Endrucks-mukaeltuja frivolite-narsisseja

 

Uudet kevätkukat aiemmin käpyiltyjen kanssa samassa maljakossa.

Palmusunnuntai. Lunta on yhä runsaasti, silti parhaat pajunkissat olisi pitänyt kerätä jo viikkoja sitten. Minun maljakossani pajunkissat ovat osin jo vanhoja ja kuivuneita, mutta en nyt lähtenyt niitä vaihtamaan. Yritin tehdä frivolite - narsisseja muokkaamalla vanhoja reunapitsiohjeita . Valmiit kukanvarret päällystin kukkateipillä, en käpyillyt. Kevätkukat ovat nyt siis osittain askartelua.

Viime vuonna tein pääsiäismunaan käpypitsin Frau Eleonore Endrucksin ohjeesta ja mietin, löytyisikö sieltä ohje myös käpypitsinarsissiin. Laitan tähän linkin projektin esittelyyn, jos projekti on jollekin vielä tuntematon.

Narsissit

Pääsiäinen pitkän talven jälkeen houkuttelee koristelemaan keväisillä väreillä ja kukkasilla. Virpominen on jäänyt kun perheen teineillä on tärkeämpää tekemistä. Oikeastaan kaipaan aikaa, jolloin koristeltiin pajunoksia ja käytiin virpomassa sukulaisia pääsiäismunien toivossa. Siinä perinteessä on meillä nyt luonnollinen tauko lasten iästä, koronasta, iäkkäiden sukulaisten vähenemisestä ja pitkistä välimatkoista johtuen. Toivottavasti elämä tuo vielä virpomisperinteeseen otollisempia aikoja.

Tein palmusunnuntain teemalla kaksi kukkaa, jotka näin jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut asetella kranssiin tai johonkin muuhun pääsiäiskoristeeseen, jossa hento kukka pääsee esiin selkeällä taustalla. Nyt niihin kuitenkin tuli varret ja ne seisovat maljakossa yli-ikäisten pajunkissojen kanssa. 

Pitsi 38

Valitsin ensin pitsin 38, jota en ole vielä nähnyt paljon muokattuna. Tässä mallissa näytti olevan narsissin keskustorvi jo valmiina. Muokkasin mallia jättämällä pois kuvion keskeltä neljä kaarta ja pienet renkaat, jolloin sain kuviosta taipuisamman. Muuten pidin kuvion solmut ennallaan, lisäsin vain muutaman kiinnityksen.

Kuvan viivat osoittavat ylimääräiset kiinnityskohdat ja rasti päällä oleva ympyrä
 osoittaa, mitkä osat on jätetty käpyilemättä kokonaan.

• Tein kuvion kuusi terälehteä, jotka tässä käpypitsimallissa jäivät melko lyhyiksi. 
• Samalla muodostui torvi, joka olikin sitten yllättävän laaja. 
• Käpyilin narsissiin kukkapohjan ja torven sisustan hiukan tummemman keltaisella langalla.
• Keltainen kevätkukka siitä tuli, onko se narsissi, en tiedä.

Työvaiheita pitsin 38 muuttamisesta kukaksi

Pitsi 1

Tämän oman pienen käpypitsikukkani julkaisemisessa on korkea kynnys, sillä Muskaan julkaisi omassa blogissaan paljon hienomman ja näyttävämmän kukan pitsistä 1. Rohkaisin silti mieleni ja kuvasin pienen kukkani.

Muokattu pitsi 1

• Halusin kokeilla ohjetta muokkaamatta solmuja ja jättämättä osia pois. 
• Muokkasin siis vain pitsin liitoksia. 
• Liitin kaaren keskimmäiset silmut yhteen kukan keskustaksi. 
• Sitten nostin ylös suuremman renkaan sisällä olevat pienet renkaat ja liitin ne toisiinsa. Näin sain pikkuruisen torven kukan keskelle.

Terälehdet jäivät tällä systeemillä aika avonaisiksi, mutta tein pikkukukkani näin. Oikeastaan olisin voinut jättää pienemmät lenkit terälehtiin ja tehdä ne vielä uudestaan torveen. On helppo sanoa jälkeenpäin mitä olisi voinut tehdä, kun kukka on jo valmis. Jätin kukan alkuperäiseen muotoonsa.

kuvassa viivalla yhteen liitettävät nirkot kaaren keskellä
ja nuoli osoittamassa pystyyn nostettavaa rengasta.

Nyt minulla on kestävät ja ekologiset käpypitsinarsissit maljakossa ja pääsiäinen saa tulla. Narsissit eivät lakastu, eikä niiden kasvattamiseen ole kulunut paljon energiaa, eikä kuljettamiseen fossiilisia polttoaineita. Lisäksi nämä kestonarsissit kukkivat vielä vuosia. Ehkä jonain vuonna löydän niille vielä paremman paikan ja taustan.

Kevätliina jatkuu Renulekin ohjeella

 

Talviliina, jossa liikaa väriä lumeksi ja jääksi.

Tänä keväänä valitsin talviset värit ja näyttää siltä, että silti voi käyttää nimitystä kevätliina. Lunta sataa yhä vaikka on jo huhtikuu. Kesän ja talven taistelu jatkuu ja talvi näyttää pitävän pintansa yllättävän pitkään. Kevät tulee varmasti, vaikka hitaammin kuin muina vuosina.

Liinassa ajattelin jäälauttaa, mutta nyt värityksessä on liian vähän valkoista ja liikaa muita värejä. Joskus sitä innostuu vaihtamaan lankaa liian usein vaikka voisi valita päävärin ja keskittyä siihen. Muut värit voisivat olla vain pieninä mausteina. Tätä minun täytyy vielä opiskella. Tunnistatko tilanteen, jossa et malta olla sovittelematta värejä yhteen, vaikka vähempikin riittäisi?

 

Uusi väri

 

Valitsin värit tarkasti ja päätin pitäytyä valikoimassa. Toisin kävi. Katsoin tyttäreni kanssa elokuvaa ja huone oli hämärä. Olin huolimaton ja otin vahingossa turkoosin lankakerän vedenvihreän sijasta seitsemänteen kerrokseen. En purkanut, kun väri oli mielestäni riittävän samaa sävyä kuin aiemmatkin värit. Nyt minulla on siis kuuden värin väripaletti loppuliinaa ajatellen. Valkoista pitäisi lisätä enemmän

vaihtuneet värit. Kuva on vähän huono.

Kevään frivolitekoru Sakamishin ohjeella

Kevätkoru Atelier-Sakamishin ohjeella

Lumi sulaa vauhdilla ja joen uomat täyttyvät vedestä. Ajelin kosken ohi, enkä malttanut olla pysähtymättä kuuntelemaan. Lapsuuden mummola sijaitsi kosken vieressä ja kuohuja kuunneltiin erityisesti keväisin, kun vettä virtasi runsaasti. Tämä koski ei ole se lapsuuden koski, mutta kuohui kuitenkin, vaikkakin vähemmän.

Lumi ja jää sulavat vedeksi, joka virtaa kuohuen Kymijoessa

Kuuntelin ja katselin hetken kuohuntaa ja jatkoin matkaa. Mieleen nousi joskus nuorena luettu pätkä Eila Kivik’ahon runosta:

 ” Aallot solisevat. Tahtomattaan sydämeni myötähyräilee. Niin kuin puro pienen vesirattaan, niin tuo laulu minut villitsee. Kuplaa, poreilua kaikkialla. Vettä. Tuulta. Kiepun villinä. Järki harhaa puron rantamilla soiden kevään pajupillinä. ”

Kevättunnelmissa siis pidin tauon liinasta ja tein keväisen rannekorun.

Rannekoru

Koru on pieni ja yksinkertainen, kuten suurin osa Sakamichin töistä. Usein töihin liittyy joku yllättävä oivallus tai odottamaton käännös, joka lisää mielenkiintoa. Tämä 15.10.2022 julkaistu ohje on ollut alusta asti minun to tat-listalla. Nyt aika tuntui oikealta, koska koru sopii kevätteemaan ja valitsemani keltainen lähestyvään pääsiäiseen, (alkuperäinen oli muuten tehty sinisellä ja syysteemaan). Tämä ohje on ajaton, kun vain värit sopivat teemaan.

Koristeellinen korurunko täynnä pieniä kevätkukkia

Käytin Lizbeth 40 – numeroista lankaa, mikä on käsittääkseni sama vahvuus kuin ohjeessa. Silmuja en mitannut millään mitalla vaan tein silmämääräisesti suurin piirtein saman pituisiksi. Kuvio ei vaadi niin tarkkaa säännöllisyyttä.

Keväthuuma ohitettu ja aika palata liinan pariin.

 

Talvinen käpypitsiliina

Käpypitsiliinan talviset värit

 

Talvi alkaa väistyä hiljalleen. Olen katsellut kävellessäni lintujen ja jänisten jälkiä joen jäällä. Nyt näyttää siltä, että virtaus ja aurinko ovat yhdessä sulattaneet jään. Talvi on ollut luminen ja lunta riittää edelleen, mutta kevätpurojen aika on koittanut.

Kevätpurojen aika, virtaus ja aurinko sulattavat joesta jään.

Värisävyt

Vähän vielä kerron tämän vuoden frivolite-pitsin, talviliinan värivalinnoista. Lankana on Lizbeth 40. Tästä langasta valitsin värejä, jotka kuulostavat mahdollisimman kylmälle: 

•  Pääväriksi valitsin lumivalkoisen, 
• liinan keskellä on sininen jää, 
• kolmannessa kerroksessa on arktinen vesi, 
• neljännellä kerroksella on hopeinen jää, 
• viidenteen kerrokseen valitsin veden vihreän, mikä myös on mielestäni kylmä.

Liinan kuusi ensimmäistä kerrosta

Liina

Viidellä kylmällä värillä luulisi jo käpyilevän liinan, siksi otin kuudenteen kerrokseen sinisen jään uudestaan. Näin alussa, kun kaikki värit ovat vasta yhden kerran, niin pitsiliinan kokonaisuus ei vielä hahmotu.

”Hopeiseen jäähän” olin vähän pettynyt. Kerros on käytännössä valkoinen ja valkoisen katkaisee muutama harmaa väriläiskä, tätä en oikein osaa ajatella hopeisena. Harmaat läiskätikin kyllä sopivat jäälautta-ajatukseen ihan hyvin, eikä liina tästä mene pilalle. Lanka vain yllätti.

Katsotaan, kuinka liina jatkuu, en kokonaan hylkää noita hopeisen jään harmaita väriläiskiä. Talvisessa jäässä ja lumessa niitä voi olla.

Frivoliteliinojen sarjaan neljäs liina.

Sinivalkoisia sävyjä liinassa.

 

Käpypitsi alkaa taas sujua ja kevätaurinko sulattaa lunta, joten elämä hymyilee.

Nyt kun olen päässyt tekemään liinaa myöhemmin kuin muut, niin olen nähnyt somessa monta hienoa värivalintaa tähän liinaan. Ostin langat valmiiksi. Liinan kuviot vaikuttavat vain olemassa olevien lankojen sijoitteluun, ei värinvalintoihin. Tilanne on hyvin erilainen kuin aiempien liinojen kohdalla.

 

Liinasarjan värit

Aiemmat liinat edustavat eri vuodenaikoja; 

• v.2019 liinassa on kevään sinitaivasta ja kirkkaan keltaista auringonpaistetta, 
• 2020 Liinassa on kesän täyteläisiä vihreitä sävyjä sekä punaisia ja valkoisia kukkia. 
• 2021 liinassa hehkuvat syksyn oranssi, punainen ja keltainen kulta

Vuodenaikaliinat täydentyvät talvella.

Nyt ajattelin, että on valkoisen talven vuoro. Kuvittelin mielessäni jäälauttaa, jonka koloista näkyy syvä sininen kylmä vesi eri sävyissä. Valitsin vedenvihreän, joka jättää sävynsä vuoroin sulaneelle ja hyytyneelle lumensekaiselle jääkinokselle. Tarkoitus on pysyä kylmissä väreissä.

Voi olla, että lopputulos on hyvinkin sekava ja kaukana kauniista jäälautasta, suunnitelma värivalinnoille ei ole yhtä selkeä kuin aiemmin. Ehkä näillä väreillä voin jopa yllättää itseni. Toivottavasti yllätys ei ole negatiivinen.  Jokainen käpyilijä tietää odottavan jännityksen tunteen, kun suunnitelma on hatara ja työn lopputulos vielä hämärän peitossa.

Aika näyttää minkälainen tulee talviliinasta ja sopiiko se sarjaan.

Aika kevätliinan käpyilylle

Renulekin liinan ensimmäiset kerrokset

 

Kevät on pitkällä ja Renata Niemczyk on julkaissut blogissaan tämän kevään liinasta jo peräti 8 kerrosta, ennen kuin minä ehdin mukaan. Olen pitänyt käpyilystä pitkän tauon. Nyt kuitenkin aloitin frivoliteliinan ja totuttelen taas pitsisukkulaan.

Varasin liinaan vaaleita värejä jo hyvissä ajoin etukäteen ja näillä nyt täytän sukkuloita. Viikot ovat olleet pitkästyttäviä, kun olisin jo halunnut aloittaa. Tiedät tunteen, kun suunnitelma on valmis, mutta aloitus syystä tai toisesta viivästyy. Ehkä tilanne kasvattaa kärsivällisyyden hyvettä.

 

Tauko käpyilyssä

Jouduin pitämään tauon käpyilyssä ajettuani loppuvuodesta autolla mustaan jäähän ikävin seurauksin. Oikeasta kädestä katkesi kiertäjäkalvosimen jänne sekä hauiksen kiinnitysjänne.

En halunnut pitää täyttä hiljaisuutta blogin julkaisuissa ja leikkauksen viivästyminen tarjosi minulle mahdollisuuden tehdä pieniä töitä etukäteen valmiiksi tauon aikana julkaistavaksi. Valitsin Ruth Perryn sivujen kelttiohjeet, koska olen aina viehättynyt kelttimalleista.

Käpyilin siis leikkauksen jälkeisille viikoille pienet pitsikuviot valmiiksi ja aloitin kirjoittamisen. Tein tekstit sitten valmiiksi vasemmalla kädellä leikkauksen jälkeen, kun ei ollut kiire mihinkään ja kirjoittaminen oli mukavaa tekemistä.

 

Neuleet

Olkapään lisäksi myös hauis oli käyttökiellossa ja liikeradat olivat kovin rajoittuneet. Kevyt neulominen oli kirurgin mielestä kuitenkin pienenä liikkeenä hyvää harjoitusta, joten täysin ilman käsitöitä ei tarvinnut olla.

Kokeilin aluksi oikeita ja nurjia silmukoita ja jopa palmikkoa, mutta kivuttomasti sujuivat vain oikeat silmukat ja lyhyinä rupeamina. Neuloin villapaidan oikeilla silmukoilla. Langaksi valitsin alpakan, joka on villaa kevyempi ontomman kuidun ja rasvattomuuden takia. Alpakkapaidasta tuli pehmeä ja mukava.

Alpakkapaita loppukevään lämmikkeeksi

Kun ensimmäinen kuukausi oli mennyt, niin uskalsin tehdä myös nurjia silmukoita ja palmikoita. Neuloin kotoa löytyvistä villalangoista pieniä töitä, vaikka palmikon neulominen olikin raskasta.

Valokuvassa muutama pieni työ; mustat paksut ranteenlämmittimet ahvenanmaan lampaan villasta, keltaiset ranteenlämmittimet kasvivärjätystä eestinlampaan villasta, sekä pipo suomenlampaan villasta. Villaa on vielä jäljellä ja ainakin toinen hattu on suunnitelmissa.

 

Pieniä villaneuleita ajankuluksi.

Käden kuntoutus jatkuu vielä, nyt avataan liikeratoja ja aikanaan aloitetaan voimaharjoittelu. Toipuminen pitäisi olla ohi heinäkuussa. Silloin viimeistään tavoittelen normaalia käpyilyvauhtia. Talvi on ollut poikkeuksellisen haasteellinen jään ja lumen takia. Tuntuu, että olen nukkunut talviunta tammi- ja helmikuun hankien keskellä. Nyt on aika herätä kevääseen ja lähteä varovasti liikkeelle.

 

Kelttiristikäpyily

 

keväinen kelttiristi.

 

Ennätyslumissa pohrataan edelleen ja kevättä odotellaan. Suomen Käpypitsiyhdistys piti vuosikokouksen etäpalaverina. Kokouksessa päätettiin aloittaa jäsenistön etätapaamiset kuukausittain. Kannattaa käydä katsomassa facebookissa käpypitsiyhdistyksen sivuilta tapaamisajat ja linkki, sekä tulla mukaan tutustumaan ja keskustelemaan käpyilystä, keskeneräisistä töistä ja muusta ajankohtaisesta.

Risti

Ruth Perryn nettisivuilta tein tällä erää viimeiseksi kelttiharjoitukseksi ristin. Tämä risti oli hauska ja kevyt työ.  Valitsin sukkulaan yksivärisen langan, kerältä tuleva lanka oli kirjava. Näin rististä tuli keväisen värikäs ja kuitenkin samalla rauhallinen, kun keskustan solmu ja renkaat olivat samaa väriä.

Risti oli yksinkertainen ja helppo työ ajankuluksi. Pienen muutoksen ohjeeseen kuitenkin tein. Olen tottunut ristissä pidempään jalkaan ja lisäsin tähänkin jalkaan pituutta, jolloin rististä tuli kotoisemman muotoinen.

Käpypitsiyhdistyksellä on keskusteluryhmä facebookissa.

Käpypitsisolmuriipus

 

Ristiriipus pellavakankaalla.

Talvi jatkuu lumisena ja liukkaana. Valo houkuttelisi ulos, mutta jäisen kävelytiet tuntuvat pelottavilta ja on paljon turvavallisempi istua kotona ja tehdä käsitöitä kuin lähteä liukastelemaan lenkkipoluille.

Ystävänpäivän jälkeen palasin taas Ruth Perryn frivoliteohje-sivulle. Ehkä kelttisolmuissa on jotain, mikä houkuttelee tekemään niistä riipuksia. Joka tapauksessa huomaan taas tekeväni riipusta. Tämän kuvio on myös ohjeessa riipus, joten teen kerrankin aivan ohjeen mukaan.

Tämä solmukokonaisuus   on ihan reilun kokoinen riipus ja ajattelin, että toimisi myös kirjanmerkkinä. Koska solmu oli hauska, käpyilin niitä useampia eri väreissä ja yhteen lisäsin nauhan, jolloin käyttötarkoitus muuttui kirjanmerkiksi. Yritin kyllä pysyä riipuksissa, mutta laajensin käyttöä.

Riipus

Ohjeessa on selostettu riipuksen tekeminen. Kelttisolmu  keskelle tehdään pujottamalla kaarista. Käytin apuna klemmaria. Omassa solmussani 16 kaksoissolmua / kaari, jolloin solmut asettuivat kehykseensä sopivasti. Mallissa oli toinenkin vaihtoehto, mutta 16 oli sopiva. Oli hyvä, että ohjeessa oli esimerkki kahdesta solmumäärästä ja havainnollistettu myös huonompi solmumäärä. 

Varmaan kaikki pitsintekijät tuntevat tilanteen, jolloin pitsiä pingotetaan, höyrytetään ja yritetään saada toivottuun muotoon. Harvassa ohjeessa on vaihtoehtokuvia eri solmumääristä. Tässä ohjeessaa 20 kaksoissolmulla tehtiin 3D vaikutelmaa, kun keskusristi ei ihan istunut reunukseen.

 

Ristiriipus eri väreissä riipuksena ja kirjanmerkkinä.

Viimeistely

Tässä riipuksen halkaisijaksi tulee 4 cm. Mikä on mielestäni hyvin sopiva koko. En kovettanut riipuksia kovaksi vaan jäykistin hiukan tekstiili decoupase-lakalla, ehkä kovempi kovettaminen olisi ollut tarpeen.

Tein siis yhdestä kuviosta kirjanmerkin käpyilemällä siihen nauhan. Nauha jäi ohueksi koska jatkoin sukkulassa olevalla langalla. Olisi ollut järkevämpää laittaa paksumpi sydänlanka. Joskus hyvät ideat tulevat liian myöhään, silloin kun on jo ajattelemattomasti valittu huonompi vaihtoehto. 

Kirjanmerkin nauhassa on kierrevaikutelma, joka on saatu aikaan käpyilemällä vain yläsolmuja peräkkäin. Nauhan loppuun tein rengaskuvion. Tässä kirjanmerkissä on ohjeessa ollut lenkki ripustamista varten. Riipuksista jätin pitsilenkin pois ja käytin kiinnittämiseen metallilenkkiä, joka vaikutti tässä käytännöllisemmältä.

Ystävänpäivän sydän käpyiltynä solmuksi

Pieni solmusydän.

Lunta sataa edelleen, vaikka tuntuu jo että tälle talvelle riittäisi. Aurinko on kuitenkin ilmestynyt hetkeksi taivaalle ja lupaa kevään vielä koittavan. Hanget hohtavat auringossa jo niin, että kaivoin aurinkolasit esiin. Tosin taidan olla poikkeuksellisen herkkäsilmäinen ihminen.

 Kuulin jopa linnun viserrystä tänään kävelylenkillä. Linnuilla ei pitäisi olla kiirettä vielä. Ainakaan linnunpöntöt eivät ole vielä pesimiskunnossa ja kävellessä katselin, että moni pönttö olisi jopa uusimisen tarpeessa.

Ystävänpäivän lähestyessä mietin käpypitsiin sydänaiheita. Päätin poiketa linjasta enkä ottanut ohjetta Ruth Perryltä vaan päätin muotoilla solmun itse. Solmu ei sitoudu lopulta niin tiukasti ja säännöllisesti kuten kelttisolmut, mutta solmuni muodostaa kuitenkin selkeästi sydämen.

En halunnut solmusta tiukkaa, mieluimmin kevyen ja ilmavan, mikä on muuten frivoliteetin perimmäinen ajatuskin. Tässä tavoitteessa onnistuin.

 

Sydän

Tein solmun pujottamalla klemmarin avulla, koska solmu on niin pieni en tyhjentänyt kelttisukkulaa tätä työtä varten. Laitoin sydämeen keskelle pienen riipuslenkin, joka puristaa kaaret yhteen, jolloin sydän säilyttää muotonsa paremmin. Löysässä solmussa on aina pieni ongelma saada työ pysymään muodossaan, jos kuviot on sidottu yhteen silmuilla.

Minä halusin löysiä ja irtonaisia kaaria kevyen lopputuloksen aikaan saamiseksi ja liitin kaaria yhteen mahdollisimman vähän. Pari liitosta oli kuitenkin välttämättä tehtävä, jotta solmusta muodostui sydän.

Pandemia-aikaa eletään edelleen ja ystävänpäiväksi riittää yksi sydän, jonka kuvia voi jakaa puhelimella. Tein kuitenkin kaksi. Ensimmäisestä tuli harjoitus ja toisesta sitten tietoisempi pujotus.

Äkkiä katsoen sydämet näyttävät samanlaisilta, mutta ensimmäisessä tein virheen ja vasta toinen onnistui suunnitelman mukaan. Tämän luulen olevan tuttu ilmiö käpyilijöille, jotka lähtevät tavoittelemaan lopputulosta liikoja piirtelemättä, vain ajatuksen pohjalta.

 

Kaksi sydäntä, joista toisessa virhe.

Sydämistä tuli pienet (Lizbeth 40 langalla), korkeus 2 cm. Tässä koossa ketju toimisi paremmin kuin nauha. Sydän on itsessään hyvin kevyt ja ketju voisi pitää sitä paikallaan paremmin kuin nauha. Ketjuun voisi pujottaa sydämen seuraksi pienen helmen tai kristallin sopivan painon aikaansaamiseksi.

 Vaikka sydämessä on riipuslenkki, niin ripustuspaikan ja tavan voi valita mielikuvituksen mukaan muuallekin kuin riipukseksi.

Hyvää Ystävänpäivää!

Kelttiseppele käpypitsistä

Frivolitesolmuilla kelttiseppele

 

Pakkaslunta tupruttaa ulkona ja hanget kasvavat. Tulee mieleen lapsuuden talvet, kun mäkeä laskettiin lumipenkoista ja kivisistä töyräistä, jotka harvoin peittyvät niin paksuun lumeen, ettei pulkan pohja naarmutu. Ehkä ennen oli ihan oikeasti useammin lumisia talvia. Luonto ja lumi tuovat minulle positiivisia muistoja. Olisi kiva tietään onko se asuinseutu vai ikäluokkakysymys ja mitä muita elementtejä kuuluu muiden ympäristöjen lapsuuden positiivisiin muistoihin.

Pitsin käpyilyssä on ollut haasteita, mutta haasteethan on tehty voitettaviksi. Viipyilen siis edelleen Ruth Perryn kelttiteemassa ja päättymättömissä solmuissa. Tämän päivän ohje on otettu blogista ja löytyy linkin kautta.

 

Seppele

Tämä seppele näytti sopivasti ajattelua vaativalta ja lähdin reippaasti sitä käpyilemään. Jotenkin en saanut pidettyä ajatuksiani ja lankoja järjestyksessä ja tein virheen. Totesin, että on turvallisempaa aloittaa kahdella erivärisellä langalla ja otinkin sitten käyttöön hiukan paksumman langan. Langat ovat pehmeitä ja vähän löysäkierteisiä lankoja, joista tein syksyllä huivin.

Onnistuin lopulta keskittymään ja sain tämän käpypitsikranssin aikaiseksi. Ihmettelen yhä, miten työ oli niin vaikea, vaikka näytti ohjeessa hyvinkin selvältä ja yksinkertaiselta. Joskus paksummasta langasta on apua ja sen avulla saa paremmin kiinni pitsin olemuksesta ja kiemuroista, myös eri väreistä oli hyötyä tässä harjoituksessa.

Seuraava vaihe olisi ollut ohuempi lanka, mutta en sitten kuitenkaan jatkanut harjoittelua haastavammalla langalla, koska aika loppui, enkä ehtinyt käpyillä enempää. Tai oikeasti en malttanut, sillä mielessä pyörivät jo seuraavat haasteet.

Arkistointi

Nyt en oikein tiedä ompelisinko tuon seppeleen jonnekin. Lanka on häiritsevän pehmeä ja työn koko on halkaisijaltaan vain 3 cm. Tämä jää selvästi odottamaan sijoituspaikkaansa. Seppele on pieni ja joku sopiva paikka sille pitäisi löytyä, ettei pääse häviämään.