja olisi pitänyt pohtia huolellisemmin.


Omenakorut kirjanmerkkiohjeella


Korut täytyy kovettaa hyvin ja pyrkiä samalla silottelemaan paksua lopetusta. Koruista tuli lopulta ihan käyttökelpoiset.



sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Marraskuun ensimmäinen lumihiutale

 


Kiiran tähti joulukuusen koristeeksi


Lumihiutaleiden käpyily jatkuu edelleen. Tällä viikolla käpypitsilumihiutale valmistui junassa. Kuten kuvasta näkyy sukkulan väri sointui paikallisjunan penkin väriin, joten harmonia oli kohdallaan. Oikeastaan junakäpyily oli tasaisen liikkeen meditaatiota, jolla rauhoittelin mieltäni ennen kotiutumista.

Autoni seisoi työpaikan parkissa kolme päivää ja reissun aikana työpaikalta tuli viestejä tyhjästä takarenkaasta, joka tietysti piti saada jotenkin ajokuntoon perjantai-iltana junan saapumisen jälkeen. Kaiken lisäksi lauantaina oli pyhäinpäivä ja rengasliikkeet kiinni.

Sain hinauspalvelulta renkaaseen väliaikaisen paikan, nyt täytyy vain toivoa, että paikka pitää maanantaihin asti, jolloin rengasliikkeet aukeavat taas. 


Lumihiutale

Tähän lumihiutaleeseen otin käpypitsiohjeen internetistä. Kyseessä on Birgit Phelpsin malli; Kiiran tähti. Tähti on myös valkoinen joulukoriste, jonka laitan joulukuuseen. Lumihiutaleet voivat olla tähden muotoisia. Ajattelin koristella joulukuusen jälleen valkoisilla lumihiutaleilla.

Tähdestä tuli Lizbeth 40 langalla 5 cm kokoinen. Valkoinen lankakerä sattui olemaan juuri se, joka on ennenkin katkeillut liian usein ja pitää nyt jo varmaan laittaa erikseen, etten vahingossa ota sitä käpyilyyn. Katkeileva lanka vaatii poikkeuksellisen paljon kärsivällisyyttä, kuten ehkä kokemuksesta tiedätkin. Katkeileva lanka sopii ehkä pieniin töihin, jos niihinkään.


sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Lumihiutalekäpyily

 



Viime vuoden joulukuusessa oli paljon lumihiutaleita, mutta tilaa olisi vielä useammalle, joten lumihiutaleet ovat työlistalla edelleen. Ensilunta odotellessa käpyilin oman hiutaleen ilman valmista mallia. Kesää ja kelttiteemaa muistellessa laitoin solmuja lumihiutaleeseen.

 En tiedä voiko tätä oikein sanoa hiutaleeksi. Lumihiutaleessa ei ole paksumpia kohtia tai solmuja. Lumihiutaleet ovat ohuita ja kevyitä hiutaleita. Ehkä tässä juuri menee lumihiutaleen ja talvikoristeen raja. Kaikenlaista sitä pysähtyykin miettimään kuusenkoristetta käpyillessä. 

Lumihiutale


Lumihiutaletta katsoessa voisi helposti kuvitella, että työvälineenä on ollut neula tai kelttisukkula, mutta ei ollut. Kun minulla oli ihan perussukkulassa valkoista lankaa, niin sillä käpyilin. 

Solmussa pujotin sukkulan sijaan jo valmiina olevan työn uuden solmun läpi , jolloin sain tehtyä solmut työn edetessä miettimättä pujotuksia sen enempää. Ehkäpä itse kukin joskus menee yli siitä, mistä aita on matalin eli helpoimmasta kohdasta, kuten minä näissä solmuissa.

Toisella kerroksella sitten kokosin solmut vierekkäin ja tein tähden muodon. Lumihiutale ei ole suuri ja näyttävä, mutta luulen sen jouluna kuusesta paikkansa löytävän. Nyt laitoin kuvattavaksi viherkasvia vasten, jossa tausta on yllättävän hyvä valkoisen käpypitsin kuvaamiselle.



sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Talvikuvioiden käpyilyä

 

Lumihiutalekokoelmaan uusimmat kuviot

 
Vielä on nähtävissä joitain värikkäitä lehtiä, mutta suurimman osan tuuli on jo pudottanut maahan. Sykyn viimeisenä värinä keltainen on vallannut maiseman ja pian keltainenkin katoaa kokonaan. Syksy muuttuu harmaaksi, tummenee ja valo katoaa kokonaan. Värit ja vuodenaikojen seuraaminen luonnossa toimii minulle enrgian lähteenä, siksi teema on toisinaan mukana postauksissa. 


Syksyn viimeisiä lehtiä

Käpyilytyöksi valitsin tällä kerralla valkoisen lumihiutaleen, eletäänhän jo lähellä ensilumen aikaa. Mallin otin vaihteeksi perinteisestä kirjasta nettiohjeen sijaan. Kirjan on Handy Hands tuotantoa: "Festive Snowflakes & Ornaments For Needle and Shuttle Tatters" vuodelta 2009. ( ISBN: 1-883432-16-2) Käpypitsiumihiutale kokoelmani on karttunut, mutta tämä ohje on vielä käpyilemättä.


Lumihiutale

Valitsin kirjasta lumihiutaleen numero 12. Ohjeen lumihiutaleeseen tehdään ensin keskuskuvio ja sitten toisella kerroksella varsinainen lumihiutale. Ajattelin, että teen samalla useamman kappaleen, joten käpyilin samalla 3 keskuskuviota. 


Tunnistat varmaan ajatuksen, että tämä mallihan on yksinkertainen ja näitä voi tehdä samalla useamman, niin saa näyttävämmän koristekokonaisuuden. 


Ensimmäinen yritys

Katsoin toisen kerroksen ohjeen ja laitoin elokuvan käpyilyn taustalle. Ajatelkaa mitä itsevarmuutta, kuvittelin muistavani kuvion kertavilkaisulla ja sitten käpyileväni kuvion elokuvaa katsellen. Ihan näin näppärä en ollut.

 

Lumipallo

Lopputuloksena ihmettelin kuviota, joka oli minusta enemmän lumipallo kuin lumihiutale. Lumipallona ihan kiva. Katsoin uudestaan kirjan kuvaa ja totesin käpyilleeni renkaat vääriin kohtiin. Säännöllisestä virheestä syntyi hieno lumipallo, joten työ ei täysin epäonnistunut. 

 

Toinen yritys

Nyt seurasin ohjetta huolellisemmin ja kaikki renkaat ja kaaret tulivat niille suunnitelluille paikoille ja lumihiutaleeni oli enemmän lumihiutalemainen kuin tuo ensimmäinen pallo. Ja ennen kaikkea kuvio oli kirjan ohjeen mukainen.

 

Lumihiutale numero 12


Tässä vaiheessa minula oli siis kaksi erilaista kuviota ja yksi valmis keskuskuvio, jota jatkaa. Lumipallo oli kiva, eikä lumihiutalekaan hassumpi, mietin kummanko tekisin. Pohdinta päättyi lopputulokseen, että motivaatio oli kadonnut, en halunnut tehdä kumpaakaan.

Kolmas kokeilu

Selasin kirjaa, ja kuinka sattuikaan, löysin sieltä toisenkin lumihiutaleen (lumihiutale numero 2), jossa oli sama keskuskuvio. Päädyin siis kolmanteet erilaiseen kuvioon, joten lopputuloksena ei ollut kolmen samanlaisen lumihiutaleen sarja vaan huolimattomuuden tuloksena kolmen erilaisen kuvion sarja. 

 

Lumihiutale numero 2




sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Lampaanvillaa ja käpyilyä

 


Siemenhelmillä koristeltuja korvakoruaihioita matkakäpyilynä.



Viikko sitten sain mahdollisuuden osallistua Baltic Wool konferenssiin Gotlannissa. Matka oli mielenkiintoinen ja ajatukset pyörivät enemmän villan kuin käpypitsin ympärillä. 

Matkavarustukseen kuului kuitenkin: 

  • kolme kerää Lizbeth 40 lankaa, 
  • kaksi sukkulaa 
  • ja pienet sakset. 
  • Kahteen lankakerään pujotin siemenhelmiä.
Mitään suurempaa suunnitelmaa ei ollut lankojen varalle ja päädyin tekemään koruaihioita joulumarkkinoita ajatellen. En kuitenkaan jaksanut samaa mallia koko matkaa ja lopuksi teinkin pienen punaisen kirjanmerkin 

matkustaminen

Koronan aikana on istuttu kotona niin huolellisesti, että matkustaminen ensi kertaa koronan jälkeen tuntui melkeinpä epätodelliselta. Ihmisten tapaaminen livenä herätti mukavan muiston ajasta ennen lukemattomia tiiviitä etäpalavereita ja etäkoulutuksia. 

Veikkaan, että tunnelma on tuttu monelle meistä. Pandemia ei oikeasti ole ohi, mutta monet rokotukset ja sairastetut taudit tuovat rohkeutta liikkumiseen. 


Villaa

Osallistujia tapahtumassa oli Baltian lisäksi ympäri Eurooppaa. Osallistujien mukanaan tuomat villanäytteet taas muistuttivat kuinka pehmeä ja pitkäkuituinen suomenlampaan villa on. Monen muun rodun kanssa on paljon suurempia haasteita. Toki erilaisille villoille on paljon erilaisia käyttötarkoituksia ja kaikenlaista villaa voi hyödyntää. 

Aina kerittäessä tulee liian lyhyttä kuitua ja liian likaista villaa. Nyt esillä oli myös hukkavillasta puristettuja lannoitepellettejä, mikä on hieno tapa hyödyntää aiemmin hyödyntämättä jäänyt ns. roskavilla. 

Gotannin perinteiset rodut ovat Gotlannin turkislammas ja maatiaisrotuna Gute. Turkislampaan villa on silkkisen sileä ja rasvaton, en malttanut olla ostamatta matkamuistoksi tapuleita tulevia käsitöitä varten.  


Villaa; kuituja, lankoja, kankaita, neuleita, huopia, käsitöitä.


Lampaita

Lampailla oli vielä laidunkausi kesken ja lampaat olivat hoitamassa perinnemaisemaa. Matkan aikana aitoja lampaita oli näkyvissä hyvin vähän. Muutama oli tuotu vierailukohteeseen nähtäväksi. Gute-rotu jäi kokonaan näkemättä tällä matkalla.

Betonilampaita oli sitäkin enemmän Visbyn kaduilla betoniesteinä ja taljoja vanhan kaupungin putiikeissa. VIllan lisäksi lampaan liha oli jossain muodossa ravintoloiden ruokalistoilla. Lammas on merkittävä osa paikallista kulttuuria ja tuotteistettu hienosti paikallistuotteiksi, Ylpeys omista lampaista välittyi turistille. 

Meillä on sanonta, että lammastalouden harjoittaminen on sivistynyt tapa köyhtyä. Lampaan syöntikin keskittyy lähinnä pääsiäiseen ja muina aikoina on vähäisempää. Suomalaisen villan arvostus ja suomalaisesta villasta valmistetut tuotteet ovat jääneet tuontivillan jalkoihin. Vähän harmittava tilanne, koska meillä on vielä olemassa hienot alkuperäisrotumme, joita voisi tuoda enemmän esille. 


Lampaita lampolassa kaduilla ja taljakauppiaalla.


Visby

Visbyn vanha kaupunki on kaunis kuten muutkin rannikon vanhat kaupungit. Visbyssä vanha ja uusi rakentaminen ei sekoitu vanhan kaupungin reunoilla niin helposti, koska vanhaa kaupunkia ympäröi muuri. Vaikka hotelli oli muurin ulkopuolelle, niin löysin itseni kameran kanssa muurin sisäpuolelta aina, kun se oli mahdollista. Onneksi tulin paikalle hyvissä ajoin, enkä pitänyt kiirettä kotiinlähdön kanssa.

Kotoa lähtiessä lämpötila oli suurin piirtein sama kuin perillä, mutta meillä oli kylmä tuuli. Saarella mereltä tuuli lämpimästi, mihin en oikein osannut varautua. matkan lopputuloksena mukaan tuli villan lisäksi siis kameran verran valokuvia raunioista, kirkoista, mukulakivikaduista ja maisemista. Vanhoja tuulimyllyjäkin kävin katsomassa ihan lähietäisyydeltä, vanhat myllyt ovat aina kiehtova kuvauskohde. 


Meri, vanhat talot, mukulakivikadut, muurit, kirkot ja rauniot, kapeat
kujat, vihreät polut, tuulimyllyt ja lempeä tuuli, ihana miljöö tapaamiselle.

Postauksesta taisi tulla nyt matkakertomus, käpyilylle ei jäänyt niin paljon aikaa, ehkä tulevalla viikolla olen taas palannut arkeen ja käpypitsin pariin. 




sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Käpypitsilumihiutaleita

 

Syksyn ensimmäiset lumihiutaleet käpypitsistä.

Ensilunta odotellessa etsiskelin lumihiutaleiden malleja internetistä. Päädyin pieneen helmikoristeiseen tähtihiutaleeseen.  

Tämän mallin olisi voinut tehdä ohuemmastakin langasta, mutta valitsin virkkauslangan. Siemenhelmet ovat pieniä, mutta toisaalta uppoavat lankaan kiinteästi ja lumitähdestä tulee hohtava ilman irrallisen tuntuisia helmiä. Löysin lipastostani siemenhelmen sävyisiä metallihelmiä, jotka sopivat hyvin pieniin hiutaleisiin.

Pieniä hiutaleita tuli neljä kappaletta, koska ajattelin laittaa niihin korvakorutapit tai koukut. Halusin vertailla viisisakaraista ja kuusisakaraista hiutaletta ja  nähdä kumpiko sopii korvakoruun paremmin. Ovat toki eri näköisiä, mutta kumpiko on parempi sinun mielestäsi?

Ohje on tavallisen näköinen ja löytyy varmaan useastakin osoitteesta. Minä tein tämän tutoriaalin mukaan.

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Tammenlehtiä käpypitsistä

 

Aitoja ja käpyiltyjä tammenlehtiä.

Ruskalehdet putoavat puista ja luonto on värikkäimmillään. Tänä vuonna eteläisessä osassa maata oli loistava ruska, joka tosin on vähitellen haalistumassa syyssateiden pudottaessa lehtiä maahan. Tässä tunnelmassa selailin Instagramia ihailin Lilliantatlace nimimerkin hienoa käpypitsillä toteutettua tammenlehtikuviota. Julkaisu sisälsi ohjeen, jota en malttanut olla kokeilematta.

Tammenlehdet

Valitsin väreiksi ruskan värin ja keltaisen Lizbeth 40 langan. Kuvittelin tekeväni näistä korvakoruja, kirjanmerkkejä tms. Lehden pituudeksi tuli 5 cm. Värisävyiksi olisin voinut valita myös vihreistä. 

Meillä tammenlehdet ovat vihreitä, haalistuvat ja muuttuvat lopulta ruskeiksi, Varsinaiset värikkäät lehdet löytyvät paremmin vaahterasta, joten värivalinta ei nyt seuraa luonnon palettia, jota usein mielelläni käytän.

Levitin lehdille tekstiili decoupage lakkaa tapani mukaan.

  • Lehdet näyttävät pysyvän muodossaan, mutta pitkät käpypitsikaaret saavat harkitsemaan uutta käsittelyä. 
  • Katson käyttötarkoitusta;  varmaan kirjanmerkki pärjää nykyisellä käsittelyllä, mutta korvakoruja tekisi mieli varmuuden vuoksi ryhdistää vähän lisää, jotta korut säilyttäisivät muotonsa tilanteessa kuin tilanteessa ja kosteassakin säässä.


sunnuntai 25. syyskuuta 2022

käpypitsiä ja kristallihelmiä

 



Viikko on mennyt ilman, että olen käpyillyt solmuakaan. Tilanne on hyvin harvinainen.

 Otin maanantaina kolmannen koronarokotuksen, en tiedä oliko se edes tarpeen. Joka tapauksessa sain tiistaiksi melko korkean kuumeen ja loppuviikko on mennyt laiskotellessa. 

Korvakorut

Ajattelin tänään esitellä korvakorut, jotka olen tehnyt ehkä jo ennen koronaa. Olen käyttänyt näitä hyvin paljon ja pidän kovasti niiden metallisista siemenhelmistä ja punaisista kristalleista. Itse asiassa tein myös toiset vedenvihreillä kristalleilla.

Minusta pitkä muoto on mukava ja sopii helposti mihin tahansa asuun, käpypitsikorut ovat sopivan näyttävät, mutta eivät liian juhlavat. Korun pituus on 4,5 cm.

Tein näitä käpypitsikoruja myös markkinoille myyntiin, mutta yllätyksekseni ne eivät olleet kiinnostavia. Muutenkin olen hämmästellyt, että ostajien suosituin korvakorumuoto on pyöreä. Ehkä se on vain sopiva muoto suurimmalle osalle suomalaisia kasvonpiirteitä. En tiedä, onko myös laajempi ilmiö. Voihan se olla myös viime kesän trendeihin liittyvä asia, en voi tietää.


sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Rannekorukäpyily

 



Käpypitsikoru Ksenija Shvedenkon ohjeella


Sitkeä migreeni on kiusannut tänään ja päivä on mennyt laiskotellessa. Syksy on muutenkin vähän väsyttävä vuodenaika. Tein jopa päätöksen, että tulevana talvena ostan puolukkahillon kaupasta. Aiempina vuosina olen käynyt metsässä, mutta tämä vuosi jää puolukoiden suhteen väliin. Hain sentään ämpärillisen mustikkaa, joten poimiminen ei aivan pääse unohtumaan.

Käpypitsikoruvarastot ovat huvenneet ja ajattelin tehdä vaihteeksi koruja tulevia tarpeita varten. Markkinoita ei ole nyt näköpiirissä, mutta parempi olla valmis sitten kun sellaiset eteen tulevat.

rannekoru


Käpypitsi on ohuilla langoilla toteutettavaa pitsiä ja välillä tuntuu siltä, että korut ovat liian pieniä ja huomaamattomia. Toki pitsi on kaunista, mutta välillä sitä haluaisi leventää ja suurentaa ja tehdä niin näyttävää, että koru erottuu kauempaakin katsottuna. Tällainen olo oli kun katselin YouTubesta Ksenija Shvedenkon videota.

Tuumasin, että koru näyttää kauniilta myös ilmavampana ja vähän leveämpänä. Kerroin kaikkien kuvio-osien solmumäärät 1,5 kertaisiksi. Idea toimi, korusta tuli vähän leveämpi ja yhä kaunis, mutta kävi kuten usein ennenkin; en löytänyt kotoa sopivia helmiä.


Lähikuvaa levitetystä korusta.


Korun tiedot 
  • lankana Lizbeth 40 ecru ja vaalea violetti, 
  • helminä 3mm Swarovski-helmet.
  •  Korun leveys n, 2 cm. 
  • Korusta tuli pitkä vaikka laitoin vähän tilaa vievät magneettilukot. 
  • Helmien väreissä ei ollut valinnan varaa, mutta nämä himmeät helmet sopivat lopulta koruun hyvin, tai ainakin paremmin kuin muut, joita harkitsin ja kokeilin.

Loppupäätelmänä totean, että koru olisi kaunis alkuperäisillä kaksoissolmuluvuilla, ehkä hiukan paksummasta langasta käpyiltynä, jolloin korulle tulisi automaattisesti enemmän kokoa.



sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Syksyinen käpypitsiperhonen

 


Syksyn perhonen ruskan väreissä


Kesän perhosten saldo jäi niin pieneksi, että tein vielä yhden näin syksyllä. Koruissa voi olla nyt pieni tauko, kun syksyn markkinat on tänään pidetty. Tällä kerralla teemana oli 1930 - luku. Ompelin siis laskoshameen ja hatun. Lisäksi vaatteena oli villapaita, niitä varmaan käytettiin paljon 30-luvulla. Minulla oli vieläpä omatekoinen, joten sopi aikakauteen hyvin.

Kauppatapana onnistuu hyvin systeemi, jossa minä esittelen pitsisolmujen tekemistä ja tyttäreni hoitaa kaupankäynnin. Tällä kerralla minun pitseillä ja villatöillä oli parempi menekki, kuin hänen koruillaan. Johtui ehkä ostajakunnan ikäjakaumasta. Ehkä käsityömarkkinoilla oli vanhempi väki ja nuoriso oli paikallisen kauppakeskuksen 10-vuotisjuhlassa. Harmittavaa päällekkäisyyttä tapahtumissa.


Perhonen


Perhonen on Endrucks-projektin sovellus Daniela Gallilta. Toteutin sen Lizbeth 40 ruskalehtien värillä. Tämä perhonen voisi olla heiman suurempana mukava kirjanmerkki, jos siihen lisäisi vaikkapa vihreän nauhan, joka toisi vaikutelman heinän korrella istuvasta perhosesta, täytyy miettiä.

Lisää tämän perhosen muunnoksi löytyy muskaanin blogista



sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Sininen käpypitsikaulakoru

 


Yksinkertaisessa kaulakorussa kaksi sinistä.



Olen tehnyt käpypitsikaulakoruja täydentämään markkinapöytää. Tähänastiset korut ovat paksusta langasta. Nyt halusin tehdä vielä ohuemmasta langasta yhden korun. Valitsin siihen kaksi sinistä lankaa Lizbeth 40 värivalikoimasta. Näitä lankoja minulla on eniten, joten näistä löytyy värejä.

Koru


Valitsin yksinkertaisen kuvion, mutta silti tuntuu, että käytetyn ajan mukaan ei voi hinnoitella. Minua kiinnostaisi tietää mitä muut käytätte hinnoitteluperusteena käpypitsikoruille. Tämä koru on myös pitkä, lähes 50 cm, Laitoin magneettilukon, koska koru on varmaan näinkin riittävän suuri, eikä säätömahdollisuus ole niin tarpeen.

Oikeastaan pidän tästä korusta ja näistä kahdesta sinisestä ja mietinkin toista kerrosta ja helmiä. Tällä kerralla kuitenkin jätän korun tähän vaiheeseen, ehkä joskus kehittelen toisen korun kahdesta sinisestä.



Lähikuvaa kuviosta




sunnuntai 28. elokuuta 2022

Paksuhkoa lankaa ja kaulakoruja

 


Suuria renkaita ja kaaria


Jatkan edelleen kaulakoruilla ja paksuilla langoilla. Tarvitsen käpypitsi kaulakoruja varastoon seuraavia markkinoita varten. Ei ehkä ole aikaa tehdä sellaisia, jotka menisivät helposti kaupaksi, mutta teen joitain nopeasti  valmistuvia, joilla saa lisää näyttävyyttä myyntipöytään. 

Tyttäreni jatkaa edelleen kierrätyslasin työstämistä, ja minulla pitää olla myös jotain käpypitsiä myyntipöydälle, kun lähdetään seuraaville markkinoille. Lisäksi minulla on haaveita markkinapaikan ja teltan varustuksen täydentämiseksi. 


Ruskea kaulakoru

Ruskean kaulakorun käpyilin Lizbeth 20 langasta ja melko suurilla kaarilla ja renkailla. Suuret kaaret ja renkaat valmistuvat nopeasti ja korusta tulee näyttävä. Laskin sen varaan, että erikoinen koru voi olla myös kiinnostava. Toki kaikki tiedämme, että laiskoin ajatuksin tehdyt päätökset eivät yleensä johda parhaaseen lopputulokseen.

Lanka vaikuttaa paksummalta, koska käytin koko ajan tasapainotettua solmua, etteivät kaaret kierry liikaa. Helmet on ostettu helmikaupasta. Lasihelmissä on helmiäishohtoinen pinnoite, joten niitä on käsiteltävä samalla varovaisuudella kuin aitojakin helmiä. 

 Kiinnitykseen löysin ketjua, ruskeat lenkit ja lukon. Kaikki on ostettu nikkelivapaina. Välillä mietin, olisiko turvallisinta siirtyä kokonaan kirurginteräksisiin koruosiin. Voiko aina luottaa pinnoitettujen korunosien kestävyyteen. Tätä olemme myös tyttäreni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon, vaikka vahinkoja ei tiettävästi ole käynytkään. 


Neulatekniikkaa ja Miyuki - helmiä

Vaalea koru

Tämän korun tein virkkauslangalla ja käpyilyneulalla. Neula oli liian ohut tälle langalle ja lopputuloksesta tuli epätasainen. Tämän luulen johtuvan siitä, että olen käpyillyt neulatekniikalla liian vähän viime aikoina. Pitäisi harjoitella useammin. Virkkauslangassa on Miyuki-helmet kuten viimeviikoisessakin korussa.

Kiinnitykseen olisin tarvinnut ketjua, mutta minun viimeinen vaalea ketjuni ei herättänyt luottamusta laadusta, joten kiinnitin muutaman lenkin ketjuksi. Toivottavasti nämä pysyvät. Korun tutoriaalin osoite täältä

Toisinaan väärällä neulalla tehdyt korut tuntuvat epätasaisilta ja epäonnistuneilta, silti pitäisi muistaa, että ulkopuoliset ehkä kuitenkin mieltävät korun siroksi, onhan se paljon sirompi kuin esimerkiksi virkaten tehdyt korut, jotka ovat ovat myös kauniita. 



sunnuntai 21. elokuuta 2022

Käpypitsiä ja Miyuki-helmiä

 

kaulakoru Lecosedellaanto - kanavalta


 

Järjestelin tänään suurimman osan käpyilylangoistani, suurimman osan siitä syystä, että olen aivan varma, että lankoja löytyy  lisää sitä mukaa kun siivoan. Vanhin tyttäereni vei huonekaluja ja tavaroita muutettuaan opiskelupaikkakunnalle, joten minä sain käyttööni huoneen  ja kaappitilaa. 

Olen haaveillut, että minulla olisi joskus kaikki langat samassa paikassa ja järjestyksessä. Nyt lajittelin langat paksuuden mukaan eri laatikoihin ja uskon, että inventaarion tekeminen on jatkossa helpompaa ja uudet hankinnat helpompi suunnitella. 


Kaulakoru

 Huomasin markkinoilla, että minulla ei ole juuri myytäviä kaulakoruja ja ajattelin tehdä muutaman ennen seuraavia käsityömarkkinoita. Valitsin siis syksyn teemaksi yksinkertaiset ja suhteellisen nopeasti valmistuvat  kaulakorut, joilla saisin runsautta myyntipöydän ilmeeseen.
 
Muistin tämän vanhan koruohjeen, josta olen joskus nähnyt kuvan muunnoksesta kaulakoruna. Ohjevideo neulatekniikalla, itse tein sukkulalla. Muokkasin siis ohjetta siten, että joka toinen kaari on lyhyempi ja joka toinen kaari on pidempi, jolloin nauha taipuu helpommin kaulaan sopivaksi. 

Minulla ei ollut sopivaa ketjua, joten tein ketjun renkaista. Pelkään, että ketju ei ole kestävä, mutta vaihdan sen kunhan saan ostettua hopeisen ketjun. Lukkokoin oli hiukan suuri, mutta taas ainoa vaihtoehto. 

helmet

Helmiksi valitsin Miyuki-helmet. On hienoa käyttää helmiä, joilla on tarina ja pitkä historia. Seiichi Katsuoka ihastui lasihelmien kauneudesta ja omistautui helmien kehittämiselle v. 1949. Innostus tarttui hänen poikaansa Hiroshiin, joka laajensi mallistoa. Kauniista helmistä ja innostuksesta syntyi Japanin ensimmäinen massatuotantona helmiä valmistava yritys.
Lisää Miyuki - helmistä ja helmityötarvikkeista yrityksen sivuilta.

 

 

 

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Käpypitsiketjusta koruksi

 

Korusetti virkkauslangasta



Syksy etenee edelleen hellelukemissa. Viime viikolla tein markkinoilla ketjua virkkauslangasta. Nyt ajattelin jatkaa ketjua. Raumalla käpyilin pieniä koruaihioita, nyt tein niistä korvakoruja jatkamalla samaa aihetta kuin rannekorussakin.

 Virkkauslanka tuntuu tosi paksulta ja odotan jo ohuempien lankojen työstämistä. Piti vain saada valmiista ketjusta koru ja jatkoin paksulla langalla. Ajattelen, että korusta ei tullut ollenkaan hullumpi, se voisi olla jopa siisti ohuella langalla toteutettuna. 

Koru

Mutkalle taitetut renkaat tuntuivat sopivan toisiinsa kietoutuneihin ketjun renkaisiin. Laitoin siis koruun mutkaa toisensa jälkeen, toki siitä tuli erikoinen lopputulos, mutta tavallaan ihan hauska. Saatan jopa käyttää joskus tätä paksua korua.

Korvakoruihin tein ensin kaksi mutkarengasta kumpaankin, mutta sitten tein toisen parin yhden renkaan lisäyksellä. Taidan pitää enemmän tästä yksinkertaisemmasta  vaihtoehdosta. 

Korvakoruaihio



Keskiaikapuvusta vielä

Pesin puvun ja suunnittelen sen korjaamista tulevaa käyttöä varten. Puvun sivuilla ei ollut varsinaisia nyörejä, vain valkoiset pellavalangat, jotka olisi hyvä vaihtaa kestävämpään ratkaisuun. Ajattelin kiertää pellavalangasta nyörit. 

Toinen ongelma oli pitkät helmat, joita talloin ja yritin varoa torilla. Korjausmenetelmäksi ei oikein sovi korkokengät keskiajan hengessä, joten helmaa täytyy lyhentää. Tämä projekti on aivan välttämätön, ennen puvun varastoimista ensi kesää varten.


Keskiaikamekko, -alusmekko ja -huivihattu


Pääntien reunassa peittelin epätasaista käsin ompelua lisäämällä koristeompeleen hamppulangasta, koska ei nyt sattunut olemaan paksumpaa pellavalankaa valkaisemattomana. Ehkä hamppukin oli luonnonkuituna keskiaikainen materiaali.
Valokuvien väreissä oli taas haastetta, enkä oikein onnistunut kuvaamaan oikeaa väriä puhelimella enkä kameralla, tästä olen pahoillani.


Hamppuommel



sunnuntai 7. elokuuta 2022

Keskiaikamarkkinoilla

 

Rengasketju virkkauslangasta


 
Nyt on aika mennyt ompelemiseen ja käpyily on jäänyt vähemmälle. Päätettiin tyttäreni kanssa osallistua Wiipurintien keskiaikamarkkinoille, joten oli ommeltava keskiaika - asut. Punomosta löytyi peruskaavoja ja niillä pääsi alkuun. 

Sitten löysin vielä viikinkipaidan kaavalaskurin, mikä helpotti työtä huomattavasti; ei tarvinut miettiä kokonumeroita tai muista vakiomittoja. Näillä eväillä tein siis yksinkertaiset mekot itselleni. Pelkäsin, että aika loppuu kesken ja tilasin tyttärelle valmiin keskiaikamekon. Näillä ehdittiin ajoissa valmiiksi messuja varten. Onneksi myytävää oli jo ennestään ja aikaa voi käyttää vaatteisiin.


Keskiaika-asu

Ompelin alusmekon vanhoista perintölakanoista, jotka olivat pehmeää sataprosenttista puuvillaa, siitä tuli mukava. Päälismekkon käytin pellavakankaan, joka oli kaapissa valmiina odottamassa käyttöä. Kangas oli valkoinen, joten tein siitä luonnonvärisen keräämällä jonkin verran sinisiä lupiinin kukkia ja värjäämällä kankaan. 

Pellava tarvitsee värjäyskasveja paljon enemmän kuin villa, joten en odottanutkaan kukkaväriä. Suunnitelma oli purettaa alunalla, saada hiukan väriä lupiinista ja lopuksi jälkipurettaa rautavihtrillillä. Tämän operaation jälkeen lopputulos oli lähellä värjäämätöntä pellavaa ja kangas sopi hyvin keskiaikamekkoon. 


Vaatteiden piiloon jäävät osat ompelin koneella ja näkyvät käsin. Käsinompelemista oli ihan riittävästi, kun innostuin vielä tekemään päähineenkin. Huivin tein Pyhän Birgitan päähineen ohjeella, joka toimi hyvin. Huivi pysyi päässä ja oli mukava. 

 

Pyhän Birgitan huivi

 

Markkinamyynti

Keräsin kokoon pitsit ja tyttäreni keräsi kivi- ja lasikorut, lisäksi otin mukaan joitain villatöitä. Vielä kerättiin ja kuivatettiin kasveja pieniin jalkakylpy-yrttipusseihin. Näin meillä oli jopa jotain myytävää valmiina markkinapäivänä. Itse asiassa myyntiä tuli niin, että voidaan ostaa taas lisää käsityötarvikkeita ja jatkaa harrastusta. 


Oltiin tyytyväisiä päivään, vaikka sade varmaan vähensi kävijöiden määrää. Kokemus oli kuitenkin positiivinen ja nyt on keskiaikavaatteet valmiina, joten ensi kesänä voidaan jatkaa harrastusta. 

 

 

Sateista markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla


Käpypitsi

Yleisötapahtumissa on aina hyvä olla mukana sukkulat ja lankaa. Tulee kerrottua pitsitekniikasta ja sen historiasta messuvieraille ja on mukava näyttää kaksoissolmu.
Nyt minulla oli mukana virkkauslankaa sukkuloissa ja aloittelin torimyynnin ohella jaettujen renkaiden ketjua, jossa lenkit sitoutuvat toisiinsa saaden aikaan ketjumaisen vakikutelman. Linkki neulalla tehtyyn ketjuun, ideaa voi soveltaa sukkulalla.

 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Käpyilijät tapasivat pitsiviikolla

 

Tasapainotettujen solmujen harjoitus renkaassa.

 
 

Visiitti Raumalla toi kesän helteeseen muutaman päivän tauon. Katsoin säätiekotuksesta, että kotona on koko ajan lähes hellelukemat, Kun Raumalla käytiin välillä 16 celssiusasteessa ja extrana oli raikas rannikon tuuli. 

Olen vähän aurinkoherkkä pohjoisen ihminen, enkä viihdy kuumassa helteessä pitkiä aikoja. Toki lämpö on pieninä annoksina mukavaa, mutta minut on tehty Suomen sateisia ja viileitä kesiä varten. Ilmaston muutos on pidentänyt kesän hellejaksoja, joihin sopeutuminen on vielä kesken.  


Pitsiviikko

Rauman pitsiviikoilla on perinteisesti pidetty Suomen Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen ja käpyilykurssi. Tänä vuonna käpyilykurssin teemana oli kelttisolmut, joiden tekniikoita harjoiteltiin keskiviikkona. Torstaina pidettiin perinteinen yhdistyksen tapaaminen, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua pitseihin ja kokeilla kaksoissolmun solmimista.

Tapaaminen oli tarkoitus pitää Tammelan talon pihalla, mutta tuuli ajoi pitsinäyttelyn sisätiloihin, työpajaa pidettiin myös pihalla alkuperäisen suunnitelman mukaan.  


Harjoitustyö

Kuvan kuviossa ulompi kaari on tehty tasapainotetuilla kaksoissolmuilla. Se ei välttämättä ole mitenkään erityisesti kelttitekniikkaa, mutta kuvioita pujotettaessa tulee välillä tarve tehdä pitkiä kaaria tai suuria renkaita. Tasapainotetun solmun avulla suuremmat kuviot pysyvät paremmin ryhdissä. Siksi solmu sai paikkansa päivän ohjelmassa. 

Kuvio on muuten vain nauhan pujotusta, eikä sillä ole tarkoitus opettaa mitään muuta, tässä uuden asian harjoitusta oli vain tuo suurempi kaari .
 
 
Rauman käpypitsitapaamisen teemoja

 

Käpypitsiyhdistys

Pitsiviikko ja Rauma on muodostunut Käpypitsiyhdistyksen pääasialliseksi livetapaamiseksi. Pitsiviikolla pyritään järjestämään Rauman kansalaisopiston kanssa yhdessä käpyilyn alkeiskurssi ja mahdollisesti myös johonkin teemaan liittyvä jatkokurssi.

Muuten käpypitsiyhdistyksen tapaamiset, käpyilykahvilat ovat korona-aikana siirtyneet etätapaamisiksi. Tapaamiseen voi tulla vaikka vielä ei olisiskaan yhdistyksen jäsen. Tapaamisen linkki löytyy facebookin keskusteluryhmästä ja tapaaminen järjestetään jokaisen kuukauden toisen torstain iltana. Tapaamiset verkossa jatkuvat vaikka korona väistyy ja alueilla olisi livetapaamisia. Tervetuloa tapaamisiin ja tutustumaan toimintaan.
 




 



 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Käpypitsisydän kelttisilmuilla

 

Kelttisydän


Kesä etenee ja olen edelleen pitänyt lomaa myös käpyilystä . Tällä kerralla pienenä työnä kuvassa on valkoinen sydän valkoisella taustalla. Kelttisilmuille en ole juurikaan löytänyt valmiita ohjeita ja halusin kuitenkin käyttää niitä pitsissä. Lopputuloksena oli viiden kelttisilmun sydän. Tein sydämen kelttisilmuharjoitukseksi pitsiviikon kurssia varten. Ensi viikolla siis lisää kelttisydämiä kansalaisopiston järjestämällä kurssilla.

Rauman pitsiviikolla  toteutuu koronatauon jälkeen myös käpypitsiyhdistyksen perinteinen tapaaminen pienen näyttelyn ja työpajan muodossa torstaina. Se on oiva paikka tutustua käpypitsiin ja työvälineisiin. 

Sydämessä käytin virkkauslankaa Anchor Freccia Metallic ja sydämen leveydeksi leveimmästä kohdasta tuli 4 cm ja kokonaiskorkeudeksi 4,5 cm. Lanka oli vähän liian löyhäkierteinen, mutta virkkauslankana tavallista pitsilankaa paksumpi, joten toimi kuitenkin tässä työssä.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Pienet solmukorvakorut

 

Korukokeilu helmilangasta ja vanhoista napeista.

 

Kesälomalla kuuluu irrottautua arjesta ja olen siis harrastanut käpyilyäkin aika minimaalisesti. Kun tuli vastaan japanilainen lattianpesuohje, niin päätin kokeilla tätä vähän enemmän aikaa vievää siivoustapaa. 

Ymmärrän hyvin ajatuksen, että samalla tulee puhdistettua sielu, koska siivotessa on aikaa ajatella ja käydä läpi kaikki kertynyt törky.

Mielestä ja sielusta en ole niin varma, mutta lattioista tuli puhtaita ja ajattelin, että lattialistan reunat ja pistorasiat ym. lattiatason pienet kohteet eivät ole koskaan olleet näin puhtaita aiempien siivousten jäljiltä.
 
Ajattelen, että ero aiempaan on selvä, mutta en ole varma huomaavatko muut kuin minä.

 

Solmukorut


Ihan kokonaan en ole pitsisukkulasta irrottautunut. Kesän teemana ovat olleet pienet perhoset ja kukat. Nyt poikkesin teemasta, ja muistuttelin mieleen kelttisolmua käpyilemällä pienet korvakorut helmilangasta ( Finca 12). 

Solmu on mahdollisimman yksinkertainen ja nopeasti toteutettu. Usein tulee käytettyä neulaa pitsien päättelyyn, nyt pujotin apulangan viimeisten solmujen sisään ja päättelin sen avulla.
Näin pienessä työssä päättely jäi paremmin piiloon tällä tavalla. Lanka on melko paksu ja työssä vähän solmuja, se ei ole hyvä yhdistelmä neulalla päättelyä ajatellen

Löysin kaapista pari vanhaa nappia ( halkaisija 12 mm ), joista poistin takaa ompelulenkin ja hioin taustan tasaiseksi hiomapaperilla. Liimasin solmut nappeihin ja tapit taustaan. 
 
Vanha helmilanka


havaintoja pikaliimasta ja napeista


Vasta liimaamisen jälkeen muistin, että pikaliima ei ole hyvä, koska liimakohta jää tummemmaksi ja solmun väristä tulee epätasainen. Siistimpi olisi voinut olla, jos olisin ollut huolellinen liiman valinnassa. Valmiita koruja katosessa kuitenkin totesin, että helmilangalla huolellinen liimaus voisi  onnistuakin, sillä liiman täysin kyllästämiä kohtia oli yllättävän vähän.

Ennen liimausta olisi myös ollut hyvä hiukan ryhdistää solmua kangasdecoubage-lakalla. Nyt solmut liukuivat ja asettuivat nappeihin vähän eri tavalla ja korupari on kaikkea muuta kuin symmetrinen. Mutta tulipa tämäkin kokeilu tehtyä.

En ollut koruihin tyytyväinen, valkoinen nappi korostuu korvassa liikaa. Ehkä käytän jatkossa napit nappeina, enkä yritä soveltaa niitä korun valmistukseen.