Käpyilijän aivojumppa turkkilaisittain

Pieni kevätkukkakuvio Oya-harjoituksen

Kevät etenee ja Renulekin käpypitsiliinaan tulee uusia kerroksia viikoittain. On hauskaa miettiä jokaisen kerroksen kohdalla värit ja katsoa, miten uudet kerrokset sulautuvat jo olemassa oleviin keroksiin ja liina kasvaa viikko toisensa jälkeen

Liina käpyillään perustekniikalla; ihan vain tavallisia kaksoissolmuja, kaaria ja renkaita. Toki siinä täytyy laskea solmuja ja huolehtia värien järjestyksistä, mutta kerrokset alkavat olla pitkiä ja kuviossa paljon toistoa. Valitsin väliin vaihteeksi toisenlaisen työn, jonka tein jopa vähän paksummalla langalla, jotta harjoitus olisi helpompi.

 

Oya

Erilaisen tekniikan harjoitteluun otin pienen työn, jotta saan sen myös valmiiksi. Sinulle on varmaan käynyt joskus samoin kuin minullekin; aloitan uuden opiskelun suuresta työstä, joka sitten jääkin kesken. Oya ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, olen joskus vähän kokeillut ennenkin kolmiuloitteisissa kukissa, mutta käpyilyn jälkeen se kyllä tuntuu haastavalta.

Oya on turkkilainen lankatekniikka, johon sisältyy elementtejä neulapitsistä, virkkauksesta ja käpypitsistä. Ihan kokonaan en vieläkään lähtenyt tekniikoita soveltamaan, vaan tein pienen käpypitsiä muistuttavan työn.  

Aidossa tekniikassa käytetään kaikkia elementtejä samassa pitsissä ja lopputulos on uskomattoman siro. Ensimmäisenä mieleen tulevat kauniit huivinreunakoristeet ja sirot kukkakorut. Välineenä on usein terävä silmäneula, mutta myös koukkua ja sukkulaa käytetään.

 

Haastava kuvio

Lopputulos näyttää ihan aidolta käpypitsiltä, mutta tekniikka ei ole sama.

 Käpypitsin ja Oyan keskeiset erot:

• Lankajärjestelmä on päinvastainen; sydänlanka tulee kerältä, käpypitsissä sydänlanka tulee sukkulasta.
•  Myös solmuissa on haastetta;
•  pitää muistaa olla siirtämättä solmua langalta toiselle 
• kaksoissolmu aloitetaan yläsolmusta. Toki käpyillessäkin tehdään näin jaetussa renkaassa, mutta tässä ei ole kyseessä aina edes rengas 
• rutiinia on vaikea kokonaan kääntää tähän.

Otin ohjeen Ayşegülin youtubekanavalta Marifetli Eller İğne Oyası.

En ymmärtänyt videon kieltä ja yritin seurata ohjetta. Luulen, että tuossa keskiosan neliössä on liikaa solmuja, koska siitä tuli noin laaja. Lisäksi langan kiristämiseksi olisi ehkä ollut hyvä ainakin näin alussa tehdä välillä lukkosolmuja. (tässähän sydänlanka juoksee kokoa ajan, ellei siihen tee välillä solmuja)

Kuvio hahmottui, vaikka langankireys
 ei ole optimaalinen.

Totesin, että langankireyden hallinnassa on minulla paljon opittavaa.

Käpypitsi vai Oya?

 käpyilyn eduksi täytyy todeta, että käpyilylanka voi tulla myös kerältä, tässähän se tulee sukkulalta, jota sukkulaa täytyy täyttää useammin, koska käpyilylankaa kuluu enemmän kuin sydänlankaa. Oikeastaan on vaikea kirjoittaa eroa, meillä ohjeissa puhutaan sormilangasta ja sydänlangasta ja nyt sydänlanka tulee sormien kautta, hmm. On parempi lopettaa ennen kuin sekoan näihin termeihin.

Ymmärrä oyan lankajärjestelyn; kun tehdään virkkausta tai neulapitsiä, niin on järkevää ottaa käpyilylanka mukaan sukkulalta ja jatkaa taas käpypitsiosuuden jälkeen sydänlangalla toisella tekniikalla. Yleensä pitsin osat ovat pieniä töitä, eikä sukkulan täyttöä kuitenkaan ole liian paljon suhteessa työn etenemiseen.

Pitsit ovat siis erilaisia ja tekniikat ovat kehittyneet eri tarpeeseen. Kummallekin on paikkansa. Oyassa on käpyilijälle haastetta, mutta se on vaihtelua ja virkistävää aivojumppaa.