Pitsilangan värinä ecru. |
Vanha pitsi
Reunapitsejä en ole paljon tehnyt. Tämä johtuu kai siitä,
että nykyään ei ole juurikaan koristeltavia reunoja, kun käytetään froteepyyhkeitä,
pussilakanoita, käytännöllisiä likaa hylkiviä pöytäliinoja ja nenäliinatkin tehdään
paperista.
Kaapista minulla kyllä löytyy vanhoja suvusta perittyjä lakanoita
virkatulla välipitsillä, mutta niitä ei ole käytetty vuosiin.
Säilytän lakanoita huolellisesti, jos joku lapsistani joskus
haluaa päästää luovuutensa valloilleen ja tekee niistä jotain uutta.
·
Vanhojen pitsien uusiokäyttö on nykyajan
käsityöharrastus ja sisustustrendi.
·
Uusiokäyttö kunnioittaa vanhoja
käsityöperinteitä ja käsityöläisten työtä.
·
Lisäksi lanka lämpimänä pehmeänä materiaalina
tuo kodikkuutta ja pehmeyttä sisustukseen kauniilla tavalla, jota ihailin
Lauran blogissa Dishfunctional Designs .
Ehkä jonain päivänä
saatan kokeilla itsekin, jos saan lapsilta luvan ottaa lakanoita.
Pitsiohjekirja
Selailin kirjaa, ”Tatting a Potpourri of Patterns”, jossa on
julkaistu uudestaan vanhat kirjat; Corticelli, lessons in tatting (1916) ja Practical Tatting Book No. 1 by Deaconess.
Olen ostanut tämän 1993 julkaistun kirjan käytettynä ja se on jo osittain irtolehtipainos.
Kirjaan on koottu 1800 luvun ohjeita, joista valitsin työhön pienen sievän
kukka-aiheisen reunapitsin.
Barbara Fosterin Handy Hands julkaisu vuodelta 1993 |
Täytyy sanoa, että uudempia ohjeita enemmän tehneenä on vähän epämukavaa lukea ohje tekstistä, kun kuva on jopa viereisellä sivulla, eikä tekstin vieressä. Kuvien lisääminen tekstiin on nykyisessä visuaalisessa maailmassa niin paljon helpompaa. Aina ei jaksa käsittää vanhan maailman monimutkaista ja hidasta esitystapaa, joka kuitenkin loi pohjan nykytekniikalle ja josta tunnen kiitollisuutta entisaikojen pitsintekijöille.
Nykyset kaaviot, joihin on kirjoitettu solmumäärä,
on helppo seurata ja etsimänsä solmumäärän näkee yhdellä silmäyksellä. Nyt
kuitenkin mennään vanhalla tyylillä.
Lähikuvaa kiertyvistä kukista. |
Pitsi
Tässä kahden sukkulan kukkakuvioisessa pitsissä kukan terälehdet tehdään toisella sukkulalla ja sitten lisätään kukan keskusta toisella sukkulalla käpyillen. Tämä tekniikka tekee kukasta kevyen ja mallista ilmavan, varmaan tässä on syy miksi valitsin juuri tämän ohjeen. Kiristäminen ja kuvio on haastavaa ja minulla ainakaan kukat eivät pysy asennossa ilman höyrytystä.
Mietin, että voisinkin jättää pitsin näin, vähän elävämmäksi. Viimeistely riippuu tietysti käyttökohteesta ja käyttö siitä, kuinka pitkän pitsin jaksan tehdä. Lankana pitsissä on Lizbeth 40.
I think the repurposing of old lace and craft work is a wonderful idea. Yes, those old fashioned patterns can be very difficult to follow! Could you perhaps draw your own scheme? Translate it as it were. I like your idea of not flattening the braid.
VastaaPoistaThank you for the comment. I would already like to look at my old lace. But first I need to sew a little skinfell yet to get the sheepskin work done 🙂
PoistaI love the pattern! The overlap gives it character and I like this variation of an onion ring effect.
VastaaPoistaI, too, find it difficult at times to decipher vintage patterns and end up making my own sketches and notations.
The vintage designs are beautiful and balanced and worth the effort. 💙
Poista