Käpypitsiruusuke laukun somisteena

 

Pieniä laukkuja kesäkäyttöön.

Olen viisi vuotta kesät talvet käyttänyt käsilaukkuna yksinomaan huovutettua villalaukkua . Se on tuntunut aina sopivimmalta vaihtoehdolta. Nyt kävi kuitenkin niin, että tuo huovutettu hihna alkaa kulua poikki ja vaatii korjausta.  Olen miettinyt, korjaanko huovuttamalla vai vahvistamalla, vai käytänkö molemmat keinot. Myös käpypitsikuvion verihelttaseitikkilanka on paikoin vähän kulunut, mutta sen voin korjata, koska siihen sopivaa lankaa on tallella.

• Yritin väistää ongelmaa käyttämällä vaatteita, joissa on riittävän suuret taskut välttämättömille pikkutavaroille. 
• Kesähelle vaati vaihtamaan kevyempään ja olin pulassa laukkuni kanssa. 
• Päätin ommella vanhoista kankaista muutaman laukun korjaamaan tilannetta ainakin näin kesän ajaksi.  
• Ehkä talvella mietin jotain pysyvämpää ratkaisua.

Minulla oli tarvikkeitakin kotona, vain pari vetoketjua jouduin ostamaan. Leikkasin kolmen laukun kankaat, mutta toistaiseksi ehdin ommella vain kaksi. Kankaat ovat paksuja puuvillakankaita, jotka ovat olleet joskus verhoina jakamassa lastenhuonetta kahteen osaan.

 

Laukut

Omistan ompelukoneen, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän. Tunnen koneompelua enemmän omakseni lankakäsityöt ja jopa käsin ompelun. Toisinaan kuitenkin päätän yrittää. Jos harjoittelisin useammin, niin ehkä saumat suoristuisivat taidon kasvaessa. Oletko miettinyt minkä käsityötekniikan sinä valitset viimeisenä, missä taidot ovat eniten perustasolla, eikä niin huvittaisi ryhtyä toimeen?

Hain ohjeet laukkuihin internetistä, jossa on turvallisia tutoriaaleja, joiden kanssa on helpompi onnistua.

Ensimmäiseksi ompelin sinisen laukun. Laukussa oli minulle riittävästi haastetta. Magneettisolkikin löytyi kotoa (vielä jäi kolme solkea jäljelle tuleviin harjoituksiin). Tähän laukkuun tein taskun läppään magneettisoljen päälle pienen käpypitsikoristeruusukkeen. Laukku vaikutti pieneltä, mutta sain sinne kuitenkin helposti mahtumaan kaiken välttämättömän; kukkaron, puhelimet, avaimet jne.

Toisen laukun tein kukkakankaasta yksinkertaisemman tutoriaalin mukaan. Tämä kangas sopi tarkoitukseen hyvin. Minulla on varmaan joku kukkakuosikausi menossa, kun viime viikolla tein kukkakorut ja nyt kukkakuosi näyttää kankaassa mukavalta.

Tämä laukku on myös sopiva, mutta taskuja siinä on vain yksi sisätasku. Se ei ole aivan yhtä kätevä kuin tuo sininen, mutta toimii kuitenkin. Tässä tein havainnon, että laukussa on aina hyvä olla tasku ulkopuolella. Siihen saa laitettua auton avaimet, jotka sitten löytyvät nopeammin kuin laukun sisältä etsien.

 

Vintageruusuke sinisessä laukussa.

Ruusuke

Käpypitsiruusukkeeseen valitsin vintagemallin. Käpyilin ruusukkeen melko ohuella langalla ja siitä tuli pieni, lähes huomaamaton. Minusta tähän laukkuun ei näyttävämpi oikein sovi. Ohje oli vanha, mutta malli yksinkertainen. Ohjeen ruusuke oli tehty neulalla, mutta minä tein sukkulalla. Harvoin tulee vaihdettua välinettä, vaikka olisi hyvä ylläpitää frivoliteetin tekemisen rutiini sujuvana myös neulalla.

Kovetin ruusukkeen tekstiili-decoupagelakalla ennen laukkuun kiinnittämistä. Ehkä se säilyy ryhdikkäämpänä näin.

Kesäkukkakoruihin käpyilty manteleita

 

Korukukat kristallilautasella kuvattuna.

Kesähelteet vain jatkuvat. Kesän kukat kukkivat. Meillä on jopa saatu sadetta silloin tällöin niin, että luonto ei aivan kuivu. Tein kesäkukkakorvakorut yhä edelleen kevään käpypitsiliinan sukkuloita tyhjentämällä. Voimakas oranssinpunainen väri sopii kesäkukkiin ja valkoinen vielä korostaa kukan kirkasta väriä.

Käytän harvoin tappikorvakoruja ja vielä harvemmin pyöreitä koruja, mutta näihin olen tyytyväinen. Nämä korut tuntuivat ihan omilta heti kun sovitin. Luulen, että näistä tulee loppukesän suosikkiasusteeni.

 

Mantelit

Minun epätasaiselle luonteelleni tasaisen mantelin tekeminen on aina haaste. Siksi kävi tälläkin kerralla niin, että aloitin ja kolmen mantelin jälkeen leikkasin langat poikki ja aloitin uudestaan. Harjoitusmantelit olisi voinut tehdä ihan muuten vain ennen kuin aloittaa varsinaisen työn.

Minä luotan muistiini ja tasaiseen käsialaani ja aloitan mantelityöt aina reippaasti luottaen, että mantelit ovat heti kauniita. Aloitan työt yleensä kuitenkin kaksi tai kolme kertaa, ennen kuin olen tyytyväinen mantelin tasaisuuteen. Onko sinulla jotain tiettyä tekniikkaa, johon täytyy totutella aina uudestaan ja uudestaan?

 

Mantelikukat

Korujen ohje on Dagmar Pezzuton malli joka löytyy Georgia Seitz sivulta PDF - linkkinä..  Nirkot ovat ohjeessa hyvin tasaiset, koska niiden tekemisessä on käytetty apuna hammastikkua. Minä tein taas käsivaraiset nirkot, ja lopputulos oli sangen eläväinen. En vaan malttanut lähteä etsimään hammastikkuja, kai niitä olisi kaapista löytynyt.

Muutoksena alkuperäiseen ohjeeseen

•  pieni rengas helmen alla antamassa ryhtiä kukalle. Kukkien tasaista pyöreää muotoa varmistin myös kovettamalla terälehdet tasaisen pyöreään muotoon samalla vahvemmalla kovetteella kuin kruunussa viime viikolla.
• Tein ohjeesta vain ensimmäisen kerroksen. Alkuperäisessä ohjeessa on kaksi kerrosta terälehtiä. Toisen kerroksen terälehdet nousevat pystyyn kukan keskelle.
• Ohjeen ensimmäisessä kerroksessa on kuusi terälehteä, minulla 7, jotta sain kukkaan vähän runsautta ja pääsin irti symmetriasta.

Korun koko korvassa.

Lankana edelleen Lizbeth 40 ja kukan halkaisijaksi tuli n. 2 cm, joka on minulle sopiva tappikorukuvion koko. Olen katsellut tätä käpypitsikukkaohjetta joskus aiemmin ajatellen, että tämä sopisi vappu - teemaan kun muistuttaa muodoltaan hyrrää tai vesiratasta, joka pyörii lakkaamatta eteenpäin. Nyt kuitenkin kirkkaalla värillä sain siitä kesäkukat.

Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa

Käpypitsikruunu auringon valossa

Suomen Käpypitsiyhdistyksen etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä. Siitä tämän päivän teema.

Yhdistyksen etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.

Käpypitsiyhdistyksen etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.

 

Frivoliteetti

Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”. Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.

• Frivoliteetti oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä ihmettele. 
• Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta. 
• Näinhän lainasanoja on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä säilymään elävänä. 
• Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg 

Meidän suomalainen käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä; kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.

On hienoa, että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.

.

Muutama frivoliteettihavainto internetistä

• Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932. 
• Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook

Frivvoliteettipitsin virkkausta

• Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.

Frivoliteetti 1980-luvulla

Frivoliteettipitsi mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.

• Silloin työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
• Pitsiin ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen sanasto vaatii. 
• Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.

Pieni kysely

1. Kysynkin nyt sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista. 
2. Minä kiinnostuin käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella käpyilyä? 
3. Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä  postauksen kommettina, sähköpostilla tai blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Pitsiohjeet ennen internettiä

Tekniikkaohjeiden lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi  Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter". 

Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"

Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.

Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)

 

Kruunu

Tein siis tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40, johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.

Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna

Olen joskus ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen tähän käyttöön.

Kovetusprojekti

Nykyään näkee harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.

vihkikruunu

Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu. Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.

Sukkulantyhjennysperhonen

 

Punainen käpypitsiperhonen

Kesästä tulikin helteinen. Ukkosia on ollut niin usein, että rankkasateet ovat pesseet autonkin puolestani. Helle ja lämmin ilma ovat hetkellisesti mukavia, mutta minä kaipaisin vaihtelevaa kesäsäätä.

Juhannusta vietettiin perinteisesti merituulen äärellä vaikkakin tänä vuonna vähän viiveellä. Kun ukkosesta raesateineen lähdettiin kauniiseen ilmaan rannikolle, niin raikas merituuli, rauha ja cityluonto tuntuivat ylellisestä. Syötiin rauhassa rantakalliolla pizzaa, kuunneltiin laineiden liplatusta rantakiviin ja katseltiin rantalintujen elämää kaukana hyttysistä ja paarmoista.

Juhannuksen rantalintuja

 

Kesäperhonen

Viimevuotiseen tapaani tyhjentelin liinan jälkeen sukkuloita langoista ja tein kesäperhosen. Tällä kerralla valitsin ohjeen Pinterestistä. Kuvio vaikutti vanhalta, en kuitenkaan löytänyt sitä mistään kirjasta. Joten en tiedä mallin alkuperää, Jos tiedät ja tunnistat ohjeen, niin mielelläni kuulisin, kenen malli ja missä julkaistu. Tein tämän nyt tuosta nimettömästä lähteestä.

Vanhat ohjeet ovat usein sellaisia, että lanka täytyy katkasta ja päätellä monta kertaa; tässäkin tehdään ohjeen mukaan yksi siipi kokonaan ennen kuin aloitetaan toista. Jos olisin tehnyt perhosen yksivärisenä (mikä olisi ollut järkevää), niin olisin ehkä muuttanut käpyilyjärjestystä. Nyt noudatin ohjetta, koska vaihdoin lankaakin usein. Perhosesta tuli liian räikeä, mutta sille ei ollut vaihtoehtoa, kun materiaalina oli liinan värit ja puolitäydet sukkulat.

Kassi viime vuoden perhosesta

Eksyin sivulle, jossa voi painaa omia kuvia vaateisiin, kasseihin ja mukeihin, joten ryhdyin tuumasta toiseen.

Käpypitsi on haastava. Kokeilin erilaisia malleja, mutta hyvin usein sain vastauksen, että kuvan laatu ei riitä. Huomasin, että juuri ohuesta langasta tehdyt pitsit ovat suurennoksissa erityisen haastavia. Onneksi tämä perhonen oli painokelpoinen.Viime vuoden liinassa ja perhosessa väritkin olivat hillitymmät kuin tänä vuonne, joten tästä tuli ihan kaunis käpyilytarvikekassi. 

Tilasin myös mukin käpyilyhetkiä varten. Kokeilin erilaisia kuvioita, ja jonain päivänä tilaan vielä hupparin tai t-paidankin käpypitsi-teemalla, kunhan keksin mikä kuva on paras.

Käpypitsi - teemakassi

Kevään käpypitsiliina valmistui

Pitsiliinan taustalla lakattua mäntypöytää.

Kesä on alkanut ennen kuin kevään urakka päättyi ja liina valmistui. Hellejakso väsyttää ja olen muutaman kerran nukahtanut tuoliin käsityö tai tietokone käsissäni, tosin unirytmi ei ole tasoittunut koronan jälkeen vielä muutenkaan, joten ehkä en voi yksin hellettä syyttää. 

Kevät oli kostea ja nyt on lämmin, joten kasvit kasvavat ja luonto vihertää. Niityn kukat kukkivat pientareilla ja juhannukseksi löytyisi helposti 7 kukkaa tyynyn alle, ehkä täytyy lapsia muistuttaa vanhasta juhannustaiasta.

Käpypitsiliinan halkaisijaksi tuli 58 cm, mikä on suurempi kuin viime kevään sinisessä käpyilyssä

 

Värivalinta

Mietin pitkään reunan väriä. Jos olisin valinnut keltaisen tai punaisen reunuksen, niin reunan oranssinpunaiset kukat olisivat erottuneet selvemmin. Mikä tahansa väreistä olisi sopinut reunukseen. Liinan kokonaisuus ja tunnelma olisivat vain olleet erilasia erivärisissä reunuksissa. Päätöksenteko on toisinaan vaikeaa.

Oranssia väriä valitessani ajattelin, että liinan aiemmat oranssit raidat ovat hyvin selkeitä ja oranssia väriä on liinassa vähemmän kuin muita. Alun perin kuvittelin liinan punaisemmaksi, lopputulos on kuitenkin oranssi, ensimmäisestä kerroksesta viimeiseen kerrokseen asti. Olen tyytyväinen, eikä minulla ennen tätä liinaa ole koskaan aiemmin ollut oranssia pöytäliinaa.

Liina vuodelta 2019 on suurin piirtein samankokoinen tämän liinani kanssa. Liinan sävy on kuitenkin hento kesäinen vaaleanpunaisen, valkoisen ja vihreän yhdistelmässä

Kaikille liinoille ei löydy pöytää, mutta liinoja voisi vaihtaa vuodenaikojen mukaan: sininen auringonpaisteliina kevääksi, vaaleanpunaista ja valkoista kesäksi, voimakkaan punainen ja oranssi syksyyn. Talven liina puuttuu, siinä voisi olla seuraava teema ensi kevääksi. 

Lampunvalossa bambupöydällä otettu kuva on värien suhteen  paras. Harmi vain, että pöytä on niin kapea, että vain n. puolet liinasta jää näkyviin. En lähde ostamaan bambupöytää liinan takia. Värit eivät ole ihan aitoja keinovalossa.

Bambupöydällä lampun valossa

Matkapitsille japanilainen solmukassi

 

Matkapakkaus keskeneräisille käpypitseille

Kesä etenee ja pandemiatilanne on parempi. Voi taas vähitellen ajatella liikkumista. Minulla on ollut matkakäpyily usein minigrip mini pussissa mukana. Se on toiminut hyvin pienen pitsin, kokoontaitettavien saksien ja ripustettavan minikoukun kanssa.   

Olen tehnyt koukkunauhoja, jotta voisin roikottaa koukkua ranteessa, mutta en oikein ole oppinut tähän työtapaan. Nyt olen huomannut usein kotona käyttäväni virkkuukoukkua ja suunnittelin matkapussia virkkuukoukun matkakäyttöä ajatellen.

 

Matkakäpyily

 Olen ripustanut minikoukun usein huivin hapsuihin, johon olen sen sitten unohtanut roikkumaan pidemmäksikin ajaksi.  Asustekoruna koukku ei ole kovin kaunis.

Yksinkertaisin ratkaisu matkoille olisi käyttää sukkulaa, jossa on koukku. Olen niin tottunut työskentelemään perinteisillä nokkasukkuloilla, että en millään viitsi vaihtaa sukkulaa matkaa varten. Toki minulla on parikin mallia koukkusukkuloita ja ehkä joskus vielä päädyn niihin matkakäpyilyn osalta.

Mietinkin miten muut toimivat. Onko sinulla matkakäpyilyyn erilaiset välineet kuin kotona käpyilyyn? Jos käytät irtokoukkua, niin miten saat sen pysymään tallessa vaikkapa junamatkalla?

Japanilainen solmukassi

 Solmukassi vaikutti kokeilemisen arvoiselta idealta ja ohjeen kanavaksi valikoitui AtelierRuth. Kassi on hyvä saada kiinnitettyä johonkin paikalleen tai sitten ranteen ympärille. Työn aikana voi lanka tulla suoraan kerältä, koska lanka juoksee sujuvasti, vaikka kassi on kiinni.   

Värikkääämpi puoli jäi taustapuolelle.

Tarvittavat kankaat löysin kotoa. Taas kerran hämmästelin, kuinka pehmeää on vanha puuvillakangas. Nykyisin kankaiden valmistuksessa käytetään erilaisia käsittelyaineita, vaikka kangas olisikin 100% puuvillaa, niin taso ei koskaan yllä 1980- luvun pehmeisiin ja tiheisiin puuvillakankaisiin. Sellaisen löysin kaapista vuorikankaaksi. Kuviokangas on lastenhuoneen vanhasta verhosta, joka on 2000-luvulta.

 Pienensin laukun mittoja ohjeesta. 

• Käyttämäni mitat ovat: laukku 20x20cm ja kahvat16x6 ja 9x6 cm. 
• Koko on varmaan sopiva, koska pussiin mahtui jopa suurehko liina, jota olen juuri nyt  käpyilemässä. 
• Tämän suurempaa työtä tuskin otan matkalle mukaan. 
• Ajattelin, että pienempi on mukavampi, 
• jos tämä toimii, niin voin tarvittaessa tehdä isomman kassin esim. neuleelle.

 

Virkkukoukku myös matkakäyttöön

Koska halusin käyttää virkkuukoukkua käpyillessäni myös matkalla, tarvitsin sille laskutilan. Tämän toteutin ompelemalla magneettinauhan palan pienemmän kahvan sisälle. Pienempään siksi, koska se jää solmussa päälle.

Magneettiratkaisu virkkuukoukkua varten

 Ensin ajattelin laittaa magneetin ohuen pussin sisälle, mutta sitten totesin, että kankaita voi olla magneetin päällä vain yksi. Ompeleminen oli hiukan haastavaa, koska magneetti oli aika jäykkä. Lopulta kuitenkin onnistuin, tosin jälki ei ollut kovin siisti. Magneetti palan pituus on 7,5 cm, joka mahtui juuri ja juuri kahvan sisälle. Magneettia minulla ei ollut, joten jouduin sen ostamaan. Nyt sitten olisikin magnettinauhaa vaikka tekisin magneettisäilytyspussit kaikille metallisille käsityövälineille.

Toivottavasti magneettinauha toimii. Huolimatta kankaasta magneetin päällä, sain magneettiin tarttumaan sekä sakset, että virkkuukoukun. Sakset eivät olleet parhaat mahdolliset, enkä käyttäisi tätä magneettia näiden saksien kanssa. Virkkuukoukku tarttui kyllä hyvin magneettiin, joten ehkä tämä toimii sille alustana matkakäytössä. 

Liinan käpyily jatkuu

 

Renulekin kevvätliina 2021 etenee

Pitsiliinan käpyilyä 

Käpypitsiliina jatkuu edelleen. Harkinnan jälkeen valitsin viimeiseen kukkakerrokseen oranssinpunaisen langan. Ajattelin, että puhdas oranssi olisi tehnyt liian räikeän raidan, voin kuitenkin olla väärässä, toisin vaihtoehto jää mielikuvituksen varaan. Valinta on tehty ja tällä käpyillään. Toiseksi viimeinen kerros on menossa ja toiveissa liinan valmistuminen.

Käpyptisikoriste pienessä kukkarossa

Kuulokkeet kukkaron sisällä.

  

Koska blogin tunnisteita eli oikopolkuja kertyy julkaisuihin helposti liian paljon ja selkeys kärsii, olen tehnyt pienille ja vaikeasti luokiteltaville käpypitseilleni kaksi tunnistetta. ”pientä kaunista” ja ”pientä hyödyllistä”. Tänään ajattelin, että pitäisi olla vielä ”pientä omituista”, johon olisi helppo laittaa kaikki kummalliset kokeilut, kuten tämän päivän kukkaro.

Olen joskus ostanut hyvin pienen kukkarokehyksen. Kehys on pyörinyt kaapissa käyttämättä jo useamman vuoden ajan. Nyt otin sen esille, koska ajattelin tekeväni siitä jotain hyödyllistä. Mielessä oli myös käyttää joku vanha tarpeettomaksi jäänyt käpypitsi. Tällä viikolla en ole käpyillyt mitään uutta, aika on mennyt Renulekin kevätliinan kanssa.

 

Nappikuulokkeiden säilytys

Minulla on ollut jo pidempään tarve pienelle pussille tai kukkarolle. Nappikuulokkeet pyörivät käsilaukussa muun tavaran seassa ja pelkään, että tulen vahingossa rikkoneeksi kuulokkeet. Pieni säilytysrasia tai pussi toisivat laitteelle tarvittavan suojan. Olen miettinyt miten muut ovat ratkaisseet ongelman.

Minulla on käytössä jopa useammat kuulokkeet, joten jotain olisi hyvä kehittää. Onko sinulla toimivaa ratkaisua ongelmaan? Joskus minulla oli käsilaukku, jossa oli paljon taskuja. Turhauduin siihen, että etsin aina tarpeellisia tavaroita vääristä taskuista. Nyt on käytössä taas kassi, jossa järjestyksen pitäminen on mahdotonta, mutta kaikki löytyy nopeammin.

 

Kukkaro

Nyt ajattelin tällä kukkarokehyksellä ratkaista ongelmani, mutta tein muutamia virheitä: 

• Kukkarokehys oli turhan pieni ja sen kautta kuulokkeita ei saa pois kukkarosta riittävän hellävaraisesti. 
• Piirsin kaavasta liian pienen, joten kukkarokin jäi pieneksi. 
• Laitan yleensä kasseihin ja kukkaroihin kovikekangasta. Tämä kukkaro oli niin pieni, että kovikekangas oli turhaa ja teki kukkarosta jäykän.
•  Liimasin kehyksen kankaaseen liimalla. En onnistunut enää ompelemaan kehystä kuten olin ajatellut. Toivottavasti liima pitää.

Kukkarosta tuli kuulokkeille liian pieni.

Koska kangas oli jäykkä, niin mielestäni kehyksen kulmakohdat eivät asettuneet kauniisti. Kevensin vaikutelmaa lisäämällä samoja helmiä kuin valitsemassani käpypitsissä. Helmiä oli vielä tallella, vaikka pitsi on käpyilty jo vuonna 2016.

Pitsi oli oikeastaan suunniteltu rintaneulaksi. Minulla kuitenkin on kaksi pitsiä, joihin olen kiinnittänyt neulan, joten olen tehnyt näitä aikanaan useamman. Tämä kappale oli epäonnistuneiden / tarpeettomien pitsien laatikossa, josta otin sen nyt käyttöön. En kyllä löytänyt pitsistä mitään vakavaa virhettä tai muuta syytä miksi olen luokitellut sen epäonnistuneeksi.

Kukkaron käyttö

Kuulokkeet mahtuvat kukkaroon, mutta en silti ota kukkaroa tähän käyttöön. Kukkarokehys on tarkoitettu avaimenperäksi, koska siinä on kiinnityslenkki. Usein avainkukkaroissa avainta voi säilyttää kukkarossa sisällä, mutta tämän kukkaron lenkki ei siihen käänny. Tämä oli siis alun perinkin turhake.

Voisin tietysti viedä kukkaron autoon ja kerätä sinne pysäköintiautomaattiin sopivia kolikoita. Nykyisin kolikkopysäköintiä on melko vähän, mutta on vielä kuitenkin. Keskiviikkona jouduin pysäköimään pikkukaupungissa, jonka pysäköinti maksetaan vielä kolikoilla, onneksi oli sattumalta mukana yksi kolikko. Tämä on ehkä ainoa hyödyllinen keksimäni käyttö pikkukukkarolle, josta taisi lopulta tulla pelkkä koriste.

Kevätliinan käpyilyä

Kevätliina lasipöydällä auringonvalossa.

 

 

Ulkona sataa vettä ja taivas on harmaa. Onnistuin kuitenkin eilen kuvaamaan käpypitsiliinan hetkellä, jolloin aurinko pilkisti pilven raosta. Renulekin kevätliinan käpyily edistyy hitaasti, mutta edistyy kuitenkin koko ajan.

Tein kaksi peräkkäistä kerrosta keltaisella ja kullanvihreällä. Kerrokset ovat aika suuria, ja pelkään, että aiempiin raitoihin nähden uusi väriraita on liian leveä  ja värityksen tasapaino kärsii. Vielä on kuitenkin jäljellä 4 kerrosta, joiden avulla on yritettävä pelastaa tilanne.

Mielessä kävi myös mahdollisuus lopettaa pitsiliina näihin kerroksiin. Reunuksena tuo leveämpi keltainen olisi sopiva juuri tässä, koska keltaista on liinassa melko vähän ja sekin lähellä keskustaa.

Otan kuitenkin riskin ja jatkan pitsiliinan käpyilyä ja värien pohtimista. Ehkä keksin vielä ratkaisun viimeisten kerrosten aikana. On lohdullista tietää, että seuraavat kerrokset ovat nopeampia ja näen valitsemani värit käpypitsiliinassa nopeammin.

käpypitsisolmu neulalla

Välityönä pieniä käpypitsisolmuja neulalla ja sukkulalla.

Kevätliina etenee vähitellen. minulla on vielä kesken hidas kerros 16. Uuden kerroksen ohje on jo odottamassa. Tällä viikolla on ollut muita liinan edelle meneviä kiireitä.

Nyt otin liinasta pienen tauon ja kokeilin pientä kiehtovaa solmua, joka tuli vastaan YouTubessa. Solmuista oli tehty korvakorut, mutta minä keskityin vain solmun harjoitteluun, koska minulla nyt ollut tarvetta nappikorviksille.

Solmut kiehtovat ja kelttikäpyilyssä on minulle sopivasti haastetta ymmärtää miten kuviot muodostuvat. Täytyy olla hyvin huolellinen, ettei joku lenkki kierry väärään suuntaan tai kaari kulje väärällä puolella työtä.

 Kelttisolmuja en voi käpyillä jännityselokuvaa katsoessa. Tosin luulen, että kelttipujotukset vaativat tarkkaa keskittymistä ihan kaikilta muiltakin käpyilijöiltä.

Solmu

Käpyilin solmun Hobby Pointin Anastasijan  ohjeen mukaan neulalla. Ensimmäisessä harjoituksessa oli valkoinen virkkauslanka ja tähän lankaan hiukan ohuehko neula, jolloin solmusta tuli runsas kuten ohjeessa.

Ensimmäisessä yrityksessä onnistuin kääntämään jonkun kuvio-osan väärinpäin ja jouduin yrittämään toisen kerran. En kuitenkaan luopunut toivosta, vaan jatkoin yrittämistä. Onnistuin tekemään kuvion virkkauslangasta, mutta tällä langalla kuvio on mielestäni liian suuri korvakoruihin.

 Hahmottaminenkin jäi liikaa ohjeen seuraamiseksi, ei niinkään solmun ymmärtämiseksi.

Halusin ymmärtää solmun paremmin ja käpyilin toisen harjoituksen sukkulalla Lizbeth 40 langalla, jolloin solmusta tuli pienempi ja väljempi. Nyt oli helpompi ajatella ja seurata oikeasti kuvion kehittymistä ja tajuta kokonaisuus. 

Tämä jälkimmäinen solmu olisi sopivan kokoinen koruun, mutta kuviona liian väljä. En lopulta tehnyt solmuista koruja, vaan jätin solmut harjoitukseksi.

Solmut suoraan edestä kuvattuna ja Euro kertomassa mittasuhteen.

Tämän harjoituksen jälkeen voisin tehdä korut, mutta kun oikeasti pidän hyvin vähän nappikoruja, niin jätän korut tekemättä. Kuvio on kyllä kiva ja luulen tekeväni näitä vielä joskus. On mielenkiintoista, miten koruohjetta seuratessa ajattelee, että kuviosta täytyy tehdä juuri koru vaikka kuvion käyttöä voisi miettiä laajemminkin.

Solmujen jälkeen palaan taas Renulekin selkeän liinan pariin ja ehkäpä laitan käpyilyn taustalle jonkin elokuvan.