Pöytäliinan käpyily etenee vähitellen

 

Käpypitsin värikirjoa

Ulkona on talvi, vaikka maaliskuu on jo ensimmäinen kevätkuukausi. Lunta sataa lisää yhtä paljon kuin kevätaurinko ehtii sulattaa, joten kevättä saadaan vielä odottaa. Kevätliina tuo kontrastia valkoiselle maisemalle. Tänä vuonna valitsin kypsän loppukesän voimakkaat värit.

Liina on taas edennyt hiukan, vaikka olen käpyillyt välillä koruja. Näin alkuvaiheessa liinan kerrokset ovat vielä niin lyhyitä, että aikaa jää muillekin käpypitseille.

Liinan värit

Värejä on nyt liinassa mukana riittävästi ja näillä jatkan loppuun, vaikka äsken mietinkin uuden värin ottamista mukaan. Minulla värejä tulee helposti liikaa, ja liinasta tulee kirjava. Et ehkä ymmärrä haastetta, mutta minun on vaikea rajoittaa värien määrää, kun pääsen vauhtiin.

Viime vuonna Renulekin kevätliinan kanssa päätin lujasti pärjätä kolmella värillä ja se päätös piti koko liinan loppuun asti. Nyt otin rennommin, enkä rajoittanut värejä niin paljon. Ehkä seuraavassa liinassa voisin yrittää pärjätä kahdella värillä. Luulen, että voin oppia jotain uutta, jos välillä haastan itseni poikkeamaan tavallisista toimintatavoistani.

Käpypitsikorvakorut ja suomenlampaan villasta neulotut lapaset

Kullankeltaiset korvakorut

 Viime viikkoinen käpypitsirannekoru tarvitsi seurakseen korvakorut, joten kehittelin sille sellaiset.

 Lisäksi talvella on selvästi käynyt ilmi, että vanhat lapaset ovat kuluneet ja käsiä paleltaa pakkasella. Siksi neuloin suomenlampaan, oman alkuperäisrotumme pehmeästä villasta uudet lapaset. 

Kuvioneuleessa on koko ajan mukana vähintään kaksi lankaa yhden sijasta, jolloin lämmittävää lankaa on lapasessa enemmän. Aloitin lapasten neulomisen jo aiemmin, mutta neulomistahti on ollut poikkeuksellisen hidas. Nyt lapaset kyllä lämmittävät, mutta kovimmat pakkaset taitavat olla tältä talvelta takanapäin.

 

Korusetti valmistui 

Halusin heti tehdä käpypitsirannekorun kuvioaiheella korvakorut, jotta saan toisiinsa sopivat korut. 

Olet varmaan kokenut tilanteita, jossa tekisi mieli pukea joku tietty kaulakoru tai rannekoru, joka sitten näyttääkin aivan orvolta asusteelta, kun ei ole muita siihen sointuvia asusteita. Minä ainakin olen jättänyt jonkin korun sovituksen jälkeen pois juuri tästä syystä. Siksi pyrinkin tekemään mieluimmin korusettejä kuin yksittäisiä koruja.

Koko setti valmiina. Kuva korvakorusta myös takaa

Korvakoruissa käytin samaa kuvioaihetta kuin rannekorussa. Pyöreä / soikea muoto oli haaste kuviolle, mutta tein kuitenkin soikiot korut lisäämällä kaksoissolmuja kuvioaiheiden väliin. 

Korusta tuli hiukan kupera ja käpyilinkin takaosaan vain renkaan, joka toivottavasti auttaa korua pysymään muodossa ja tekee takaosasta siistimmän näköisen.

Oikeastaan olisin halunnut laittaa koruun pari metallilenkkiä ennen korvakorukoukkua, jolloin korusta olisi tullut vähän roikkuvampi ja pidempi. Koska korun takaosa on niin vaatimattoman näköinen, ajattelin korun olevan siistimpi, kun ei koru niin paljon heilu ja riipu. Laitoin siksi korun suoraan kiinni koukkuun.

Linkki kuvioaiheeseen löytyy edellisestä postauksesta.

Lapaset

 

Lapasissa keskeinen ajatus on lämpö, siksi tein yksinkertaisen kuvion kolmella langalla uskoen useamman langan lämmittävän enemmän. Lisäksi materiaalina on suomenlampaan helposti huopuva, lämmittävä ja pehmeä lanka. 

Nyt on tarkoitus tehdä lumipalloja lapaset kädessä toivoen, että lapasten pinta hiukan huopuu kostuessaan ja sitten saan pinnasta lämpöä pitävän ja hiukan vettä hylkivän. Tämähän oli keskiajan villavaatteiden kotitekoinen ”gore tex”-käsittely. Uskon sen toimivan juuri suomenlampaan helposti huopuvassa langassa.

Tein lapaset suoraan tiloilta ostetuista langoista: 

• Musta lanka on Miehikkälässä sijaitsevan Seppälän Lammastilan mustista lampaista luonnonvärisenä. 
• Kasvivärjätyistä kullankeltainen on lanka, jonka värjäsin viime syksynä syksyn lehdistä. Tarkemmat tiedot värjäysprosessista löytyy aiemmasta postauksesta. 
• Tämän itsevärjätyn valkoinen lanka, sekä tuo kasvivärjättynä ostettu toinen kuviolanka (jonka värjäyskasvia en muista, enkä löytänyt langan vyötettä) on ostettu Koivukorven tilalta Haminasta

Lämpimät lapaset yksinkertaisella kuviolla.

Lapasille ei tänä vuonna enää ole niin paljon käyttöä, mutta  ensi talvena ne ovat valmiina jo heti talven alkaessa.

Frivolite-Ankars Rannekoru

 

Käpyptsirannekoru salamavalolla kuvattuna.

Kevään liina etenee hiljalleen ja päätin tehdä väliin korun. Kun on samaan aikaan kesken kaksi pitsiä, niin haluan niiden olevan täysin erityyppisiä, jotta käsityön tekeminen on vaihtelevaa ja työn vaihtaminen on mielenkiintoista. Korun ja liinan erona on tekniikan lisäksi myös valmistumisaika. Kun on kesken pitkään kestävä liinaurakka, niin korut taas valmistuvat nopeasti.

Käpypitsin luonne

Käpypitsikorut ovat usein hentoja juhlakoruja, joita ei joka päivä oteta esille. Välillä kuitenkin olisi mukavampi pitää huolettomampia arkisempia koruja. Tarkoitan siis koruja, jotka ehdottomasti pysyvät muodossaan, eivätkä tunnu pitsimäisen haurailta reikäisine kuvioineen. 

Kuitenkin korun pitää olla kaunis ja käsityökorussa pitää näkyä käden taito.  Ymmärrän, ettet välttämättä jaa näkemystä kanssani. Olen törmännyt ajatukseen, että käpypitsin pitää aina olla hentoa, koristeellista ja ilmavaa. Itse kannatan monimuotoisuutta niin koruissa, kuin muissakin pitsitöissä.

 

Rannekoru

Innostuin tekemään tämän Ksenija Shvedenkon ohjeen mukaan vähän napakamman korun. Rannekoru on rakenteeltaan runsas ja kiertyy ranteen ympärille automaattisesti. Koru on koristeellinen, mutta selkeälinjainen ja tavanomaista paksumpi.

Tein korun kullanvärisestä langasta. Lanka on ohuempi kuin ohjeessa ja koru tulikin kapeampi, mutta silti tukevan tuntuinen. Vähän harmittaa tuo langanväri, sillä olen aina ollut enemmän hopeakoruihminen, enkä ole sinut kultakorujen kanssa. Joka tapauksessa tekisi mieli tehdä toinen koru samalla ohjeella paksummasta langasta hopean tai vaalean värisenä.

Tummalla taustalla luonnon valossa 

Minulla oli onneksi kullanvärisiä nikkelittömiä korunosia ja sain tähän koruun sopivan magneettilukon. Lisäksi laitoin korun ulkopuolelle suojaksi hiukan tekstiilille tarkoitettua decoupage-lakkaa. Kättä vasten tuleva sisäpuoli on lakkaamatonta puuvillaa. Luulen sen tuntuvan paremmalta ihoa vasten.

Kaunista kokonaisuutta varten tämä rannekoru tarvitsee vielä samaa sävyä olevat korvakorut. Seuraava aihe taitaa siis olla korvakorujen kehitteleminen rannekorun teemasta.

Käpypitsiliinan uudet kerrokset

-

Kesähaaveita käpypitsissä hankien aikaan

Renulekin ohjeella käpyilty pitsiliina on edennyt muutaman kerroksen. Kaksivärinen keltainen, kirjava oranssi ja syvä punainen jatkavat syyskesän väriskaalaa. Laitoin pitsikuvion välillä valkoiselle alustalle, jotta saat jonkinlaisen käsityksen väreistä.

 Jokainen tausta korostaa värejä omalla tavallaan ja liinan ilme muuttuu. Valkoinen tausta on melko totuuden mukainen; ehkä kirkkaat värit, punainen ja keltainen kirkastuvat tässä liikaa, mutta muut värit ovat hyvin lähempänä oikeita värejä.

Arjessa tulee kuvattua liikaa puhelimella sen sijaan, että vaivautuisin ottamaan kaapista kameran ja etsisin parhaan mahdollisen objektiivin kuvaamista varten. Nyt päätin kokeilla.

Värivertailua kameran ja puhelimen kuvissa.

Latasin kameran akun ja otin kuvan. Kamerani on Olympus Pen E PL8. Löysin jopa tämän pikkuobjektiivin kassista, joka oli kesällä mukana luontokuvaus matkalla.

•  Otin siis kuvan pannukakkuobjektiivilla M.Zuiko Digital 14-42mm 1.35-5.6.
• Vertailukuvista oikeanpuoleinen on otettu Huawei 7 puhelimellani ja vasemmanpuoleinen kameralla ilman salamavaloa.
• Päivä ei ollut aurinkoinen, mutta valoisa aamupäivä. 
• Liina ei ollut suorassa päivänvalossa, vaan pienessä varjossa kukkaruukun takana pöydällä.  
• Kameralla otetussa kuvassa värit ovat oikeampia ja selkeämpiä kuin puhelimen kuvassa. 
• Kullanvihreän langan värin vihreä osa korostuu, juuri sen sävy vaihtelee näistä väreistä eniten taustavärin vaihtuessa.

Nyt kun sain kameran kuvauskuntoon, yritän ottaa myös näitä käsityökuvia enemmän kameralla puhelimen sijaan. Lopputulos on kameralla merkittävästi parempi.

Ystävänpäivän sydän solmussa

Solmusydän käpypitsi

Oi mikä vuosi, ystävänpäivä, laskiainen ja oikea pakkaspäivä samaan aikaan. Pulkkamäkikin on harkinnassa. Jos ei aivan pulkkamäkeen mennä, niin ulos ainakin. Laskiaispullilla aloitettiin jo eilen ja ystävänpäivän suklaasydämet ovat vielä kaapissa odottamassa kahvihetkeä.

Pakkaspäivän huurteiset puunoksat muuttuvat hattarapilviksi taivasta vasten. Tiheämpien puiden oksille mahtuu enemmän valkoista huurretta kuin harvaoksaisempiin puihin ja näin hattarapilven voimakkuudet ja sävyt vaihtelevat tuoden elävyyttä valkoiseen maisemaan. 

Ennakoin ja otin kuvan metsästä jo eilen. Maisema on valoisa ja hanki heijastaa vielä lisää kirkasta valoa, vaikka kuvasta välittyykin utuinen harmaus. Viime vuosina tällaiset pakkaset ovat olleet harvinaisia, joten täytyy nyt välillä pysähtyä ihmettelemään.

Ystävänpäivän käpypitsi on tänä vuonna kelttiaiheista kehitelty sydän.

Huurteinen pakkaspäivä

Sydän

Ajattelin kokeilla kelttiaiheista sydäntä. 

Käpyilin kaaren tavallisilla kaksoissolmuilla, jotta se kiertyi sujuvasti sydämen koukeroihin. Aiemmin olen tehnyt kelttisydämen R. Lindseyn teemalla, nyt tein ilman valmista ohjetta

Koska halusin sydämen erottuvan solmusta, tein kaaren kahdella värillä ja kahdella sukkulalla vaihtaen välillä sydänlankaa. Liitos teki Pienen katkoksen kaareen, mutta tässä siitä ei ollut haittaa, koska liitos oli eri kuvio-osien rajassa.

Yksinkertainen sydän, joka kuitenkin vaatii keskittymistä. Koko kuvion solmut olivat seuraavat; 

• väri 1: 33 solmua,  
• sukkuloiden vaihto, vaihtamalla lankojen paikkaa yhden solmun avulla
• Väri 2: 27-27, 
• sitten taas sukkuloiden vaihto ja 33 solmua värillä 1. 
• Päätin langat 8 kaksoissolmun lenkkiin. Kaaren aloitukseen laitoin klemmarin, jolloin liittäminen ennen lopetuslenkkiä onnistui helpommin.

Ensimmäisen sydämen tein Lizbeth 40 langalla ja siitä tuli pieni, korkeus ripustuslenkin kanssa vain 2 cm. Kuvio-osia en sitonut yhteen mistään kohtaa, kuviot muodostuvat vain solmusta. Sydän erottuu hyvin ja solmu pysyy koossa näin pienessä ja tiiviissä työssä hyvin, mutta ehkä tukevoittaminen decoupagelakalla jämäköittäisi työtä vielä vähän.

Paksumpi lanka

Käpyilysukkula ja kaksi sydäntä

Koska kuvio oli pieni, kokeilin vihreillä virkkauslangoilla, jotka satuin löytämään. Tässäkin tapauksessa sain kokoon vain sentin lisää, joten tämä versio on 3 cm pitkä. Molemmat versiot jäävät odottamaan ajatusta mihin liittäisin. 

Kestäisikö vetoketjussa koristeena vai olisiko kirjanmerkin langanpäässä sopiva paikka. Nyt ystävänpäivänä jaan tätä sydäntä vain virtuaalisesti, joten lankaversio jää myöhempään käyttöön.

Viime vuonna tein suuremman sydämen, joka sekään ei ole vielä löytänyt pysyvää paikkaansa.

käpypitsiliina Renulekin kevätohjeella

Kevätliinan aloitus

 Renulekin kevätliina houkutteli taas käpyilemään. Tekemistä siinä riittää, mutta värien sommittelu on mielenkiintoista ja hauskaa. On hauskaa keskittyä yhteen kerrokseen kerrallaan. Vaikka blogissa on kuva valmiista liinasta, en osaa hahmotella värejä valmiin liinan kuvaan, vaan väritys syntyy aina vasta työn edistyessä.

Olen aiemmin käpyillyt kaksi Renulekin kevätliinaa. Viime vuonna tein liinan kesäisen sinitaivaan ja auringon paisteen väreissä. 

2019 Valitsin liinaan vaaleanpunaista, valkoista ja vihreää – liinan ilmeessä on alkukesän kukkien sävyjä. Linkki liinaan

Lankojen valintaa

Ulkona on valkoista ja vähän valkoisen lumen seasta pilkistäviä tumman vihreitä havupuiden oksia. 

Lunta on niin paljon, että jalka upposi polvea myöten lumihankeen auraamattomalla alueella kävellessä. Se on muuten tehokasta liikuntaa, suosittelen liiasta istumisesta kärsiville. Täytyy kyllä myöntää, että haaveilin lumikenkien hankkimisesta.

On ehkä luonnollista haluta voimakkaita värejä kun elää lumen ympäröimänä. Otin esille hehkuvia ja kirkkaita värejä. Tämän liinan väritys on keskikesän ja syksyn kukkien ja lakastuvien lehtien voimakkaat värit.

 Liinan keskustaan laitoin kultalankaa, joka oikeasti on vähän vihreä. Värin nimi on ”Harvest Gold” Valokuvissa auringon valossa sävy näyttää kovin kultaiselta. Kun työ etenee, niin yritän välillä kuvata vähän varjossa tai lampun alla, jotta saan todelliset värit paremmin näkyviin.

Liinan keskuskuvio valkoisella pohjalla

Lankavalinta on tälläkin kerralla Lizbeth 40, josta minulla on varastossa värivalikoimaa. Tilasin siis lankoja lisää ja nyt on erisävyisiä lankoja, joita voi yhdistellä. Nyt pitäisi osata vain käyttää värejä viisaasti, ettei mikään lanka loppuisi kesken työn.

Neulakäpyilty rannekoru karneolin siruilla

 

Valmis rannekoru ikkunan valossa

Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Tänä vuonna saatiin luminen pakkastalvi, edellisestä on aikaa. Pikkutietä ajellessani otin kuvan metsään peittyvästä ladosta. Latojen aika on ohi ja pian ne lahoavat ja katoavat maisemasta. Heinät korjataan pyöröpaaleihin ja kuljetetaan suoraan karjasuojien lähelle. Ei enää hangolla heinäseipäille kuivumaan ja sitten lähimpään latoon talvivarastoon.

Kuvaan mielelläni latomaisemia, niin kauan kun latoja vielä on. Tämä lumisen ladon ja metsän ohi ajoin tänään.

Luminen latomaisema aamupäivältä

Kaneolin siruja on vielä jäljellä. Suurimmat ja värikkäimmät sirut käytin kaulakoruun ja nyt lajittelin niitä vielä koon mukaan. Tällä kerralla suurimmatkin sirutkin olivat melko pieniä. Valitsin suurimmat sirut seuraavaan käpypitsiin. Edessäpäin oleva haaste on entisiä suurempi, kun mietin mitä teen jäljelle jääneistä pikkuruisista siruista.

Neulakäpyily

   En ole pitkään aikaan tehnyt mitään neulalla. Nyt ajattelin, että saan sirut helpommin tähän pieneen työhön, jos valitsen välineeksi neulan.

• Neula oli langan paksuuteen nähden hiukan liian paksu. Ajattelin, että se sopii tähän työhön, jossa on epätasaisia kivensiruja.
• En ehkä jaksanut käydä neuloja läpi ja etsiä sopivaa. Otin tylsyttämäni nukkeneulan, joka ensimmäisenä laatikosta käteen osui.
• Ehkä neula olisi parempi 20 numeroiselle langalle, mutta
•  valitsin langan värin perusteella ja tein Lizbeth 40 langasta.

Rannekoru

Valitsin käpypitsimalliksi Hobby Point sivustolta Anastasijan kauniin kuvion, joka mielestäni sopi kiviin hyvin. Jotenkin nuo käpyillyt koukerot tuovat mieleen kelttikuviot. Kivensirut korostavat säännöllisen pyöreitä koukerokuvioita. Ajattelin, että vastakohdat täydentävät toisiaan; tasaisen pyöreät muodot ja rosoiset kivensirut. Valmiin korun vaikutelma on hyvin erilainen kuin korussa ohjevideolla.

Koukeroinen karneolikoru levitettynä

Kivensirujen koko huomioon ottaen olisi ollut viisasta käyttää paksumpaa lankaa. Laitoin kangas-decoupage-lakkaa kuten aina, mutta nyt taidan kovettaa vielä uudestaan tehokkaammalla aineella, jotta painavat kivet eivät vedä hentoa pitsiä aivan mutkalle.

Suurin osa karneolin siruista on kaulakorussa, joka valmistui viime viikolla.

Karneoli-käpypitsikoru valmistui

 

Kaksi eriväistä käpyilylankaa kaulakorussa.

Puuhastelin edelleen karneolin sirujen parissa. Yhdellä sukkulalla käpyilty kaulakoru, ja sen osat kiertyivät helposti ja halusin tehdä siitä paremmin paikallaan pysyvän. Tein toisen kerroksen. En kuitenkaan halunnut sitoa uutta kerrosta ensimmäisen kerroksen helmen kohdalta, jotta korun luonne ei muuttuisi. Koru kiertyy edelleen, joskaan ei niin helposti kuin ensimmäisen kerroksen jälkeen. Lisäksi kierteen saa nyt pois ja kääntyneet ojennukseen helpommin tämän uuden käpypitsikerroksen avulla. 

Käpypitsirengasketju kiertyy helposti

Helmet

• Ostin 58 karneolihelmeä ja onnistuin käyttämään ne lähes kaikki; 
• 23 ensimmäiseen kerrokseen, 
• 22 toiseen kerrokseen ja 2 helmeä korvakoruihin. 
• Viimeinen helmi on hukassa. Luulen sen löytyvän seuraavan siivouksen yhteydessä. 
• Siruja jäi vielä jäljelle.

Lanka

Langan värin valinta ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Ensin aloitin sadonkorjuun kullan värisellä langalla ja vähän monimutkaisemmalla mallilla. Sitten yksinkertaistin kuvion ja katsoin lankoja tarkemmin. Lopulta päädyin tähän sadonkorjuun oranssiin (Lizbeth 694), joka oli mielestäni lähellä karneolin värimaailmaa ja siten sopivin tähän koruun.

Koru

Omatekoisissa koruissa on se hyvä puoli, että mallin suhteen voi tehdä ratkaisun ja myöhemmin leikata pois vanhan kerroksen ja käpyillä paremman, jos parempi idea ilmestyy.  Minä en ollut ollenkaan varma tästä kuviosta, mutta en nyt parempaakaan tähän keksinyt ja tämä jotenkin toimii. Harvoin näitä kyllä muokkaan. Palaatko sinä vanhoihin töihin ja parantelet niitä myöhemmin?

Koska siruja on jäljellä, käpyilin korvakorut. Korvakoruissa on sama aihe kuin kaulakorussa, mutta renkaat ovat suuremmat. Halusin väljän ja siruja korostavan rakenteen samoilla langoilla, kuin kaulakorussakin. Korvakoruihin en juuri paneutunut, vaan sanoisin niiden olevan sivutuotteita. Näitäkin voi muokata, jos parempi idea syntyy. Vaikka tein nämä setiksi, en ehkä käytä näitä samaan aikaan. Jotenkin ne tuntuvat erillisiltä koruilta.

Käpypitsin ja kivensirujen yhdistämisen vaikeus

Karneoli-käpypitsi yhdistelmällä aloitettu koru ikkunan valossa.

 Pakkaset tulivat pidemmäksi aikaa. Minulla oli kahdet vanhat käsineet päällekkäin 25 asteen pakkasessa, eikä se riittänyt. Tiedät varmaan tunteen, kun pakkasella tuulee ja kylmä tuntuu luissa ja ytimissä. Voi olla, että minkäänlaiset käsineet eivät riitä. Ajattelin silti laittaa pitsit syrjään ja neuloa kunnolliset lapaset lopputalveksi ihan alkuperäisrodun villalangasta.

Lankavarasto ei ole täydentynyt ja helmiä ihmettelen edelleen. Helmikauppojen valikoimaa selaillessani tein heräteostoksen ja ostin kasan kivensiruja, joiden kanssa olen puuhastellut viime päivät.

 

Karneoli

 

Olen ihaillut karneolia aina. Siinä värit vaihtelevat ihan vaaleasta tummaan oranssinpunaiseen ja kiven sisäiset halkeamat tuovat mukaan tummanpunaisia, harmaita ja mustia väriläiskiä. Tässä kivessä on huikea väriskaala saman kiviaineksen sisällä. Ei tasaista kohtaa, kuten ei ole ollut minun elämässänikään. Siksi varmaan juuri tähän kiveen olen saanut päähänpinttymän. Oletko koskaan miettinyt, mikä on sinun kivesi ja miksi?

Karneolin ostamista olen suunnitellut jo pidempään. Olen haaveillut tekeväni kauniista kivestä riipuksen. Toteutus ei tällä kerralla onnistunut, kun näin myynnissä pussillisen karneolin siruja ( koko 5 – 10 mm) ja päätin ostaa nuo sirut ja pieniä helmiä kaulakorua varten. Riipus jää myöhemmäksi, mutta varmasti sen vielä joskus teen.

 

Karneolikivien värisävyjä (sininen tulee varjosta, sitä ei ole)

 

Kaulakoru

 

Tavoitteena oli siis kaulakoru, jossa on paljon kivensiruja. Kuitenkaan koru ei saa vaikuttaa liian raskaalta. Halusin laittaa kivet kaareen, mutta en halunnut väleihin kaksoissolmuja. Jolloin tekniikoista jäljelle jäi vain yhden sukkulan ketju. Tämä tuntui hyvältä, mutta sitten huomasin haasteen; kuinka saan käpyilysukkulaan kourallisen epäsäännöllisiä kivensiruja.

Työnkulku oli seuraava:

•        Lajittelin huolellisesti helmet kolmeen kokoluokkaan ja
•         pyrin pujottamaan lankaan eri kokoja tasaisesti saadakseni tasaisemman korun.
•         Kun helmet olivat langassa, niin kiersin langan siniselle suurelle helmisukkulalle
•         Tein käpypitsirenkaan, jonka jälkeen sukkula oli käyttökelvoton. Langat liikkuivat kivien välissä ja löystyivät. En edes pystynyt purkamaan lankaa sukkulasta vaan leikkasin

Ja taas:

•          lajittelin helmet
•         Pujotin helmet lankaan
•         Päätin kokeilla puista sukkulaa ja kelasin helmet siihen
•         Kiinnitin langat ja helmet kuminauhalla lujasti kiinni sukkulaan.
•        Vihdoin onnistuin tekemään kaksoissolmuja, vaikka eivät ne olleet aluksi kovin tasaisia, koska olin aluksi tottumaton käsittelemään tätä kummallista sukkulaa.

Räjähtänyt helmisukkula ja paremmin toimiva puusukkula.

Uskomattoman paljon aikaa vei tämän yhdensukkulan helmikorun käpyilyyn valmistautuminen. Itse pitsin tekeminen oli yllättävän sujuvaa heti kun olin keksinyt, miten tätä sukkulaa liikutetaan, jotta lopputuloksena on kaksoissolmuja.

 

Koru puolivalmiina ja suunnitelmat eteenpäin

 

Nyt sain siis aikaan ensimmäisen kerroksen. Lankana on Lizbeth 40. 20 numeroista olin ajatellut, mutta valitsin värin perusteella. Minulla on suunnitelmissa vielä toinen kerros, mutta en ole ihan varma, miten sen toteutan. Ketju on melko pitkä, koska ajattelin toisen kerroksen tiivistävän hiukan ketjua ja tuovan pieniä helmiä paremmin esille sekä ryhtiä koruun. Työ on siis keskeneräinen ja jatkan sitä vielä heti kun olen ensin neulonut lapaset. 

 

Lähikuvaa ensimmäisestä kerroksesta.

Käpyptisi-ankars-tekniikalla rintaneula villatakkiin

 

Käpypitsi-ankars- rintaneula ja villatakkia

Vihdoin on ulkona kunnolla valkoista lunta heijastamassa valoa ja valaisemassa maisemaa. Se tuntuu mukavalta, vaikka meillä päivän pituus onkin vain 6 tuntia ja auringonlaskuja voi ihailla jo klo 15.25 iltapäivällä.

Yritän jotenkin saada kiinni arjen rytmistä ja rutiineista. Luin eilen lehdestä termin Covid-sumu, joka mielestäni kuvaa minun tämänhetkistä olotilaani hyvin; sanat häviävät välillä ja lauseet katkeilevat kesken, enkä millään muista mitä olin sanomassa tai tekemässä. Odottelen sumun hälvenemistä.

Käsityötarvike ja lankatilausta suunnittelen edelleen, joten vanhoilla langoilla ja helmillä mennään vieläkin. Nyt haasteena on villatakki, jossa ei ole napitusta ja haluan kuitenkin välillä laittaa sitä edestä kiinni. Villatakissa on neuleen lisäksi kirjavaa kangasta ja muutama puunappi koristeena. Tavoitteena oli tehdä villatakkiin sopiva käpypitsirintaneula kiinnitysvälineeksi.

Rintaneula

 

Etsiskelin yksinkertaista ja pientä käpypitsiohjetta villatakkia varten. Tiedät tunteen, kun haluaisit löytää ohjeen nopeasti, mutta google tuo vain ohjeita, jotka olet tehnyt jo aiemmin muilla väreillä. Minä kun haluaisin löytää ohjeen, jota en ole vielä kokeillut. 

Lopulta löysin sopivan, mutta aikaa etsimiseen kului.  Takki on jo koristeellinen kangaskuvioineen, joten millekään suurelle lisäkoristeelle ei ollut tarvetta. Valitsin malliksi Ksenja Shvedenkon käpypitsiohjeen, jonka käpyilin tutorial-videon opastuksella. 

Ohje oli tyypillinen pyöreä ankars-malli

• tartuin tähän malliin sen selkeyden perusteella. 
• Rintaneula on tukeva ja pysyy muodossa.
•  Se on riittävän suuri, mutta ei liian painava eikä liian suuri. 
• Se ei myöskään kilpaile villatakin kanssa näyttävyydessä. 
• Olet varmaan kokenut, miltä tuntuu kun painava koru vetää vaatekangasta pois ryhdistä. Tätä vaikutusta halusin välttää suosimalla kevyttä.

Värien määrä oli rajallinen, mutta pyrin löytämään värit mahdollisimman läheltä villatakin kankaan kuvioita. Valitsin väreiksi sinisen ruskean ja vaalean. Tein pohjan sinisellä ja keskustan ruskealla. Halusin mukaan enemmän vaaleaa. Sininen pohja kuitenkin tuntui kovin massiiviselta ja villatakin kuvioiden perusteella lisäsinkin enemmän ruskeaa, jolloin vaalean osuus jäi vähäiseksi

 

Erikoinen väritys korussa

Lopputulos 

Lopputulos ei ole mielestäni kaunis, mutta siinä on villatakkiin sopivat värit. Saan sillä kiinnitettyä napittomat reunat yhteen ja se varmaan toimii. Minkään muun vaatteen kanssa en tätä käyttäisi. Ilman villatakkia taustalla koru olisi rauhaton. Ohjevideossa on käytetty kauniita väriyhdistelmiä, joten korutkin ovat siinä kauniita. Tein tämän Lizbeth 20 langalla, jolloin korun halkaisija on  4,5 cm. Aiemmin valmistuneita koruja löytyy tunnisteella rintaneulat