Enkelikorut juomalasin reunalla. |
Vuosi alkoi
kauniissa lumisissa maisemissa, en malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa
puhelimen kameralla. Päivän pituus on vielä niin lyhyt, että useimmin olen
ihaillut lumipuita katulamppujen valossa, auringonlaskun jälkeen iltapäivällä. Kevyen
liikenteen väylästä on tullut huurrepuiden reunustama kuja.
Joskus tulee kyseenalaistettua vanhan kansan
viisauksia. Sanonnan mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa; marjoja ja lunta.
Kuvassa kuitenkin on molemmat taakat samaan aikaan. Eli marjavuosi voi olla
myös ennen lumitalvea. Lumisena talvena puuhun jääneet pihlajanmarjat ovat
linnuille tärkeä ravintolisä, kun kaikki muu syötävä on lumen peitossa.
Aaro
Hellaakoski tiesi, että ”tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Kuvan
hangella on joku muukin ajatellut samalla tavalla, ainakin pohrausjäljistä
päätellen.
Lumisia talvimaisemia kävelylenkin varrelta. |
Enkelikorut
Totesin,
että joulunaika jatkuu loppiaiseen asti, joten enkelisesonki on vasta
loppumassa ja aihe on yhä ajankohtainen. Enkeleitä tarvitaan toki muulloinkin
kuin jouluna.
Talvipakkanen
tuo mukanaan myös liukkaat kelit ja enkeleillä on nyt erityisen paljon töitä
täällä pohjolassa. Tietysti pandemiatilannekin työllistää suojelusenkeleitä
jatkuvasti. Kun näin nämä kääpyptisienkelit Jelena Orlicin Cattwilld käyttäjän sivuilla instagramissa,
en voinut ohittaa niitä. Käpypitsienkelit olivat sievät ja kristallit antoivat
enkeleille arvokkuutta. Halusin käpyillä nämä kauniit enkelit itselleni. En
vielä tiedä, missä niitä käytän, mutta laitoin ne toistaiseksi esille hyllyn
päällä olevaan korupuuhuni.
Laitoin
enkeliin pieniä siemenhelmiä, sinertävän Swarovski-kristallin ja pääksi valkoisen
Swarovski helmen. Kokoa enkelikorulle tuli n. 3 cm ilman koukkua. Koko on
sopiva ja helmet tuovat koruun sopivasti painoa, jolloin se pysyy hyvin
suorana.