Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa

Käpypitsikruunu auringon valossa

Suomen Käpypitsiyhdistyksen etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä. Siitä tämän päivän teema.

Yhdistyksen etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.

Käpypitsiyhdistyksen etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.

 

Frivoliteetti

Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”. Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.

• Frivoliteetti oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä ihmettele. 
• Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta. 
• Näinhän lainasanoja on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä säilymään elävänä. 
• Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg 

Meidän suomalainen käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä; kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.

On hienoa, että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.

.

Muutama frivoliteettihavainto internetistä

• Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932. 
• Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook

Frivvoliteettipitsin virkkausta

• Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.

Frivoliteetti 1980-luvulla

Frivoliteettipitsi mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.

• Silloin työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
• Pitsiin ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen sanasto vaatii. 
• Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.

Pieni kysely

1. Kysynkin nyt sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista. 
2. Minä kiinnostuin käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella käpyilyä? 
3. Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä  postauksen kommettina, sähköpostilla tai blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Pitsiohjeet ennen internettiä

Tekniikkaohjeiden lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi  Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter". 

Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"

Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.

Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)

 

Kruunu

Tein siis tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40, johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.

Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna

Olen joskus ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen tähän käyttöön.

Kovetusprojekti

Nykyään näkee harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.

vihkikruunu

Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu. Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.