Käpypitsikieloja äidille !

Keltti-idealla lehti, johon on liitetty pieniä valkoisia kukkia

Äitienpäivä koittaa koleassa säässä. Se tuntuu ikävältä. Mielessä soi vanha koululaulu ja muistuttaa minkälainen vuodenaika kevään pitäisi olla:

Kun kevät kaunis tuli,

soi Luoja lämpöisen,

maan silmästä jo suli

jääkyynel huurtehen,

taas päivän paistehessa

jo linnut lauloivat,

ja lapset lehtosessa

iloisna juoksivat.

 Tätä vielä odotellaan. 

 Pandemiasta ja viileästä säästä huolimatta ajateltiin piipahtaa äidin pihalla äitienpäivänä. Äiti kyllä on sitä mieltä, että kun ensimmäisistä rokotuksista on aikaa, niin riski on pieni. Minähän sairastin taudin ja olen melko harmiton, mutta lapset voivat altistua koulussa, joten ihan olematon riski ei ole.

 

Rintaneula

Yritin tehdä kieloja äidille äitienpäiväksi. Alla havaintoja prosessista:

• Valitsin niin suuren neulan, että tuo kimpun tyviosa tuli todella pitkäksi.
•  Lehden väri on kirjava, koska parempaa väriä ei ollut lankakopassa. 
• Langat ovat eri paksuisia värivalintojen ja lankavalikoiman takia; lehti Lizbeth 20 ja kielon kukka 40. Tämä korostaa hentoja kukkia, joten langan paksuusero ei haittaa.
• Lehdestä tuli leveä. Lehti on kelttityylinen,  mutta kärkiosassa on yksi kiepautus jäänyt tekemättä. En jaksa surra sitäkään ( käsityölle leimaa antava virhe).
•  Kukat ovat hennot ja pienet, paitsi se yksi kukka, johon tuli liikaa solmuja.

Lopputulos olisi voinut olla parempi, mutta vien tämän kuitenkin äidille, kuten ajattelin. Vaikka äiti ei sitä käyttäisikään, niin ei ole minulla kotona muistuttamassa mitä kaikkea olisin voinut tehdä paremmin. Kyseessä on kuitenkin oma malli, joten en voinut seurata ohjetta ja saada täydellistä lopputulosta. Voisin kehitellä tätä lisää sitten kun joskus ostan sopivampaa vihreää väriä.

Kivikorut

Sain äitienpäivälahjan omalta 14 vuotiaalta tytöltäni. Korut olivat myös omatekoiset ja ilman ohjetta tehdyt. Paljon hienommat ja täydellisemmät kuin oma kyhäelmäni. Korujen taustakorttikin oli todella hieno. Tässä todistettiin vanhassa sanonnassa piilevä viisaus; "pojassa polvi paranee".

Äitienpäiväkorut, joita tulen ylpeänä käyttämään

 

Käpypitsiliinassa uusia kerroksia

 

Kevätliinan viimeviikkojen käpyilyt

Kevät etenee ja nyt odotellaan puiden lehtiä ilmestyvän silmuista, joita oksilta on voinut havaita jo jonkin aikaa.

Tänä keväänä olen pysynyt Renulekin tahdissa ja käpyillyt uuden kerroksen heti kun ohje on julkaistu. Aina en ole ollut näin ahkera. Seuraava kerros onkin taas hitaampi, joten parempi julkaista kuva edistymisestä nyt.

 

Raidat

 

Olen tehnyt liinasta melko kirjavan, mutta kuitenkin on koko ajan ollut ajatus, miten eteenpäin. Nyt kahden samanlaisen kerroksen jälkeen täytyy myöntää, että olen aivan ymmälläni seuraavan kerroksen väreistä. 

Käpyptisiliinan kerrokset

Minulla on vähintään kolme yhtä vahvaa suunnitelmaa värivalinnoiksi. Onneksi on vielä melkein viikko aikaa miettiä, ennen päätöstä. Voihan vielä syntyä kokonaan uusi idea. Tämän liinan kanssa tosiaan tuntuu, että värejä on liikaa käytössä.

Käpypitsikoru turkkilaisella tekniikalla

 

Vappukukkariipus

Perjantaina on vappuaatto ja ajattelin tehdä pitsin vapputeemalla. Mietin vappuhyrrää, mutta päädyin kuitenkin jatkamaan Oya-harjoitusta. Kuvio on enemmän kukka kuin hyrrä, mutta ajattelin tämän melkein sopivan vapputeemaan.  

Viimeksi Oya- harjoituksessani huokailin langankireyden vaikeutta ja täytyy sanoa, että sama haaste on edelleen. En onnistunut kiristämään kaikkia kuvio-osia riittävästi. Tekniikan vaihtaminen on yllättävän vaikeaa.

 Tuli siis kukkariipus vappuhyrrän sijaan. Tällä mennään tänä vuonna. Tietysti lisäksi vähän simaa ja munkin paistoa. Toissa päivänä huomasin olevani keskellä raekuuroa ja kevään eteneminen tuntui epätodelliselta. Onneksi kalenterissa on juhlapäiviä kuten vappu, jotka muistuttavat, että kesää kohden mennään säästä riippumatta.

 

Kukkariipus

 

Otin ohjeen youtubesta kuten viime viikollakin. Alku on aina haastavaa. Itse asiassa aloitin kolme kertaa. Aina jossain lanka lakkasi kulkemasta ja joku solmu oli väärinpäin tai sitten sain solmun aikaan sukkuloilla. Tässä työssä sukkuloita oli kaksi, mikä lisäsi selvästi haastetta. En miettinyt virhettä, katkaisin langat ja aloitin uudestaan.

Sain lopulta kuitenkin langan kulkemaan loppuun asti ja kuvio tuli valmiiksi. Olen melkein ylpeä lopputuloksesta, vaikka siitä ei ihan säännöllinen tullutkaan eivätkä kaikki langat riittävästi kiristyneetkään.

Lähikuva keväisestä Oya-kukasta

En vielä kovettanut korua, mutta aion sen tehdä kyllä. Tästä tuli sievä riipus. Etsiskelin sopivaa ketjua melko kauan ja päätinkin seuraavana ostoksena hankkia erivärisiä metalliketjuja riipuksia varten.

Nyt taas keskityn käpypitsitekniikkaan kevätliinan merkeissä ja toivottelen lukijoille Hauskaa Vappua!

 

Käpyilijän aivojumppa turkkilaisittain

Pieni kevätkukkakuvio Oya-harjoituksen

Kevät etenee ja Renulekin käpypitsiliinaan tulee uusia kerroksia viikoittain. On hauskaa miettiä jokaisen kerroksen kohdalla värit ja katsoa, miten uudet kerrokset sulautuvat jo olemassa oleviin keroksiin ja liina kasvaa viikko toisensa jälkeen

Liina käpyillään perustekniikalla; ihan vain tavallisia kaksoissolmuja, kaaria ja renkaita. Toki siinä täytyy laskea solmuja ja huolehtia värien järjestyksistä, mutta kerrokset alkavat olla pitkiä ja kuviossa paljon toistoa. Valitsin väliin vaihteeksi toisenlaisen työn, jonka tein jopa vähän paksummalla langalla, jotta harjoitus olisi helpompi.

 

Oya

Erilaisen tekniikan harjoitteluun otin pienen työn, jotta saan sen myös valmiiksi. Sinulle on varmaan käynyt joskus samoin kuin minullekin; aloitan uuden opiskelun suuresta työstä, joka sitten jääkin kesken. Oya ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, olen joskus vähän kokeillut ennenkin kolmiuloitteisissa kukissa, mutta käpyilyn jälkeen se kyllä tuntuu haastavalta.

Oya on turkkilainen lankatekniikka, johon sisältyy elementtejä neulapitsistä, virkkauksesta ja käpypitsistä. Ihan kokonaan en vieläkään lähtenyt tekniikoita soveltamaan, vaan tein pienen käpypitsiä muistuttavan työn.  

Aidossa tekniikassa käytetään kaikkia elementtejä samassa pitsissä ja lopputulos on uskomattoman siro. Ensimmäisenä mieleen tulevat kauniit huivinreunakoristeet ja sirot kukkakorut. Välineenä on usein terävä silmäneula, mutta myös koukkua ja sukkulaa käytetään.

 

Haastava kuvio

Lopputulos näyttää ihan aidolta käpypitsiltä, mutta tekniikka ei ole sama.

 Käpypitsin ja Oyan keskeiset erot:

• Lankajärjestelmä on päinvastainen; sydänlanka tulee kerältä, käpypitsissä sydänlanka tulee sukkulasta.
•  Myös solmuissa on haastetta;
•  pitää muistaa olla siirtämättä solmua langalta toiselle 
• kaksoissolmu aloitetaan yläsolmusta. Toki käpyillessäkin tehdään näin jaetussa renkaassa, mutta tässä ei ole kyseessä aina edes rengas 
• rutiinia on vaikea kokonaan kääntää tähän.

Otin ohjeen Ayşegülin youtubekanavalta Marifetli Eller İğne Oyası.

En ymmärtänyt videon kieltä ja yritin seurata ohjetta. Luulen, että tuossa keskiosan neliössä on liikaa solmuja, koska siitä tuli noin laaja. Lisäksi langan kiristämiseksi olisi ehkä ollut hyvä ainakin näin alussa tehdä välillä lukkosolmuja. (tässähän sydänlanka juoksee kokoa ajan, ellei siihen tee välillä solmuja)

Kuvio hahmottui, vaikka langankireys
 ei ole optimaalinen.

Totesin, että langankireyden hallinnassa on minulla paljon opittavaa.

Käpypitsi vai Oya?

 käpyilyn eduksi täytyy todeta, että käpyilylanka voi tulla myös kerältä, tässähän se tulee sukkulalta, jota sukkulaa täytyy täyttää useammin, koska käpyilylankaa kuluu enemmän kuin sydänlankaa. Oikeastaan on vaikea kirjoittaa eroa, meillä ohjeissa puhutaan sormilangasta ja sydänlangasta ja nyt sydänlanka tulee sormien kautta, hmm. On parempi lopettaa ennen kuin sekoan näihin termeihin.

Ymmärrä oyan lankajärjestelyn; kun tehdään virkkausta tai neulapitsiä, niin on järkevää ottaa käpyilylanka mukaan sukkulalta ja jatkaa taas käpypitsiosuuden jälkeen sydänlangalla toisella tekniikalla. Yleensä pitsin osat ovat pieniä töitä, eikä sukkulan täyttöä kuitenkaan ole liian paljon suhteessa työn etenemiseen.

Pitsit ovat siis erilaisia ja tekniikat ovat kehittyneet eri tarpeeseen. Kummallekin on paikkansa. Oyassa on käpyilijälle haastetta, mutta se on vaihtelua ja virkistävää aivojumppaa.

 

Käpypitsiliinan tilannepäivitys

 

Liinan uudet kerrokset ja pääsiäisen jälkeen vielä kukoistava perunanarsissi.

Pääsiäinen on takana ja pääsiäisen pienet käpypitsit; kukat, risti ja pääsiäismuna. Nyt ajattelin esitellä kevätliinan viimeaikaista etenemistä. 

Olen liinan kanssa myös miettinyt omaa toimintaa ja keskittymiskykyä. Varmaan ajatuksiani tähän suuntaan on vienyt myös sairastettu korona, jolla on taipumusta heikentää sairastaneiden muistia ja keskittymiskykyä. Olen alkuvuoden aikana käyttänytkin muistilappuja enemmän kuin kahtena edellisenä vuotena yhteensä.

 

Multitaskaamisen paha tapa

 Liinan kerrokset ovat periaatteessa yksinkertaiset, mutta yhteen asiaan keskittyminen tuo haastetta. Tulee avattua helposti televisio käsityön taustalle ja seurattua samalla sekä käsityötä, että televisiota.

 Kun yrittää keskittyä samaan aikaan useampaan asiaan, niin yleensä käy huonosti, kuten minulla tuossa kerroksen 11 kohdalla. Multitaskaaminen hidastaa ja virheen korjaaminen vie aikaa. Tilanne on varmaan tuttu sinulle ja kaikille käsityöläisille.

Luin juuri artikkelin siitä, että tietoinen tarkkaavaisuus kohdistuu kuitenkin vain yhteen asiaan kerrallaan, vaikka kuvittelemme olevamme taitavia ja suoritamme useaa rutiininomaista toimintaa samanaikaisesti. Aivot eivät ymmärräkään asioiden tekemistä samaan aikaan, vaan joutuvat koko ajan siirtymään asiasta toiseen, ja kuormittuvat. 

 

Huolimattomuusvirhe

 

Kuvan värit eivät ole ihan todelliset, otin kuvan lampun valossa puhelimella. 

Ajattelinkin opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, se voi olla vaikeaa vanhalle multitaskaajalle. Ylellä oli hauska artikkeli aivojen virkistämisestä ja kehittämisestä käsitöiden avulla 

Tätä varmaan jatkan, mutta tärkeää on myös opetella tunnistamaan multitaskaustilanteet ja opetella muuttamaan omaa käyttäytymistä. Siinäpä haastetta, kun puhelin piipailee, elokuvassa on jännittävä juoni, ajatukset lähtevät harhailemaan ja kuvittelen keskittyväni pitsin käpyilemiseen.

 

Liina

 Liina on edellisen kuvauksen jälkeen tullut ruosteenpunainen ruuturaita, punaoranssin kirjavat soikiot renkaat sekä lisää sadonkorjuun kultaa. Keskustan punaisten kukkien väriä en ole vielä aiemmin toistanut, joten laitoin sitä kullanvihreän raidan keskelle pieninä renkaina.

Joskus joku väri voi unohtua vain yhteen kuvioon ja liinan yhtenäisyys katoaa. Olen yrittänyt pitää kaikkia värejä sopivasti mukana koko ajan.

Liina vaalealla taustalla.

Pääsiäisen 2021 käpypitsimuna

Käpyptisimunakokoelmani karttui uudella munalla.

 

 Suklaa on vallannut pääsiäismarkkinat, mutta minä kapinoin vastaan ja tein pääsiäismunakokoelmaan uuden käpypitsimunan. Keitin myös pääsiäisaamuna ihan oikeita kananmunia. Tänä vuonna havahduin munan hankintaan vain liian myöhään ja puumuna jäi haaveeksi. 

Puumunani olivat lopussa ja marmorimuna liian pieni ja liukas, joten jouduin ostamaan muovisen munan. Maalasin munan yksiväriseksi, jotta pitsi erottuu sen pinnalla paremmin. Tulevan vuoden tavoite on löytää ajoissa ensi vuodeksi luonnon materiaalia oleva muna, kuten aiemmatkin. Tämän vuoden muovi vähän harmittaa. 

Toisinaan vain on elämässä ja käpypitsissä tehtävä myönnytyksiä niin materiaalien, värien, helmien kuin lankojenkin suhteen.

 

Pitsi

 

Minulla oli jo suunnitelma munan käpypitsikoristeluun, mutta Endrucks 1920 projekti, jonka etenemistä olen ajoittain seurannut, muutti suunnitelmani. Kun katsoin mallia 40, näin siinä pääsiäisruohoa ja pääsiäismunia. 

 

Kuvittelin pikkutipuja ruohotupsujen joukkoon ja tämän vuoden munan koristelusuunnitelma oli valmis.

 Suuret kiitokset Ninettalle ohjeen uudistamisesta Sen kanssa oli helppo tehdä ruohokuvioraita munan ympärille. 

Tein ohjeen keskuskuvion alkuperäisellä solmumäärällä munan kapeampaan päähän. Paksumpaan päähän jouduin lisäämään kuvion solmumäärää noin kaksinkertaiseksi. Kuvio on kuitenkin periaatteessa sama munan molemmissa päissä. Pienemmän kuvion koristelin siemenhelmillä.

 Muna

Munaa kiertävän kuvion solmumäärät ovat samat kuin Ninettalla . Olisi ollut parempi jättää ruohojen välistä solmut pois sillä nyt kuvio oli hiukan laajempi kuin suunnittelin. Yritin siis asetella ruohotupsut kapeiksi ja pingotin langalla lopuksi, jotta kerrokset ylipäätään asettuivat paikoilleen 

Minun täytyy tunnustaa, että en tehnyt ruohotupsuja ohjeen mukaan oikein. Vihreä lanka tuli koko ajan kerältä, eikä kahdelta sukkulalta kuten ohjeessa. Tein käännökset puolikkaalla lisäsolmulla. Ratkaisu johtui laiskuudesta, en vain viitsinyt nousta hakemaan toista sukkulaa, kun kuitenkin langan väri oli koko ajan sama. Lisäksi ruohotupsut ovat nyt vähän epätasaisemmat, mikä sopii ruohoteemaan.

Tiput 

Korvasin osan ruohojen välissä olevista renkaista/munista pienillä tipuilla. Tein nämä pääsiäistiput ennen ruohoa ja kiinnitin edelliseen kerrokseen. Käpyilin tiput ohuemmalla langalla, jotta ne pysyivät riittävän pieninä mahtuakseen ruohikkoon. Näin ne on helppo kiinnittää päästä kiinni ruohoon, eivätkä tipahda irti munan kuviosta. 

tiput ovat käpypitsiyhdistyksen jäsenohjeesta.
 Nokkan mallin vaihdoin toiseksi.

Otin mallin suhteen aika paljon vapauksia, mutta toisaalta käytin kuvioissa pääasiassa alkuperäisiä solmumääriä. Tein pääsiäismunan vain itselleni, en myyntiin, joten mallin pieni muokkaaminen käyttötarkoituksen mukaan oli melko viatonta huvia.

 Hyvää pääsiäistä!

Pitkäperjantain käpypitsikirjanmerkki

Käpypitsiristi kultakeskustalla.

 

Pitkäperjantai on hiljainen surun päivä.

Pitkäperjantai on meidän perinteessämme ainoa kansallinen surujuhla. Siksipä se varmaan on edelleen ”pitkä”, vaikka muu maailma on vaihtanut nimeksi suuri, pyhä tai hyvä. Surressa aika tuntuu pitkältä.

Muistan, että lapsena ei käyty kylässä vaan oltiin kotona ja päivä oli pyhä, töitä ei sopinut tehdä. 

Onneksi minun lapsuudestani ei kuitenkaan ole niin kovin kauan. Onhan se vaikeaa olla hiljaa ja kotona tekemättä mitään, mutta vaikeampaa on varmaan ollut lapsilla n. 100 vuotta sitten, jolloin pääsiäisperinteeseen kuului lasten piiskaaminen pitkäperjantaina. Tämä oli keino varmistaa, että lapset muistavat Jeesuksen kärsimystä.

Meillä selkein pitkäperjantain perinne on varmaan mämmi. Sitä syödään, eikä ruokaa tarvitse pyhäpäivänä valmistaa. Eikä ehkä kylään lähdettäisi vaikka ei pandemiaa olisikaan. Haudoilla saatetaan poiketa.

Risti

Pitkäperjantain liturginen väri on musta. Olisi siis loogista tehdä pitkänperjantain käpypitsirististä musta. Valitsin kuitenkin kultalangat, jotka ovat olleet enemmän esillä viime aikoina. Tein ristin kirjanmerkkinä perinteisesti nauhoineen kaikkineen.

Valitsin malliksi Robin Perfettin käpypitsiristin, jota en kuitenkaan tehnyt aivan ohjeen mukaan: 

• muokkasin ohjetta niin, että tein kultalangasta ristiin keskusristin ja kullan keltaisella langalla reunat.
• Keskusristin kultalanka oli paksumpaa, joten pienensin siitä hieman solmulukuja, jotta sain kuvion toimimaan reunan ohuemman langan kanssa.
• Jouduin myös muuttamaan käpyilyjärjestystä pienten renkaiden osalta.
•  Kaiken lisäksi minulle kävi vielä huolimattomuusvirhe ja tein ristin jalkaan vahingossa yhden jaetun renkaan liikaa.  En pitänyt sitä ongelmana ja purkanut, vaan jätin jalan pidemmäksi.

Ohuemmassa langassa oli aiempia töitä varten valmiiksi pujotettuna pieniä siemenhelmiä ja lisäsin niitä mukaan reunakerrokseen.

Myös ristikirjanmerkin nauhan tein omalla tavallani. Koska täytin sukkulan ihan täyteen ja lankaa oli sukkulassa vielä paljon, kun risti oli valmis. Halusin tyhjentää sukkulan ja vaihdoin jaettujen renkaiden ketjun toiseen käpyilytekniikkaan; yhden sukkulan rengasketjuksi. Näin sain sukkulan melkein tyhjäksi, kun risti tuli valmiiksi.

 

Yhden langan ketju on jaettujen renkaiden ketjua taipuisampi 

Melko paljon muokkasin alkuperäistä ohjetta, mutta silti lopputuloksessa on sama tunnelma kuin alkuperäisessä ja yhtäläisyyksiä riittävästi. 

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti ohjeen laatija ei pidä muutoksia liian suurina, jos joskus näkee tämän variaationi alkuperäisestä ohjeesta.

Palmusunnuntain käpypitsikukat

Käpypitsikukat vanerilaatikolla

 

Pääsiäinen lähestyy ja ollaan jo palmusunnuntaissa. Lumi sulaa vihdoinkin, vaikka aamuisin onkin vielä pakkasta. Pajunoksien luokse en jaksanut kävellä. Taitoin laiskana tuomipihlajasta pari ihan pientä oksaa ja pidin muutaman päivän maljakossa. Nyt tuomipihlajassa on kauniit ”kissat” ja jos jätän oksat edelleen maljakkoon, niin pääsiäisenä oksissa on lehdet. Olen joskus ennenkin tuonut sisälle näitä valepajunkissoja, ja lapset ovat aikanaan jopa virponeet näillä.

Jatkan käpyilyä viime viikon teemalla ja käpypitisohje on peräisin kirjahyllyssä olevasta ohjekirjasta, josta en ole vielä käpyillyt ainuttakaan ohjetta.

 

Käpypitsiohjeita ja muita kirjoja

 

Ohje on muutama vuosi sitten ostetusta Burda-lehdestä, joka on kerännyt pölyä hyllyssä.

Kun ulkona ei ole hyvä liikkua ja kirjastossakin suositellaan viivyttävän max. 15 min kerrallaan, niin on oikea aika tehdä inventaariota omassa kirjahyllyssä. Suosittelen sinullekin tätä oivallista puuhaa, sillä hyllystä löytyy aarteita. Löysin kirjan välistä kuivamaan laitettuja kukan terälehtiä, joista ei ole mitään muistikuvaa, lisäksi löysin kirjeen, jonka olen kirjoittanut äidilleni 33 vuotta sitten jne.

Käpypitsikuvio on lehdessä tehty yksivärisellä langalla ja pingotettu renkaaseen ikkunakoristeeksi.

 

Burdan ohjekirja

Pitsiliina

Tänä vuonna en tehnyt kukkia oksiin, kun ei ole tarkoitus nyt ketään virpoakaan. Tein kukat pieneen liinaan. Pieniä käpypitsikukkakuvioita kertyy ja olen joskus miettinyt, että liittäisin niitä yhteen ja ripustaisin vaikkapa verhoksi. Todennäköisempää on kuitenkin, että ompelen pieniä liinoja ja kuviota koristeeksi kukkaroihin ja laukkuihin.

Ajattelin, että valkoinen ja vaaleanvihreä kirkkaampien kukkien keskellä sovittaa tämän keväiseen vuodenaikaan.

Kukat on tehty Lizbeth 40 langalla. Lehtiin jouduin vaaleanvihreän värivalinnan takia ottamaan paksumman 20 numeroisen langan ja sovittelemaan solmumääriä. Kukkaliinaan uppoaa helposti vähän erilaisia lankoja, koska kukkien ja lehtien paksuus luonnossakin vaihtelee.

Kuvion halkaisija on 14 cm, joten liinaksi on todella pieni. En kuitenkaan lähde lisäämään kukkia ja sitä kautta suurentamaan liinaksi, koska minusta kuvio on kaunis näin. Ehkä renkaaseen pujottaminen ei ole sittenkään huono idea.

Huomasin muuten juuri, että olen tehnyt suurimman osan pitsiliinoista ja kuvioista aloittaen keskeltä ja päättäen reunaan. Tämä taitaa olla vasta toinen osista koottu kuvio. Aiempi oli Jan Stawaszin ohjeella 1,5 vuotta sitten.

Kevättalven kelttikäpypitsikukka

Keväinen helmikukka kelttikäpypitsiä

Lumimaisemissa vielä eletään ja valitsin kevätkukkakuvioon värikkään kirjavan langan, joita mielelläni talvella käytän. Pastellisävyt ovat vielä sopivan kylmiä sävyjä talveen, mutta toisaalta tuovat mieleen jo lähestyvän kevään heleyttä. Ohje on kelttimalli Wally Sosalta.

Poikettiin tyttäreni kanssa ohikulkumatkalla syömään Kotkan kauniissa maisemissa. Nythän on pandemia-aikana kaikki ravintolat kiinni ja ruokapaikan valinnassa jouduttiin käyttämään luovuutta. Rannikon raikas ilmasto on aina ylellisyyttä mantereen asujalle.

 

Talviretki

Talvi jatkuu. Yritettiin lapseni kanssa syödä eväitä keväisessä säässä meren rannalla. Pöydät ja penkit löytyivät ja olivat kuivat, aurinkokin pilkisteli sopivasti pilvien raoista ja tilanne näytti hyvältä. Otettiin siis intialaisesta ravintolasta haettu noutoruoka pöydälle ja aloitettiin ateria.

Rannalla oli kuitenkin niin hyytävä tuuli, että jos ei olisikaan vilustuttu ja jos olisikin onnistuttu syömään, niin ruoka olisi varmasti jäähtynyt kokonaan saman tien. Voit kuvitella, että tehtiin pikainen päätös siirtyä autoon ja nautittiin sitten merinäköalasta auton ikkunoiden läpi ja syötiin autolounas.

Maaliskuinen merenranta

Merinäköalakin oli vähän kyseenalainen, meri on jäässä ja lunta niin paljon, että oli mahdotonta nähdä, missä ranta loppuu ja meri alkaa.

 

Kelttimalli

Olen joskus ostanut kirjan, mutta en ole koskaan käpyillyt siitä yhtään mallia.

Tiedät varmaan, kuinka helposti pieniä kirjoja tulee ostettua heräteostoksena käsityötarvikkeiden mukana. Nyt otin esiin Wally Sosan kirjan "Celtic Tatting With a Twist " ja käpyilin siitä ensimmäisen työn. Niin kuin usein, kirja tulee valittua kansikuvan perusteella ja kansikuvatyö tulee käpyiltyä ensimmäisenä. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

Käpypitsiohjekirja

• Valitsin keväisen kirjavan pastillinsävyisen langan 
• ja siihen laatikostani löytyvistä helmistä parhaiten sopivat tummanharmaat helmet. 
• Kun nyt katson lopputulosta, niin taisin innostua pujottamaan helmiä vähän liikaa. 
• Kuviosta tuli ahtaampi kuin Wally Sosan versiossa. 
• Muutenkin kuvio on hyvin erilainen, alkuperäisessä mallissa oli hillitty sininen lanka ja valkoiset helmet.

Valmis kuvio

Kuviosta tuli koruksi liian suuri. Kuvio ei ole höyhenen kevyt, kuten useimmat pitsit. Helmien painoa on niin paljon, että en viitsisi tätä ripustaa mihinkään. Tämän voisi ehkä ommella koristeeksi johonkin. Toistaiseksi kuvio päätyy odottamaan sopivaa sijoituspaikkaa. 

kuvasin vielä kuvion taustapuolelta.

 

Tausta

Pöytäliinan käpyily etenee vähitellen

 

Käpypitsin värikirjoa

Ulkona on talvi, vaikka maaliskuu on jo ensimmäinen kevätkuukausi. Lunta sataa lisää yhtä paljon kuin kevätaurinko ehtii sulattaa, joten kevättä saadaan vielä odottaa. Kevätliina tuo kontrastia valkoiselle maisemalle. Tänä vuonna valitsin kypsän loppukesän voimakkaat värit.

Liina on taas edennyt hiukan, vaikka olen käpyillyt välillä koruja. Näin alkuvaiheessa liinan kerrokset ovat vielä niin lyhyitä, että aikaa jää muillekin käpypitseille.

Liinan värit

Värejä on nyt liinassa mukana riittävästi ja näillä jatkan loppuun, vaikka äsken mietinkin uuden värin ottamista mukaan. Minulla värejä tulee helposti liikaa, ja liinasta tulee kirjava. Et ehkä ymmärrä haastetta, mutta minun on vaikea rajoittaa värien määrää, kun pääsen vauhtiin.

Viime vuonna Renulekin kevätliinan kanssa päätin lujasti pärjätä kolmella värillä ja se päätös piti koko liinan loppuun asti. Nyt otin rennommin, enkä rajoittanut värejä niin paljon. Ehkä seuraavassa liinassa voisin yrittää pärjätä kahdella värillä. Luulen, että voin oppia jotain uutta, jos välillä haastan itseni poikkeamaan tavallisista toimintatavoistani.