Villan alkulähteillä

Villakukat mustalla taljalla

Vilustuin kai kuluneella viikolla, koska nyt on todella flunssainen olo. Lapsilla on myös, joten voi olla, että kyseessä on joku koulusta saatu tartunta. Pitsiä sain aikaiseksi todella vähän. Ajattelinkin kirjoittaa vähän suomenlampaan villasta, jonka tuotantoa kävin tilalla ihmettelemässä jalostusarvostelun teemalla.

Kevään karitsat ovat näihin aikoihin 4kk:n ikäisiä ja on vuoden kiireisin arvostelusesonki. Lammastilat erikoistuvat tuottamaan lihaa tai villaa tai molempia. Syksyllä valitaan eläimistä parhaat uudistukseen ja loput kasvatetaan teuraaksi. Arvostelussa huomioidaan eläimen paino ja kasvunopeus sekä kuvataan ultraäänellä selkälihas. Kuvasta mitataan lihaksen koko ja rasvan määrä. Tavoitteena on löytää hyvin lihaa tuottavat ja vähemmän rasvoittuvat lampaat jatkamaan sukua. Mittaustuloksista lasketaan indeksit, joiden perusteella voidaan vertailla lampaita toisiinsa. Samalla arvostellaan rakenne. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on hyvä karsia normaalia toimintaa tai syömistä haittaavat viat pois. Suomenlampaita on niin vähän, että valinnalla on tärkeä pitää helposti lisääntyvät purentaviat tai jalkojen virheasennot kurissa.  

Selkälihaksen mittaus

Myös villa arvostellaan niiltä eläimiltä, joita harkitaan villantuotantokäyttöön. Villasta luokitellaan tiheys, tasaisuus, tapulinmuodostus kiilto ja kiharuus. Näin saadaan parasta villaa periyttävät pässit tilojen väliseen myyntiin. Tilojen on vaihdettava pässejä keskenään sukusiitoksen välttämiseksi ja myyntipässeiksi valitaan parhaat eläimet.

Villantuotantokatraat ovat usein pienempiä kuin lihantuotantokatraat. Villantuotantotiloilla pyritään huippulaatuiseen villaan ja kehruutetaan villa omaan tilamyyntiin. Villan myyminen kehräämölle edellyttää villan lajittelua ja kuljetusta kehräämölle. monet erityisesti kauempana kehräämöstä sijaitsevat tilat kokevat tämän kalliiksi ja työlääksi villasta saatavaan hintaan nähden ja osa villasta jää valitettavasti hyödyntämättä. Suomenlampaan villaa kehräävistä kehräämöistä löytyy lista lammasyhdistyksen nettisivuilta  ja villalankojen tilamyyjistä lista samalta sivustolta.

Arvostelua tehdään myös muita rotuja kasvattaville lampaille lihantuotannon kehittämiseksi ja vastaavasti löytyy harrastelijalampureita, jotka eivät kuulu tuotosseurantaan. Joten tämä tarinani ei siis kuvannut ihan koko lammastaloutta, vaan lähinnä meidän kansallisaarteen; pitkäkuituisen suomenlampaan villan tuottajia. Kuvassa kaikki lampaat ovat valkoisia, mutta suomenlampaita löytyy myös mustana ja ruskeana.

Suomenlampaan kiharoita

Villantuottajia

Oranssit korvakorut

Tein pitkästä aikaa lankahankintoja. En ostanut suuria määriä, vaan yritin ostaa lisää värejä, jotka sopivat jo olemassa oleviin lankoihini. Lisäksi ostin kerän Lizbeth Metallic; Antique Gold lankaa, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Toivottavasti löydän pian  mallin, jota kokeilla tuolle langalle.                                                                                                           

Valitsin sukkulaan uusista langoistani Lizbeth 40, syksyn oranssin värisen kerän.. Kuvassa väri on vähän laimea, luonnossa selvempi vaalea oranssi. Korujen metalliosat ovat olleet kaapissa käyttämättä hyvin pitkään. Olen tarjonnut jopa tyttärelleni niitä koruaskarteluun, mutta eivät ole kelvanneet. Nyt päätin hankkiutua niistä eroon tämän uuden langan avulla.

 Tein ensin nuo kuvassa yläpuolella olevat korut, sitten parantelin ajatusta ja tein alemman vaihtoehdon.

On taas mukavampi miettiä pitsejä, kun on enemmän värivaihtoehtoja. Luulen, että edellisestä lankatilauksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Kaikki ohuet langat on tilattava netistä kun täkäläisetkäsityö kaupat keskittyvät lähinnä neulelankoihin.

Pieni risti konfirmaatiopäivänä

Muistoksi ripillepääsystä

Vuodet vain katosivat. Tällä hetkellä tuntuu, etten muista niistä puoliakaan. Äsken meillä oli pien tyttö ja nyt järjestetään jo rippijuhlia. Joskus elämä tuntuu kiitävän liian nopeasti.

Löysin kaapin kätköistä mekon, jonka olen neulonut langantähteistä pienelle pianistille suurimmaksi osaksi musiikkiopiston aulan sohvalla.

Pikkupianistin mekko

Mekko oli yllättävän kovassa käytössä aikanaan. Nyt pieni pianisti on yli 173 cm pitkä, asuu meillä edelleen ja soittelee välillä pianoa, mutta mekkoa ei ole pitänyt vuosiin. Mekko herätti mukavia ajatuksia ja muiston suzuki-pianistin alkutaipaleesta. En henno sitä hävittää vieläkään, vaikka tuskin sitä kukaan koskaan enää käyttää.

Nyt järjestetään siis rippijuhlia sunnuntaiksi. Tein pienen ristin, jota ajattelin koruksi. Siihen rististä tuli mielestäni liian suuri, joten laitoin siihen langan ja aloin nimittää sitä kirjanmerkiksi. Ristin kokoon vaikutti nuo pienet kuparinväriset helmet, joita halusin ristiin kokeilla. Lopputulosta on aina vaikea ennakoida, ja vielä vaikeampi jos tekee jotain ilman valmista mallia ja ohjetta. Toivottavasti tuota voisi käyttää kirjanmerkkinä. En enää sunnuntaiksi muutakaan ehdi tehdä, joten tämän aion rippipäivänä tytölle antaa.

Otin valokuvan rististä ruutupaperin päällä, jolloin ristin koko hahmottuu paremmin.

Vielä tekniikasta mainitsen, että tuossa ristin uloimmissa renkaissa laitoin sisemmän langan kaksinkertaisena, jotta pitkä lenkki ei kierry liikaa ja lopputulos on siistimpi. En tiedä oliko tuosta apua. Nyt kuitenkin selvästi huomaa, että ulommat renkaat ovat paksumpia kuin ristin keskellä olevat pienemmät renkaat.

Risti ruutupaperilla

Hyönteisiä

Kärpänen ja leppäkerttu

Helle vain jatkuu, se ei ole helppoa pohjoisen ihmiselle. Viime viikolla on ollut paljon ukkossateita, mutta meille ei ole sattunut yhtään sadetta. Muutama pilvi on nähty ja salamointia, mutta ei sitä odotettua sadetta. Säät ovat olleet otollisia hyönteisille ja ampiaisia on paikoin vaivaksi asti. Valitsin siis hyönteisteemaa tänään. Olen tehnyt paljon perhosia ja nyt on leppäkertun ja kärpäsen vuoro.

Tämä pieni leppäkerttu ohje löytyi internetistä youtubesta Natalija Kaidukin ohjaamana. Hauskoja pikkueläimiä. Harmi vain että minun pienet helmet olivat punertavan sävyisiä, musta olisi ollut parempi ainakin leppäkertussa, mutta en jaksanut lähteä kauppaan helmien takia. Onneksi siihen oli edes nuo suuret helmet mustina. Jotenkin aidon tuntuisia ja kivoja näistä tuli, vaikka en livenä niin kärpäsistä välitäkkään. 

Yhteinen polku

Huomiseksi on taas luvattu sadetta, jokohan sitä riittäisi meille asti, 

Hauskoja käpyilyhetkiä!

Rauman pitsiviikot

Pitsinäyttelyä Rauman pitsiviikoilla 

Vietin edellisvuoden tapaan pari päivää Rauman pitsiviikoilla. Varasin aiempaa enemmän aikaa myös muiden pitseihin tutustumiseen. Nypläys tuntuu todella kiehtovalta. Haaveilen taas löytäväni aikaa nypläykselle. Äidillä on nypläysvälineet ja olen jo vuosikausia suunnitellut lainaavani niitä. Nypläyskurssin kävin yli 30 vuotta sitten, joten alku voi olla haastavaa sitten joskus kun toteutan tuon haaveen.

Pientä näyttelyä käpyilykahvilassa

Pitsiviikoilla oli Käpypitsiyhdistyksen järjestämä käpypitsikurssi ja käpypitsikahvilatapaaminen, jossa uteliailla tapahtumaan osallistujilla oli mahdollisuus kokeilla käpyilyä. Sää oli helteinen ja välillä tuntui, että lanka liimautuu hikisiin käsiin, eikä käpyilystä tule mitään. Kahvilassa kuitenkin riitti kiinnostuneita kävijöitä ja innokkaita käpyilyn kokeilijoita. Tilaisuus oli onnistunut ja tapahtuma toistetaan taas ensi vuonna.

Kuvassa pienet perhoset muskaanilta ja pinterestistä

Koska minulle on kertynt perhosia viime vuosina, kokosin kahvilaan näytteille perhoskokoelman erilaisista perhosista. Näihin perhosiinkin mahtuu erilaisia pitsejä ja tekniikoita. Löysin pitseistäni kaksi pientä perhosta, jota en ole julkaissut blogissani.  Toinen oli ”Make me pretty” – perhonen blogista Tipsaround ja toinen Pinterestistä kuvan mukaan tehty, valitettavasti en ymmärtänyt japaninkielistä tekstiä kuvassa. Olen joskus tehnyt nämä perhoset, jotka ovat jääneet laatikon pohjalle unohduksiin. Nyt otin ne mukaan kokoelmaani.

Manteliperhonen

Viikko sitten odottelin luvattua ukkosmyrskyä. Sitä ei tullutkaan, eikä sen koommin ole satanut kuin muutama pisara. Tänään on luvattu sadetta ja ukkosta 80% todennäköisyydellä, mutta vielä ei näy ja taivas on selkeä. Odottavan aika on pitkä. Toivottavasti lämpötila putoaa edes hetkeksi alle hellerajan.

Minulla on tapana ottaa puhelimella kuva ohjeesta, jonka aion tehdä. Silloin ohje on mukana, ja pitsiä voi tehdä missä tahansa. Nyt kävi niin, että tämä ohje on ollut puhelimen galleriassa jo pitempään. En muista mistä olen kuvan ottanut; kirja on kuitenkin kuvatekstistä päätellen saksankielinen. Muistelin, että tämä olisi kirjasta Tatted Butterflies, mutta tuo kuvatekstin kieli ei nyt sopinut yhteen englanninkielisen kirjan kanssa. Miten sitä kuvittelee muistavansa enemmän kuin muistaakaan. Puhelin ei ole paras paikka to do - listalle, vaikka olen sitä sellaisena käyttänytkin.

Löysin kuitenkin etsimisen jälkeen mallin Pinterestistä, Kuvasta ei käy ilmi tekijä tai alkuperäinen lähde, mutta malli on herkkä ja houkuttelee kokeilemaan, joten kasvatin perhoskokoelmaani tällä hennolla perhosella. Sateenkaaren värinen lankakin sopi malliin yllättävän hyvin.  

Kolminkertainen solmu

Helmilankaversio

Säätila muuttui helteiseksi. Minulle riittäisi 25 °C tai vähemmän, en oikein jaksa hellettä (mittarissa vasta 28 °C, auringossa varmaan enemmän). Onneksi on loma eikä tarvitse olla niin tehokas. Oikeastaan ei ole pakko tehdä muuta kuin ruokkia lapset ja kastella kukat, joten ehkä tämän lämpimän kauden selviän. Iltapäiväksi on ennustettu ukkossadetta, joka toivottavasti raikastaa ilmaa.

Treble Tatting

Ninetta Caruson  Kolminkertainen solmu  näytti niin mielenkiintoiselta, että en malttanut olla kokeilematta. Lankavalintaa en taas tehnyt ollenkaan; sukkulassa oli helmilankaa ja kokeilin sillä. Ei ollut helpoin lanka tähän solmuun. Teinkin sitten toisen valkoisesta virkkauslangasta. Siitä tuli vähän siistimpi, mutta ehkä vielä pitäisi harjoitella. Solmu on hauska, muistuttaa vähän virkkauspylvästä ja vaikuttaa kovin käyttökelpoiselta.  Kiitos Ninetalle sain oppia uuden tekniikan

Virkkauslangasta valkoinen kuvio

Kun katson tuota valkoista, vähän onnistuneempaa kuviota, niin siitä tulee mieleen joku kansanomainen/kansallispuvun koru, tästä voisi saada kauniin riipuksen tai rintaneulan.

Helmiperhonen

kesäkukka ja perhonen

Pieni kesäperhonen metallihelmistä syntyi, kun löysin pienen määrän kullanvärisiä metallihelmiä. Lanka on Lixeth 40.  Langan värillä ei tosin ole juurikaan väliä, koska se jää paljolti helmien alle. Mietin, olisiko perhonen selkeämpi, jos tuohon keskelle lisäisi muutaman helmen vartaloksi. harmi etten ajatellut, ennen kuin päättelin langan.

Jennifer Williamssin pienen perhosen ohje löytyy linkistä. Ohjeessa perhonen oli tehty sormukseksi. En viitsinyt sitä tehdä, koska itseni tuntien tuo sormus jäisi täysin käyttämättä, joten lisään tämän pienen perhosen osaksi pitsiperhoskokoelmaani.

Vihdoinkin saatiin sadetta ja kosteaa säätä. Täytyy todeta, että tällä säällä ei perhoset juuri lennä. Kyllä tuo kostea ilma on tervetullutta vaihtelua ainakin minulle, tosin olen aina pitänyt sateesta ja myrskysäästä eli en ole ihan keskiverto suomalainen siinä suhteessa.

perhonen metallihelmistä

Korvakorut sinisävyiselle kaulakorulle

Korusetti

Aloitin ensin korvakorun samalla kuvioaiheella kaulakorun kanssa. Siitä tuli hyvin erikoinen ja pieni, enkä ollut tyytyväinen, en tehnyt toista ollenkaan. Ensimmäinen päätynee nukelle riipukseksi.

Hain netistä ohjeen koruihin, jotka ovat erilaiset kuin kaulakoru, mutta yhteensopivat kuvioaiheet, värit ja helmet yhdistävät sitä kaulakoruun ja ajattelin käyttää niitä yhdessä. 

Korvakorut ja kapea maljakko

Lanka on paksuhko, helmilanka. Malli on Ksenja Svedenkon ja ohje youtubessa. Korut poikkeavat mallista liian suurista helmistä langan paksuudesta ja väristä johtuen. Ihan noin suuriin koruihin en ole tottunut, mutta aion opetella niitä pitämään ainakin näiden korujen osalta. Ohjeessa oli tosiaan pieniä helmiä, mutta koska halusin käyttää samoja helmiä kuin kaulakorussa, niin nämä poikkeavat ohjeesta huomattavasti. en huomannut vähentää helmien määrää, jotta mittasuhteet olisivat säilyneet. Nyt on helppo sanoa, miten olisi pitänyt tehdä. Toivottavasti opin tästäkin jotain.

Pukukoru

Kaulakoru mekon sävyissä

Juhannusaattona luonto sai vihdoin täälläkin tarvitsemaansa sadevettä. Meidän juhannuksen tavoite oli löytää raikas merituuli. Kovan ja puuskittaisen tuulen ansiosta tämä tavoite saavutettiin helposti, kun sadekuurojen välillä uskallettiin rannalle kävelemään. Kerrassaan virkistävä kokemus. Piknik rantakalliolla tosin täytyi jättää väliin sateen takia. Kokkokin jäi tänä vuonna väliin, lopulta huomasin tämän harmittavan kovasti vain yhtä lapsistani. Toivottavasti ensi vuonna on turvallisempi tulentekosää.

Tällä kerralla pitsintekeminen lähti tarpeesta, sillä minulla on kaksi sinistä mekkoa, joihin ei ole ollut koruja. Olen aina välillä miettinyt minkälainen koru niihin sopisi, mutta en ole keksinyt. Pitsikopan siniset langat ovat aina osoittautuneet liian voimakkaan värisiksi, enkä ole päässyt ajatusta pitemmälle. Ajatukset ovat pyörineet liian ohuissa langoissa.

Nyt kun siirsin paksumpia lankoja paikasta toiseen, niin silmiin osui kaksi pientä helmilankakerää. Toinen oli Ancor ja toinen Finca, numero 8. Lisäksi löysin molempiin sävyihin sopivia helmiä. Mallin suunnittelussa tärkeää oli vain käyttää molempia värejä niin, että kumpikin väri erottuu selvästi ja ovat kuitenkin osa kokonaisuutta. Lopulta mallista muodostui hyvin yksinkertainen. Lapsen kannustava kommentti oli, että äiti, tosta tulee sun tyylinen koru. Niin siitä varmaan tulikin; mekkoon sopiva ja riittävän yksinkertaisena ja selkeänä minulle sopiva.

koru lasipöydällä auringon valossa.

Isot helmet osoittautuivat painaviksi, siksi mietin jopa kolmatta kerrosta tukevoittamaan pitsiä. Päädyin kuitenkin kovettamaan tekstiili decoupage – lakalla. Ehkä olisi pitänyt ottaa tukevampi lakka, mutta kovetan yleensäkin mahdollisimman kevyesti ja ajattelin, että tarvittaessa voin lisätä lakkakerroksia, mutta nyt kokeilen näin; lakkaamalla kevyesti ja vain toiselta puolelta.

Valmista työtä käännellessäni huomasin, että koru on mielenkiintoinen myös nurin päin. Vähän erikoinen, mutta hauskasti pallomainen kuvio. Ehkä sovitan joskus myös nurja puoli ylöspäin.

Nurja puoli ja oikea puoli