Lumiukkokäpyily

 

 

Luuta harjakset maata kohti, lakaisu kesken.

 

 Jatkoin käpyilyä edelleen lumi ja talvitunnelmissa. Ohje on vaihteeksi kirjasta, eikä internetistä haettu. Huomasin, että lähes kaikki lankakeräni ovat Lizbeth 40 - vahvuutta. Ihmettelin, mitä tapahtui niille 20 numeron langoille, joita tilasin vahingossa toissa vuonna. Taitaa olla aika tehdä lankainventaario. Käpyilin siis lumiukonkin 40 numeroisesta langasta, vaikka aluksi ajattelinkin paksumpaa lankaa.

Minun lapsuudessani tehtiin lumiukkoja useita talvessa, se oli normaalia lasten talvileikkiä. Nyt lumiukkoja ei ole enää jokaisen talon pihalla. Googlekin tietää lumiukosta lähinnä sen, että se on Raymond Briggsin tarinaan ja Howard Blaken musiikkiin perustuva animaatioelokuva. Lapsillekin oikea lumiukko taitaa olla jo enemmän piirretty kuin lumesta muotoiltu hahmo.

Puolustukseksi lapsille todettakoon, että viime viikkoina on ollut pääasiassa pakkaslunta ja lumiukkoon tarvittava nuoskalumi on ollut harvinaisempaa. Jäin kyllä miettimään onko muita lapsuuden arkisia elementtejä, jotka ovat muuttuneet vuosien saatossa ensisijaisesti sähköiseen muotoon.

 

Lumiukko

Ohjeen lumiukkoon otin Inga Madsenin kirjasta ”Tatting Fairy Tales”- kirjasta. 

Täytyy myöntää, että luuta oli haastava, eikä ehkä vastaa täysin ohjeen solmulukua. Myös hatun muutin kotoisemmaksi. Ohjeessa oli silinterihattu, mutta siltä osin sopeutin lumikukon kulttuuriin. En ole Suomessa nähnyt koskaan lumiukolla silinterihattua. 

Silmät, suu, nenä ja napit ovat pieniä kristalleja, joita on joskus jäänyt jäljelle aiemmista töistä.

Lumiukon korkeudeksi tuli n.11 cm. Kun otin kuvaa pellavaliinan päällä, niin luudan harjakset osoittivat alaspäin, toisin kuin ohjeen asettelussa, jossa luuta on lumiukon kainalossa harjakset ylöspäin. En osaa sanoa kumpi näistä asetteluista on oikein. Ehkä asettelu voi vaihdella ja virallisesti oikeaa vastausta ei ole olemassa.

Luuta kainalossa, lakaisu valmis.

Käpyily

Aloitan käpyilyn valmiista malleista, mutta toivon siirtyväni tänä vuonna tekemään enemmän omia malleja. Tietysti voi käydä niin, että löydän taas somen syöväreistä ja kirjoista niin paljon tekemättömiä kivoja malleja, etten malta keskittyä omien mallien suunnitteluun.

Minulla on tunnisteissa vain lumihiutaleet ja joulu, johon talvityöt jakautuvat. Ehkä olisi voinut lisätä tunnisteen ”talvi”. Olen ajatellut, että tunnisteita ei voi olla loputtomasti, jolloin lopulta on vaikea löytää yhtään mitään. On olemassa niin monta erilaista tapaa ajatella ja luokitella asioita teemoihin, joten yritän pitää asiat yksinkertaisempina ja erehtymisen mahdollisuudet pienenä.