Kierrätyslasihelmiä käpypitsiketjussa

 

Kaulaketju aivina langasta

Katselin Muskaanin blogissa mielenkiintoista ketjua. Kaikessa yksinkertaisuudessan se oli hauska ja eriväriset helmet korostuivat hienosti ketjusta. Minulle tuli mieleen heti punaiset puuhelmet, jotka ovat olleet kaapissa käyttämättä jo useamman vuoden. Helmiä on kahta kokoa, ja kuvittelin sen mahdollisuutena elävöittää korua.

Punaiset marjat kuuluvat syksyyn ja niinpä ajattelinkin tehdä syyskorun, jossa on syksyn lehtiä ja puuhelmiä marjoina. keräsin keltaisia, punertavia ja vihreitä lankoja haaveillen puolukka tai pihlajanmarjaketjusta. Ketju sinänsä tuntui ajatuksena vähän tasapaksulta, kun kuitenkin marjat ovat metsässä ryhmissä tai tertuissa. Päätinkin soveltaa tekniikkaa vapaasti ja muunnella teemaa siten, että voi muodostaa helmistä ryhmiä.

 

Puuhelmiketjun haasteet ja pellavalankaketju

Muskaanin sivulla oli linkki Edda Guastellan videoon, jossa käpypitsiketjun tekniikka on kuvattu selkeästi. Videon ohjetta seuraten lähdin innostuneena tekemään ketjua, jota muuntelin ja johon lisäsin runsaasti helmiä. Joskus vain käy näin, että tulee vaan aloitettua silloin, kun olisi parempi keskittyä suunnitteluun. Minulla on ollut ennenkin samanlaista kärsimättömyyttä ja huomaan taas toistavani vanhaa virhettä.

Ketjuun tuli hirvittävän paljon helmiä. Puuhelmet olivat liian kevyitä. Korusta tuli liian kevyt. En pitänyt korusta ollenkaan, siitä ei oikeastaan tullut edes käyttökelpoista. Erityisesti keskelle ketjua tuli ruma helmirykelmä, jonka keskellä oli vihreitä lankarenkaita, joiden oli tarkoitus kuvata lehtiä.

Olisi pitänyt olla hiukan painavammat helmet, jotta koru olisi pysynyt ryhdissään. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi pienet puuhelmet ovat jääneet kaappiin käyttämättä. No, tulipa kokeiltua, toivottavasti muistan seuraavan kerran, kun tulee mieleen laittaa koruun pieniä puuhelmiä. Kiinnitin kuitenkin ketjuun lukon ja otin kuvan.

Eponnistunut helmikoru

Luovuin pienestä ja kevyestä ja siirryin suureen ja paksuun. Päätin unohtaa syksyn ja marjat. Otin pitkästä aikaa käyttöön kierrätyslasihelmet.

Seuraava haaste oli löytää riittävän paksu lanka, joka ei tule käsintehtyjen helmien suurista reijistä läpi. Kokeilin paksumpia puuvillaisia virkkauslankoja, jotka kuitenkin tuntuivat liian pehmeiltä tähän tarkoitukseen. Paksummat puuvillalangat ovat merseroimattomia. Vain kalalanka olisi ollut vaihtoehtona, mutta se tuntui kovalta.

Onneksi muistin kaapista löytyvän pellavalangan. Laitoin siis suureen sukkulaan kerrattua, ¼-valkaistua aivinalankaa. Uskoin, että aivinalanka toimii käpypitsissä, rohdinta en varmaan olisi kokeillut. Kokeilu kannatti, tämä pellavalanka toimi sekä sukkulassa, että ketjussa. Ketjusta tuli riittävän napakka, eikä sinä ollut juurikaan kovetuksen tarvetta. 

Pellavaketjun lukko ja kierrätyslasihelmet

Ketju valmistui, mutta lukkoa siihen en löytänyt. Mietin kaikki vaihtoehdot koruvarastostani löytämättä mitään toimivaa. Haluaisin ketjuun oikean lukon, mutta tilapäisesti jouduin laittamaan helmeen kiinnitettyyn lankalenkkiin. Kierretty pellavalanka on solmittu lenkiksi helmeen. Lenkki pujotetaan ketjun päistä läpi ja lukitaan helmellä. Kokeilin, ja tämä kiinnitys toimii kunnes saan ostettua sopivan vahvan ja suuren lukon.

Kierrätyslasihelmiä olen ostanut Arja Okkoselta Iitistä v. 2015. Tarinaa Arjasta ja kierrätyslasihelmistä olen kirjoittanut Helmiostoksia postauksessani. Siellä on kuva helmimuotista ja linkki videoon helmien valmistuksesta. Minulla on vielä jonkin verran helmiä käyttämättä. Suurille helmille ei käpypitsiharrastuksessa ihan helposti löydy käyttökohteita.

Kotjun lukitseminen lankalenkillä

Aivinainen pellavalanka oli miellyttävä tuttavuus käpyily käytössä. Helmistä voisi tehdä ketjuun sopivat korvakorut, mutta paksu pellava on haaste pienissä korvakorussa. Yritän kuitenkin vielä ratkaista haasteen ja tehdä koruista setin