|
Käpypitsikruunu auringon valossa |
Suomen Käpypitsiyhdistyksen
etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä.
Siitä tämän päivän teema.
Yhdistyksen
etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan
tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan
liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.
Käpypitsiyhdistyksen
etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija
haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen
liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.
Frivoliteetti
Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi
tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt
pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”.
Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi
ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.
- Frivoliteetti
oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä
ihmettele.
- Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta.
- Näinhän lainasanoja
on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä
säilymään elävänä.
- Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg
Meidän suomalainen
käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä;
kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen
frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava
eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika
olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.
On hienoa,
että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.
.
Muutama frivoliteettihavainto internetistä
- Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932.
- Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook
|
Frivvoliteettipitsin virkkausta |
- Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.
Frivoliteetti
1980-luvulla
Frivoliteettipitsi
mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja
yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat
käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä
kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi
ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi
aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.
- Silloin
työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni
sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
- Pitsiin
ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen
sanasto vaatii.
- Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.
Pieni kysely
- Kysynkin nyt
sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme
unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista.
- Minä kiinnostuin
käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella
käpyilyä?
- Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä postauksen kommettina, sähköpostilla tai
blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.
Pitsiohjeet
ennen internettiä
Tekniikkaohjeiden
lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja
sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja
kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter".
Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita
arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"
Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes
kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden
ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia
malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.
Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en
kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt
tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)
Kruunu
Tein siis
tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40,
johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi
tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.
|
Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna |
Olen joskus
ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan
yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti
vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin
tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen
tähän käyttöön.
|
Kovetusprojekti |
Nykyään näkee
harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli
hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini
häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin
silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai
vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.
|
vihkikruunu |
Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu.
Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole
tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia
ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.