Pieniä käpypitsejä kukkaruukussa |
käpyily, käpypitsi, frivoliteetti, фриволите, solmupitsi,frivolitet, tatting, tattinglace, frivolité, タッチング,оcchi, анкарс, chiacchierino.
Pieniä käpypitsejä kukkaruukussa |
Lumihiutaleita virkkauslangasta. Väri ei ole oikea ilman luonnonvaloa. |
Kelit ja maisemat ovat olleet talvisia. Lumiset puut ja hanget ovat tuoneet talven tunnelmaa. Säätiedotuksissa luvataan jouluviikolle lämmintä ja on odotettavissa, että valkoiset puunoksat muuttuvat tummiksi ja hanget katoavat, toivottavasti jouluksi jää edes hiukan lunta.
Nyt olen yrittänyt tallettaa muistiin ja puhelimen kameraan joulukorttimaisemia, jotta joulu tuntuisi perinteisemmältä. Mielikuvat pyörittävät maailmaa, meille mainostetaan tavaroita mielikuvilla, ajattelin nyt siis myydä itselleni tulevan joulun lumisena ja kauniina vaikka lumi hetkeksi sulaisikin juuri joulun aikaan.
Katsotaan sulaako lumi tai toimiiko mielikuvaan takertuminen. Oletko koskaan kokeillut voimakkaan mielikuvan tietoista sisäistämistä jossain asiassa?
Työmatkan joulukorttimaisemaa vähän ennen auringonlaskua. |
käypyilin lumihiutaleen manteleista, siihen ei ole ohjetta. Manteleiden koko ja muoto olivat vaihtelevia, joten tämä oli taas harjoitus. Pitäisi joskus käpyillä suurempi pöytäliina tai huivi, jotta rutiini käpypitsimanteleihin syntyisi kunnolla.
Toisen lumihiutaleen käpyilyohje löytyy internetistä: Birgit's tatting. Käytin siis Anchor Metallic - virkkauslankaa, joka tuntuu vähän paksulta. Punaiset lumihiutaleet erottuvat lumesta. Valkoisia luonnon lumihiutaleita on nyt niin paljon, että käpyillyt hiutaleet on parempi tehdä jostain muusta väristä.
Toivotan Jouluiloa kaikille teille, jotka juhlitte joulua!
Käpypitsikranssi punaisen reunusnauhan kera. |
Viime viikonloppu meni markkinoilla ja nyt on tarkoitus palata pitsisukkuloiden pariin. Lunta on tupruttanut jo useiden päivien ajan ja maisema on nyt oikeasti luminen ja talvinen. Kävin tänään kävelylenkillä ja yritin kävellä huolellisesti, siitä huolimatta liukastuin ylittäessäni risteystä. Lumi kerros jäisen tien päällä tuo liikkumiseen omaa haastetta.
Etsin jouluista pitsikuviota netistä ja teeman mukaiset pitsit tuntuivat kaikki keskenään lähes samanlaisilta tai vähintäänkin sellaisilta, että olen ne joskus tehnyt. Uuden mallin etsiminen ei ollut helppoa, mutta onnistui kuitenkin. Valitsin mielenkiintoisen seppeleen käpyilijältä nimimerkillä Lillian TatLace.
Seppeleen Voisi tehdä niin monella eri värillä ja erilaisilla helmillä. Olen varma, että tätä mallia ei voi värittää niin, että sen sirous kärsisi. Minusta malli on todella hyvin suunniteltu ja tasapainoinen, se on yhtä kaunis sekä kirkkaissa väreissä, että hillitympänä versiona.
Lanka on Lizbeth 40 ja helmet metallisia pieniä siemenhelmiä. Halusin kokeilla punaista leveämpää nauhaa krannsin reunalle ja otin lopulta Anchor Frecciaa paksumpana lankana mukaan viimeiseen kerrokseen. Muistelin, että minulla olisi ollut punaista silkkilankaa. mutta en löytänyt ja nyt sitten ihan puuvilla sai kelvata
Ohje löytyy siis YouTubesta kaksiosaisena videona ensimmäinen linkki. Nimimerkillä Lillian tat lace on usein hentoja ja herkkiä pitsejä; minusta kanava on seuraamisen arvoinen, koska ajoittain sieltä löytää aarteita. Ohjeen ensimmäisen kerran jälkeen pitsi on jo valmis, minun versioni oli silloin todella hento ja kaunis, harmi etten kuvannut ennen kuin tein reunuksen.
Ohjeen toisessa osassa on kierteisen reunuksen tekeminen, jonka liitän toisena linkkinä. Rusetin ohje taitaa myöa löytyä erillisenä videona, mutta tein omaan työhöni rusetin punaisen kuvion alkuun ja loppuun käpyillyistä nauhoista, mistä johtuen rusetti tuli nyt ihan seppeleen yläreunaan.
Minun seppeleeni on havunvihreä ja kirkkaat helmet kimaltavat sopivassa valossa. Nyt ei ole aikaa tehdä vaaleampaa versiota tästä, mutta haaste olisi mielenkiintoinen. Ehkä sitten ensi jouluna. Kuvan taustan vaihtaminen muutti seppeleen ilmettä kovin toisenlaiseksi.
Käpypitsikranssi mustalla pohjalla. |
Luonnonvärejä ja kasvivärejä alkuperäisrodun villassa |
Olen pitänyt pientä taukoa käpypitsistä ja valmistanut joulumarkkinoille suomenlammastuotteita myyntiin pääasiassa neulomalla. Koronatauon jälkeen odotettiin jo vilkkaampia markkinoita.
Minulle ja tyttärelleni Taideruukin markkinat olivat ensimmäiset, koska aloitettiin markkinaharrastus vasta tänä vuonna. Pöydän täyttämisessä oli haastetta, kun osallistumispäätös tehtiin vasta syksyllä. Jatkossa suunnittelu vuositasolla on helpompaa, eikä ehkä tule niin kiirettä.
Myyntialue suhteessa myyntipaikan hintaan oli kallein markkinoista, joihin olemme osallistuneet, käviämäärä ei kuitenkaan ollut samassa suhteessa suurempi aiempiin verrattuna ja jatkossa mietitäänkin myös muita joulumarkkinavaihtoehtoja. Myynti toki ylitti myyntipaikan hinnan ja tulojakin tuli, tosin sen näen vasta kun saan yhteenvedon maksupäätteestä.
Tyttärelläni ja minulla on yhteinen markkinaharrastus vaikka tehdäänkin käsitöitä eri tekniikoilla. On mukavaa osallistua ja nauttia markkinatunnelmasta vaikka aika onkin haastava koronan jälkeen sekä yleisen taloustilanteen, että asiakkaiden maksukyvyn suhteen. Tavattiin joulupukki ja virittäydyttiin joulunajan tunnelmaan.
Käpypitsiä, villaa, kierrätyslasia ja korukiviä markkinoilla. |
Pieni joulukäpyily riipuksessa |
Ohut valkoinen lumipeite tuo vihdoin valoa kaamokseen. Päivät ovat tuntuneet niin pimeiltä, kun lyhyt valoisa aika menee ohi työpäivän aikana ja vapaa-aika vietetään auringon laskettua pimeässä. Toivottavasti myös jouluna on edes jonkin verran lunta, yksi lämmin päivä voi sulattaa lumet hetkessä pois.
Siirryin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin joulukoristeisiin tekemällä lankaennkeleitä viime viikolla. Jatkan nyt samaa teemaa pienellä käpypitsikranssikorulla.
käpyilin Lizbeth 40, joulun väreillä pienen riipuksen. Halkaisija jäi alle 3 cm, jolloin pienen pieni kristallihelmi kukan keskellä näyttää kovin suurelta. Laitoin käpypitsikranssiin teräksisen riipusketjun. Kiinnityslenkkiin ei ollut käytettävissä samaa materiaalia ja lenkki onkin korutarvike askartelukaupasta.
Riipukselle tein sopivat korvakorut korusetiksi, vaikka voi olla, että nämä eivät sovi niin korukokonaisuudeksi vaan paremminkin erillisiksi koruiksi.
Korvakorut täydentämässä käpypitsikorusettiä |
Kauden ensimmäiset käpypitsijoulukoristeet |
Villatapulihiukset. |
Kukkakirjanmerkki virkkauslangasta |
Omenakorut kirjanmerkkiohjeella |
Kiiran tähti joulukuusen koristeeksi |
Lumihiutaleiden käpyily jatkuu edelleen. Tällä viikolla käpypitsilumihiutale valmistui junassa. Kuten kuvasta näkyy sukkulan väri sointui paikallisjunan penkin väriin, joten harmonia oli kohdallaan. Oikeastaan junakäpyily oli tasaisen liikkeen meditaatiota, jolla rauhoittelin mieltäni ennen kotiutumista.
Autoni seisoi työpaikan parkissa kolme päivää ja reissun aikana työpaikalta tuli viestejä tyhjästä takarenkaasta, joka tietysti piti saada jotenkin ajokuntoon perjantai-iltana junan saapumisen jälkeen. Kaiken lisäksi lauantaina oli pyhäinpäivä ja rengasliikkeet kiinni.
Sain hinauspalvelulta renkaaseen väliaikaisen paikan, nyt täytyy vain toivoa, että paikka pitää maanantaihin asti, jolloin rengasliikkeet aukeavat taas.
Tähän lumihiutaleeseen otin käpypitsiohjeen internetistä. Kyseessä on Birgit Phelpsin malli; Kiiran tähti. Tähti on myös valkoinen joulukoriste, jonka laitan joulukuuseen. Lumihiutaleet voivat olla tähden muotoisia. Ajattelin koristella joulukuusen jälleen valkoisilla lumihiutaleilla.
Tähdestä tuli Lizbeth 40 langalla 5 cm kokoinen. Valkoinen lankakerä sattui olemaan juuri se, joka on ennenkin katkeillut liian usein ja pitää nyt jo varmaan laittaa erikseen, etten vahingossa ota sitä käpyilyyn. Katkeileva lanka vaatii poikkeuksellisen paljon kärsivällisyyttä, kuten ehkä kokemuksesta tiedätkin. Katkeileva lanka sopii ehkä pieniin töihin, jos niihinkään.
Lumihiutalekokoelmaan uusimmat kuviot |
Vielä on nähtävissä joitain värikkäitä lehtiä, mutta suurimman osan tuuli on jo pudottanut maahan. Sykyn viimeisenä värinä keltainen on vallannut maiseman ja pian keltainenkin katoaa kokonaan. Syksy muuttuu harmaaksi, tummenee ja valo katoaa kokonaan. Värit ja vuodenaikojen seuraaminen luonnossa toimii minulle enrgian lähteenä, siksi teema on toisinaan mukana postauksissa.
Syksyn viimeisiä lehtiä |
Valitsin kirjasta lumihiutaleen numero 12. Ohjeen lumihiutaleeseen tehdään ensin keskuskuvio ja sitten toisella kerroksella varsinainen lumihiutale. Ajattelin, että teen samalla useamman kappaleen, joten käpyilin samalla 3 keskuskuviota.
Tunnistat varmaan ajatuksen, että tämä mallihan on yksinkertainen ja näitä voi tehdä samalla useamman, niin saa näyttävämmän koristekokonaisuuden.
Katsoin toisen kerroksen ohjeen ja laitoin elokuvan käpyilyn taustalle. Ajatelkaa mitä itsevarmuutta, kuvittelin muistavani kuvion kertavilkaisulla ja sitten käpyileväni kuvion elokuvaa katsellen. Ihan näin näppärä en ollut.
Lumipallo |
Nyt seurasin ohjetta huolellisemmin ja kaikki renkaat ja kaaret tulivat niille suunnitelluille paikoille ja lumihiutaleeni oli enemmän lumihiutalemainen kuin tuo ensimmäinen pallo. Ja ennen kaikkea kuvio oli kirjan ohjeen mukainen.
Lumihiutale numero 12 |
Tässä vaiheessa minula oli siis kaksi erilaista kuviota ja yksi valmis keskuskuvio, jota jatkaa. Lumipallo oli kiva, eikä lumihiutalekaan hassumpi, mietin kummanko tekisin. Pohdinta päättyi lopputulokseen, että motivaatio oli kadonnut, en halunnut tehdä kumpaakaan.
Selasin kirjaa, ja kuinka sattuikaan, löysin sieltä toisenkin lumihiutaleen (lumihiutale numero 2), jossa oli sama keskuskuvio. Päädyin siis kolmanteet erilaiseen kuvioon, joten lopputuloksena ei ollut kolmen samanlaisen lumihiutaleen sarja vaan huolimattomuuden tuloksena kolmen erilaisen kuvion sarja.
Lumihiutale numero 2 |
Siemenhelmillä koristeltuja korvakoruaihioita matkakäpyilynä. |
Viikko sitten sain mahdollisuuden osallistua Baltic Wool konferenssiin Gotlannissa. Matka oli mielenkiintoinen ja ajatukset pyörivät enemmän villan kuin käpypitsin ympärillä.
Matkavarustukseen kuului kuitenkin:
Koronan aikana on istuttu kotona niin huolellisesti, että matkustaminen ensi kertaa koronan jälkeen tuntui melkeinpä epätodelliselta. Ihmisten tapaaminen livenä herätti mukavan muiston ajasta ennen lukemattomia tiiviitä etäpalavereita ja etäkoulutuksia.
Veikkaan, että tunnelma on tuttu monelle meistä. Pandemia ei oikeasti ole ohi, mutta monet rokotukset ja sairastetut taudit tuovat rohkeutta liikkumiseen.
Osallistujia tapahtumassa oli Baltian lisäksi ympäri Eurooppaa. Osallistujien mukanaan tuomat villanäytteet taas muistuttivat kuinka pehmeä ja pitkäkuituinen suomenlampaan villa on. Monen muun rodun kanssa on paljon suurempia haasteita. Toki erilaisille villoille on paljon erilaisia käyttötarkoituksia ja kaikenlaista villaa voi hyödyntää.
Aina kerittäessä tulee liian lyhyttä kuitua ja liian likaista villaa. Nyt esillä oli myös hukkavillasta puristettuja lannoitepellettejä, mikä on hieno tapa hyödyntää aiemmin hyödyntämättä jäänyt ns. roskavilla.
Gotannin perinteiset rodut ovat Gotlannin turkislammas ja maatiaisrotuna Gute. Turkislampaan villa on silkkisen sileä ja rasvaton, en malttanut olla ostamatta matkamuistoksi tapuleita tulevia käsitöitä varten.
Villaa; kuituja, lankoja, kankaita, neuleita, huopia, käsitöitä. |
Lampailla oli vielä laidunkausi kesken ja lampaat olivat hoitamassa perinnemaisemaa. Matkan aikana aitoja lampaita oli näkyvissä hyvin vähän. Muutama oli tuotu vierailukohteeseen nähtäväksi. Gute-rotu jäi kokonaan näkemättä tällä matkalla.
Betonilampaita oli sitäkin enemmän Visbyn kaduilla betoniesteinä ja taljoja vanhan kaupungin putiikeissa. VIllan lisäksi lampaan liha oli jossain muodossa ravintoloiden ruokalistoilla. Lammas on merkittävä osa paikallista kulttuuria ja tuotteistettu hienosti paikallistuotteiksi, Ylpeys omista lampaista välittyi turistille.
Meillä on sanonta, että lammastalouden harjoittaminen on sivistynyt tapa köyhtyä. Lampaan syöntikin keskittyy lähinnä pääsiäiseen ja muina aikoina on vähäisempää. Suomalaisen villan arvostus ja suomalaisesta villasta valmistetut tuotteet ovat jääneet tuontivillan jalkoihin. Vähän harmittava tilanne, koska meillä on vielä olemassa hienot alkuperäisrotumme, joita voisi tuoda enemmän esille.
Lampaita lampolassa kaduilla ja taljakauppiaalla. |
Visbyn vanha kaupunki on kaunis kuten muutkin rannikon vanhat kaupungit. Visbyssä vanha ja uusi rakentaminen ei sekoitu vanhan kaupungin reunoilla niin helposti, koska vanhaa kaupunkia ympäröi muuri. Vaikka hotelli oli muurin ulkopuolelle, niin löysin itseni kameran kanssa muurin sisäpuolelta aina, kun se oli mahdollista. Onneksi tulin paikalle hyvissä ajoin, enkä pitänyt kiirettä kotiinlähdön kanssa.
Kotoa lähtiessä lämpötila oli suurin piirtein sama kuin perillä, mutta meillä oli kylmä tuuli. Saarella mereltä tuuli lämpimästi, mihin en oikein osannut varautua. matkan lopputuloksena mukaan tuli villan lisäksi siis kameran verran valokuvia raunioista, kirkoista, mukulakivikaduista ja maisemista. Vanhoja tuulimyllyjäkin kävin katsomassa ihan lähietäisyydeltä, vanhat myllyt ovat aina kiehtova kuvauskohde.
Meri, vanhat talot, mukulakivikadut, muurit, kirkot ja rauniot, kapeat kujat, vihreät polut, tuulimyllyt ja lempeä tuuli, ihana miljöö tapaamiselle. |
Postauksesta taisi tulla nyt matkakertomus, käpyilylle ei jäänyt niin paljon aikaa, ehkä tulevalla viikolla olen taas palannut arkeen ja käpypitsin pariin.
Syksyn ensimmäiset lumihiutaleet käpypitsistä. |
Ensilunta odotellessa etsiskelin lumihiutaleiden malleja internetistä. Päädyin pieneen helmikoristeiseen tähtihiutaleeseen.
Tämän mallin olisi voinut tehdä ohuemmastakin langasta, mutta valitsin virkkauslangan. Siemenhelmet ovat pieniä, mutta toisaalta uppoavat lankaan kiinteästi ja lumitähdestä tulee hohtava ilman irrallisen tuntuisia helmiä. Löysin lipastostani siemenhelmen sävyisiä metallihelmiä, jotka sopivat hyvin pieniin hiutaleisiin.
Pieniä hiutaleita tuli neljä kappaletta, koska ajattelin laittaa niihin korvakorutapit tai koukut. Halusin vertailla viisisakaraista ja kuusisakaraista hiutaletta ja nähdä kumpiko sopii korvakoruun paremmin. Ovat toki eri näköisiä, mutta kumpiko on parempi sinun mielestäsi?
Aitoja ja käpyiltyjä tammenlehtiä. |
Ruskalehdet putoavat puista ja luonto on värikkäimmillään. Tänä vuonna eteläisessä osassa maata oli loistava ruska, joka tosin on vähitellen haalistumassa syyssateiden pudottaessa lehtiä maahan. Tässä tunnelmassa selailin Instagramia ihailin Lilliantatlace nimimerkin hienoa käpypitsillä toteutettua tammenlehtikuviota. Julkaisu sisälsi ohjeen, jota en malttanut olla kokeilematta.
Valitsin väreiksi ruskan värin ja keltaisen Lizbeth 40 langan. Kuvittelin tekeväni näistä korvakoruja, kirjanmerkkejä tms. Lehden pituudeksi tuli 5 cm. Värisävyiksi olisin voinut valita myös vihreistä.
Meillä tammenlehdet ovat vihreitä, haalistuvat ja muuttuvat lopulta ruskeiksi, Varsinaiset värikkäät lehdet löytyvät paremmin vaahterasta, joten värivalinta ei nyt seuraa luonnon palettia, jota usein mielelläni käytän.
Levitin lehdille tekstiili decoupage lakkaa tapani mukaan.
Viikko on mennyt ilman, että olen käpyillyt solmuakaan. Tilanne on hyvin harvinainen.
Otin maanantaina kolmannen koronarokotuksen, en tiedä oliko se edes tarpeen. Joka tapauksessa sain tiistaiksi melko korkean kuumeen ja loppuviikko on mennyt laiskotellessa.
Ajattelin tänään esitellä korvakorut, jotka olen tehnyt ehkä jo ennen koronaa. Olen käyttänyt näitä hyvin paljon ja pidän kovasti niiden metallisista siemenhelmistä ja punaisista kristalleista. Itse asiassa tein myös toiset vedenvihreillä kristalleilla.
Minusta pitkä muoto on mukava ja sopii helposti mihin tahansa asuun, käpypitsikorut ovat sopivan näyttävät, mutta eivät liian juhlavat. Korun pituus on 4,5 cm.
Tein näitä käpypitsikoruja myös markkinoille myyntiin, mutta yllätyksekseni ne eivät olleet kiinnostavia. Muutenkin olen hämmästellyt, että ostajien suosituin korvakorumuoto on pyöreä. Ehkä se on vain sopiva muoto suurimmalle osalle suomalaisia kasvonpiirteitä. En tiedä, onko myös laajempi ilmiö. Voihan se olla myös viime kesän trendeihin liittyvä asia, en voi tietää.
Käpypitsikoru Ksenija Shvedenkon ohjeella |
Lähikuvaa levitetystä korusta. |
Syksyn perhonen ruskan väreissä |
Yksinkertaisessa kaulakorussa kaksi sinistä. |
Lähikuvaa kuviosta |
Suuria renkaita ja kaaria |
Jatkan edelleen kaulakoruilla ja paksuilla langoilla. Tarvitsen käpypitsi kaulakoruja varastoon seuraavia markkinoita varten. Ei ehkä ole aikaa tehdä sellaisia, jotka menisivät helposti kaupaksi, mutta teen joitain nopeasti valmistuvia, joilla saa lisää näyttävyyttä myyntipöytään.
Tyttäreni jatkaa edelleen kierrätyslasin työstämistä, ja minulla pitää olla myös jotain käpypitsiä myyntipöydälle, kun lähdetään seuraaville markkinoille. Lisäksi minulla on haaveita markkinapaikan ja teltan varustuksen täydentämiseksi.
Ruskean kaulakorun käpyilin Lizbeth 20 langasta ja melko suurilla kaarilla ja renkailla. Suuret kaaret ja renkaat valmistuvat nopeasti ja korusta tulee näyttävä. Laskin sen varaan, että erikoinen koru voi olla myös kiinnostava. Toki kaikki tiedämme, että laiskoin ajatuksin tehdyt päätökset eivät yleensä johda parhaaseen lopputulokseen.
Lanka vaikuttaa paksummalta, koska käytin koko ajan tasapainotettua solmua, etteivät kaaret kierry liikaa. Helmet on ostettu helmikaupasta. Lasihelmissä on helmiäishohtoinen pinnoite, joten niitä on käsiteltävä samalla varovaisuudella kuin aitojakin helmiä.
Kiinnitykseen löysin ketjua, ruskeat lenkit ja lukon. Kaikki on ostettu nikkelivapaina. Välillä mietin, olisiko turvallisinta siirtyä kokonaan kirurginteräksisiin koruosiin. Voiko aina luottaa pinnoitettujen korunosien kestävyyteen. Tätä olemme myös tyttäreni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon, vaikka vahinkoja ei tiettävästi ole käynytkään.
Neulatekniikkaa ja Miyuki - helmiä |
Tämän korun tein virkkauslangalla ja käpyilyneulalla. Neula oli liian ohut tälle langalle ja lopputuloksesta tuli epätasainen. Tämän luulen johtuvan siitä, että olen käpyillyt neulatekniikalla liian vähän viime aikoina. Pitäisi harjoitella useammin. Virkkauslangassa on Miyuki-helmet kuten viimeviikoisessakin korussa.
Kiinnitykseen olisin tarvinnut ketjua, mutta minun viimeinen vaalea ketjuni ei herättänyt luottamusta laadusta, joten kiinnitin muutaman lenkin ketjuksi. Toivottavasti nämä pysyvät. Korun tutoriaalin osoite täältä.
Toisinaan väärällä neulalla tehdyt korut tuntuvat epätasaisilta ja epäonnistuneilta, silti pitäisi muistaa, että ulkopuoliset ehkä kuitenkin mieltävät korun siroksi, onhan se paljon sirompi kuin esimerkiksi virkaten tehdyt korut, jotka ovat ovat myös kauniita.
kaulakoru Lecosedellaanto - kanavalta |
Korusetti virkkauslangasta |