sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Neulakäpyilty rannekoru karneolin siruilla

 

Valmis rannekoru ikkunan valossa

Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Tänä vuonna saatiin luminen pakkastalvi, edellisestä on aikaa. Pikkutietä ajellessani otin kuvan metsään peittyvästä ladosta. Latojen aika on ohi ja pian ne lahoavat ja katoavat maisemasta. Heinät korjataan pyöröpaaleihin ja kuljetetaan suoraan karjasuojien lähelle. Ei enää hangolla heinäseipäille kuivumaan ja sitten lähimpään latoon talvivarastoon.

Kuvaan mielelläni latomaisemia, niin kauan kun latoja vielä on. Tämä lumisen ladon ja metsän ohi ajoin tänään.

Luminen latomaisema aamupäivältä



Kaneolin siruja on vielä jäljellä. Suurimmat ja värikkäimmät sirut käytin kaulakoruun ja nyt lajittelin niitä vielä koon mukaan. Tällä kerralla suurimmatkin sirutkin olivat melko pieniä. Valitsin suurimmat sirut seuraavaan käpypitsiin. Edessäpäin oleva haaste on entisiä suurempi, kun mietin mitä teen jäljelle jääneistä pikkuruisista siruista.



Neulakäpyily

   En ole pitkään aikaan tehnyt mitään neulalla. Nyt ajattelin, että saan sirut helpommin tähän pieneen työhön, jos valitsen välineeksi neulan.

  • Neula oli langan paksuuteen nähden hiukan liian paksu. Ajattelin, että se sopii tähän työhön, jossa on epätasaisia kivensiruja.
  • En ehkä jaksanut käydä neuloja läpi ja etsiä sopivaa. Otin tylsyttämäni nukkeneulan, joka ensimmäisenä laatikosta käteen osui.
  • Ehkä neula olisi parempi 20 numeroiselle langalle, mutta
  •  valitsin langan värin perusteella ja tein Lizbeth 40 langasta.


Rannekoru

Valitsin käpypitsimalliksi Hobby Point sivustolta Anastasijan kauniin kuvion, joka mielestäni sopi kiviin hyvin. Jotenkin nuo käpyillyt koukerot tuovat mieleen kelttikuviot. Kivensirut korostavat säännöllisen pyöreitä koukerokuvioita. Ajattelin, että vastakohdat täydentävät toisiaan; tasaisen pyöreät muodot ja rosoiset kivensirut. Valmiin korun vaikutelma on hyvin erilainen kuin korussa ohjevideolla.

Koukeroinen karneolikoru levitettynä


Kivensirujen koko huomioon ottaen olisi ollut viisasta käyttää paksumpaa lankaa. Laitoin kangas-decoupage-lakkaa kuten aina, mutta nyt taidan kovettaa vielä uudestaan tehokkaammalla aineella, jotta painavat kivet eivät vedä hentoa pitsiä aivan mutkalle.

Suurin osa karneolin siruista on kaulakorussa, joka valmistui viime viikolla.


sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Karneoli-käpypitsikoru valmistui

 

Kaksi eriväistä käpyilylankaa kaulakorussa.


Puuhastelin edelleen karneolin sirujen parissa. Yhdellä sukkulalla käpyilty kaulakoru, ja sen osat kiertyivät helposti ja halusin tehdä siitä paremmin paikallaan pysyvän. Tein toisen kerroksen. En kuitenkaan halunnut sitoa uutta kerrosta ensimmäisen kerroksen helmen kohdalta, jotta korun luonne ei muuttuisi. Koru kiertyy edelleen, joskaan ei niin helposti kuin ensimmäisen kerroksen jälkeen. Lisäksi kierteen saa nyt pois ja kääntyneet ojennukseen helpommin tämän uuden käpypitsikerroksen avulla. 


Käpypitsirengasketju kiertyy helposti



Helmet

  • Ostin 58 karneolihelmeä ja onnistuin käyttämään ne lähes kaikki; 
  • 23 ensimmäiseen kerrokseen, 
  • 22 toiseen kerrokseen ja 2 helmeä korvakoruihin. 
  • Viimeinen helmi on hukassa. Luulen sen löytyvän seuraavan siivouksen yhteydessä. 
  • Siruja jäi vielä jäljelle.

Lanka

Langan värin valinta ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Ensin aloitin sadonkorjuun kullan värisellä langalla ja vähän monimutkaisemmalla mallilla. Sitten yksinkertaistin kuvion ja katsoin lankoja tarkemmin. Lopulta päädyin tähän sadonkorjuun oranssiin (Lizbeth 694), joka oli mielestäni lähellä karneolin värimaailmaa ja siten sopivin tähän koruun.

Koru

Omatekoisissa koruissa on se hyvä puoli, että mallin suhteen voi tehdä ratkaisun ja myöhemmin leikata pois vanhan kerroksen ja käpyillä paremman, jos parempi idea ilmestyy.  Minä en ollut ollenkaan varma tästä kuviosta, mutta en nyt parempaakaan tähän keksinyt ja tämä jotenkin toimii. Harvoin näitä kyllä muokkaan. Palaatko sinä vanhoihin töihin ja parantelet niitä myöhemmin?

Koska siruja on jäljellä, käpyilin korvakorut. Korvakoruissa on sama aihe kuin kaulakorussa, mutta renkaat ovat suuremmat. Halusin väljän ja siruja korostavan rakenteen samoilla langoilla, kuin kaulakorussakin. Korvakoruihin en juuri paneutunut, vaan sanoisin niiden olevan sivutuotteita. Näitäkin voi muokata, jos parempi idea syntyy. Vaikka tein nämä setiksi, en ehkä käytä näitä samaan aikaan. Jotenkin ne tuntuvat erillisiltä koruilta.


sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Käpypitsin ja kivensirujen yhdistämisen vaikeus




Karneoli-käpypitsi yhdistelmällä aloitettu koru ikkunan valossa.


 Pakkaset tulivat pidemmäksi aikaa. Minulla oli kahdet vanhat käsineet päällekkäin 25 asteen pakkasessa, eikä se riittänyt. Tiedät varmaan tunteen, kun pakkasella tuulee ja kylmä tuntuu luissa ja ytimissä. Voi olla, että minkäänlaiset käsineet eivät riitä. Ajattelin silti laittaa pitsit syrjään ja neuloa kunnolliset lapaset lopputalveksi ihan alkuperäisrodun villalangasta.

Lankavarasto ei ole täydentynyt ja helmiä ihmettelen edelleen. Helmikauppojen valikoimaa selaillessani tein heräteostoksen ja ostin kasan kivensiruja, joiden kanssa olen puuhastellut viime päivät.

 

Karneoli

 

Olen ihaillut karneolia aina. Siinä värit vaihtelevat ihan vaaleasta tummaan oranssinpunaiseen ja kiven sisäiset halkeamat tuovat mukaan tummanpunaisia, harmaita ja mustia väriläiskiä. Tässä kivessä on huikea väriskaala saman kiviaineksen sisällä. Ei tasaista kohtaa, kuten ei ole ollut minun elämässänikään. Siksi varmaan juuri tähän kiveen olen saanut päähänpinttymän. Oletko koskaan miettinyt, mikä on sinun kivesi ja miksi?

Karneolin ostamista olen suunnitellut jo pidempään. Olen haaveillut tekeväni kauniista kivestä riipuksen. Toteutus ei tällä kerralla onnistunut, kun näin myynnissä pussillisen karneolin siruja ( koko 5 – 10 mm) ja päätin ostaa nuo sirut ja pieniä helmiä kaulakorua varten. Riipus jää myöhemmäksi, mutta varmasti sen vielä joskus teen.

 

Karneolikivien värisävyjä (sininen tulee varjosta, sitä ei ole)

 

Kaulakoru

 

Tavoitteena oli siis kaulakoru, jossa on paljon kivensiruja. Kuitenkaan koru ei saa vaikuttaa liian raskaalta. Halusin laittaa kivet kaareen, mutta en halunnut väleihin kaksoissolmuja. Jolloin tekniikoista jäljelle jäi vain yhden sukkulan ketju. Tämä tuntui hyvältä, mutta sitten huomasin haasteen; kuinka saan käpyilysukkulaan kourallisen epäsäännöllisiä kivensiruja.

Työnkulku oli seuraava:

  •        Lajittelin huolellisesti helmet kolmeen kokoluokkaan ja
  •         pyrin pujottamaan lankaan eri kokoja tasaisesti saadakseni tasaisemman korun.
  •         Kun helmet olivat langassa, niin kiersin langan siniselle suurelle helmisukkulalle
  •         Tein käpypitsirenkaan, jonka jälkeen sukkula oli käyttökelvoton. Langat liikkuivat kivien välissä ja löystyivät. En edes pystynyt purkamaan lankaa sukkulasta vaan leikkasin
Ja taas:
  •          lajittelin helmet
  •         Pujotin helmet lankaan
  •         Päätin kokeilla puista sukkulaa ja kelasin helmet siihen
  •         Kiinnitin langat ja helmet kuminauhalla lujasti kiinni sukkulaan.
  •        Vihdoin onnistuin tekemään kaksoissolmuja, vaikka eivät ne olleet aluksi kovin tasaisia, koska olin aluksi tottumaton käsittelemään tätä kummallista sukkulaa.


Räjähtänyt helmisukkula ja paremmin toimiva puusukkula.


Uskomattoman paljon aikaa vei tämän yhdensukkulan helmikorun käpyilyyn valmistautuminen. Itse pitsin tekeminen oli yllättävän sujuvaa heti kun olin keksinyt, miten tätä sukkulaa liikutetaan, jotta lopputuloksena on kaksoissolmuja.

 

Koru puolivalmiina ja suunnitelmat eteenpäin

 

Nyt sain siis aikaan ensimmäisen kerroksen. Lankana on Lizbeth 40. 20 numeroista olin ajatellut, mutta valitsin värin perusteella. Minulla on suunnitelmissa vielä toinen kerros, mutta en ole ihan varma, miten sen toteutan. Ketju on melko pitkä, koska ajattelin toisen kerroksen tiivistävän hiukan ketjua ja tuovan pieniä helmiä paremmin esille sekä ryhtiä koruun. Työ on siis keskeneräinen ja jatkan sitä vielä heti kun olen ensin neulonut lapaset. 

 

Lähikuvaa ensimmäisestä kerroksesta.


sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Käpyptisi-ankars-tekniikalla rintaneula villatakkiin

 



Käpypitsi-ankars- rintaneula ja villatakkia


Vihdoin on ulkona kunnolla valkoista lunta heijastamassa valoa ja valaisemassa maisemaa. Se tuntuu mukavalta, vaikka meillä päivän pituus onkin vain 6 tuntia ja auringonlaskuja voi ihailla jo klo 15.25 iltapäivällä.

Yritän jotenkin saada kiinni arjen rytmistä ja rutiineista. Luin eilen lehdestä termin Covid-sumu, joka mielestäni kuvaa minun tämänhetkistä olotilaani hyvin; sanat häviävät välillä ja lauseet katkeilevat kesken, enkä millään muista mitä olin sanomassa tai tekemässä. Odottelen sumun hälvenemistä.

Käsityötarvike ja lankatilausta suunnittelen edelleen, joten vanhoilla langoilla ja helmillä mennään vieläkin. Nyt haasteena on villatakki, jossa ei ole napitusta ja haluan kuitenkin välillä laittaa sitä edestä kiinni. Villatakissa on neuleen lisäksi kirjavaa kangasta ja muutama puunappi koristeena. Tavoitteena oli tehdä villatakkiin sopiva käpypitsirintaneula kiinnitysvälineeksi.


Rintaneula

 

Etsiskelin yksinkertaista ja pientä käpypitsiohjetta villatakkia varten. Tiedät tunteen, kun haluaisit löytää ohjeen nopeasti, mutta google tuo vain ohjeita, jotka olet tehnyt jo aiemmin muilla väreillä. Minä kun haluaisin löytää ohjeen, jota en ole vielä kokeillut. 

Lopulta löysin sopivan, mutta aikaa etsimiseen kului.  Takki on jo koristeellinen kangaskuvioineen, joten millekään suurelle lisäkoristeelle ei ollut tarvetta. Valitsin malliksi Ksenja Shvedenkon käpypitsiohjeen, jonka käpyilin tutorial-videon opastuksella. 

Ohje oli tyypillinen pyöreä ankars-malli

  • tartuin tähän malliin sen selkeyden perusteella. 
  • Rintaneula on tukeva ja pysyy muodossa.
  •  Se on riittävän suuri, mutta ei liian painava eikä liian suuri. 
  • Se ei myöskään kilpaile villatakin kanssa näyttävyydessä. 
  • Olet varmaan kokenut, miltä tuntuu kun painava koru vetää vaatekangasta pois ryhdistä. Tätä vaikutusta halusin välttää suosimalla kevyttä.


Värien määrä oli rajallinen, mutta pyrin löytämään värit mahdollisimman läheltä villatakin kankaan kuvioita. Valitsin väreiksi sinisen ruskean ja vaalean. Tein pohjan sinisellä ja keskustan ruskealla. Halusin mukaan enemmän vaaleaa. Sininen pohja kuitenkin tuntui kovin massiiviselta ja villatakin kuvioiden perusteella lisäsinkin enemmän ruskeaa, jolloin vaalean osuus jäi vähäiseksi

 

Erikoinen väritys korussa

Lopputulos 

Lopputulos ei ole mielestäni kaunis, mutta siinä on villatakkiin sopivat värit. Saan sillä kiinnitettyä napittomat reunat yhteen ja se varmaan toimii. Minkään muun vaatteen kanssa en tätä käyttäisi. Ilman villatakkia taustalla koru olisi rauhaton. Ohjevideossa on käytetty kauniita väriyhdistelmiä, joten korutkin ovat siinä kauniita. Tein tämän Lizbeth 20 langalla, jolloin korun halkaisija on  4,5 cm. Aiemmin valmistuneita koruja löytyy tunnisteella rintaneulat




sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Helmet käpypitsiketjussa

 

käpypitsiketju ja helmiäishelmet


Alkuvuoden inventaariona tarkastelin käpyilylankavarastoni tilannetta. Totesin sen kaipaavan täydennystä. Olen tilannut usein tuotteita Rosegroundista. Nyt on varmaan syytä seurata punnan kurssia ja miettiä kauppoja Euroopan sisällä. On vähän harmi, että Suomesta on vaikea löytää hyviä ohuita lankoja pitsiin ja on tilattava langat kauempaa.

Koska lankakokoelmani ei herättänyt pitsi-ideoita päätin tarkastella helmitilannetta. Tiedät varmaan tilanteen, jolloin on sekä helmiä, että lankoja, mutta värit eivät tunnu sopivan yhteen ja helmet ovat aivan väärää kokoa. Tällaisesta tilanteesta aloitin uuden vuoteni. Ensimmäisiä töitä on miettiä sopivat värit täydentämään nykyisiä lankojani ja tehdä tilaus jonnekin.

 

Helmiäishelmet

Minulla on kauniita helmiäishelmiä 6 mm halkaisijalla, mutta jotenkin olen aina ajatellut niiden olevan liian suuria hentoihin käpypitseihin. Nyt päätin tehdä niistä kaulanauhan. 

  • Helmissä on kaunis hohto ja on sääli pitää niitä laatikossa, siksi otin ne käyttöön nyt.
  •  Ketjussa helmet ovat pääosassa ja siksi päädyin ketjuun.
  •  Koska helmet ovat suuria mietin lankavaihtoehtoina myös virkkauslankoja.
  •  Lopulta päädyin Lizbeth 20 siniseen lankaan, 
  • joka ei mielestäni kilpaile helmien kanssa, vaan pysyy hillittynä värinä taustalla.

 

Ketju

Susan Phillipon ketjun ohjeen löysin sivulta Georgia Seitz . Ketju on helppo ja nopea käpyillä. Sukkula täyttyi suurista helmistä liian täyteen, mutta tämä ongelma helpotti sitä mukaa, kun työ eteni. Lanka oli helmiin verrattuna ohut, joten laitoin 7 kaksoissolmun sijasta 12 solmua. Näin helmet jäivät sopivan etäälle toisistaan ja ketju vaikuttaa kevyemmältä ja ilmavammalta.

Samalla tekniikalla tehdyt korvakorut löytyvät myös Jane Jane McLellanilta, jonka ketjuihin on liitetty erikokoisia helmiä eri tekniikoilla. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

Käpypitsitekniikkana ketju on jaetun renkaan harjoitus: 

  •  Kuvittelin, että haastetta toisi tuo suuri helmi, joka voisi kääntää solmun väärinpäin. Yllättäen tämä ei muodostunutkaan ongelmaksi. 
  • Helmisukkulan sijasta käytin Cloverin käpypitsisukkulaa, jonka pituus on n. 7,5 cm eli ihan kaikkein pienemmällä sukkulalla en kuitenkaan käpyillyt. 
  • Tämä ohje sopii harjoitukseksi aloittelijalle, jaetun renkaan käpyilyn oppimisen jälkeen.



Lähikuvaan laitoin peilinpäälle, jotta näyttää vähän runsaammalle

 


Ketjun käyttö

Tämän kaulaketjun tein ihan itselleni. Periaatteessa pidän enemmän ryhdikkäämmistä koruista, joissa kuvio-osat kiinnittyvät toisiinsa vähintään kahdesta pisteestä, eivätkä osat näin pääse kiertymään ympäri ja koru pysyy ryhdissä. Tässä korussa pääosassa ovat helmet ja hyväksyn kiertymisriskin. Tein kevyen tekstiili decoupase-käsittelyn lankaosille, jolloin ketjusta tuli jämäkämpi.

Lisää kaulaketjuja ja koruja löydät blogistani tunnisteesta Kaula- ja rannekorut


sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Katsaus vuoden 2020 käpypitseihin

 

Jouluruusu (Helleborus)


Vuosi vaihtuu ja tarkastelin kuluneen vuoden aikana . Pitsien kirjo on ollut suuri. Ei voi sanoa yhtenäiseksi kokoelmaksi. Vuodenaikojen vaihtuessa myös kuviot ovat vaihtuneet. Neljä vuodenaikaa on rikkaus, luonto muuttuu ja tuo uudet aiheet mukanaan. 

Tein  pitsejä kirjojen ja lehtien oheista, muutaman tein myös ilman ohjetta. Paljon pitsejä tein internetistä löytyneistä ohjeiden mukaan. Näiden ohjeiden linkit löytyvät postauksista ja lisäsin ne myös vanhaan linkkilistaan.

Linkkilista

Olen koonnut taas internetistä löytyneet ohjelinkit ohjelinkkipostaukseeni. Lisäsin sinne myös kuvia.

Luulen, että sivua on helpompi lukea tietokoneella kuin mobiililla. Linkit ovat luettelossa, lähellä toisiaan, mikä tuo haastetta avata juuri haluttu linkki. Olen pahoillani tästä. Ajattelen kuitenkin, että tuon vanhan sivun päivittäminen voi auttaa sinua löytämään hukassa olevat linkit paremmin.

Pian on uusi vuosi ja uudet kuviot. Sitä ennen kuitenkin juhlitaan vuoden vaihtumista pandemiarajoitusten puitteissa.

 

Toivotan sinulle onnellista käpyilyvuotta 2021!


perjantai 25. joulukuuta 2020

Käpyilty joulukello




Joulukuusi on taas koristeltu. Tänä vuonna koristelin sen ihan itse, ilman lasten mielipiteitä. Uutena koristeena on joulukello, jonka tein kultalangasta ja koristelin kullanvärisillä siemenhelmillä.

Kuten kuvassa näkyy, kuusi on muovia, mutta ollut käytössä jo vuosikausia. Ajattelen sen olevan ekologinen sitä kautta, että käyttöikä on pitkä, eikä tarvitse kaataa luonnosta kuusia joka vuosi. Eihän se aito ole, mutta toimii. Joinakin vuosina olen tuonut maljakkoon muutaman kuusenoksan tuomaan tuoksua ja tunnelmaa. Tänä jouluna on vain tuo muovikuusi.

 

Joulukello

Ohjeen käpypitsikelloon hain internetistä Mariella sivustolta Le Creazioni Di Mariella . Ohje on aika suuri ja laitoinkin vain kaksi kaksoissolmua aina nirkkojen väliin, jotta kellon koko ei tullut kultalangalla liian suureksi. 

Siemenhelmet ovat langan kanssa aivan saman värisiä, mutta jostain syystä valo taittuu kuvassa siten, että helmet näyttävät vaaleammilta kuin todellisuudessa. Halusin helmillä vain lisää kimallusta, en niinkään uusia yksityiskohtia. Kultalankakin on kuvassa keltaisempi kuin todellisuudessa. Kuvasin kuitenkin salamalla, enkä luottanut joulukuusen kynttilöiden valoon.

 

Kullan väriset helmet kultalangassa

Jos haluat katsoa aiempien vuosien joulukäpyilyjäni, niitä löytyy tästä linkistä.

 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!


sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Enkelisydän manteleiden kanssa

Käpypitsienkeli joulukoristeeksi

 

Joulu lähestyy, enkä ole vielä käpyillyt mitään jouluaiheista. Jouluvalmistelut ovat muutenkin myöhässä, joulukortitkin jäivät lähettämättä.  Aion soittaa puhelun ihmisille, joille olisin normaalisti lähettänyt joulukortin. Näin pandemian aikaan voi olla ihan kivakin saada joulukortin sijasta puhelu.

Joulua olen valmistellut siivoamalla sen minkä olen jaksanut. Valitsin, että on mukavampi joustaa ruoan valmistuksessa ja juhlia joulua siistissä kodissa. Oli pakko valita, kun en oikein tunnu jaksavan molempia. On lohdullista tietää, että joulu tulee joka tapauksessa, vaikka osa valmisteluista olisikin jäänyt tekemättä.

Tänään siis vuoden ensimmäinen jouluaiheinen käpyily, kun jouluun on aikaa neljä päivää.

 

Sydänenkeli

Tämänkertainen käpyptisiaihe ei varsinaisesti ole jouluohje. Joulun aikaan kuitenkin kaikki enkelikuviot tuntuvat jouluenkeleiltä, joten valitsin tämän Dagmar Pezzuton herttaisen sydän enkelin sivustolta Bellaonline.

Jatkoin yhä käpyilyä Lizbeth 40, Ivory-langalla. Tämä kuvio ja kyseinen lanka tuovat mieleen jouluiset olkikoristeet: Himmelit, olkipukit ja kuusenkoristeet. Muistatko vielä, kuinka on tehty joulukortteja silittämällä olki kiiltäväksi ja sitten leikattu ja liimattu siitä tähtiä, seimiasetelmia ym. kuvioita joulukortteihin. Kortit ovat yksinkertaisuudessaan kauniita ja olki luonnollisen kiiltävä. Kaunein tietysti rukiin olki.

Vaikka langasta puuttuu oljen kiilto, niin värisävyn ja kuvion puolesta tämä sopii oikein hyvin tuohiristien ja olkikoristeiden kanssa joulukoristeeksi. Varmaan juuri mantelit muistuttivat minua auki silitetyistä oljista. Ohje oli yllättävän helppo, tosin edellyttää, että mantelin tekeminen on hallussa.


Manteli

Jos mantelin tekeminen on päässyt unohtumaan, niin voi ensin tehdä helpon harjoituksen, kuten minä kaksi ja puoli vuotta sitten, jolloin käpyilin manteleista koukkuketjun ilman erillistä ohjetta. Ketju on hyvä harjoitus ja tapa muistutella tekniikka mieleen. Näin saa myös käsialan tasoittumaan ennen varsinaista työtä. Tässä enkelissä en tehnyt harjoitusta, ehkä se näkyy lopputuloksessa. Taidan kovettaa enkelin ja ripustaa joulukoristeeksi.


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Vuoden viimeinen lumihiutalekäpyily

 

Alkutalven lumihiutalekokoelmaa

 

Olin suunnitellut tekeväni joulukoristeruukkuun uusia lumihiutaleita koristeeksi, mutta valitettavasti käpyilyyn tuli tauko. Nyt jatkan nukkumisen lomassa pienillä käsitöillä ja sain aikaiseksi kaksi uutta lumihiutaletta. Ehkä nämä lumihiutaleet jäävät tämän vuoden viimeisiksi ja täytän puuttuvan aukon ruukussa aiempina vuosina tehdyillä lumihiutaleilla.

Kokoelmaani on kertynyt useita hienoja lumihiutaleita. Silti aina löytyy loistavia malleja ja uusia tekniikoita harjoiteltavaksi. Teen mielelläni lumihiutaleita juuri loppusyksystä, kun lumihiutaleita vielä odotellaan tai niitä on vähän, ja alkutalvesta kun on vielä hämärää kaamosta. Teetkö sinä lumihiutaleesi mieluimmin kesäkuumalla, jolloin yrität viilentyä ajattelemalla kylmiä lumihiutaleita?

Kun aurinko nousee korealle, hanget hohtavat ja kimaltelevat, alkavat ajatukset kääntyä jo kevääseen ja lumihiutaleiden tilalle tulee muita aiheita.

 

Lumihiutale

Ajatus lumihiutaleista vaihtelee varmaan asuinympäristön mukaan. Meillä täällä pohjoisessa lumihiutaleet ovat kovin todellinen osa vuodenkiertoa. Meille oikeat lumihiutaleet ovat säännöllisen muotoisia ja pitsisiä kuten luonnossa tai sitten suuria ikkunaan piirtyneitä jäisiä kuurankukkia, joissa myös on säännöllinen koristeellinen kuvio. Voisin ajatella, että lämpimämmässä ilmastossa voi ajatella laajemmin ja lumihiutaleen erottaa kukasta vain terävämmät muodot. Haluaisin tietää mikä on se oikea lumihiutaleen muoto eri mantereilla, luultavasti jokaisella on tähän ihan oma ajatus ja muodot vaihtelevat.

Otin taas kauniin käpypitsimallin muskaanin sivustolta tipsaroundthehome . Ohje on antiikkimalli vuodelta 1915, joka oli vielä käpypitsin kulta-aikaa. Mallin on suunnitellut Louise Hausk. Vintageohjeiden pitkät nirkot ja tasapainoinen rakenne lumoavat koriteellisuudellaan. Tämä on aito nuoskakelin lumihiutale, joka laskeutuu hangelle melko suoraan ja nopeasti, toisin kuin hitaasti leijuvat pakkashiutaleet.

Huomasithan muuten, että postauksen jakamisen pikakuvakkeet löytyvät sivun alareunasta.

 

Tekniikka

Kahden sukkulan lumihiutale, jossa oli keskityttävä valitsemaan oikea sukkula. Erityisesti toisella kerroksella kaksoissolmuissa oli vaarana lähteä väärällä sukkulalla. Voi olla, että haaste ei ollut niin suuri kuin kuvittelin, koska kärsin vielä koronan jälkeisestä väsymyksestä ja voimattomuudesta.

Lumihiutaleen tekniikkaharjoituksena oli tehdä keskelle sopivan pituiset nirkot. Lisäksi viimeisessä kerroksessa oli Katarinen käännösliitos, joita harjoittelin kahden lumihiutaleen verran. Ensimmäisessä hiutaleessa tein pienistä liitosnirkoista vähän liiankin pieniä, mutta suuret nirkot keskellä olivat sopivan kokoiset. Toisessa liitosnirkot olivat sopivia, mutta pitkiä nirkkoja vielä vähän yritin venytellä, koska jäivät vähän lyhyiksi. Nirkkomitta olisi ollut kätevä, mutta ei sattunut olemaan käden ulottuvilla.


Vintagelumihiutale

 

Kuvion rakenne

Tein lumihiutaleen Lizbeth 40- langalla, joka on melko ohut. Kuvion rakenne on kuitenkin tiivis, jolloin lumihiutale vaikuttaa raskaammalta kuin aiemmat tämän syksyn valkoiset lumihiutaleet. Kaikissa lumihiutaleissa on sama lanka, joten kuvassa näkyy pidempien kaarien mukanaan tuoma keveys. Kannattaakin miettiä ohjetta valitessa tai suunnitellessa, minkä tyyppisen hiutaleen haluaa tehdä ja mahdollisesti valita samaan ryhmään samantyyppisiä malleja.

Minun asetelmani on hiukan sekava, koska tämä viimeinen lumihiutale on olemukseltaan muita raskaampi, muut valkoiset lumihiutaleet ovat kevyitä ja värillinen lumihiutale on jopa paksummalla langalla käpyilty. Asetelma olisi varmasti sirompi, jos kaikki mukana olevat lumihiutaleet olisivat rakenteeltaan samankaltaisia. Nämä lumihiutaleet vain kertyivät tämän vuoden lumihiutalekokoelmaan. Ensivuonna on uusi mahdollisuus yhtenäisempään kokonaisuuteen.

Aiemmat käpyillyt mallit löydät tunnisteesta lumihiutaleet.

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Kelttiaiheinen käpypitsisolmuriipus

 

Solmuriipus rasian kannella

 

Syksy etenee ja juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. Sää olisi voinut olla kauniimpi, mutta minulle se näkyy vielä vain ikkunan takana. Tänään on viimeinen Korona-eristyspäiväni. Näyttää siltä, että selvisin taudista, vaikka vielä väsyttääkin normaalia enemmän.

En ole käpyillyt kuluneella viikolla, mutta kaivoin taas laatikon pohjalta aiemmin käpyillyn pitsin. Tein tämän solmukuvion kerran ja mietin mitä sen kanssa tekisin, jolloin se päätyi laatikon pohjalle odottamaan päätöstä. 

Mietin, olisiko paras käpyillä sille pari tai ommella se koristeeksi johonkin laukkuun tai huiviin tms. Nyt kuitenkin tarvitsin julkaistavaksi työn ja päätin kiinnittää kuvioon riipuslenkin. En tosin tiedä vielä päätyykö kukka riipukseksi.

 

Solmukuvio  

Meillä jokaisella on omat päähänpinttymämme ja kiinnostuksen kohteemme. Olen huomannut, että herkät ja sievät pitsit ovat yleisesti suosituimpia. Haluaisin tietää mikä on sinun suosikkitekniikkasi. Minulla teemat vaihtelevat, mutta kelttiaiheet ja solmut kiinnittävät huomioni aina ja siksi tämänkin halusin tehdä.

 Löysin solmukuvion aki-tatting lace– sivustolta.  

Mietin korvakoruja, mutta väri olisi saanut olla näyttävämpi. Lisäksi kuvion halkaisija on 3,5 cm Lizbeth 40 langalla toteutettuna, mikä minusta tuntui epäkäytännöllisen suurelta näin hennoksi koruksi. Ajattelin sen toimivan parhaiten riipuksena, mutta tosiaan, jos kovetan pitsin tukevammaksi, niin tämä voi päätyä myös joulukuusenkoristeeksi.

 

Aki-tatting lace

Pidän aki-tatting malleista ja seuraankin hänen instagram tiliään, jolla on julkaistuja useita vastustamattomia ohjeita. Näin joulun aikaan haluan nostaa esille kaksi vuotta sitten tekemäni Käpypitsijoulukukat, myös aki-tatting lace sivuston ohje. Mielestäni se on yksi kauneimmista joulukukista, joita olen käpyillyt. Vaikka ohjeen nimi on Daisy Picot Motif, niin kuvio punavihreänä käpyiltynä tuo mieleen joulutähden ( Euphorbia pulcherrima ), joka taitaa olla yleisin joulukukka Suomessa. Siksi päätin aikoinani muuttaa kaunokaisen joulutähdeksi. Malli sopii loistavasti molempiin kukkiin.