Lumiukkokäpyily

 

 

Luuta harjakset maata kohti, lakaisu kesken.

 

 Jatkoin käpyilyä edelleen lumi ja talvitunnelmissa. Ohje on vaihteeksi kirjasta, eikä internetistä haettu. Huomasin, että lähes kaikki lankakeräni ovat Lizbeth 40 - vahvuutta. Ihmettelin, mitä tapahtui niille 20 numeron langoille, joita tilasin vahingossa toissa vuonna. Taitaa olla aika tehdä lankainventaario. Käpyilin siis lumiukonkin 40 numeroisesta langasta, vaikka aluksi ajattelinkin paksumpaa lankaa.

Minun lapsuudessani tehtiin lumiukkoja useita talvessa, se oli normaalia lasten talvileikkiä. Nyt lumiukkoja ei ole enää jokaisen talon pihalla. Googlekin tietää lumiukosta lähinnä sen, että se on Raymond Briggsin tarinaan ja Howard Blaken musiikkiin perustuva animaatioelokuva. Lapsillekin oikea lumiukko taitaa olla jo enemmän piirretty kuin lumesta muotoiltu hahmo.

Puolustukseksi lapsille todettakoon, että viime viikkoina on ollut pääasiassa pakkaslunta ja lumiukkoon tarvittava nuoskalumi on ollut harvinaisempaa. Jäin kyllä miettimään onko muita lapsuuden arkisia elementtejä, jotka ovat muuttuneet vuosien saatossa ensisijaisesti sähköiseen muotoon.

 

Lumiukko

Ohjeen lumiukkoon otin Inga Madsenin kirjasta ”Tatting Fairy Tales”- kirjasta. 

Täytyy myöntää, että luuta oli haastava, eikä ehkä vastaa täysin ohjeen solmulukua. Myös hatun muutin kotoisemmaksi. Ohjeessa oli silinterihattu, mutta siltä osin sopeutin lumikukon kulttuuriin. En ole Suomessa nähnyt koskaan lumiukolla silinterihattua. 

Silmät, suu, nenä ja napit ovat pieniä kristalleja, joita on joskus jäänyt jäljelle aiemmista töistä.

Lumiukon korkeudeksi tuli n.11 cm. Kun otin kuvaa pellavaliinan päällä, niin luudan harjakset osoittivat alaspäin, toisin kuin ohjeen asettelussa, jossa luuta on lumiukon kainalossa harjakset ylöspäin. En osaa sanoa kumpi näistä asetteluista on oikein. Ehkä asettelu voi vaihdella ja virallisesti oikeaa vastausta ei ole olemassa.

Luuta kainalossa, lakaisu valmis.

Käpyily

Aloitan käpyilyn valmiista malleista, mutta toivon siirtyväni tänä vuonna tekemään enemmän omia malleja. Tietysti voi käydä niin, että löydän taas somen syöväreistä ja kirjoista niin paljon tekemättömiä kivoja malleja, etten malta keskittyä omien mallien suunnitteluun.

Minulla on tunnisteissa vain lumihiutaleet ja joulu, johon talvityöt jakautuvat. Ehkä olisi voinut lisätä tunnisteen ”talvi”. Olen ajatellut, että tunnisteita ei voi olla loputtomasti, jolloin lopulta on vaikea löytää yhtään mitään. On olemassa niin monta erilaista tapaa ajatella ja luokitella asioita teemoihin, joten yritän pitää asiat yksinkertaisempina ja erehtymisen mahdollisuudet pienenä.

Frivolite-enkelit kristalleilla

 

Enkelikorut juomalasin reunalla.

Vuosi alkoi kauniissa lumisissa maisemissa, en malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa puhelimen kameralla. Päivän pituus on vielä niin lyhyt, että useimmin olen ihaillut lumipuita katulamppujen valossa, auringonlaskun jälkeen iltapäivällä. Kevyen liikenteen väylästä on tullut huurrepuiden reunustama kuja.

 Joskus tulee kyseenalaistettua vanhan kansan viisauksia. Sanonnan mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa; marjoja ja lunta. Kuvassa kuitenkin on molemmat taakat samaan aikaan. Eli marjavuosi voi olla myös ennen lumitalvea. Lumisena talvena puuhun jääneet pihlajanmarjat ovat linnuille tärkeä ravintolisä, kun kaikki muu syötävä on lumen peitossa.

Aaro Hellaakoski tiesi, että ”tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Kuvan hangella on joku muukin ajatellut samalla tavalla, ainakin pohrausjäljistä päätellen.

 

Lumisia talvimaisemia kävelylenkin varrelta.

 

Enkelikorut

Totesin, että joulunaika jatkuu loppiaiseen asti, joten enkelisesonki on vasta loppumassa ja aihe on yhä ajankohtainen. Enkeleitä tarvitaan toki muulloinkin kuin jouluna.

Talvipakkanen tuo mukanaan myös liukkaat kelit ja enkeleillä on nyt erityisen paljon töitä täällä pohjolassa. Tietysti pandemiatilannekin työllistää suojelusenkeleitä jatkuvasti. Kun näin nämä kääpyptisienkelit Jelena Orlicin Cattwilld käyttäjän sivuilla instagramissa, en voinut ohittaa niitä. Käpypitsienkelit olivat sievät ja kristallit antoivat enkeleille arvokkuutta. Halusin käpyillä nämä kauniit enkelit itselleni. En vielä tiedä, missä niitä käytän, mutta laitoin ne toistaiseksi esille hyllyn päällä olevaan korupuuhuni.

Laitoin enkeliin pieniä siemenhelmiä, sinertävän Swarovski-kristallin ja pääksi valkoisen Swarovski helmen. Kokoa enkelikorulle tuli n. 3 cm ilman koukkua. Koko on sopiva ja helmet tuovat koruun sopivasti painoa, jolloin se pysyy hyvin suorana.

Onnellista käpyilyvuotta 2022 !

Katsotaan luottavasti tulevaan ja otetaan oppia linnuista.
 Lintu ei istahda oksalle luottaen, että oksa kantaa,
vaan luottaen siihen, että osaa lentää.

 

Olen aina ollut huono tekemään uuden vuoden lupauksia, enkä tee nytkään. Katselen vuoden 2021 aikaansaannoksia, tehden yhteenvetoa ja havaintoja. Sitten lähden eteenpäin katsomaan mitä vuosi 2022 tuo tullessaan. 

2021 Onnistumiseksi lasken lumihiutalehaaveen toteutumisen. Olen haaveillut ripustavani käypitsilumihiutaleita joulukuuseen. Se onnistui tänä vuonna, kun oli vihdoin minun vuoroni koristella kuusi. 

Positiivista lumihiutaleissa oli se, että niiden muodot ja koot vaihtelivat ja n. 40 lumihiutaletta antoivat näköä kuuselle. Minun kestokuuseni on sen verran suuri, että lumihiutaleita mahtuu vielä lisää ja tulen käpyilemään lumihiutaleita jatkossakin.

Kuusi

Laitoin lumihiutaleiden lisäksi kuuseen vanhoja retropalloja, joita arvostan palana historiaa. Jotain aitoa kuusessani ovat aidot punaiset lasipallot. Lasia ovat myös punaraitaiset jääpuikot, jotka ostettiin lapseni kanssa n. 12 vuotta sitten eli näin sain kuuseen mahtumaan lämpimän muiston.

Sähkökynttilät ovat aitoja turvallisemmat ja siksi päässeet kuuseni oksille. Latvatähden ostin muutama vuosi sitten, kun halusin tähdestäkin valaistun, ettei koristetähti jäisi muiden koristeiden varjoon.

kuusenkoristeita.

Vuoden 2021  kymmenen suosituinta julkaisua

Muutama vanhempi julkaisu

Frivoliteohjeet, jossa on itseasiassa ollut vain linkki muutamaan ohjesivustoon, muitta koska kävijöitä on vuodesta toiseen noin runsaasti, niin lisäsin sinne lisää linkkejä ilmaisohjesivustoista.

Käsilaukkukäsityö, jota tein pitkään. Pitsi kulki mukanani ja tein sitä paljon erilaisissa odotustiloissa aikana, jolloin lapsellani oli vaikeaa ja lääkäri ym. terapiakäyntejä. Tämä liina onkin tehty huolten solmuista.

Pieni aurinkoinen Rintasolki, jonka keskellä on nahkakukka. Tämän kuvion ompelin myöhemmin myös pieneen avainkukkaroon.

Pari ompelujulkaisua

matkapitsille japanilainen solmukassi ja kaksi kesäistä olkalaukkua, joista toiseen ompelin käpypitsiruusukeen somisteeksi.

Perinteistä käpyilyä

Käpypitsikruunu suositumpi oli pystymalli. Tein myös matalamman kruunun samasta kirjasta hopealangalla. Teksti sisälsi myös suomalaisen käpyilyn historiaa.

Kevään käpypitsiliina on suuri urakka ja eteni pitkin kevättä. Postaus valmiista liinasta keräsi katsojia. Lisäksi kiinnostusta herätti maagisista neliöistä toteutettu käpypitsikoriste nuorimmaiseni rippimekkoon.

Pari erikoisempaa työtä ylsivät myös 10 suosituimman listalle.

 Toinen oli kelttityylistä näpertelyä solmulla ja toinen oli neuleen ja käpypitsin yhdistämistä. Huivinreunuskäpyilyyn haastetta toi löysähkö lanka. Lopputulos kuitenkin palkitsi hitaan työn.

Kovin vaihtelevia töitä, joista ei löydy selkeää yhtä tyyliä, Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että jatkossakin kannattaa kokeilla uusia materiaaleja, soveltaa malleja eri käyttötarkoituksiin ja leikkiä ja sommitella väreillä ja väriyhdistelmillä ja tekniikoilla. Näillä eväillä siis katse vuoteen 2022.

Pienet käpypitsikuuset

Käpypitsikorvakorut jouluksi.

Joulua juhlittiin pirteässä pakkassäässä lumisessa maisemassa perinteiseen tapaan. Joulun lumettomuutta aina pelätään, vaikka meillä lumeton joulu on harvinaisuus. Ehkä vain 3 joulua viimeisestä 10 vuodesta ovat olleet lumettomia, silti pitää aina joulun alla jännittää kuinka tänä vuonna käy.

Luin lehdestä, että huurteiseksi koristellut joulukuuset ovat olleet suosittuja erityisesti tänä jouluna. Itse en edes harkinnut huurrekoristelua joulukuuseen. Ostin kuitenkin pienen minisypressin huurrekoristelulla, joten minäkin olen vähän ollut muotivirtauksen mukana ja jouluun on kuulunut huurrekoristelua sypressissä minijoulutähtien keskellä.

 

Huurretta sypressin oksilla.

Joulun teemakäpyily

Tein jouluteemalla kuusikorvakorut. Ne ovat hauskat, vaikka tänäkin jouluna pysytään tiiviisti kotona ja pidetään läheiset ihmiset turvallisen välimatkan etäisyydellä. Käpypitsikoruilla ei juuri pääse koreilemaan.

Mietin, mikä on paras joulukäpyilyni ja mikä on näiden kuusikorujen sijoitus. Ehkä nostaisin ykköseksi jouluenkelin, jonka tein kauneimpien joululaulujen lauluvihon kansikuvaa mallina käyttäen silloin kun vielä voitiin kokoontua laulamaan joululauluja. Liittykö frivolite-töihisi muistoja ja erilaisia tunnelatauksia?

Korvakorukuuset

Käpyilin jouluksi pienet korvakorukuuset Atelier Mju:n ohjeella. Lankana on Lizbeth 40 ja runkona korupiikki. Minulla ei ollut käytössä pico-mittaa, joten silmuista tuli vaihtelevan kokoisia. Liika säännöllisyys ei oikein sovi kasviaiheeseen, joten kuusi on hyvä näin.

Laitoin kuusen oksille vain pieniä helmiä. Nauhat ym. peittävämmät koristeet olisivat peittäneet muutenkin niin pieniä käpypitsioksia. Kun tein pieniä osasia kuuseen, ajattelin, että se olisi ollut kaunis ilman ainuttakaan koristetta (ehkä ei silloin olisi ollut joulukuusi)

Latvatähden tilalle löysin kukkasen, johtuen vaatimattomasta korutarvikevarastosta. Käytin sitä, mitä kotoa löytyi, en lähtenyt ostamaan tarvikkeita. Muutenkin haluaisin käyttää olemassa olevaa pois ennen uuden hankkimista.

Kuusen jalka on suorastaan huomaamaton. Vaikka kuusi on pieni, niin frivoliteoksat peittävät silti pienen kuusenjalan, joka on tehty pienestä helmestä ja helmihatusta. Tämäkin tarvikevalinta on sillä periaatteella, että käytän olemassa olevaa.

Kuusen jalkana helmihattu.

Koruista tuli hauskat ja muoto on mukava 3D. Vaikka korut ovat kevyet, niin helmet ja metalliosat antavat kuuselle näyttävyyttä ja korupiikki pitää sen suorassa asennossa. Minusta nämä ovat helpot ja mukavat käyttää. Toivottavasti tulevina jouluina on koruille enemmän käyttöä.

Hyvää Joulua!

Marja

 

Kristallisilmäiset frivolite-joulutontut

 

Joulukäpyilyjä minisypressissä.

Joulu lähenee ja joulukoristelut etenevät. Päätin tänä vuonna jättää amarylliksen väliin ja ostin vaihteeksi joulukukaksi valkoisen atsalean. Toki ostin myös hyasintin ja muutaman joulutähden. Kukkakaupan valikoimissa oli olkipukkeja. Minulla on ollut vain pari ihan pientä olkipukkia. Nyt ostin 30 cm korkean olkipukin. Olki on perinteinen ja lämmin joulumateriaali.

Uusi olkipukki.

Yleensä jouluuni kuuluvat samat kukat ja koristeet. Tänä vuonna tein asioita toisin ja jätin osan vanhoista joulukoristeista kaappiin, ehkä vähemmät koristeet ja uusi olkipukki pääsevät paremmin esille. Näyttääkö sinun joulusi aina samalta vai valitsetko joka joulu uuden teeman?

 

Joulupukkeja tai tonttuja

Joskus tekee mieli kokeilla jotain uutta. Otin siis esille punaisen ja valkoisen langan sekä laatikon Swarovski -kristalleita ja kokeilin, onnistuisinko käpyilemään joulupukkeja. Ensi yrittämällä lopputulos on vähän hassun näköinen ja vaatisi vielä kehittelyä. Päätin kuitenkin julkaista tämän yrityksen kaunistelematta tekeleitä.

Tonttukokeiluja käpyillen.

Lankana on Lizbeth 40 ja pukin kooksi tuli 4,5 cm. Kristallisilmätkin olisivat voineet olla pienemmät, mutta laitoin nyt nämä, joita oli runsaasti varastossa. Pukkikuviot ovat liian pieniä kuusenkoristeiksi ja hiukan liian suuria korvakoruiksi. Aika näyttää mihin nämä päätyvät vai jäävätkö arkistoon laatikon pohjalle.

Kuvasin pukit ensin minisypressissä, jonka laitoin asetelmaan minijoulutähtien kanssa. Toinen kuva on valkoisen pahvin päällä. Pukkien seuraksi laitoin karkkikepin ja rullan ihan vain lisätäkseni joulutunnelmaa.

Pahvipiparit frivolite-kuorrutuksella

käpypitsipiparit ruskeasta pahvista

 

Joulu lähestyy. Maisemat ovat olleet lumisia ja työmatkat ovat ajoittain kuin joulukortista. Pakkanen ennen joulua on auttanut virittymään joulutunnelmaan ja rauhoittanut joulunodotusaikaa. Minun joulujärjestelyni ovat tosin melko vaatimattomia verrattuna aikaan, jolloin lapset olivat pieniä. Ei ole enää paineita lelutoiveiden suhteen sillä lapset toivovat lähinnä suklaata ja joulurauhaa.

Lumisia kaamosmaisemia ennen joulua.

Piparitkin voisin ostaa valmiina, vaikka aina olen aiemmin leiponut. Jotenkin tekee mieli vähentää tekemistä ja keskittyä rauhoittumaan.

Tein pari possupiparia ruskeasta pahvista. Harmittaa, että aloitin liian myöhään. Näistä possupiparit olisivat sopineet joulukortteihin, jos olisi tehnyt ajoissa. Ehkä voin nyt laittaa nämä kaksi pakettikorteiksi.

 

Joulukoristepossut 

Possukuvion otin Pam Palmerin kirjasta; Tatting Treats, vuodelta 1994. Käpyilykuviot löytyvät tekstinä ja kaavioina, mikä helpottaa ohjeen seuraamista. Minulla on tapana ottaa kaaviosta kuva puhelimella, jolloin käpyilyohje on helposti mukana ilman, että kirjaa tarvitsee kuljettaa. Tässä tapauksessa oli kuvattava myös teksti, josta löytyivät kuvioiden solmumäärät

Kirjassa on jouluaiheisten käpypitsikuvioiden lisäksi myös muutama eläinaiheinen kuvio. Tämä valitsemani possu on aivan selvästi joulukuvio, sillä possu näyttää ensi silmäyksellä sokerikuorrutetulta piparilta. Tarkemman silmäilyn jälkeen frivolitekuorrutus on ilmeinen.

 

Ruskealle pahville

Liimasin valmiit käpypitsipossut pahville paperiliimapuikolla, jonka koin helpommaksi kuin juoksevan liiman. Kuviota oli vaikea hallita liimatessa ja vaikka possut on tehty samalla ohjeella, niin lopputuloksena ne ovat kuitenkin venyneet aivan eri kokoisiksi ja näköisiksi. Leikkasinkin possut  pahvista vasta liimaamisen jälkeen, jolloin kuvio voi joustaa ja piparit onnistuivat. 

Toisesta possusta jäi yksi rengas pois, joten possut eivät ole aivan samannäköiset. Possuista tulikin siis pulmatehtävä: etsi eroavaisuus.

 

Sama ohje, mutta yhden renkaan ero lopputuloksessa.

Näitä pitäisi tehdä lisää ja käpypitsi voisi olla kuviossa molemmilla puolilla, jolloin saisi aikaan vaikkapa roikkuvan possukuvionauhan tai joulupossumobilen. Nyt minulla onkin jo paljon ideoita vuoden kuluttua toteutettavaksi joulukoristeeksi. Minusta tuntuu, että herään joulukoristeajatukseen joka vuosi liian myöhään. Suunnitteletko sinä jo tulevan joulun heti vanhan joulun mentyä?

 

Joulukuinen käpyptisilumihiutale

Käpypitsilumihiutale jouluisen peltirasian kannella.

 

Lumihiutaleet ja kylmä tulivat tänä vuonna nopeasti ja päivät ovat olleet hyytäviä. Käpypitsilumihiutaleita kertyy paljon hitaammin kuin aitoja lumihiutaleita. Jatkoin kuitenkin kokoelmani kartuttamista. Selailin Lene Björnin lumihiutaleita v. 2002 ilmestyneessä kirjassa 24 Snowflakes in Tatting.

Valitsin neljännentoista päivän lumihiutaleen. Alkuperäinen ohje on kolmelle kerroksella, mutta minä tein kahdella kerroksella, yhdistin keskustan renkaat silmuun. Lopputulos on melkein sama, eli vähän oikaisin ohjeesta. Lumihiutale on tehty yhä ohuella langalla, mutta on kuitenkin hiukan aiempia lumihiutaleita suurempi ja toivon sen erottuvan joulukuusesta selvemmin.

Käpypitsi-lumikranssi Mary Koniorin ohjeella

 

Frivolite-lumihiutale alkutalven hämärässä.

Olen käpyillyt syksyn aikana lumihiutaleita vähemmän, kuin suunnittelin. Tänään jatkoin lumihiutaleprojektia. Voi olla, että kuusessa on vielä vähänlaisesti lumihiutalekoristeita ja nekin melko pieniä.

Ehkä seuraaviin hiutaleisiin otan paksumman langan, jotta saan myös kokovaihtelua kuusenkoristelumihiutaleisiin.

 

Lumihiutaleet

 

Tällä kerralla otin mallin Mary Koniorin kirjasta ”A Pattern Book of Tatting”. Lumihiutale on siellä nimellä Josephinen kranssi. Uloimpien kaarien välissä on pienet Josephinen solmut, siitä nimi. Lumihiutaleen halkaisija on n. 5,5 cm Lizbeth 40 langalla.

Lumihiutaleita

Kuviona tämä on enemmän kukka, mutta pienet renkaat uloimmissa kaarissa voisivat olla lumihiutaleita. Valkoisesta ja koristeellisesta kuusikulmaisesta muodosta päättelin, että tämä kranssi voi toimia myös lumihiutaleena tai kuurankukkana.

Ehkä tulkitsin mallia liian laveasti, mutta luultavasti en ole ainoa, joka irrottaa valmiita malleja suunnittelijan nimeämästä muodosta ja liittää niitä muihin käyttötarkoituksiin.

Pitsiohjekirja

Frivolite- riipus joulun väreissä

 

Frivolite-korut alpakkavillatakin päällä kuvattuna.

Syksy etenee ja aamulla oli jo maa valkea. Enemmänkin lunta on luvassa ensi viikolla, jos säätiedotuksia on uskominen. Minulle kelpaisi jo luminen talvi. Lumisia teitä olisi mukavampi ajella kuin jäisiä ja arvaamattomia teitä.

Syksyn eteneminen muistuttaa joulun lähestymisestä. Valitsin lankakopasta joulun värejä; punaista ja vihreää, kullan hohdetta sekä luonnon sävynä ecrun. Ecru tarkoittaa käsittelemätöntä ja valkaisematonta pellavaa. Suomalaiseen jouluun kuuluu luonnon materiaalit ja luonnon värit olkihimmeleineen ja lastukoristeineen, siksi väripaletin kuuluu luonnonväri.

Käpypitsikorujen väri on siis ecru, mutta valokuvaus oli taas vaikeaa ja valokuvissa  näyttää valkoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Muut värit ovat valokuvassa  lähes todellisen värisiä. Valokuvaus ei ole aina helppoa.ecru

 

Koru

Otin ohjeeksi tällä kerralla Bianca Senatoren syksymallin, jonka tutoriaali on julkaistu nimellä Verbena Creations. Ohjeen pitsi on tehty neulalla, mutta minä käpyilin sukkulalla. Värien lisäksi muokkasin kuviota. Alkuperäisen korun kukassa on viisi terälehteä, mutta minä halusin runsaampaa ja laitoin 6 terälehteä. Lankana on taas Lizbeth 40, jonka varaston täydensin viimeksi.

 

Ensimmäiseksi käpyilty koru.

Sain valmiiksi korun ja olin siihen tyytyväinen. Halusin korun riipukseksi, jota käytän punaisen alpakkavillatakin kanssa. Värit olivat jouluiset ja villatakkiin sopivat. 

Neljästä väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Tein vielä kaksi variaatiota eri värijärjestyksillä. Olisin halunnut tehdä vieläkin lisää vaihtoehtoja, mutta aika loppui. Joskus minusta tuntuu, että takerrun värivalintoihin liian helposti. Pysähdytkö sinä valitsemaan värejä vai onko valitseminen helppoa?

Korun halkaisijaksi tuli 3,5 cm. Alun perin suunnittelin suurempaa, sellaista, minkä voisi laittaa pidempään nauhaan. Nyt ehkä valitsen ketjun ja teen lyhyemmän kaulakorun. Kahdessa ensimmäisessä korussa on Swarovski- kristalleja, jotka jäävät vähän piiloon kuvion sisään. Viimeiseen varianttiin valitsin Swarovski - helmet, jotka erottuvat selvemmin ja antavat korulle erilaisen ryhdin. Helmien ja kristallien koko on 4mm.

Nyt on edessä valinta, mihinkä näistä kolmesta kiinnitän nauhan tai ketjun.

Frivolite - sukkulalla kuurankukkia tai lumihiutaleita

 

Lumihiutaleita Josefiinan solmuilla

Viime aikoina säät ovat olleet enemmän jäiset kuin lumiset. Kelit ovat olleet liukkaat ja musta jää petollista. Ajatukset ovat olleet enemmän jääkukissa kuin lumihiutaleissa. Katsoin vanhaa kuvaa kuurankukkasista ikkunassa ja rajasin kuvasta kulman, jossa kuurankukat näyttivät muodostuvan Josefiinan solmuista. Tätä tunnelmaa lähdin tavoittelemaan tämän viikon käpypitsilumihiutaleessa. 

Pieniä kuurankukkia ikkunassa vanhassa kuvassa.

Minä näin kuvassa Josefiinan solmuja, mietin mitähän sinä saisit kuvasta irti. Varmaan jotain ihan muuta kuin minä.

Oikeasti kuurankukat ovat pieniä jääkiteitä, jotka kasvavat kukkasiksi hitaasti, kun vesihöyry härmistyy ja nestemäinen vesi jäätyy. Ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelu vaikuttaa kuurankukkien muotoon, mutta jääkiteet kasvavat aina kuusikulmaisiksi. Ikkuna siis vuotaa lämmintä ilmaa sisältä ulos, eikä ole riittävän tiivis, silloin kun kuurankukkia esiintyy. Lopputulos on kyllä kaunis vaikka ei niin toivottu.

Kuurankukka

Lumihiutaleet ja kuurankukat ovat usein kuusikulmioita, mutta minä aloitin viisikulmaisesta hiutaleesta. Tämän hiutalekuvion tein itse, jolloin ohjelinkkiä ei löydy. Kuvio on hyvin tasainen ja säännöllinen; jokaisessa kuvio-osassa on kolme kaksoissolmua peräkkäin ennen silmua tai Josefiinan solmua.

5-kulmainen frivolite-kukka

Kuusikulmioon lisäsin keskuskaareen solmun, jotta keskustasta tuli väljempi. Käpyilin myös pieniä irrallisia palasia, kuten ikkunakuvassa.  En ole vielä kovettanut kukkia, mutta ajattelin sen tehdä. Kovettamisen jälkeen, löysähköt Josefiinat asettuvat kauniimmin järjestykseen, vaikka tietysti tässä teemassa se ei ole välttämätöntä.

 Jos keksin pienen kehyksen tai muun sopivan paikan, niin laitan kukat asetelmaksi.