Kevätliina 2020

Liina juhannusruusujen kanssa valkoisella taustalla

Koko kevään kestänyt liinaprojekti on vihdoin valmis. Renulekin tämä vuoden liina alkoi kukkamaisella keskustalla. Ajattelin sitä aurinkona, jonka ympärille laitoin kesäisiä sinitaivaan värejä. Aloitin siis auringosta ja lisäsin keltaisia päivänsäteitä koko liinan alueelle. Vähän kauemmaksi keskustasta lisäsin valkoisia poutapilviä ja pilvenhattaroita.

Aluksi pelkäsin, että taivaansinistä tuli liinaan liian vähän. Nyt valmista liina katsoessa huomaan, että tumman sininen olisi voinut olla pienemmässä roolissa ja vaalean sinistä on riittävästi. Ehkä keltainen on se väri, jota olisi voinut olla runsaammin. Liina on kuitenkin valmis ja värit jonkunlaisessa tasapainossa.

Sain liinan valmiiksi juhannukseksi, vaikka ei nyt mitään suurempia juhlia ollutkaan, johon olisin halunnut laittaa sen esille. Meillä lasten lapsuusjuhannuksiin kuuluu merituuli ja sitä käytiin haistelemassa tänäkin vuonna. Syötiin lounas rantakalliolla. Samalla pistäydyttiin tervehtimässä ukkia vanhalla hylkeenpyyntivajalla, mistä ukin kesäisin parhaiten löytää.

Merimaisema hyljevajan ikkunasta

 Juhannusiltaa sitten mentiin viettämään uimarannalle. Toivomus oli, että uidaan järvessä eikä meressä, joten jouduttiin vaihtamaan paikkakuntaa kesken päivän. Halusin esitellä lapsille uimarannan, jossa olen lapsena käynyt oman isoisäni kanssa uimassa. Ranta ylitti tyytöjen odotukset, joten voin huokaista helpotuksesta ja yrittää samaistua muumipeikon juhannusmietteisiin.

Tässä runossa on mielestäni kaikki oleellinen ja muistutus, että aina ei tarvitse hössöttää, suunnitella ja järjestää mitään erikoista. Juhannus tulee joka vuosi järjestämättäkin ihan itsestään ja löytyy kesästä ja valoisasta yöstä luonnostaan ihan valmiina nautittavaksi.

 

Muumipeikon juhannusruno

 

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

 

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

 

– Tove Jansson –

 

Liinasta vielä toinen kuva lasipöydällä otettuna. Värisävyt vaihtuvat taustan mukaan, tässä tummalla taustalla väritkin ovat paljon tummemmat ja tulevat paremmin esiin. Ehkä ajatus auringonpaisteesta tuli selkeämmin esiin valkoisella taustalla. 

Vaikea sanoa, kumpi on parempi tausta.Täytyy varmaan vaihtaa liinan paikkaa tunnelman mukaan; onko tarpeen lisätä voimakkaampia värejä vaiko keveyttä sisustukseen. 

Melkein unohdin mainita, että liinan lopullinen halkaisija on n. 50 cm.

Liina tummalla taustalla lasipöydällä.