maanantai 30. marraskuuta 2020

Joskus käpyilty rosoinen kukka

 

rullauskäpyilyä, alasolmuketjua ja kaksoissolmuja



 

En jaksanut eilen ottaa tietokonetta esille ja siksi julkaisu on myöhässä.

Minulla on pieni käpyilytauko, koska huolimatta maskeista ja turvaväleistä sain Covid-19 – tartunnan.


Kiitollisena terveydenhuollolle haluan vielä kertoa tarinaani:

-        Ensin minulle soitti tartuntoja jäljittävä henkilö ja kertoi altistumisesta. Tämän tiedon perusteella sain lapset turvaan, enkä tartuttanut läheisiäni.

-        Kun oireet alkoivat eli kuume nousi, niin pääsin nopeasti testiin.


-        Sain testituloksen heti seuraavana aamuna tekstiviestillä.

-        Samana päivänä testituloksen kanssa puhuin sekä hoitajan että lääkärin kanssa puhelimessa. Vielä samana iltana kotisairaanhoito toi verenohennuslääkkeet kotiin. Sain lääkinnän heti alkuun.


-        Kolme kertaa viikon aikana minulle soitettiin ja minulta kysyttiin vointia, sain myös neuvoja oireiden hoitoon liittyen.

-        Lisäksi minulla oli tarvittaessa päivystysnumero, johon soittaa. Nyt olen sairastanut n. viikon ja uskon pärjääväni ilman päivystystä


-        Läheiset ovat terveitä ja käyvät minulle apteekissa ja kaupassa ja tuovat ostokset oven taakse, josta haen kassin vasta kun tuoja on poistunut turvallisesti.

Turvallisin mielin kotona toipumassa muistuttelen, että nyt on hyvä vastata tuntemattomien puhelinnumeroiden soittoon, sillä asia voi olla tärkeä.

 

Kotoa täytyy joskus poistua huolellisesti maskin kanssa ja turvavälejä noudattaen, mutta aina voi miettiä mikä on tarpeen ja pakollista. Suosittelen sinua kysymään itseltäsi, että voisitko sittenkin jäädä kotiin, ottaa sukkulat esiin ja käpyillä uuden pitsin. Se voisi olla  hyvä vaihtoehto näin tautiriskin aikana.

 

Sujuvia Solmuja toivottaen:

                      Marja


sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ensilumen valkoinen käpypitsilumihiutale.

 

Käpypitsilumihiutaleet


Ensi lumi satoi sittenkin, vaikka kuvittelin maan pysyvän mustana jouluun asti. Huomasin olevani tylsä aikuinen, kun otin lumikuvia ja iloitsin valosta, jota lumi heijastaa ympärilleen. Milloin hävisi lapsen riemu ja halu kokea.

Ei tullut mieleenkään sännätä pihalle ja pyydystää ilmassa leijailevia lumihiutaleita kielen päälle ja nauttia kielellä sulavan lumen kylmästä kosketuksesta ja mausta. Liian usein aistihavainnoiksi riittää näkö- ja kuulohavainnot.

Ehkä voisi asettaa tavoitteeksi ensi vuonna nauttia taas ensilumesta lapsen riemulla. Muistatko milloin viimeksi otit ensilumen vastaan kaikilla aisteilla, tiet lumipalloja tai pienen lumiukon ja sitten kuivattelit lapasia ja housunpolvia sisälle tultuasi.


Pieni, mutta valoisa ensilumi.



Lumihiutale

 

Valitsin tähän viikkoon mielestäni erityisen aidon näköisen lumihiutaleen. Löysin sen internetistä Bentats - sivulta. Tässä hiutaleessa on kuusi kulmaa, ja se on koristeellinen. Voisin kuvitella pyydystäväni juuri tuollaisen hiutaleen kielelleni tai kuvitella sen piirtyvän huurteiseen ikkunalasiin.

Tekniikka oli jännittävä; sukkula vaihtui usein ja piti miettiä, milloin työ käännetään ja milloin jatketaan toisella sukkulalla. Keskittymistä on hyvä harjoitella ja tässä oli haastetta minulle, joka usein katsoin käpyillessä elokuvaa. Eihän se järkevä tapa ole, mutta usein taustalla on jotain, mikä kilpailee huomiosta käsityön kanssa. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka sinä keskityt ja käpyilet.


Nirkkomitta


Nirkkomitta

tässä vielä suora linkki  Ben Fikkertin ohjeeseen. Käytin käpyillessä nirkkomittaa, koska suurempien renkaiden sisällä olevat renkaat ovat niin pieniä ja tarvitsin pitkät nirkot. Ulommissa sipulikuvioissa olisi ollut parempi käyttää vähän pienempää mittaa, mutta en kesken työn malttanut nousta sohvalta ja lähteä hakemaan.

Minulla oli aemmin toisenlainen, jopa kätevämpi nirkkomitta, mutta se oli heikko ja murtui käytössä. Tämä mittasarja on kestävä, mutta jokaiselle koolle on oltava oma mitta. En ole näitä niputtanut tuosta reijästä yhteen. Jos kaikki olisivat nipussa, niin silloin yksittäisiä mittoja ei ehkä olisi kateissa.

tämän vuoden kolmas lumihiutale pääsi muiden joukkoon asetelmaan, jonka laitoin vihreästä paksusta koristenauhasta talven ajaksi tyhjilleen jääneisiin parvekeruukkuihin lankalintujen ja kukkavalosarjan joukkoon.

Vaikka ensilunta oli vähän ja se sulaa pois, voi silti toivoa valkoista joulua. Minun muihin käpypitsilumihiutaleihini voi tutustua tunnisteessa lumihiutaleet. Postausta voi myös jakaa somessa alla olevista painikkeista.

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lumihiutaleiden aikaan marraskuussa

 

Talvi-illan lumihiutale


Marraskuussa pitäisi luonnon olla asettunut talvilepoon. Nyt on lämmintä ja pimeää. Ainakin täällä Etelä-Suomessa vielä odotetaan pakkasta ja ensilunta, joka valaisisi maisemaa. Ajattelin tehdä tämän syksyn toisen käpypitsilumihiutaleen. Tähän asti kaikissa lumihiutaleissani on ollut käpyilyvärinä lumivalkoista tai jäänsinistä. Valkoiset värit eivät sovi tänä vuonna marraskuun harmaaseen väripalettiin, joten katselin muita värejä.

Värejä löytyi tällä kerralla paksummasta, Lizbeth 20 langasta, joten lumihiutaleesta tuli suurempi. käpyilyohjeen valitsin niin, että saan harjoitusta harvemmin käyttämiini käpypitsitekniikkoihin.

 

Käpypitsiohje ja lumihiutaleen värit   

Lumihiutaleen ohje on sivulta:” muskaan's T*I*P*S  ". Hänen lumihiutaleensa värityksessä ei ole pääasiassa pakkanen ja sen odotus, kuten minulla. Varmasti Intiassa värikkäälle lumihiutaleelle ” riikinkukko lumessa ” on sopivampi teema. Riikinkukko tarvitsee kolme väriä, minä löysin vain kaksi talviväriä.  Toinen valitsemistani väreistä on kirjava.  

Lumihiutale tulisi mielestäni sopia hangen värikarttaan ja valitsin sinisen ja pastillisävyjä. En tiedä voitko seurata ajatustani ja kuvitella nämä siniset ja pastillit pakkasen huurtamiksi väreiksi kaamoksen jatkuvassa yössä revontulien valon heijastuessa jäisestä lumikiteestä.

Minusta huurteisen jäinen pinta joskus vaalentaa värejä ja saa pastillit hyvinkin sopimaan talvi-iltaan. Näin ajatellen saisin tämän hiutaleen sulautumaan muiden lumihiutaleitteni joukkoon. Värit tuli siis harkittua ja valittua.

 

Käpypitsitekniikat    

Tekniikoita, joita tämän hiutaleen kanssa voi harjoitella ovat valerengas, Josefiinan solmu ja kolmoissolmu. Tässä vielä linkki suoraan Ohjesivulle.

Suurin haaste oli kolmoissolmuissa, joiden tekemisestä on kulunut aikaa ja rutiini puuttui. Vasta viimeisellä kerroksella kolmoissolmut onnistuivat sujuvasti. Josefiinan solmujen haaste on aina solmujen tasainen koko ja säännöllinen muoto ainakin minun epätasaisella luonteellani käpyiltynä.

 käpypitsisolmuja lähempää

Keskittymisessä oli jostain syystä muutenkin ylimääräistä haastetta. Viimeisellä kerroksella olin huolimaton langan kanssa ja lanka kiersi välillä kuvio-osia, kun kiristin rengasta kiinni ja valmiista hiutaleesta huomasin, että olin vahingossa kiinnittänytkin väärin; nirkkoon kiinnittäessä kiinnittyi lanka samalla Josefiinan solmuun jne.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin lumihiutaleen valmiiksi. Harjoitus vei aikaa, mutta haitanneeko se, jos ”harjoitus tekee mestarin” – kuten sanonta kuuluu.

 

Lumihiutaleita

Olen keskittynyt kesällä perhosiin ja talvella tehnyt lumihiutaleita. Molempia on kertynyt jo kokoelma. Siltä varalta, että etsit lumihiutaleen ohjetta tai haluat muuten vain katsella lumihiutaleita, liitän tähän vielä linkin aiempiin lumihiutaleteksteihin. Postauksista löytyy linkkejä ohjeisiin aina silloin, kun ohje on otettu internetistä.


sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Helppo ja nopea käpypitsikaulakoru

 

Pieni kaulakoru ja viime kesän kuivuneita kukkia


Etsiskelin pientä käpyilyohjetta kirjakokoelmasta. Ajattelen, että aina jotain pientä ehtii käpyillä silloinkin kun pääpaino on muissa käsitöissä. Tällä viikolla aika on mennyt villan parissa. Olen käynyt läpi villavarastoani ja käsityövälineitä. nauhoja, nyörejä ja kinnasneulatöitä ym. Keräsin villalangoista näyteliuskoja luonnonväreistä ja materiaaleista sekä kotoa löytyneiden kasvivärjättyjen lankojen kirjosta.

Keräsin myös perinteisiä käsityövälineitä samaan paikkaan. Olen siis tehnyt pientä inventaariota ja järjestellyt tavaroita selkeämmin. Puisen pitsikävynkin luokittelin perinnevälineeksi, vaikka on ihan hyvä väline käpypitsin tekemiseen. Kaiken tämän jälkeen voit kuvitella, että aikaa jäi käpyilyyn vähän. Tein pienen korun, mutta lisäsin siihen Swarovski - kristalleita, jotta koru ei tuntuisi niin vaatimattomalta.

 

Villainventaarion lopputulosta

Suomenlampaan luonnonvärien kirjoa. Reunimmaisena vasemmalla on ahvenanmaanlampaan villalanka ja reunimmaisena oikealla lanka karitsan villasta. Kainuunharmas on toinen vaaleista langoista, tosin kuvassa jää melkein piiloon muiden lankojen taa.


Suomenlampaan villaa luonnonväreissä

Kasvivärjättynä löytyi ainakin seuraavilla kasveilla; nokkonen, pietaryrtti, jauhosavikka, koivu, syksyn lehdet,  verihelttaseitikki ja marja-aronia. Väripaletti on kaunis ja kaikki langat sopivat yhteen keskenään sekä luonnon väristen lankojen kanssa. Lisäksi totesin omistavani ahvenanmaanlampaan, kainuunharmaan, suomenlampaan sekä -karitsan villasta kehrättyjä kotimaisia lankoja.  Voit kuvitella, että näitä värejä katsellessa mieleen nousee monta käsityöhaavetta.


Luonnonvärejä ja kasvivärejä

 Välineitä

 

Pyrin keräämään kuvaan välineitä, joita on käytetty jo keskiajalla ja ovat yhä käytössä edes perinnekäsitöissä. Kuvasta unohtui värttinä. Värttinässä on alku langasta ja karstattua hahtuvaa ja karstaamatonta villaa löytyy myös. Haluaisin oppia kehräämään värttinällä. Nuorena olen kehrännyt vain rukilla ja sekin taito pitäisi opetella uudestaan. Rukilla kehrääminen tosin täytyy aloittaa rukin kunnostuksella, mutta siihen ei ole aikaa nyt.


Perinteisiä käsityövälineitä, värttinä unohtui kuvasta.

Neulakinnastöitä

 

Olen tainnut julkaista blogissakin kuvan kintaista ja hatusta, mutta kauluri on uusi. Tein kaulurin putkena ja sitten leikkasin kerroksen vaihtumiskohdasta poikki. Huovutin reunat, tein kerroksen ympäri ja ompelin napin. Kauluri on tehty pehmeästä karitsan villasta. Materiaali on mahtava ja toivon saavani sitä vielä joskus lisää. Karitsan ensimmäisen kerinnän villaa erotellaan harvoin muiden lampaiden villasta, koska lammastilojen koko on

keskimäärin vielä niin pieni, että kaikki villa laitetaan yleensä yhdessä erässä kehräämölle. VIllakäsitöistä lisää blogini tunnisteesta villa.

Neulakinnastekniikalla

 

Käpypitsikaulakoru


Kaulakoru virkkauslangasta

 

Tämänkertainen käpypitsi valmistui nopeasti virkkauslangasta. Jopa niin nopeasti, että tein niitä kaksi. Materiaalina on siis puuvillainen virkkauslanka Anchor Freccia, keristallihelmet ja vahattu puuvillalanka. Ohjeen otin kirjasta Tatting Accessories, joka löytyi kirjahyllystä. Kirjassa on helppoja töitä yksinkertaisia tekniikoita. Suosittelen lämpimästi alkeita harjoitteleville käpyilijöille. Hankin kyseisen kirjan v.2015, jolloin tein toista kaulakorun ohjetta soveltaen.


Kirjassa nopeita ja helppoja töitä


Virkkauslangalla käpyillen tuli työstä melko pieni. Siksi laitoin kristallit myös nauhojen päihin. Koru toimii varmaan näin, mutta kun se valmistui, niin ajattelin pitsin olevan liian pieni ja vaatimaton.  Katsotaan tuleeko koru käyttöön.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Lumihiutale käpyiltynä valkoisilla helmillä

 



 

Syysillat pimenevät ja lokakuu vaihtui marraskuuksi. Oikeita lumihiutaleita odotellessa tein talven ensimmäisen käpypitsilumihiutaleen. Etsin ohjetta taas verkosta ja löysinkin lopulta Aki tattingiltahienon hiutaleen. Hiutale on koristeellinen ja josefinan solmut vielä lisäävät siroutta. Alkuperäisessä hiutaleessa oli pitkulaisia helmiä, mutta jouduin vaihtamaan ne pyöreisiin helmiin.

Kuvasin hiutaleen asetelmassa, jonka tein peittääkseni salaatinkasvatusruukut, joita en viitsinyt siirtää talveksi pois ikkunalta. Vähän jouluinen on tuo keinohavukoriste, mutta valosarjaruusut ovat pimeinä iltoina mukavan näköiset.

kun katselen valmista hiutaletta pyöreine helmineen, huomaan selvän kovetustarpeen ja siirränkin tämän lumihiutaleen käpypitsikasaan, joka odottaa kovetusaineen ostamista. Aiemmpien vuosien lumihiutaleita koottuna sinulle käpypitsihiutaleharjoituksiksi tunnisteessa Lumihiutaleet 


sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Musta rannekoru

 






Syysillat pimenevät ja mennään kohti kaamosta. Värikkäät kurpitsakoristeet ilmestyvät kauppoihin. Itse en oikein ole oppinut Halloweenia juhlimaan. Suosin kansallisia juhlia, jolloin kekri ja pyhäinpäivä kuulostavat paremmalle. En välttämättä ole niitäkään niin suuresti juhlinut. Sadonkorjuuaikaan olen tehnyt perheelle yhden aterian tuoreista juureksista ja kasviksista sadonkorjuun hengessä. Ennen kasvattelin enemmän itse, nyt ostan aika paljon kaupasta.  Oma sadonkorjuuateria on lähempänä kekriä kuin halloweeniä.

Minä siis syön nauriin, toisin kuin irlantilainen Jack, joka laittoi pirulta saamansa hehkuvan hiilen naurislyhdyn sisään. Olisi mielenkiintoista tietää miksi ja milloin nauris muuttui Amerikassa kurpitsaksi. Oikeastaan Jackin kohtalo on lohduton; etsiä pienen lyhdyn valossa lepopaikkaa, kun ei ole pääsyä taivaaseen eikä helvettiin. Mukavampi aihe on nauttia sadonkorjuun tuotteista.


Musta pitsi

Vaikka jätän juhlat suuremmin väliin, niin ajattelin, että musta pitsi sopii syksyyn. Mustan langan käpyily ei ehkä ole helpointa hämärtyvänä syysiltana. Parempi aika mustalle langalle olisi kesäpäivän kirkas valo.

Otin ensimmäisen mustan kerän ja kerin langan sukkulaan. Lanka oli numeroa 40. Huomasin myöhemmin, että 20 numero olisi ollut parempi. Tällä langalla kuitenkin tein Jennifer Williamsin pienen tekniikkaharjoituksen. Tässä korussa voi harjoitella alaspäin kääntynyttä nirkkoa (korussa kääntynyt renkaan sisälle) sekä lukkoketjua. Koru oli kiva ja taidan tehdä sen vielä joskus paksummasta langasta. Toimii tämä ohutversiokin koruna, mutta kuviot ja rakenne erottuvat vähän huonosti.





sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Pieni heijastin

 




Syksy pimenee ja ihmiset liikkuvat tummissa vaatteissa. Etenkin autosta katseltuna tilanne näyttää vaaralliselta ja jalankulkija tulee usein pimeästä ihan viime hetkellä. Silloin ajatukset siirtyivät heijastimiin ja mieleen muistui toissavuoden heijastinkokeilu.

Ostin toissasyksynä heijastinlankaa huolimattomasti. Lanka osoittautui ohuemmaksi, kuin kuvittelin. Tein siitä silloin heijastimen. Lanka oli erittäin haasteellinen ja tehtävä hankala. Lankaa jäi runsaasti jäljelle ja nyt otin sen taas käyttöön. Aiempi kokemus vain ei kovasti houkuttele hikoilemaan ohuen ja helposti katkeavan langan kanssa. Tänä vuonna päätin ratkaista ongelman ja tehdä heijastimin helpommin.




Kahdella langalla

Aiempi heijastin oli tehty kokonaan heijastinlangasta, mutta tänä vuonna päätin vähän huijata ja tehdä kahdella erilaisella langalla. Otin sydänlangaksi puuvillaisen langan, Lizbeh 40, ja yritin sitten tehdä solmuja heijastinlangalla. Solmuja syntyi, mutta ei niin helposti kuin odotin. Minun puuvillainen sydänlankani katkesi kun kiristin rengastaa kiinni. Ohutta lankaa on niin vaikea käsitellä varovasti ja saada pysymään ehjänä. Lisäksi solmuja tarvittiin paljon, koska tuo heijastinlanka oli todella ohutta. 

Lopulta ratkaisin asian käsittelemällä heijastinlankaa kaksinkertaisena. Näin sain langan pysymään ehjänä. Heijastimen kaaristakin tuli vahvemmat ja heijastuspintaa enemmän. Sydänlanka olisi voinut olla paksumpi. Tämä ohut puuvillalanka katkesi useamman kerran litteän heijastinlangan parina, vaikka yritin käsitellä varovasti. 

Laiton mukaan kristalleja, jotta nekin omalta osaltaan heijastaisivat. Vihreä väri sopii heijastimen harmaaseen ja erottuu silloin kun ei olla aivan pimeässä. Mikä tahansa kristalli olisi sopinut, mutta minulla oli eniten vihreitä. Tällä kerralla ei ole Swarovskeja vaan intialaisia kristallihelmiä.






Valmis heijastin


Heijastimen halkaisija on n. 3cm, jolloin se jo erottuu pimeässä ja sitä voi jo ajatella pienenä heijastimena. Kaksinkertaisella, litteällä langalla solmuista tuli epätasaisia. Keskityin niin lankojen ehjänä pitämiseen, että en huomannut kiristää jokaista solmua tasaiseksi.  Parempi olisi löytää paksumpaa heijastinlankaa ensi syksyksi. Täytyy pitää silmät auki kaupoissa liikkuessa ja ostaa lanka, kun kohdalle sattuu.


sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Muovihelmiä käpyptsissä ja villan kasvivärjäystä

 



Viime viikolla yritin tehdä syksyistä käpypitsiketuja puuhelmistä huonolla menestyksellä. Puuhelmet olivat liian kevyitä. Syksykoru jäi tekemättä ja syksyn värit ikuistamatta. Ketju ei toiminut ja siitä luovuin. Kausikoru on edelleen haaveissa, mutta tällä kerralla perinteisemmällä mallilla ja pienillä helmillä.

Toinen tämän viikon päähänpisto oli kasvivärjäyskokeilu. Ruska on kestänyt tänä vuonna poikkeuksellisen pitkään ja hehkuu värikkäänä. Mitä jää jäljelle, kun lehtivihreä on jo kokonaan siirtynyt lehdistä kasvien talvivarastoihin. Onko lopputulos harmaa, ruskea vai onko väriä ollenkaan jäljellä. Tarkastelin Tädiltä perinnöksi saatuja värjäyskemikaaleja, joista täytyy valita oikeat. Edellisestä kasvivärjäyskerrasta on aikaa 35 vuotta.


Kultalankaa

Tämän vuoden ruska on meillä päin keltainen. Keltaista on kaikissa sävyissä, punaista ja oranssia vähemmän. Keräsin siis syksyn lehtiä muovikassillisen siististi kadulta, jossa oli helpompi kerätä. Ehkä kauniimmat lehdet olisivat olleet puistoissa puun juurella, mutta voit kuvitella kuinka paljon roskaa ja heinää olisi tullut mukaan. Työstä tuli siistimpää ilman heiniä ja roskia.


Värjäysprosessiin vaikuttavia asioita:

- Otin mukaan melko paljon villiviinin lehtiä, toivoen punaisten lehtien pehmentävän ja syventävän väriä

- Käytin kemikaaleista vain alunaa puretukseen.

- Kuparioksidi tai rautavihtrilli olisivat peittäneet toivottua väriä

- Ostin jopa lähdevettä puretukseen ja värjäykseen, etteivät vesijohtoveden kemikaalit vaikuta värisävyyn

- Lehtien liotus ja keitto olivat liian lyhyet (keittäminen olisi hyvä aloittaa aamulla, jolloin on koko päivä aikaa)

- Keittämisen jälkeen langat olivat väriliemessä yön yli

- Lopputulos oli kullan keltainen, kuten ruska.

- Villaan väri tarttui kauniisti, pellavassa oli punertava ja harmahtavaa sävyä; ei niin kaunis.


Mitä kokeilu opetti? 

Seuraavalla kerralla liotan lehtiä useamman päivän ajan ja teenvärjäyksen viikonloppuna. Arki-ilta töiden jälkeen on liian lyhyt. Ensi vuodelle toivon ruskaan myös punaisia sävyjä, tänä vuonna tuskin syksyn lehtiä kokeilen uudestaan. Tädin kemikaaleja tulen käyttämään ensi kesän kasvivärjäykseen. Voisin värjätä myös eriväristen lampaiden lankoja, jolloin sävyjä saa sitä kautta lisää.




Muovihelmiä

 

Pitsin suhteen en ottanut paineita. Käytössä vain yksi sukkula ja pitsissä vain renkaita, joiden välissä on helmiä. Solmumäärät ovat melkein samat kaikissa renkaissa, tosin pientä vaihtelua tässä esiintyy työhön keskittymisen vaihtelun myötä.

Puuhelmien harmituksen jälkeen kaivoin helmivarastosta pieniä muovihelmiä. Ehkä jo materiaalinsa avulla muoviset helmet asettuvat pitsiin tiiviimmin, tällä kerralla halusin varmasti onnistua ja saada korut. Nyt valitsin vielä varmuuden vuoksi hiukan tiiviimmän pitsimallin. Lankana on syksyn värejä sisältävä Lizbeth 40, joka on ohuempi kuin viimeviikkoisen yrityksen lanka. Koru on siis aivan toisen tyyppinen kuin edellinen yritys. Helmiä on kahta väriä; punaisia ja ruskeita.

Ensimmäisissä korvakoruissa on punaisia helmiä, toisissa koruissa sekaisin molempia värejä. Kummatko valitsisit? Punaisilla helmillä koru on pehmeämpi, mustilla vaikutelma on epätasaisempi ja elävämpi. Valinta on itselleni vaikea ja voi vaihtua tilanteen mukaan.



Puuhelmet

Sain kuitenkin puuhelmiä mukaan korun ja koukun väliin. Tein vielä lisäksi pyöreät pienemmät korut. Pitkulaiset korut ovat ehkä epäkäytännöllisen pitkät ja näin minulla on myös pienempi ruskavaihtoehto arkikäyttöön.


sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Kierrätyslasihelmiä käpypitsiketjussa

 

Kaulaketju aivina langasta


Katselin Muskaanin blogissa mielenkiintoista ketjua. Kaikessa yksinkertaisuudessan se oli hauska ja eriväriset helmet korostuivat hienosti ketjusta. Minulle tuli mieleen heti punaiset puuhelmet, jotka ovat olleet kaapissa käyttämättä jo useamman vuoden. Helmiä on kahta kokoa, ja kuvittelin sen mahdollisuutena elävöittää korua.

Punaiset marjat kuuluvat syksyyn ja niinpä ajattelinkin tehdä syyskorun, jossa on syksyn lehtiä ja puuhelmiä marjoina. keräsin keltaisia, punertavia ja vihreitä lankoja haaveillen puolukka tai pihlajanmarjaketjusta. Ketju sinänsä tuntui ajatuksena vähän tasapaksulta, kun kuitenkin marjat ovat metsässä ryhmissä tai tertuissa. Päätinkin soveltaa tekniikkaa vapaasti ja muunnella teemaa siten, että voi muodostaa helmistä ryhmiä.

 

Puuhelmiketjun haasteet ja pellavalankaketju

Muskaanin sivulla oli linkki Edda Guastellan videoon, jossa käpypitsiketjun tekniikka on kuvattu selkeästi. Videon ohjetta seuraten lähdin innostuneena tekemään ketjua, jota muuntelin ja johon lisäsin runsaasti helmiä. Joskus vain käy näin, että tulee vaan aloitettua silloin, kun olisi parempi keskittyä suunnitteluun. Minulla on ollut ennenkin samanlaista kärsimättömyyttä ja huomaan taas toistavani vanhaa virhettä.

Ketjuun tuli hirvittävän paljon helmiä. Puuhelmet olivat liian kevyitä. Korusta tuli liian kevyt. En pitänyt korusta ollenkaan, siitä ei oikeastaan tullut edes käyttökelpoista. Erityisesti keskelle ketjua tuli ruma helmirykelmä, jonka keskellä oli vihreitä lankarenkaita, joiden oli tarkoitus kuvata lehtiä.

Olisi pitänyt olla hiukan painavammat helmet, jotta koru olisi pysynyt ryhdissään. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi pienet puuhelmet ovat jääneet kaappiin käyttämättä. No, tulipa kokeiltua, toivottavasti muistan seuraavan kerran, kun tulee mieleen laittaa koruun pieniä puuhelmiä. Kiinnitin kuitenkin ketjuun lukon ja otin kuvan.

Eponnistunut helmikoru



Luovuin pienestä ja kevyestä ja siirryin suureen ja paksuun. Päätin unohtaa syksyn ja marjat. Otin pitkästä aikaa käyttöön kierrätyslasihelmet.

Seuraava haaste oli löytää riittävän paksu lanka, joka ei tule käsintehtyjen helmien suurista reijistä läpi. Kokeilin paksumpia puuvillaisia virkkauslankoja, jotka kuitenkin tuntuivat liian pehmeiltä tähän tarkoitukseen. Paksummat puuvillalangat ovat merseroimattomia. Vain kalalanka olisi ollut vaihtoehtona, mutta se tuntui kovalta.

Onneksi muistin kaapista löytyvän pellavalangan. Laitoin siis suureen sukkulaan kerrattua, ¼-valkaistua aivinalankaa. Uskoin, että aivinalanka toimii käpypitsissä, rohdinta en varmaan olisi kokeillut. Kokeilu kannatti, tämä pellavalanka toimi sekä sukkulassa, että ketjussa. Ketjusta tuli riittävän napakka, eikä sinä ollut juurikaan kovetuksen tarvetta. 


Pellavaketjun lukko ja kierrätyslasihelmet

Ketju valmistui, mutta lukkoa siihen en löytänyt. Mietin kaikki vaihtoehdot koruvarastostani löytämättä mitään toimivaa. Haluaisin ketjuun oikean lukon, mutta tilapäisesti jouduin laittamaan helmeen kiinnitettyyn lankalenkkiin. Kierretty pellavalanka on solmittu lenkiksi helmeen. Lenkki pujotetaan ketjun päistä läpi ja lukitaan helmellä. Kokeilin, ja tämä kiinnitys toimii kunnes saan ostettua sopivan vahvan ja suuren lukon.

Kierrätyslasihelmiä olen ostanut Arja Okkoselta Iitistä v. 2015. Tarinaa Arjasta ja kierrätyslasihelmistä olen kirjoittanut Helmiostoksia postauksessani. Siellä on kuva helmimuotista ja linkki videoon helmien valmistuksesta. Minulla on vielä jonkin verran helmiä käyttämättä. Suurille helmille ei käpypitsiharrastuksessa ihan helposti löydy käyttökohteita.


Kotjun lukitseminen lankalenkillä



Aivinainen pellavalanka oli miellyttävä tuttavuus käpyily käytössä. Helmistä voisi tehdä ketjuun sopivat korvakorut, mutta paksu pellava on haaste pienissä korvakorussa. Yritän kuitenkin vielä ratkaista haasteen ja tehdä koruista setin

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

käpypitsi kukkakuvio lautasliinarenkaana



Kukkakuvio lautasliinarenkaana kahvipöydässä.


Etsiskelin vaihteeksi jotain pientä ja helppoa, kevyempää käsityötä ja törmäsin somaan käpypitsikukkakuvioon, joka sai minut ajattelemaan lautasliinarenkaita. Sellaisia en ole vielä tehnyt käpypitsillä. Aloitan siis tästä pienestä mallista lautasliinapidikekokoelmani.

Koska kuvio on melko pieni, kokeilin paksumpaa lankaa ja täytin sukkulan Novitan Cotton Crochet – puuvillalangalla. Halusin hahmotella renkaan sopivaa kokoa ja etsin kaapista kankaisia lautasliinoja, löytämättä niitä. Kangaslautasliinoille on nykyisin kovin vähän käyttöä. Nyt teinkin ensin lautasliinarenkaan ja mietin sitten, minkälainen lautasliina on sopiva.



Syksy lisää kuvaamiseen haastetta

Syksyn myötä valo vähenee ja kuvaaminen on vaikeampaa. Olisin halunnut kuvata lautasliinarenkaat aiemmin, mutta jouduin jättämään kuvaamisen viikonloppuun ja keskipäivään. Valoisa päivä on niin lyhyt, että töiden jälkeen paras valo on jo ohi. Värit ovat parhaat ja pitsikuviot selkeimmät luonnon valossa, siksi päätin odottaa viikonloppuun.

Syksy jopa yllätti minut eilen. Lähdin kävelylenkille ja kuvittelin näkeväni ruskan värejä puissa. Kello 19 jokivarsireitillä ei juuri erottanut ruskaa auringon laskiessa. Tyyni joki ja syksyilta olivat tummia, mutta silti kauniita.

 

Tyyni syysilta joen rannalla.



Lautasliinarenkaiden viimeistelystä ja käytöstä

Jouduin laittamaan renkaaseen paperisen lautasliinan. Vaikka ohjeen käpypitsirengas on pieni, se toimii yllättävän hyvin suuremmassakin paperiliinassa. Pitsikuvion halkaisija on 4 cm. Kuvan sininen lautasliina on ruokaliina ja kukallinen lautasliina on pienempi kahviliina, eikä kummankaan kanssa ole mitään ongelmaa.


 

Lautasliinarenkaita paperisissa lautasliinoissa
 aurinkoisella pöydällä



Kovetin renkaat Fabric Decoupage – lakalla. Kovettaminen oli vähän liian kevyt tässä käyttötarkoituksessa ja kovetankin uudelleen pari kertaa samalla lakalla tai sitten lisään jotain tehokkaampaa kovetetta. Virkkauslanka on tyypillistä käpyilylankaa pehmeämpää, mitä en osannut ottaa huomioon kovetuksessa. Nämä tulevat ehdottomasti käyttöön silloin kun ruokailijoita on kuusi tai vähemmän, ellen sitten käpyilen näitä lisää.