sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Enkelisydän manteleiden kanssa

Käpypitsienkeli joulukoristeeksi

 

Joulu lähestyy, enkä ole vielä käpyillyt mitään jouluaiheista. Jouluvalmistelut ovat muutenkin myöhässä, joulukortitkin jäivät lähettämättä.  Aion soittaa puhelun ihmisille, joille olisin normaalisti lähettänyt joulukortin. Näin pandemian aikaan voi olla ihan kivakin saada joulukortin sijasta puhelu.

Joulua olen valmistellut siivoamalla sen minkä olen jaksanut. Valitsin, että on mukavampi joustaa ruoan valmistuksessa ja juhlia joulua siistissä kodissa. Oli pakko valita, kun en oikein tunnu jaksavan molempia. On lohdullista tietää, että joulu tulee joka tapauksessa, vaikka osa valmisteluista olisikin jäänyt tekemättä.

Tänään siis vuoden ensimmäinen jouluaiheinen käpyily, kun jouluun on aikaa neljä päivää.

 

Sydänenkeli

Tämänkertainen käpyptisiaihe ei varsinaisesti ole jouluohje. Joulun aikaan kuitenkin kaikki enkelikuviot tuntuvat jouluenkeleiltä, joten valitsin tämän Dagmar Pezzuton herttaisen sydän enkelin sivustolta Bellaonline.

Jatkoin yhä käpyilyä Lizbeth 40, Ivory-langalla. Tämä kuvio ja kyseinen lanka tuovat mieleen jouluiset olkikoristeet: Himmelit, olkipukit ja kuusenkoristeet. Muistatko vielä, kuinka on tehty joulukortteja silittämällä olki kiiltäväksi ja sitten leikattu ja liimattu siitä tähtiä, seimiasetelmia ym. kuvioita joulukortteihin. Kortit ovat yksinkertaisuudessaan kauniita ja olki luonnollisen kiiltävä. Kaunein tietysti rukiin olki.

Vaikka langasta puuttuu oljen kiilto, niin värisävyn ja kuvion puolesta tämä sopii oikein hyvin tuohiristien ja olkikoristeiden kanssa joulukoristeeksi. Varmaan juuri mantelit muistuttivat minua auki silitetyistä oljista. Ohje oli yllättävän helppo, tosin edellyttää, että mantelin tekeminen on hallussa.


Manteli

Jos mantelin tekeminen on päässyt unohtumaan, niin voi ensin tehdä helpon harjoituksen, kuten minä kaksi ja puoli vuotta sitten, jolloin käpyilin manteleista koukkuketjun ilman erillistä ohjetta. Ketju on hyvä harjoitus ja tapa muistutella tekniikka mieleen. Näin saa myös käsialan tasoittumaan ennen varsinaista työtä. Tässä enkelissä en tehnyt harjoitusta, ehkä se näkyy lopputuloksessa. Taidan kovettaa enkelin ja ripustaa joulukoristeeksi.


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Vuoden viimeinen lumihiutalekäpyily

 

Alkutalven lumihiutalekokoelmaa

 

Olin suunnitellut tekeväni joulukoristeruukkuun uusia lumihiutaleita koristeeksi, mutta valitettavasti käpyilyyn tuli tauko. Nyt jatkan nukkumisen lomassa pienillä käsitöillä ja sain aikaiseksi kaksi uutta lumihiutaletta. Ehkä nämä lumihiutaleet jäävät tämän vuoden viimeisiksi ja täytän puuttuvan aukon ruukussa aiempina vuosina tehdyillä lumihiutaleilla.

Kokoelmaani on kertynyt useita hienoja lumihiutaleita. Silti aina löytyy loistavia malleja ja uusia tekniikoita harjoiteltavaksi. Teen mielelläni lumihiutaleita juuri loppusyksystä, kun lumihiutaleita vielä odotellaan tai niitä on vähän, ja alkutalvesta kun on vielä hämärää kaamosta. Teetkö sinä lumihiutaleesi mieluimmin kesäkuumalla, jolloin yrität viilentyä ajattelemalla kylmiä lumihiutaleita?

Kun aurinko nousee korealle, hanget hohtavat ja kimaltelevat, alkavat ajatukset kääntyä jo kevääseen ja lumihiutaleiden tilalle tulee muita aiheita.

 

Lumihiutale

Ajatus lumihiutaleista vaihtelee varmaan asuinympäristön mukaan. Meillä täällä pohjoisessa lumihiutaleet ovat kovin todellinen osa vuodenkiertoa. Meille oikeat lumihiutaleet ovat säännöllisen muotoisia ja pitsisiä kuten luonnossa tai sitten suuria ikkunaan piirtyneitä jäisiä kuurankukkia, joissa myös on säännöllinen koristeellinen kuvio. Voisin ajatella, että lämpimämmässä ilmastossa voi ajatella laajemmin ja lumihiutaleen erottaa kukasta vain terävämmät muodot. Haluaisin tietää mikä on se oikea lumihiutaleen muoto eri mantereilla, luultavasti jokaisella on tähän ihan oma ajatus ja muodot vaihtelevat.

Otin taas kauniin käpypitsimallin muskaanin sivustolta tipsaroundthehome . Ohje on antiikkimalli vuodelta 1915, joka oli vielä käpypitsin kulta-aikaa. Mallin on suunnitellut Louise Hausk. Vintageohjeiden pitkät nirkot ja tasapainoinen rakenne lumoavat koriteellisuudellaan. Tämä on aito nuoskakelin lumihiutale, joka laskeutuu hangelle melko suoraan ja nopeasti, toisin kuin hitaasti leijuvat pakkashiutaleet.

Huomasithan muuten, että postauksen jakamisen pikakuvakkeet löytyvät sivun alareunasta.

 

Tekniikka

Kahden sukkulan lumihiutale, jossa oli keskityttävä valitsemaan oikea sukkula. Erityisesti toisella kerroksella kaksoissolmuissa oli vaarana lähteä väärällä sukkulalla. Voi olla, että haaste ei ollut niin suuri kuin kuvittelin, koska kärsin vielä koronan jälkeisestä väsymyksestä ja voimattomuudesta.

Lumihiutaleen tekniikkaharjoituksena oli tehdä keskelle sopivan pituiset nirkot. Lisäksi viimeisessä kerroksessa oli Katarinen käännösliitos, joita harjoittelin kahden lumihiutaleen verran. Ensimmäisessä hiutaleessa tein pienistä liitosnirkoista vähän liiankin pieniä, mutta suuret nirkot keskellä olivat sopivan kokoiset. Toisessa liitosnirkot olivat sopivia, mutta pitkiä nirkkoja vielä vähän yritin venytellä, koska jäivät vähän lyhyiksi. Nirkkomitta olisi ollut kätevä, mutta ei sattunut olemaan käden ulottuvilla.


Vintagelumihiutale

 

Kuvion rakenne

Tein lumihiutaleen Lizbeth 40- langalla, joka on melko ohut. Kuvion rakenne on kuitenkin tiivis, jolloin lumihiutale vaikuttaa raskaammalta kuin aiemmat tämän syksyn valkoiset lumihiutaleet. Kaikissa lumihiutaleissa on sama lanka, joten kuvassa näkyy pidempien kaarien mukanaan tuoma keveys. Kannattaakin miettiä ohjetta valitessa tai suunnitellessa, minkä tyyppisen hiutaleen haluaa tehdä ja mahdollisesti valita samaan ryhmään samantyyppisiä malleja.

Minun asetelmani on hiukan sekava, koska tämä viimeinen lumihiutale on olemukseltaan muita raskaampi, muut valkoiset lumihiutaleet ovat kevyitä ja värillinen lumihiutale on jopa paksummalla langalla käpyilty. Asetelma olisi varmasti sirompi, jos kaikki mukana olevat lumihiutaleet olisivat rakenteeltaan samankaltaisia. Nämä lumihiutaleet vain kertyivät tämän vuoden lumihiutalekokoelmaan. Ensivuonna on uusi mahdollisuus yhtenäisempään kokonaisuuteen.

Aiemmat käpyillyt mallit löydät tunnisteesta lumihiutaleet.

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Kelttiaiheinen käpypitsisolmuriipus

 

Solmuriipus rasian kannella

 

Syksy etenee ja juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. Sää olisi voinut olla kauniimpi, mutta minulle se näkyy vielä vain ikkunan takana. Tänään on viimeinen Korona-eristyspäiväni. Näyttää siltä, että selvisin taudista, vaikka vielä väsyttääkin normaalia enemmän.

En ole käpyillyt kuluneella viikolla, mutta kaivoin taas laatikon pohjalta aiemmin käpyillyn pitsin. Tein tämän solmukuvion kerran ja mietin mitä sen kanssa tekisin, jolloin se päätyi laatikon pohjalle odottamaan päätöstä. 

Mietin, olisiko paras käpyillä sille pari tai ommella se koristeeksi johonkin laukkuun tai huiviin tms. Nyt kuitenkin tarvitsin julkaistavaksi työn ja päätin kiinnittää kuvioon riipuslenkin. En tosin tiedä vielä päätyykö kukka riipukseksi.

 

Solmukuvio  

Meillä jokaisella on omat päähänpinttymämme ja kiinnostuksen kohteemme. Olen huomannut, että herkät ja sievät pitsit ovat yleisesti suosituimpia. Haluaisin tietää mikä on sinun suosikkitekniikkasi. Minulla teemat vaihtelevat, mutta kelttiaiheet ja solmut kiinnittävät huomioni aina ja siksi tämänkin halusin tehdä.

 Löysin solmukuvion aki-tatting lace– sivustolta.  

Mietin korvakoruja, mutta väri olisi saanut olla näyttävämpi. Lisäksi kuvion halkaisija on 3,5 cm Lizbeth 40 langalla toteutettuna, mikä minusta tuntui epäkäytännöllisen suurelta näin hennoksi koruksi. Ajattelin sen toimivan parhaiten riipuksena, mutta tosiaan, jos kovetan pitsin tukevammaksi, niin tämä voi päätyä myös joulukuusenkoristeeksi.

 

Aki-tatting lace

Pidän aki-tatting malleista ja seuraankin hänen instagram tiliään, jolla on julkaistuja useita vastustamattomia ohjeita. Näin joulun aikaan haluan nostaa esille kaksi vuotta sitten tekemäni Käpypitsijoulukukat, myös aki-tatting lace sivuston ohje. Mielestäni se on yksi kauneimmista joulukukista, joita olen käpyillyt. Vaikka ohjeen nimi on Daisy Picot Motif, niin kuvio punavihreänä käpyiltynä tuo mieleen joulutähden ( Euphorbia pulcherrima ), joka taitaa olla yleisin joulukukka Suomessa. Siksi päätin aikoinani muuttaa kaunokaisen joulutähdeksi. Malli sopii loistavasti molempiin kukkiin.


maanantai 30. marraskuuta 2020

Joskus käpyilty rosoinen kukka

 

rullauskäpyilyä, alasolmuketjua ja kaksoissolmuja



 

En jaksanut eilen ottaa tietokonetta esille ja siksi julkaisu on myöhässä.

Minulla on pieni käpyilytauko, koska huolimatta maskeista ja turvaväleistä sain Covid-19 – tartunnan.


Kiitollisena terveydenhuollolle haluan vielä kertoa tarinaani:

-        Ensin minulle soitti tartuntoja jäljittävä henkilö ja kertoi altistumisesta. Tämän tiedon perusteella sain lapset turvaan, enkä tartuttanut läheisiäni.

-        Kun oireet alkoivat eli kuume nousi, niin pääsin nopeasti testiin.


-        Sain testituloksen heti seuraavana aamuna tekstiviestillä.

-        Samana päivänä testituloksen kanssa puhuin sekä hoitajan että lääkärin kanssa puhelimessa. Vielä samana iltana kotisairaanhoito toi verenohennuslääkkeet kotiin. Sain lääkinnän heti alkuun.


-        Kolme kertaa viikon aikana minulle soitettiin ja minulta kysyttiin vointia, sain myös neuvoja oireiden hoitoon liittyen.

-        Lisäksi minulla oli tarvittaessa päivystysnumero, johon soittaa. Nyt olen sairastanut n. viikon ja uskon pärjääväni ilman päivystystä


-        Läheiset ovat terveitä ja käyvät minulle apteekissa ja kaupassa ja tuovat ostokset oven taakse, josta haen kassin vasta kun tuoja on poistunut turvallisesti.

Turvallisin mielin kotona toipumassa muistuttelen, että nyt on hyvä vastata tuntemattomien puhelinnumeroiden soittoon, sillä asia voi olla tärkeä.

 

Kotoa täytyy joskus poistua huolellisesti maskin kanssa ja turvavälejä noudattaen, mutta aina voi miettiä mikä on tarpeen ja pakollista. Suosittelen sinua kysymään itseltäsi, että voisitko sittenkin jäädä kotiin, ottaa sukkulat esiin ja käpyillä uuden pitsin. Se voisi olla  hyvä vaihtoehto näin tautiriskin aikana.

 

Sujuvia Solmuja toivottaen:

                      Marja


sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ensilumen valkoinen käpypitsilumihiutale.

 

Käpypitsilumihiutaleet


Ensi lumi satoi sittenkin, vaikka kuvittelin maan pysyvän mustana jouluun asti. Huomasin olevani tylsä aikuinen, kun otin lumikuvia ja iloitsin valosta, jota lumi heijastaa ympärilleen. Milloin hävisi lapsen riemu ja halu kokea.

Ei tullut mieleenkään sännätä pihalle ja pyydystää ilmassa leijailevia lumihiutaleita kielen päälle ja nauttia kielellä sulavan lumen kylmästä kosketuksesta ja mausta. Liian usein aistihavainnoiksi riittää näkö- ja kuulohavainnot.

Ehkä voisi asettaa tavoitteeksi ensi vuonna nauttia taas ensilumesta lapsen riemulla. Muistatko milloin viimeksi otit ensilumen vastaan kaikilla aisteilla, tiet lumipalloja tai pienen lumiukon ja sitten kuivattelit lapasia ja housunpolvia sisälle tultuasi.


Pieni, mutta valoisa ensilumi.



Lumihiutale

 

Valitsin tähän viikkoon mielestäni erityisen aidon näköisen lumihiutaleen. Löysin sen internetistä Bentats - sivulta. Tässä hiutaleessa on kuusi kulmaa, ja se on koristeellinen. Voisin kuvitella pyydystäväni juuri tuollaisen hiutaleen kielelleni tai kuvitella sen piirtyvän huurteiseen ikkunalasiin.

Tekniikka oli jännittävä; sukkula vaihtui usein ja piti miettiä, milloin työ käännetään ja milloin jatketaan toisella sukkulalla. Keskittymistä on hyvä harjoitella ja tässä oli haastetta minulle, joka usein katsoin käpyillessä elokuvaa. Eihän se järkevä tapa ole, mutta usein taustalla on jotain, mikä kilpailee huomiosta käsityön kanssa. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka sinä keskityt ja käpyilet.


Nirkkomitta


Nirkkomitta

tässä vielä suora linkki  Ben Fikkertin ohjeeseen. Käytin käpyillessä nirkkomittaa, koska suurempien renkaiden sisällä olevat renkaat ovat niin pieniä ja tarvitsin pitkät nirkot. Ulommissa sipulikuvioissa olisi ollut parempi käyttää vähän pienempää mittaa, mutta en kesken työn malttanut nousta sohvalta ja lähteä hakemaan.

Minulla oli aemmin toisenlainen, jopa kätevämpi nirkkomitta, mutta se oli heikko ja murtui käytössä. Tämä mittasarja on kestävä, mutta jokaiselle koolle on oltava oma mitta. En ole näitä niputtanut tuosta reijästä yhteen. Jos kaikki olisivat nipussa, niin silloin yksittäisiä mittoja ei ehkä olisi kateissa.

tämän vuoden kolmas lumihiutale pääsi muiden joukkoon asetelmaan, jonka laitoin vihreästä paksusta koristenauhasta talven ajaksi tyhjilleen jääneisiin parvekeruukkuihin lankalintujen ja kukkavalosarjan joukkoon.

Vaikka ensilunta oli vähän ja se sulaa pois, voi silti toivoa valkoista joulua. Minun muihin käpypitsilumihiutaleihini voi tutustua tunnisteessa lumihiutaleet. Postausta voi myös jakaa somessa alla olevista painikkeista.

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lumihiutaleiden aikaan marraskuussa

 

Talvi-illan lumihiutale


Marraskuussa pitäisi luonnon olla asettunut talvilepoon. Nyt on lämmintä ja pimeää. Ainakin täällä Etelä-Suomessa vielä odotetaan pakkasta ja ensilunta, joka valaisisi maisemaa. Ajattelin tehdä tämän syksyn toisen käpypitsilumihiutaleen. Tähän asti kaikissa lumihiutaleissani on ollut käpyilyvärinä lumivalkoista tai jäänsinistä. Valkoiset värit eivät sovi tänä vuonna marraskuun harmaaseen väripalettiin, joten katselin muita värejä.

Värejä löytyi tällä kerralla paksummasta, Lizbeth 20 langasta, joten lumihiutaleesta tuli suurempi. käpyilyohjeen valitsin niin, että saan harjoitusta harvemmin käyttämiini käpypitsitekniikkoihin.

 

Käpypitsiohje ja lumihiutaleen värit   

Lumihiutaleen ohje on sivulta:” muskaan's T*I*P*S  ". Hänen lumihiutaleensa värityksessä ei ole pääasiassa pakkanen ja sen odotus, kuten minulla. Varmasti Intiassa värikkäälle lumihiutaleelle ” riikinkukko lumessa ” on sopivampi teema. Riikinkukko tarvitsee kolme väriä, minä löysin vain kaksi talviväriä.  Toinen valitsemistani väreistä on kirjava.  

Lumihiutale tulisi mielestäni sopia hangen värikarttaan ja valitsin sinisen ja pastillisävyjä. En tiedä voitko seurata ajatustani ja kuvitella nämä siniset ja pastillit pakkasen huurtamiksi väreiksi kaamoksen jatkuvassa yössä revontulien valon heijastuessa jäisestä lumikiteestä.

Minusta huurteisen jäinen pinta joskus vaalentaa värejä ja saa pastillit hyvinkin sopimaan talvi-iltaan. Näin ajatellen saisin tämän hiutaleen sulautumaan muiden lumihiutaleitteni joukkoon. Värit tuli siis harkittua ja valittua.

 

Käpypitsitekniikat    

Tekniikoita, joita tämän hiutaleen kanssa voi harjoitella ovat valerengas, Josefiinan solmu ja kolmoissolmu. Tässä vielä linkki suoraan Ohjesivulle.

Suurin haaste oli kolmoissolmuissa, joiden tekemisestä on kulunut aikaa ja rutiini puuttui. Vasta viimeisellä kerroksella kolmoissolmut onnistuivat sujuvasti. Josefiinan solmujen haaste on aina solmujen tasainen koko ja säännöllinen muoto ainakin minun epätasaisella luonteellani käpyiltynä.

 käpypitsisolmuja lähempää

Keskittymisessä oli jostain syystä muutenkin ylimääräistä haastetta. Viimeisellä kerroksella olin huolimaton langan kanssa ja lanka kiersi välillä kuvio-osia, kun kiristin rengasta kiinni ja valmiista hiutaleesta huomasin, että olin vahingossa kiinnittänytkin väärin; nirkkoon kiinnittäessä kiinnittyi lanka samalla Josefiinan solmuun jne.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin lumihiutaleen valmiiksi. Harjoitus vei aikaa, mutta haitanneeko se, jos ”harjoitus tekee mestarin” – kuten sanonta kuuluu.

 

Lumihiutaleita

Olen keskittynyt kesällä perhosiin ja talvella tehnyt lumihiutaleita. Molempia on kertynyt jo kokoelma. Siltä varalta, että etsit lumihiutaleen ohjetta tai haluat muuten vain katsella lumihiutaleita, liitän tähän vielä linkin aiempiin lumihiutaleteksteihin. Postauksista löytyy linkkejä ohjeisiin aina silloin, kun ohje on otettu internetistä.


sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Helppo ja nopea käpypitsikaulakoru

 

Pieni kaulakoru ja viime kesän kuivuneita kukkia


Etsiskelin pientä käpyilyohjetta kirjakokoelmasta. Ajattelen, että aina jotain pientä ehtii käpyillä silloinkin kun pääpaino on muissa käsitöissä. Tällä viikolla aika on mennyt villan parissa. Olen käynyt läpi villavarastoani ja käsityövälineitä. nauhoja, nyörejä ja kinnasneulatöitä ym. Keräsin villalangoista näyteliuskoja luonnonväreistä ja materiaaleista sekä kotoa löytyneiden kasvivärjättyjen lankojen kirjosta.

Keräsin myös perinteisiä käsityövälineitä samaan paikkaan. Olen siis tehnyt pientä inventaariota ja järjestellyt tavaroita selkeämmin. Puisen pitsikävynkin luokittelin perinnevälineeksi, vaikka on ihan hyvä väline käpypitsin tekemiseen. Kaiken tämän jälkeen voit kuvitella, että aikaa jäi käpyilyyn vähän. Tein pienen korun, mutta lisäsin siihen Swarovski - kristalleita, jotta koru ei tuntuisi niin vaatimattomalta.

 

Villainventaarion lopputulosta

Suomenlampaan luonnonvärien kirjoa. Reunimmaisena vasemmalla on ahvenanmaanlampaan villalanka ja reunimmaisena oikealla lanka karitsan villasta. Kainuunharmas on toinen vaaleista langoista, tosin kuvassa jää melkein piiloon muiden lankojen taa.


Suomenlampaan villaa luonnonväreissä

Kasvivärjättynä löytyi ainakin seuraavilla kasveilla; nokkonen, pietaryrtti, jauhosavikka, koivu, syksyn lehdet,  verihelttaseitikki ja marja-aronia. Väripaletti on kaunis ja kaikki langat sopivat yhteen keskenään sekä luonnon väristen lankojen kanssa. Lisäksi totesin omistavani ahvenanmaanlampaan, kainuunharmaan, suomenlampaan sekä -karitsan villasta kehrättyjä kotimaisia lankoja.  Voit kuvitella, että näitä värejä katsellessa mieleen nousee monta käsityöhaavetta.


Luonnonvärejä ja kasvivärejä

 Välineitä

 

Pyrin keräämään kuvaan välineitä, joita on käytetty jo keskiajalla ja ovat yhä käytössä edes perinnekäsitöissä. Kuvasta unohtui värttinä. Värttinässä on alku langasta ja karstattua hahtuvaa ja karstaamatonta villaa löytyy myös. Haluaisin oppia kehräämään värttinällä. Nuorena olen kehrännyt vain rukilla ja sekin taito pitäisi opetella uudestaan. Rukilla kehrääminen tosin täytyy aloittaa rukin kunnostuksella, mutta siihen ei ole aikaa nyt.


Perinteisiä käsityövälineitä, värttinä unohtui kuvasta.

Neulakinnastöitä

 

Olen tainnut julkaista blogissakin kuvan kintaista ja hatusta, mutta kauluri on uusi. Tein kaulurin putkena ja sitten leikkasin kerroksen vaihtumiskohdasta poikki. Huovutin reunat, tein kerroksen ympäri ja ompelin napin. Kauluri on tehty pehmeästä karitsan villasta. Materiaali on mahtava ja toivon saavani sitä vielä joskus lisää. Karitsan ensimmäisen kerinnän villaa erotellaan harvoin muiden lampaiden villasta, koska lammastilojen koko on

keskimäärin vielä niin pieni, että kaikki villa laitetaan yleensä yhdessä erässä kehräämölle. VIllakäsitöistä lisää blogini tunnisteesta villa.

Neulakinnastekniikalla

 

Käpypitsikaulakoru


Kaulakoru virkkauslangasta

 

Tämänkertainen käpypitsi valmistui nopeasti virkkauslangasta. Jopa niin nopeasti, että tein niitä kaksi. Materiaalina on siis puuvillainen virkkauslanka Anchor Freccia, keristallihelmet ja vahattu puuvillalanka. Ohjeen otin kirjasta Tatting Accessories, joka löytyi kirjahyllystä. Kirjassa on helppoja töitä yksinkertaisia tekniikoita. Suosittelen lämpimästi alkeita harjoitteleville käpyilijöille. Hankin kyseisen kirjan v.2015, jolloin tein toista kaulakorun ohjetta soveltaen.


Kirjassa nopeita ja helppoja töitä


Virkkauslangalla käpyillen tuli työstä melko pieni. Siksi laitoin kristallit myös nauhojen päihin. Koru toimii varmaan näin, mutta kun se valmistui, niin ajattelin pitsin olevan liian pieni ja vaatimaton.  Katsotaan tuleeko koru käyttöön.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Lumihiutale käpyiltynä valkoisilla helmillä

 



 

Syysillat pimenevät ja lokakuu vaihtui marraskuuksi. Oikeita lumihiutaleita odotellessa tein talven ensimmäisen käpypitsilumihiutaleen. Etsin ohjetta taas verkosta ja löysinkin lopulta Aki tattingiltahienon hiutaleen. Hiutale on koristeellinen ja josefinan solmut vielä lisäävät siroutta. Alkuperäisessä hiutaleessa oli pitkulaisia helmiä, mutta jouduin vaihtamaan ne pyöreisiin helmiin.

Kuvasin hiutaleen asetelmassa, jonka tein peittääkseni salaatinkasvatusruukut, joita en viitsinyt siirtää talveksi pois ikkunalta. Vähän jouluinen on tuo keinohavukoriste, mutta valosarjaruusut ovat pimeinä iltoina mukavan näköiset.

kun katselen valmista hiutaletta pyöreine helmineen, huomaan selvän kovetustarpeen ja siirränkin tämän lumihiutaleen käpypitsikasaan, joka odottaa kovetusaineen ostamista. Aiemmpien vuosien lumihiutaleita koottuna sinulle käpypitsihiutaleharjoituksiksi tunnisteessa Lumihiutaleet 


sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Musta rannekoru

 






Syysillat pimenevät ja mennään kohti kaamosta. Värikkäät kurpitsakoristeet ilmestyvät kauppoihin. Itse en oikein ole oppinut Halloweenia juhlimaan. Suosin kansallisia juhlia, jolloin kekri ja pyhäinpäivä kuulostavat paremmalle. En välttämättä ole niitäkään niin suuresti juhlinut. Sadonkorjuuaikaan olen tehnyt perheelle yhden aterian tuoreista juureksista ja kasviksista sadonkorjuun hengessä. Ennen kasvattelin enemmän itse, nyt ostan aika paljon kaupasta.  Oma sadonkorjuuateria on lähempänä kekriä kuin halloweeniä.

Minä siis syön nauriin, toisin kuin irlantilainen Jack, joka laittoi pirulta saamansa hehkuvan hiilen naurislyhdyn sisään. Olisi mielenkiintoista tietää miksi ja milloin nauris muuttui Amerikassa kurpitsaksi. Oikeastaan Jackin kohtalo on lohduton; etsiä pienen lyhdyn valossa lepopaikkaa, kun ei ole pääsyä taivaaseen eikä helvettiin. Mukavampi aihe on nauttia sadonkorjuun tuotteista.


Musta pitsi

Vaikka jätän juhlat suuremmin väliin, niin ajattelin, että musta pitsi sopii syksyyn. Mustan langan käpyily ei ehkä ole helpointa hämärtyvänä syysiltana. Parempi aika mustalle langalle olisi kesäpäivän kirkas valo.

Otin ensimmäisen mustan kerän ja kerin langan sukkulaan. Lanka oli numeroa 40. Huomasin myöhemmin, että 20 numero olisi ollut parempi. Tällä langalla kuitenkin tein Jennifer Williamsin pienen tekniikkaharjoituksen. Tässä korussa voi harjoitella alaspäin kääntynyttä nirkkoa (korussa kääntynyt renkaan sisälle) sekä lukkoketjua. Koru oli kiva ja taidan tehdä sen vielä joskus paksummasta langasta. Toimii tämä ohutversiokin koruna, mutta kuviot ja rakenne erottuvat vähän huonosti.





sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Pieni heijastin

 




Syksy pimenee ja ihmiset liikkuvat tummissa vaatteissa. Etenkin autosta katseltuna tilanne näyttää vaaralliselta ja jalankulkija tulee usein pimeästä ihan viime hetkellä. Silloin ajatukset siirtyivät heijastimiin ja mieleen muistui toissavuoden heijastinkokeilu.

Ostin toissasyksynä heijastinlankaa huolimattomasti. Lanka osoittautui ohuemmaksi, kuin kuvittelin. Tein siitä silloin heijastimen. Lanka oli erittäin haasteellinen ja tehtävä hankala. Lankaa jäi runsaasti jäljelle ja nyt otin sen taas käyttöön. Aiempi kokemus vain ei kovasti houkuttele hikoilemaan ohuen ja helposti katkeavan langan kanssa. Tänä vuonna päätin ratkaista ongelman ja tehdä heijastimin helpommin.




Kahdella langalla

Aiempi heijastin oli tehty kokonaan heijastinlangasta, mutta tänä vuonna päätin vähän huijata ja tehdä kahdella erilaisella langalla. Otin sydänlangaksi puuvillaisen langan, Lizbeh 40, ja yritin sitten tehdä solmuja heijastinlangalla. Solmuja syntyi, mutta ei niin helposti kuin odotin. Minun puuvillainen sydänlankani katkesi kun kiristin rengastaa kiinni. Ohutta lankaa on niin vaikea käsitellä varovasti ja saada pysymään ehjänä. Lisäksi solmuja tarvittiin paljon, koska tuo heijastinlanka oli todella ohutta. 

Lopulta ratkaisin asian käsittelemällä heijastinlankaa kaksinkertaisena. Näin sain langan pysymään ehjänä. Heijastimen kaaristakin tuli vahvemmat ja heijastuspintaa enemmän. Sydänlanka olisi voinut olla paksumpi. Tämä ohut puuvillalanka katkesi useamman kerran litteän heijastinlangan parina, vaikka yritin käsitellä varovasti. 

Laiton mukaan kristalleja, jotta nekin omalta osaltaan heijastaisivat. Vihreä väri sopii heijastimen harmaaseen ja erottuu silloin kun ei olla aivan pimeässä. Mikä tahansa kristalli olisi sopinut, mutta minulla oli eniten vihreitä. Tällä kerralla ei ole Swarovskeja vaan intialaisia kristallihelmiä.






Valmis heijastin


Heijastimen halkaisija on n. 3cm, jolloin se jo erottuu pimeässä ja sitä voi jo ajatella pienenä heijastimena. Kaksinkertaisella, litteällä langalla solmuista tuli epätasaisia. Keskityin niin lankojen ehjänä pitämiseen, että en huomannut kiristää jokaista solmua tasaiseksi.  Parempi olisi löytää paksumpaa heijastinlankaa ensi syksyksi. Täytyy pitää silmät auki kaupoissa liikkuessa ja ostaa lanka, kun kohdalle sattuu.