Lumihiutale käpyiltynä valkoisilla helmillä

 

 

Syysillat pimenevät ja lokakuu vaihtui marraskuuksi. Oikeita lumihiutaleita odotellessa tein talven ensimmäisen käpypitsilumihiutaleen. Etsin ohjetta taas verkosta ja löysinkin lopulta Aki tattingiltahienon hiutaleen. Hiutale on koristeellinen ja josefinan solmut vielä lisäävät siroutta. Alkuperäisessä hiutaleessa oli pitkulaisia helmiä, mutta jouduin vaihtamaan ne pyöreisiin helmiin.

Kuvasin hiutaleen asetelmassa, jonka tein peittääkseni salaatinkasvatusruukut, joita en viitsinyt siirtää talveksi pois ikkunalta. Vähän jouluinen on tuo keinohavukoriste, mutta valosarjaruusut ovat pimeinä iltoina mukavan näköiset.

kun katselen valmista hiutaletta pyöreine helmineen, huomaan selvän kovetustarpeen ja siirränkin tämän lumihiutaleen käpypitsikasaan, joka odottaa kovetusaineen ostamista. Aiemmpien vuosien lumihiutaleita koottuna sinulle käpypitsihiutaleharjoituksiksi tunnisteessa Lumihiutaleet 

Musta rannekoru

 

Syysillat pimenevät ja mennään kohti kaamosta. Värikkäät kurpitsakoristeet ilmestyvät kauppoihin. Itse en oikein ole oppinut Halloweenia juhlimaan. Suosin kansallisia juhlia, jolloin kekri ja pyhäinpäivä kuulostavat paremmalle. En välttämättä ole niitäkään niin suuresti juhlinut. Sadonkorjuuaikaan olen tehnyt perheelle yhden aterian tuoreista juureksista ja kasviksista sadonkorjuun hengessä. Ennen kasvattelin enemmän itse, nyt ostan aika paljon kaupasta.  Oma sadonkorjuuateria on lähempänä kekriä kuin halloweeniä.

Minä siis syön nauriin, toisin kuin irlantilainen Jack, joka laittoi pirulta saamansa hehkuvan hiilen naurislyhdyn sisään. Olisi mielenkiintoista tietää miksi ja milloin nauris muuttui Amerikassa kurpitsaksi. Oikeastaan Jackin kohtalo on lohduton; etsiä pienen lyhdyn valossa lepopaikkaa, kun ei ole pääsyä taivaaseen eikä helvettiin. Mukavampi aihe on nauttia sadonkorjuun tuotteista.

Musta pitsi

Vaikka jätän juhlat suuremmin väliin, niin ajattelin, että musta pitsi sopii syksyyn. Mustan langan käpyily ei ehkä ole helpointa hämärtyvänä syysiltana. Parempi aika mustalle langalle olisi kesäpäivän kirkas valo.

Otin ensimmäisen mustan kerän ja kerin langan sukkulaan. Lanka oli numeroa 40. Huomasin myöhemmin, että 20 numero olisi ollut parempi. Tällä langalla kuitenkin tein Jennifer Williamsin pienen tekniikkaharjoituksen. Tässä korussa voi harjoitella alaspäin kääntynyttä nirkkoa (korussa kääntynyt renkaan sisälle) sekä lukkoketjua. Koru oli kiva ja taidan tehdä sen vielä joskus paksummasta langasta. Toimii tämä ohutversiokin koruna, mutta kuviot ja rakenne erottuvat vähän huonosti.

Pieni heijastin

 

Syksy pimenee ja ihmiset liikkuvat tummissa vaatteissa. Etenkin autosta katseltuna tilanne näyttää vaaralliselta ja jalankulkija tulee usein pimeästä ihan viime hetkellä. Silloin ajatukset siirtyivät heijastimiin ja mieleen muistui toissavuoden heijastinkokeilu.

Ostin toissasyksynä heijastinlankaa huolimattomasti. Lanka osoittautui ohuemmaksi, kuin kuvittelin. Tein siitä silloin heijastimen. Lanka oli erittäin haasteellinen ja tehtävä hankala. Lankaa jäi runsaasti jäljelle ja nyt otin sen taas käyttöön. Aiempi kokemus vain ei kovasti houkuttele hikoilemaan ohuen ja helposti katkeavan langan kanssa. Tänä vuonna päätin ratkaista ongelman ja tehdä heijastimin helpommin.

Kahdella langalla

Aiempi heijastin oli tehty kokonaan heijastinlangasta, mutta tänä vuonna päätin vähän huijata ja tehdä kahdella erilaisella langalla. Otin sydänlangaksi puuvillaisen langan, Lizbeh 40, ja yritin sitten tehdä solmuja heijastinlangalla. Solmuja syntyi, mutta ei niin helposti kuin odotin. Minun puuvillainen sydänlankani katkesi kun kiristin rengastaa kiinni. Ohutta lankaa on niin vaikea käsitellä varovasti ja saada pysymään ehjänä. Lisäksi solmuja tarvittiin paljon, koska tuo heijastinlanka oli todella ohutta. 

Lopulta ratkaisin asian käsittelemällä heijastinlankaa kaksinkertaisena. Näin sain langan pysymään ehjänä. Heijastimen kaaristakin tuli vahvemmat ja heijastuspintaa enemmän. Sydänlanka olisi voinut olla paksumpi. Tämä ohut puuvillalanka katkesi useamman kerran litteän heijastinlangan parina, vaikka yritin käsitellä varovasti. 

Laiton mukaan kristalleja, jotta nekin omalta osaltaan heijastaisivat. Vihreä väri sopii heijastimen harmaaseen ja erottuu silloin kun ei olla aivan pimeässä. Mikä tahansa kristalli olisi sopinut, mutta minulla oli eniten vihreitä. Tällä kerralla ei ole Swarovskeja vaan intialaisia kristallihelmiä.

Valmis heijastin

Heijastimen halkaisija on n. 3cm, jolloin se jo erottuu pimeässä ja sitä voi jo ajatella pienenä heijastimena. Kaksinkertaisella, litteällä langalla solmuista tuli epätasaisia. Keskityin niin lankojen ehjänä pitämiseen, että en huomannut kiristää jokaista solmua tasaiseksi.  Parempi olisi löytää paksumpaa heijastinlankaa ensi syksyksi. Täytyy pitää silmät auki kaupoissa liikkuessa ja ostaa lanka, kun kohdalle sattuu.

Muovihelmiä käpyptsissä ja villan kasvivärjäystä

 

Viime viikolla yritin tehdä syksyistä käpypitsiketuja puuhelmistä huonolla menestyksellä. Puuhelmet olivat liian kevyitä. Syksykoru jäi tekemättä ja syksyn värit ikuistamatta. Ketju ei toiminut ja siitä luovuin. Kausikoru on edelleen haaveissa, mutta tällä kerralla perinteisemmällä mallilla ja pienillä helmillä.

Toinen tämän viikon päähänpisto oli kasvivärjäyskokeilu. Ruska on kestänyt tänä vuonna poikkeuksellisen pitkään ja hehkuu värikkäänä. Mitä jää jäljelle, kun lehtivihreä on jo kokonaan siirtynyt lehdistä kasvien talvivarastoihin. Onko lopputulos harmaa, ruskea vai onko väriä ollenkaan jäljellä. Tarkastelin Tädiltä perinnöksi saatuja värjäyskemikaaleja, joista täytyy valita oikeat. Edellisestä kasvivärjäyskerrasta on aikaa 35 vuotta.

Kultalankaa

Tämän vuoden ruska on meillä päin keltainen. Keltaista on kaikissa sävyissä, punaista ja oranssia vähemmän. Keräsin siis syksyn lehtiä muovikassillisen siististi kadulta, jossa oli helpompi kerätä. Ehkä kauniimmat lehdet olisivat olleet puistoissa puun juurella, mutta voit kuvitella kuinka paljon roskaa ja heinää olisi tullut mukaan. Työstä tuli siistimpää ilman heiniä ja roskia.

Värjäysprosessiin vaikuttavia asioita:

- Otin mukaan melko paljon villiviinin lehtiä, toivoen punaisten lehtien pehmentävän ja syventävän väriä

- Käytin kemikaaleista vain alunaa puretukseen.

- Kuparioksidi tai rautavihtrilli olisivat peittäneet toivottua väriä

- Ostin jopa lähdevettä puretukseen ja värjäykseen, etteivät vesijohtoveden kemikaalit vaikuta värisävyyn

- Lehtien liotus ja keitto olivat liian lyhyet (keittäminen olisi hyvä aloittaa aamulla, jolloin on koko päivä aikaa)

- Keittämisen jälkeen langat olivat väriliemessä yön yli

- Lopputulos oli kullan keltainen, kuten ruska.

- Villaan väri tarttui kauniisti, pellavassa oli punertava ja harmahtavaa sävyä; ei niin kaunis.

Mitä kokeilu opetti? 

Seuraavalla kerralla liotan lehtiä useamman päivän ajan ja teenvärjäyksen viikonloppuna. Arki-ilta töiden jälkeen on liian lyhyt. Ensi vuodelle toivon ruskaan myös punaisia sävyjä, tänä vuonna tuskin syksyn lehtiä kokeilen uudestaan. Tädin kemikaaleja tulen käyttämään ensi kesän kasvivärjäykseen. Voisin värjätä myös eriväristen lampaiden lankoja, jolloin sävyjä saa sitä kautta lisää.

Muovihelmiä

 

Pitsin suhteen en ottanut paineita. Käytössä vain yksi sukkula ja pitsissä vain renkaita, joiden välissä on helmiä. Solmumäärät ovat melkein samat kaikissa renkaissa, tosin pientä vaihtelua tässä esiintyy työhön keskittymisen vaihtelun myötä.

Puuhelmien harmituksen jälkeen kaivoin helmivarastosta pieniä muovihelmiä. Ehkä jo materiaalinsa avulla muoviset helmet asettuvat pitsiin tiiviimmin, tällä kerralla halusin varmasti onnistua ja saada korut. Nyt valitsin vielä varmuuden vuoksi hiukan tiiviimmän pitsimallin. Lankana on syksyn värejä sisältävä Lizbeth 40, joka on ohuempi kuin viimeviikkoisen yrityksen lanka. Koru on siis aivan toisen tyyppinen kuin edellinen yritys. Helmiä on kahta väriä; punaisia ja ruskeita.

Ensimmäisissä korvakoruissa on punaisia helmiä, toisissa koruissa sekaisin molempia värejä. Kummatko valitsisit? Punaisilla helmillä koru on pehmeämpi, mustilla vaikutelma on epätasaisempi ja elävämpi. Valinta on itselleni vaikea ja voi vaihtua tilanteen mukaan.

Puuhelmet

Sain kuitenkin puuhelmiä mukaan korun ja koukun väliin. Tein vielä lisäksi pyöreät pienemmät korut. Pitkulaiset korut ovat ehkä epäkäytännöllisen pitkät ja näin minulla on myös pienempi ruskavaihtoehto arkikäyttöön.

Kierrätyslasihelmiä käpypitsiketjussa

 

Kaulaketju aivina langasta

Katselin Muskaanin blogissa mielenkiintoista ketjua. Kaikessa yksinkertaisuudessan se oli hauska ja eriväriset helmet korostuivat hienosti ketjusta. Minulle tuli mieleen heti punaiset puuhelmet, jotka ovat olleet kaapissa käyttämättä jo useamman vuoden. Helmiä on kahta kokoa, ja kuvittelin sen mahdollisuutena elävöittää korua.

Punaiset marjat kuuluvat syksyyn ja niinpä ajattelinkin tehdä syyskorun, jossa on syksyn lehtiä ja puuhelmiä marjoina. keräsin keltaisia, punertavia ja vihreitä lankoja haaveillen puolukka tai pihlajanmarjaketjusta. Ketju sinänsä tuntui ajatuksena vähän tasapaksulta, kun kuitenkin marjat ovat metsässä ryhmissä tai tertuissa. Päätinkin soveltaa tekniikkaa vapaasti ja muunnella teemaa siten, että voi muodostaa helmistä ryhmiä.

 

Puuhelmiketjun haasteet ja pellavalankaketju

Muskaanin sivulla oli linkki Edda Guastellan videoon, jossa käpypitsiketjun tekniikka on kuvattu selkeästi. Videon ohjetta seuraten lähdin innostuneena tekemään ketjua, jota muuntelin ja johon lisäsin runsaasti helmiä. Joskus vain käy näin, että tulee vaan aloitettua silloin, kun olisi parempi keskittyä suunnitteluun. Minulla on ollut ennenkin samanlaista kärsimättömyyttä ja huomaan taas toistavani vanhaa virhettä.

Ketjuun tuli hirvittävän paljon helmiä. Puuhelmet olivat liian kevyitä. Korusta tuli liian kevyt. En pitänyt korusta ollenkaan, siitä ei oikeastaan tullut edes käyttökelpoista. Erityisesti keskelle ketjua tuli ruma helmirykelmä, jonka keskellä oli vihreitä lankarenkaita, joiden oli tarkoitus kuvata lehtiä.

Olisi pitänyt olla hiukan painavammat helmet, jotta koru olisi pysynyt ryhdissään. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi pienet puuhelmet ovat jääneet kaappiin käyttämättä. No, tulipa kokeiltua, toivottavasti muistan seuraavan kerran, kun tulee mieleen laittaa koruun pieniä puuhelmiä. Kiinnitin kuitenkin ketjuun lukon ja otin kuvan.

Eponnistunut helmikoru

Luovuin pienestä ja kevyestä ja siirryin suureen ja paksuun. Päätin unohtaa syksyn ja marjat. Otin pitkästä aikaa käyttöön kierrätyslasihelmet.

Seuraava haaste oli löytää riittävän paksu lanka, joka ei tule käsintehtyjen helmien suurista reijistä läpi. Kokeilin paksumpia puuvillaisia virkkauslankoja, jotka kuitenkin tuntuivat liian pehmeiltä tähän tarkoitukseen. Paksummat puuvillalangat ovat merseroimattomia. Vain kalalanka olisi ollut vaihtoehtona, mutta se tuntui kovalta.

Onneksi muistin kaapista löytyvän pellavalangan. Laitoin siis suureen sukkulaan kerrattua, ¼-valkaistua aivinalankaa. Uskoin, että aivinalanka toimii käpypitsissä, rohdinta en varmaan olisi kokeillut. Kokeilu kannatti, tämä pellavalanka toimi sekä sukkulassa, että ketjussa. Ketjusta tuli riittävän napakka, eikä sinä ollut juurikaan kovetuksen tarvetta. 

Pellavaketjun lukko ja kierrätyslasihelmet

Ketju valmistui, mutta lukkoa siihen en löytänyt. Mietin kaikki vaihtoehdot koruvarastostani löytämättä mitään toimivaa. Haluaisin ketjuun oikean lukon, mutta tilapäisesti jouduin laittamaan helmeen kiinnitettyyn lankalenkkiin. Kierretty pellavalanka on solmittu lenkiksi helmeen. Lenkki pujotetaan ketjun päistä läpi ja lukitaan helmellä. Kokeilin, ja tämä kiinnitys toimii kunnes saan ostettua sopivan vahvan ja suuren lukon.

Kierrätyslasihelmiä olen ostanut Arja Okkoselta Iitistä v. 2015. Tarinaa Arjasta ja kierrätyslasihelmistä olen kirjoittanut Helmiostoksia postauksessani. Siellä on kuva helmimuotista ja linkki videoon helmien valmistuksesta. Minulla on vielä jonkin verran helmiä käyttämättä. Suurille helmille ei käpypitsiharrastuksessa ihan helposti löydy käyttökohteita.

Kotjun lukitseminen lankalenkillä

Aivinainen pellavalanka oli miellyttävä tuttavuus käpyily käytössä. Helmistä voisi tehdä ketjuun sopivat korvakorut, mutta paksu pellava on haaste pienissä korvakorussa. Yritän kuitenkin vielä ratkaista haasteen ja tehdä koruista setin

käpypitsi kukkakuvio lautasliinarenkaana

Kukkakuvio lautasliinarenkaana kahvipöydässä.

Etsiskelin vaihteeksi jotain pientä ja helppoa, kevyempää käsityötä ja törmäsin somaan käpypitsikukkakuvioon, joka sai minut ajattelemaan lautasliinarenkaita. Sellaisia en ole vielä tehnyt käpypitsillä. Aloitan siis tästä pienestä mallista lautasliinapidikekokoelmani.

Koska kuvio on melko pieni, kokeilin paksumpaa lankaa ja täytin sukkulan Novitan Cotton Crochet – puuvillalangalla. Halusin hahmotella renkaan sopivaa kokoa ja etsin kaapista kankaisia lautasliinoja, löytämättä niitä. Kangaslautasliinoille on nykyisin kovin vähän käyttöä. Nyt teinkin ensin lautasliinarenkaan ja mietin sitten, minkälainen lautasliina on sopiva.

Syksy lisää kuvaamiseen haastetta

Syksyn myötä valo vähenee ja kuvaaminen on vaikeampaa. Olisin halunnut kuvata lautasliinarenkaat aiemmin, mutta jouduin jättämään kuvaamisen viikonloppuun ja keskipäivään. Valoisa päivä on niin lyhyt, että töiden jälkeen paras valo on jo ohi. Värit ovat parhaat ja pitsikuviot selkeimmät luonnon valossa, siksi päätin odottaa viikonloppuun.

Syksy jopa yllätti minut eilen. Lähdin kävelylenkille ja kuvittelin näkeväni ruskan värejä puissa. Kello 19 jokivarsireitillä ei juuri erottanut ruskaa auringon laskiessa. Tyyni joki ja syksyilta olivat tummia, mutta silti kauniita.

 

Tyyni syysilta joen rannalla.

Lautasliinarenkaiden viimeistelystä ja käytöstä

Jouduin laittamaan renkaaseen paperisen lautasliinan. Vaikka ohjeen käpypitsirengas on pieni, se toimii yllättävän hyvin suuremmassakin paperiliinassa. Pitsikuvion halkaisija on 4 cm. Kuvan sininen lautasliina on ruokaliina ja kukallinen lautasliina on pienempi kahviliina, eikä kummankaan kanssa ole mitään ongelmaa.

 

Lautasliinarenkaita paperisissa lautasliinoissa
 aurinkoisella pöydällä

Kovetin renkaat Fabric Decoupage – lakalla. Kovettaminen oli vähän liian kevyt tässä käyttötarkoituksessa ja kovetankin uudelleen pari kertaa samalla lakalla tai sitten lisään jotain tehokkaampaa kovetetta. Virkkauslanka on tyypillistä käpyilylankaa pehmeämpää, mitä en osannut ottaa huomioon kovetuksessa. Nämä tulevat ehdottomasti käyttöön silloin kun ruokailijoita on kuusi tai vähemmän, ellen sitten käpyilen näitä lisää. 

Vintage - käpyilyä vanhasta ohjekirjasta

Vintagepitsejä syksyisenä sadepäivänä

Tein äskettäin vähän reunapitsiä vanhasta kirjasta; ”Tatting, A Potpourri of Patterns”, jossa on 1800- luvun ja 1900- luvun alun malleja. Nyt innostuin käpyilemään pyöreitä kuvioita samasta kirjasta. Sukkulassakin oli vielä samaa lankaa, joten sillä lähdin tekemään uusia kuvioita.

Kuviot ovat kaikki kirjan eri sivuilta ja erilaisia. Kaikkia käpypitsejä yhdistää vintagen tasapaino ja lumo. Mistä se johtuu ja mikä sen tekee? Sitä pohdiskelin mielessäni, eikä vastaus kysymykseen löytynyt Ecrun värisestä langasta. Varmasti ajan kauneuskäsite vaikutti asiaan ja antoi koristeellisuutta käsityölle.

Ohjeet ovat ajalta, jolloin suunnittelun periaatteena ei vielä tavoiteltu minimalismia, yksinkertaisuutta ja pelkistettyjä selkeitä linjoja. Käsitöitä tehtiin enemmän ja hyväksyttiin ajatus, että kaikkea ei saa valmiiksi heti tai edes nopeasti. Kauniiin lopputuloksen vuoksi oltiin valmiita uhraamaan aikaa enemmän kuin tänä päivänä. 

Perinteisen pitsin olemus

Meillä jokaisella on muistot mummojen kauniista pitsiliinoista, joita ennen kaikki mummot osasivat virkata ja neuloa. Minun mummoni virkkasi myös sänkyihin päiväpeitteitä. Pitsit koristivat kodin ja loivat rauhallista ja tyynen juhlavaa tunnelmaa olohuoneisiin. Minulla on yhä kaapissa joitain liinoja ja mummon virkkaama päiväpeite, jonka käyttöönottamisesta haaveilen. Pelottaa vain, että se likaantuu tai menee rikki. Toistaiseksi vielä kerään rohkeutta ottaa aarteita arkikäyttöön.

Valitsin kirjasta kauniita medaljonkikuvioita ja tarkastelin samalla käpypitsiohjeita kirjassa. Havaitsin pitseissä seuraavia piirteitä:

•         pitsi on ohutta lankaa ja on yleensä ilmava ja kevyt, mutta tiivis, jolloin kuviosta tulee yhtenäinen
•         kaaret ovat maltillisia, ei liian pitkiä, jolloin kuvio on selkeä ja yhtenäinen, eikä siinä ole suuria reikiä
•         kuvio voi olla tiivis, mutta silloin siinä on selkeä keskus ja usein myös selkeät reunat, jotka hahmottuvat erillisinä osina.
•         Suurin osa renkaista on keskenään samankokoisia, mikä tekee kuviosta rauhallisen ja tasapainoisen
•         nirkot erottuvat selkeästi ja niitä on paljon, jolloin kuviosta tulee koristeellinen ja kevyt
•         Useita renkaita lähtee samasta kohdasta tai kiinnittyy samaan nirkkoon, jotta kuviosta tulee mielenkiintoinen ja uniikki
•         Pyöreissä kukissa on useammin kuusi- kuin viisi terälehteä, jolloin kuviosta tulee symmetrinen
•         Yhden sukkulan töissä kuvio-osat voivat kiinnittyä toisiinsa yhdellä langalla, jolloin kuviosta tulee herkkä ja hauras.

Nämä ovat siis pohdiskelua ja havaintoja, eivätkä perustu mihinkään tutkimukseen. Havaintoaineistona on vain tämä yksi kirja ja sen ohjeet 1800 – luvulta.  Pinterestissä on vintagepitsejä, joita voisi näihin havaintoihin verrata ja samalla jakaa kuvia. Vintage käpypitsiohjeita löytyy antiikkiohjekirjastossa.

 

Pyöreiden kuvioiden rakenne

 

Pyöreiden kuvioiden symmetria luo tasapainoa, siksi kukassa on useimmiten terälehtiä parillinen määrä. Keskuskuvio on yksinkertainen ja koristeellisuus lisääntyy reunoja kohti. Reunakuviossa vuorottelevat erilaiset kuvio-osat. Suuret medaljongit vaativat kevyen, kuvioita yhdistävän reunuksen.

Pienet renkaat kiinnittyvät suurempiin renkaisiin ja kaarien välissä on kaksi rengasta. Nämä kuviot eivät kuulu yhteen, mutta voisi hyvin kuvitella, että on suunniteltu käytettäväksi yhdessä.

 

Tiivis kuvio yksinkertaiseen keskustaan on muodostunut kun on kiinnitetty kaksi rengasta samaan keskuskuvion nirkkoon

 

Selkeät kuviot vuorottelevat pienten nirkkorengasryhmien kanssa, jolloin kuviot erottuvat kauniisti.

 

Seuraavassa voisi olla sipulirenkaita, mutta tässä keskusrengas on tehty ulomman kaaren puoliväliin ja kiinnitetty keskeltä kohti kuvion keskustaa. Sitten on tehty toinen puoli kaaresta ja sipulikuvio valmiiksi. Ilman reunan kerroksia lopputulos oli kukkamaisempi kuin perinteisessä sipulirenkaassa.

 

Kuvioiden käyttö somisteena

Yksittäinen vintageympyrä on kaunis sellaisenaan ja suunnittelin mielessäni riippuvia ikkunakoristeita tai mobileita. Edellyttäen, että näitä olisi vielä muutama enemmän. Jos samaan koristeeseen laittaisi virkattuja osia, niin käpypitsin sirous korostuisi entistä enemmän. En ole sekoittanut eri tekniikoilla tehtyjä pitsejä, mikä voi olla kokeilemisen arvoinen idea.

Näitä olisi kiva ommella kiinni johonkin lähelle toisiaan, ryhmäksi. Samaan ryhmään valitsisin samoja elementtejä sisältäviä kuvioita. Yhteen ryhmään sellaisia, joissa useampi rengas kiinnittyy samaan nirkkoon, toisessa ryhmässä voisi olla selkeä kukka kuvio keskellä jne. Usein ympyrän ulkoreunalla on paljon nirkkoja, joista kuvion voi upottaa tekstiiliin ompelemalla nirkoista kiinni kankaan aukkoon. 

Kirjassa kuvioita oli kiinnitetty paitoihin, pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, alusliinoihin, lampunvarjostimiin ja kauluksiin. Kaikkea on haluttu koristella jo sata vuotta sitten ja pitsejä on tehty paljon. Valitettavasti luulen, että pitsintekijöillä ei välttämättä ole itsellä ollut varaa käyttää näitä kauniita käpypitsejä. 10 x pitsi  Styleroom-kodeissa -sivulla lisää pitsinkäyttöideoita.

 

Yksinkertainen ja selkeä käpypitsirannekoru

 

Pitsikoru vastavaloon kuvattuna

Tällä viikolla sää tuntui syksyiseltä ja tuuli puhalsi jo viileästi. Kävin läpi lankavarastoani ja yritin löytää syksyisiä värejä. Ruskaa odotellessa valitsin langaksi valmiin viljasadon värisen kullankeltaisen langan. Ohjeen halusin olevan yksinkertaisen ja selkeän, syksyyn sopivan. Ajattelin, että rannekoru voisi olla mukava työ. Korutarvikkeita en ole hankkinut, mutta joitain korulukkoja vielä laatikosta löytyy.

 

Japanilainen käsityösivusto

 

Ajatus kauniista, selkeästä ja yksinkertaisesta käpypitsistä ohjasi japanilaisille sivuille, joiden kanssa minulla  muuten on edelleen ongelmia kielimuurista johtuen. Valitsin pienen ja kauniin rannekorun käsittääkseni jonkun käsityöyhteisön sivulta. Malli on tasapainoinen ja viimeistä yksityiskohtaa myöten tarkkaan mietitty.

Kun linkin sivua vierittää alaspäin, löytyy ohjeita ja ideoita lisää.  Nämä ohjeet ovat melko helppoja ja nopeita, mutta silti näyttäviä kauniita ja yksilöllisiä. Näiden kanssa ei tarvitse miettiä loppuuko lanka tai riittääkö maltti. Sivustolta löytyy runsaasti mielenkiintoisia askartelu ja ompeluohjeita mm. koruja, kasseja ja kasvomaskeja vaikkapa koronaeristyksen tai syysiltojen ratoksi

 

levitettynä pöydälle

Lanka- ja lukkovalinta

Koska solmuja on vähän, valitsin paksumman, Lizbeth 20 langan. Siitä huolimatta korusta tuli pieni, juuri ja juuri saan sen ranteeseen. Luulen, että tätä korua käyttää joku kapeampiranteinen ja minun täytyy tehdä itselleni toinen koru.  Korulukoksi valitsin kuparinvärin, osittain siksi, että se sopii kullankeltaiseen ja osittain siksi, että vaihtoehtoja olis melko vähän. 

Muita rannekoruja käpypitsikokoelmassani.

Kelttikuvioita kintaissa

 

Kintaat talveksi ahvenanmaanlampaan langasta.

 

Tulen ostaneeksi erilaisia villalankakeriä aina, kun törmään suomalaisen alkuperåisrotuisen lampaan  villaan, joko kaupoissa, maatiloilla tai tapahtumissa. Lankoja kertyy varastoon, koska kuitenkin käytännössä pääasiallinen käsityöni on käpypitsi. Välillä yritän yhdistää näitä asioita toisiinsa vaihtelevalla menestyksellä.

Minulla on villalangalle tarkoitettuja ruusupuisia neuloja neulakäpyilyä varten. Kuitenkin koen luontevammaksi tehdä villalangankin sukkulalla. Onneksi minulla on suurempia helmien käyttöön tarkoitettuja sukkuloita, jotka soveltuvat myös villalangalle. Nyt otin käteeni vielä pienemmän neulan ja tein perinteisellä tekniikalla neulakintaat, joihin yritin sovittaa käpypitsikoristeita    

 

Villalankoja ja työtapoja

Kintaat tein ahvenanmaanlampaan luonnonmustasta villalangasta. Ahvenanmaanlampaan villa on karheaa ja kestävää, kalastajien tarpeisiin sopivaa. Kuvioon valitsin kainuunharmaksen pehmeän ja hennomman villan toivoen, että kuvio asettuu kintaan pinnalle sulavammin kuin paksumpi lanka. Silti kuvio on melko koholla kintaasta. Villoissa on yllättävän paljon eroja ja samaan työhön kannattaa hankkia lanka kerralla, jotta saa samaa kehruuerää. Tämä tarve korostuu alkuperäisrotuisten ja tiloilla tuottettavien pienten lankaerien maailmassa.

Kuvioksi valitsin Karolingin ristin, joka edustaa Jumalan yhtenäisyyttä, tasapainoa ja ikuisuutta. Tein siitä melko tiiviin, jotta se pysyy kintaassa, eikä takerru vahingossa mihinkään kintaita käytettäessä. Kuvion valintaan vaikutti mahdollisuus tehdä pienellä solmumäärällä. Paksussa langassa yksi solmukin on isokokoinen ja mallin täytyy olla hyvin yksinkertainen. Ohuemmasta langasta olen tehnyt suurempiakin keltti ym. solmukuvioita

käpypitsikuviot

Suomeksi vai venäjäksi

nämä kintaat on tehty venäjäksi, kuten Suomessa sanotaan. Skandinaviassa tämä on Dalby stitch. Suomessa kinnastekniikat on jaettu kahteen tapaa, on tehty suomeksi tai venäjäksi ja molemmissa on omat muunnoksensa. Kaikkein yksinkertaisin solmu on perussolmu suomeksi (Oslo stitch). Näissä kintaissa käytin pistoa venäjäksi 2+2+2.  Olen tehnyt kauan sitten tällä pistolla kintaat, joiden sormiosa tuntuu pitkältä. Ehkä tämä pisto joustaa yllättävän paljon

 Suunnittelin lyhentäväni näitäkin kintaita hiukan. Se on helppoa, koska neulakinnas ei purkaudu. Kintaat voi leikata sopivaan pituuteen, huovuttaa leikkauspinnan kiinni ja sitten viimeistellä kauniiksi ompelemalla. En ole vielä tehnyt sitä, mutta muistelen niitä vanhoja valkoisia kintaita, jotka aina tuntuivat vähän hankalilta, johtuen liian pitkästä sormiosasta. Lyhentäminen olisi järkevää.

 

pieni välly  

-        Kuvasin lapasset pienen vällyn päällä

•   Olen painanut taljaan kuvion tammikuussa 2019, mutta
•  talja oli leikkaamatta ja kantit ompelematta.     
•   Nyt huomasin, että vällystä tulee juuri sopiva istuinalunen villalankoja varten ostamani puisen laatikon päälle.
• Tein viimein istuinalusen valmiiksi. 
• Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka talja ei ole paras mahdollinen. 
• Tämä on selvästi vanhemman eläimen talja, koska siinä on paksumpia kohtia, joihin väri ei tarttunut helposti. Onnistuin jopa katkaisemaan ommellessa yhden neulan. Tämä rupeama opetti minulle, että talja on valittava itse ja huolella. 
• Erehdyksistä oppii.

Istuinsuoja puulaatikon päälle

Kun sain kantit ommeltua, niin tyttäreni katsoi tuolinmattoa ja sanoi että, nuo villat on tuossa niinkun se juttu. Niinhän se on ja ompelen sitten kuitenkin tuolimattoon kantit. Kuvittelin, että juuri tuolissa olisi parempi ja siistimpi ilman villaisia kantteja.

Neilikankukkia syyspäivän piristykseksi

 

Neilikoita

Syksy tuli tänä vuonna yllättävän aikaisin ja nopeasti. Ilmaston muutos on lämmittänyt säitä, mutta samalla lämpimät säät jouduttavat syksyä ja niityn kukat katoavat nopeammin kuin aikaisempina vuosina. Kukat katosivat ja luonto on väritön ja ankea ennen puiden ja pensaiden lehtien ruskaa.

Ajattelin jatkaa syksyn kukkakautta käpyilemällä neilikan. Neilikkaan otin ohjeen Marilee Rockelyn blogista Yarnplayer. Kukka tosin on kovin pieni , mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämän pienen kukan etu on kuitenkin se, että valmista tulee muutamalla renkaalla ja yhdellä istumalla. Ohje ei ole liian helppo vaikka siltä ensin vaikuttaisi. Ajatus on pidettävä koko ajan mukana työssä.

mittakaava

Syksyn väriläiskä ja pieniä virheitä

Pieni kukka ei vielä kesää tee.  Pikkuneilikan ympärille täytyy tehdä kokonaina kukkaryhmä, jotta tämä pieni kukka tulee huomatuksi.  Kukkaa aloittaessani ajattelin ohjeen olevan nopea ja helppo, mutta kun kukka valmistui ja huomasin sen tarvitsevan ympärilleen neilikkaryhmän, ei tämä pitsi sitten ollutkaan sen nopeampi kuin muutkaan pitsit.

Neilikan latinalainen nimi tarkoittaa jumalten kukkaa. Näin arvokkaan kukan tekeminen vaatii erityistä  keskittymistä. Joskus, erityisesti kun televisiossa on koukuttava elokuva samaan aikaan uuden käsityöohjeen lukemisen kanssa, ei virheitä voi välttää. Mikähän siinä on, että elokuvan katsominen ja käsityön tekeminen pitää tehdä samanaikaisesti. Jokin ikiaikainen uskomus siitä, että naisilta onnistuu aina useampi asia kerralla. Neilikkaa tehdessä minulta tahtoi aina jäädä joku nirkko puuttumaa, mikä erottuu erityisesti lehdestä hyvin helposti. 

Pieni virhe

En kuitenkaan ajatellutkaan purkaa ja korjata virhettä, vaan jätin käsityön jäljen näkyviin. Kun kyseessä on kukka, niin täydellisyyden tavoittelu on turhaa. Eihän luonnostakaan löydy kahta täysin samanlaista kukkaa, joten lopputulos on ihan hyvä näin. Kuten olen ennenkin maininnut, niin mielestäni pienet virheet kuuluvat käsityöhön.

kukkaryhmä vihreillä lehdillä

 

Lisähaaste

Tähän ohjeeseen Marilee Rockley on tehnyt videon niille, jotka haluavat lisähaastetta ja haluavat tehdä kukan vasenkätisenä. Itsekin kokeilin yhden kukan vasenkätisesti, mutta oikeakätisenä ei maltti riittänyt ja tein sitten muut kukat sukkula oikeassa kädessä.

Helpompia haasteita löytyy postauksestani linkkejä, siellä on järjestelty joitain kokeilemiani ohjeita vaikeusasteen mukaan.