Syksyn käpypitsikukka valmistui

 

Kukkaliina vanhalla Arabian Pellervo-vadilla

Pikkuliina valmistui erivärisenä kuin mallinsa, mutta minusta tuo kukka korostuu kauniisti tässäkin vaihtoehdossa, jopa selvemmin tai ainakin erilailla kuin  siinä käpypitsimallissa, joka löytyy Instagramista ja jonka tiedot on edellisessä postauksessa.

Satuin laskemaan käpypitsin hetkeksi tarjoiluvadille, joka oli keittiön pöydällä. Huomasin, että astian kukkakuvio sopii hyvin asetelmaksi tämän uuden pitsikukan kanssa ja kuvasinkin sen siinä. Jännää, miten usein käpypitsin kuvauspaikka tulee suunnittelematta vastaan ja tuntuu olevan ainoa oikea paikka valokuvaukseen.

Pellervo-vati on ohutta fajanssia ja kuului vanhempieni häälahja-astiastoon. Muistan, kuinka lapsuudessani äiti teki tähän vatiin maitokiisselin ja pudotteli mansikkahillokasoja kiisselin koristeeksi. Hento astiasto on suurimmaksi osaksi hajonnut viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana, mutta tämä vati jäi ehjäksi ja on lämmin lapsuusmuisto.

Kukka on kaunis, ja mietin, miten sen saisin koristeeksi. En ole vielä kovettanut, vähän höyrytin, mutta haluaisin sen esille jotenkin ja paikka määrittää viimeistelyn.

Meditaatiokäpypitsi

 

Syksyisen pienen käpypitsiliinan ensimmäiset kerrokset.

Elämässä ja töissä on ollut kiirettä ja pitsille on jäänyt vain vähän aikaa. Ajattelin ottaa tämän pitsin meditaatiokäsityöksi, jota aina vähän kerrallaan ehtisin käpyillä ja tulisin pysähtyneeksi välillä. Pienet tauot arjessa ovat arvokkaita.

 Löysin ohjeen Elzbieta Jurzystan Instagramtililtä:"frywolitka.tatting".Ajattelin, että työ on mukava ja pieni ja sopiva vähitellen tehtäväksi. Päätin ottaa värijärjestyksen alkuperäisestä työstä, mutta nyt kun sain ensimmäiset kerrokset valmiiksi, niin huomaan jo tehneeni väreissä virheen.

Valitsin tähän syksyn värejä ecrun lisäksi. Vasta nyt kun ensimmäiset kerrokset on valmiita, huomasin, että värit poikkeavat mallista, mikä tässä tapauksessa olisi ollut todella kaunis. Nyt syksyn väriä tulee enemmän, ehkä pitsin väri sopii kuitenkin vuodenaikaan. Katsoin ohjetta liian nopeasti ja huonosti keskittyen. Katsotaan mitä tästä syntyy. Ainakin alkuperäistä pienempi pitsi, koska Lankana on Lizbeth 40.

Syksy etenee

 

Mustan lampaan kynsikkät.

Syksy on siinä vaiheessa, että viileitä ilmoja ei voi paeta, joten neuloin ranteenlämmittimet.

Otin kuvan puhelimella, mikä tarkoittaa sitä, että värit valehtelevat. Oikeasti lanka on peräisin mustasta suomenlampaasta ja on väriltään aivan lamppumusta ja välillä on haastetta silmukoiden näkemisessä. Villaa ei vain tule neulottua helteillä kirkkaan auringon valossa, mikä olisi paras valo tälle langalle.

Käpyilin pienet kukat koristeeksi. lanka on alkuperäisrotua, mutta tässä on erivärisiä villoja kehrätty sekaisin ja siksi  lanka vaikuttaa vähän kirjavalta. Käytin kukan käpyilyyn ruusupuista neulaani, joka oli hiukan liian paksu tälle langalle, joten solmut ovat vähän suuria ja löysiä, mutta pienessä työssä ja villalangassa toimii kyllä..

Tällä kerralla siis villalanka ja kuvaustaustana vanha pahvi.

lankaa paksumpi neula

Keltainen käpypitsikuvio

 

Maimai Kaiton nirkkotähti käpyilty kukkaan.

Tänään on syyspäivän tasaus, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät ja tästä eteenpäin valo lyhenee syksy syvenee. Tämä on itse asiassa ihan hyvä valoherkille silmilleni. Valokuvausaikaa vain on jatkossa yhä vähemmän, koska keinovalo ei koskaan korvaa luonnonvaloa. Sadesää sopii hyvin päivän teemaan ja mukavuudenhaluisena katselen sitä vain sisällä ikkunan takaa.

Näin YouTubessa vastustamattoman ohjeen, jonka halusin käpyillä. Kun on kyseessä uusi tekniikka, niin otin vähän paksumman langan sukkulaani. Pienet haasteet piristävät ja aina on kiva kokeilla jotain uutta.

Tähtikuvio

Maimai Kaito on julkaissut silmuharjoituksen, joka näytti mielenkiintoiselta. Kuviossa keskelle kukkaa muodostetaan tähti yhdestä pitkästä silmusta. 

Valitsin langaksi virkkauslangan, josta vyöte on hävinnyt, oletan sen olevan Aidaa. 

Keltainen lanka on kaunis ja tähteen sopiva, mutta mietin, että juuri virkkauslangalla tehdyt kuviot sopisivat hyvin joulukuusen koristeeksi, mutta silloin keltainen ei ole paras väri. Taidan ostaa valkoisen virkkauslangan ja laittaa näitä kuvioita lumihiutaleitteni joukkoon.

Videolla tehdään ensin nirkkomittoja pahvista, mutta sen jälkeen seuraa tähtinirkon ohje. Minulla oli nirkkomittana pöydälle jäänyt usb-piuhan vyöte, joka oli 5 cm. Tämä silmu oli sopiva kuvioon, jonka halkaisijaksi tuli n. 4,5 cm. 

nirkkomitta

Nyt siis valitsen jouluisen värin vähän paksummasta langasta tai sitten ostan valkoista lankaa ja jatkan käpyilyharjoituksia.

Käpypitsikauluksen uusi käyttökohde

 

Vanha käpypitsi vaihtoi uuteen mekkoon.

Viime viikonloppuna oli käsityömarkkinat, joissa oli teemana 1930-luku. Mekko, villatakki ja vintagehattu olivat sopiva valinta torimyyjän asuksi. Kun myyn  pitsiä, niin tuntui hyvältä kiinnittää pellava-viskoosimekkoon käpypitsi kaulukseksi. Mekon väri oli khaki ja villatakki oli punainen. tähän kokonaisuuteen viime vuonna ompelemani sininen vintagehattu oli ehkä väärän värinen, mutta menetteli paremman puutteessa.

Kaulus ja rintaneula

Käpyilin tämän kauluksen yli 30 vuotta sitten. Kaulus oli pitkään irtokauluksena ja vähällä käytöllä. Sitten kiinnitin kauluksen lapsen mekkoon, jota käytti sitten useampikin tyttö. Mekko jäi pieneksi ja irrotin kauluksen siitä. Nyt kauluksella on taas tauon jälkeen uusi paikka.. Tästä sitä ei ole kiirettä irrottaa.

Käpypitsikoriste markkinapäivän hatussa.

Hattuun kiinnitin Ksenia Schvedenkon ohjeesta mukaillun rintaneulan. Koriste olisi 1930-luvun teemassa pitänyt olla suurempi, mutta nyt ei ollut sopivampaa, joten kiinnitin hattuun tämän pienen soljen. Minusta oli parempi, että hatussa oli pieni koriste, kuin että ei olisi ollut koristetta ollenkaan. Seuraaviin tämän teeman markkinoihin on vuosi aikaa, yritän kehittää siihen mennessä sopivamman koristeen.

Vähän villaa mukana

Toisinaan ostan lammastiloilta villaa ja neulon siitä jotain pientä. Olen todennut, että puhtaasta suomenlampaan villasta neulottu pitkä kaulaliina on liian kallis torimyynnissä, joten neulon lähinnä pipoja, kynsikkäita ja lapasia sekä virkkaan jotain pientä myytäväksi.

Villakulmassa tärkeintä on tuo hypistelylaatikko, jossa olen pitänyt raakavillaa, karstattua villaa sekä pari pienen pientä vyyhtiä. Tämä laatikko on tarkoitettu pehmeän villan tunnusteluun. Tässä laatikossa on puhdasta suomenlampaan villaa kantakirjassa olevista lampaista. 

Usein villan pehmeys yllättää, koska suomalaisen villan ajatellaan olevan karkeaa. Mielikuva johtuu risteytysvillan yleisyydestä. Meidän alkuperäisrodun merinotyyppinen villa ei tule esiin, jos siihen on risteytetty jotain liharotua, valitettavasti risteytysten vaikutus kestää sukupolvien ajan ja pehmeä villa on harvinaista. Villa on siis mukana ihan valistussyistä, toki myös myyn pieniä tuotteita.

Pieniä villatuotteita ja hypistelypurkki

Käpypitsillä kuorrutetut kierrätyslasihelmet

 

Käpyptisiä yhdistetty kierrätyslasiin.

Käpyilin viime viikolla manteliristin, josta ajattelin pientä versiota markkinoille. Tämä kokeilu väistyi, kun käteen osui kierrätyslasihelmet. En kuitenkaan unohtanut risti-ideaa vaan siirsin sen tuleville markkinoille. Nyt aika on rajallinen, enkä ehtinyt kaikkea, joten siirsin ristit eteenpäin ja käpyilin lasihelmikorut.

Helmikorut

Lasihelmen koko on n 1 cm ja lankapidikkeen kanssa koko korun pituus on vain 1,5 cm. Lankana on tässä Lizbeth 40. Kun sain korut tehtyä, löysin sen helmivaraston, jota alun perin etsin ja jossa oli 1,5 - 2 cm kokoiset helmet. Jos nämä pienet käyvät kaupaksi, niin voin jatkossa laajentaa suurempiin helmiin ja Lizbeth 20 langanpaksuuteen. 

Näitä kierrätyslasihelmiä on vieläkin varastossa. Ostin helmiä  vuonna 2015 ja suuren kokonsa vuoksi olen löytänyt niille vain vähän käyttökohteita käpyptiseissäni. Tuolla vanhassa postauksessa on linkki videoon, jossa Ghanalainen yrittäjä kertoo kierrätyslasihelmien valmistusprosessista yrityksessään. Helmet tehdään käsityönä murskatusta kierrätyslasista.

Tulin kotiin markkinoilta. Tulos on positiivinen paikkamaksun jälkeen, vaikka ihmiset ostivat vähemmän kuin viime vuonna. Kävijöitä oli lukumääräisesti hyvin, mutta ostoksiin ei käytetty rahaa. Mietin johtuuko epävarmuudesta; mahdollisesta koronnoususta ja hallituksen säästöpäätöksistä, joiden vaikutus henkilökohtaiseen elämään on vielä epäselvä. Vuodet vaihtelevat, tänään oli kuitenkin hyvä sää ja kivat markkinat.

Risti kultalangasta käpyiltynä

manteleista käpyilty risti

 Risti

Syksy saapui ja ruskaa kohti mennään sadonkorjuun keskellä. Toivottavasti sade ei piiskaa kaikkea viljaa lakoon ja toivottavasti saadaan sadonkorjaajille kuivia puintipäiviä.

Risti ei sisällä symboliikkaa tällä kerralla. Otin vain kaapista kullanvärisen metallilangan käsiini ja päätin tehdä siitä jotain. Ajatus manteliristin käpyilystä on ollut mielessäni jo jonkun aikaa ja totesin siihen kultalangan sopivaksi. Lanka on kyllä sen verran karkea, että tästä ei saa riipusta ainakaan ihoa vasten. Kokoakin on koruksi aika paljon, vähän yli 4 cm.

Metallilankaa täydensin Swarovski-kristallilla, jonka kiinnittäminen ristin keskelle ei ollut ihan helppo, etenkään kun kristallin muoto oli vähän hankalasti kiinnitettävä. Sain kuitenkin ristin keskelle kimaltavan helmen.

Risti on harjoituskappale, Näitä voisi käpyillä hiukan ohuemmalla langalla riipukseksi tapahtumissa myytäväksi. Luulen että jos hyvin kävisi, niin ostaja voisi löytyä

Käpypitsikorento

 

Käpypitsikorento painetun taljan päällä.

Kotikaupunkini läpi virtaa Suomen kolmanneksi voimakkain virta, Kymijoki, jonka läheisyyteen ja rannoille on viime vuosina tehty yli 20 km mittainen ulkoilureitti. Olen tänä kesänä tutustunut siihen ja joihinkin muihinkin luontoreitteihin Kymijoen varrella. Olen pitänyt kameraa mukana ja saanut kivoja kesämuistoja. Toki olen ottanut kuvia myös Kotkasta jokisuistosta, jossa joki laskee Suomenlahteen.

Olen kesän aikana kuvannut pari korentokuvaa ja samalla huomannut, että korento on jäänyt käpyilemättä vaikka korentokäpyilyjä löytyy internetistä melko paljon. Halusinkin poistaa tämän puutteen pitsikokoelmastani.

Korento

Löysin korennon Youtubesta Virginia Moraza Briton opastamana. Sillä ohjeella lähdin liikkeelle. 

Käpyilin ensin ohjeen mukaan helmiketjun, josta tuli vartalo. Solmuluku ei ollut ihan riittävä ohuelle langalle (Lizbeth 40) 20-numeroisesta langasta olisi tullut sopivampi tai sitten olisi ollut hyvä lisätä muutama solmu jokaiseen renkaaseen. Helmen koon huomioon ottaminen on välillä vaikeaa ja sopiva rengas tulee lopulta kiristettyä liian pieneksi. Vartalo kiertyy jonkin verran mutkalle: tähän auttaa kovetus jonkun verran mutta parempi olisi tehdä uudestaan.

Pienemmät helmet ovat sileitä lasihelmiä ja suuremmat ovat fasettihiottuja helmiä, joten vartaloo heijastaa hyvin valoa. Siipiin käpyilin kahta väriä ja ajattelin, että siivet olisi voinut tehdä suuremmiksi vartalon koko huomioiden. Siivissä käpyilin uloimpaan siipipariin vahvistettuja kaksoissolmuja, jotta siivet pysyvät paremmin muodossaan. Tämä olisi mahdollistanut suuret siiven. Mallissa siivet on käpyilty tavallisilla kaksoissolmuilla, jolloin kokoa ei ole voinut kasvattaa loputtomasti. 

Tässä ohjeessa on kiva ripustuslenkki kaulanauhalle, jolloin korento on suuri käpypitsiriipus. Vartaloa täytyy suoristaa kovettamalla, mutta siivet vahvistettuine solmuineen annan  todennäköisesti olla kovettamatta. 

Alla vielä kaksi kesäistä korentokuvaa jokirannasta

Sulkakoipikorennot

Immenkorento

Manteliperhosen käpyily

 

Syyskesän keltainen käpypitsiperhonen.

Kesä alkaa olla ohi ja syksy edessä. Luulin jo käpyilleeni tämän kesän perhoset, mutta yksi oli vielä tekemättä. Syksyn keltainen pieni perhonen.

Tiedän, että Rauman käpyilypiirissä on teemana mantelit. Siitä sain itsekin aiheen muistutella mieleen mantelin käpyilemistä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain aikaan keltaisen perhosen, jonka siivissä on mantelit. Yritystä ei tosin vaatinut manteli vaan perhosen muotoilu, jonka tein ilman valmista ohjetta.

Perhonen

Perhonen vaati ensin prototyypin, johon tein siivet väljästi keskusrenkaan silmuihin ja etenin silmusta toiseen punakirjavalla Aida-langalla. Perhonen ei ollut kovin siro, joten päätin kokeilla uudestaan. 

Keltainen lanka on Lizbeth 20-vahvuutta. Keltaisessa perhosessa käpyilin keskusrenkaan ympärille toisen kerroksen, joka muodostui kaksoissolmuista, joilla siirryin silmusta toiseen ja sain perhosen siivet irti toisistaan.

perhosen kehitys käpyiltynä

Laitoin nyt kuvaan myös tuon kehitysvaiheperhosen. Työ oli niin pieni, että en viitsinyt piirtää etukäteen, ajattelin, ensin kokeilla ja sitten korjata. Näin sain myös kahden mantelin verran enemmän mantelin käpyilemistä. Toivottavasti näen ensi kesänä Raumalla hienoja mantelikäpypitsejä.

Avaimenperä käpypitsikoristeella

 

Avaimenperiä suurista lasihelmistä

Elokuu on kolmas kesäkuukausi, mutta tuntuu että vuosi kääntyy syksyyn. Kukat katoavat kypsyvien siementen tieltä. Metsässä mustikat ovat jo kypsyneet, puolukan satokausi on vielä edessä. Itse päätin tänä vuonna keskittyä puolukkaan, jota kuluu nyt mustikkaa enemmän, kun lapset eivät enää kuulu jokapäiväiseen ruokakuntaan. 

Harmittelin edelleen vanhan villaisen käpypitsiavaimenperäni  hajoamista, enkä ole tottunut uuteen. Näinhän se usein menee monessakin asioissa; aina vanha oli parempi, suorastaan korvaamaton. Ajattelin kokeilla vielä kerran ja kaivelin avaimenperään materiaalit varastoistani.

Avaimenperä

Ostin joskus kierrätyslasihelmiä ja joukossa oli kuusi pitkää (muistaakseni Syyrialaista helmeä). Näiden suurten lasihelmien ajattelin soveltuvan avaimenperiksi. Samalla saisin ne vihdoin käyttöön pyörimästä laatikon pohjalta.

Yksinkertaisen käpypitsikoristeen liimasin helmen yhteen sivuun. Ajattelin ensin suurempaa koristelua, mutta en halunnut peittää helmen hohdetta. Pitsin kohdalta lisäsin vielä lakkaa päälle, jotta koriste ei irtoa käytössä

Kiinnitin helmen avainrenkaaseen ontelokuteella, jota jäi tähteeksi virkatusta matosta. Ontelokuteen päihin laitoin tipan liimaa, ettei kude purkaudu avaimenperän käytössä.

Avaimen perän koko määräytyy helmen mukaan. Helmien koko vaihtelee 3,5 cm - 5 cm välillä. Ontelokudenauha antaa lisää pituutta avaimenperälle. Otan nyt käyttöön yhden näistä avaimenperistä ja toivon, että tämä olisi edelliseen verrattuna käteen sopivampi ja tätä olisi mukavampi etsiä käsilaukusta.

Ensivaikutelman mukaan avaimenperä on hyvä, mutta nauhoja täytyy vähän lyhentää, ne jäivät liian pitkiksi.