Vintage - käpyilyä vanhasta ohjekirjasta

Vintagepitsejä syksyisenä sadepäivänä

Tein äskettäin vähän reunapitsiä vanhasta kirjasta; ”Tatting, A Potpourri of Patterns”, jossa on 1800- luvun ja 1900- luvun alun malleja. Nyt innostuin käpyilemään pyöreitä kuvioita samasta kirjasta. Sukkulassakin oli vielä samaa lankaa, joten sillä lähdin tekemään uusia kuvioita.

Kuviot ovat kaikki kirjan eri sivuilta ja erilaisia. Kaikkia käpypitsejä yhdistää vintagen tasapaino ja lumo. Mistä se johtuu ja mikä sen tekee? Sitä pohdiskelin mielessäni, eikä vastaus kysymykseen löytynyt Ecrun värisestä langasta. Varmasti ajan kauneuskäsite vaikutti asiaan ja antoi koristeellisuutta käsityölle.

Ohjeet ovat ajalta, jolloin suunnittelun periaatteena ei vielä tavoiteltu minimalismia, yksinkertaisuutta ja pelkistettyjä selkeitä linjoja. Käsitöitä tehtiin enemmän ja hyväksyttiin ajatus, että kaikkea ei saa valmiiksi heti tai edes nopeasti. Kauniiin lopputuloksen vuoksi oltiin valmiita uhraamaan aikaa enemmän kuin tänä päivänä. 

Perinteisen pitsin olemus

Meillä jokaisella on muistot mummojen kauniista pitsiliinoista, joita ennen kaikki mummot osasivat virkata ja neuloa. Minun mummoni virkkasi myös sänkyihin päiväpeitteitä. Pitsit koristivat kodin ja loivat rauhallista ja tyynen juhlavaa tunnelmaa olohuoneisiin. Minulla on yhä kaapissa joitain liinoja ja mummon virkkaama päiväpeite, jonka käyttöönottamisesta haaveilen. Pelottaa vain, että se likaantuu tai menee rikki. Toistaiseksi vielä kerään rohkeutta ottaa aarteita arkikäyttöön.

Valitsin kirjasta kauniita medaljonkikuvioita ja tarkastelin samalla käpypitsiohjeita kirjassa. Havaitsin pitseissä seuraavia piirteitä:

•         pitsi on ohutta lankaa ja on yleensä ilmava ja kevyt, mutta tiivis, jolloin kuviosta tulee yhtenäinen
•         kaaret ovat maltillisia, ei liian pitkiä, jolloin kuvio on selkeä ja yhtenäinen, eikä siinä ole suuria reikiä
•         kuvio voi olla tiivis, mutta silloin siinä on selkeä keskus ja usein myös selkeät reunat, jotka hahmottuvat erillisinä osina.
•         Suurin osa renkaista on keskenään samankokoisia, mikä tekee kuviosta rauhallisen ja tasapainoisen
•         nirkot erottuvat selkeästi ja niitä on paljon, jolloin kuviosta tulee koristeellinen ja kevyt
•         Useita renkaita lähtee samasta kohdasta tai kiinnittyy samaan nirkkoon, jotta kuviosta tulee mielenkiintoinen ja uniikki
•         Pyöreissä kukissa on useammin kuusi- kuin viisi terälehteä, jolloin kuviosta tulee symmetrinen
•         Yhden sukkulan töissä kuvio-osat voivat kiinnittyä toisiinsa yhdellä langalla, jolloin kuviosta tulee herkkä ja hauras.

Nämä ovat siis pohdiskelua ja havaintoja, eivätkä perustu mihinkään tutkimukseen. Havaintoaineistona on vain tämä yksi kirja ja sen ohjeet 1800 – luvulta.  Pinterestissä on vintagepitsejä, joita voisi näihin havaintoihin verrata ja samalla jakaa kuvia. Vintage käpypitsiohjeita löytyy antiikkiohjekirjastossa.

 

Pyöreiden kuvioiden rakenne

 

Pyöreiden kuvioiden symmetria luo tasapainoa, siksi kukassa on useimmiten terälehtiä parillinen määrä. Keskuskuvio on yksinkertainen ja koristeellisuus lisääntyy reunoja kohti. Reunakuviossa vuorottelevat erilaiset kuvio-osat. Suuret medaljongit vaativat kevyen, kuvioita yhdistävän reunuksen.

Pienet renkaat kiinnittyvät suurempiin renkaisiin ja kaarien välissä on kaksi rengasta. Nämä kuviot eivät kuulu yhteen, mutta voisi hyvin kuvitella, että on suunniteltu käytettäväksi yhdessä.

 

Tiivis kuvio yksinkertaiseen keskustaan on muodostunut kun on kiinnitetty kaksi rengasta samaan keskuskuvion nirkkoon

 

Selkeät kuviot vuorottelevat pienten nirkkorengasryhmien kanssa, jolloin kuviot erottuvat kauniisti.

 

Seuraavassa voisi olla sipulirenkaita, mutta tässä keskusrengas on tehty ulomman kaaren puoliväliin ja kiinnitetty keskeltä kohti kuvion keskustaa. Sitten on tehty toinen puoli kaaresta ja sipulikuvio valmiiksi. Ilman reunan kerroksia lopputulos oli kukkamaisempi kuin perinteisessä sipulirenkaassa.

 

Kuvioiden käyttö somisteena

Yksittäinen vintageympyrä on kaunis sellaisenaan ja suunnittelin mielessäni riippuvia ikkunakoristeita tai mobileita. Edellyttäen, että näitä olisi vielä muutama enemmän. Jos samaan koristeeseen laittaisi virkattuja osia, niin käpypitsin sirous korostuisi entistä enemmän. En ole sekoittanut eri tekniikoilla tehtyjä pitsejä, mikä voi olla kokeilemisen arvoinen idea.

Näitä olisi kiva ommella kiinni johonkin lähelle toisiaan, ryhmäksi. Samaan ryhmään valitsisin samoja elementtejä sisältäviä kuvioita. Yhteen ryhmään sellaisia, joissa useampi rengas kiinnittyy samaan nirkkoon, toisessa ryhmässä voisi olla selkeä kukka kuvio keskellä jne. Usein ympyrän ulkoreunalla on paljon nirkkoja, joista kuvion voi upottaa tekstiiliin ompelemalla nirkoista kiinni kankaan aukkoon. 

Kirjassa kuvioita oli kiinnitetty paitoihin, pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, alusliinoihin, lampunvarjostimiin ja kauluksiin. Kaikkea on haluttu koristella jo sata vuotta sitten ja pitsejä on tehty paljon. Valitettavasti luulen, että pitsintekijöillä ei välttämättä ole itsellä ollut varaa käyttää näitä kauniita käpypitsejä. 10 x pitsi  Styleroom-kodeissa -sivulla lisää pitsinkäyttöideoita.