Yksinkertainen ja selkeä käpypitsirannekoru

 

Pitsikoru vastavaloon kuvattuna

Tällä viikolla sää tuntui syksyiseltä ja tuuli puhalsi jo viileästi. Kävin läpi lankavarastoani ja yritin löytää syksyisiä värejä. Ruskaa odotellessa valitsin langaksi valmiin viljasadon värisen kullankeltaisen langan. Ohjeen halusin olevan yksinkertaisen ja selkeän, syksyyn sopivan. Ajattelin, että rannekoru voisi olla mukava työ. Korutarvikkeita en ole hankkinut, mutta joitain korulukkoja vielä laatikosta löytyy.

 

Japanilainen käsityösivusto

 

Ajatus kauniista, selkeästä ja yksinkertaisesta käpypitsistä ohjasi japanilaisille sivuille, joiden kanssa minulla  muuten on edelleen ongelmia kielimuurista johtuen. Valitsin pienen ja kauniin rannekorun käsittääkseni jonkun käsityöyhteisön sivulta. Malli on tasapainoinen ja viimeistä yksityiskohtaa myöten tarkkaan mietitty.

Kun linkin sivua vierittää alaspäin, löytyy ohjeita ja ideoita lisää.  Nämä ohjeet ovat melko helppoja ja nopeita, mutta silti näyttäviä kauniita ja yksilöllisiä. Näiden kanssa ei tarvitse miettiä loppuuko lanka tai riittääkö maltti. Sivustolta löytyy runsaasti mielenkiintoisia askartelu ja ompeluohjeita mm. koruja, kasseja ja kasvomaskeja vaikkapa koronaeristyksen tai syysiltojen ratoksi

 

levitettynä pöydälle

Lanka- ja lukkovalinta

Koska solmuja on vähän, valitsin paksumman, Lizbeth 20 langan. Siitä huolimatta korusta tuli pieni, juuri ja juuri saan sen ranteeseen. Luulen, että tätä korua käyttää joku kapeampiranteinen ja minun täytyy tehdä itselleni toinen koru.  Korulukoksi valitsin kuparinvärin, osittain siksi, että se sopii kullankeltaiseen ja osittain siksi, että vaihtoehtoja olis melko vähän. 

Muita rannekoruja käpypitsikokoelmassani.

Kelttikuvioita kintaissa

 

Kintaat talveksi ahvenanmaanlampaan langasta.

 

Tulen ostaneeksi erilaisia villalankakeriä aina, kun törmään suomalaisen alkuperåisrotuisen lampaan  villaan, joko kaupoissa, maatiloilla tai tapahtumissa. Lankoja kertyy varastoon, koska kuitenkin käytännössä pääasiallinen käsityöni on käpypitsi. Välillä yritän yhdistää näitä asioita toisiinsa vaihtelevalla menestyksellä.

Minulla on villalangalle tarkoitettuja ruusupuisia neuloja neulakäpyilyä varten. Kuitenkin koen luontevammaksi tehdä villalangankin sukkulalla. Onneksi minulla on suurempia helmien käyttöön tarkoitettuja sukkuloita, jotka soveltuvat myös villalangalle. Nyt otin käteeni vielä pienemmän neulan ja tein perinteisellä tekniikalla neulakintaat, joihin yritin sovittaa käpypitsikoristeita    

 

Villalankoja ja työtapoja

Kintaat tein ahvenanmaanlampaan luonnonmustasta villalangasta. Ahvenanmaanlampaan villa on karheaa ja kestävää, kalastajien tarpeisiin sopivaa. Kuvioon valitsin kainuunharmaksen pehmeän ja hennomman villan toivoen, että kuvio asettuu kintaan pinnalle sulavammin kuin paksumpi lanka. Silti kuvio on melko koholla kintaasta. Villoissa on yllättävän paljon eroja ja samaan työhön kannattaa hankkia lanka kerralla, jotta saa samaa kehruuerää. Tämä tarve korostuu alkuperäisrotuisten ja tiloilla tuottettavien pienten lankaerien maailmassa.

Kuvioksi valitsin Karolingin ristin, joka edustaa Jumalan yhtenäisyyttä, tasapainoa ja ikuisuutta. Tein siitä melko tiiviin, jotta se pysyy kintaassa, eikä takerru vahingossa mihinkään kintaita käytettäessä. Kuvion valintaan vaikutti mahdollisuus tehdä pienellä solmumäärällä. Paksussa langassa yksi solmukin on isokokoinen ja mallin täytyy olla hyvin yksinkertainen. Ohuemmasta langasta olen tehnyt suurempiakin keltti ym. solmukuvioita

käpypitsikuviot

Suomeksi vai venäjäksi

nämä kintaat on tehty venäjäksi, kuten Suomessa sanotaan. Skandinaviassa tämä on Dalby stitch. Suomessa kinnastekniikat on jaettu kahteen tapaa, on tehty suomeksi tai venäjäksi ja molemmissa on omat muunnoksensa. Kaikkein yksinkertaisin solmu on perussolmu suomeksi (Oslo stitch). Näissä kintaissa käytin pistoa venäjäksi 2+2+2.  Olen tehnyt kauan sitten tällä pistolla kintaat, joiden sormiosa tuntuu pitkältä. Ehkä tämä pisto joustaa yllättävän paljon

 Suunnittelin lyhentäväni näitäkin kintaita hiukan. Se on helppoa, koska neulakinnas ei purkaudu. Kintaat voi leikata sopivaan pituuteen, huovuttaa leikkauspinnan kiinni ja sitten viimeistellä kauniiksi ompelemalla. En ole vielä tehnyt sitä, mutta muistelen niitä vanhoja valkoisia kintaita, jotka aina tuntuivat vähän hankalilta, johtuen liian pitkästä sormiosasta. Lyhentäminen olisi järkevää.

 

pieni välly  

-        Kuvasin lapasset pienen vällyn päällä

•   Olen painanut taljaan kuvion tammikuussa 2019, mutta
•  talja oli leikkaamatta ja kantit ompelematta.     
•   Nyt huomasin, että vällystä tulee juuri sopiva istuinalunen villalankoja varten ostamani puisen laatikon päälle.
• Tein viimein istuinalusen valmiiksi. 
• Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka talja ei ole paras mahdollinen. 
• Tämä on selvästi vanhemman eläimen talja, koska siinä on paksumpia kohtia, joihin väri ei tarttunut helposti. Onnistuin jopa katkaisemaan ommellessa yhden neulan. Tämä rupeama opetti minulle, että talja on valittava itse ja huolella. 
• Erehdyksistä oppii.

Istuinsuoja puulaatikon päälle

Kun sain kantit ommeltua, niin tyttäreni katsoi tuolinmattoa ja sanoi että, nuo villat on tuossa niinkun se juttu. Niinhän se on ja ompelen sitten kuitenkin tuolimattoon kantit. Kuvittelin, että juuri tuolissa olisi parempi ja siistimpi ilman villaisia kantteja.

Neilikankukkia syyspäivän piristykseksi

 

Neilikoita

Syksy tuli tänä vuonna yllättävän aikaisin ja nopeasti. Ilmaston muutos on lämmittänyt säitä, mutta samalla lämpimät säät jouduttavat syksyä ja niityn kukat katoavat nopeammin kuin aikaisempina vuosina. Kukat katosivat ja luonto on väritön ja ankea ennen puiden ja pensaiden lehtien ruskaa.

Ajattelin jatkaa syksyn kukkakautta käpyilemällä neilikan. Neilikkaan otin ohjeen Marilee Rockelyn blogista Yarnplayer. Kukka tosin on kovin pieni , mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämän pienen kukan etu on kuitenkin se, että valmista tulee muutamalla renkaalla ja yhdellä istumalla. Ohje ei ole liian helppo vaikka siltä ensin vaikuttaisi. Ajatus on pidettävä koko ajan mukana työssä.

mittakaava

Syksyn väriläiskä ja pieniä virheitä

Pieni kukka ei vielä kesää tee.  Pikkuneilikan ympärille täytyy tehdä kokonaina kukkaryhmä, jotta tämä pieni kukka tulee huomatuksi.  Kukkaa aloittaessani ajattelin ohjeen olevan nopea ja helppo, mutta kun kukka valmistui ja huomasin sen tarvitsevan ympärilleen neilikkaryhmän, ei tämä pitsi sitten ollutkaan sen nopeampi kuin muutkaan pitsit.

Neilikan latinalainen nimi tarkoittaa jumalten kukkaa. Näin arvokkaan kukan tekeminen vaatii erityistä  keskittymistä. Joskus, erityisesti kun televisiossa on koukuttava elokuva samaan aikaan uuden käsityöohjeen lukemisen kanssa, ei virheitä voi välttää. Mikähän siinä on, että elokuvan katsominen ja käsityön tekeminen pitää tehdä samanaikaisesti. Jokin ikiaikainen uskomus siitä, että naisilta onnistuu aina useampi asia kerralla. Neilikkaa tehdessä minulta tahtoi aina jäädä joku nirkko puuttumaa, mikä erottuu erityisesti lehdestä hyvin helposti. 

Pieni virhe

En kuitenkaan ajatellutkaan purkaa ja korjata virhettä, vaan jätin käsityön jäljen näkyviin. Kun kyseessä on kukka, niin täydellisyyden tavoittelu on turhaa. Eihän luonnostakaan löydy kahta täysin samanlaista kukkaa, joten lopputulos on ihan hyvä näin. Kuten olen ennenkin maininnut, niin mielestäni pienet virheet kuuluvat käsityöhön.

kukkaryhmä vihreillä lehdillä

 

Lisähaaste

Tähän ohjeeseen Marilee Rockley on tehnyt videon niille, jotka haluavat lisähaastetta ja haluavat tehdä kukan vasenkätisenä. Itsekin kokeilin yhden kukan vasenkätisesti, mutta oikeakätisenä ei maltti riittänyt ja tein sitten muut kukat sukkula oikeassa kädessä.

Helpompia haasteita löytyy postauksestani linkkejä, siellä on järjestelty joitain kokeilemiani ohjeita vaikeusasteen mukaan.

Reunapitsi

 

Pitsilangan värinä ecru.

Vanha pitsi

Reunapitsejä en ole paljon tehnyt. Tämä johtuu kai siitä, että nykyään ei ole juurikaan koristeltavia reunoja, kun käytetään froteepyyhkeitä, pussilakanoita, käytännöllisiä likaa hylkiviä pöytäliinoja ja nenäliinatkin tehdään paperista.

Kaapista minulla kyllä löytyy vanhoja suvusta perittyjä lakanoita virkatulla välipitsillä, mutta niitä ei ole käytetty vuosiin.

Säilytän lakanoita huolellisesti, jos joku lapsistani joskus haluaa päästää luovuutensa valloilleen ja tekee niistä jotain uutta.

·        Vanhojen pitsien uusiokäyttö on nykyajan käsityöharrastus  ja sisustustrendi.

·        Uusiokäyttö kunnioittaa vanhoja käsityöperinteitä ja käsityöläisten työtä.

·        Lisäksi lanka lämpimänä pehmeänä materiaalina tuo kodikkuutta ja pehmeyttä sisustukseen kauniilla tavalla, jota ihailin Lauran blogissa Dishfunctional Designs .

 Ehkä jonain päivänä saatan kokeilla itsekin, jos saan lapsilta luvan ottaa lakanoita.

 

Pitsiohjekirja

Selailin kirjaa, ”Tatting a Potpourri of Patterns”, jossa on julkaistu uudestaan vanhat kirjat; Corticelli, lessons in tatting (1916)  ja  Practical Tatting Book No. 1 by Deaconess. Olen ostanut tämän 1993 julkaistun kirjan käytettynä ja se on jo osittain irtolehtipainos. Kirjaan on koottu 1800 luvun ohjeita, joista valitsin työhön pienen sievän kukka-aiheisen reunapitsin.

Barbara Fosterin Handy Hands julkaisu vuodelta 1993

Täytyy sanoa, että uudempia ohjeita enemmän tehneenä on vähän epämukavaa lukea ohje tekstistä, kun kuva on jopa viereisellä sivulla, eikä tekstin vieressä. Kuvien lisääminen tekstiin on nykyisessä visuaalisessa maailmassa niin paljon helpompaa. Aina ei jaksa käsittää vanhan maailman monimutkaista ja hidasta esitystapaa, joka kuitenkin loi pohjan nykytekniikalle ja josta tunnen kiitollisuutta entisaikojen pitsintekijöille.  

Nykyset kaaviot, joihin on kirjoitettu solmumäärä, on helppo seurata ja etsimänsä solmumäärän näkee yhdellä silmäyksellä. Nyt kuitenkin mennään vanhalla tyylillä.

 

Lähikuvaa kiertyvistä kukista.

Pitsi

Tässä kahden sukkulan kukkakuvioisessa pitsissä kukan terälehdet tehdään toisella sukkulalla ja sitten lisätään kukan keskusta toisella sukkulalla käpyillen. Tämä tekniikka tekee kukasta kevyen ja mallista ilmavan, varmaan tässä on syy miksi valitsin juuri tämän ohjeen. Kiristäminen ja kuvio on haastavaa ja minulla ainakaan kukat eivät pysy asennossa ilman höyrytystä. 

Mietin, että voisinkin jättää pitsin näin, vähän elävämmäksi. Viimeistely riippuu tietysti käyttökohteesta ja käyttö siitä, kuinka pitkän pitsin jaksan tehdä. Lankana pitsissä on Lizbeth 40.

Pieni solmukuvio

 

Solmukuvio tummalla taustalla

Kuvio

Kelttisolmut ovat haastavia ja kiehtovia, siksi kokeilin taas solmukuviota. Tämä kuvio voisi olla kelttikuvio koska siinä ei ole alkua eikä loppua ja se on solmu, jolloin se voisi kuvata ajattomuutta ja äärettömyyttä. Kuitenkin tässä on viisi ulottuvuutta, eikä yksi niistä löydy kuvion keskeltä, kuten kelttikuvioihin kuuluu.

 Tämän tapaista reunusta on kuitenkin kelttiaiheisissa koruissa erilaisilla solmumäärillä, mutta varsinainen kelttikuvio löytyy silloin keskeltä, joko kolme- tai neljätahoisena. Kuviota löytyy myös hyvinkin eripituisina kiertyneenä ketjuna elämänpuu-aiheen ympärillä.

oikeita keltti-aiheita, joita olen aiemmin tehnyt.

Solmuharjoitus

Tämä oli ihan oma solmuharjoitus, johon sattumalta tuli viisi ulottuvuutta. Tein ensin valerenkaan 20 kaksoissolmulla ja sitten kaaren 20 kaksoissolmua – käännös (vain yläsolmu) – ja sitten 15 kaksoissolmua. Tämä toistuu kuviossa siis viisi kertaa, siten että ensin kolme kertaa pujottamatta sitten loput kaaret huolellisesti ja ajatuksen kanssa pujottaen. Rengas tehdään olemassa olevan kaaren ympärille, mikä valerenkaana oli ehkä jopa helpompi kuin tavallisena renkaana.

Tein renkaat valerenkaina, jolloin nauha näyttää paremmin jatkuvan katkeamattomana kuin olisi näyttänyt tavallisessa renkaassa. Pujotus vaati ajattelua, ensimmäiset kaksi yritystä pujotin väärin. Kolmanteen yritykseen otin paksumman (Lizbeth 20) langan ja sinisen värin, jonka avulla jaksoin keskittyä loppuun asti.

 

Sinisempi väri värikkäällä taustalla.

Lopputulos

Taas kerran totesin taustan vaikuttavan langan väriin. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy langan todellinen väri. Otin kuvat puhelimen kameralla, joka ei ole paras mahdollinen.

 Kuvion halkaisijaksi tuli 3 cm. Sitä voisi kovetettuna käyttää riipuksena, mutta ehkä joskus ompelen sen koristeeksi hyvin valittuun kohteeseen. Riipuksessa tiiviimpi olisi kauniimpi. Siihen tarkoitukseen voisin kokeilla solmumäärää 20 sijasta 14 ja 15 sijasta 10. Tässä kaaret näyttävät pitkiltä ja kapeilta ja koru jää harvaksi. Ommeltuna voi näyttää paremmalta.

Perhossydän

 

Loppukesän perhosia

Perhonen

Sääennusteiden mukaan eletään juuri nyt kesän viimeistä helleviikonloppua ja huomaan, että perhoskokoelmaani ei ole lennähtänyt tänä kesänä kovinkaan montaa kesäperhosta. Kirjan sijaan etsin mallin internetistä, vaikka minulla on vielä pitsikirjoissakin tekemättömiä perhosia. Valitsin ohjeeksi loppukesän perhoseen Marilee Rockleyn  viehättävän sydänperhosen:  " Flutterby heart " .

Perhos-osion tein yksivärisellä langalla ja sydämen vaalealla kirjavalla langalla. Aloitin heti tekemällä kaksi pientä perhosta, ja sitten vasta molempiin sydän osion. Sydän on kuin kesäinen poutapilvi, joka leijuu perhosen ympärillä, katoaa syksyllä perhosen myötä ja tulee takaisin vasta talven jälkeen. Luonnossa oikeat perhoset tulevat ja katoavat poutapilvien kanssa samaan aikaan. Kasvit kukkivat ja sato kypsyy sesonkien mukaan, mutta perhoset ja poutapilvet kulkevat yhdessä koko kesän. Pitsiharrastus saa aikaan kaikenlaisia havaintoja.

 

Perhoset lähikuvassa

Värit

Tämä perhosmalli on helppo ja yksinkertainen tehdä ilman mitään haastavia tekniikoita ja solmuja. Siksi varmaan lopputuloskin on kevyt ja ilmava.

 Jos tekniikka onkin helppo, niin kiinnostava ja mielenkiintoinen malli antaa mahdollisuuden värileikkiin perhosen ja sydämen väriyhdistelmien kanssa.

 Heti ensimmäisen perhosen valmistuttua kävi mielessä joku toinen lanka, jota olisin halunnut kokeilla yhdessä nyt käyttämäni langan kanssa. Lopputuloksena olisi voinut olla värikäs perhosparvi. Jouduin muistuttelemaan itselleni, että kartutan kesäperhoskokoelmaa ja perhoskokoelman idea on kerätä erilaisia perhosia.

Punaisessa perhosessa on samoja värejä kuin sydänpilvessä ympärillä ja se vaikuttaa kevyemmältä kuin sininen perhonen. Kirjavia lankoja ostaessa tulee liian vähän varmistettua, että lankakorista löytyy lanka, joka on joku kirjavan langan väreistä yksivärisenä keränä. Tällä yhdistelmällä saisi pehmeämmin korostettua osia pitsistä.  

Kahden sukkulan ketju

Pieni ranneketju.

s T*I*P*S

muskaan's TIPS - sivusto

Muskaanin ohje kahden sukkulan ketjuun vaikutti mielenkiintoiselta ja halusin kokeilla. Sivustosta täytyy todeta, että siellä on paljon hyödyllisiä harjoituksia tarjoavia kauniita ohjeita, jotka päätyvät ” haluan tehdä vielä joskus” – listalleni. Lisäksi sieltä löytyy hyödyllisiä linkkejä erilaisten tekniikoiden opiskeluun, mikä auttaa kehittämään omaa käpyilyosaamista.

Ketju

Vaikka lankoja on vain kaksi, niin silti piti aluksi miettiä, miten päin työ on käsissä ja ovatko langat oikein. Malli ei lopulta ollut kovinkaan vaikea, mutta vaati keskittymistä, piti vain muistaa ajatella ketjut erillisinä ja keskittyä siihen, miten ne sitoutuvat keskenään. 

Ketjussa on yhdistetty kaksi yhden sukkulan ketjua yhdeksi leveämmäksi kaksoisketjuksi. Ketju on edelleen kapea ja melko vaatimattoman näköinen. Valitsin kaksi täysin erilaista väriä, jolloin ketjun rakenne näkyy selvemmin ja ketjumaisuus säilyy. Ketju on vaatimaton, vaikka lanka on melko paksu; Lizbeth 20.

Koru

Ketjusta tuli rannekoru. Tähän koruun löysin ruskeaan väriin sopivan kuparin sävyisen kiinnityssoljen. En ole täydentänyt viime aikoina korutarvikevarastojani, mutta tällä kerralla minua onnisti ja löysin koruun sopivan lukon. Koru on kapea ja vaatimaton, mutta samalla mielenkiintoinen ja kaunis.

Koruketju oikaistuna.

Välly

Otin lähikuvan korusta lammasvällyn päällä, koru sopi niin hyvin kuvioväreihin. Olen tehnyt joskus tuolin päälle vällyn suomenlampaan taljoista.

Siltä varalta, että välly on jollekin uusi käsite, listasin muutaman perusasian vällystä:

•          Vällyn suunnittelu alkaa jo yhteensopivien taljojen valinnasta, joten ei ole olemassa kahta samanlaista taljaa ja jokainen välly on ainutlaatuinen.
•         Usein vällyssä on useita taljoja ommeltu yhteen, minulla on tässä tuolinmatossa vain kaksi taljaa.
•         Ompeleet vällyihin tehdään käsin ommellen vahatulla pellavalangalla.
•          Koristeena ovat perinteiset käsinpainetut kuviot. Tässä on käytetty norjalaisia painolaattoja. En tiedä onko olemassa norjalaisista poikkeavia perinteisiä suomalaisia painokuvioita tai laattoja.
•         Minun vällystä puuttuvat kantit, koska arvelin, että pysyy siistimpänä näin tuolinpäällyskäytössä. Kantit ovat toimineet aikoinaan myös täiansoina, luultavasti tätäkään tarkoitusta varten ei tässä kantteja tarvita.
•         Vällyperinne on vanha. Pohjoismaista parhaiten se on säilynyt Norjassa. Löysin norjalaisen vällynompelun opettajan blogin, siellä lisää aiheesta.

Liitän tähän kuvan omasta vällystäni, vaikka se ei ole enää uusi ja on ollut jo pitkään ahkerassa käytössä tuolin päällä.

Välly tuolinmattona.

Rintaneula korusettiin

Mustien helmien korusetti.

Mustikat

Vielä on kesää, mutta sade ja kypsyneet mustikat tuovat syksyisen tunnelman. Sade on oikeastaan ihan hyödyllinen, kun huuhtelee mustikat päivän aikana. Sitten illalla voi pistäytyä metsässä hakemassa ämpärillisen puhtaita mustikoita. Olen tullut laiskaksi, enkä kuitenkaan poimi montaa ämpärillistä samalla reissulla. 

Nyt on tullut mieleen lapsuuden mustikkametsät, kun on saanut poimia koskematonta mätästä. Ei tarvitse kilpailla thaimaalaisten poimijoiden kanssa. Muutkin taitavat nauttia marjastuksesta tänä vuonna, sillä huomasin marjanpuhdistajat loppuneen monesta kaupasta. Onneksi ehdin uusia omani ajoissa, etten joutunut teippaamaan vanhaa kokoon.

 

Mustikkasatoa

Rintaneula

Viimeviikolla tein rannekorun, jonka halusin osaksi korusettiä. Nyt mietin siihen sopivaa rintaneulaa. Ksenja Svedenkon youtubekanavalla on malli, jossa on rannekorun tapaan paljon pieniä renkaita ja ajattelin sen sopivan tähän pariksi. Ohje on kahdella videolla; ensin käpyilyosuus ja sitten helmien ompelu.

 Tein samalla langalla ja mustilla helmillä, kuten rannekorunkin. Lopputulos näytti kirjavan langan takia vähän sekavalta ja mietin, olisiko sittenkin parempi ottaa rinnalle toinen lanka. Kokeilin vihreää lankaa kaariin ja kirjavaa lankaa renkaisiin. Lopputuloksessa renkaat ja korun kuvio erottuivat selkeämmin.

Kaksi vaihtoehtoa.

Korusetti

Kaksivärisen korun kuviot erottuivat toki selvemmin, mutta yhteensopivuus rannekorun kanssa ei ollut enää niin hyvä. Otin kuvan molempien korujen kanssa. Joku voi olla toista mieltä, mutta minusta ensimmäinen koru sointuu paremmin rannekoruun. Kaksi pientä korua muodostavat setin, mutta tunnistaako ne setiksi, kun ovat melko vaatimattomia ja rannekoru etäällä rintakorusta. Mustat helmet sopivat tähän moniväriseen lankaan ja korut jäävät esille, jos tulisi käytettyä.

 

Kahdella vaiko yhdellä langalla parempi?

Käyttö

Koru on pieni, halkaisijaltaan n. 3 cm. Kokeilen aluksi sen käyttämistä huivin sitomiseen huivisoljen tapaan, jolloin pieni koko ei haittaa. Tämä voisi toimia pienen huivin kanssa ja minulla on tapana käyttää suurempia huiveja, joten jää nähtäväksi onnistunko niiden kanssa.

Lopputuloksena siis korusetin lisäksi yksi erikoisen värinen pieni rintakoru, jolle tuskin löytyy käyttöä. Välillä tulee näitä vähän outoja töitä ja olenkin kerännyt niitä ns. epäonnistuneiden korujen laatikkoon. Joskus otan laatikosta jotain pientä, mutta suurin osa laatikkoon laitetuista pitseistä on saanut olla siellä jo pitkään.

Yhden sukkulan rannekoru

Kuvauspaikaksi korulle valikoitui viuhka,
joka on ollut hellepäivinä ahkerassa käytössä.

Siivousprojekti

Kesälomalla on hyvä keskittyä tekemään asioita, joita ei muulloin tee ja näin irrottautua arjesta. Olen nyt yrittänyt saada aikaan kotiin järjestystä ja käpyily on jäänyt vähemmälle.

•  Lankoja kertyy aina välillä varastoksi asti ja sitten niitä ajelehtii eri puolilla asuntoa.
• Nyt halusin keskittää villalangat yhteen paikkaan ja ostin lankavarastoksi istumista kestävän monikäyttöisen puulaatikon. 
• Ostin laatikon puuvalmiina, jotta voin maalata sen itse.  Maalasin aluksi kukkia eteen ja jatkan vielä sivut  ennen kuin lakkaan laatikon.

Maalina käytin kotoa löytyneitä Inka Gold – maaleja, jotka eivät olleet helpoimmat mahdolliset kukkamaalaukseen. Värejäkin oli käytettävissä vain viisi. Näillä maaleilla olisi ehkä parempi maalata tasaisia kiiltäviä pintoja, mutta yritin nyt maalata pensselin sijaan siveltimillä. Kaikesta tuherruksesta huolimatta kuva on itse maalattu ja oman käden jälki saa näkyä sisustuksessa. 

Ehkä pääasia on kuitenkin, että tästedes langat löytyvät helpommin kaikki samasta paikasta.

Lankalaatikko

Rannekoru

Mustia helmiä on ollut varastossa pidempään, enkä ole oikein keksinyt niille käyttöä, nyt päätin valita langan helmien väriin sopivaksi. Deborah Stricklandin ohjeen otin Georgia Seitz – sivustolta.  Lanka on vähän paksumpi, Lizbeth 20, jotta helmet eivät näyttäisi suhteettoman suurilta. Oikeastaan korusta tuli juuri sopivan tällä lanka – ja helmiyhdistelmällä. 

Ainoa harmi on tuo lukko, joka olisi saanut olla tummempi, mutta löysin vain tuon hopeanvärisen, joten sillä täytyy mennä ainakin aluksi. Ehkä vaihdan lukon, kun täydennän seuraavan kerran korutarvikevarastoani.

Keskihelmet väljästi langassa

 

Ohje kannattaisi lukea huolella, jos aikoo sitä noudattaa

Luulin muistavani näin yksinkertaisen ohjeen kertalukemisella, mutta luin ohjeen vähän liian nopeasti. Huomasin kesken työn, että minulle oli käynyt ajatusvirhe ja olin tehnyt renkaiden keskelle 6 solmua ohjeessa olevan neljän sijaan. Kuviosta tuli väljempi ja suurempi helmi jäi vähän liian pieneksi, verrattuna ohjeeseen. Oikeastaan helmi väljässä langassa tekee korusta kevyemmän, mikä on mustille helmille ihan hyvä asia. 

Harmittaa, että olen vähän huono käyttämään rannekoruja. Tästä korusta tuli minulle täydellisen sopiva. Ehkä on aika opetella rannekorun käyttämistä tämän korun kanssa. Näillä langoilla voisi tehdä rannekoruun yhteensopivan rintaneulan tai korvakorut, koska helmiäkin jäi vielä runsaasti jäljelle.

Heinäkuun perhonen

Perhonen kukkakimpussa

Täydensin kesäperhoskokoelmaa Darlene Polachickin perhoskuviolla kirjasta ”Big book of tatting”.

Tämä pieni perhonen on aina jäänyt tekemättä ja joku muu perhonen on lentänyt sen edelle toteutuslistalla. Nyt oli vihdoin tämän perhosen vuoro. Pienensin hiukan solmumääriä, koska halusin perhosesta siromman. Sukkulassa oli sininen ja kerällä valkoinen, jossa oli harmaata mukana. Valkoinen ei siis ole täysin valkoinen, eikä perhonen likainen, jos siitä heijastuu vähän harmaata.

Ohjeeseen ei ole linkkiä, vaikka luulen tämänkin netistä löytyvän. Kuitenkin ohje on kirjasta ja haluan kunnioittaa kirjan tekijän oikeuksia, enkä lähde ohjetta googlettamaan.

Nyt on heinäkuu, josta pitäisi jotenkin selvitä ilman Rauman pitsiviikkoja poikkeuksellisen vuoden takia. Toivottavasti käpypitsiyhdistyksen tapaaminen pitsiviikoilla onnistuu taas ensi vuonna. Kuvamuistoja edellisten vuosien tapaamisista;  2017 ,  2018 ja 2019